Syventävää tietoa metsän hyvistä terveysvaikutuksista

elokuu 5, 2019 By Juhana Harju 2 kommenttia

Maantieteilijä Marko Leppänen ja biologi Adela Pajunen ovat kirjoittaneet toisen kirjansa metsän hyvistä terveysvaikutuksista. Suomalainen metsäkylpy -kirja syventää aiemman Terveysmetsä-kirjan tietoja.

Metsäkylpy-sana on peräisin siitä, että Japanissa metsän terveyttä parantavat vaikutukset ovat saaneet jo institutionaalisen aseman. Siellä hoitavasta metsäkäynnistä puhutaan termillä shinrin-yoku, joka tarkoittaa kirjaimellisesti metsässä kylpemistä. Terveysmetsiä on Japanissa myös sertifioitu.

Kotkansiipeä Vartiosaaressa.

Sitten ensimmäisen kirjansa ilmestymisen Leppänen ja Pajunen ovat tehneet Sipoon terveyskeskuksen kanssa uraauurtavaa työtä. He ovat vieneet terveyskeskuksen potilaita Sipoonkorven metsiin. Metsäkäyntien tarkoituksena luonnollisesti on ollut, että sillä olisi hyvää ennaltaehkäisevää ja hoitavaa vaikutusta potilaitten terveyteen.

Sipoo ei ole ainoa suomalainen kunta, joka on panostanut tarkoitukselliseen terveysmetsätoimintaan. Aivan äskettäin myös Hyvinkää avasi varta vasten suunnitellun terveysmetsäpolun.

Taidokasta luonnon kuvailua

Suomalainen metsäkylpy -kirjan tyylilaji on vaihteleva, mikä voi osittain johtua siitä, että tekijöitä on kaksi. En kokenut sitä kuitenkaan puutteeksi vaan pikemminkin rikkaudeksi. Paikoitellen tyyli on lyyrisen kaunista luonnon kuvailua, kuten tässä kohdassa, jossa kerrotaan juhannuksen tienoon yöstä:

”Laulurastas tarinoi metsänlaidan koivikossa, ja niityn yllä kiersi kehäänsä soidinkurnutusta pitävä lehtokurppa. Maailma näyttäytyi helmenvaaleana, utuisena ja silti verevänä runoutena. Astelimme metsäpolkua hiljaa kuin peläten rikkovamme jonkin taian. Silloin huomasimme hennon kasvin, joka näytti hohtavan himmeää valoa valkoisine kukkineen. Pieni koko ei hämännyt: kasvi oli jalosukuinen, orkideoihin kuuluva valkolehdokki.”

Taidokasta kuvailua on myös tässä:

”Loppukesän tunnelma on pysähtyneen autereinen. Aurinko lämmittää yhä, mutta mättäistä ja karikkeesta huokuu kosteus, joka ei jaksa enää haihtua. Pähkinäpensaiden sato on kypsymässä, ja Suurmetsässä raikaa pähkinähakin käheän malttamaton kree-kree-kree.”

Toisaalla kirjassa selostetaan asiallisesti kiinnostavia tutkimustuloksia:

”Pölyttäjien työ jää suurelta osin ihmisiltä huomaamatta, mutta sen merkitys on valtava. Metsäntutkimuslaitos teki taannoin kokeen, jossa se vei mustikkametsään kaksi pöntöissä kasvatettua kimalaisyhdyskuntaa. Kontukimalaiset tekivät työtään kesän ajan. Kun koemetsän mustikkasato kypsyi, oli saalis 174 kiloa hehtaarilta. Koko maassa keskimääräinen mustikkametsän sato jäi 14 kiloon, joten kimalaisten tiivis läsnäolo tuotti 12-kertaisen sadon.”

Kirjassa kerrotaan hienosti siitä, mitä metsässä voi parhaimmillaan kokea: yhteyden, kunnioituksen ja pyhyyden tunteita.

Ilahduin myös siitä, että kirjoittajat käsittelevät luonnon kauneuden kokemisen merkitystä. Siitä puhuminen on tärkeää, koska luonnonsuojelua ja metsän terveysvaikutuksistakin puhumista vaivaa usein yksipuolinen lajikeskeisyys. Luonnon kauneus tunneperäisenä ja kokonaisvaltaisempana ilmiönä jää tällöin syrjään.

Monen suomalaisen lempipaikat ovat rannalla.

Ollessamme avoimia luonnon kauneudelle katsomme maisemaa tai näkymää kuin taulua. Kun emme jaa maisemaa analyyttisesti nimeten osiin, se voi vahvistaa luonnon meissä nostattamaa elämyksellistä kauneuden kokemusta. Otollisimmillamme olemme kauneuden kokemukselle, kun mielemme on hiljaa ja kun analyyttinen mielemme ei askartele omien sisältöjensä kanssa.

Syventävää tietoa tarjoavaan kirjaan sopii se, että kirjoittajat taustoittavat tietoja laajasti niin biologiaan ja ihmisen kehityshistoriaan kuuluvilla tiedoilla kuin myös elämänfilosofisella pohdiskelulla. Kirjasta huokuu se, että tekijät kykenevät tarkastelemaan asioita avarasti.

Teknologian vaikutusta luontosuhteeseen ei käsitellä

Ottaen huomioon sen, miten kattavasti kirjoittajat ovat muuten taustoittaneet kirjaansa, on hämmästyttävää, että tekijät vaikenevat siitä, miten keskeinen rooli ruuduilla – älypuhelimilla, läppäreillä ja televisiolla – on nykyihmisen elämässä.

Asiaa olisi ollut hyvä käsitellä, sillä juuri kasvanut ruutuaika on aina 1950-luvulta alkaen ryövännyt aikaa luonnossa liikkumiselta, ja muutos on ollut valtava. Aikaa vievinä ja fyysisesti passivoivina televisio ja älylaitteet ovat luonnossa liikkumisen pahimpia vihollisia (Larson 2018).

Älypuhelimen kanssa tosin saatetaan mennä luontokävelylle mutta puhelimessa puhuen tehty lenkki vähentää merkittävästi luonnon hyvää tekevää vaikutusta verrattuna siihen, että huomio kohdistuisi jakamattomasti luontoon. Luonnossa vietetty aika on sitä palauttavampaa, mitä enemmän olemme siellä läsnä:

“Luontokokemuksien voimakkuus on suorassa suhteessa siihen, miten tietoisia olemme niiden aikana. Myönteiset psykologiset vaikutukset tehostuvat, kun olemme läsnä luonnolle.”

Erinomaisissa englanninkielisissä kirjoissa Your Brain on Nature ja The Nature Principle puhutaan hyvinkin terävästi siitä, mitä kielteisiä vaikutuksia teknologialla on luontosuhteeseemme. Verrattuna näihin esikuviinsa Leppäsen ja Pajusen kirja on tässä suhteessa vähän vaisu. Siitä puuttuu kriittinen ote ympäröivään teknologiseen yhteiskuntaan.

Tästä pienestä moitteesta huolimatta Suomalainen metsäkylpy -kirja on silti erinomainen ja menee monia muita metsäkirjoja syvemmälle. Kirjan vahvuutena on ilman muuta se, että siitä välittyy kirjoittajien omakohtainen, syvä luontosuhde. Kirjoittajien lajituntemus vaikuttaa lisäksi erinomaiselta, ja sanaston huomiota herättävän rikkauden ansiosta kirjaa on antoisaa lukea.

Kirjan paras anti on ehkä siinä, että se avaa lukijan silmien eteen koko potentiaalin, joka säännöllisillä luontokäynneillä voi olla. Metsässä liikkuminen kohottaa mielialaa, lisää vitaliteettia ja tarjoaa hienoja luontoyhteyden kokemuksia.

Metsäkirjojen buumi

Olen huomannut, että kirjamarkkinoilla on varsinainen metsäkirjojen buumi. Jokin aika sitten Akateeminen kirjakauppa kokosi myyntipöydälle valikoimistaan löytyvät metsän hyvistä terveysvaikutuksista kertovat kirjat, ja niitä löytyi kaikkiaan kymmenkunta. Metsäkirjojen suosio kertoo mielestäni ennen kaikkea siitä, että aiheeseen on kiinnostusta – siitä ovat kiinnostuneet niin tutkijat, tietokirjailijat kuin lukijatkin. Pian voi kuitenkin odottaa, että aihe on loppuun kaluttu, ellei löydetä aivan uusia tulokulmia ja mullistavaa sanottavaa.

Vinkkinä kustantajille ja tietokirjailijoille haluan sanoa lopuksi, että metsän terveysvaikutuksista on kirjoitettu viime vuosina jo paljon. Sen varjoon on jäänyt se, että ihmisten lempipaikat luonnossa eivät sijaitse useinkaan keskellä metsää vaan järvien ja meren rannoilla. Siitä kertoo konkreettisesti se, että rannoilla sijaitsevien kesämökkien hinnat ovat aivan eri tasolla kuin kuivalla maalla sijaitsevien.

On myös havaittu, että virkistävintä ja palauttavinta on monesti luonto, jossa vihreys ja vesi yhdistyvät. Veden läheisyyden psyykkisten vaikutusten on todettu olevan erinomaisia (White 2010).

Toivoisinkin, että luonnon hyvistä terveysvaikutuksista kirjoittavat kertoisivat jatkossa myös siitä, mitä erityisiä hyviä vaikutuksia on liikkua jokien, järvien ja meren äärellä.

Marko Leppänen, Adela Pajunen: Suomalainen metsäkylpy. Gummerus 2019. Sidottu, 246 sivua. 24,00 €.

Lähteet:

Hyvinkäälle rakenteilla luontopolku keskelle kaupunkia. 15.4.2019. Hyvinkää.fi

Larson LR, et al. Outdoor Time, Screen Time, and Connection to Nature: Troubling Trends Among Rural Youth? Environ Behav. 2018 Oct 20.

Suomalainen metsäkylpy. Gummerus.fi

White M, et al. Blue space: The importance of water for preference, affect, and restorativeness ratings of natural and built scenes. J Environ Psychol. 2010 Dec;30:482-93.

Suurtutkimus osoittaa: kännyköiden säteily aiheuttaa syöpää

kesäkuu 1, 2016 By Juhana Harju 20 kommenttia

Maailmalla on aiheuttanut suurta kohua se, että Yhdysvalloissa julkaistiin viime viikolla laajan ja kalliin National Toxicology Programin (NTP) tutkimuksen tuloksia. Pitkään kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että kännyköiden radiotaajuinen säteily aiheuttaa syöpää koirasrotilla (Wyde 2016).

Tutkimuksessa laboratoriorottia altistettiin radiotaajuiselle säteilylle siten, että rotat saivat säteilyä kerrallaan 10 minuutin ajan, jonka jälkeen seurasi 10 minuutin tauko. Kokonaisaltistusaika vuorokaudessa oli 9 tuntia. Tätä jatkettiin kahden vuoden ajan.

Tutkimuksessa havaittiin, että syöpää tai syövän esiasteita kehittyi joka kahdennelletoista eli 8,5 prosentille niistä koe-eläimistä, jotka olivat altistuneet radiotaajuiselle säteilylle. Sen sijaan altistumattomat rotat eivät sairastuneet syöpään.

Rottia käytetään yleisesti karsinogeenisuustutkimuksissa.

Kenties merkittävintä tuloksissa oli se, että kännyköiden säteily aiheutti syöpää myös sellaisille rotille, jotka olivat altistuneet alle SAR-arvojen jäävälle radiotaajuiselle säteilylle.

Raportissa todetaan, että kun otetaan huomioon mobiiliteknologian laaja käyttö kaiken ikäisten keskuudessa, jopa hyvin pienelläkin radiotaajuisen altistuksen aiheuttamalla sairastuvuuden lisäyksellä voi olla paljon kansanterveydellistä merkitystä.

Asiantuntijat arvioivat tutkimuksen käänteentekeväksi

Asiantuntijat ovat arvioineet tutkimustulosten julkistamisen jälkeen, että tutkimus on käänteentekevä (game-changer), koska se todistaa ei-ionisoivan radiotaajuisen säteilyn voivan aiheuttaa syöpää lämmittämättä kudosta. Näin arvioi esimerkiksi UC Berkeleyn yliopiston keskuksen johtaja, tohtori Joel Moskowitz tässä kirjoituksessaan.

NTP:n tutkijana työskennellyt Ron Melnick puolestaan lausui tuloksista: “Aiemmin ihmisten todetessa, että riskiä ei ole, tämän pitäisi lopettaa sellaiset väitteet.”

US NTP -tutkimusta ei voi myöskään pitää huonona tieteenä, sillä NTP:n maine on loistava ja sen biotestejä pidetään parhaina maailmassa. Yhdysvaltain Syöpäyhdistyksen edustaja Otis W. Bradley on todennut:

“Vuosien ajan kännyköiden säteilyn potentiaalisten riskien ymmärtämistä on rajoittanut hyvän tieteen puute. Tämä National Toxicology Programin (NTP) raportti on hyvää tiedettä.”

NTP:n aiempi apulaisjohtaja Chris Portier oli panemassa alulle tutkimusta, jonka tuloksia on nyt julkistettu. Hänen mukaansa se on parhaiten suunniteltu asiasta koskaan tehty eläintutkimus. “Tulosten pitäisi herättää tiedemaailma”, hän sanoi. “Meidän on tarkasteltava asiaa vakavasti ja hyvin yksityiskohtaisesti.”

Tulokset ovat uskottavia

Tutkimustulosten uskottavuutta lisää se, että syöpäriski kasvoi lineaarisesti radiotaajuisen säteilyn lisääntyessä. Mitä voimakkaammalle radiotaajuiselle säteilylle rotat altistuivat, sitä enemmän ne sairastuivat syöpään.

Tulosten uskottavuutta lisää myös se, että syöpäriskin nähtiin kasvavan gliasoluissa ja Schwannin soluissa. Nämä ovat samoja solutyyppejä, joissa on epidemiologisissakin tutkimuksissa muodostunut syöpää: gliasoluihin muodostuu glioomia ja Schwannin soluihin kuulohermokasvaimia.

Nyt julkaistu tutkimus ei ole ensimmäinen eläinkoe, jossa radiotaajuisen säteilyn on osoitettu aiheuttavan syöpää. Jo aiemmin on osoitettu kahdessa hyvin suunnitellussa eläinkokeessa, että radiotaajuinen säteily yhdessä kemikaalialtistuksen kanssa aiheuttaa syöpää (Lerchl 2015, Tillmann 2010).

Tunnetaan myös potentiaalisia mekanismeja, miten kännykkäsäteily voi aiheuttaa syöpää. Kaksi vanhempaa tutkijaa, Frank Barnes ja Ben Greenenbaum, kertoi muutama kuukausi sitten, että he osaavat selittää, miten radiotaajuinen säteily vauhdittaa syöpäsolujen kasvua (Barnes 2016).

Joissain kommenteissa on vähätelty tuloksia ”vain eläinkokeina”. Rotilla tehdyt kokeet ovat kuitenkin tieteessä ensisijainen ja toivottavin tapa tutkia karsinogeenisuutta, kuten tohtori Joel Moskowitz tämän kirjoituksen yhteydessä sanoo. Ihmisiähän ei voi eettisistä syistä satunnaistaa kontrolloituun tutkimukseen sen katsomiseksi, aiheutuuko syöpää.

Nyt julkaistua NTP-tutkimusta voi pitää tyypillisenä toksikologisena tutkimuksena, jonka tarkoituksena on arvioida radiotaajuista säteilyä lähettävien laitteiden turvallisuutta. Voi pitää varmana, että jos nyt julkaistu tutkimus olisi tehty ennen matkapuhelinten tuloa kuluttajamarkkinoille, niitä ei olisi koskaan hyväksytty.

Tulokset täydentävät epidemiologista näyttöä

WHO:n alainen kansainvälinen syöväntutkimusinstituutti IARC luokitteli vuonna 2011 radiotaajuisen säteilyn mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle luokkaan 2B. IARC:n luokittelun jälkeen Hardellin tutkimusryhmän tutkimus sekä ranskalainen CERENAT-tutkimus ovat vahvistaneet epidemiologista näyttöä siitä, että kännyköiden runsas ja/tai pitkäaikainen käyttö lisää glioomien riskiä (Coureau 2014, Hardell 2015).

Nyt julkaistu NTP-raportti täydentää olennaisesti aiempaa ihmisillä tehdyistä epidemiologisista tutkimuksista saatua näyttöä, että radiotaajuinen säteily on syöpää aiheuttavaa.

Varovaisuusperiaate on pantava täytäntöön

Varovaisuusperiaate eli ennaltavarautumisen periaate on kansainvälisesti tunnustettu riskienhallinnan periaate. Se on tärkeä prinsiippi EU:n ympäristöpolitiikassa ja se mainitaan EU:n peruskirjassa.

Varovaisuusperiaatetta on tarkoitus soveltaa riskin vähentämiseksi tilanteessa, jossa tieteellinen näyttö on vielä epävarmaa, mutta tiedeyhteisön keskuudessa on perusteltuja epäilyksiä haitoista. On paikallaan korostaa, että varovaisuusperiaatteen käyttöönotto ei edellytä kiistatonta näyttöä haitoista – silloinhan kyseessä ei olisi enää varovaisuusperiaate.

Käytännössä varovaisuusperiaatetta kuvaa hyvin englannin sanonta ”Better safe than sorry.”

Jo aiemman tutkimustiedon perusteella olisi ollut tarpeen noudattaa varovaisuusperiaatetta ja vähentää väestön altistumista langattoman teknologian radiotaajuiselle säteilylle. Esimerkiksi Euroopan ympäristökeskus EEA ja Euroopan neuvosto ovat pitkään suositelleet varovaisuusperiaatetta suhteessa langattoman teknologian radiotaajuiseen säteilyyn. EEA:n raportissa Late lessons from early warnings on ihmetelty hallitusten toimettomuutta.

Tulokset vaikuttavat siihen, miten kännyköiden säteilyyn suhtaudutaan

Kansainvälisessä lehdistössä on arvioitu, että NTP-tutkimus tulee vaikuttamaan kännykänkäyttöä koskeviin suosituksiin ja rajoituksiin ympäri maailman. On esimerkiksi arvioitu, että kansainvälinen syöväntutkimusinstituutti IARC tulee tiukentamaan aiempaa radiotaajuisen säteilyn karsinogeenisuusluokittelua.

Raskaana ollessa tulisi välttää sikiön altistamista kännykän ja WiFin säteilylle.

Ennakoidaan myös, että mobiiliteknologiaa rajoittavia kansallisia lakeja säädetään lisää. Jo tällä hetkellä esimerkiksi Belgiassa kännyköiden myynti ja markkinointi alle 7-vuotialle lapsille on kiellettyä. Ranskassa puolestaan on vähennetty lainsäädäntöteitse lasten altistumista langattomille WiFi-verkoille.

Suomessa järkevän, varovaisuusperiaatteeseen nojaavan lainsäädännön aikaansaaminen ei tule olemaan helppoa. Syy on se, että mobiiliteollisuuden asema on täällä ehkä voimakkaampi kuin missään muualla.

Mobiiliteollisuudella on vahva edustus esimerkiksi ministeriöiden uusia hankkeita valmistelevissa työryhmissä. Lainsäädäntötyössä, esimerkiksi Tietoyhteiskuntakaarta valmisteltaessa, kansalaisten terveyttä ja ympäristöä koskevat näkökohdat ovat jääneet teknologiateollisuuden intressien jalkoihin.

Mobiiliteollisuuden musertavan tiedotusylivoiman Suomessa näkee myös siinä, miten Yle Uutiset, Helsingin Sanomat ja muut suurimmat tiedotusvälineet puhuvat langattomasta teknologiasta. Mobiiliteknologia ja digitalisaatio tuodaan artikkeleissa säännönmukaisesti esille lähes pelkästään myönteisinä asioina ilman kriittisyyden häivää.

Säteilyturvakeskuksen tulisi päivittää linjansa

Nyt julkaistun tutkimuksen pitäisi yhdessä aiemman tieteellisen näytön kanssa johtaa siihen, että Säteilyturvakeskus päivittää viimein vanhentuneen linjansa.

Lain mukaan STUKin tehtävinä on estää ja rajoittaa säteilyn vahingollisia vaikutuksia, valvoa säteilyn käytön turvallisuutta ja tiedottaa näistä asioista (Laki säteilyturvakeskuksesta, 1§). Yhteiskuntatieteen keinoin STUKin on kuitenkin osoitettu pikemminkin vähättelevän riskejä tiedotuksessaan (Rönkä 2013).

STUK ei ole myöskään huolehtinut sille annetusta tehtävästä harjoittaa sääntelyä. Se on päinvastoin sallinut ja suorastaan siunannut radiotaajuisen säteilyn kasvattamisen päivittäisessä elinympäristössämme, vaikka tutkimusnäyttöä haitallisuudesta on ollut jo aiemmin.

STUKin tulisi nyt antaa varovaisuusperiaatteeseen nojaavat suositukset langattoman teknologian käytöstä. Niiden pitäisi suojella varsinkin raskaana olevia ja lapsia, mutta myös koko väestöä. Herkät erityisryhmät tulisi ottaa huomioon siten kuin Euroopan neuvosto on päätöslauselmassaan suositellut (1815/2011).

Näin voit itse vähentää riskejä merkittävimmin:

Vältä raskaana ollessasi kännykän ja WiFin käyttöä.
Varsinkaan lasten ei olisi hyvä käyttää kännykkää lainkaan. Sosiaalisten paineiden vuoksi on ymmärrettävää, että vanhempien on vaikeaa kieltäytyä kännykän ostamisesta. Tavallinen kännykkä, jossa on 3G- ja GSM-yhteydet, on älypuhelinta turvallisempi.
Lapsia kannattaa opastaa riskittömämpään kännyköiden käyttöön. Puheluita on suositeltavaa puhua mahdollisimman vähän ja pitää ne lyhyinä. Älypuhelimen langattomat verkot on suositeltavaa pitää suljettuina silloin kun niitä ei käytä, koska suurin osa säteilyaltistuksesta saadaan nykyään dataliikenteestä, ei puheluista.
Kännykällä puhuttaessa aikuistenkin on suositeltavaa käyttää kuuloketoimintoa tai handsfreetä.
Kotona, työpaikalla ja kouluissa on suositeltavaa käyttää kaapeloitua nettiyhteyttä (Ethernet-kaapeli ja valokuitu).
Jos kuitenkin käytät langatonta reititintä, sammuta se silloin kun et sitä käytä — ainakin yöksi.
Turvallisimpia puhumiseen ovat lankapuhelin ja nettipuhelin, joka on eri asia kuin Skype.
On hyvä välttää asumista matkapuhelintukiaseman läheisyydessä. Esimerkiksi tukiasema omaa asuntoa vastapäätä sijaitsevan talon katolla on huono sijainti.

Olen aiemmin kirjoittanut tässä kirjoituksessa siitä, että väestötutkimuksissa on havaittu aivosyöpäriskin kasvavan kännykänkäytön seurauksena.

Lähteitä päivitetty 23.3.2018.

Viitteet:

Barnes F, Greenenbaum B. Some Effects of Weak Magnetic Fields on Biological Systems: RF fields can change radical concentrations and cancer cell growth rates. IEEE Power Electronics Magazine. 2016;3(1):60-68.

The European Environmental Agency. Late lessons from early warnings: science, precaution, innovation. EEA Report No 1/2013.

Cell Phone Radiation Boosts Cancer Rates in Animals; $25 Million NTP Study Finds Brain Tumors. Microwave News. May 25, 2016.

Chou CK, et al. Long-term, low-level microwave irradiation of rats. Bioelectromagnetics. 1992;13(6):469-96.

Council of Europe. The potential dangers of electromagnetic fields and their effect on the environment. Resolution 1815 (2011). Final version.

Coureau G, et al. Mobile phone use and brain tu mours in the CERENAT case-control study. Occup Environ Med. 2014 Jul;71(7):514-22.

Falcioni L, et al. Report of final results regarding brain and heart tumors in Sprague-Dawley rats exposed from prenatal life until natural death to mobile phone radiofrequency field representative of a 1.8 GHz GSM base station environmental emission. Environ Res. 2018 Mar 7.

Fenton S. Mobile phones linked to cancer in groundbreaking study. Independent. 25 May 2016.

Hardell L, Carlberg M. Mobile phone and cordless phone use and the risk for glioma – Analysis of pooled case-control studies in Sweden, 1997–2003 and 2007–2009. Pathophysiology. 2015 Mar;22(1):1-13.

Harju J. Kännykänkäyttö lisää aivosyöpien riskiä. Suomen Terveysravinto -blogi. 26.11.2014.

Harkinson J. “Game-Changing” Study Links Cellphone Radiation to Cancer. Mother Jones. May 27, 2016.

Lerchl A, et al. Tumor promotion by exposure to radiofrequency electromagnetic fields below exposure limits for humans. Biochem Biophys Res Commun. 2015 Apr 17;459(4):585-90.

Moskowitz J. National Toxicology Program Finds Cell Phone Radiation Causes Cancer. SPIN vs FACT: National Toxicology Program report on cancer risk from cellphone radiation. Electromagnetic Radiation Safety. May 30, 2016.

Patel P. Cellphone Radiation Linked to Cancer in Major Rat Study. IEEE Spectrum. 27 May, 2016.

Rönkä A-L. Tiedon varmuuttaminen viranomaisviestinnässä: Tapaustutkimus matkapuhelinsäteilystä. Yhteiskuntapolitiikka. 2013;78(1):50-64.

Sampson D. ACS Responds to New Study Linking Cell Phone Radiation to Cancer. ACS Pressroom Blog. May 27, 2016.

Stirling A. Risk, precaution and science: towards a more constructive policy debate. Talking point on the precautionary principle. EMBO Rep. 2007 April; 8(4): 309–315.

Wyde M, et al. Report of Partial findings from the National Toxicology Program Carcinogenesis Studies of Cell Phone Radiofrequency Radiation in Hsd: Sprague Dawley® SD rats (Whole Body Exposure). doi: http://dx.doi.org/10.1101/055699

Kännykänkäyttö lisää aivosyöpien riskiä

marraskuu 26, 2014 By Juhana Harju 29 kommenttia

Langattoman teknologian säteilyn aiheuttamat terveyshaitat on aihe, joka ei syystä tai toisesta läpäise Suomessa tiedotusvälineiden uutiskynnystä. Hiljattain esimerkiksi kansainvälinen uutistoimisto Reuters välitti uutisen, jonka mukaan kännykän 25 vuotta jatkunut käyttö yhdistyy kolminkertaiseen aivosyöpäriskiin. Suomalaisissa tiedotusvälineissä tutkimusuutisesta ei ole kuultu hiiskaustakaan.

Ottaen huomioon sen, että tiedotusvälineet julkaisevat vähäpätöisempiäkin terveysuutisia, vaikeneminen vaikuttaa oudolta. Varsinkin Helsingin Sanomat ja YLE Uutiset ovat systemaattisesti jättäneet kertomatta langattoman teknologian säteilyn haitoista.

Lasten aivot absorboivat noin kaksi kertaa enemmän säteilyä kuin aikuisten aivot.

Glioomariski

Kännykän pitkäaikainen ja runsas käyttö on yhdistetty viime vuosina suurempaan gliooman riskiin kolmen toisistaan riippumattoman tutkimusryhmän tutkimuksissa. Gliooma on pahanlaatuinen ja yleisin aivosyöpätyyppi, ja se johtaa usein kuolemaan.

Interphone-tutkimus on laaja matkapuhelinteollisuuden rahoittama ja monikansallinen tapaus-kontrollitutkimus, jonka tuloksia julkistettiin vuosina 2010 ja 2011.

Interphone-tutkimuksessa havaittiin, että eniten kännykkää käyttäneillä oli suurempi gliooman riski. Vähintään 1640 tuntia eli keskimäärin 27 minuuttia päivässä kännykkään puhuneilla oli 1,9 kertaa suurempi ohimolohkon gliooman riski. Ohimolohko on se osa aivoja, joka altistuu eniten kännykän radiotaajuiselle säteilylle.

Lisäksi Interphone-tutkimuksessa havaittiin 2 kertaa suurempi riski saada gliooma samalle puolelle päätä, jolla kännykkää oli käytetty. Gliooman riski kasvoi myös vastakkaisella puolella päätä mutta vähemmän (Interphone 2010).

Interphone-tutkimuksen heikkoutena on se, että siinä ei selvitetty langattomien puhelimien käyttöä. Jos halutaan selvittää päähän kohdistuvan radiotaajuisen säteilyn riskejä, langattomat puhelimet tulisi myös ottaa huomioon sillä ne ovat merkittävä säteilyaltistuksen lähde. Langattomilla puhelimilla myös puhutaan yleensä pidempiä puheluita kuin kännyköillä. Se, että näitä puhelimia ei otettu tutkimuksessa huomioon, on ollut omiaan johtamaan riskin aliarviointiin.

Interphone-tutkimus oli ilman hyvää syytä rajoitettu vain 30–59-vuotiaisiin. Se on todennäköisesti hämärtänyt riskin havaitsemista koko laajuudessaan. Muissa tutkimuksissa on nimittäin havaittu, että kännykän käyttö lisää aivokasvainriskiä eniten nuorina käytön aloittaneilla.

Interphone-tutkimusta on myös arvosteltu ankarasti tutkimusaineiston jakamisesta kahtia. Kahtia jaolle ei ole löydy tieteellisiä perusteita, ja sitä on pidetty epäeettisenä (Leszczynski 2013).

CERENAT-tutkimus on ranskalainen, riippumattomasti rahoitettu tutkimus, jonka tulokset julkaistiin keväällä 2014.

CERENAT-tutkimuksessa yli 896 tuntia elämänsä aikana kännykällä puhuneiden glioomariski oli 2,9 kertaa suurempi. Samoin myös suuri puheluiden määrä elinaikana, eli yli 18 360 kännykkäpuhelua, yhdistyi 2,1 kertaa suurempaan gliooman riskiin (Coureau 2014).

CERENAT-tutkimuksessa on huomionarvoista myös se, että kännykän käyttö työssä yhdistyi 3,3 kertaa suurempaan glioomariskiin. – Siltä pohjalta onkin hyvä pohtia, miten järkevää on se, että monissa työpaikoissa on siirrytty käyttämään yksinomaan kännyköitä lankapuhelinten sijaan. Olisikin aiheellista, että työturvallisuusviranomaiset ja Työterveyslaitos puuttuisivat tähän yleiseen mutta terveydelle haitalliseen käytäntöön.

Myös CERENAT-tutkimuksen heikkoutena on, että siinä ei otettu huomioon langattomien puhelimien käyttöä, mikä on omiaan johtamaan riskien aliarviointiin. Jos ne olisi sisällytetty tutkimukseen, riskisuhteet todennäköisesti olisivat vielä suurempia.

Syöpälääkäri Lennart Hardellin arvion mukaan CERENAT-tutkimus vahvistaa päätelmää, että radiotaajuinen sähkömagneettinen säteily aiheuttaa glioomaa.

Hardellin tutkimusryhmä on ruotsalainen ja rahoitukseltaan riippumaton. Se on tehnyt syöpälääkäri ja tutkija Lennart Hardellin johdolla laadukkaina pidettyjä tapaus-kontrollitutkimuksia, joissa on selvitetty langattomien puhelimien ja kännyköiden käytön yhteyttä aivosyöpien riskiin.

Hardellin ryhmän viime kuussa julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin kahden ruotsalaisen tapaus-kontrollitutkimuksen pohjalta langattomien puhelimien ja kännyköiden käytön yhteyttä pahanlaatuisten aivosyöpien riskiin.

Tutkimuksessa havaittiin, että yli 25 vuotta kännykkää käyttäneillä oli 3 kertaa suurempi gliooman riski ja 4,6 kertaa suurempi riski saada gliooma sille puolelle päätä, jolla kännykkää oli pääasiassa käytetty (Hardell 2014).

3G-puhelinten käyttö kasvatti glioomariskiä enemmän kuin vanhemman sukupolven 2G-puhelinten käyttö. 3G-puhelimia 5-10 vuotta käyttäneillä oli 4,1 kertaa suurempi gliooman riski. Useimmat 3G-puhelimia käyttäneet olivat kuitenkin käyttäneet aiemmin varhaisempien sukupolvien kännyköitä. 3G-puhelinten suurempi riski selittyy mahdollisesti sillä, että ne käyttävät laajempaa taajuusaluetta, ja säteily on siten biologisesti aktiivisempaa.

Hardellin tutkimuksessa havaittiin myös, että alle 20-vuotiailla kännykän käytön aloittaneiden aivosyöpäriski on suurempi kuin aikuisina aloittaneiden. Tutkijat pitävätkin radiotaajuisen säteilyn riskejä lapsille ja nuorille suurempina. Lapsilla on ohuempi kallo, aivokudos on sähköä johtavampaa ja pää on pienempi. Lisäksi kehittyvät aivot ovat haavoittuvaisempia kuin aikuisten, ja aivot kehittyvät vielä 20–26 vuoden ikään saakka.

Näin joulun lähestyessä kannattaakin harkita tarkkaan, onko omalle lapselle tai lapsenlapselle viisaasta ostaa lahjaksi älypuhelin tai tabletti.

Joissain tutkimuksissa ei ole havaittu riskin lisääntymistä

Kaikissa tutkimuksissa ei ole havaittu, että kännykän käyttö lisäisi aivosyöpien riskiä. Esimerkiksi osittain matkapuhelinoperaattoreiden rahoittamassa tanskalaisessa kohorttitutkimuksessa ei havaittu, että kännykän käyttö lisäisi aivosyöpäriskiä. Tutkimusta on kuitenkin arvosteltu liian lyhyestä seuranta-ajasta ja metodologisista puutteista (Söderqvist 2012).

Paha puute tutkimuksessa oli esimerkiksi se, että työssään kännykkää käyttäneet oli luettu altistumattomiin. Metodologisten virheiden vuoksi on jopa vaadittu, että tutkimus pitäisi vetää takaisin (Leszczynski 2013).

Tanskalaistutkimuksen tulokset eivät vaikuta uskottavilta senkään vuoksi, että tanskalaisen syöpärekisterin mukaan aivosyöpien ilmaantuvuus on kasvanut miehillä 41 prosenttia ja naisilla 46 prosenttia vuodesta 2003 vuoteen 2012.

Kuulohermokasvaimen riski

Kännyköiden käyttö kasvattaa myös kuulohermokasvaimen riskiä. Kuulohermon kasvain on harvinainen ja hyvänlaatuinen kasvain aivojen ulkopuolella. Se johtaa usein kuulon menettämiseen siinä korvassa, jonka puolella se on.

Interphone-tutkimuksessa vähintään 1640 tuntia kännykällä puhuneilla havaittiin olevan 2,3 kertaa suurempi kuulohermokasvaimen riski. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä mutta tuloksen luotettavuutta vähentää jonkin verran se, että lineaarista trendiä käyttömäärien ja kuulohermokasvaimen ilmaantumisen välillä ei ollut (Interphone 2011).

Suuressa brittiläisessä Million Women -tutkimuksessa selvitettiin kännykänkäytön yhteyttä aivosyöpien riskiin. Tutkimuksessa pitkäaikainen yli 10 vuotta jatkunut kännykän käyttö yhdistyi 2,5 kertaa suurempaan kuulohermokasvaimen riskiin. Riski myös kasvoi lineaarisesti käyttöajan pidentyessä. Se lisää sen uskottavuutta, että riskin lisäys on todellinen (Benson 2013).

Kuulohermokasvaimen riskiä on tutkittu myös Hardellin ryhmän tutkimuksessa. Se käsitti niin langattomat puhelimet kuin kännykätkin, ja molempien käyttö yhdistyi suurempaan riskiin. Pitkään, yli 20 vuotta näiden säteilylle altistuneilla käyttäjillä havaittiin olevan 4,4 kertaa suurempi kuulohermokasvaimen riski. Tutkijat totesivat tutkimuksensa vahvistavan aiempia tutkimustuloksia, joissa myös on havaittu yhteys kännyköiden sekä langattomien puhelimien ja kuulohermokasvaimen riskin välillä (Hardell 2013).

Kilpirauhasen syöpä

Kännykkää käytetään melko lähellä kilpirauhasta. Israelissa on havaittu kilpirauhassyövän esiintyvyyden kasvua, joka sopii hyvin yhteen samanaikaisen kännykän käytön kasvun kanssa. Lisäksi israelilaiset tutkijat ovat havainneet, että kännykän radiotaajuinen säteily aiheuttaa muutoksia kilpirauhasen soluissa (Hilly 2013).

WHO on luokitellut radiotaajuisen säteilyn mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi

Maailman terveysjärjestön WHO on vuonna 2011 luokitellut radiotaajuisen säteilyn mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi (IARC 2011). Luokittelu perustui Interphone-tutkimuksessa ja Hardellin tutkimuksissa havaittuun suurempaan gliooman ja kuulohermokasvaimen riskiin.

Säteilyturvakeskuksen entinen tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski on katsonut, että jo pelkästään WHO:n syöpävaarallisuusluokittelun pitäisi johtaa varovaisuusperiaatteen käyttöönottoon. Toisin sanoen kansallisella ja esimerkiksi EU-tasolla pitäisi konkreettisesti vähentää ihmisten altistumista radiotaajuiselle säteilylle, jotta myöhemmin ei tarvitsisi katua.

Varovaisuusperiaatetta ei ole kuitenkaan pantu toimeen. Säteilyturvakeskus on päinvastoin WHO:n luokittelun jälkeenkin sallinut esimerkiksi lasten säteilyaltistuksen kasvun. Myös muualla yhteiskunnassa niin langattoman teknologian käyttäjien kuin passiivinen altistuskin on jatkuvasti STUKin siunauksella kasvanut.

Jos ja kun saadaan kiistatonta näyttöä langattoman teknologian terveyshaitoista, viranomaiset ja laitevalmistajat voivat nähdäkseni joutua oikeudelliseen vastuuseen varovaisuusperiaatteen ja kansalaisten suojaamisen laiminlyömisestä. Jo tällä hetkellä Yhdysvalloissa on vireillä oikeuskanteita laitevalmistajia vastaan. On mahdollista, että myös Suomessa tullaan nostamaan vastaavia kanteita.

On syytä huomauttaa, että WHO:n syöpävaarallisuusluokittelu ei koske vain kännyköitä vaan kaikkea radiotaajuista säteilyä. Siten myös esimerkiksi tukiasemien ja WLAN-reitittimien radiotaajuinen säteily on potentiaalisesti syöpää aiheuttavaa. Niiden säteily joka tapauksessa lisää merkittävästi koko kehon vuorokautista säteilyaltistusta – altistummehan matkapuhelintukiasemien säteilylle viikon jokaisena päivänä ja tuntina, 24/7.

On kausaalista näyttöä siitä, että kännykät aiheuttavat aivosyöpää

Lennart Hardell julkaisi viime vuonna tutkijakollegansa Michael Carlbergin kanssa tieteellisen artikkelin. Sen mukaan on olemassa kausaalista näyttöä (eli näyttöä syy-seuraussuhteesta), että langattomien puhelimien ja kännyköiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa aivosyöpää. He käyttivät arviossaan tiedemaailmassa arvostettua Bradford Hillin kriteeristöä. Sen perusteella he kykenivät osoittamaan, että langattomien puhelimien ja kännyköiden radiotaajuinen säteily tulisi luokitella luokan 1 karsinogeeniksi eli varmasti syöpää aiheuttavaksi (Hardell 2013).

Hardellin ja Carlbergin artikkelin jälkeen näyttöä on edelleen vahvistanut varsinkin edelle selostettu ranskalainen CERENAT-tutkimus sekä Hardellin tutkimusryhmän havainto, että vaikeimmista aivosyövistä selviävät heikommin kännykkäsäteilylle pisimpään altistuneet (Carlberg 2014).

Miten syöpää aiheuttava vaikutus selittyy?

Kännykän aivosyöpää ja mahdollisesti myös muita syöpiä aiheuttava vaikutus johtuu mahdollisesti siitä, että kännyköiden ja muiden langattomien laitteiden radiotaajuinen säteily aiheuttaa soluissa oksidatiivista stressiä. Se edelleen aiheuttaa DNA:n pilkkoutumista sekä niiden korjausten viivästymistä. Erityisesti DNA:n pilkkoutumisten korjausmekanismien viivästymistä kantasoluissa pidetään varsin uskottavana selityksenä kännyköiden syöpää aiheuttavalle vaikutukselle (Markovà 2010).

Työssä tulisi voida käyttää lankapuhelinta mm. stressin ja aivokasvainriskin vähentämiseksi.

Aivosyövät vain jäävuoren huippu

Tulisi ymmärtää, että kännykkäsäteilyn aiheuttaessa aivosyöpää se samalla implikoi haitallisuutta soluille ja kudoksille. Ei ole uskottavaa, että pitkäaikainen kännykän käyttö aiheuttaisi vain aivosyöpää mutta ei muita haittoja. Monet tutkijat näkevätkin aivosyövät vain dramaattisimpana mutta ei suinkaan ainoana ilmentymä langattoman teknologian biologisesta haitallisuudesta:

“Huomautamme, että aivosyöpä on tunnettu ‘jäävuoren huippu’; muussakin kehossa nähdään vaikutuksia ja muutakin kuin syöpää.” (Davis 2013).

Tutkijat ovat huolestuneita siitä, että pitkäaikainen altistus kännyköiden ja esimerkiksi WLAN-verkkojen säteilylle voi lisätä neurologisten sairauksien riskiä. Esimerkiksi autismin kasvun yhdeksi syyksi epäillään radiotaajuisen säteilyn lisääntymistä. Dementioihin ja Parkinsonin tautiin saatetaan sairastua aiempaa aikaisemmin, koska langattoman teknologian radiotaajuinen säteily on haitallista hermosoluille (Xu 2010).

Samanaikaisesti väestön radiotaajuisen säteilyaltistuksen kasvaessa myös sähköherkkyyden on havaittu lisääntyneen, ja se tulee vaivaamaan yhä suurempaa osaa väestöstä, ellei suuntaa muuteta (Genuis 2012).

Ns. terveysteknologia

Nykyään puhutaan paljon terveysteknologiasta eli älypuhelinten ja muiden langattomien laitteiden käytöstä terveydenhuollon apuna. Mediakriittisesti on paikallaan huomauttaa, että näiden tuotteiden kehittäminen on täysin bisnesvetoista. Se aiheuttaa vääristymistä innovaatiotyössä sekä kuvailtaessa uusia tuotteita niin rahoittajille, päättäjille kuin tiedotusvälineillekin.

Terveysteknologian kehittämistä motivoi ennen kaikkea niitä kehittävien yritysten pyrkimys voittoon. Hyötyjä etsitään ottamatta huomioon langattoman teknologian sähkömagneettisen säteilyn haittoja. Monet kehitystyöhön osallistuvat insinöörit eivät edes tiedä näistä haitoista, koska niistä ei puhuta koulutuksessa. Se puolestaan johtaa siihen, että kansalaiset ja päättäjät saavat terveysteknologiasta täysin vääristyneen, yksipuolisesti hypettävän kuvan. Siinä kuvassa ei haitoista tai riskeistä puhuta.

Langattoman teknologian radiotaajuisen säteilyn käytön haitat tulisi ottaa täysimääräisesti huomioon myös terveydenhuollossa. Jos niin tehtäisiin, terveydenhuollossa painotettaisiin enemmän todellista henkilökohtaista kohtaamista ja kuuntelemista kylmien ja persoonattomien laitteiden sijaan.

Jos kuvittelemme itsemme yksin asuvan sairaan vanhuksen asemaan, harva meistä kaipaa persoonatonta teknologian välityksellä annettua hoitoa. Useimmat meistä haluaisivat potilaana tavata oikean ihmisen. Haluamme lämmintä, läsnäolevaa ja aidosti kuuntelevaa hoitoa.

Vaikka laskennallisesti näyttäisi lyhyellä aikavälillä siltä, että ’älykkään’ terveysteknologian käyttöön perustuva etähoito toisi säästöjä, pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna voi olla inhimillisen kosketuksen puutteen vuoksi päinvastoin. Henkilökohtainen kotihoito todennäköisesti auttaa monia vanhuksia selviytymään kotona pidempään.

Terveysnäkökulma unohtunut viestintäteknologiassa

Suomessa on tehty se virhe, että tärkeää terveysnäkökulmaa ei ole otettu huomioon viestintäteknologian ratkaisuissa. Niissä on edetty liikaa markkinavetoisesti, yritysten ehdoilla. Terveydelle parhaiden langallisten yhteyksien säilyttämisestä ei ole huolehdittu.

Lankapuhelimia ei ole saatavissa enää kaikkialle ja kouluissa käytetään usein langattomia Internet-yhteyksiä. Se, että tällainen on päästetty tapahtumaan, kertoo asiaa valmistelleiden virkamiesten ja poliittisten päättäjien helposta ohjailtavuudesta.

Poliitikot ovat naiivisti luottaneet Säteilyturvakeskukseen, joka pitää kiinni tieteellisesti vanhentuneista säteilyn raja-arvoista ja laiminlyö väestön suojaamisen. STUK on varovaisuusperiaatteesta piittaamatta sallinut väestön säteilyaltistuksen kasvattamisen. Se on näyttänyt vihreää valoa kaikille uusille säteilyaltistusta lisääville teknologiaratkaisuille.

Joissain maissa poliitikot ovat havahtuneet väestön suojelemisen ja varovaisuusperiaatteen toteuttamisen tarpeeseen. Esimerkiksi Ranskassa on lainsäädännöllä päätetty esimerkiksi suosia kouluissa langallisia yhteyksiä langattomien sijaan. Belgiassa on kielletty kännyköiden myynti ja markkinointi alle 7-vuotiaille. Kalifornian Berkeleyn kaupungissa on hyväksytty aloite, joka velvoittaa kännyköiden myyjiä kertomaan kännyköiden säteilyn terveysriskeistä.

Poliittisten päättäjien tulisi Suomessa seurata näitä muiden maiden valistuneita esimerkkejä.

Päättäjien tulee myös huolehtia siitä, että lankapuhelinyhteydet ja nopeat langalliset Internet-yhteydet ovat edullisesti saatavilla koko maassa. Valokuitu tulee vetää langallisena loppukäyttäjälle saakka. Vain siten saavutetaan terveyshyöty.

Mitä jokainen voi tehdä altistuksen vähentämiseksi

Altistuksen vähentämiseksi paras ratkaisu on aina langallisten ratkaisujen, kuten lankapuhelimen ja langallisen Internet-yhteyden käyttö.
Jos joudutaan käyttämään WLAN-reititintä, yhteys kannattaa sulkea aina, kun sitä ei tarvita. Reitittimet säteilevät myös silloin, kun niitä ei käytetä. Erityisen tärkeää on sulkea reititin yöksi.
Kännykkää ei pitäisi antaa ainakaan pienille lapsille, koska lapsen kehittymässä olevat aivot ovat haavoittuvaisempia kuin aikuisten. Lasten päähän myös absorboituu enemmän säteilyä (Gandhi 2012).
Jos elämänolosuhteet ovat kuitenkin sellaiset, että kännykkä tuntuu aivan välttämättömältä lapselle, riskien vähentämiseksi kannattaa hankkia 2G-puhelin ja sen lisäksi lasta on hyvä neuvoa tekstaamisen suosimiseen. Kännykkäpuheluiden määrä tulisi pitää mahdollisimman vähäisenä ja ne tulisi puhua aina handsfreetä tai kaiutintoimintoa käyttäen.
Myös aikuisten on suositeltavaa käyttää kännykällä puhuessaan aina handsfreetä tai kaiutintoimintoa.
Monissa ns. älypuhelimissa ja tableteissa langattomat verkot ovat oletusarvoisesti päällä. Edes lentotilaan asettaminen ei välttämättä sulje kaikkia verkkoja vaan ne pitää sulkea erikseen puhelimen valikosta.
Kännykkää ei pitäisi öisin pitää lähellä päätä eikä varsinkaan tyynyn alla. Herättämiseen kannattaa käyttää mieluummin herätyskelloa kuin kännykkää.
Kännykän hyvä säilytyspaikka ei ole housun tasku tai rintaliivit, koska kännykän radiotaajuinen säteily on haitallista spermalle ja saattaa myös aiheuttaa rintasyöpää (Adams 2014, West 2013).

Kirjallisuutta kiinnostuneille

Kännykän käytön ja yleensäkin langattoman teknologian käytön haitoista kiinnostuneille suosittelen Erja Tammisen toimittamaa kirjaa Langaton teknologia ja terveys (Erja Tamminen Ay 2011), joka on painavaa asiaa. Helppolukuisessa tohtori Devra Davisin teoksessa Pätkii (Green Spot 2011) kirjoitetaan puolestaan laajalti siitä, miten matkapuhelinteollisuus on häirinnyt tutkijoiden työtä.

Lopuksi

Euroopan ympäristökeskuksen EEA:n raportissa Late Lessons from Early Warnings on tarkasteltu, miten moderneissa yhteiskunnissa on reagoitu ympäristöuhkiin. Yhteistä suhtautumiselle on ollut, että varovaisuusperiaatteesta ei ole yleensä välitetty.

Tyypillistä on, että ympäristöuhkiin reagoidaan yhteiskunnissa viiveellä vasta sen jälkeen, kun jotain vakavaa haittaa on aiheutunut jo pidemmän aikaa. Näin on tapahtunut esimerkiksi tupakan ja asbestin kohdalla. Kesti pitkään ennen kuin saatiin vahvistus niiden haitallisuudesta vaikka viitteitä oli saatu jo vuosikymmeniä aiemmin.

EEA:n kanta on se, että aiemmista suhtautumistavoista ja virheistä pitäisi ottaa oppia. Varman tieteellisen näytön odottamisella on ollut kohtuuton inhimillinen hinta: joukoittain ihmisiä on sairastunut ja kuollut turhaan. Kiistatonta näyttöä syy-seuraussuhteesta ei pitäisi sen vuoksi jäädä odottamaan vaan tulisi reagoida varhaisiin varoitussignaaleihin.

EEA on jo vuosien ajan suositellut varovaisuusperiaatetta myös suhteessa langattomien laitteiden radiotaajuiseen säteilyyn. Altistumista pitäisi siis vähentää. Valitettavasti hallitukset ja päättäjät eivät kuuntele EEA:ta, vaikka se on riippumaton ja asiallista tietoa tuottava Euroopan Unionin erillisvirasto – ei mikään äärimmäinen aktivistijärjestö.

Langattoman teknologian haittoja voi olla vaikeaa osoittaa lyhyellä aikavälillä mutta pitkään jatkuvan säteilyaltistuksen terveyshaitat voivat olla merkittäviä.

Kirjoitusta päivitetty viitteiden osalta 21.2.2017.

Viitteet:

Adams JA, et al. Effect of mobile telephones on sperm quality: a systematic review and meta-analysis. Environ Int. 2014 Sep;70:106-12.

Baan R, et al. Carcinogenicity of radiofrequency electromagnetic fields. Lancet Oncol. 2011 Jul;12(7):624-6.

Benson VS, et al. Mobile phone use and risk of brain neoplasms and other cancers: prospective study. Int J Epidemiol. 2013 Jun;42(3):792-802.

Coureau G, et al. Mobile phone use and brain tu mours in the CERENAT case-control study. Occup Environ Med. 2014 Jul;71(7):514-22.

Carlberg M, Hardell L. Decreased survival of glioma patients with astrocytoma grade IV (glioblastoma multiforme) associated with long-term use of mobile and cordless phones. Int J Environ Res Public Health. 2014 Oct 16;11(10):10790-805.

Davis DL, et al. Swedish review strengthens grounds for concluding that radiation from cellular and cordless phones is a probable human carcinogen. Pathophysiology. 2013 Apr;20(2):123-9.

Hardell L, Carlberg M. Mobile phone and cordless phone use and the risk for glioma – Analysis of pooled case-control studies in Sweden, 1997–2003 and 2007–2009. Pathophysiology. 2014 Oct 28.

Hardell L, et al. Pooled analysis of case-control studies on acoustic neuroma diagnosed 1997-2003 and 2007-2009 and use of mobile and cordless phones. Int J Oncol. 2013 Oct;43(4):1036-44.

Hardell L, et al. Re-analysis of risk for glioma in relation to mobile telephone use: comparison with the results of the Interphone international case-control study. Int J Epidemiol. 2011 Aug;40(4):1126-8.

Hardell L, Carlberg M. Using the Hill viewpoints from 1965 for evaluating strengths of evidence of the risk for brain tumors associated with use of mobile and cordless phones. Rev Environ Health. 2013;28(2-3):97-106.

Hilly O, et al. Effect of non-ionizing electromagnetic radiation at mobile phone frequency on human thyroid cells. Abstract from the World Thyroid Cancer Congress in Toronto 2013.

IARC classifies radiofrequency electromagnetic fields as possibly carcinogenic to humans. IARC. Press Release N° 208. 31 May 2011.

Interphone Study Group. Brain tumour risk in relation to mobile telephone use: results of the INTERPHONE international case-control study. Int J Epidemiol 2010;39:675–94.

Markovà E, et al. Microwaves from Mobile Phones Inhibit 53BP1 Focus Formation in Human Stem Cells Stronger than in Differentiated Cells: Possible Mechanistic Link to Cancer Risk. Environ Health Perspect. 2010 Mar;118(3):394-9.

Late lessons from early warnings: science, precaution, innovation. EEA (European Environment Agency). EEA Report No 1/2013.

Leszczynski D. Implications of IARC classification that are not spoken aloud. The Washington Times Communities. August 2, 2012.

Levis AG, et al. Mobile phones and head tumours. The discrepancies in cause-effect relationships in the epidemiological studies – how do they arise? Environ Health. 2011 Jun 17;10:59.

Lönn S, et al. Mobile phone use and the risk of acoustic neuroma. Epidemiology. 2004 Nov;15(6):653-9.

Pall ML. Electromagnetic fields act via activation of voltage-gated calcium channels to produce beneficial or adverse effects. J Cell Mol Med. 2013 Aug;17(8):958-65.

Prasad M, et al. Mobile phone use and risk of brain tumours: a systematic review of association between study quality, source of funding, and research outcomes. Neurol Sci. 2017 Feb 17. doi: 10.1007/s10072-017-2850-8.

Sharp increase in patients treated for brain tumors with unclear diagnosis in Sweden. Strålskyddsstiftelsen, 15 November 2014.

Söderqvist F, et al. Review of four publications on the Danish cohort study on mobile phone subscribers and risk of brain tumors. Rev Environ Health. 2012;27(1):51-8.