Kuulantyöntäjä Eero Ahola

Pienet voimistelijatytöt juoksevat juoksutartanille raahatun roskakorin ympäri heilutellen käsivarsiaan alkulämmittelyssä. Porin urheilutalon keskiössä on käynnissä lentopallotreenit ja nurkassa seisovan voimistelupukin päältä vuorotellen pysytään ja pudotaan.

Nurkan takana on kuitenkin aivan oma maailmansa, jota tänään hallitsee Eero. Magnesiumpilven pöllähtäessä hän keskittyy ja valmistautuu työntöönsä. Jälleen yhteen uuteen. Ja pian toiseen ja taas toiseen, lujalla intensiteetillä. Tämäkö tekee Mestarin?

Eero on 17-vuotias porilainen kuulantyöntäjälahjakkuus, jonka juuret ovat vahvasti urheilijaperheessä. Eeron äiti oli kiekonheittäjänä Kalevan Kisoissa ja valmentajaisä kymmenottelija. Jo kuusivuotiaana Eero alkoi yleisurheilla ja heittolajit kiinnostivat erityisesti; ensin keihäs, kiekko ja sitten kuula. Ukin tekemää puista kiekkoa viskeltiin tasaisesti pitkin kotipeltoa. Kuulassa Eero koki sopivasti haastetta: räjähtävyyttä ja voimaa. Pienestä asti Eeron haaveena oli tulla ammattiurheilijaksi ja se vain vahvistui pienen porilaispojan sydämessä entisestään Reese Hoffan työntäessä kultaa Osakassa 2007. ”Kemin Keiju” Mika Halvari ja olympiavoittaja Arsi Harju ovat Eeron esikuvia urheilussa Hoffan lisäksi. Yhden esikuvansa Suomen ennätyksen Eero on jo ehtinyt rikkoakin.

Eeron työntöjä vierestä tarkkailee valmentajaisä Jarkko, jonka karjalanpaisti on edelleen maailman parasta ja tekniikkasilmä tarkka kuin kirurgin veitsi. Pori ei ole maailman paras paikka asua, sillä sää on huono. Porilaista hulluutta Eerosta kuitenkin löytyy ja urheilussa vaadittavaa temperamenttia ja itsepäisyyttä! Eero ei voi sietää epäonnistumista eikä mielellään syö sushia. Elämä on kuitenkin avoinna ja tulevaisuudessa nuori mies haaveilisi vaikka Amerikkaan muutosta; kutsuja sinne on jo tullutkin Minnesotan ja Kentuckyn yliopistoista. Sehän menisi yksiin Eeron haaveen kanssa: ”Niin pitkälle, kuin ikinä pystyy.” Luureissa Eerolla soi Eminem ja Rocky on leffastarana paras- ei huono.

Eero treenaa mielellään penkkiä ja rentoutuu pelaamalla Counter Strikea. Jykevä heittäjä pitää hallussaan useita Suomen ennätyksiä kiekonheitossa sekä on singonnut kuulan epävirallisiin 15-vuotiaiden ME-lukemiin 22.07 metriä. Eeron mielestä tyytyväisyys tappaa kehityksen. Ja tottahan se on.

Eeron työntöjä katsellessa syntyy mielikuva lajista, jossa yhdistyy erikoisesti pieni rinki, iso mies ja sulava, melkein tanssinomainen liike kulminoituen hetkeen, jossa rautapallo sinkoutuu kohti korkeuksia. Unohtamatta raakaa voimaa ja sitä kuuluisaa karjahdusta.

Treenin jälkeen Eero istahtaa penkille ja toteaa itsekseen. ”Saattoi olla talven kovin työntöharjoitus.”