Pitkäikäisyyttä tukevia muita tekijöitä

Niin sanottuja Blue Zones -alueita, joilla ihmiset elävät harvinaisen usein yli 100-vuotiaiksi, on maailmalla viisi:

  • Sardinian itäiset keskiosat Italiassa.
  • Okinawa Japanissa.
  • Loma Linda Kaliforniassa, Yhdysvalloissa.
  • Nicoyan niemimaa Costa Ricassa.
  • Ikarian saari Kreikassa.

Tämän kirjoituksen edellisessä osassa kerroin siitä, millainen ruokavalio tukee pitkäikäisyyden saavuttamista. Tässä osassa tarkastelen sitä, millaiset ympäristö- ja muut elämäntapatekijät auttavat pitkäikäisyyden saavuttamista.

Ihmisen kukoistusta tukeva habitaatti

Meille on selvää, että eläimet tarvitsevat yleensä niille ominaisen habitaatin, elinympäristön, voidakseen hyvin. Esimerkiksi liito-orava tarvitsee mieluiten kuusivoittoisen sekametsän, jossa sen pesäpuu on usein haapa.

Ikaria, jossa eletaan huomattavan usein yli 90-vuotiaaksi, on aurinkoinen saari, jossa on korkeuseroja.
Ikaria on aurinkoinen saari, jossa on korkeuseroja.

 

Emme ole tottuneet ajattelemaan, että ihmiselläkin voisi olla habitaatti, elinympäristö, jonka hän tarvitsee. Ajattelemme ehkä, että ihminen on ajattelukykynsä ja työkalujen valmistustaidon ansiosta noussut biologiansa ja luonnon yläpuolelle eikä ihmisen elinympäristöllä ole juurikaan väliä. Voimme elää missä tahansa.

Kertomukset Blue Zones -alueista voi kuitenkin nähdä kuvauksina siitä, että on paljon merkitystä sillä, millaisessa ympäristössä ihminen elää. Sopivassa luonnonympäristössä ja suotuisten sosiaalisten suhteiden ympäröimänä ihminen kukoistaa ja elää paljon pitkäikäisemmäksi kuin olosuhteissa, jotka eivät ole ihmislajille yhtä suotuisia.

Aurinkoisia saaria, joilla melko suuria korkeuseroja

Blue Zones -alueiden maantieteellä on joitakin yhteneväisyyksiä. Monet niistä ovat saaria ja kaikki alueet joko rajautuvat mereen tai ainakin ovat lähellä merta.

Alueista Sardinia, Ikaria ja Etelä-Kalifornian Loma Linda sijaitsevat välimerellisellä ilmastovyöhykkeellä. Okinawan ilmasto on kuumempi subtrooppinen, ja Nicoyan ilmaston sanotaan olevan kuivan metsävyöhykkeen ja trooppisen sademetsäilmaston välillä. Yleisesti ilmasto on kaikilla Blue Zones -alueilla lämmin ja auringonpaistetta riittää.

Sardiniassa, Ikarialla ja Nicoyalla on maastossa kohtalaisen suuria korkeuseroja, mikä on lisännyt arjen hyötyliikunnan vaativuutta. Sardinialaisten keskuudessa onkin mielenkiintoisesti huomattu, asuinpaikan korkeuserot ovat siellä yksi pitkäikäisyyttä selittävä tekijä. Vaihtelevassa maastossa elävillä on suurempi mahdollisuus elää satavuotiaiksi kuin tasaisessa maastossa elävillä.

Myös asuinpaikan korkeudella merenpinnasta saattaa olla jonkin verran merkitystä. On viitteitä siitä, että muutaman sadan metrin korkeudella eläminen voi auttaa pitkäikäisyyden saavuttamista verrattuna merenpinnan tuntumassa tai hyvin korkealla elämiseen verrattuna. Okinawalla kuitenkin eletään pitkäikäisiksi huolimatta siitä, että siellä asutaan melko lähellä merenpinnan korkeutta.

Elä yhteydessä luontoon

Blue Zones -alueet eivät yleisesti ottaen ole kovin kaupungistuneita vaan pitkäikäiset ihmiset elävät useimmiten hyvin lähellä luontoa. Tyypillisesti näiden alueiden pitkäikäiset asuvat kyläyhteisössä, joka on luonnon ympäröimää.

Tämän alueen läheisyydessä elävät monet Sardinian alueen pitkäikäiset.
Tämän alueen läheisyydessä elävät monet Sardinian alueen pitkäikäiset.

 

Eniten yhteydessä luontoon ovat eläneet kenties miespuoliset Sardinian alueen satavuotiaat. Elämänsä aikana monet heistä ovat toimineet vuohi- tai lammaspaimenina. Näin he ovat olleet kauniin ja turmeltumattoman luonnon ympäröiminä suurimman osan valveillaoloajastaan. Tätä voi verrata siihen, miten paljon nykyajan kaupunkilaiset näkevät luontoa. Moni kaupunkilainen ei käy kertaakaan viikon aikana metsässä vaan sisällä vietetään 90 prosenttia ajasta. Loppuajastakin suuri osa vietetään kulkuvälineissä ja rakennetussa ympäristössä.

Luontoyhteydellä on hyviä vaikutuksia niin ihmisen psyykkiseen kuin fyysiseenkin terveyteen. Perimmäinen syy siihen on todennäköisesti evoluutiohistoriallinen: ihminen on kehittynyt ja elänyt suurimman osan lajihistoriastaan luonnon keskellä ja sen ympäröimänä.

Asiaan ei pidä suhtautua pelkästään romanttisesti, koska varsinkin aiemmin luonnon keskellä eläessämme olemme joutuneet kokemaan myös uhkia. Olemme kuitenkin oppineet hallitsemaan vaaroja siten, että villieläimet ja infektiot eivät muodosta meille samanlaista uhkaa kuin satoja vuosia sitten.

Nykyisin korostuu se, että ihmisinä voimme hyvin nähdessämme luontoa ja ollessamme yhteydessä siihen. Yhdysvaltalainen biologi Edward O. Wilson on selittänyt luonnon hyväätekevyyttä biofilia-hypoteesilla. Sen mukaan ihmisellä on vaistomainen halu olla yhteydessä muihin elämän muotoihin.

Sopiva jälkeenjääneisyys

Yhteistä useimmille Blue Zones -alueille on se, että ne ovat aiemmin olleet melko eristyksissä muusta maailmasta ja maittensa metropoleista. Niille pääsy ei ole ollut kaikkein helpointa. Alueita on aiemmin luonnehdittu jopa takapajuisiksi. Niiden syrjäinen sijainti on jarruttanut uusimpien modernin elämän ilmiöiden leviämistä sinne.

Sittemmin Blue Zones -alueetkin ovat päässeet osallisiksi kehityksestä. Vaurastumisen ansiosta esimerkiksi pitkäikäisten ruokavalio on monipuolistunut siitä, mitä se oli aiemmin. Tutkijat kuitenkin arvioivat, että sopiva tasapaino perinteiden ja kehityksen välillä on mahdollistanut pitkäikäiseksi elämisen. Modernisaatiossa ei ole näillä alueilla menty niin pitkälle, että se olisi alkanut haitata mahdollisuuksia elää terveellistä elämää. Blue Zones -kirjoissa on esimerkiksi kuvauksia siitä, että ruokaa laitetaan joissain paikoissa yhä puilla lämmittäen.

Liian pitkälle menevä modernisaatio ja teknologisoitumisen voi olla haitallista terveydelle. Monet modernin elämän tekijät, kuten ympäristön kemikaalit sekä langattoman teknologian säteily, voivat aiheuttaa syöpää ja neurologisia sairauksia (Irigaray 2007, Pritchard 2015). Esimerkiksi siitä, että matalataajuiset sähkömagneettiset kentät aiheuttavat dementiaa, on uuden systemaattisen tutkimuskatsauksen mukaan ainakin kohtalaista tieteellistä näyttöä (Killin 2016).

Suomessa modernisaation voi arvioida edenneen Blue Zones -alueisiin verrattuna liian pitkälle. Teknologinen kehitys ja kaupungistuminen on korvannut lihasvoimaa autoilla, liukuportailla ja koneilla. Sen seurauksena saamme arjessa liian vähän liikuntaa emmekä oleskele tarpeeksi luonnossa.

Harrasta luonnollista liikuntaa

Blue Zones -alueiden vanhukset eivät ole juosseet maratoneja eivätkä ole osallistuneet triathlon-kisoihin. He ovat saaneet liikuntaa tavallisimmin osana työtään, esimerkiksi työssään paimenina, kuten Sardinian pitkäikäiset miehet. Paimenet joutuvat kulkemaan vaihtelevassa maastossa ja kävelemään mäkiä ylös alas.

Blue Zones -alueilla on myös tavallista viljellä puutarhaa. Sitä hoitaessa saa paljon luonnollista liikuntaa ja auringonvaloa. Puutarhassa puuhasteltaessa ollaan lisäksi tekemissä luonnon kanssa, jolla silläkin on hyvää vaikutusta. Kuntoa ylläpitää se, että puutarha- ja pihatöitä ei tehdä ruohonleikkureilla ja muilla koneilla vaan käsivoimin.

Okinawalla on lisäksi tavallista harrastaa tanssia. Seuratanssit ovat ikäihmisille erinomaista liikuntaa, joka ylläpitää hyvin varsinkin tasapainoa ja liikkeiden koordinaatiota. Tanssiessa voi lisäksi kokea inhimillistä läheisyyttä, joka tuo tyydytystä.

Kalifornian pitkäikäisille adventisteille puolestaan on tavallista tehdä kävelyretkiä luonnossa. Se onkin tosi suositeltava liikunnan muoto, sillä monet tutkimukset osoittavat, että luonnossa liikkuminen vahvistaa liikunnan suotuisia vaikutuksia.

Vähennä stressiä ja opettele hallitsemaan sitä

Blue Zones -alueiden 100-vuotiaille on tyypillistä, että he ovat oppineet karistamaan stressin elämästään. Osittain se on persoonallisuustekijöiden ansiota.

Näistä pitkäikäisistä ihmisistä sanotaan, että vaikkakin he ovat ihmisinä rakastettavia ja heidän lähellä halutaan olla, he ovat silti usein hämmästyttävän suorapuheisia. Suorapuheisuus voi auttaa karistamaan mieltä painavat asiat niin, että asiat eivät jää kaivelemaan.

Stressiä hillitsee Blue Zones -alueilla se, että rentoutumisella ja työstä irrottautumisella on selvä paikka myös arjessa. Iltapäivällä vietetään usein siestaa, jolloin otetaan päiväunet tai tavataan ystäviä. Ikarialla ystäviä tavataan useimmiten iltaisin.

Kalifornian adventisteilla stressin kertymistä estää se, että he viettävät sapattia. Lauantai on heillä varattu lepopäiväksi, jolloin ei ajatella töitä eikä suorittamista. Sen sijaan päivä on pyhitetty jumalanpalvelukselle, ajanvietolle perheen kanssa sekä luonnossa liikkumiselle.

Suomessa arjen ja pyhän välisen eron hälventymistä voi pitää sikälikin huonona, että kaikki ihmiset eivät enää pidä viikoittain sellaista lepopäivää, jolloin he vain rentoutuisivat. Töitä tehdään yhä enemmän myös viikonloppuisin. Rentoutumisen sijaan lepopäivä voi kulua hälisevissä kauppakeskuksissa tai elektronisten laitteiden ääressä.

Vähäisen stressin yhdistymistä pitkäikäisyyteen selittää ainakin se, että stressi lisää elimistön piilevää, lievää tulehdusta. Tulehduksen pitäminen aisoissa on tärkeää, koska satavuotiaiden keskuudessa tehty tutkimus osoittaa, että se ennustaa menestyksellistä ikääntymistä (Arai 2015). Menestyksellisellä ikääntymisellä tarkoitetaan sitä, että toimintakyky ja aivotoiminnat säilyvät.

Selvitä elämäsi tarkoitus

Tärkeä pitkäikäisyyttä tukeva asia on se, että elämällä on tarkoitus. Okinawalaisilla sitä varten on sana ikigai, joka tarkoittaa syytä nousta aamuisin sängystä ylös. Costa Rican nicoyalaisilla se on plan de vida.

Nicoyalla pitkäikäisiksi eletään syrjäisella alueella, jonne ei aiemmin ollut edes tietä.
Nicoyalla pitkäikäisiksi eletään syrjäisellä alueella, jonne ei aiemmin ollut edes tietä.

 

Monilla näistä ikäihmisistä elämän tarkoitus liittyy perheeseen, mutta se voi olla myös työ tai harrastus, jolle omistaudutaan. Elämäntarkoitukseksi saattaa riittää sekin, että saadaan seurata lastenlasten onnellista kasvua.

Pitkäikäisten haastatteluista paljastuu, että monilla on yhä palveleva asenne elämään. Eräskin 100-vuotias kalifornialainen nainen teki vapaaehtoistyötä auttaen parikymmentä vuotta nuorempia vanhuksia, joista monet olisivat voineet ikänsä puolesta olla hänen lapsiaan. ”Kun auttaa muita, omat murheet unohtuvat”, totesi eräs toinen.

Osallistu uskonnollisen yhteisön toimintaan

Ehkä yllättävästi uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen tukee pitkäikäisyyttä. Joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki tutkijaryhmän haastattelemat 100-vuotiaat kuuluivat johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Uskontokunnalla ei tuntunut olevan mitään merkitystä, vaan niin kristilliset kuin esimerkiksi buddhalaisetkin uskonnolliset yhteisöt tukivat pitkäikäisyyttä.

Myös aiempi tutkimusnäyttö tukee Blue Zones -alueilla tehtyä havaintoa. Tutkimukset osoittavat, että uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten jumalanpalveluksiin, osallistuminen neljä kertaa kuukaudessa tuo 4-14 elinvuotta lisää. Uskonnollisten yhteisöjen pitkäikäisyyttä tukeva vaikutus voi selittyä esimerkiksi sillä, että uskoessaan ihminen luovuttaa huolensa omasta elämästään korkeamman huomaan. Osittain syyt voivat olla myös sosiaalisia: jumalanpalveluksissa tavataan tuttuja ja tilaisuuksien jälkeen jäädään usein keskustelemaan. Uskonnolliset yhteisöt siis vahvistavat sosiaalisia siteitä.

Suomalaiset ovat niin maallistuneita, että keskimäärin on ehkä vähän vaikeaa hyväksyä uskonnollista yhteisöä pitkäikäisyyteen liittyvänä asiana – puhumattakaan siitä, että pyrkisi itse noudattamaa sitä. Blue Zones -alueista kirjoittanut Dan Buettner ehdottaa tällaisille ihmisille, että uskonnollista yhteisöä etsittäisiin epätavallisempien tunnustusten piiristä.

Aseta perhe etusijalle

Blue Zones -alueille on tyypillistä, että siellä asetetaan rakkaimmat ja perhe elämässä etusijalle. Ikääntyvät vanhemmat ja isovanhemmat pidetään lähellä asumassa tai he ovat usein myös muuttaneet lasten kotiin. Mielenkiintoista on, että tällainen järjestely ei ole ollut hyväksi ainoastaan hoidetuille vanhuksille, vaan se on vähentänyt myös lasten kuolleisuutta.

Näillä pitkäikäisillä alueilla vanhuksia ei laitata vanhainkoteihin tai muihin laitoksiin. Hämmästyttävän usein nämä 100 vuotta täyttäneet myös pärjäävät itsenäisesti kotona ja ovat toimintakykyisiä. Japanilaistohtori Makoto Suzuki kertoo, että osana hänen tutkimustaan hän tapasi 32 satavuotiasta okinawalaista – kaikki paitsi neljä heistä olivat toiminnallisesti itsenäisiä.

Vanhusten sijoittamiseen laitoksiin suhtaudutaan kielteisesti. ”Mieluummin kuolisin kuin joutuisin laitokseen”, totesi eräs sardinialainen 100-vuotias. Ja kun hänen tyttäreltään kysyttiin siitä, mitä hän ajattelisi isänsä laittamisesta laitokseen, hän totesi sormea heristäen, että se olisi hänen perheellensä häpeä. Näissä maissa vanhuksiin ja heidän hoitamiseensa suhtaudutaan aivan toisin kuin Suomessa.

Myös hyvä avioliitto tai parisuhde tukee pitkäikäisyyttä. Parisuhde, johon ollaan sitoutuneita, pidentää elinikää kolmella vuodella, sanoo Dan Buettner. Perheen asettaminen etusijalle koskee myös lapsia. Kun heille annetaan aikaa ja rakkautta, he vastaavasti todennäköisesti huolehtivat paremmin vanhemmistaan, kun heistä on tullut vanhoja.

Pidä huolta ystäväpiiristäsi

Blue Zones -alueiden pitkäikäisille on ollut elämänsä aikana tyypillistä tavata säännöllisesti ystäviä. Vielä nytkin, kun he ovat eläneet jo 100-vuotiaksi, heidän elämänsä on hämmästyttävän sosiaalista.

Sosiaalisuus on tärkeä pitkäikäisyyttä tukeva tekijä.
Sosiaalisuus on tärkeä pitkäikäisyyttä tukeva tekijä.

 

Näiden alueiden ikäihmiset tapaavat naapureitaan, ystäviään tai sukulaisiin usein iltapäivisin. Okinawalaisilla on tätä varten sosiaalinen instituutio, jota kutsutaan nimellä moai. Se on muutaman ystävän ryhmä, jonka jäsenet ovat sitoutuneet tukemaan toisiaan läpi elämän. Japanilaisella 102-vuotiaalla Kamada Nakazatolla on tapana joka päivä tavata ystäviä saken juomisen ja jutustelun merkeissä.

Tiivis yhteydenpito ystäviin merkitsee sitä, että satavuotiailla on hyvä sosiaalinen turvaverkko, johon he voivat tukeutua elämän huolissa. ”Jos sairastut, puolisosi kuolee tai jos rahat loppuvat, tiedämme, että on joku joka auttaa.” Turvaverkon lisäksi ystävien ja sukulaisten tapaaminen on monille satavuotiaille päivän kohokohta ja antaa heidän elämälleen merkitystä.

Näiden pitkäikäisten alueiden esimerkki kertoo, että onnellinen ja mielekäs elämä vanhuudessa rakentuu pitkälti inhimillisten kontaktien varaan. Mielenkiintoista on, että näillä alueilla on varaa inhimilliseen hoivaan, vaikka monilla näistä alueista elintaso on taloudellisilla mittareilla mitattuna Suomea matalampi.

Blue Zones -alueista lukiessa tulee pakostakin verranneensa heidän elämäntapaansa Suomeen. Kenties suurin ero on siinä, että näillä alueilla on paljon sellaista sosiaalista pääomaa, jota Suomessa on vain hyvin vähän. Sosiaalista pääomaa on se, että nämä ikäihmiset tapaavat ystäviään ja sukulaisiaan luonnollisissa merkeissä, osana päivittäistä elämää. Se on pääomaa, jonka kartuttamiseen meidän pitäisi pyrkiä, jos haluamme luoda laadullisesti hyvää elämää. Kyse ei ole ainoastaan vanhuudesta vaan kaikista elämänvaiheista.

Elämme Suomessa keskellä teknologista hypeä. Kansalaiset yritetään vakuuttaa median välityksellä siitä, että tulevaisuudessa teknologialla voidaan esimerkiksi hoitaa suuri osa terveydenhuollon palveluista. Mikään Blue Zones -kirjoissa ei kuitenkaan viittaa siihen, että se olisi hyvin toimiva tapa. Näiden alueiden esimerkki on päinvastainen: tunteaksemme tyydytystä tarvitsemme inhimillisiä suhteita ja elävän elämän kohtaamisia.

Lopuksi

Ottamalla Blue Zones -ohjeet käyttöösi voit saada elämääsi kymmenen hyvää lisävuotta, joista muuten jäisit paitsi, sanoo Dan Buettner. Mielestäni hänen väitteensä on uskottava.

Viitteitä:

Arai Y, et al. Inflammation, But Not Telomere Length, Predicts Successful Ageing at Extreme Old Age: A Longitudinal Study of Semi-supercentenarians. EBioMedicine. 2015 Jul 29;2(10):1549-58.

Buettner D. Blue Zones: Lessons for living longer from the people who’ve lived the longest. National Geographic, 2008.

Buettner D. The Blue Zones, Second Edition: 9 Lessons for Living Longer From the People Who’ve Lived the Longest. National Geographic, 2012.

Buettner D. The Blue Zones Solution: Eating and Living Like the World’s Healthiest People. National Geographic, 2015.

Burtscher M. Effects of Living at Higher Altitudes on Mortality: A Narrative Review. Aging Dis. 2014 Aug;5(4):274-

Irigaray P, et al. Lifestyle-related factors and environmental agents causing cancer: an overview. Biomed Pharmacother. 2007 Dec;61(10):640-58.

Killin LO, et al. Environmental risk factors for dementia: a systematic review. BMC GeriatricsBMC. 2016 Oct 12; 16:175.

Lindqvist PG, et al. Avoidance of sun exposure is a risk factor for all-cause mortality: results from the Melanoma in Southern Sweden cohort. J Intern Med. 2014 Jul;276(1):77-86.

Pritchard C, Rosenorn-Lanng E. Neurological deaths of American adults (55-74) and the over 75’s by sex compared with 20 Western countries 1989-2010: Cause for concern. Surg Neurol Int. 2015 Jul 23;6:123.

Kategoriassa:

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Uusimmat artikkelit

Blogin arkistot

Tilaajana saat ilmoituksen sähköpostiisi aina kun uusi blogikirjoitus julkaistaan.
Loading
Tietosuojaseloste

Haluan säilyttää blogissa myönteisen ilmapiirin. Kommenteissa saa esittää kriittisiäkin ajatuksia, mutta töykeät, loukkaavat ja jankkaavat kommentit poistetaan tai niitä ei julkaista. Pyydän ystävällisesti esiintymään omalla koko nimellä, jos kommentoit. Tervetuloa siis keskustelemaan hyvässä hengessä.

Seuraa Facebookissa