Author's Posts

lulahja-lapsille

Tällä hetkellä maassamme asuvista miljoonasta lapsesta yli 17 000 ei voi asua omassa kodissaan. Suomessa on lapsia, joille riittäisi tänä vuonna joululahjaksi riidaton koti ja turvallinen syli. Saimme yhtiönä antaa 5000 euron joululahjoituksemme SOS-Lapsikylän toiminnan hyväksi. SOS-Lapsikylä auttaa heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria sekä pyrkii lisäämään perheiden hyvinvointia koti-Suomessa ja ympäri maailmaa. Järjestö antaa lapsille mahdollisuuden elää tavallista, leikkihetkien ja iltasatujen täyteistä lapsuutta rakastavassa perheessä ja turvallisessa ympäristössä.

SOS-Lapsikylä auttaa perheitä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Heidän tavoitteensa on tukea lapsia ja perheitä siten, että lapset voisivat elää omissa kodeissaan. Silloin kun tämä ei tuesta huolimatta onnistu, SOS-Lapsikylä tarjoaa lapselle sijaiskodin. Näitä sijaiskoteja on esimerkiksi perinteisissä lapsikylissä sekä uudenlaisissa, integroiduissa lapsikylissä, joissa kodit ovat osana muuta asutusta.

Lasten ja perheiden uniikkeihin tarpeisiin SOS-Lapsikylä vastaa tarjoamalla monipuolisia palveluita. Lapsikylissä suuretkin sisarussarjat saavat mahdollisuuden kasvaa yhdessä. Perheille tarjotaan avo- ja sijaishuoltopalveluja, ja tärkeinä arvoina pidetään yhteisöllisyyttä sekä räätälöidyn tuen tarjoamista kullekin perheelle. Lisäksi SOS-Lapsikylä tekee kehittämis- ja vaikuttamistyötä, jotta lasten ja perheiden tarpeet otettaisiin yhteiskunnassa paremmin huomioon. Viime vuosina Suomessa lisääntyneen turvapaikanhakijamäärän myötä SOS-Lapsikylän toiminta on laajentunut: järjestö auttaa alaikäisinä yksin tulleita turvapaikanhakijoita kotoutumaan ja kokemaan olevansa tasa-arvoisia yhteiskunnan jäseniä.

Suomessa SOS-Lapsikylä on toiminut vuodesta 1962, ja se on kansainvälisen SOS Children’s Villages -järjestön jäsen. Järjestöllä on toimintaa yli 130 maassa. Kotimaan toimintaan voi tutustua osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi, ja kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön työhön voi tutustua osoitteessa www.sos-childrensvillages.org. SOS-Lapsikylälle tehdyillä lahjoituksilla tuetaan esimerkiksi lasten ja nuorten koulunkäyntiä, kuntoutusta, harrastus- ja leiritoimintaa sekä nuorten itsenäistymistä. Tämän lisäksi lahjoitusvaroilla rahoitetaan uusien sijaiskotien hankintaa sekä sijaisvanhempien valmentamista, jotta huostaanotetuille lapsille voidaan tarjota mahdollisuus turvalliseen lapsuuteen.

SOS-Lapsikylä ja Suomen Terveysravinto Oy haluavat, ettei kenenkään lapsen tarvitsisi erikseen toivoa joululahjaksi rakastavaa kotia ja turvallisuuden tunnetta. Haastamme meitä kaikkia joulusiivousten ja lahjanostojen keskellä pysähtymään ja näkemään läheistemme hädän. Osoitetaan yhdessä maamme lapsille ja nuorille, että heistä välitetään.

Suomen Terveysravinto Oy haluaa kiittää asiakkaitamme kuluneesta vuodesta. Toivotamme teille rauhaisaa joulua ja iloista uutta vuotta 2018!

joulubanneri2017-suomi-ilo_500x500_preview

www.sos-lapsikyla.fi

Lue lisää

kalastajat-laiturilla

Lahjoitimme 5000 €:n kesälahjamme tällä kertaa Pelastusarmeijan lasten lomakotikeräykseen, ja haluamme kertoa asiakkaillemme tästä hankkeesta! Lomakotitoiminnan ideana on tarjota jokaiselle lapselle mahdollisuus viettää ikimuistoisia kesälomia. Vuonna 1914 kesäkotina ja keuhkotautivaaralta turvapaikkana toiminut Lomakoti on laajentunut vuosien mittaan toiminnaltaan ympärivuotiseksi. Nykyään leirejä järjestetään koulujen loma-aikoina, ja lisäksi Lomakoti tarjoaa koulutuksia leiri-iän ylittäneille nuorille vapaehtoisille, sekä talkoita ja viikonlopputapahtumia. Idyllinen sijainti Nummelassa, Hiidenveden rannalla, tarjoaa lapsille mökkimaiseman ja mahdollisuuden erilaisiin kesäaktiviteetteihin – ja löytyipä viime kesänä Lomakodista myös vapaaehtoiset leirimummo ja -pappa.

Monilla lapsilla ei ole mahdollisuutta lähteä kesälomalle esimerkiksi mummolaan tai kesämökille – joista kerätyt kesämuistot kantavat läpi elämän! Lasten lomakoti onkin erityisesti tarkoitettu vähävaraisten perheiden tai yksinhuoltajien lapsille. Leirimaksut pyritään pitämään alhaisina, ja niihin voi saada myös tukea.

pojat-rannallaYhdellä kesäleirillä on mukana noin 50 lasta. Turvallisen ja viihtyisän leirikokemuksen mahdollistavat ympärivuotisesti työskentelevät emäntä ja talonmies, leirien kokonaisuudesta huolehtiva kolmihenkinen johtotiimi, lasten ohjelmasta ja hyvinvoinnista huolehtivat leiriohjaajat, sekä joukko vapaaehtoisia. Leiripäivät ovat täynnä tekemistä: lapsilta saadun palautteen mukaan mieluisimpia kokemuksia leiriltä ovat erilaiset kesäpuuhat, kuten uiminen, soutaminen, kalastaminen ja saunominen, sekä retkeily, leipominen ja leikkiminen kavereiden kanssa. Yhteiset säännöt ja rutiinit sekä tasavertainen kohtelu tekevät Lomakodista paikan, jossa lapset voivat hengähtää ja nauttia olostaan. Eräs lapsi totesi, että kivointa leireillä on se, kun voi vain olla.

lampaiden-syöttöLomakotihankkeen tavoitteena on tarjota lapsille elämyksiä, joista jää iloisia kesämuistoja. Tämän lisäksi lapset kehittyvät sosiaalisissa taidoissaan ja oppivat rutiineja ja turvallisia rajoja, mikä osaltaan vaikuttaa lasten henkiseen hyvinvointiin ja kehitykseen. Uudet ystävät, turvalliset ohjaajat, kaunis maalaismaisema ja mielekäs tekeminen ovat sijoituksia lapsen terveyteen. Terveys mielletään usein vain ravintoon ja liikuntaan liittyvänä käsitteenä, mutta ihmisten kokonaisvaltaiseen terveyteen ja hyvinvointiin liittyy myös olennaisena osana henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen. Lasten lomakodin toiminnassa lepo, leikki ja latautuminen on osattu priorisoida tärkeiksi arvoiksi – ja tähän Suomen Terveysravinnon on helppo yhtyä.

pojat-tutkii

Leirillä pääsee kokemaan muun muassa metsämansikoiden poimimista, lampaiden rapsuttelua, vesisotaa, askartelua ja trampoliinihyppelyä. Lasten kommentit kertovat leirien onnistuneisuudesta: ”Täällä on todella paljon tekemistä, eli ikinä ei tule tylsää. Täällä saa myös ystäviä helposti”. Osalle lapsista leiristä on muodostunut jokakesäinen perinne, ja usein leiri-iän ylittäneet nuoret ovat viihtyneet leireillä niin hyvin, että haluavat jatkaa Lomakodissa käymistä avustajan roolissa. ”Kesäleireillä on ihana kesäinen tunnelma ja tämä lomakoti on ihan täydellinen paikka” kuuluu erään leiriavustajan suusta. Pelastusarmeija tekee arvokasta työtä tarjotessaan kaikille lapsille mahdollisuuden turvalliseen ja virikkeelliseen lomanviettoon, ja Suomen Terveysravinto Oy:lle on etuoikeus saada tukea Lasten lomakodin toimintaa.

tyttö-ja-kukka

www.pelastusarmeija.fi/paikkakunnat/nummela/nummelan-lasten-lomakoti

Lue lisää

kenya

Suomen Terveysravinto mukana rakentamassa turvakotia pakkonaittamista pakeneville orpotytöille Keniassa. 5 000 euron lahjoituksella katetaan koko rakennusbudjetti.

Samburu kuva 1Samburun maa halkeilee Kenian polttavan auringon alla. Alue sijaitsee 70 kilometrin päässä Mombasasta Nairobin suuntaan, ja maata koettelevat raju köyhyys ja kuivuus. Viime vuosien aikana ilmasto on muuttunut, ja alueen entiset neljä jokea ovat kuivuneet, viimeinen noin kuusi vuotta sitten. Vesi on muutenkin vähissä: sateet jäävät usein tulematta, ja saapuessaankin ne ovat usein lyhyitä. Kuivuuden vaivaamalla alueella sato jää usein saamatta.

Kuten koko Kenian rannikkoalueella, myös Samburussa AIDS on levinnyt laajalti. Sairaus on vaatinut lukemattomien perheellisten hengen, ja heidän lapsensa ovat jäävät orvoiksi. Erityisesti muslimienemmistöisellä alueella kristittyjen uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvilla orvoilla on vaikea tilanne, koska heiltä puuttuu valtayhteisön tuki ja hyväksyntä.

Erityisen vaikea tilanne on tytöillä, jotka ovat omaehtoisesti kääntyneet kristityiksi ja jääneet orvoiksi. Yhteisö näkee, että heidän tilanteensa pitäisi ratkaista pakkonaittamalla heidät ”hyväksyttäville” muslimimiehille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tytöt pyritään järjestämään mielellään vanhoille miehille toisiksi tai kolmansiksi vaimoksi, sillä heillä tiedetään olevan kokemusta nuorten tyttöjen pitämisestä kurissa. Monelle tytölle kyseessä on lohduton kierre seksuaalista, fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Vaimoksi tuleminen tarkoittaa myös pikaiseksi raskaaksi tulemista. Tämä katkaisee mahdollisuuden käydä koulua ja hankkia ammatti, joka on ainoa tie pois köyhyyden kierteestä.

Samburu kuva 4Alueelle ollaan rakentamassa orpokotia, joka toimii myös samalla tyttöjen turvakotina. Orpokodin yhteydessä on koulu, jossa orvot voivat asua ja opiskella vanhempien kuoleman jälkeen. Orpokoti tarjoaa myös yhteisön, johon kuulua perheen katoamisen jälkeen. Koti toimii myös turvakotina niille orvoiksi jääneille tytöille, jotka laajempi yhteisö pyrkii naittamaan väkisin. Se on turvapaikka, jossa tytöt voivat asua ilman pelkoa.

Toimintaa varten on hankittu noin 8,000 neliön tontti, jolle rakennetaan ensin yksikerroksinen rakennus. Tähän on mahdollista lisätä tarvittaessa myöhemmin toinen kerros päälle. Myös lisämaan hankinta on meneillään. Työstä ovat taloudellisessa ja hallinnollisessa vastuussa suomalaiset Krista ja Reijo Kuokkanen, ja projektin käytännöistä vastaa Abbas Rocky. Kuokkaset ovat aikaisemmin rakentaneet vastaavan projektin Lunga Lungan alueelle, joka on 190 kilometrin päässä Samburusta, lähellä Tansanian rajaa. Samburun orpo- ja turvakodin rakentaminen on tarkoitus aloittaa niin nopeasti kuin mahdollista.

Suomen Terveysravinto Oy tukee Samburun orpo- ja turvakotiprojektia, ja lahjoitti 5000 euroa tähän tarkoitukseen. Tämä summa kattaa koko päärakennuksen rakentamisen peruskustannukset.

Samburu kuva 2

Lue lisää

eero-ahola-1

Pienet voimistelijatytöt juoksevat juoksutartanille raahatun roskakorin ympäri heilutellen käsivarsiaan alkulämmittelyssä. Porin urheilutalon keskiössä on käynnissä lentopallotreenit ja nurkassa seisovan voimistelupukin päältä vuorotellen pysytään ja pudotaan.

Nurkan takana on kuitenkin aivan oma maailmansa, jota tänään hallitsee Eero. Magnesiumpilven pöllähtäessä hän keskittyy ja valmistautuu työntöönsä. Jälleen yhteen uuteen. Ja pian toiseen ja taas toiseen, lujalla intensiteetillä. Tämäkö tekee Mestarin?

eero-ahola-4

Eero on 17-vuotias porilainen kuulantyöntäjälahjakkuus, jonka juuret ovat vahvasti urheilijaperheessä. Eeron äiti oli kiekonheittäjänä Kalevan Kisoissa ja valmentajaisä kymmenottelija. Jo kuusivuotiaana Eero alkoi yleisurheilla ja heittolajit kiinnostivat erityisesti; ensin keihäs, kiekko ja sitten kuula. Ukin tekemää puista kiekkoa viskeltiin tasaisesti pitkin kotipeltoa. Kuulassa Eero koki sopivasti haastetta: räjähtävyyttä ja voimaa. Pienestä asti Eeron haaveena oli tulla ammattiurheilijaksi ja se vain vahvistui pienen porilaispojan sydämessä entisestään Reese Hoffan työntäessä kultaa Osakassa 2007. ”Kemin Keiju” Mika Halvari ja olympiavoittaja Arsi Harju ovat Eeron esikuvia urheilussa Hoffan lisäksi. Yhden esikuvansa Suomen ennätyksen Eero on jo ehtinyt rikkoakin.

Eeron työntöjä vierestä tarkkailee valmentajaisä Jarkko, jonka karjalanpaisti on edelleen maailman parasta ja tekniikkasilmä tarkka kuin kirurgin veitsi. Pori ei ole maailman paras paikka asua, sillä sää on huono. Porilaista hulluutta Eerosta kuitenkin löytyy ja urheilussa vaadittavaa temperamenttia ja itsepäisyyttä! Eero ei voi sietää epäonnistumista eikä mielellään syö sushia. Elämä on kuitenkin avoinna ja tulevaisuudessa nuori mies haaveilisi vaikka Amerikkaan muutosta; kutsuja sinne on jo tullutkin Minnesotan ja Kentuckyn yliopistoista. Sehän menisi yksiin Eeron haaveen kanssa: ”Niin pitkälle, kuin ikinä pystyy.” Luureissa Eerolla soi Eminem ja Rocky on leffastarana paras- ei huono.

eero-ahola-5

Eero treenaa mielellään penkkiä ja rentoutuu pelaamalla Counter Strikea. Jykevä heittäjä pitää hallussaan useita Suomen ennätyksiä kiekonheitossa sekä on singonnut kuulan epävirallisiin 15-vuotiaiden ME-lukemiin 22.07 metriä. Eeron mielestä tyytyväisyys tappaa kehityksen. Ja tottahan se on.

Eeron työntöjä katsellessa syntyy mielikuva lajista, jossa yhdistyy erikoisesti pieni rinki, iso mies ja sulava, melkein tanssinomainen liike kulminoituen hetkeen, jossa rautapallo sinkoutuu kohti korkeuksia. Unohtamatta raakaa voimaa ja sitä kuuluisaa karjahdusta.

Treenin jälkeen Eero istahtaa penkille ja toteaa itsekseen. ”Saattoi olla talven kovin työntöharjoitus.”

_DSC6823_PS_edit_SFW

Lue lisää

Sanna Kämäräinen

”Elämässä ei pidä pelätä virheiden tekemistä vaan ymmärtää, että oikeastaan juuri mokaamiset ja vastoinkäymiset ovat hyviä juttuja, joista oppimalla voi kehittyä”

Tämän viisauden ilmoille täräyttää yhtä terävästi kuin vain lajinsa, kiekonheiton hallitseva nelinkertainen suomenmestari Sanna Kämäräinen vain voi. Sanna on taistelija, jolle uhrautuminen ja periksi antamattomuus ovat luonnollinen osa elämää, osa huippu-urheilun menestyksen eteen vaadittua vaativaa tietä, jolla vuodenkin ankara treenaaminen kiteytyy muutaman tunnin aikaiseen kilpailuun. Siihen hetkeen, kun antaa kaikkensa ja haluaa parhaan mahdollisen tuloksen.

Sanna ylläpitää motivaatiotaan raudanlujana lukien paljon sekä muistuttaen päivittäin itseään omista tavoitteistaan. Yksi suurista päämääristä odottaakin jo tämän vuoden aikana hetkeään Rion Olympialaisissa, jonne Sannan virallinen tavoite on päästä finaaliin, vaikka henkilökohtaiset tavoitteet hän saattaisi ulottaa vielä pidemmällekin. Motivaation syvemmällä pohjalla Sanna näkee itsetuntemuksen: Miksi teen juuri tätä? Kun löydetään, mitä halutaan niin seuraavaksi lähdetään miettimään askeleita sitä kohti. Sannan intohimo on kiekonheitto eikä hän edes tekisi mitään muuta niin mielellään kuin juuri tätä. Joskus itsekin ihmetellen, mistä sisäinen roihu lajiin oikein on tullut. Aitoa se on. Kuten Sannan ilo ja energisyyskin! Sisimmässä naisella on myös janoa nähdä kuinka pitkälle lajissa pääsee ja missä ovat hänen rajansa. ”Entä jos pystynkin?” Tavoitteensa Sanna laittaa aina kultaan, vaikkakin on realisti ja kisassa tyytyväinen mihin tahansa mitaliin saavutuksestaan.

Unelmat ovat polttoainetta, joka vie Sannaa eteenpäin kohti tulevaisuutta, josta kukaan ei tarkasti kuitenkaan tiedä. Omien unelmiensa eteen Sanna kuitenkin tekee pitkäjänteisesti työtä. Urheilijan ammatin hän näkee myös tärkeänä osana yhteiskunnallista vaikuttamista, jossa pääsee innostamaan ihmisiä liikunnan ja terveellisien elämäntapojen pariin. Sanna itse onkin melkoinen ravintotietouden aarreaitta ja harrastaa intohimoisesti niin iduttamista, monenkirjavia vihersmoothieita, hitaasti tuorepuristettuja tuoremehuja ja luomuruokaa. Hyvä terveys on pohja suorituskyvylle ja nopeammassa palautuksessa ruokailutottumuksen muutos on ollut Sannan mukaan huomattavissa. Liikaa stressiä ruokailusta hän ei kuitenkaan halua vaan kuuntelee paljon omaa kehoaan kaikessa. Myös omia unelmiaan tulisi kysyä ja kuunnella. Sanna on selvästi löytänyt omansa ja haluaa laittaa hyvän kiertoon innostaen ihmisiä toteuttamaan omiaan.

”Kaikki on mahdollista”, Sanna täräyttää iloisesti vielä lopuksi. Ei epäilystäkään.

Lue lisää

DSC_0228

Minuuttitanssia Keravalla

Moderni kiire järsii monen mahdollisuuksia istahtaa illaksi seuraamaan Tšaikovskin baletteja, ja ilman tulkkausapua monituntiset modernimmat teokset voivat jäädä vaikeasti lähestyttäviksi. Kuitenkin, mitä jos tanssi puristettaisiin kaikille lähestyttävään kuuteenkymmeneen sekuntiin? Dance@Kerava!-kilpailu keräsi nimensä mukaisesti tanssivideoita Keravalta, ja videoiden maksimipituus oli tehokkuusaikakaudelle sopivasti yksi minuutti.

Kilpailua olivat rakentajamassa Sirkku Hoikkala Keski-Uudenmaan nuorkauppakamarilta sekä Mirva Väänänen Keravan tanssiopistolta. Kilpailu sai alkunsa Hoikkalan ajatuksesta.

– On aina hienoa kannustaa ihmisiä kokeilemaan ja löytämään lahjojaan. Kun kokeilee jotain uutta, voi havaita osaavansa. Yksi tärkeä ajatus oli myös, että kun on ollut niin ankea uutissyksy, niin halusimme saada jotain positiivista kaiken keskelle.

Sarjoja oli kolme: 10–13- ja 14–17-vuotiaille sekä aikuisille. Kilpailun tuomaristoon oli saatu haalittua kattavasti osaamista tanssitaiteen alalta. Mukana olivat koreografi-näyttelijä Kimmo Alakunnas, Tanssii tähtien kanssa 2013 -voittaja Raakel Lingell, Keravan kuvataidekoulun rehtori Saara Mesterton sekä Keravan tanssipistosta rehtori Irmeli Toiviainen ja nykytanssiopettaja Mirva Väänänen.

dance-kerava-hyppy

Luovuutta ja uskaltamista

Videoissa oli kaksi päätekijää: tanssi ja Kerava. Molempia piti olla videolla. Ulkopaikkakuntalaisia ei sorsittu, vaan heitä päinvastoin yritettiin haalia tanssahtelemaan Keravan katukuvaan. Hoikkalan mukaan kilpailun yksi tehtävä oli herättää innostusta Keravan tanssimahdollisuuksista.

– Kerava on Helsingin kupeessa, ja paikkakunnan haasteena on suuri tanssitaitajien vuoto Helsingin suuntaan, Hoikkala kertoo. – Halusimme yhdessä muiden järjestäjien kanssa muistuttaa, että myös täällä on hyvät mahdollisuudet luovaan tanssimiseen.

Myös tanssia harrastamattomia kehotettiin osallistumaan, sillä pääpaino oli luovuudessa, uskaltamisessa ja omaperäisyydessä.

– Ajatus oli myös siinä, että jokainen pystyy osallistumaan tähän kilpailuun, Hoikkala sanoo. – Videot eivät lähteneet välineurheiluksi, sillä kuvaus piti suorittaa kännykkäkameralla, ja videon pituus oli tasan yksi minuutti.

dance-kerava-2

Liikkuvia tuloksia

Kilpailun tulokset puhuivat puolestaan. 10–13-vuotiaiden ryhmässä tanssittiin sateenvarjojen kanssa ja päästiin intiaanitunnelmiin. 14–17-vuotiaiden osuudessa oli mukana hiphoppia Keravan yössä, välitunti-breikkausta ja pinkkiä väriä kadulla. Aikuisten sarjassa oli mukana tanssimuotoista tarinankerrontaa, liikkeiden läpikäyntiä ja jopa 70-lukua. Osalle videoista oli jäänyt tanssia ihmetteleviä paikallisia ostoskasseineen. Tuomaristo kehui teoksia luoviksi, uskaliaiksi ja kokeileviksi.

Hoikkala alleviivaa, että erityisesti nuorempien sarjassa oli tärkeää, että osallistujat itse tekivät koreografian, toteuttivat kokonaisuuden ja kuvasivat teoksensa.

dance-kerava-3– Kaikki teokset ovat täysin ikäryhmäläistensä tuotosta, Hoikkala huomauttaa. – Mukaan tuli yksi video, jossa oli koreografina ja tuottajana oli nuorten tanssiopettaja. Ikävä kyllä jouduimme diskaamaan videon, koska kilpailun ajatus oli, että nuorten teokset heijastaisivat heidän ikäryhmänsä tuotoksia.

Pienimpien ryhmässä tuomaristo päätyi tasapeliin kahden finaaliehdokkaan, Sadetanssin ja Intiaanitanssin, välillä. Vanhempien nuorten ryhmässä Välitunti-breikkausvideo putsasi pöydän, sillä se voitti sarjansa ja sai samalla Keravan tanssiopiston kunniamaininnan. Aikuisten sarja oli tiukka, mutta lopulta Funky Foot Clanin seitsemänkymmentäluvun teemalla leikittelevä 70’s Kerava svengasi voittoon. Yleisöäänestyksen voitti melkoisella marginaalilla Love and Loathing in Kerava, jossa rakastetaan, tapellaan ja sovitaan tanssin keinoin.

Innostunut ja innostava kilpailu

Sirkku Hoikkala on tyytyväinen kilpailun onnistumiseen.

– Olin todella innoissani siitä, että melkein kaikki yhteistyötahot lähtivät mukaan, kun kysyin. Tämä otti tosi hyvin ilmaa alleen. Samoin videoita tuli kiitettävän monta.

Myös muut ovat innostuneet kilpailusta. Keravan kaupunginjohtaja Petri Härkönen kertoi katsoneensa kaikki videot läpi, kun ei osannut lopettaa. Hän esitti toiveen, että videokilpailusta saataisiin perinne.

Finalistivideot ovat esillä osoitteessa www.danceatkerava.fi. Sivusto on kerännyt tuhansia katsojia peräti 29 maasta.

Lue lisää