Torjunta-aineiden riskit – näin voit vähentää saantia

Torjunta-aineet ovat tunnetusti kemikaaleja, joita käytetään maataloudessa suojaamaan kasveja tuholaisilta, rikkakasveilta ja sairauksilta. Näihin aineisiin kuuluvat muun muassa hyönteismyrkyt sekä rikkakasvien ja sienitautien torjunta-aineet.

 

Jokapäiväinen ruokamme sisältää pieniä määriä torjunta-aineiden jäämiä. Vaikka jäämien määrät jäävät useimmiten turvarajojen alapuolelle, tutkimukset viittaavat silti siihen, että pitkäaikainen torjunta-aineiden saanti lisää terveysriskejä. Tässä artikkelissa syvennyn tutkimusnäyttöön ja kerron, mitä haittaa torjunta-aineista voi olla terveydellemme.

Lopuksi kerron, miten voit tehdä tietoisia valintoja vähentääksesi torjunta-aineiden saantia.

Tutkijoita eivät niinkään huoleta torjunta-aineiden saannin välittömät haitat vaan pitkäaikainen altistus, jonka seurauksena torjunta-aineita kerääntyy elimistöön. Ongelmana ovat myös torjunta-aineiden ”cocktailien” yhteisvaikutukset.

Tässä artikkelissa käsittelen vain torjunta-aineiden saantia ruokavaliosta. Jätän esimerkiksi maataloustyössä tapahtuvan altistuksen tämän kirjoituksen ulkopuolelle, mitenkään aihetta väheksymättä.

Näyttöä torjunta-aineiden haitoista

Hyvää väestötutkimusnäyttöä torjunta-aineista saa prospektiivisista kohorttitutkimuksista sekä niiden pohjalta pari vuotta sitten julkaistusta systemaattisesta katsauksesta. Tutkijat olivat koonneet katsausartikkeliinsa kaikki prospektiiviset kohorttitutkimukset, joita oli tehty nimenomaan koskien torjunta-aineiden saantia ruuasta (Baudry 2023).

Syöpä. Useat tutkimukset ovat löytäneet yhteyden korkeamman torjunta-ainealtistuksen ja syöpäriskin välille.

Ranskalaisessa NutriNet-Santé-tutkimuksessa selvitettiin torjunta-ainejäämien yhteyttä rintasyöpäriskiin. Tutkimuksessa havaittiin, että ylipainoisilla ja lihavilla naisilla oli yli 4 kertaa suurempi riski sairastua vaihdevuosien jälkeiseen rintasyöpään, jos he olivat saaneet ruokavaliostaan runsaasti neljää yleisesti käytettyä torjunta-ainetta (klorpyrifossi, imatsaliili, malationi, tiabendatsoli) (Rebouillat 2021).

Yhdysvaltalaisessa Nurses’ Health Study -tutkimuksessa puolestaan havaittiin, että runsaasti torjunta-ainejäämiä sisältäneitä vihanneksia ja hedelmiä syöneillä oli 3 kertaa suurempi riski sairastua glioomaan. Gliooma on pahanlaatuinen aivosyöpätyyppi (Cote 2022).

Lisäksi eräiden torjunta-ainetyyppien saanti ruokavaliosta on yhdistetty suurempaan non-Hodgkin-lymfooman riskiin. Non-Hodgkin-lymfooma on toinen lymfooman eli imusolmukesyövän päätyyppi (Kachuri 2020).

Tieteellisessä tieteellisessä katsausartikkelissa todetaankin, että on olemassa riittävästi näyttöä sellaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, jotka vähentävät altistumista torjunta-aineille ja siten vähentävät syövän aiheuttamaa tautitaakkaa (Cavalier 2023).

Hermoston rappeutumissairaudet. Ainakin kolme torjunta-aineiden pääluokkaa, organofosfaatit, orgaaniset klooriyhdisteet ja karbamaatit, on yhdistetty suurempaan Parkinsonin taudin ja dementian riskiin. Vaikka kausaliteetti ei ole täysin selvää, nämä havainnot herättävät huolta.

Metabolinen oireyhtymä ja diabetes. On havaittu, että runsas torjunta-aineiden saanti voi kohottaa tyypin 2 diabeteksen riskiä jopa 47 prosentilla. Samoin metabolinen syndrooma näyttää liittyvän torjunta-ainealtistukseen. Vaikutukset voivat olla sen seurausta, että torjunta-aineet vaikuttavat elimistössämme hormonihäirikköinä (Rebouillat 2022).

Sydän- ja verisuonitaudit. Vihannesten ja hedelmien syömistä pidetään yleensä hyvin terveellisenä myös sydämelle. Yhdysvaltalaistutkimuksessa saatiin kuitenkin näyttöä siitä, että torjunta-aineet voivat runsaasti saatuna kumota vihannesten ja hedelmin suotuisan vaikutuksen. Tutkimuksessa havaittiin, että vähän torjunta-aineita sisältävien vihannesten ja hedelmien syöminen oli yhteydessä 18 prosenttia pienempään valtimotaudin riskiin. Sen sijaan paljon torjunta-ainejäämiä sisältävillä vihanneksilla ja hedelmillä ei ollut tällaista suotuisaa vaikutusta (Chiu 2019).

Kokonaiskuolleisuus. Kokonaiskuolleisuus seurantatutkimusten seuranta-aikoina on hyvä mittari, jonka perusteella voi päätellä, mikä vaikutus tietyllä tekijällä on terveyteen kokonaisuudesssaan.

Onkin merkittävää, että torjunta-aineita runsaasti ruokavaliostaan saaneilla on suurempi riski kuolla tutkimusten seuranta-aikana. Tutkimuksessa havaittiin, että korkean altistuksen ryhmässä kuolleisuus oli noin 40 suurempaa verrattuna matalan altistuksen ryhmään (Sandoval-Insausti 2022).

Vaikka tutkimusten välillä on eroja, kokonaiskuva viittaa siihen, että torjunta-aineiden saannin vähentäminen on todennäköisesti hyödyllistä terveydellemme.

Luomun suosiminen vähentää torjunta-aineiden saantia

Luomun syöminen on yksinkertainen ja tehokas keino vähentää torjunta-aineiden saantia, onhan synteettisten torjunta-aineiden käyttö kielletty luomuviljelyssä. Lisäksi on havaittu, että kasvatettaessa luomuruuan osuutta ruokavaliossa virtsaan erittyneiden torjunta-aineiden jäämät vähenevät selvästi.

 

Ranskalaisessa 34 000 naista ja miestä käsittäneessä NutriNet-Santé-tutkimuksessa selvitettiin luomuruuan syömisen yhteyttä syöpäriskiin. Tutkimuksessa havaittiin, että seuranta-ajan päätyttyä luomua eniten syöneillä oli 25 prosenttia pienempi riski sairastua syöpään verrattuna tutkittaviin, jotka olivat syöneet sitä vähiten (Baudry 2018).

Säännöllinen luomun syöminen on samassa tutkimusryhmässä ollut myös yhteydessä pienempään lihavuuden, metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen riskiin. Esimerkiksi diabetekseen sairastumisen riski oli 35 prosenttia pienempi luomua eniten syöneillä.

Viime vuonna julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa selvitettiin luomuruuan syömisen yhteyttä kognitiivisen tason alenemiseen. Tutkittavat olivat keski-ikäisiä ja sitä vanhempia naisia ja miehiä. Tuloksena havaittiin, että luomuruokaa suosineilla naisilla oli 20 prosenttia pienempi riski siihen, että heidän kognitiivinen tasonsa olisi alentunut (Li 2024).

Ranskalaiset tutkijat ovat selvittäneet myös luomuruokaa suosineiden torjunta-aineiden jäämiä virtsanäytteistä. He havaitsivat, että luomua eniten syöneiden torjunta-aineiden saanti oli keskimäärin noin 40 prosenttia vähäisempää.

Ranskalaiset tutkijat katsovat tutkimuksensa johtopäätöksissään, että luomuruuan syömisen edistäminen voisi olla ”lupaava keino ehkäistä syöpää” (Baudry 2018).

Eniten torjunta-ainejäämiä sisältävät

Luomuruoka on yleensä kalliimpaa kuin tavanomaisesti tuotettu. Edellä mainitussa ranskalaisessa NutriNet-Santé-tutkimuksessa eniten luomua syöneiden ruokavalio tuli 26 prosenttia kalliimmaksi. Siten vain harvoilla on varaa ostaa luomuna kaikki.

Jos pienet tulot rajoittavat luomun ostamista, kuten monien kohdalla on, hyvä ratkaisu on ostaa luomuna ensijaisesti niitä ruoka-aineita, joissa on havaittu olevan eniten torjunta-ainejäämiä.

Yhdysvalloissa on pitkään puhuttu likaisesta tusinasta. Sillä on tarkoitettu vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, joista on useimmin analysoitu eniten torjunta-aineiden jäämiä.

Euroopassa likainen tusina ei ole vakiintunut lista. Perustuen saatavilla olevaan tietoon ja tutkimuksiin, jaan seuraavassa kuitenkin käsitykseni siitä, mitkä ruoka-aineet voisivat sisältää eniten torjunta-ainejäämiä.

1. Mansikat. Mansikoiden herkkyys erilaisille hyönteisille ja taudeille saa viljelijät usein käyttämään monenlaisia torjunta-aineita koko kasvukauden ajan.
2. Omenat. Omenapuut ovat alttiita monenlaisille tuholaisille, mukaan lukien omenakääriäisille ja omenapihlajakärpäsille, joiden torjumiseksi omenapuita usein ruiskutetaan. Omenoiden ostamista luomuna puoltaa myös se, että niiden terveydelle hyödyllisiä flavonoideja on eniten kuorissa.
3. Lehtikaali. Kestävältä näyttävästä ulkomuodostaan huolimatta lehtikaalin kimppuun hyökkäävät usein kaalimadot ja kirpat, joiden estämiseksi käytetään monesti torjunta-aineita.
4. Pinaatti. Pinaatin herkkyys lehtiä nakertaville hyönteisille johtaa usein toistuvaan torjunta-aineiden käyttöön, jotta lehdet säilyttäisivät myyntikelpoisen ulkonäön.
5. Kurkku. Kurkut ovat herkkiä lukuisille sienitaudeille ja tuhohyönteisille, erityisesti jos kasvuolosuhteet ovat kosteat. Tuontikurkuissa on todennäköisesti useammin jäämiä kuin kotimaisissa.
6. Tomaatit. Tomaatin tiheä lehvistö tarjoaa ihanteellisen ympäristön erilaisille tuholaisille ja taudeille, ja hedelmän ohut kuori imee helposti ruiskutetut kemikaalit. Tomaattien pitkä kasvukausi vaatii usein useita torjunta-aineita.
7. Paprikat. Paprikan sileä, vahamainen pinta on omiaan säilyttämään torjunta-ainejäämät, ja kasvin herkkyys auringonpolttamille ja erilaisille hyönteisille vaatii usein suojaavia kemiallisia käsittelyjä. Erityisesti tuontipaprikat voivat sisältää torjunta-aineita.
8. Viinirypäleet. Tiiviit rypäletertut luovat otolliset olosuhteet sienten kasvulle, mikä johtaa usein intensiiviseen sienitautien torjuntaan. Rypäleet ovat ohuiden kuoriensa vuoksi erityisen alttiita imemään ja säilyttämään torjunta-aineita.
9. Kirsikat. Kirsikkapuut ovat erityisen herkkiä hedelmäkärpäsille ja koille, joiden vuoksi niitä käsitellään toistuvasti torjunta-aineilla kasvukauden aikana. Kirsikoiden ohut kuori ja hedelmäpuun herkkyys erilaisille sienitaudeille johtavat monenlaisiin torjunta-ainekäsittelyihin.
10. Nektariinit. Nektariinien sileä ja ohut kuori tarjoaa vain vähän luonnollista suojaa tuholaisia ​​vastaan, minkä vuoksi ne ovat erittäin riippuvaisia ​​kemiallisista käsittelyistä. Nektariinit ovat alttiita muumiotaudille ja muille sienitaudeille, mikä johtaa usein sienitautien ehkäisyyn koko kasvukauden ajan.
11. Lehtisalaatti. Salaatinkerien tiheä kerrosmainen rakenne tarjoaa lukuisia piilopaikkoja hyönteisille ja luo otollisia olosuhteet sienten kasvulle. Etenkin kasvihuoneviljelyssä salaatti voi vaatia paljon torjunta-aineiden suojaa.
12. Perunat. Vaikka maan alla kasvaminen saattaa tuntua suojaavalta, perunat ovat alttiita esimerkiksi kirvojen levittämälle kurttulehtisyydelle, peruna-ankeroiselle ja perunarutolle. Perunan kuoren huokoinen luonne voi imeä ja pitää sisällään niin kasvun aikana kuin sadonkorjuun jälkeenkin levitettyjä torjunta-aineita.

Lisäksi tutkimusnäyttö viittaa siihen, että myös sitrushedelmät kannattaa ostaa luomuna, sillä niissä yleisesti käytetyt fungisidit – sienitauteja torjuvat aineet – on yhdistetty suurempaan rintasyöpäriskiin (Tomkin 2021).

 

Eurooppalainen luomuvalvonta on yleisesti ottaen hyvällä tasolla, ja asetankin eurooppalaisen luomun ostamisen etusijalle tavanomaisesti tuotettuun kotimaiseen ruokaan nähden.

Huuhtelu, peseminen ja kuoriminen

Jos luomun ostamiseen ei ole varaa tai sitä ei ole saatavilla, seuraavaksi parhaita keinoja torjunta-aineiden vähentämiseen ovat huolellinen huuhtelu, peseminen ja kuoriminen.

Tutkimusten mukaan pelkkä huuhtelu juoksevalla vedellä poistaa yleensä 50–80 prosenttia pinnalla olevista torjunta-aineista, ja erityisesti hankaaminen pesun yhteydessä parantaa tulosta. Monet ruoka-aineet voi pesun jälkeen vielä kuivata hankaamalla.

Eri pesumenetelmistä on havaittu, että ruokasoodaliuos voi joissain tapauksissa tehostaa puhdistusta, erityisesti neonikotinoidien ja sienimyrkkyjen osalta. Sen sijaan tavallisten pesuaineiden käyttö ei ole välttämättä lainkaan vesipesua parempi keino.

Kuoriminen on yksi tehokkaimmista keinoista vähentää torjunta-ainejäämiä, sillä suurin osa jäämistä kertyy hedelmien ja vihannesten kuoreen. Esimerkiksi omenoiden ja persikoiden kuoriminen poistaa käytännössä kaikki pinnalla olevat torjunta-aineet, vaikka tiettyjä torjunta-aineita voi jäädä osittain kuoren alle hedelmälihaan.

Kuorimisen heikkous on, että sen mukana menetetään myös kuitua, vitamiineja ja polyfenoleita, joita on usein eniten kuoressa. Niinpä esimerkiksi omenat on huomattavasti terveellisempää ostaa luomuna, jolloin niitä ei tarvitse kuoria.

Huuhtelu, peseminen ja kuoriminen siis vähentävät torjunta-ainejäämiä tuntuvasti. On silti kyseenalaista onko vähennys riittävä, sillä tutkimuksissa on havaittu torjunta-aineiden haittoja, vaikka useimmissa kotitalouksissa vihannekset ja hedelmät jo käsitellään näin.

Erityisiä riskiryhmiä

Torjunta-aineiden runsas saanti ruokavaliosta voi olla erityisen merkittävä riski tietyille ihmisryhmille.

Lapset ovat haavoittuvaisia, koska heidän elimistönsä on vielä kehittymässä ja he syövät ruumiinpainoonsa nähden enemmän kuin aikuiset, jolloin torjunta-aineiden suhteellinen saanti voi olla suurempaa.

Myös raskaana olevien naisten ja sikiöiden kohdalla altistuminen voi olla haitallista, sillä kemikaalit voivat kulkeutua istukan kautta ja vaikuttaa sikiön kehitykseen. Se voi lisätä esimerkiksi hermoston kehityksellisten häiriöiden tai muiden terveysongelmien riskiä jo varhaisessa vaiheessa.

Ikääntyneillä ja kroonisista sairauksista kärsivillä puolestaan kehon kyky käsitellä ja poistaa torjunta-aineita voi olla heikentynyt, mikä voi lisätä haitallisten aineiden kertymistä elimistöön ja vaikuttaa esimerkiksi hermoston tai immuunijärjestelmän toimintaan.

Näiden ryhmien kohdalla olisi erityisen tärkeää vähentää torjunta-aineiden saantia.

Torjunta-aineilla on myös ekologisia haittoja

Torjunta-aineiden vaikutukset eivät rajoitu vain ihmisen terveyteen, vaan ne voivat aiheuttaa laajoja ekologisia seurauksia. Tässä muutamia keskeisiä haittoja:

• Biodiversiteetin väheneminen. Torjunta-aineet voivat tappaa tai vahingoittaa hyödyllisiä hyönteisiä, kuten mehiläisiä ja muita pölyttäjiä. Tunnettuja ovat esimerkiksi rypsinviljelyssä käytettyjen neonikotinoidien haitat mehiläisille.
• Vesistöjen saastuminen. Kun torjunta-aineita käytetään maan päällä, niitä valuu sateen mukana jokiin, järviin ja pohjavesiin, jolloin ne aiheuttavat vedenlaadun heikkenemistä. Se voi edelleen vahingoittaa vesieläimiä, kuten kaloja ja vesikasveja, ja häiritä koko vesiekosysteemin tasapainoa.
• Maaperän terveyden heikkeneminen. Jatkuva torjunta-aineiden käyttö voi häiritä maaperän mikrobistoa, joka on keskeinen osa ravinteiden kiertoa ja maaperän rakenteen ylläpitämistä. Se voi johtaa maaperän köyhtymiseen ja heikentää sen kykyä tukea kasvua pitkällä aikavälillä.
• Resistenssin kehittyminen. Torjunta-aineiden liikakäytön seurauksena tuholaiset ja rikkakasvit voivat kehittää resistenssin näitä kemikaaleja vastaan, mikä voi johtaa vielä voimakkaampien torjunta-aineiden käyttöön tai tehottomaan torjuntaan, lisäten kemiallista rasitetta ympäristölle.
• Ekologiset ketjureaktiot. Torjunta-aineet voivat vaikuttaa ruokaketjuihin ja aiheuttaa muutoksia ekosysteemien toiminnassa. Esimerkiksi hyönteisten vähentyminen voi johtaa lintujen ja pieneläinkantojen supistumiseen, jolla voi edelleen olla muitakin haitallisia ekologisia seurauksia.

Haitallisten ekologisten vaikutusten välttäminen antaa yhden hyvän lisäperusteen suosia luomua viljelytapana. Synteettisten torjunta-aineiden käytön lisäksi luomussa pyritään vaalimaan ekologista tasapainoa muun muassa viljelykierroilla ja laiduntamisen suosimisella.

Yhdistä luomun syöminen Välimeren ruokavalioon

Kuten lukijani tietävät, suosittelen yleensä Välimeren ruokavaliota, koska sen hyödyistä terveydelle on vahvaa näyttöä. Tämän noudattaminen ei edellytä luomun ostamista, mutta on silti suositeltavaa.

Ranskalaisessa poikkileikkauksessa havaittiin, että Välimeren ruokavalio yhdistettynä luomun syömiseen osoittautui neljästä eri vaihtoehdosta ravitsemuksellisesti parhaaksi (Seconda 2017).

Ravitsemussuosituksissa tulisi suositella luomua

Ranskalaiset tutkijat ovat selvittäneet niin torjunta-aineiden haittoja kuin luomun syömisen hyötyjäkin. Ehkä juuri maassa tehdyn uraauurtavan tutkimuksen ansiosta ranskalaisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan luomuruuan osuuden lisäämistä ruokavaliossa (FAO).

Sen sijaan suomalaisten ravitsemussuositusten asenne luomuun on outo. Luomutuotteet mainitaan niissä vain pari kertaa, ja silloinkin kielteisessä yhteydessä. Mielestäni suomalaiset ravitsemussuositukset ovat tässä asiassa vanhoillisia ja jäljessä tutkimustiedosta, sillä näytön kokonaisuus viittaa ennemminkin luomun syömisen hyötyihin kuin haittoihin.

Luomua tulisi mielestäni suositella ravitsemussuosituksissa ehdollisesti, esimerkiksi siihen tapaan, että sanottaisiin luomun olevan todennäköisesti yleensä terveellisempi vaihtoehto ja että sitä kannattaa suosia, jos sen ostamiseen on varaa.

Viitteet:

Baudry J, Assmann KE, Touvier M, et al. Association of Frequency of Organic Food Consumption with Cancer Risk: Findings From the NutriNet-Santé Prospective Cohort Study. JAMA Intern Med. 2018 Dec 1;178(12):1597-1606.

Baudry J, Rebouillat P, Samieri C, et al. Dietary pesticide exposure and non-communicable diseases and mortality: a systematic review of prospective studies among adults. Environ Health. 2023 Oct 31;22(1):76.

Cavalier H, Trasande L, Porta M. Exposures to pesticides and risk of cancer: Evaluation of recent epidemiological evidence in humans and paths forward. Int J Cancer. 2023 Mar 1;152(5):879-912.

Chiu YH, Sandoval-Insausti H, Ley SH, et al. Association between intake of fruits and vegetables by pesticide residue status and coronary heart disease risk. Environ Int. 2019 Nov;132:105113.

Cote DJ, Bever AM, Chiu YH, et al. Pesticide Residue Intake from Fruit and Vegetable Consumption and Risk of Glioma. Am J Epidemiol. 2022 Mar 24;191(5):825-833.

Fagan J, Bohlen L, Patton S, Klein K. Organic diet intervention significantly reduces urinary glyphosate levels in U.S. children and adults. Environ Res. 2020 Oct;189:109898.

Food-based dietary guidelines – France. FAO.

Hsiao CC, Yang AM, Wang C, Lin CY. Association between glyphosate exposure and cognitive function, depression, and neurological diseases in a representative sample of US adults: NHANES 2013-2014 analysis. Environ Res. 2023 Nov 15;237(Pt 1):116860.

Kachuri L, Beane Freeman LE, Spinelli JJ, et al Insecticide use and risk of non-Hodgkin lymphoma subtypes: A subset meta-analysis of the North American Pooled Project. Int J Cancer. 2020 Dec 15;147(12):3370-3383.

Kesse-Guyot E, et al. Key Findings of the French BioNutriNet Project on Organic Food-Based Diets: Description, Determinants, and Relationships to Health and the Environment. Adv Nutr. 2021 Oct 18:nmab105.

Krol WJ. Removal of Trace Pesticide Residues from Produce. The Connecticut Agricultural Experiment Station. 2021.

Li S, Chen H, Zhao R, e al. Organic food consumption is positively associated with cognitive function among middle-aged and older adults: cross-sectional and longitudinal analyses. Eur J Nutr. 2024 Dec 2;64(1):40.

Morrison O. EU consumers increasingly exposed to ’forever chemicals’ in fruit and vegetables, study warns. AgTechNavigator. 2024 Mar 4.

Nicolopoulou-Stamati P, Maipas S, Kotampasi C, et al. Chemical Pesticides and Human Health: The Urgent Need for a New Concept in Agriculture. Front Public Health. 2016 Jul 18;4:148.

Rebouillat P, Vidal R, Cravedi JP, et al. Prospective association between dietary pesticide exposure profiles and type 2 diabetes risk in the NutriNet-Santé cohort. Environ Health. 2022 May 25;21(1):57.

Rebouillat P, Vidal R, Cravedi JP, et al. Prospective association between dietary pesticide exposure profiles and postmenopausal breast-cancer risk in the NutriNet-Santé cohort. Int J Epidemiol. 2021 Aug 30;50(4):1184-1198.

Sandoval-Insausti H, Chiu YH, Wang YX, et al. Intake of fruits and vegetables according to pesticide residue status in relation to all-cause and disease-specific mortality: Results from three prospective cohort studies. Environ Int. 2022 Jan 15;159:107024.

Seconda L, Baudry J, Allès B, et al. Assessment of the Sustainability of the Mediterranean Diet Combined with Organic Food Consumption: An Individual Behaviour Approach. Nutrients. 2017 Jan 12;9(1):61.

Shocking rise in toxic pesticides on European fruit, says study. Euronews. 2022 May.

Tomkin A, Galligan T. Fungicides commonly found on citrus linked to breast cancer risk. EWG. 2021 May 10.