Oksalaatit ovat haitallisia sydämelle ja munuaisille

Laajasti katsoen kasvikunnan ruoka-aineet ovat terveellisiä. Ne sisältävät runsaasti verenpaineen kohoamista hillitsevää kaliumia, antioksidantteina vaikuttavia karotenoideja ja vitamiineja, tulehdusta hillitseviä polyfenoleita sekä kolesterolia alentavaa liukoista kuitua. Lisäksi esimerkiksi pähkinöissä on sydämelle terveellisiä rasvoja.

Pinaatissa on paljon terveellistä, mutta sen heikkous on runsas liukoisen oksalaatin määrä.

 

Yleisestä terveellisyydestään huolimatta kasvikunnan ruoka-aineissa on myös potentiaalisesti haitallisia aineita, antiravintoaineita. Niitä ovat esimerkiksi lektiinit, goitrogeenit, fytaatit, oksalaatit, saponiinit ja tanniinit.

Perinteisesti antiravintoaineita on pidetty yksiselitteisen haitallisina terveydelle lähinnä siksi, että ne rajoittavat tarpeellisten ravintoaineiden imeytymistä elimistöön.

Viime vuosina antiravintoaineilla on kuitenkin havaittu olevan myös hyödyllisiä vaikutuksia. Esimerkiksi fytaattien saanti on yhdistetty pienempään syöpäriskiin, varsinkin vähäisempään paksusuolensyövän riskiin.

Tanniinit puolestaan ovat polyfenoleita, joilla on tunnetusti kroonisia rappeutumissairauksia vähentävää vaikutusta – niitä on esimerkiksi teessä ja kaakaossa. Vihreän teen epigallokatekiinigallaatti on myönteisiltä vaikutuksiltaan ehkä tunnetuin tanniini.

Antiravintoaineista oksalaatit ovat ehkä haitallisimpia, koska niiden saannista on tiettävästi vain haittaa terveydelle.

Oksalaattien terveyshaittoja

Tunnettu oksalaattipitoisten ruokien syömisen haitta on, että ne lisäävät riskiä munuaiskivien muodostumiseen, vaikkakaan ne eivät ole ainoa riskitekijä.

Oksalaattien runsas saanti on väestötutkimuksissa yhdistetty noin 20 prosenttia suurempaan munuaiskivien riskiin. Lisäksi on havaittu, että pinaattia usein syövillä on 30–34 prosenttia suurempi munuaiskivien riski. Pinaatin yhteys suurempaan riskiin selittyy sillä, että pinaatti sisältää runsaasti liukoista oksalaattia (Taylor 2007).

Hätkähdyttävää on, että toissa vuonna julkaistussa iranilaisessa seurantatutkimuksessa runsaasti oksalaatteja ruuastaan saaneilla havaittiin olevan 47 prosenttia suurempi sydäntapausten riski. Runsaaksi oksalaattien saanniksi katsottiin 220 milligramman ylittävä päiväsaanti. Sydäntapauksilla tarkoitettiin esimerkiksi sydäninfarkteja ja sydänkuolemia (Bahadoran 2022).

Tutkimuksessa havaittiin myös, että kalsiumin suositeltua vähäisempi saanti voimisti oksalaattien haitallisia vaikutuksia. Jos kalsiumin saanti jäi alle 981 milligramman, runsaasti oksalaatteja saaneiden sydäntapausten riski oli peräti 2,4 kertaa suurempi tutkimuksen runsaan 10 vuoden seuranta-aikana.

Muissa tutkimuksissa on lisäksi havaittu, että runsas oksalaatin saanti kohottaa korkean verenpaineen riskiä varsinkin, jos kalsiumin saanti on samalla suositeltua vähäisempää (Mirmiran 2022).

Lisäksi hiirillä oksalaattien on osoitettu aiheuttavan ateroskleroosia eli valtimotautia (Stepanova 2023).

Mistä oksalaattien haitat johtuvat?

Oksalaattien haitat johtuvat siitä, että ne kelatoivat mineraaleja vähentäen niiden imeytymistä.

Lisäksi runsas oksalaattien saanti lisää oksalaatin erittymistä virtsaan, mikä voi aiheuttaa kalsiumoksalaattien kiteytymistä ja munuaiskivien muodostumista. Munuaisissa oksalaattikiteet voivat edelleen aiheuttaa tulehdusta ja arpeutumista johtaen heikentyneeseen munuaisten toimintaan (Stepanova 2023).

Oksalaattikiteitä voi kerääntyä elimistön muihinkin kudoksiin, joissa ne voivat esimerkiksi aiheuttaa tulehdusta ja haitata mitokondrioiden toimintaa.

Runsaasti oksalaatteja sisältäviä ruoka-aineita

Virtsaan erittyvistä oksalaateista noin puolet on peräisin ravinnosta ja puolet on elimistön itsensä muodostamaa erityisesti maksassa. Oksalaattien kokonaismäärään on mahdollista vaikuttaa huomattavasti vähentämällä niiden saantia ruokavaliosta.

Manteleissa on runsaasti oksalaatteja, mikä on hyvä ottaa huomioon.

 

Seuraavassa on lueteltu eniten oksalaatteja sisältäviä ruoka-aineita. Olen jättänyt listasta pois joitain harvinaisia ruoka-aineita, joita ei juuri ole saatavilla suomalaisissa ruokakaupoissa.

Oksalaatti milligrammaa per 100 grammaa

Lakritsinjuuri 3569
Kurkuma 1969
Persilja 1700
Ruohosipuli 1480
Lehtimangoldi 1458
Raparperi 1336
Portulakka 1310
Pinaatti 984
Chian siemenet 760
Punajuuri, keitetty 675
Kaakaojauhe 621
Tahini 600
Vehnänlese 457
Manteli 300–469
Okra 317
Vesikrassi 310
Cashewpähkinä 262–318
Vehnänalkio 269
Tattarijauho 269
Tumma suklaa 254
Hasselpähkinä 222
Inkivääri 218
Karambola 202
Pinjansiemen 198
Maapähkinä, paahdettu 187
Maapähkinä 142
Riisinlese 140
Tattari, keitetty 133
Soijapapu, keitetty 125
Maitosuklaa 124

Liotettujen ja keitettyjen papujen oksalaattipitoisuus on noin 60–70 milligrammaa 100 grammaa kohti. Tofu sisältää oksalaatteja huomattavasti vähemmän.

Netissä julkaistut tiedot ruoka-aineiden oksalaattien määristä ovat usein ristiriitaisia ja epäluotettavia. Yllä olevia tietoja kerätessäni olen harjoittanut lähdekritiikkiä, ja suurin osa tiedoista on tieteellisessä kirjallisuudessa julkaistuja.

Oksalaatin saantia arvioidessa on paikallaan ottaa huomioon annoskoot. Vaikkakin joissain yrteissä ja mausteissa on paljon oksalaatteja, niiden grammamääräiset annoskoot ovat tyypillisesti pieniä. Niinpä niiden normaalia kulinaristista käyttöä on harvoin tarpeen rajoittaa.

Merkitystä on myös sillä, onko oksalaatti liukoista vai liukenematonta. Oksalaattien haitat liittyvät pääasiassa liukoiseen oksalaattiin. Liukoista oksalaattia on runsaasti pinaatissa, tattarissa, manteleissa, maapähkinöissä ja valkoisissa pavuissa.

Kurkuman runsasta käyttöä on mahdollisesti hyvä välttää, sillä sen oksalaatista 91 prosenttia on liukoista. Tieteellisessä tapausselostuksessa katsotaan, että kurkuman runsas käyttö voi kohottaa merkittävästi virtsan oksalaattipitoisuutta ja lisätä siten munuaiskivien muodostumisen riskiä ihmisillä, joilla on siihen taipumus (Tang 2008).

Vältä useiden oksalaatteja sisältävien ruokien syömistä

Tavallisen terveen ihmisen ei tarvitse karttaa oksalaatteja tiukasti. Esimerkiksi munuaiskivien ehkäisemiseksi on kuitenkin järkevää välttää useiden oksalaatteja runsaasti sisältävien ruokien syömistä päivittäin.

Jos esimerkiksi ruokavaliosi on sisältänyt pinaattia, manteleita, punajuurta ja tattaria, voi olla järkevää miettiä, voisitko vaihtaa näistä osan vähemmän oksalaatteja sisältäviin ruokiin, kuten seuraavassa ehdotan.

Vaihda vähemmän oksalaatteja sisältäviin ruokiin

Esimerkiksi pinaatti sisältää runsaasti oksalaatteja. Pinaatin ravintosisällön ollessa hyvin samankaltainen lehtikaalin kanssa jälkimmäisellä voi hyvin korvata pinaattia ainakin osittain. Lehtikaalissa oksalaatteja on vain vähän.

Lehtikaalilla voi korvata ainakin osittain pinaattia, sillä näiden lehtivihannesten ravintosisällöt muistuttavat toisiaan ja lehtikaalissa on vain vähän oksalaatteja.

 

Manteli, cashewpähkinä ja maapähkinä sisältävät myös runsaasti oksalaatteja. Vähemmän oksalaatteja sisältäviä pähkinöitä ovat esimerkiksi pekaanipähkinä ja saksanpähkinä. Bonuksena näissä on myös antioksidantteina vaikuttavia polyfenoleita enemmän, ja saksanpähkinässä on lisäksi alfalinoleenihappoa, kasvikunnan omega-3-rasvahappoa.

Tattaria syödään usein sen gluteenittomuuden vuoksi, mutta se sisältää paljon oksalaatteja. Tattarin korvaajaksi sopii usein hirssi, joka myös on gluteenitonta. Hirssissä oksalaatteja on vain vähän.

Kvinoassa sen sijaan on kohtalaisen paljon oksalaatteja. En löytänyt siitä tarkkoja määriä, mutta arvioisin keitetyn kvinoan sisältävän noin 100 mg oksalaatteja 100 grammaa kohti (Pathan 2022).

Bataatti sisältää kohtalaisesti oksalaatteja, noin 56 mg 100 grammaa kohti, vaikkakin analyysituloksissa on paljon vaihtelua. Porkkanassa on jopa enemmän oranssin värin antavia karotenoideja kuin bataatissa, joten vaihtamalla bataatin porkkanaan saat enemmän karotenoideja mutta vähemmän oksalaatteja.

Keitä tai liota vähentääksesi oksalaatteja

Oksalaatit ovat vesiliukoisia, joten tietyillä ruuanvalmistusmenetelmillä, kuten liottamisella, keittämisellä ja höyryttämisellä, voi vähentää oksalaatteja merkittävästi.

Esimerkiksi pinaatin keittäminen vähentää sen oksalaatteja runsaalla 50 prosentilla – edellyttäen kuitenkin, että keitinvettä ei käytetä. Höyryttäminen vähentää oksalaatteja hieman heikommin eli 30–40 prosentilla.

Munuaiskivipotilaille suositellaan tiukempaa rajoitusta

Potilaiden, joilla on jo ollut munuaiskiviä tai joilla on munuaistauti, voi olla syytä rajoittaa oksalaattien saantia tiukemmin.

Tiedelehden artikkelin liitetiedostossa annetaan yksinkertaistetut ohjeet ruokavalion oksalaattien saannin rajoittamiseksi (Table 1). Sen mukaan munuaiskivipotilaiden tulisi välttää pinaattia, lehtimangoldia, raparperia ja karambolaa. Rajoitettavia ruokia ovat peruna, suklaa, pähkinät, punajuuri ja leseet. Lisäksi neuvotaan, että jokaisella aterialla ruuasta tulisi saada 300–400 milligrammaa kalsiumia.

Joissain muissa lähteissä munuaiskivipotilaille suositellaan vielä tiukempaa oksalaattien rajoitusta, jossa niiden saanti rajoitetaan alle 40–50 milligrammaan päivässä. Näin tiukan suosituksen noudattaminen käytännössä on kuitenkin haastavaa. Jos lääkäri kuitenkin katsoo tiukan rajoituksen tarpeelliseksi, toteutukseen kannattaa etsiä tukea ravitsemusterapeutin vastaanotolta.

Syö kalsiumpitoista ruokaa oksalaattien rinnalla

Kalsiumin riittävä saanti oksalaattien rinnalla on tärkeää siksi, että kalsium sitoo suolessa oksalaatteja. Näin kalsium vähentää oksalaatin imeytymistä suolesta verenkiertoon (Chewcharat 2022).

Riittävä kalsiumin saanti ruokavaliosta vähentää oksalaattien imeytymistä suolesta.

 

Monissa perinteisissä ruokakulttuureissa on fiksu tapa yhdistää oksalaattipitoisia ruoka-aineita maitotuotteisiin. Esimerkiksi Kreikassa ovat tunnettuja pinaattia ja fetaa sisältävät piiraat, spanakopita. Intialaisten ravintoloiden suosittu annos on pinaattikastiketta ja kotijuustoa sisältävä palak paneer. Omasta lapsuudestani muistan kehotuksen juoda maitoa raparperipiirakan kera.

Oksalaattien haittojen hillitsemiseksi aikuisten ruokavalion tulisi sisältää kalsiumia suositeltu määrä, 800–1 300 mg. Euroopassa suositellaan yleensä aikuisille 800–900 milligrammaa, ikäihmisille ja Yhdysvalloissa suositusmäärät ovat usein korkeampia, 1 000–1 300 milligrammaa.

Tutkimuksia luettuani olen saanut kuvan, että oksalaattien riskin vähentämiseksi kalsiumia tulisi saada vähintään 1 000 milligrammaa päivässä.

Ruoki suoliston hyvää mikrobiotaa

Oksalaattien imeytyminen riippuu ratkaisevasti siitä, missä kunnossa suolisto on. On havaittu, että oksalaatteja imeytyy paljon ihmisillä, joiden suoliston mikrobiota ei ole kunnossa eli jotka kärsivät dysbioosista.

Haitallista on varsinkin se, jos suoliston bakteerikannan epätasapaino yhdistyy kalsiumin suosituksia vähäisempään saantiin ruokavaliosta. Tällöin oksalaatteja voi imeytyä todella paljon.

Suoliston terveen mikrobiotan hyödyt perustuvat siihen, että osa hyvistä suolistobakteereista hajottaa oksalaattia suolessa.

Erityisesti Oxalobacter formigenes on bakteerikanta, joka hajottaa entsyymiensä ansiosta tehokkaasti oksalaatteja suolessa. Myös Lactobacillus ja bifidobakteereista on apua oksalaattien hajottamisessa.

Antibioottikuurien syöminen on vahingollista oksalaatteja hajottaville bakteerikannoille. Niinpä kuureja kannattaa syödä vain todelliseen tarpeeseen.

Oksalaatteja hajottavia bakteerikantoja voi tukea pitämällä huolta riittävästä kuidun saannista. Kuitu vaikuttaa suolessa prebioottina eli tarjoaa ravintoa hyville bakteerikannoille. Jogurtti, kefiiri ja muut hapatetut ruuat puolestaan sisältävät probiootteja, jotka myös tukevat hyvän bakteerikannan muodostumista.

Jos haluat tietää lisää suoliston hyvän bakteerikannan tukemisesta, olen kirjoittanut siitä laajemmin tässä kirjoituksessani.

Myös yliläpäisevä suolen seinämä eli ns. vuotava suoli lisää huomattavasti oksalaattien imeytymistä. Samoin on havaittu, että tulehduksellisista suolistosairauksista kärsivillä oksalaattia imeytyy runsaasti.

Lisäksi protonipumpun estäjä -lääkityksen tiedetään aiheuttavan suolen läpäisevyyden lisääntymistä. Näiden lääkkeiden pitkäaikaista käyttöä tulisikin välttää.

Appelsiinit ja sitruunat hajottavat kalsiumoksalaattia

Appelsiinimehun juomisen on havaittu ehkäisevän kalsiumoksalaatista kiteytyneiden munuaiskivien muodostumista. Appelsiinien ja appelsiinimehun katsotaan olevan hyödyllistä niiden sisältäessä kaliumsitraattia, joka muuttaa virtsaa emäksisemmäksi.

Sitrushedelmät sisältävät sitraattia, joka ehkäisee kalsiumoksalaatin kiteytymistä munuaisiin.

 

Myös sitruunat sisältävät sitraattia, joka ehkäisee oksalaattikivien muodostumista. Kontrolloidussa tutkimuksessa on havaittu, että munuaiskivipotilailla laimennetun sitruunamehun säännöllinen juominen puolitti munuaiskivien uusiutumisen riskin (Ruggenenti 2021).

Sitrusmehut, ja varsinkin sitruunamehu, on parasta laimentaa vedellä, jos niitä juodaan.

Vegaanit riskiryhmässä

Vegaanit ovat oksalaattien saannin suhteen erityisessä riskiryhmässä. Se johtuu osaltaan siitä, että oksalaatteja on ainoastaan kasvikunnan ruuissa, joista vegaanien ruokavalio kokonaan koostuu. Vegaaneilla oksalaattien saantia lisää sekin, että kasvikunnan proteiinilähteet, kuten pavut ja pähkinät, sisältävät oksalaatteja.

Lisäksi on havaittu, että vegaaneilla kalsiumin saanti jää keskimäärin vähäisemmäksi kuin sekaruuan syöjillä. Yli 76 prosenttia vegaaneista saa kalsiumia suositeltua vähemmän, mikä merkitsee käytännössä sitä, että oksalaatteja imeytyy heillä enemmän (Bakaloudi 2021).

Katsausartikkelissa kuitenkin katsotaan, että tasapainoinen kasvisruokavalio, johon kuuluu myös maitotuotteita, voi vähentää munuaiskivien riskiä. ”Sen sijaan vegaaniruokavalio, jossa on runsaasti oksalaatteja kasveista ja jossa on vähän kalsiumia, koska maitotuotteita ei sallita, on todennäköisesti vähemmän suojeleva ja voi, ainakin teoriassa, altistaa kalsiumoksalaattia sisältäville munuaiskiville.” (Ferraro 2020).

Erityisessä oksalaattien runsaan saannin riskiryhmässä ovat mielestäni raakaruokaa syövät vegaanit, kuten elävän ravinnon syöjät. He eivät hyödy siitä, että keittäminen ja höyryttäminen vähentävät ruokien oksalaattien määrää. Lisäksi vegaanisen raakaravinnon syöjien ruokavalioon voivat kuulua esimerkiksi babypinaatti, cashewpähkinät, mantelit, chian siemenet sekä tattarituorepuuro – kaikki runsaasti oksalaatteja sisältäviä ruokia.

Muita ruokavalion tekijöitä

Munuaiskivien riski ei johdu ainoastaan oksalaattien saannista, vaan siihen vaikuttavat myös paljon muut ruokavalion tekijät.

Lihan ja prosessoidun lihan sekä suolan runsas saanti sekä metabolisen oireyhtymän yleistymisen katsotaan johtaneen munuaiskivien yleistymiseen. Lihan ja prosessoidun lihan yhteys suurempaan munuaiskivien riskiin on havaittu esimerkiksi koostetutkimuksessa (Asoudeh 2022).

Liha, prosessoitu liha ja suolan runsas saanti yhdessä sokerilla makeutettujen juomien nauttimisen kanssa lisäävät ruokavalion aiheuttamaa happokuormaa. Runsaan happokuorman on havaittu yhdistyvän noin 2 kertaa suurempaan munuaiskiven riskiin, kun riskiä arvioitiin NEAP-asteikolla (Haghighatdoost 2021).

Elimistön happokuormaa pienentää runsas vihannesten ja hedelmien syömisen määrä. Se selittääkin osaltaan sitä, miksi terveellisten ruokavalioiden noudattaminen on yhdistetty pienempään munuaiskivien riskiin. Varsinkin hedelmien syöminen kohottaa virtsan pH:ta sekä lisää sitraatin ja nesteen määrää.

Munuaiskivien riskiä voi vähentää olennaisesti riittävällä juomisella. Runsas nesteiden juominen vähentää munuaiskivien riskiä 50–60 prosentilla tutkimusten mukaan. Myös munuaiskivien uusiutumisen riski vähenee nesteiden saannin ollessa runsasta (Cheungpasitporn 2016).

Sopiva nesteiden saannin määrä munuaiskivien riskin pienentämiseksi on noin 2,9 litraa päivässä. Huomaa, että tämä ei merkitse näin runsasta veden juomista, vaan määrä kattaa kaiken juodun ja ruuankin sisältämän nesteen.

Viinin tai oluen nauttiminen vähentää munuaiskivien riskiä.

 

Juomista kahvin, oluen ja viinin nauttimisen on havaittu yhdistyvän pienempään munuaiskivien riskiin. Myös teen juominen on yhdistetty hieman pienempään munuaiskivien riskiin, vaikka tee sisältääkin oksalaatteja.

Kolajuomia ja muita sokerilla makeutettuja limsoja sen sijaan kannattaa välttää, sillä niiden nauttiminen on yhdistetty suurempaan munuaiskivien riskiin (Ferraro 2013).

DASH-ruokavalio ja Välimeren ruokavalio vähentävät munuaiskivien riskiä

Yleisesti terveellisinä pidettyjen ruokavalioiden noudattaminen vähentää munuaiskivien riskiä.

DASH-ruokavalion kaltaisesti syövillä on havaittu olevan 40–45 prosenttia pienempi munuaiskivien riski (Taylor 2009).

DASH-ruokavalio on alun perin verenpaineen alentamiseen kehitetty ruokavalio. Se sisältää runsaasti vihanneksia ja hedelmiä, vähärasvaisia tai rasvattomia maitotuotteita, täysjyväviljaa, kalaa, siipikarjaa, palkokasveja ja pähkinöitä.

Välimeren ruokavalion mukaisesti syövillä on havaittu olevan pienempi munuaiskivien riski. Yhdysvaltalaisissa seurantatutkimuksissa Välimeren ruokavaliota parhaiten noudattaneilla oli 28 prosenttia pienempi munuaiskivien riski.

Espanjalaisessa seurantatutkimuksessa puolestaan havaittiin, että Välimeren ruokavaliota hyvin noudattaneilla oli 36 prosenttia pienempi riski saada munuaiskiviä, kun vertailu tehtiin tätä ruokavaliota heikosti noudattaneisiin (Leone 2017).

Välimeren ruokavalio on kasvisvoittoinen sekaruokavalio, josta ole kertonut laajemmin tässä kirjoituksessani.

Viitteet:

Asoudeh F, Talebi S, Jayedi A, et al. Associations of Total Protein or Animal Protein Intake and Animal Protein Sources with Risk of Kidney Stones: A Systematic Review and Dose-Response Meta-Analysis. Adv Nutr. 2022 Jun 1;13(3):821-832.

Bahadoran Z, Mirmiran P, Azizi F. Dietary oxalate to calcium ratio and incident cardiovascular events: a 10-year follow-up among an Asian population. Nutr J. 2022 Mar 28;21(1):21.

Bakaloudi DR, Halloran A, Rippin HL, et al. Intake and adequacy of the vegan diet. A systematic review of the evidence. Clin Nutr. 2021 May;40(5):3503-3521.

Barghouthy Y, Somani BK. Role of Citrus Fruit Juices in Prevention of Kidney Stone Disease (KSD): A Narrative Review. Nutrients. 2021 Nov 17;13(11):4117.

Bickelmann FV, Leitzmann MF, Keller M, Baurecht H, Jochem C. Calcium intake in vegan and vegetarian diets: A systematic review and Meta-analysis. Crit Rev Food Sci Nutr. 2023;63(31):10659-10677.

Borin JF, Knight J, Holmes RP, et al. Plant-Based Milk Alternatives and Risk Factors for Kidney Stones and Chronic Kidney Disease. J Ren Nutr. 2022 May;32(3):363-365.

Brogren M, Savage GP. Bioavailability of soluble oxalate from spinach eaten with and without milk products. Asia Pac J Clin Nutr. 2003;12(2):219-24.

Chai W, Liebman M. Assessment of oxalate absorption from almonds and black beans with and without the use of an extrinsic label. J Urol. 2004 Sep;172(3):953-7.

Cheungpasitporn W, Rossetti S, Friend K, et al. Treatment effect, adherence, and safety of high fluid intake for the prevention of incident and recurrent kidney stones: a systematic review and meta-analysis. J Nephrol. 2016 Apr;29(2):211-219.

Chewcharat A, Thongprayoon C, Vaughan LE, et al. Dietary Risk Factors for Incident and Recurrent Symptomatic Kidney Stones. Mayo Clin Proc. 2022 Aug;97(8):1437-1448.

Ferraro PM, Bargagli M, Trinchieri A, Gambaro G. Risk of Kidney Stones: Influence of Dietary Factors, Dietary Patterns, and Vegetarian-Vegan Diets. Nutrients. 2020 Mar 15;12(3):779.

Ferraro PM, Taylor EN, Gambaro G, Curhan GC. Soda and other beverages and the risk of kidney stones. Clin J Am Soc Nephrol. 2013 Aug;8(8):1389-95.

Garland V, Herlitz L, Regunathan-Shenk R. Diet-induced oxalate nephropathy from excessive nut and seed consumption. BMJ Case Rep. 2020 Nov 30;13(11):e237212.

Haghighatdoost F, Sadeghian R, Clark CCT, Abbasi B. Higher Dietary Acid Load Is Associated With an Increased Risk of Calcium Oxalate Kidney Stones. J Ren Nutr. 2021 Sep;31(5):467-474.

Hanson CF, Frankos VH, Thompson WO. Bioavailability of oxalic acid from spinach, sugar beet fibre and a solution of sodium oxalate consumed by female volunteers. Food Chem Toxicol. 1989 Mar;27(3):181-4.

Holmes RP, Goodman HO, Assimos DG. Dietary oxalate and its intestinal absorption. Scanning Microsc. 1995;9(4):1109-18; discussion 1118-20.

Leone A, Fernández-Montero A, de la Fuente-Arrillaga C, et al. Adherence to the Mediterranean Dietary Pattern and Incidence of Nephrolithiasis in the Seguimiento Universidad de Navarra Follow-up (SUN) Cohort. Am J Kidney Dis. 2017 Dec;70(6):778-786.

Lo D, Wang HL, Wu WJ, Yang RY. Anti-nutrient components and their concentrations in edible parts of vegetable families. CAB Rev. 2018, 13, 1–30.

Mirmiran P, Bahadoran Z, Azizi F. Dietary oxalate-calcium balance and the incidence of hypertension and chronic kidney disease: a prospective study among an Asian population. Nutr Metab (Lond). 2022 Nov 3;19(1):74.

Mitchell T, Kumar P, Reddy T, et al. Dietary oxalate and kidney stone formation. Am J Physiol Renal Physiol. 2019 Mar 1;316(3):F409-F413.

Noori N, Honarkar E, Goldfarb DS, et al. Urinary lithogenic risk profile in recurrent stone formers with hyperoxaluria: a randomized controlled trial comparing DASH (Dietary Approaches to Stop Hypertension)-style and low-oxalate diets. Am J Kidney Dis. 2014 Mar;63(3):456-63.

Pathan S, Siddiqui RA. Nutritional Composition and Bioactive Components in Quinoa (Chenopodium quinoa Willd.) Greens: A Review. Nutrients. 2022 Jan 27;14(3):558.

Petroski W, Minich DM. Is There Such a Thing as ”Anti-Nutrients”? A Narrative Review of Perceived Problematic Plant Compounds. Nutrients. 2020 Sep 24;12(10):2929.

Rodriguez A, Curhan GC, Gambaro G, et al. Mediterranean diet adherence and risk of incident kidney stones. Am J Clin Nutr. 2020 May 1;111(5):1100-1106.

Ruggenenti P, Caruso MR, Cortinovis M, et al. Fresh lemon juice supplementation for the prevention of recurrent stones in calcium oxalate nephrolithiasis: A pragmatic, prospective, randomised, open, blinded endpoint (PROBE) trial. EClinicalMedicine. 2021 Dec 14;43:101227.

Salgado N, Silva MA, Figueira ME, et al. Oxalate in Foods: Extraction Conditions, Analytical Methods, Occurrence, and Health Implications. Foods. 2023 Aug 25;12(17):3201.

Smith LH. Diet and hyperoxaluria in the syndrome of idiopathic calcium oxalate urolithiasis. Am J Kidney Dis. 1991 Apr;17(4):370-5.

Stepanova N. Oxalate Homeostasis in Non-Stone-Forming Chronic Kidney Disease: A Review of Key Findings and Perspectives. Biomedicines. 2023 Jun 7;11(6):1654.

Tang M, Larson-Meyer DE, Liebman M. Effect of cinnamon and turmeric on urinary oxalate excretion, plasma lipids, and plasma glucose in healthy subjects. Am J Clin Nutr. 2008 May;87(5):1262-7.

Taylor EN, Curhan GC. Oxalate intake and the risk for nephrolithiasis. J Am Soc Nephrol. 2007 Jul;18(7):2198-204.

Taylor EN, Fung TT, Curhan GC. DASH-style diet associates with reduced risk for kidney stones. J Am Soc Nephrol. 2009 Oct;20(10):2253-9.

Kategoriassa:

Kommentit

2 ajatusta aiheesta “Oksalaatit ovat haitallisia sydämelle ja munuaisille”

  1. Kimmo Uusitalo

    Tämän tutkimuksen mukaan nokkosen oksalaattipitoisuudet ovat erittäin korkeat (2000-3800 mg/100g, Table 5):

    https://www.researchgate.net/profile/Vasudha-Pant-2/publication/354209098_Nutritional_and_anti-nutritional_profiling_of_stinging_nettle_Urtica_dioica_L/links/612c9b220360302a0068b5a0/Nutritional-and-anti-nutritional-profiling-of-stinging-nettle-Urtica-dioica-L.pdf

    Toisaalta toisessa tutkimuksessa nokkosen oksalaattipitoisuudet olivat hyvin alhaiset. Ehkä eri puolilla maapalloa on erilaiset nokkoskannat , vaikka kyseessä oli kummassakin tapauksessa sama nokkoslaji (Urtica dioica). Kumpikaan tutkimuksista ei ollut läheltä Suomea.

    https://www.researchgate.net/profile/Nomfundo-Mahlangeni/publication/287150956_The_distribution_of_macronutrients_anti-nutrients_and_essential_elements_in_nettles_Laportea_peduncularis_susp_peduncularis_River_nettle_and_Urtica_dioica_Stinging_nettle/links/568f937d08aeaa1481b29343/The-distribution-of-macronutrients-anti-nutrients-and-essential-elements-in-nettles-Laportea-peduncularis-susp-peduncularis-River-nettle-and-Urtica-dioica-Stinging-nettle.pdf

    1. Juhana Harju

      Hei Kimmo,

      Tuo on ihan hyvä löytö sinulta. On paljon mahdollista, että myös nokkonen kuuluu runsaasti oksalaatteja sisältäviin ruoka-aineisiin.

      En yleensä anna paljon painoa anekdotaalisille kertomuksille, mutta kerron nyt kuitenkin, että parikymmentä vuotta sitten kuulin tarinan villiruokaentusiastista, joka oli ”pilannut munuaisensa” syömällä liian yksipuolisesti nokkosta.

      Kannatan villivihannesten käyttöä, mutta niidenkin syömisessä on hyvä pitää kohtuus mielessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Uusimmat artikkelit

Blogin arkistot

Tilaajana saat ilmoituksen sähköpostiisi aina kun uusi blogikirjoitus julkaistaan.
Loading
Tietosuojaseloste

Haluan säilyttää blogissa myönteisen ilmapiirin. Kommenteissa saa esittää kriittisiäkin ajatuksia, mutta töykeät, loukkaavat ja jankkaavat kommentit poistetaan tai niitä ei julkaista. Pyydän ystävällisesti esiintymään omalla koko nimellä, jos kommentoit. Tervetuloa siis keskustelemaan hyvässä hengessä.

Seuraa Facebookissa