Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjani ilmestyi muutama vuosi sitten. Nyt jo loppuunmyydyssä kirjassa kerroin laajasti eri ruokavaliokeinojen hyödyistä luustolle. Yrttien hyvän vaikutuksen luustoon sivuutin kirjassa vain lyhyellä maininnalla, ja sekin saattoi mennä monelta ohi.
Valkosipuli on voimakkaimmin luuston hajoamista vähentävä yrtti.
Näen asian niin, että yrttien säännöllisellä käytöllä voi parantaa ruokavalion laatua. Lisäksi niiden käytöstä on hyötyä myös luustolle, kuten seuraavassa kerron. Ensin kuitenkin muutama sana osteoporoosista.
Luuston heikkenemistä kannattaa ennaltaehkäistä
Ikääntyessämme niin luun mineraalitiheys kuin luun laatukin heikkenevät. Luun mineraalitiheyden heikkeneminen johtaa ensin osteopeniaan, jossa luuntiheys on heikentynyt kohtalaisesti. Osteopenia johtaa usein edelleen osteoporoosiin, jossa luuntiheys on heikentynyt vielä enemmän.
Ihmisillä, joilla on osteoporoosi, luun mineraalitiheys on heikentynyt niin paljon, että luunmurtumien riski on kasvanut huomattavasti tiheydeltään normaaliin luuhun verrattuna.
Osteoporoosiin on lääkkeitä, mutta niillä on usein haittavaikutuksia, ja lääkkeiden teho on rajallinen. Lisäksi lääkehoidon rinnallekin tarvitaan elämäntapakeinoja.
Näistä syistä kannattaa panostaa elämäntapakeinoihin luun heikkenemisen ja murtumien ehkäisyssä.
Yrtit vähentävät voimakkaimmin luuston hajoamista
Eläinkokeen mukaan valkosipuli, rosmariini, lehtipersilja, salvia ja timjami vähentävät voimakkaammin luun resorptiota eli luun hajoamista kuin mitkään muut ruoka-aineet (Mühlbauer 2002).
Sittemmin myös ihmisillä tehdyssä kontrolloidussa tutkimuksessa on havaittu, että mainitut yrtit yhdessä tiettyjen ruoka-aineiden kanssa vähentävät luuston hajoamista. Tutkimuksessa, johon osallistuneet olivat vaihdevuosi-iän ylittäneitä terveitä naisia, havaittiin luuston resorptiota vähentävien ruokien ja yrttien vaikuttavan luun aineenvaihdunnan markkereihin.
Hoitoryhmään satunnaistetuille tutkittaville annettiin tehtäväksi nauttia vähintään 9 annosta vihanneksia ja hedelmiä päivässä. Heidän luuston hajoamista vähentävään ruokavalioonsa kuului mm. parsakaalia, tomaattia, sipulia, sieniä, kurkkua, purjosipulia, vihreitä papuja, kiinankaalia, punakaalia, lehtisalaattia, rucolaa, luumuja ja sitrushedelmiä.
Graafi osoittaa, että valkosipuli, rosmariini, lehtipersilja, salvia ja timjami vähentävät voimakkaimmin luun hajoamista. Lähde: Mühlbauer 2003.
Hoitoryhmään kuuluneille annettiin myös tehtäväksi käyttää yrteistä persiljaa, salviaa, rosmariinia, timjamia ja valkosipulia. Yrttejä tuli käyttää vähintään 1 annos päivässä. Yhdeksi annokseksi yrttejä katsottiin korkeintaan teelusikallinen yrttiä. Yrtit saattoivat olla tuoreita tai kuivattuja.
Kolme kuukautta kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että tällainen luun resorptiota vähentänyt ruokavalio yrtteineen alensi luun aineenvaihduntatuotteen CTx:n arvoa. Myös toinen luun aineenvaihduntatuotteen arvo, PINP, aleni niillä naisilla, joiden luusto oli osteopenian tasoisesti heikentynyt (Gunn 2015).
Lisäksi hoitoruokavalio vähensi ruokavalion happokuormaa, minkä ansiosta virtsan pH aleni ja kalsiumin erittyminen virtsaan väheni.
Yhdessä tulokset kertovat siitä, että luun resorptiota vähentäneet ruoat ja yrtit vaikuttivat myönteisesti luustoon. Kun luun aineenvaihduntatuotteiden arvot ennustavat luuntiheyden heikkenemistä ja murtumien riskiä tulevaisuudessa, tuloksista voi päätellä, että pidempään jatkettuna tällainen luun resorptiota vähentävä ruokavalio suojaa luustoa ja vähentää osteoporoottisten murtumien riskiä (Eastell 2008).
Yrttien vaikuttavat aineet
Yrteissä on fenolisia yhdisteitä, jotka vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina ja tulehdusta vähentäen. Yrttien luuston hajoamista vähentävä vaikutus myös selittyy todennäköisesti näillä vaikutuksilla.
Yrttimausteiden yleisin fenolinen yhdiste on rosmariinihappo. Sitä sisältäviä yrttejä ovat basilika, sitruunamelissa, rosmariini, oregano, salvia, timjami ja piparminttu. Myös kahvihappoa on runsaasti monissa yrteissä, kuten oreganossa, timjamissa ja meiramissa.
Yrtit sisältävät kuitenkin kymmeniä vaikuttavia aineita, eikä niiden vaikusta voi palauttaa vain yhteen tai kahteen vaikuttavaan aineeseen.
Yrttien käyttö kannattaa yhdistää muihin keinoihin
Luuston hajoamista estävien yrttien käyttö ei yksin riitä estämään luuston ikääntymiseen liittyvää heikkenemistä. Yrttien käyttö kannattaa siksi yhdistää muihin luustoa vahvistaviin keinoihin. Esimerkiksi vihreissä kasviksissa ja kypsytetyissä juustoissa on ravintotekijöitä, joista on hyötyä luustolle.
Luustolle on myös tärkeää saada riittävästi proteiinia, koska proteiini on luun kollageenin rakennusaine. Luustolle paras ruokaöljyvalinta on ekstraneitsytoliiviöljy. Ei pidä unohtaa myöskään D-vitamiinia, sillä se ylläpitää normaalia luustoa.
Yrteistä hyötyä myös muulle terveydelle
Yrttien käytöstä on hyötyä myös muulle terveydelle. Yleisesti voi sanoa, että yrteillä on tulehdusta vähentävää vaikutusta ja ne vaikuttavat elimistössä myös antioksidantteina.
Yrteissä on antioksidantteina vaikuttavia fenolisia yhdisteitä niin paljon, että yrttien lisääminen ruokaan voi monesti moninkertaistaa ruoan sisältämien antioksidanttien määrän. Näin voi käydä esimerkiksi, jos ravitsemuksellisesti köyhään lihamakaronilaatikkoon lisätään yrttimaustetta.
Pari vuotta sitten Yle Uutiset kertoi eteläitalialaisesta Acciarolin kylästä. Sen asukkaista poikkeuksellisen moni elää yli satavuotiaiksi. Tutkijat arvelevat, että rosmariinin käyttö lähes kaikessa ruoanlaitossa – Välimeren ruokavalion ohella – voi olla yksi selitys kyläläisten poikkeukselliselle pitkäikäisyydelle.
Rosmariini mm. ehkäisee rasvojen hapettumista ja vähentää luuston hajoamista.
Rosmariinista tiedetään, että suojaa rasvoja hapettumiselta niin kehon ulkopuolella kuin elimistössämmekin. Lisäksi rosmariini piristää aivotoimintaa.
Timjamilla ja salvialla puolestaan on antibakteerisia ominaisuuksia. Niiden käyttö voi estää esimerkiksi ohutsuolen haitallisten bakteerien liikakasvua (SIBO).
Yrttien käyttö on kuulunut perinteisiin ruokavalioihin
Yrttien käyttö on kuulunut olennaisena osana perinteisiin ruokavalioihin, kuten Välimeren ruokavalioon. Vaikka tämän ruokavaliomallin hyödyt tunnustetaan laajalti, yksinkertaistava tapa soveltaa Välimeren ruokavaliota on johtanut siihen, että yrttejä ei ole sisällytetty useinkaan eri maiden ravitsemussuosituksiin. Esimerkiksi suomalaisissa ravitsemussuosituksissa yrttejä ei mainita.
Näen asian kuitenkin niin, että jos meillä on vilpitön halu parantaa ruokavalion laatua, meidän on syytä kiinnittää uudelleen huomiota näihin Välimeren ruokavalion unohdettuihin mutta tärkeisiin elementteihin.
Säännöllistä mutta kohtuullista käyttöä
Yrttejä kannattaa käyttää ruuanlaitossa säännöllisesti mutta kuitenkin kohtuullisesti. Kohtuullisuutta painotan siksi, että niiden hyvin runsas käyttö ei välttämättä ole turvallista. Ei siis ole viisasta alkaa keittää esimerkiksi timjamikeittoa pelkästä timjamista vaan yrttejä kannattaa käyttää edelleen mausteenomaisesti, kuten on perinteisestikin tehty.
Mielestäni on suositeltavinta käyttää tuoreita yrttejä – joko omasta maasta saatuja tai ruukkuyrttejä – koska niissä on enemmän vaikuttavia aineita kuin kuivatuissa yrteissä. Jos tuoreita ei ole kuitenkaan saatavilla tai niiden käyttö ei sovi niukkaan ruokabudjettiin, myös kuivattuja yrttejä voi käyttää.
Sympaattinen muistisääntö
Jos jatkossa pohdiskelet, mitkä olivatkaan ne luustolle terveelliset yrtit, muistat ne helposti, kun palautat mieleesi Scarborough Fair -balladin sanat:
“Are you going to Scarborough Fair
Parsley, sage, rosemary and thyme
Remember me to one who lives there
She once was a true love of mine”
Laulussa lueteltujen lisäksi on tarpeen muistaa vain, että myös valkosipuli on luustolle hyödyllinen.
Viitteet:
Burtsov P. Pitkän elämän lähteillä. Yle Uutiset 28.5.2016
Cazzola R, et al. Anti-oxidant, anti-glycant, and inhibitory activity against α-amylase and α-glucosidase of selected spices and culinary herbs. Int J Food Sci Nutr. 2011 Mar;62(2):175-84.
Chedid V, et al. Herbal therapy is equivalent to rifaximin for the treatment of small intestinal bacterial overgrowth. Glob Adv Health Med. 2014 May;3(3):16-24.
Eastell R, Hannon RA. Biomarkers of bone health and osteoporosis risk. Proc Nutr Soc. 2008 May;67(2):157-62.
Gunn CA, et al. Increased intake of selected vegetables, herbs and fruit may reduce bone turnover in post-menopausal women. Nutrients. 2015 Apr 8;7(4):2499-517.
Harju J. Luusto lujaksi elämäntavoilla. Atena Kustannus, 2011.
Kelly L. The Healthy Bones Nutrition Plan and Cook Book: How to Prepare and Combine Whole Foods to Prevent and Treat Osteoporosis Naturally. Chelsea Green Publishing, 2016.
Lee JW, et al. Rosmarinic acid exerts an antiosteoporotic effect in the RANKL-induced mouse model of bone loss by promotion of osteoblastic differentiation and inhibition of osteoclastic differentiation. Mol Nutr Food Res. 2015 Mar;59(3):386-400.
Mühlbauer RC, et al. Common herbs, essential oils, and monoterpenes potently modulate bone metabolism. Bone. 2003 Apr;32(4):372-80.
Mühlbauer RC, et al. Onion and a mixture of vegetables, salads, and herbs affect bone resorption in the rat by a mechanism independent of their base excess. J Bone Miner Res. 2002 Jul;17(7):1230-6.
Mühlbauer RC, et al. Various selected vegetables, fruits, mushrooms and red wine residue inhibit bone resorption in rats. J Nutr. 2003 Nov;133(11):3592-7.
Tapsell LC, et al. Health benefits of herbs and spices: the past, the present, the future. Med J Aust. 2006 Aug 21;185(4 Suppl):S4-24.
Vallverdú-Queralt A, et al. A comprehensive study on the phenolic profile of widely used culinary herbs and spices: rosemary, thyme, oregano, cinnamon, cumin and bay. Food Chem. 2014 Jul 1;154:299-307.