Suomen Terveysravinto

Blogia toimittaa ravintoasiantuntija Juhana Harju

Savustetussa ruoassa ja savuaromeissa on syöpää aiheuttavia yhdisteitä

By 5 kommenttia

Savustaminen on perinteinen ruoanvalmistusmenetelmä. Aikoinaan sille oli käytännölliset perusteensa: ruoka saatiin säilymään pidempään.

Nykyisin savustaminen ei ole enää säilyvyyden vuoksi välttämätöntä, sillä ruokaa voidaan säilyttää kylmässä. Savustamista harrastetaankin eniten maun vuoksi.

Savustetussa kalassa on syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä.

PAH-yhdisteet ja nitrosoamiinit

Savustamiseen liittyy kuitenkin ongelmia. Ensinnäkin savustettu liha ja kala luetaan prosessoituun lihaan ja lihajalosteisiin. Kansainvälinen syöväntutkimusinstituutti IARC on luokitellut ne riskiarviossaan varmasti syöpää aiheuttaviksi (Bouvard 2015).

Savustettaessa ruokaan kertyy polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä, lyhyesti PAH-yhdisteitä. Niistä monet ovat varmasti mutageenisia ja karsinogeenisia. Ne toisin sanoen aiheuttavat syöpää.

IARC on arvioinut yksittäisten PAH-yhdisteiden karsinogeenisuutta. Bentso(a)pyreeni, lyhyesti BaP, on kiistatta karsinogeeniseksi luokiteltu yhdiste. Neljä muuta PAH-yhdistettä on luokiteltu todennäköisiksi karsinogeeneiksi. Lisäksi arvioidaan, että PAH-yhdisteiden joukossa on karsinogeenisia yhdisteitä, joita ei ole vielä tunnistettu.

PAH-yhdisteiden lisäksi savustetussa ruoassa on nitrosoamiineja. Myös niiden saanti savustetusta ja muista ruoista on yhdistetty suurempaan syöpäriskiin (Jakszyn 2006).

Yhdysvaltalaisessa tapaus-kontrollitutkimuksessa savustetun kalan syöminen on yhdistynyt 3 kertaa suurempaan ylähengitystien syöpään (Rogers 1995).

Katsausartikkelissa puolestaan todetaan tieteellisen näytön viittaavan siihen, että savustettu ruoka on yhteydessä mahasyövän riskiin (Jakszyn 2006).

Islantilaisessa tutkimuksessa suolatun tai savustetun kalan syöminen usein yhdistyi noin kaksi kertaa suurempaan pitkälle edenneen eturauhassyövän riskiin (Torfadottir 2013).

Savustettu liha ja kala on usein myös suolaista

Savustetun lihan ja kalan ongelma on sekin, että ne ovat usein hyvin suolaisia. Runsas suola kohottaa verenpainetta, lisää aivohalvausriskiä ja rasittaa munuaisia.

Myös savuaromin käyttö on riski

Joissain ravintoloissa on villityksenä maustaa ruokia savuaromilla. En pidä tästä uudesta tavasta, sillä savuaromi mielestäni pilaa ruoan maun. Ruoka maistuu siltä kuin se olisi pilaantunut ja palanut pohjaan.

Myös terveyden kannalta on hyvä syy olla käyttämättä ruoanlaitossa savuaromeja ainakaan usein. Niissä on savustetun ruoan tapaan syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä.

Savuaromien käyttöä on puolusteltu sillä, että sen käyttö yleensä vähentää PAH-yhdisteiden määrää verrattuna oikeasti savustettuun ruokaan.

On totta, että savuaromeilla maustetussa ruoassa on yleensä vähemmän PAH-yhdisteitä kuin savustetussa ruoassa. Savuaromien käyttö ulottuu kuitenkin myös ruokiin, joita perinteisesti ei yleensä ole savustettu, kuten kasvisruokiin. Paradoksaalisesti savuaromien voi johtaa siihen, että PAH-yhdisteiden saanti itse asiassa kasvaa verrattuna pelkkään perinteiseen savustettujen ruokien syöntiin.

Helsingissä parikin kasvisravintolaa käyttää usein savuaromeita ruoan maustamisessa. Niiden käytön kanssa ristiriidassa on se, että toinen näistä ravintoloista käyttää näkyvästi terveysargumentteja mainostuksessaan. Savuaromien käyttö sopii terveysimagoon yhtä hyvin kuin kärpänen ruokaan.

Savustetusta kannattaa korvata muilla ruoanvalmistusmenetelmillä

Savustetun ruoan syöminen usein kasvattaa syöpäriskiä, ja sitä kannattaa välttää. Mielestäni on järkevää jättää savustetun ruoan syöminen esimerkiksi pariin kertaan kuukaudessa.

Kalalle on monia savustusta terveellisempiä valmistusmenetelmiä. Kalakeitto, nopea haudutus sekä paistaminen uunissa paistopussissa ovat hyviä vaihtoehtoja.

Lähteet:

Alegbeleye OO, et al. Polycyclic Aromatic Hydrocarbons: A Critical Review of Environmental Occurrence and Bioremediation. Environ Manage. 2017 Oct;60(4):758-783.

Alomirah H, et al. Concentrations and dietary exposure to polycyclic aromatic hydrocarbons (PAHs) from grilled and smoked foods. Food Control. 2011 Dec;22(12):2028-35.

Baines D, et al. Smoking out carcinogens. Food Science and Technology. 2016 Jun.

Bansal V, Kim KH. Review of PAH contamination in food products and their health hazards. Environ Int. 2015 Nov;84:26-38.

Bouvard V. Carcinogenicity of consumption of red and processed meat. Lancet Oncol. 2015 Dec;16(16):1599-600.

Jakszyn P, Gonzalez CA. Nitrosamine and related food intake and gastric and oesophageal cancer risk: a systematic review of the epidemiological evidence. World J Gastroenterol. 2006 Jul 21;12(27):4296-303.

Kazerouni N, et al. Analysis of 200 food items for benzo[a]pyrene and estimation of its intake in an epidemiologic study. Food Chem Toxicol. 2001 May;39(5):423-36.

McDonald ST. Comparison of health risks of smoked foods as compared to smoke flavorings: are smoke flavors “healthier”? Adv Food Technol Nutr Sci Open J. 2015 Dec;1(6):130-4.

Onko savuaromin käyttö turvallista? Kemikaalicocktail, 20.6.2016.

Parada H Jr, et al. Grilled, Barbecued, and Smoked Meat Intake and Survival Following Breast Cancer. J Natl Cancer Inst. 2017 Jan 5;109(6).

Rogers MA, Vaughan TL, Davis S, Thomas DB. Consumption of nitrate, nitrite, and nitrosodimethylamine and the risk of upper aerodigestive tract cancer. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev. 1995 Jan-Feb;4(1):29-36.

Torfadottir JE, et al. Consumption of fish products across the lifespan and prostate cancer risk. PLoS One. 2013 Apr 17;8(4):e59799.

Keliakiasta riippumaton gluteeniherkkyys on yleistä

By 7 kommenttia

Tämä kirjoitus käsittelee keliakiasta riippumatonta gluteeniherkkyyttä. Taustatietona kerron kuitenkin ensin keliakiasta.

Keliakia on vehnän, ohran ja rukiin sisältämän gluteenin aiheuttama sairaus, joka on elinikäinen. Sen ainoa tunnettu hoito on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Keliakiaa esiintyy Suomessa noin 2 prosentilla väestöstä ja diagnosoituja potilaita on 0,7 prosenttia väestöstä (Käypä hoito).

Vehnä aiheuttaa oireita keliakiasta riippumattomille gluteeniherkille.

 

Keliakiasta riippumattomassa gluteeniherkkyydessä oireita saadaan gluteenipitoisista viljoista, vaikka keliakia on poissuljettu. Oireet helpottavat gluteenittomalla ruokavaliolla.

Arviot gluteeniherkkyyden yleisyydestä vaihtelevat mutta sen katsotaan olevan yleisempää kuin keliakian. Jopa 6 prosentilla väestöstä arvioidaan olevan keliakiasta riippumaton gluteeniherkkyys (Dieterich 2019).

Kaiken kaikkiaan arvioidaan, että lähes 10 prosentilla väestöstä on gluteeniin liittyvä terveysongelma (Leonard 2014).

Gluteenin välttäminen parantaisi terveyttä ja hyvinvointia niillä, jotka ovat gluteeniherkkiä. Siten olisi hyvä, että mahdollisimman moni heistä saisi tietää kuuluvansa tähän joukkoon.

Gluteeniherkkyyden oireet ja sen toteaminen

Gluteeniherkkyydessä oireita saadaan yleensä muutaman tunnin tai viimeistään 1-2 päivän kuluessa gluteenipitoisen ruoan nauttimisesta.

Gluteeniherkkyyden oireet ovat samantapaisia kuin keliakian. Yleisimpiä gluteeniherkkyyden oireita ovat vatsavaivat, ihottuma, päänsärky, ”aivosumu”, väsymys, ripuli ja masennus.

Jos epäilet, että kärsit gluteeniherkkyydestä, gluteenitonta ruokavaliota ei pidä aloittaa omin päin. Lääkärin tulee ensin sulkea pois keliakia ja vehnäallergia, koska näitä ei voi luotettavasti diagnosoida, jos gluteenia on jo vältetty. Keliakian poissulkeminen tapahtuu verikokeella ja mahdollisesti myös koepalalla ohutsuolesta tai ihokeliakiaa epäiltäessä iholta.

Keliakiasta riippumattoman gluteeniherkkyyden toteamiseksi ei toistaiseksi ole olemassa mitään laboratoriotestiä. Siten asiasta saa selvää vain kokeilemalla gluteenitonta ruokavaliota.

Gluteeni aiheuttaa gluteeniherkillä immuunijärjestelmän reaktion

Tällä hetkellä näyttää siltä, että gluteeni aiheuttaa gluteeniherkillä luonnollisen immuniteetin reaktion. On myös raportoitu, että gluteeniherkillä gluteeni lisää suolen läpäisevyyttä eli aiheuttaa ns. vuotavaa suolta. Suolistonäytteet ovat lisäksi paljastaneet, että suoliston limakalvo on osalla gluteeniherkistä lievästi tulehtunut (Rotondi Aufiero 2018).

Gluteeniherkkien oireet eivät selity pelkästään gluteenilla

Kaikki gluteeniherkkyyden oireet eivät selity gluteenilla vaan gluteenipitoisissa viljoissa on muitakin tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa suolistoärsytystä.

FODMAP-hiilihydraatit. Gluteenipitoiset viljat, erityisesti vehnä, sisältävät gluteenin lisäksi myös huonosti imeytyviä FODMAP-hiilihydraatteja. FODMAP-hiilihydraattien tiedetään aiheuttavan toiminnallisia vatsavaivoja, esimerkiksi kaasunmuodostusta, turvotusta ja ripulia.

Kun gluteenittomalla ruokavaliolla vältetään vehnää, samalla myös FODMAP-hiilihydraattien saanti vähenee. Gluteeniherkkyyden oireet helpottavat gluteenitonta ruokavaliota noudatettaessa niin gluteenin välttämisen kuin FODMAP-hiilihydraattien saannin vähentymisenkin ansiosta.

Amylaasin ja trypsiinin estäjät. Gluteenin ja FODMAP-hiilihydraattien lisäksi vehnä sisältää amylaasin ja trypsiinin estäjiä, joista usein käytetään lyhennystä ATI (engl. amylase trypsin inhibitors). Niiden ajatellaan aiheuttavan gluteeniherkkien suolistossa tulehduksellisen reaktion (Leonard 2017).

Vehnän lisäksi myös rukiissa ja ohrassa on amylaasin ja trypsiinin estäjiä: ”Ne vaikuttavat immuunijärjestelmään, voivat laukaista tulehduksen sekä pahentaa jo olemassa olevia tulehduksia ja aiheuttaa vatsan turvotusta, ripulia ja väsymystä”, luonnehditaan Antioksidanttiklinikoiden sivulla.

Tänä vuonna julkaistussa tieteellisessä artikkelissa keliakiasta riippumatonta gluteeniherkkyyttä kuvataan monista syistä johtuvaksi. Sen aiheuttavat yhteisesti gluteenin aiheuttama lievä immunologinen reaktio, FODMAP-hiilihydraattien toiminnallinen vaikutus sekä suoliston mikrobikannan epätasapaino (Dieterich 2019).

Päällekkäisyyttä ärtyvän suolen oireyhtymän kanssa

Gluteeniherkkyys aiheuttaa oireita, jotka ovat osittain samantapaisia kuin ärtyvän suolen oireyhtymään (IBS) liitetyt. Gluteeniherkkyydessä onkin osittaista päällekkäisyyttä ärtyvän suolen oireyhtymän kanssa.

Tutkijat arvioivat osan gluteeniherkistä kärsivän itse asiassa ärtyvän suolen oireyhtymästä. Vastaavasti osa ärtyvän suolen oireyhtymäksi luetuista on todellisuudessa gluteeniherkkiä (Dieterich 2019).

Gluteeniherkkyydellä ja ärtyvän suolen oireyhtymällä on myös aitoa päällekkäisyyttä. Lumekontrolloidussa tutkimuksessa on havaittu, että yksi kolmannes IBS-potilaista on herkkiä vehnälle. Ja kontrolloidussa kokeessa on osoitettu, että gluteeni pahentaa IBS-potilaiden oireita, kuten vatsakipuja, turvotusta ja väsymystä (Barbaro 2018).

Mistä tietää, onko omissa vatsaoireissa kysymys gluteeniherkkyydestä vai ärtyvän suolen oireyhtymästä?

Jos oireita aiheuttavat nimenomaan viljat, on todennäköisemmin kysymys gluteeniherkkyydestä. Gluteeniherkkyyteen viittaa myös, jos oireina on ruoansulatusjärjestelmän ulkopuolisia oireita, kuten päänsärkyä tai ”aivosumua” (Catassi 2015).

Jos oireita aiheuttavat FODMAP-hiilihydraatit myös ruoissa, jotka eivät ole viljoja (esim. sipuli, kaali, omena ja luumut), on todennäköisemmin kysymys ärtyvän suolen oireyhtymästä.

Diagnoosin tekeminen kuuluu kuitenkin lääkärille. Edellä esitetyn olen kertonut vain informaatiotarkoituksessa, jotta lukija pystyisi hahmottamaan tilannettaan paremmin.

Gluteenittomuuskokeilu käytännössä

Ennen mahdollista gluteenittomuuskokeilua tulisi poissulkea keliakia ja vehnäallergia, kuten olen edellä kertonut.

Gluteenittomuuskokeilussa ruokavaliosta jätetään pois gluteenipitoiset viljat: vehnä, ruis ja ohra.

Tattari on terveellinen gluteeniton vilja.

 

Kauran syöminen rajoitetaan korkeintaan 70 grammaan päivässä, koska myös se voi runsaasti syötynä aiheuttaa oireita.

Gluteenittomuuskokeilu kannattaa tehdä tunnollisesti eli gluteenia on suositeltavaa välttää mahdollisimman tarkasti. Jos gluteenittomuuskokeilua ei tehdä kunnolla gluteenia välttäen, tulos voi jäädä epäselväksi, mikä voi myöhemmin jäädä askarruttamaan.

Gluteenittomuuskokeilun jälkeen

Jos gluteenittomuuskokeilussa havaitaan, että välttäminen vähentää merkittävästi oireita, on mielekästä jatkaa gluteenittomalla ruokavaliolla.

Gluteenin välttämisen ei yleensä tarvitse olla gluteeniherkillä yhtä tiukkaa kuin keliakiassa, jossa gluteenin ehdoton, elinikäinen välttäminen on välttämätöntä. Asiantuntijat katsovat, että 6-8 viikon ehdottoman gluteenin välttämisen jälkeen gluteeniherkät sietävät yleensä pieniä määriä gluteenia. Yksilöllisiä eroja gluteenin siedossa on kuitenkin paljon (Dieterich 2019).

Gluteenittomalla ruokavaliolla on suositeltavaa välttää ruokavalion liikaa painottumista riisiin, jotta arseenia ei saada liikaa. Arseenista olen aiemmin kirjoittanut tässä kirjoituksessani.

Terveellisesti gluteenitonta ruokavaliota voi noudattaa niin, että painotetaan luontaisesti gluteenittomia viljoja, kuten kauraa, tattaria, kvinoaa ja hirssiä mutta yksipuolinen kauran käyttö ei ole kuitenkaan suositeltavaa. Bataatti, joka on terveellinen karotenoideja ja kuitua sisältävä hiilihydraattien lähde, sopii myös osaltaan korvaamaan gluteeniviljoja.

Terveen ja oireettoman ei ole suositeltavaa ryhtyä gluteenittomalle

Tieteellisissä katsausartikkeleissa katsotaan, että terveen ja oireettoman ei pidä ryhtyä noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota (Dieterich 2019).

Siihen on useita syitä. Gluteenittoman ruokavalion noudattaminen tulee selvästi kalliimmaksi. Gluteenittoman ruokavalion noudattaminen kodin ulkopuolella on myös jossain määrin hankalaa. Ravintoloissa tarjonta supistuu, jos rajoitutaan gluteenittomiin ruokiin. Siitä, että kaupoissa täytyy lukea tuoteselosteita gluteenin välttämiseksi, aiheutuu ylimääräistä vaivaa.

Yleinen tieteellisissä artikkeleissa esitetty huoli on, että gluteeniton ruokavalio saattaa myös johtaa ruokavalion laadun heikkenemiseen. Monet gluteenittomat tuotteet sisältävät vähemmän vitamiineja, mineraaleja ja kuitua kuin gluteenipitoiset viljat. Gluteenittomissa tuotteissa on myös usein paljon säilöntäaineita ja muita lisäaineita. Lisäksi gluteenittomalla ruokavaliolla raskasmetallien, kuten kadmiumin ja arseenin, saanti helposti kasvaa.

Viitteet:

Barbaro MR, et al. Recent advances in understanding non-celiac gluten sensitivity. F1000Res. 2018 Oct 11;7.

Bernardo D, et al. Are non-celiac disease gluten-intolerant patients innate immunity responders to gluten? Am J Gastroenterol. 2011 Dec;106(12):2201; author reply 2201-2.

Biesiekierski JR, et al. Gluten causes gastrointestinal symptoms in subjects without celiac disease: a double-blind randomized placebo-controlled trial. Am J Gastroenterol. 2011 Mar;106(3):508-14; quiz 515.

Catassi C, et al. Diagnosis of Non-Celiac Gluten Sensitivity (NCGS): The Salerno Experts’ Criteria. Nutrients. 2015 Jun 18;7(6):4966-77.

Dieterich W, Zopf Y. Gluten and FODMAPS—Sense of a Restriction/When Is Restriction Necessary? Nutrients. 2019 Aug;11(8), 1957.

Dieterich W, et al. Influence of low FODMAP and gluten-free diets on disease activity and intestinal microbiota in patients with non-celiac gluten sensitivity. Clin Nutr. 2019 Apr;38(2):697-707.

Fasano A, Flaherty S. Gluten freedom: the nation’s leading expert offers the essential guide to a healthy, gluten-free lifestyle. Wiley. 2014.

Fasano: “NCGS is a reaction of the innate immune system”. Ancestralhealth.nl. Vierailtu 26.8.2019.

Gluteeniherkkyys. Antioksidanttiklinikat. 17.12.2018. Vierailtu 27.8.2019.

Junker Y, et al, Wheat amylase trypsin inhibitors drive intestinal inflammation via activation of toll-like receptor 4. J Exp Med. 2012 Dec 17;209(13):2395-408.

Kaukinen K, et al. Gluteeniherkkyys ilman keliakiaa – faktaa vai fiktiota? Duodecim 2013;129(17):1742-3.

Kaukinen K, Collin P. Oireita viljoista ilman keliakiaa – mitä gluteeniherkkyydestä tiedetään? Lääkärilehti 2014;69:531-2.

Keliakia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gastroenterologiayhdistys ry:n asettama työryhmä. Duodecim. Julkaistu 18.12.2018. Haettu 24.8.2019.

Leonard MM, et al. Celiac Disease and Nonceliac Gluten Sensitivity: A Review. JAMA. 2017 Aug 15;318(7):647-656.

Leonard MM, Vasagar B. US perspective on gluten-related diseases. Clin Exp Gastroenterol. 2014 Jan 24;7:25-37.

Mustajoki P. Keliakia. Lääkärikirja Duodecim 17.7.2019. Haettu 24.8.2019.

Perrin L, et al. Gluten-free diet in French adults without coeliac disease: sociodemographic characteristics, motives and dietary profile. Br J Nutr. 2019 Jul 28;122(2):231-239.

Rotondi Aufiero V, et al. Non-Celiac Gluten Sensitivity: How Its Gut Immune Activation and Potential Dietary Management Differ from Celiac Disease. Mol Nutr Food Res. 2018 May;62(9):e1700854.

Treatment of non-celiac gluten sensitivity. Dr. Schär Institute. Haettu 22.8.2019.

Syventävää tietoa metsän hyvistä terveysvaikutuksista

By 2 kommenttia

Maantieteilijä Marko Leppänen ja biologi Adela Pajunen ovat kirjoittaneet toisen kirjansa metsän hyvistä terveysvaikutuksista. Suomalainen metsäkylpy -kirja syventää aiemman Terveysmetsä-kirjan tietoja.

Metsäkylpy-sana on peräisin siitä, että Japanissa metsän terveyttä parantavat vaikutukset ovat saaneet jo institutionaalisen aseman. Siellä hoitavasta metsäkäynnistä puhutaan termillä shinrin-yoku, joka tarkoittaa kirjaimellisesti metsässä kylpemistä. Terveysmetsiä on Japanissa myös sertifioitu.

Kotkansiipeä Vartiosaaressa.

 

Sitten ensimmäisen kirjansa ilmestymisen Leppänen ja Pajunen ovat tehneet Sipoon terveyskeskuksen kanssa uraauurtavaa työtä. He ovat vieneet terveyskeskuksen potilaita Sipoonkorven metsiin. Metsäkäyntien tarkoituksena luonnollisesti on ollut, että sillä olisi hyvää ennaltaehkäisevää ja hoitavaa vaikutusta potilaitten terveyteen.

Sipoo ei ole ainoa suomalainen kunta, joka on panostanut tarkoitukselliseen terveysmetsätoimintaan. Aivan äskettäin myös Hyvinkää avasi varta vasten suunnitellun terveysmetsäpolun.

Taidokasta luonnon kuvailua

Suomalainen metsäkylpy -kirjan tyylilaji on vaihteleva, mikä voi osittain johtua siitä, että tekijöitä on kaksi. En kokenut sitä kuitenkaan puutteeksi vaan pikemminkin rikkaudeksi. Paikoitellen tyyli on lyyrisen kaunista luonnon kuvailua, kuten tässä kohdassa, jossa kerrotaan juhannuksen tienoon yöstä:

”Laulurastas tarinoi metsänlaidan koivikossa, ja niityn yllä kiersi kehäänsä soidinkurnutusta pitävä lehtokurppa. Maailma näyttäytyi helmenvaaleana, utuisena ja silti verevänä runoutena. Astelimme metsäpolkua hiljaa kuin peläten rikkovamme jonkin taian. Silloin huomasimme hennon kasvin, joka näytti hohtavan himmeää valoa valkoisine kukkineen. Pieni koko ei hämännyt: kasvi oli jalosukuinen, orkideoihin kuuluva valkolehdokki.”

Taidokasta kuvailua on myös tässä:

”Loppukesän tunnelma on pysähtyneen autereinen. Aurinko lämmittää yhä, mutta mättäistä ja karikkeesta huokuu kosteus, joka ei jaksa enää haihtua. Pähkinäpensaiden sato on kypsymässä, ja Suurmetsässä raikaa pähkinähakin käheän malttamaton kree-kree-kree.”

Toisaalla kirjassa selostetaan asiallisesti kiinnostavia tutkimustuloksia:

”Pölyttäjien työ jää suurelta osin ihmisiltä huomaamatta, mutta sen merkitys on valtava. Metsäntutkimuslaitos teki taannoin kokeen, jossa se vei mustikkametsään kaksi pöntöissä kasvatettua kimalaisyhdyskuntaa. Kontukimalaiset tekivät työtään kesän ajan. Kun koemetsän mustikkasato kypsyi, oli saalis 174 kiloa hehtaarilta. Koko maassa keskimääräinen mustikkametsän sato jäi 14 kiloon, joten kimalaisten tiivis läsnäolo tuotti 12-kertaisen sadon.”

Kirjassa kerrotaan hienosti siitä, mitä metsässä voi parhaimmillaan kokea: yhteyden, kunnioituksen ja pyhyyden tunteita.

Ilahduin myös siitä, että kirjoittajat käsittelevät luonnon kauneuden kokemisen merkitystä. Siitä puhuminen on tärkeää, koska luonnonsuojelua ja metsän terveysvaikutuksistakin puhumista vaivaa usein yksipuolinen lajikeskeisyys. Luonnon kauneus tunneperäisenä ja kokonaisvaltaisempana ilmiönä jää tällöin syrjään.

Monen suomalaisen lempipaikat ovat rannalla.

 

Ollessamme avoimia luonnon kauneudelle katsomme maisemaa tai näkymää kuin taulua. Kun emme jaa maisemaa analyyttisesti nimeten osiin, se voi vahvistaa luonnon meissä nostattamaa elämyksellistä kauneuden kokemusta. Otollisimmillamme olemme kauneuden kokemukselle, kun mielemme on hiljaa ja kun analyyttinen mielemme ei askartele omien sisältöjensä kanssa.

Syventävää tietoa tarjoavaan kirjaan sopii se, että kirjoittajat taustoittavat tietoja laajasti niin biologiaan ja ihmisen kehityshistoriaan kuuluvilla tiedoilla kuin myös elämänfilosofisella pohdiskelulla. Kirjasta huokuu se, että tekijät kykenevät tarkastelemaan asioita avarasti.

Teknologian vaikutusta luontosuhteeseen ei käsitellä

Ottaen huomioon sen, miten kattavasti kirjoittajat ovat muuten taustoittaneet kirjaansa, on hämmästyttävää, että tekijät vaikenevat siitä, miten keskeinen rooli ruuduilla – älypuhelimilla, läppäreillä ja televisiolla – on nykyihmisen elämässä.

Asiaa olisi ollut hyvä käsitellä, sillä juuri kasvanut ruutuaika on aina 1950-luvulta alkaen ryövännyt aikaa luonnossa liikkumiselta, ja muutos on ollut valtava. Aikaa vievinä ja fyysisesti passivoivina televisio ja älylaitteet ovat luonnossa liikkumisen pahimpia vihollisia (Larson 2018).

Älypuhelimen kanssa tosin saatetaan mennä luontokävelylle mutta puhelimessa puhuen tehty lenkki vähentää merkittävästi luonnon hyvää tekevää vaikutusta verrattuna siihen, että huomio kohdistuisi jakamattomasti luontoon. Luonnossa vietetty aika on sitä palauttavampaa, mitä enemmän olemme siellä läsnä:

“Luontokokemuksien voimakkuus on suorassa suhteessa siihen, miten tietoisia olemme niiden aikana. Myönteiset psykologiset vaikutukset tehostuvat, kun olemme läsnä luonnolle.”

Erinomaisissa englanninkielisissä kirjoissa Your Brain on Nature ja The Nature Principle puhutaan hyvinkin terävästi siitä, mitä kielteisiä vaikutuksia teknologialla on luontosuhteeseemme. Verrattuna näihin esikuviinsa Leppäsen ja Pajusen kirja on tässä suhteessa vähän vaisu. Siitä puuttuu kriittinen ote ympäröivään teknologiseen yhteiskuntaan.

Tästä pienestä moitteesta huolimatta Suomalainen metsäkylpy -kirja on silti erinomainen ja menee monia muita metsäkirjoja syvemmälle. Kirjan vahvuutena on ilman muuta se, että siitä välittyy kirjoittajien omakohtainen, syvä luontosuhde. Kirjoittajien lajituntemus vaikuttaa lisäksi erinomaiselta, ja sanaston huomiota herättävän rikkauden ansiosta kirjaa on antoisaa lukea.

Kirjan paras anti on ehkä siinä, että se avaa lukijan silmien eteen koko potentiaalin, joka säännöllisillä luontokäynneillä voi olla. Metsässä liikkuminen kohottaa mielialaa, lisää vitaliteettia ja tarjoaa hienoja luontoyhteyden kokemuksia.

Metsäkirjojen buumi

Olen huomannut, että kirjamarkkinoilla on varsinainen metsäkirjojen buumi. Jokin aika sitten Akateeminen kirjakauppa kokosi myyntipöydälle valikoimistaan löytyvät metsän hyvistä terveysvaikutuksista kertovat kirjat, ja niitä löytyi kaikkiaan kymmenkunta. Metsäkirjojen suosio kertoo mielestäni ennen kaikkea siitä, että aiheeseen on kiinnostusta – siitä ovat kiinnostuneet niin tutkijat, tietokirjailijat kuin lukijatkin. Pian voi kuitenkin odottaa, että aihe on loppuun kaluttu, ellei löydetä aivan uusia tulokulmia ja mullistavaa sanottavaa.

Vinkkinä kustantajille ja tietokirjailijoille haluan sanoa lopuksi, että metsän terveysvaikutuksista on kirjoitettu viime vuosina jo paljon. Sen varjoon on jäänyt se, että ihmisten lempipaikat luonnossa eivät sijaitse useinkaan keskellä metsää vaan järvien ja meren rannoilla. Siitä kertoo konkreettisesti se, että rannoilla sijaitsevien kesämökkien hinnat ovat aivan eri tasolla kuin kuivalla maalla sijaitsevien.

On myös havaittu, että virkistävintä ja palauttavinta on monesti luonto, jossa vihreys ja vesi yhdistyvät. Veden läheisyyden psyykkisten vaikutusten on todettu olevan erinomaisia (White 2010).

Toivoisinkin, että luonnon hyvistä terveysvaikutuksista kirjoittavat kertoisivat jatkossa myös siitä, mitä erityisiä hyviä vaikutuksia on liikkua jokien, järvien ja meren äärellä.

Marko Leppänen, Adela Pajunen: Suomalainen metsäkylpy. Gummerus 2019. Sidottu, 246 sivua. 24,00 €.

Lähteet:

Hyvinkäälle rakenteilla luontopolku keskelle kaupunkia. 15.4.2019. Hyvinkää.fi

Larson LR, et al. Outdoor Time, Screen Time, and Connection to Nature: Troubling Trends Among Rural Youth? Environ Behav. 2018 Oct 20.

Suomalainen metsäkylpy. Gummerus.fi

White M, et al. Blue space: The importance of water for preference, affect, and restorativeness ratings of natural and built scenes. J Environ Psychol. 2010 Dec;30:482-93.