Ultraprosessoitu ruoka on terveysriski

Länsimaissa on viimeisen puolen vuosisadan aikana tapahtunut valtava muutos syömisessä ja ruokakulttuurissa. Vielä 1960-luvun alussa ruoka valmistettiin kotona, kouluissa ja työpaikkaruokaloissa lähes täysin perusraaka-aineista. Puolivalmisteitakaan ei paljon ollut.

 

Nyt 60 vuotta myöhemmin suurin osa monissa rikkaissa länsimaissa syödystä ruuasta on ultraprosessoitua eli runsaasti prosessoitua. Arvioidaan, että useissa länsimaissa ultraprosessoidun ruuan osuus energiansaannista on 50–60 prosentin luokkaa.

Monet meistä siis syövät enimmäkseen elintarviketeollisuuden pitkälle prosessoimaa ruokaa. Muutos on tapahtunut kuin varkain, kun vuosittainen kasvu on ollut yhden prosentin luokkaa. Kun muutos on ollut niin vähittäistä, sitä ei ole ollut helppoa havaita.

Ultraprosessoidussa ruuassa on ongelmallista se, että se on tunnustettu monien kroonisten sairauksien riskitekijäksi (Tristan Asensi 2023).

Elintarviketeollisuus pyrkii voittojen kasvattamiseen

Ultraprosessoitua ruokaa on alettu valmistaa, koska se on erittäin voitollista elintarviketeollisuudelle. Nestlé, PepsiCo, Coca-Cola ja Unilever ovat liikevaihdoltaan maailman suurimpia elintarvikealan yrityksiä. Kaikkien näiden menestys perustuu hiottuihin teollisiin valmistusprosesseihin, jotka ovat mahdollistaneet raaka-aineiltaan edullisten elintarvikkeiden massatuotannon ja suuren katteen.

Ultraprosessoidun ruuan yleistyminen on osaltaan kietoutunut yhteen yhteiskunnan muutoksen kanssa. Naisten työssäkäynnin yleistyminen loi kysyntää nopeammin ja helpommin valmistettaville valmisruuille. Yleinen ansiotason nousu on lisäksi mahdollistanut sen, monella on ollut varaa ostaa muutakin kuin peruselintarvikkeita. Suuret elintarvikealan yritykset ovat iskeneet tähän saumaan tuotekehittelyllään.

Monet pitävät ultraprosessoitujen ruokien mausta, ja ne ovat tehneet elämästä helpompaa. Lukuisissa tutkimuksissa niiden käyttö on kuitenkin yhdistetty terveyshaittoihin, joten maksamme terveydellämme hintaa helppoudesta.

Ultraprosessoitu ruoka on usein ravitsemuksellisesti heikkolaatuista

Ultraprosssoitu ruoka on tyypillisesti laadultaan heikompaa kuin vähemmän prosessoitu. Ultraprosessoitu ruoka sisältää keskimäärin enemmän energiaa, sokeria ja huonolaatuista rasvaa, mutta mikroravintoaineita, kuten vitamiineja ja mineraaleja, siinä on vähemmän. Myös kuitua ja polyfenoleita, jotka ovat tärkeitä terveydellemme, siinä on vähemmän.

Elintarviketeollisuus käyttää ultraprosessoidun ruuan valmistamiseen usein eristettyjä raaka-aineita. Sen sijaan, että valmistuksessa olisi käytetty rehellisiä raaka-aineita eli kokonaisia ruoka-aineita, ultraprosessoidun ruuan pääraaka-aineina on usein valkoisia vehnäjauhoja, puhdistettuja kasviöljyjä sekä sokeria tai glukoosi-fruktoosisiirappia. Kun niissä ei ole itsessään juurikaan makua, sitä on jouduttu luomaan keinotekoisesti aromiaineilla ja muilla lisäaineilla.

Ultraprosessoitu yhdistetty näihin terveyshaittoihin

Ultraprosessoidun ruuan yhteyttä terveyshaittoihin on selvitetty kymmenissä väestötutkimuksissa. Niissä on muun muassa havaittu:

• Runsaasti ultraprosessoitua ruokaa syövillä on suurempi ylipainon ja lihavuuden riski. Esimerkiksi espanjalaisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että eniten ultraprosessoitua ruokaa syöneillä oli 26 prosenttia suurempi ylipainon riski.
• Myös yhdysvaltalainen kontrolloitu tutkimus vahvistaa, että ultraprosessoitu ruoka johtaa painonnousuun. Siinä havaittiin, että ultraprosessoidun ruuan syöminen johti runsaampaan energiansaantiin ja lihomiseen (Hall 2019).
• Kahdessa seurantatutkimuksessa on havaittu, että ultraprosessoidun ruuan syöminen on yhteydessä suurempaan metabolisen oireyhtymän riskiin.
• Ultraprosessoitua ruokaa runsaasti syövillä on myös suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Kolmen tutkimuksen yhteisanalyysin perusteella ultraprosessoitua ruokaa runsaasti syövillä on 29 prosenttia suurempi sydän- ja verisuonitautien riski (Pagliai 2021).
• Tämänvuotisessa koostetutkimuksessa on havaittu, että ultraprosessoitua ruokaa syövillä on 71 prosenttia suurempi Crohnin taudin riski verrattuna sitä vain vähän syöviin. Crohnin tauti on tulehduksellinen suolistosairaus (Narula 2023).
• Runsaasti ultraprosessoitua ruokaa syövillä on myös suurempi riski sairastua syöpään. Ultraprosessoidun ruuan osuuden kasvaessa ruokavaliossa 10 prosentilla syöpäriski kasvaa 13 prosentilla, arvioidaan myöskin tänä vuonna julkaistussa koostetutkimuksessa. Ultraprosessoidun ruuan syöminen yhdistyy etenkin suurempaan haimasyövän ja paksusuolen syövän riskiin, mutta myös rintasyövän riski näyttää kasvavan sitä runsaasti syövillä (Isaksen 2023).
• Kaikkiaan 17 aiempaan tutkimukseen perustuvan koosteen mukaan ultraprosessoidun ruuan runsas syöminen on yhteydessä suurempaan masennus- ja ahdistusoireiden riskiin (Lane 2022).
• Brittiläisessä väestössä tehdyssä seurantatutkimuksessa on havaittu, että ultraprosessoidun ruuan syöminen yhdistyy suurempaan dementian ja Alzheimerin taudin riskiin. Ultraprosessoidun ruuan osuuden kasvaessa ruokavaliossa 10 prosentilla dementiariski kasvoi 25 prosentilla (Li 2022).
• Runsaasti ultraprosessoitua ruokaa syövillä on havaittu olevan 25 prosenttia suurempi riski kuolla kaikki kuolemansyyt yhteen laskettuna, arvioidaan viiden tutkimuksen perusteella tehdyssä yhteisanalyysissa (Pagliai 2021).

Haitat johtuvat näistä syistä

Ultraprosessoitujen ruokien rakenne on monesti nestemäinen tai pehmeä, mössömäinen. Juokseva tai pehmeä rakenne saa aikaan sen, että niiden syöminen kohottaa tyypillisesti verensokeria nopeasti ja aikaansaa heikomman kylläisyydentunteen verrattuna kokonaisiin ruoka-aineisiin.

Kontrolloidussa ristikkäistutkimuksessa on osoitettu, että heikomman kylläisyydentunteen vuoksi ultraprosessoitu ruoka johtaa runsaampaan energiansaantiin ja painonnousuun (Hall 2019).

 

Yhtä huono vaikutus on, että ultraprosessoitu ruoka vaikuttaa haitallisesti suoliston mikrobiotaan, vähentäen bakteerikannan monipuolisuutta ja lisäten sellaisten bakteerikantojen kasvua, jotka on yhdistetty sairauksiin.

Suoliston bakteerikannan muutos huonoon suuntaan vähentää terveydelle hyödyllisen butyraatin ja muiden lyhytkasvuisten rasvahappojen muodostumista paksusuolessa.

Ultraprosessoitu ruoka on haitallista myös siksi, että se vie tilaa tuoreelta ja vähemmän prosessoidulta ruualta.

Osaltaan ultraprosessoidun ruuan haitat johtuvat lisäaineista, joista kerron seuraavassa.

Monet lisäaineet ovat haitallisia terveydelle

Lisäaineet ovat aineita, joita lisätään elintarvikkeisiin eri syistä, kuten parantamaan rakennetta, makua, ulkonäköä ja säilyvyyttä. Vaikka joitakin lisäaineita pidetään yleisesti turvallisina, toiset on yhdistetty terveyshaittoihin. Seuraavassa joitakin esimerkkejä tiettyjen lisäaineiden haitoista:

• Fosfaattilisäaineet. Fosfaattilisäaineita (E450–452) käytetään yleisesti sulatejuustoissa, lihajalosteissa ja leivonnaisissa parantamaan rakennetta, makua ja kosteuden säilymistä. Tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että runsas fosfaattilisäaineiden saanti kohottaa kroonisten sairauksien riskiä, esimerkiksi munuaisvaurioiden, osteoporoosin sekä sydän- ja verisuonisairauksien riski kasvaa. Fosfaattilisäaineet voivat myös häiritä kivennäisaineiden tasapainoa kehossa, mikä voi johtaa erilaisiin aineenvaihduntahäiriöihin. Olen käsitellyt fosforin liikasaannin haittoja laajemmin tässä kirjoituksessani.
• Happamuudensäätöaineet. Happamat lisäaineet ovat haitallisia hampaiden ja luuston terveydelle. Fosforihappo (E338) on yleinen happamuuden säätöaine, jota on lisätty moniin virvoitusjuomiin, urheilujuomiin ja mehujuomiin. Fosforihappo kuluttaa ajan mittaan hammaskiillettä ja johtaa siten hampaiden eroosioon. Lisäksi fosforihapon runsas saanti on yhdistetty lisääntyneeseen luunmurtumien ja osteoporoosin riskiin. Sitruunahappo (E330) on puolestaan happo, jota on luontaisesti monissa hedelmissä, mutta sitä käytetään myös lisäaineena monissa jalostetuissa elintarvikkeissa ja juomissa. Fosforihapon tavoin sitruunahappo kuluttaa hammaskiillettä.
• Nitriitit. Nitriittejä (E250) käytetään yleisesti jalostetuissa lihavalmisteissa, kuten pekonissa, kinkussa ja makkaroissa värin säilyttämiseksi ja haitallisten bakteerien kasvun estämiseksi. Nitriitit voivat kuitenkin reagoida kehon aminohappojen kanssa muodostaen nitrosamiineja, jotka ovat voimakkaita syöpää aiheuttavia aineita. Tutkimukset ovat yhdistäneet suuren nitriittien saannin lisääntyneeseen syöpäriskiin, erityisesti paksusuolensyöpään.
• Keinotekoiset makeutusaineet. Keinotekoiset makeutusaineet, kuten sakariini (E954), sukraloosi (E955), asesulfaami K (E950) ja aspartaami (E951), voivat sekoittaa bakteerien tasapainoa suolistossa ja johtaa suoliston dysbioosiin. Nämä makeutusaineet voivat myös häiritä ruokahalun säätelyä ja lisätä mielitekoa makeisiin ruokiin. Lisäksi keinotekoiset makeutusaineet voivat muuttaa tapaa, jolla keho reagoi glukoosiin, mikä voi ajan myötä johtaa heikentyneeseen glukoosinsietoon ja insuliiniresistenssiin (Suez 2014). Tuoreen koostetutkimuksen mukaan keinomakeutusaineiden käyttö yhdistyy suurempaan lihavuuden, tyypin II diabeteksen, kohonneen verenpaineen ja sydän- ja verisuonisairauksien riskin sekä suurempaan kaikista syistä johtuvaan kuolleisuuteen (Diaz 2023).
• Emulgointiaineet. Emulgointiaineet ovat aineita, joita lisätään elintarvikkeisiin niiden rakenteen ja stabiliteetin parantamiseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tietyt emulgointiaineet, kuten polysorbaatti 80 (E433) ja karboksimetyyliselluloosa (E466), häiritsevät suoliston mikrobiotaa ja voivat johtaa suoliston tulehdukseen. Eläintutkimukset ovat myös viittaavat siihen, että suuret annokset emulgointiaineita voivat johtaa aineenvaihduntahäiriöihin, kuten liikalihavuuteen ja diabetekseen.
• Säilöntäaineet. Säilöntäaineet ovat aineita, joita lisätään elintarvikkeisiin estämään pilaantumista ja pidentämään niiden säilyvyyttä. Jotkin säilöntäaineet, kuten natriumbentsoaatti (E211) ja butyloitu hydroksianisoli (BHA, E320), on kuitenkin yhdistetty kielteisiin terveysvaikutuksiin. Solututkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että natriumbentsoaatti voi aiheuttaa DNA-vaurioita ja solukuolemaa ihmissoluissa, kun taas BHA on yhdistetty syöpään eläinkokeissa.

Ultraprosessoitu ruoka sisältää enemmän haitta-aineita

Lisäaineiden ohella ultraprosessoidussa on muuta ruokaa useammin niihin tahattomasti muodostuneita tai päätyneitä haitta-aineita, esimerkiksi akryyliamidia, PAH-yhdisteitä, aromaattisia hiilivetyjä, bentseeniä, PCB-yhdisteitä, ftalaatteja ja bisfenoli A:ta. Niiden saanti on yhdistetty erilaisiin metabolisiin haittoihin ja suurempaan sairastavuuteen (Menichetti 2023).

Myös ultraprosessoidun ruuan valmistukseen olennaisesti kuuluvat jauhaminen ja pilkkominen voivat aiheuttaa haittoja. Jauhetun tai pilkotun ruuan säilyttäminen kaupassa tai kotona altistaa nimittäin PAMP-yhdisteiden (patogeeneihin yhdistyneet molekyylikuviot) muodostumiselle, vaikka ruokia säilytettäisiin täysin oikein jääkaappilämpötilassa.

Näissä molekyyleissä on haitallista se, että ne lisäävät tulehdusta elimistössämme.

On havaittu, että kun vapaaehtoiset koehenkilöt söivät ruokaa, jonka PAMP-molekyylien määrä oli minimoitu, se alensi valkosolujen määrää, LDL-kolesterolia, kehon painoa ja vyötärön ympärystä – kaikki hyödyllisiä vaikutuksia (Herieka 2016).

Näin tunnistat ultraprosessoidun

Ultraprosessoidun ruuan tunnistamiseen käytetään yleisimmin uraauurtavaa työtä tehneen brasilialaisen ravitsemustieteilijän Carlos A. Monteiron kehittämää NOVA-luokittelua. Siinä ruuat jaetaan neljään ryhmään niiden prosessoinnin asteen mukaan. Neljänteen ryhmään päätyy kaikkein prosessoiduin ruoka, jota siis kutsutaan ultraprosessoiduksi ruuaksi.

 

Käytännössä ultraprosessoidun ruuan erottaa siitä, jos sen ainesosaluettelossa on mainittu sellaisia raaka-aineita, joita ei juurikaan käytetä kotikeittiöissä. Niitä ovat esimerkiksi glukoosi-fruktoosisiirappi, maltodekstriini, proteiini-isolaatit, kovetut kasvirasvat, väriaineet, aromiaineet, täyteaineet ja emulgointiaineet.

Esimerkkejä ultraprosessoiduista ruuista:

• Margariinit ja levitteet
• Pakattu leipä
• Sulatejuusto
• Aamiaismurosekoitukset
• Keksit ja valmiskakut
• Makeutetut jogurtit ja rahkat
• Välipalapatukat
• Makkarat ja leikkeleet
• Valmiit pakasteateriat
• Instantkeitot ja -nuudelit
• Hampurilaiset
• Valmispitsat
• Perunalastut ja juustonaksut
• Virvoitusjuomat ja makeutetut juomat
• Urheilujuomat
• Makeiset
• Tislatut alkoholijuomat, kuten vodka

Kattavampi opas NOVA-luokitteluun on tässä englanninkielisessä PDF-tiedostossa.

Kaikki ruuan prosessointi ei ole haitallista

Ultraprosessoituun ruokaan perehtyneet ravitsemustieteilijät korostavat, että kaikki ruuan prosessointi ei ole haitallista, vaan se on usein jopa välttämätöntä. Ruoka-aineista on esimerkiksi tarpeen poistaa syötäväksi kelpaamattomat osat, mikä on jo alkeellista prosessointia. Myös puolivalmisteet ovat usein oikein hyviä.

Tarkoituksena on sen sijaan vähentää kaikkein prosessoiduimman ruuan osuutta ruokavaliossamme ja korvata sitä vähemmän prosessoidulla ruualla.

Kaikki ultraprosessoidut ruuat eivät ole epäterveellisiä

Vaikkakin ultraprosessoitu ruoka on luokkana, kokonaisuutena, terveydelle haitallista, luokitus ei ole täydellinen, koska se ei tunnista virheettömästi terveydelle haitallisia ruokia. Jos halutaan saada luotettava kuva yksittäisten ultraprosessoitujen elintarvikkeiden terveellisyyden asteesta, on tarpeen lukea lisäksi tuoteselosteita analyyttisesti ja pohtia tuotteiden ravintosisältöä.

Ultraprosessoituun ruokaan luokitellaan myös esimerkiksi tavallinen suuren leipomon ruisleipä. Ruisleipä päätyy luokiteltavaksi ultraprosessoituihin, koska suuret leipomot käyttävät raaka-aineina muun muassa emulgointiaineita ja säilöntäaineita. Vaikka nämä lisäaineet eivät ole terveellisiä, ne eivät nähdäkseni muuta koko leipää epäterveelliseksi – onhan ruisleipä suurimmaksi osaksi täysjyväviljaa.

Ultraprosessoitu ei kuulu perinteiseen Välimeren ruokavalioon

Perinteisten ruokakulttuurien yhteinen piirre on, että niissä ruoka on valmistettu enimmäkseen kotona tavallisista perusraaka-aineista. Se pätee myös perinteiseen suomalaisen ruokavalioon sekä Välimeren ruokavalioon, jonka hyödyistä olen usein kirjoittanut.

Välimeren ruokavalio -suosituksiin sisältyy yhä nykyäänkin se, että ruoka suositellaan laitettavaksi kotona sen sijaan, että syötäisiin valmisruokaa. Ruuan laittaminen kotona auttaa myös pääsemään lähemmäksi Välimeren ruokavaliota (Radd-Vagenas 2017).

Viime vuonna julkaistussa italialaisessa poikkileikkaustutkimuksessa havaittiinkin, että mitä paremmin tutkittavat seurasivat Välimeren ruokavaliota, sitä vähemmän he söivät ultraprosessoitua ruokaa (Dinu 2022).

Suomalaiset ravitsemussuositukset laahaavat jäljessä

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO suosittelee ultraprosessoidun ruuan kulutuksen rajoittamista. Sen kanssa linjassa myös eräiden maiden virallisissa ravitsemussuosituksissa ultraprosessoitua ruokaa kehotetaan välttämään tai vähentämään.

Latinalaisen Amerikan maat ovat ehkä yllättäen edelläkävijöitä ultraprosessoidun ruuan huomioimisessa. Näiden maiden väestöstä yli kaksi kolmasosaa asuu maissa, joiden ravitsemussuosituksissa ultraprosessoitua ruokaa neuvotaan karttamaan.

Esimerkiksi brasilialaisissa ja juuri uudistetuissa meksikolaisissa ravitsemussuosituksissa ultraprosessoitua ruokaa kehotetaan välttämään täysin.

Uusiseelantilaisissa suosituksissa kehotetaan syömään mahdollisimman paljon ’kokonaisia’ ruoka-aineita, jotka ovat ravintoainetiheitä  ja vähemmän prosessoituja. Pitkälle prosessoituja ruokia, joissa on paljon tyydyttynyttä rasvaa, lisättyä sokeria ja suolaa, kehotetaan rajoittamaan.

Norjalaiset ravitsemustutkijat katsovat tieteellisessä artikkelissaan, että ravitsemussuosituksissa tulisi kiinnittää huomiota ruuan prosessoinnin asteeseen. Meidän tulisi syödä pääasiassa kokonaisia ruoka-aineita (Zinöcker 2018).

Sen sijaan uudistettaviin suomalaisiin ravitsemussuosituksiin ei ole ennakkotietojen mukaan tulossa suositusta ultraprosessoidun ruuan vähentämisestä. Muutosvastarintaisen kannan taustalla on mahdollisesti se, että suomalainen elintarviketeollisuus työllistää lukuisia ravitsemusterapeutteja. Se synnyttää taloudellisen sidonnaisuuden, joka voi vaikuttaa johtavien ravitsemustieteilijöiden kantoihin, joko tietoisesti tai tiedostamatta.

 

Ultraprosessointiin olisi kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota suomalaisissakin ravitsemussuosituksissa. Ultraprosessoidun käsite valottaa hyvin ravitsemuksen sellaisia ulottuvuuksia, joita tavanomainen ruuan ravintosisältö ei paljasta. Käsite tuo valokeilaan modernin ravitsemuksen piinallisen ongelman, johon ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota.

Jos ultraprosessoidun ruuan ongelmiin ei kiinnitetä huomiota, se on kuin elefantti olohuoneessa, josta ei olla tietävinään.

Yhteenveto

Ravitsemustieteessä on perinteisesti kiinnitetty huomiota lähinnä ruuan ravintoainesisältöön mutta liiallinen prosessointi on jäänyt lähes huomiotta. Lähestymistapa on osoittautunut riittämättömäksi. On tarpeen täydentää sitä tiedolla ruuan prosessoinnin asteesta.

Jatkuvasti vahvistuva tutkimusnäyttö osoittaa, että ultraprosessoidun ruuan runsas syöminen yhdistyy moniin terveyshaittoihin lihavuudesta tyypin 2 diabetekseen ja syövästä suurempaan riskiin kuolla kaikki kuolemansyyt yhteen laskettuna. Terveyshaitat selittyvät muun muassa kielteisellä vaikutuksella suoliston mikrobiotaan.

Kaikkea ruuan prosessointia ei tarvitse välttää. On silti järkevää vähentää ruokavaliossa nimenomaan ultraprosessoitujen elintarvikkeiden osuutta. Niiden tunnistamisessa auttaa se, että ne sisältävät sellaisia raaka-aineita, joita ei juurikaan käytetä kotikeittiössä – erityisesti lisäaineita. Sen lisäksi, että lisäaineet ovat usein itsessään haitallisia, ne myös kielivät liiasta prosessoinnista.

Viitteet:

Borsani B, De Santis R, Perico V, et al. The Role of Carrageenan in Inflammatory Bowel Diseases and Allergic Reactions: Where Do We Stand? Nutrients. 2021 Sep 27;13(10):3402.

Chazelas E, Druesne-Pecollo N, Esseddik Y, et al. Exposure to food additive mixtures in 106,000 French adults from the NutriNet-Santé cohort. Sci Rep. 2021 Oct 4;11(1):19680.

Chen Z, Khandpur N, Desjardins C, et al. Ultra-Processed Food Consumption and Risk of Type 2 Diabetes: Three Large Prospective U.S. Cohort Studies. Diabetes Care. 2023 Jul 1;46(7):1335-1344.

Dehghan M, Mente A, Rangarajan S, et al. Ultra-processed foods and mortality: analysis from the Prospective Urban and Rural Epidemiology study. Am J Clin Nutr. 2023 Jan;117(1):55-63.

Diaz C, Rezende LF, Sabag A, et al. Artificially sweetened beverages and health outcomes: an umbrella review. Adv Nutr. 2023 May 13.

Dinu M, Tristan Asensi M, Pagliai G, et al. Consumption of Ultra-Processed Foods Is Inversely Associated with Adherence to the Mediterranean Diet: A Cross-Sectional Study. Nutrients. 2022 May 15;14(10):2073.

FAO. Ultra-processed foods, diet quality and human health. 2019.

García S, Pastor R, Monserrat-Mesquida M, et al. Ultra-processed foods consumption as a promoting factor of greenhouse gas emissions, water, energy, and land use: A longitudinal assessment. Sci Total Environ. 2023 May 24:164417.

Guías alimentarias 2023 para la población mexicana.

Hall KD, Ayuketah A, Brychta R, et al. Ultra-Processed Diets Cause Excess Calorie Intake and Weight Gain: An Inpatient Randomized Controlled Trial of Ad Libitum Food Intake. Cell Metab. 2019 Jul 2;30(1):226.

Herieka M, Faraj TA, Erridge C. Reduced dietary intake of pro-inflammatory Toll-like receptor stimulants favourably modifies markers of cardiometabolic risk in healthy men. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2016 Mar;26(3):194-200.

Isaksen IM, Dankel SN. Ultra-processed food consumption and cancer risk: A systematic review and meta-analysis. Clin Nutr. 2023 Mar 30;42(6):919-928.

Juul F, Vaidean G, Lin Y, Deierlein AL, Parekh N. Ultra-Processed Foods and Incident Cardiovascular Disease in the Framingham Offspring Study. J Am Coll Cardiol. 2021 Mar 30;77(12):1520-1531.

Lane MM, Gamage E, Du S, et al. Ultra-processed food exposure and adverse health outcomes: umbrella review of epidemiological meta-analyses. BMJ. 2024 Feb 28;384:e077310.

Lane MM, Davis JA, Beattie S, et al. Ultraprocessed food and chronic noncommunicable diseases: A systematic review and meta-analysis of 43 observational studies. Obes Rev. 2021 Mar;22(3):e13146.

Lawrence M. Ultra-processed foods: a fit-for-purpose concept for nutrition policy activities to tackle unhealthy and unsustainable diets. Br J Nutr. 2022 Dec 14;129(12):1-4.

Li H, Li S, Yang H, et al. Association of Ultraprocessed Food Consumption With Risk of Dementia: A Prospective Cohort Study. Neurology. 2022 Sep 6;99(10):e1056-e1066.

Marino M, Puppo F, Del Bo’ C, et al. A Systematic Review of Worldwide Consumption of Ultra-Processed Foods: Findings and Criticisms. Nutrients. 2021 Aug 13;13(8):2778.

Menichetti G, Ravandi B, Mozaffarian D, Barabási AL. Machine learning prediction of the degree of food processing. Nat Commun. 2023 Apr 21.

Mertens E, Colizzi C, Peñalvo JL. Ultra-processed food consumption in adults across Europe. Eur J Nutr. 2022 Apr;61(3):1521-1539.

Monteiro CA, Cannon G, Moubarac JC, et al. The UN Decade of Nutrition, the NOVA food classification and the trouble with ultra-processing. Public Health Nutr. 2018 Jan;21(1):5-17.

Monteiro CA, Cannon G, Levy RB, et al. Ultra-processed foods: what they are and how to identify them. Public Health Nutr. 2019 Apr;22(5):936-941.

Naimi S, Viennois E, Gewirtz AT, Chassaing B. Direct impact of commonly used dietary emulsifiers on human gut microbiota. Microbiome. 2021 Mar 22;9(1):66.

Narula N, Chang NH, Mohammad D, et al. Food Processing and Risk of Inflammatory Bowel Disease: A Systematic Review and Meta-Analysis. Clin Gastroenterol Hepatol. 2023 Jan 31:S1542-3565(23)00071-X.

Pagliai G, Dinu M, Madarena MP, et al. Consumption of ultra-processed foods and health status: a systematic review and meta-analysis. Br J Nutr. 2021 Feb 14;125(3):308-318.

Radd-Vagenas S, Kouris-Blazos A, Singh MF, Flood VM. Evolution of Mediterranean diets and cuisine: concepts and definitions. Asia Pac J Clin Nutr. 2017;26(5):749-763.

Rico-Campà A, Martínez-González MA, Alvarez-Alvarez I, et al. Association between consumption of ultra-processed foods and all-cause mortality: SUN prospective cohort study. BMJ. 2019 May 29;365:l1949.

Sambu S, Hemaram U, Murugan R, Alsofi AA. Toxicological and Teratogenic Effect of Various Food Additives: An Updated Review. Biomed Res Int. 2022 Jun 24;2022:6829409.

Sarmiento-Santos J, Souza MBN, Araujo LS, et al. Consumers’ Understanding of Ultra-Processed Foods. Foods. 2022 May 7;11(9):1359.

Srour B, Kordahi MC, Bonazzi E, et al. Ultra-processed foods and human health: from epidemiological evidence to mechanistic insights. Lancet Gastroenterol Hepatol. 2022 Dec;7(12):1128-1140.

Suez J, Korem T, Zeevi D, et al. Artificial sweeteners induce glucose intolerance by altering the gut microbiota. Nature. 2014 Oct 9;514(7521):181-6.

Tristan Asensi M, Napoletano A, Sofi F, Dinu M. Low-Grade Inflammation and Ultra-Processed Foods Consumption: A Review. Nutrients. 2023 Mar 22;15(6):1546.

Wang L, Du M, Wang K, et al. Association of ultra-processed food consumption with colorectal cancer risk among men and women: results from three prospective US cohort studies. BMJ. 2022 Aug 31;378:e068921.

Yuan L, Hu H, Li T, et al. Dose-response meta-analysis of ultra-processed food with the risk of cardiovascular events and all-cause mortality: evidence from prospective cohort studies. Food Funct. 2023 Mar 20;14(6):2586-2596.

Zinöcker MK, Lindseth IA. The Western Diet-Microbiome-Host Interaction and Its Role in Metabolic Disease. Nutrients. 2018 Mar 17;10(3):365.