Suomen Terveysravinto suoritti syksyn aikana laajamittaisen tutkimuksen, jossa otokseen saatiin 115 809 vastaajaa. Peräti 79 % eli noin neljä viidestä suomalaisesta käyttää lisäravinteita varmistaakseen riittävän D-vitamiinin saannin. D-vitamiinin tärkeä merkitys ihmisen hyvinvoinnille on ollut paljon esillä mediassa johtuen pitkälti asiaan liittyvästä vahvasta tutkimusnäytöstä. Tulos on rohkaiseva, koska se kertoo terveystutkimuksien tuloksista tiedottamisen toimivan ja saavuttavan koko kansan. Toivottavasti esimerkiksi kansantaudiksi muodostuvan aikuisiän diabeteksen kohdalla saavutetaan tiedottamalla yhtä myönteisiä tuloksia.
Tiedätkö paljonko?
Yksi kolmannes (33 %) vastaajista ei osannut sanoa, minkä kokoisia päivittäisannoksia D-vitamiinia he nauttivat. Tulos on ymmärrettävä, koska suosituksia on erilaisia. Lisäksi annoskokoja on monenlaisia, mikä voi helposti johtaa ”kunhan otan jotakin” tyyppiseen käyttöön. Huomioon on myös otettava, että moni syö puolisonsa hankkimaa vitamiinivalmistetta ja nauttii päivittäisannoksen ”koska vaimo käskee”. Suomalainen kuluttaja on kuitenkin pääsääntöisesti hyvin tietoinen käyttämänsä D-vitamiinin annoskoon suuruudesta.
Niistä, jotka tiesivät käyttämiensä annosten suuruuden 29 % käytti 10 µg:n annoksia ja lähes puolet eli 48 % 20–30 µg:n tuotteita. Hieman vahvempia eli 40–50 µg:n annoksia nautti lähes joka viides (19 %) niistä vastaajista, jotka tiesivät käyttämiensä tuotteiden suuruuden. Tuhteja 100 µg:n tai jopa suurempia käytti vastaajista vain 4 %. Suurin osa käyttäjistä siis turvautuu suhteellisen pieniin annoskokoihin eli 10–30 µg:n tuotteisiin.
Käyttösuositukset
Suhteellisen harva vastaaja perustaa käyttöään johonkin tiettyyn käyttösuositukseen. Peräti 62 % vastaajista ei osannut sanoa, mikä on D-vitamiinin käyttösuositus. Niistä, jotka nimesivät jonkin käyttösuosituksen, 29 % ehdotti 10 µg:aa, 42 % 20–30 µg:aa ja 29 % 40–50 µg:aa. Suosituksen ehdottaneista 5 % nimesi käyttösuositukseksi 100 µg:aa.
D-vitamiinin terveysvaikutuksia koskevassa tutkimuksessa mitataan usein seerumin kalsidiolipitoisuutta ja tarkastellaan eri tasojen yhteyksiä sairauksiin. Tämä kalsidiolipitoisuus on riippuvaista D-vitamiinin saannista. Päiväntasaajan lähellä runsaassa auringonvalossa elävillä kansoilla kalsidiolitaso on läpi vuoden yli 100 nmol/l. Toisaalta lähes kaikki tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että alle 50 nmol/l pitoisuus merkitsee D-vitamiinin puutostilaa. Täyttä yksimielisyyttä siitä, mihin seerumin kalsidiolitasot tulisi tähdätä, ei ole, mutta useat asiantuntijat suosittelevat tasoa 75–90 nmol/l. Tähän pääsemiseksi ei voida määrittää tiettyä tarkkaa annoskokoa, vaan monet yksilölliset tekijät vaikuttavat parhaan annoskoon suuruuteen.
Karkeasti ottaen on arvioitu, että päivittäinen 15–20 µg:n lisäannos kohottaa kalsidiolin minimitasolle 50 nmol/ ja 40–50 µg:n annos tasolle 75 nmol/l. Koska 50 µg:n päivittäisannokset ovat täysin turvallisia ja 75 -90 nmol/l kalsidiolipitoisuus monella tapaa suositeltava, on suomalaisten D-vitamiinin saannissa ehkä vieläkin mielekästä ja perusteltua lisäämisvaraa.
