Kolesteroliarvot kuuluvat sydänriskin arvioinnin perusmittareihin. Erityisesti LDL-kolesterolia pidetään perustellusti yhtenä tärkeimmistä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä. Mitä enemmän LDL-hiukkasia veressä kiertää, sitä suurempi on niiden todennäköisyys kertyä valtimoiden seinämiin, käynnistää tulehdusreaktioita ja edistää valtimoiden ahtautumista. Tämän seurauksena sydäninfarktin ja aivohalvauksen riski kasvaa.
Silti LDL-kolesteroli ei kerro kaikkea. Merkittävä osa sydäntapahtumista sattuu ihmisille, joiden LDL-arvot eivät näytä erityisen hälyttäviltä. Lisäksi varsinkin iäkkäillä ihmisillä kolesteroliarvot menettävät ennustavan arvonsa (Tuikkala 2010).
Siksi LDL-kolesteroli ei yksin riitä kaikissa tilanteissa sydänriskin arviointiin. Se on tärkeä mittari varsinkin keski-ikäisillä, mutta ei täydellinen. Tarvitaan myös muita markkereita, jotka voivat paljastaa sellaisen riskin, joka ei ilmene tavanomaisista kolesteroliarvoista. Keramidit ovat yksi parhaista tällaisista mittareista.
Mitä keramidit ovat?
Keramidit ovat vahamaisia rasva-aineita, joita on kaikkien solujen kalvorakenteissa. Ne eivät ole lähtökohtaisesti haitallisia yhdisteitä, vaan niillä on monia tarpeellisia tehtäviä solujen toiminnassa ja viestinnässä. Ongelma syntyy silloin, kun tiettyjen keramidien määrä veressä kohoaa liikaa. Kohonneina ne ovat selviä sydän- ja aineenvaihduntasairauksien riskitekijöitä.
Keramideja muodostuu elimistössä pääasiassa niin sanottua de novo -polkua pitkin. Niiden muodostumista lisäävät liiallinen energiansaanti kulutukseen nähden sekä runsas tyydyttyneen rasvan saanti ruokavaliosta (Luukkonen 2018).
Kaikki keramidit eivät näytä olevan vaikutuksiltaan samanlaisia. Keramideja erotellaan toisistaan muun muassa sen mukaan, millainen rasvahappoketju niihin liittyy. Erityisesti keramidit C16:0 ja C18:0 on yhdistetty tulehdukseen, insuliiniresistenssiin ja suurentuneeseen sydäntautiriskiin. Sen sijaan keramidi C24:0 on useissa tutkimuksissa yhdistynyt pienempään riskiin. Riskinarviossa kiinnitetäänkin huomiota sekä tiettyihin yksittäisiin keramideihin että niiden keskinäisiin suhteisiin.
Keramidit ovat voimakas sydäntautien riskitekijä
Keramidien yhteys sydäntautiriskiin havaittiin aluksi eurooppalaisissa väestötutkimuksissa. Yksi alan keskeisistä tutkimuksista perustui suomalaiseen FINRISK 2002 -aineistoon, jossa seurattiin yli 8 000 osallistujaa. Tutkimuksessa havaittiin, että korkeat keramidiarvot ennustivat vakavia sydäntapahtumia ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta selvästi paremmin kuin perinteiset kolesteroliarvot.
Ero matalien ja korkeiden keramidiarvojen välillä oli dramaattinen. Korkeimpaan keramidien neljännekseen kuuluvilla vakavan sydäntapahtuman riski oli lähes kolminkertainen ja sydän- ja verisuonitautiin kuolemisen riski yli nelinkertainen verrattuna niihin, joiden keramidiarvot olivat matalimmat (Havulinna 2016).
Keramidit eivät kuitenkaan ole kiinnostavia vain siksi, että ne ennustavat sydäntapahtumia. Niillä on myös aktiivinen rooli tautiprosessin etenemisessä. Verenkierrossa erityisesti LDL-hiukkaset voivat kuljettaa niitä valtimon seinämään. Sepelvaltimon seinämään kertyneessä plakissa keramidit voimistavat paikallista tulehdusta ja vauhdittavat valtimon seinämän vaurioitumista ja plakin kasvua.
Keramidien haitallinen vaikutus ei rajoitu valtimon seinämään. Niitä voi kertyä myös sydänlihakseen, erityisesti sydämen vajaatoiminnassa. Tällöin ne voivat häiritä sydänlihassolujen energia-aineenvaihduntaa, lisätä oksidatiivista stressiä ja edistää sydänlihaksen epäedullista uudelleenmuovautumista.
Keramidit näyttävät tavoittavan sydänriskistä sellaisen osan, joka voi jäädä piiloon, jos katsotaan vain LDL-kolesterolia, kokonaiskolesterolia tai muita tavanomaisia rasva-arvoja (Meeusen 2018).
Tätä näkemystä vahvistaa Mayo Clinicin tutkimus, jossa seurattiin sepelvaltimoiden varjoainetutkimukseen lähetettyjä potilaita keskimäärin kahdeksan vuoden ajan. Kaikkein korkeimman keramidipistesumman saaneilla potilailla sydäntapahtumien riski oli 3–4-kertainen verrattuna niihin, joiden keramidiriski oli matalin. Huomionarvoista oli, että yhteys säilyi myös potilailla, joilla ei ollut valtimotukoksia eikä kohonnutta LDL-kolesterolia.
Sepelvaltimotautipotilailla riskiero voi olla vielä suurempi. Suomalaisessa katsausartikkelissa kuvataan, että keramidipisteiden suurentuessa sydänkuoleman riski kasvaa johdonmukaisesti. Suurimpaan keramidikategoriaan kuuluvilla sepelvaltimotautipotilailla sydänkuoleman riski oli keskimäärin noin viisinkertainen verrattuna pienimpien keramidipisteiden ryhmään (Laaksonen 2018).
Keramidit mittaavat jäännösriskiä
Tärkeä kysymys on, kertovatko keramidit todella jotain uutta vai heijastavatko ne vain samoja asioita kuin jo tunnetut riskitekijät. Tutkimusten perusteella vastaus näyttää selvältä: keramidien ennustusvoima säilyy myös silloin, kun analyysissä otetaan huomioon ikä, sukupuoli, verenpaine, tupakointi, kokonaiskolesteroli, HDL-kolesteroli, LDL-kolesteroli ja tulehdusmarkkerit.
Toisin sanoen keramidit mittaavat niin sanottua jäännösriskiä. Sillä tarkoitetaan sydänriskiä, joka jää jäljelle senkin jälkeen, kun tavanomaiset riskitekijät on jo huomioitu. Tämä on hoidon kannalta tärkeää, sillä osa ihmisistä sairastuu sydän- ja verisuonitauteihin, vaikka heidän perinteiset riskimittarinsa eivät näyttäisi huolestuttavilta.
Itävaltalaisessa tutkimuksessa pitkä seuranta-aika vielä vahvisti tätä havaintoa. Tutkimuksessa seurattiin 1 195 henkilöä 16 vuoden ajan. Keramideihin perustuva CERT2-riskiluku ennusti sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta sekä vakavia sydäntapahtumia tarkemmin kuin LDL-kolesteroli tai mikään muu mitattu rasva-aineenvaihdunnan merkkiaine. Tässä aineistossa LDL-kolesteroli ei yksin ennustanut tapahtumia tilastollisesti merkitsevästi (Leiherer 2024).
Myös verenpainetautia sairastavilla keramidit näyttävät tuovan lisätietoa. Verenpainepotilailla tehdyssä tutkimuksessa korkeimpaan keramidiriskiryhmään kuuluvilla oli yli nelinkertainen vakavien sydäntapahtumien riski verrattuna matalimman riskin ryhmään (Yin 2021).
Keramidit voivat paljastaa piilevän sydänriskin myös terveillä
Keramidien ennustava arvo ei rajoitu vain henkilöihin, joilla on todettu sydäntauti. Yhdysvaltalaisessa Mayo Clinicin tutkimuksessa seurattiin yli 1 100 normaaliväestöön kuuluvaa henkilöä yli 13 vuoden ajan. Korkeimpaan keramidien neljännekseen kuuluvilla sydäntapahtumien riski oli noin 1,5-kertainen verrattuna niihin, joiden keramidiarvot olivat matalimmat, vaikka muut riskitekijät otettiin huomioon (Vasile 2021).
Tutkimuksen kiinnostavin anti oli se, että keramidit paransivat riskinarviota tavanomaisten sydänriskin arviointimenetelmien lisäksi. Osa ihmisistä, jotka perinteisen riskilaskurin perusteella näyttivät kuuluvan matalan riskin ryhmään, osoittautui keramidimittauksessa suuremman riskin henkilöiksi. Toisaalta joillakin perinteisten mittarien perusteella huolestuttavilta näyttäneillä henkilöillä keramidiriski oli matalampi.
Tämä tekee keramideista erityisen kiinnostavan mittarin. Ne eivät korvaa LDL-kolesterolia, verenpainetta tai muita vakiintuneita riskitekijöitä, mutta ne voivat täydentää niitä merkittävästi.
Miksi keramideja ei mitata yleisesti?
Vaikka keramidit on tunnistettu tieteellisessä kirjallisuudessa vahvaksi sydänriskin ennustajaksi jo yli kymmenen vuoden ajan, niitä ei edelleenkään mitata tavallisessa terveydenhuollossa.
Yksi syy on käytännöllinen. Keramidien mittaaminen vaatii massaspektrometriaa, jota kaikissa laboratorioissa ei ole käytössä. Testi on potilaalle myös melko kallis: keramidit määrittävä Hertta-testi maksaa esimerkiksi SYNLABissa 120 euroa, muissa laboratorioissa vielä enemmän.
Hoitosuositukset myös muuttuvat hitaasti. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset sydän- ja verisuonitautien hoitosuositukset eivät toistaiseksi sisällytä keramiditestiä rutiinidiagnostiikkaan. Myöskään suomalaisissa Käypä hoito -suosituksissa keramideja ei mainita.
Taustalla on myös lääketieteen yleinen konservatiivisuus. Sydäntautien ehkäisyä ja hoitoa on vuosikymmenten ajan rakennettu vahvasti kolesteroliarvojen, erityisesti LDL-kolesterolin, ympärille. Lääkärit osaavat tulkita kolesteroliarvoja, hoitosuositukset perustuvat niihin, ja lääkehoidot tähtäävät pitkälti niiden alentamiseen. Keramidien sisällyttäminen riskiarvioon edellyttäisi totutun ajattelutavan muuttamista: olisi hyväksyttävä, että normaali LDL-kolesteroliarvo ei aina merkitse matalaa riskiä ja että osa sydänriskistä voi tulla näkyviin vasta muilla mittareilla.
Onkin kiinnostavaa, että keramiditutkija Reijo Laaksonen totesi taannoisessa Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Jos 1980-luvulla olisi osattu mitata keramideja, emme ehkä puhuisi kolesterolista niin paljon kuin nyt.”
Laaksosen lausunto kuvaa hyvin sitä, miten paljon sydäntautien ehkäisyn historia on riippunut siitä, mitä on kyetty mittaamaan. Kolesteroli nousi keskiöön osittain siksi, että sitä pystyttiin mittaamaan ja sen alentamiseksi oli lääkkeitä.
Keramidit liittyvät myös muihin sairauksiin ja kokonaiskuolleisuuteen
Keramidien merkitys ei rajoitu sydän- ja verisuonitauteihin. Tutkimuksissa kohonneet keramidiarvot on yhdistetty myös kokonaiskuolleisuuteen, tyypin 2 diabetekseen, sydämen vajaatoimintaan, muistisairauksiin ja joihinkin muihin kroonisiin sairauksiin. Se ei ole yllättävää, sillä keramidit liittyvät solujen stressivasteisiin, tulehdukseen ja aineenvaihdunnan säätelyyn.
Keramidit ennustavat kokonaiskuolleisuutta, myös iäkkäillä
Framingham-jälkeläistutkimuksessa havaittiin, että tietyt keramidien suhteet olivat yhteydessä pienempään kokonaiskuolleisuuteen sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen ja syöpäkuolleisuuteen (Walker 2020).
Erityisen kiinnostava havainto on tehty suomalaisessa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin yli 85-vuotiaita miehiä. Tässä hyvin iäkkäässä ryhmässä plasman C16:0-keramidi ennusti kokonaiskuolleisuutta selvästi. Miehillä, joiden C16:0-keramiditaso oli korkea (ylin kolmannes), kuolleisuus oli yli viisinkertaista verrattuna niihin, joiden keramiditaso oli matala (alin kolmannes). Yhteys säilyi myös, vaikka statiinihoito ja muut sekoittavat tekijät otettiin huomioon (Strandberg 2022).
Sydämen vajaatoiminta ja tyypin 2 diabetes
Sydämen vajaatoiminnassa keramidit näyttävät liittyvän sekä sairauden vaikeusasteeseen että ennusteeseen. Tutkimuksissa keramideihin perustuva CERT2-riskiluku on ennustanut sydämen vajaatoimintapotilailla sydän- ja verisuonitautikuolemaa, kokonaiskuolleisuutta ja vakavia sydäntapahtumia (Paschek 2025).
Keramidit liittyvät läheisesti myös tyypin 2 diabetekseen ja insuliiniresistenssiin. Erityisesti C16:0- ja C18:0-keramidit häiritsevät insuliinin vaikutusta soluissa. Kun insuliinin viesti ei välity kunnolla, verensokerin säätely heikkenee ja aineenvaihdunta ajautuu vähitellen epäedulliseen suuntaan (Gaggini 2026).
Lihavilla henkilöillä lihasten keramidipitoisuuden on havaittu olevan lähes kaksinkertainen normaalipainoisiin verrattuna, ja suurempi keramidipitoisuus on yhteydessä heikompaan insuliiniherkkyyteen.
Vaikka lihavien keramiditasot ovat korkeampia, olisi virhe ajatella, että keramidit olisivat riskitekijä vain lihaville – korkeat keramiditasot ovat riski myös normaalipainoisille.
Alzheimerin tauti ja Parkinsonin tauti
Myös keramidien yhteyttä hermoston rappeutumissairauksiin on tutkittu. Mayo Clinicin tutkijaryhmä havaitsi jo vuonna 2012, että naisilla, joiden seerumin keramidiarvot olivat korkeimmat (ylin kolmannes), oli jopa 10-kertainen riski sairastua Alzheimerin tautiin verrattuna naisiin, joiden keramidiarvot olivat matalat (alin kolmannes). Tutkijat kuvasivat tulosta poikkeuksellisen vahvaksi, sillä harva verestä mitattava merkkiaine ennustaa sairastumisriskiä näin voimakkaasti. Toki on huomattava, että näin vahva yhteys on nähty vasta yhdessä tutkimuksessa (Mielke 2012).
Mahdollisia selityksiä on useita. Keramidit voivat häiritä mitokondrioiden energiantuotantoa, lisätä beeta-amyloidin muodostumista ja voimistaa hermoston tulehdusreaktioita.
Parkinsonin tautiin liittyvissä tutkimuksissa on puolestaan havaittu kohonneita plasman keramidipitoisuuksia erityisesti niillä potilailla, joilla esiintyy kognitiivista heikentymistä.
Syöpä ja MS-tauti
Keramidien epätasapainoa on tutkittu myös syövässä ja MS-taudissa, mutta näissä yhteys on monimutkaisempi kuin sydän- ja aineenvaihduntasairauksissa. Siksi niitä ei tässä yhteydessä ole tarpeen käsitellä tarkemmin. Olennaisinta on, että keramidit liittyvät laajasti solustressiin, tulehdukseen ja aineenvaihdunnan häiriöihin.
Keramideja voi alentaa ruokavaliolla
Hyvä uutinen on, että keramidiarvoihin voidaan vaikuttaa elintavoilla. Ruokavalion merkitys on keskeinen, koska elimistö muodostaa keramideja osittain ravinnosta saatavien rasvahappojen pohjalta. Erityisen tärkeä tässä suhteessa on palmitiinihappo, jota saadaan runsaasti tyydyttyneestä rasvasta. Kun ruokavaliossa on sitä paljon ja aineenvaihdunta on jo valmiiksi kuormittunut, elimistö alkaa muodostaa enemmän sellaisia keramideja, jotka liittyvät insuliiniresistenssiin, rasvamaksaan ja sydäntautiriskiin.
Keramidien muodostumisen kannalta olennaista on ennen kaikkea rasvan laatu. Välimeren ruokavaliossa rasvaa voi olla melko runsaastikin, kunhan se saadaan pääosin ekstraneitsytoliiviöljystä, pähkinöistä, siemenistä ja kalasta eikä voista, kermasta, rasvaisesta lihasta ja palmuöljystä.
Välimeren ruokavalio näyttää suojaavan kohonneiden keramidien haitoilta
Vahvin ruokavaliota koskeva näyttö keramidien kannalta on Välimeren ruokavaliolla. PREDIMED-tutkimuksessa Välimeren ruokavalio, jota täydennettiin joko ekstraneitsytoliiviöljyllä tai pähkinöillä, vaimensi huomattavasti kohonneisiin keramidiarvoihin liittyvää sydänriskiä. Sen sijaan vertailuruokavalion mukaisesti syöneiden keskuudessa korkeat keramiditasot olivat erittäin haitallisia (Wang 2017).
Toisessa 12 kuukautta kestäneessä tutkimuksessa Välimeren ruokavalio vaikutti myönteisesti useisiin keramidiarvoihin ja paransi samalla verisuonten toimintaa. Välimeren ruokavalio ei niinkään alenna keramideja vaan muuttaa keramidien välisiä suhteita suotuisammiksi (Daidone 2024).
Välimeren ruokavalion hyödyt eivät perustu yhteen yksittäiseen ravintoaineeseen, vaan kokonaisuuteen. Siihen kuuluvat ekstraneitsytoliiviöljy, pähkinät, vihannekset, hedelmät, marjat, palkokasvit, täysjyvävilja, kala, siipikarja ja kohtuullinen määrä jogurttia ja juustoa. Kananmunia syödään tavallisimmin 2–4 kappaletta viikossa, ja ruokavalioon kuuluu myös villivihanneksia, ja yrttimausteita käytetään säännöllisesti. Sen sijaan punaisen lihan, voin, kerman, sokerin ja pitkälle jalostettujen ruokien osuus jää Välimeren ruokavaliossa vähäiseksi.
Tyydyttynyt rasva lisää, tyydyttymätön vähentää riskiä
Keramidien kannalta haitallisin rasvahappo näyttää olevan palmitiinihappo, jota on runsaasti monissa tyydyttyneen rasvan lähteissä, kuten voissa. Palmitiinihappo toimii lähtöaineena keramidien muodostumisessa, ja runsas tyydyttyneen rasvan saanti ohjaa aineenvaihduntaa kohti haitallisempien keramidien kertymistä. Tämä on havaittu sekä kokeellisissa tutkimuksissa että väestötutkimuksissa.
Käytännössä tämä merkitsee, että voin, kerman, rasvaisen lihan ja palmuöljyn käyttöä tulisi vähentää. Jos punaista lihaa halutaan syödä, on suositeltavaa valita vähärasvaista lihaa ja syödä sitäkin harvemmin, jotta palmitiinihapon saanti ei kasva suureksi. Voin ja muiden tyydyttyneiden rasvojen sijaan kannattaa suosia juoksevia kasviöljyjä. Ekstraneitsytoliiviöljy on ensisijainen valinta, mutta myös rypsiöljy, avokado, pähkinät, siemenet ja rasvainen kala sopivat hyvin keramidiarvoja parantavaan ruokavalioon.
Tutkimuksissa tyydyttymättömät rasvat ovat vaikuttaneet keramideihin suotuisammin kuin tyydyttyneet. Ruotsalaisessa ylisyöttötutkimuksessa tyydyttyneellä rasvalla aikaansaatu ylimääräinen energiansaanti lisäsi maksan rasvoittumista ja seerumin keramideja, kun taas monityydyttymättömiin rasvoihin perustuva ylimääräinen energiansaanti ei aiheuttanut samanlaista haitallista muutosta (Rosqvist 2019).
Tämä on tärkeä havainto, koska se osoittaa, ettei kaikki rasva vaikuta aineenvaihduntaan samoin. Rasvan laatu voi ratkaista sen, kääntyykö aineenvaihdunta tulehdusta ja insuliiniresistenssiä vahvistavaan vai näitä vaikutuksia hillitsevään suuntaan.
Ekstraneitsytoliiviöljy on keramidiystävällisen ruokavalion perusta
Ekstraneitsytoliiviöljy sisältää öljyhappoa, kertatyydyttymätöntä rasvaa, joka näyttää vähentävän palmitiinihapon ohjautumista C16:0-keramidin muodostukseen. Näin se voi hillitä tämän haitallisen keramidin kertymistä.
Lisäksi ekstraneitsytoliiviöljy sisältää polyfenoleja, kuten tyrosolia ja hydroksityrosolia, joilla voi olla myönteisiä vaikutuksia verisuonten toimintaan ja lipidien aineenvaihduntaan.
Eräässä kontrolloidussa tutkimuksessa ekstraneitsytoliiviöljyä sisältävä suklaalevite vaikutti keramidiarvoihin suotuisammin kuin palmuöljyä sisältävä vastaava tuote. Tutkimus on havainnollinen esimerkki siitä, että samannäköisen ruoan aineenvaihdunnalliset vaikutukset voivat riippua olennaisesti siitä, millaista rasvaa se sisältää.
Pähkinät ja erityisesti saksanpähkinät
Pähkinät sopivat erinomaisesti ruokavalioon, jolla pyritään parantamaan keramidiprofiilia. Niistä saadaan tyydyttymätöntä rasvaa, kuitua, mineraaleja ja polyfenoleja.
Saksanpähkinät ovat erityisen suositeltavia keramidien alentamiseksi. Niissä on runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja, ja ne sisältävät myös kasvikunnan omega-3-rasvahappoa, alfalinoleenihappoa, jota pidetään hyvin hyödyllisenä keramidien aineenvaihdunnan kannalta.
Ristikkäistutkimuksessa saksanpähkinöiden syöminen on alentanut plasman keramideja lihavilla henkilöillä. Samalla havaittiin muutoksia, jotka viittasivat parempaan rasva-aineenvaihduntaan ja insuliiniherkkyyteen (Tuccinardi 2019).
Käytännössä saksanpähkinöitä voi käyttää esimerkiksi aamupuuron, jogurtin tai salaatin joukossa. Annoksen ei tarvitse olla suuri; jo pieni päivittäinen määrä voi parantaa ruokavalion rasvahappokoostumusta.
Rasvaisen kalan syöminen on hyödyllistä
Rasvaista kalaa syötäessä saadaan terveellisiä pitkäketjuisia rasvahappoja. Niillä on tulehdusta vaimentavia vaikutuksia, ja tutkimuksissa rasvaisen kalan syönti on yhdistetty useiden tulehdukseen ja insuliiniresistenssiin liittyvien lipidien vähenemiseen, keramidit mukaan lukien.
Suomalaisessa pilottitutkimuksessa rasvaisen kalan syöminen viidesti viikossa vähensi tiettyjä keramideja, kun taas vähärasvaisen kalan syöminen ei ollut hyödyllistä. Tämäkin tulos viittaa siihen, että kalan rasvaisuudella on merkitystä. Keramidien kannalta erityisen hyödyllisiä ovat siis rasvaiset kalat, kuten lohi, kirjolohi, silakka, sardiini ja makrilli (Lankinen 2009).
Marjat, antosyaanit ja muut polyfenolit
Polyfenolit ovat kasvikunnan yhdisteitä, jotka muun muassa vaimentavat systeemistä tulehdusta ja oksidatiivista stressiä sekä parantavat verisuonen sisäpinnan toimintaa ja vaikuttavat solujen viestintään.
Keramidien kannalta kiinnostavia ovat erityisesti antosyaanit, joita on runsaasti tummissa ja värikkäissä marjoissa. Mustikka, mustaherukka, aronia, vadelma, karhunvatukka, puolukka ja tummat kirsikat ovat hyviä esimerkkejä antosyaanipitoisista ruoista.
Kontrolloidussa tutkimuksessa antosyaanilisä on vähentänyt annoksesta riippuvaisesti kaikkia kuutta mitattua keramidia. Suurin annos alensi haitallisia keramideja C16:0 ja C18:0, ja myös kolesteroliarvot paranivat (Zhao 2021).
Käytännöllinen johtopäätös tästä tutkimuksesta on, että ruokavalioon kannattaa lisätä marjoja ja muita tummanvioletteja marjoja, vihanneksia sekä mustaa riisiä. Marjat sopivat myös hyvin Välimeren ruokavalion pohjoismaiseen sovellukseen: niistä saadaan polyfenoleja ja kuitua, ja ne sisältävät vain vähän sokereita.
Polyfenoleista kiinnostavia ovat myös oliiviöljyn tyrosoli ja hydroksityrosoli, viinirypäleiden ja punaviinin resveratroli sekä vihreän teen katekiinit. Niiden vaikutus keramidimetaboliaan ei ole yhtä suoraviivainen kuin rasvan laadun, mutta ne voivat kuitenkin tukea suotuisia keramiditasoja.
Sokeri ja varsinkin fruktoosi huonontavat keramidiprofiilia
Keramidien yhteydessä kannattaa kiinnittää huomiota myös sokeriin. Runsas sokerin, erityisesti fruktoosin, saanti voi lisätä maksan rasvoittumista ja ohjata aineenvaihduntaa kohti keramidien muodostumista. Framingham-jälkeläistutkimuksessa havaittiin, että runsaasti sokerilla makeutettuja juomia juoneilla keramidien C16:0- ja C22:0 tasot olivat korkeampia (Walker 2020).
Lisäksi eräässä lihavilla lapsilla tehdyssä tutkimuksessa fruktoosin vähentäminen laski useita keramideja jo lyhyessä ajassa, vaikka energiansaanti pidettiin vakiona.
Nämä havainnot ovat tärkeitä. Keramidien alentamiseksi ei riitä, että voi vaihdetaan oliiviöljyyn, jos ruokavalio sisältää edelleen paljon makeita juomia, mehuja, makeisia, leivonnaisia ja sokeripitoisia välipaloja. Maksan aineenvaihdunta kuormittuu sekä kovasta rasvasta että runsaasta sokerista.
Entä ns. Terveellinen pohjoismainen ruokavalio?
Tavallinen pohjoismainen ruokavalio ei näytä alentavan keramideja, mutta tutkijoiden kehittämän ja nimeämän Terveellisen pohjoismaisen ruokavalion vaikutukset saattaisivat olla parempia.
Kymmenisen vuotta sitten julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että Terveellinen pohjoismainen ruokavalio alensi tutkimuksen puolivälissä eräitä keramideja. Noin puoli vuotta kestäneen tutkimuksen päättyessä erot vertailuryhmään eivät kuitenkaan enää olleet tilastollisesti merkitseviä (Lankinen 2015).
Tarkemmin tuloksia tarkastellessa voi lisäksi havaita, että raportoitu lasku koski vain tiettyjä erittäin pitkäketjuisia keramideja, mukaan lukien keramidia C24:0. Tällä on merkitystä tulkinnan kannalta, sillä kaikkia keramideja ei pidetä sydänriskin kannalta yhtäläisinä.
Nykyisen tutkimusnäytön perusteella sydän- ja verisuonitautien riskin kannalta haitallisimpina pidetään etenkin keramideja C16:0, C18:0 ja C24:1 sekä niiden suhdetta C24:0-keramidiin. Juuri C24:0 näyttää monissa tutkimuksissa pikemminkin suhteellisesti suojaavalta kuin haitalliselta.
Siten suomalaistutkimuksen perusteella ei voi päätellä, että Terveellinen pohjoismainen ruokavalio vähentäisi keramideihin liittyvää sydäntautiriskiä. Tulos kyllä kertoo siitä, että ruokavalio voi vaikuttaa keramidiaineenvaihduntaan, mutta vaikutus sydänriskeihin jää epäselväksi.
Muiden vaikutustensa ansiosta Terveellistä pohjoismaista ruokavaliota voi silti pitää yhtenä vaihtoehtona sydämelle terveelliseksi ruokavalioksi.
Suosi hapatettuja maitotuotteita, rajoita voita
Rasvaiset maitotuotteet ovat keskeisiä palmitiinihapon lähteitä, ja palmitiinihappo on tärkeä lähtöaine keramidien muodostuksessa. Siksi varsinkin voin ja muiden runsaasti maitorasvaa sisältävien tuotteiden käyttöä on perusteltua rajoittaa.
Maitotuotteita ei silti kannata arvioida vain tyydyttyneen rasvan määrän perusteella. Myös tuotteen rakenne, valmistustapa ja fermentaatio vaikuttavat terveysvaikutuksiin.
Keramidien kannalta vähimmälle on järkevää jättää voi sekä rasvaiset hapattamattomat maitotuotteet, kuten kerma, runsas täysmaidon käyttö ja maitorasvaa sisältävät jälkiruoat. Hapatettuja maitotuotteita voi sen sijaan käyttää enemmän. Suomalaisessa Kuopion sepelvaltimotautitutkimuksessa niiden käyttö yhdistyi pienempään sepelvaltimotaudin riskiin, hapattamattomien runsaampi käyttö suurempaan riskiin. Myönteisin yhteys havaittiin vähärasvaisilla hapatetuilla maitotuotteilla (Koskinen 2018).
Käytännössä tämä puoltaa maustamattoman jogurtin, piimän, viilin ja kefiirin suosimista. Niissä yhdistyvät vähäisempi tyydyttyneen rasvan määrä ja fermentaation hyödyt.
Kypsytetty juusto voi kuitenkin olla poikkeus. Vaikka se sisältää tyydyttynyttä rasvaa, sitä ei kannata rinnastaa voihin tai kermaan. Juustossa rasva on osa ruokamatriisia, johon kuuluu proteiinia, kalsiumia, fosforia, fermentaatiossa syntyviä yhdisteitä ja kypsytetyissä juustoissa menakinoneja. Tämä voi selittää sitä, miksi juusto on tutkimuksissa kohottanut kokonais- ja LDL-kolesterolia vähemmän kuin voi – joissain tutkimuksissa ei ollenkaan.
Myös juuston vaikutus keramidien muodostukseen saattaa siten olla neutraalimpi kuin pelkän tyydyttyneen rasvan perusteella voisi päätellä, vaikka suorempaa tutkimusnäyttöä toki tarvittaisiin.
Nähdäkseni kypsytetty juusto voi kuulua ruokavalioon maltillisina määrinä. Arvostettu ranskalaisprofessori Serge Renaud totesi taannoin, että ”juusto on 9 000 vuotta vanha keksintö, jota ei ole liitetty sepelvaltimotautiin” (Simini 2000). Hänen arvionsa on mielestäni edelleen pätevä.
Keramidien kannalta kokonaislinja on selvä: suosi vähärasvaisia hapatettuja maitotuotteita, syö kypsytettyä juustoa kohtuullisesti ja käytä voita sekä muita rasvaisia hapattamattomia maitotuotteita vain vähän, jos ollenkaan. Ruokavalion tärkeimmiksi rasvanlähteiksi kannattaa valita ekstraneitsytoliiviöljy, pähkinät, siemenet ja rasvainen kala.
Kahvi voi vaikuttaa keramideihin suotuisasti
Kahvilla on mahdollisesti tietyissä tapauksissa suojaavaa vaikutusta myös keramidiaineenvaihdunnan kautta. Sydämen vajaatoimintapotilailla tehdyssä tutkimuksessa runsaampi kahvinjuonti – vähintään 3 kuppia päivässä – yhdistyi korkeampaan C24:0-keramidin pitoisuuteen, jota on pidetty muita keramideja suotuisampana. Samassa tutkimuksessa sekä kahvin juominen että korkeampi C24:0-keramidi yhdistyivät pienempään eteisvärinän riskiin (Signori 2021).
Liikunta
Aerobinen liikunta vähentää keramidipitoisuuksia, erityisesti pitkäkestoinen kestävyysliikunta. Kehon rasvaprosentin laskeminen lihavuusleikkauksella on myös alentanut verenkierron keramideja. Lihaskuntoharjoittelun vaikutuksesta on vähemmän tietoa, mutta lihasmassan ylläpito saattaa välillisesti parantaa keramidimetaboliaa sen parantaessa insuliiniherkkyyttä.
Lääkehoito ja keramidit
Keramideihin voidaan vaikuttaa myös lääkehoidolla, ja osa sydän- ja kolesterolilääkkeistä vaikuttaa myös keramidiarvoihin.
Statiinien on havaittu alentavan verenkierron keramideja. Vaikutus näyttää liittyvän osin siihen, että statiinit vähentävät LDL-hiukkasten määrää, ja keramidit kulkevat verenkierrossa osittain lipoproteiinien mukana. Toisin sanoen kun LDL-hiukkasia on vähemmän, myös niiden mukana kulkevia keramideja voi olla vähemmän.
Myös PCSK9-estäjät näyttävät alentavan keramideja. Joissakin tutkimuksissa niiden vaikutus keramidiarvoihin on ollut jopa statiineja voimakkaampi. Se viittaa siihen, että keramideihin voidaan vaikuttaa lääkehoidolla muutenkin kuin pelkästään LDL-kolesterolia alentamalla.
Käytännön kannalta tärkeintä on tämä: jos keramidiarvot ovat korkeat, se voi antaa lääkärille lisätietoa sydänriskin arviointiin. Erityisen kiinnostava tilanne on se, jossa LDL-kolesteroli on normaali tai lähes tavoitetasolla mutta keramidit ovat korkeat. Silloin perinteiset kolesteroliarvot voivat antaa liian rauhoittavan kuvan. Toisaalta jos LDL on koholla mutta keramidit ovat matalat, kokonaisriski voi olla pienempi kuin pelkän LDL-arvon perusteella voisi päätellä.
Keramidimittaus ei siis korvaa tavanomaisia sydänriskin mittareita, mutta se voi täydentää niitä. Se voi myös auttaa seuraamaan, vaikuttavatko ruokavalio, liikunta, painonhallinta tai lääkehoito aineenvaihduntaan toivotulla tavalla.
Yhteenveto
Keramidit ovat voimakas, mutta vielä harvojen tuntema sydänriskin markkeri. Keramidit eivät syrjäytä LDL-kolesterolia riskitekijänä, mutta osoittavat, että kaikki sydänriskit eivät käy ilmi kolesteroliarvoista – ihmisellä voi olla tavoitetasolla oleva LDL-kolesteroli ja silti hänen sydänriskinsä voi olla suurentunut, jos hänen keramiditasonsa ovat huonot.
Hyvä uutinen on, että keradimiarvoihin voi vaikuttaa ruokavaliolla. Niitä muuttaa suotuisaan suuntaan Välimeren ruokavalion noudattaminen, ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö sekä säännöllinen pähkinöiden, erityisesti saksanpähkinöiden, ja rasvaisen kalan syöminen.
Ruokavalioon on myös suositeltavaa sisällyttää runsaasti kasviksia, marjoja ja palkokasveja. Rajoitettavia ruokia ovat voi ja muut tyydyttyneen rasvan lähteet sekä sokeri ja sokerilla makeutetut juomat. Liikunta, painonhallinta ja hyvä insuliiniherkkyys tukevat osaltaan hyviä keramiditasoja.
Lähteet:
Daidone M, Casuccio A, Puleo MG, et al. Mediterranean diet effects on vascular health and serum levels of adipokines and ceramides. PLoS One. 2024 May 29;19(5):e0300844.
Gaggini M, Suman AF, Vassalle C. Ceramide in Type 2 Diabetes and Obesity: Modulation by Nutrients and Dietary Patterns and Opportunities to Prevent and/or Manage Metabolic-Related Conditions. Metabolites. 2026 Apr 14;16(4):265.
Havulinna AS, Sysi-Aho M, Hilvo M, et al. Circulating ceramides predict cardiovascular outcomes in the population-based FINRISK 2002 cohort. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2016;36(12):2424–2430.
Klingenberg R, Leiherer A, Dobrev D, et al. Ceramides in cardiovascular disease: emerging role as independent risk predictors and novel therapeutic targets. Cardiovasc Res. 2025 Jun 3;121(9):1345–1358.
Koskinen TT, Virtanen HEK, Voutilainen S, et al. Intake of fermented and non-fermented dairy products and risk of incident CHD: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study. Br J Nutr. 2018 Dec;120(11):1288-1297.
Laaksonen R, Ekroos K, Sysi-Aho M, et al. Plasma ceramides predict cardiovascular death in patients with stable coronary artery disease and acute coronary syndromes beyond LDL-cholesterol. Eur Heart J. 2016 Jul 1;37(25):1967-76.
Laaksonen R, Öörni K, Hilvo M, et al. Keramidit ja sepelvaltimotauti. Duodecim. 2018.134;5:456-464.
Lankinen M, Schwab U, Erkkilä A, et al. Fatty fish intake decreases lipids related to inflammation and insulin signaling–a lipidomics approach. PLoS One. 2009;4(4):e5258.
Lankinen M, Schwab U, Kolehmainen M, et al. A Healthy Nordic Diet Alters the Plasma Lipidomic Profile in Adults with Features of Metabolic Syndrome in a Multicenter Randomized Dietary Intervention. J Nutr. 2015 Apr 1;146(4):662-672.
Leiherer A, Muendlein A, Saely CH, et al. Ceramides improve cardiovascular risk prediction beyond low-density lipoprotein cholesterol. Eur Heart J Open. 2024 Jan 8;4(1):oeae001.
Leslie M. Straight from the heart. Science. 2023 Mar 17;379(6637):1080-1083.
Levels of Ceramides in the Blood Help Predict Cardiovascular Events. American College of Cardiology. 2017 Mar 9.
Liu S, Tham WK, Lee J, et al. Plasma Ceramides Predict All-Cause and Cause-Specific Mortality in Individuals With Type 2 Diabetes. J Clin Endocrinol Metab. 2025 Apr 22;110(5):1497-1504.
Luukkonen PK, Sädevirta S, Zhou Y, et al. Saturated Fat Is More Metabolically Harmful for the Human Liver Than Unsaturated Fat or Simple Sugars. Diabetes Care. 2018 Aug;41(8):1732-1739.
Mantovani A, Lunardi G, Bonapace S, et al. Ceramide-based risk score CERT-1 improves risk prediction for overall mortality and adverse cardiovascular outcomes in patients with and without cardiovascular disease: A prospective cohort study. Diabetes Obes Metab. 2025 Mar;27(3):1488-1497.
McGrath ER, Himali JJ, Levy D, et al. Circulating ceramide ratios and risk of dementia and Alzheimer’s disease. Ann Clin Transl Neurol. 2020;7(7):1228–1235.
Meeusen JW, Donato LJ, Bryant SC, et al. Plasma ceramides: a novel predictor of major adverse cardiovascular events. J Am Coll Cardiol. 2018;72(1):1–11.
Mielke MM, Bandaru VV, Haughey NJ, et al. Serum ceramides increase the risk of Alzheimer disease: the Women’s Health and Aging Study II. Neurology. 2012 Aug 14;79(7):633-41.
Mielonen M. Mystiset rasvat veressämme. Helsingin Sanomat. 29.4.2025.
Paschek CC, Paschek-Schatke AL, Roosen J, et al. Ceramides and phosphatidylcholine lipids-based risk score predicts mortality in heart failure. ESC Heart Fail. 2025;12(1):430–440.
Rosqvist F, Kullberg J, Ståhlman M, et al. Overeating Saturated Fat Promotes Fatty Liver and Ceramides Compared With Polyunsaturated Fat: A Randomized Trial. J Clin Endocrinol Metab. 2019 Dec 1;104(12):6207-6219.
Signori C, Meessen JMTA, Laaksonen R, et al. Coffee, Atrial Fibrillation, and Circulating Ceramides in Patients with Chronic Heart Failure. J Agric Food Chem. 2021 Sep 29;69(38):11236-11245.
Simini B. Serge Renaud: from French paradox to Cretan miracle. Lancet. 2000 Jan 1;355(9197):48.
Strandberg TE, Kivimäki M, Urtamo A, ET AL. Plasma ceramides independently predict all-cause mortality in men aged 85. Age Ageing. 2022 Jun 1;51(6):afac136.
Tuccinardi D, Farr OM, Upadhyay J, et al. Mechanisms underlying the cardiometabolic protective effect of walnut consumption in obese people: A cross-over, randomized, double-blind, controlled inpatient physiology study. Diabetes Obes Metab. 2019 Sep;21(9):2086-2095.
Tuikkala P, Hartikainen S, Korhonen MJ, et al. Serum total cholesterol levels and all-cause mortality in a home-dwelling elderly population: a six-year follow-up. Scand J Prim Health Care. 2010 Jun;28(2):121-7.
Vasile VC, Meeusen JW, Medina Inojosa JR, et al. Ceramide Scores Predict Cardiovascular Risk in the Community. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2021 Apr;41(4):1558-1569.
Vors C, Pineau G, Gabert L, et al. Mediterranean diet effects on vascular health and serum levels of adipokines and ceramides. PLoS One. 2024;19(8):e0308271.
Walker ME, Xanthakis V, Peterson LR, et al. Dietary Patterns, Ceramide Ratios, and Risk of All-Cause and Cause-Specific Mortality: The Framingham Offspring Study. J Nutr. 2020 Nov 19;150(11):2994-3004.
Wang S, Jin Z, Wu B, Morris AJ, Deng P. Role of dietary and nutritional interventions in ceramide-associated diseases. J Lipid Res. 2025 Jan;66(1):100726.
Wang DD, Toledo E, Hruby A, et al. Plasma Ceramides, Mediterranean Diet, and Incident Cardiovascular Disease in the PREDIMED Trial (Prevención con Dieta Mediterránea). Circulation. 2017 May 23;135(21):2028-2040.
Yin W, Li F, Tan X, et al. Plasma Ceramides and Cardiovascular Events in Hypertensive Patients at High Cardiovascular Risk. Am J Hypertens. 2021 Nov 20;34(11):1209-1216.
Zhao Y, Xu H, Tian Z, et al. Dose-dependent reductions in plasma ceramides after anthocyanin supplementation are associated with improvements in plasma lipids and cholesterol efflux capacity in dyslipidemia: A randomized controlled trial. Clin Nutr. 2021 Apr;40(4):1871-1878.
