Suomen Terveysravinto

Blogia toimittaa ravintoasiantuntija Juhana Harju

Usein saunominen on hyväksi terveydelle

By 2 kommenttia

Muinaisessa suomalaisessa kansanparannuksessa sairaan hoito tapahtui usein saunassa. Ajateltiin, että saunassa asui tulen väkeä, henkiolentoja, jotka karkottivat vihamieliset henkiolennot pois.

Modernin lääketieteen myötä totuimme ajattelemaan, että saunalla ei ole juurikaan parantavaa vaikutusta, vaan se vain lähinnä rentouttaa, ja saunomisen jälkeen olo on hyvä.

Saunomisen terveyshyödyt ovst vahvoja.

 

Viimeisen vuosikymmenen aikana saunomisen terveysvaikutuksia on kuitenkin tutkittu esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa. Tulokset osoittavat saunomisella olevan selviä terveyshyötyjä (Laukkanen 2015).

Saunomisen hyödyllisiä terveysvaikutuksia summataan yhteen myös tänä vuonna julkaistussa tieteellisessä katsausartikkelissa. Sen mukaan saunomisen vaikutukset muistuttavat fysiologisia ja suojaavia vaikutuksia, joita liikunnalla on (Patrick 2021).

Saunominen vähentää sairastuvuutta ja kuolleisuutta siten, että usein saunovilla hyödyt ovat suurempia verrattuna harvemmin saunoviin. Usein tapahtuva saunominen näyttää suojelevan sydäntä ja aivotoimintaa ikääntyessämme.

Saunominen tukee sydänterveyttä

Saunominen tarjoaa sydämelle ja verenkiertoelimistölle harjoitusta, joka muistuttaa tutkijoiden mukaan liikunnan vaikutusta. Silti on havaittu, että liikunta vielä tukee saunomisen hyvää vaikutusta. Terveysriskit ovat pienimpiä henkilöillä, jotka sekä saunovat että harrastavat liikuntaa.

Vähentää äkillisen sydänkuoleman riskiä

Äkillinen sydänpysähdys on yleisin yksittäinen kuolinsyy länsimaissa. Noin puolet äkillisistä sydänpysähdyksistä sattuu henkilöille, joilla ei ole aiemmin todettua sydänsairautta.

Kuopiolaisessa KIHD-tutkimuksessa havaittiin, että sydämen äkkikuoleman riski oli 22 prosenttia pienempi 2-3 kertaa viikossa saunovilla miehillä verrattuna vain kerran viikossa saunoviin. 4-7 kertaa viikossa saunovilla sydämen äkkikuoleman riski oli peräti 63 prosenttia pienempi riski verrattuna kerran viikossa saunoviin (Laukkanen 2015).

Sydäntaudeista johtuvan kuoleman riski pienempi

Saunominen näyttää myös vähentävän sydäninfarkteja miehillä, joilla on todettu sydäntauti.

KIHD-tutkimuksessa havaittiin, että sydäntaudista johtuvan kuoleman riski oli 27 prosenttia pienempi miehillä, jotka saunoivat 2-3 kertaa viikossa verrattuna vain kerran viikossa saunoviin. Miehillä, jotka saunoivat 4-7-kertaa viikossa, oli peräti 50 prosenttia pienempi sydäntaudista johtuvan kuoleman riski.

Seuraavassa kerron, mistä saunomisen hyödyt sydämelle voivat johtua.

Alentaa verenpainetta

Kuten liikuntakin, saunominen yleensä alentaa verenpainetta. Pitkässä suomalaisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että 4-7 kertaa viikossa saunovilla miehillä oli 47 prosenttia pienempi korkean verenpaineen todennäköisyys (Zaccardi 2017).

Saunominen todennäköisesti alentaa korkeaa verenpainetta sen ansiosta, että saunan kuumuus saa verisuonet laajenemaan. Näin sauna tarjoaa verisuonille harjoitusta. Saunomisen katsotaankin parantavan endoteelin eli verisuonten sisäpinnan toimintaa.

Alentaa leposykettä

Leposyke on yksi terveyden mittari. Saunomisen aikana syke nousee tilapäisesti lämpöstressin seurauksena, mutta saunomisen jälkeen se laskee. Suomalaistutkimuksessa on havaittu, että leposyke oli ennen saunaa keskimäärin 77 lyöntiä minuutissa, mutta saunan jälkeen 68 lyöntiä minuutissa.

Vähentää tulehdusta

Osaltaan saunomisen hyödyt sydämelle voivat olla sen ansiota, että saunominen vähentää tulehdusta, jonka eräs tärkeä markkeri on CRP. On havaittu, että koholla oleva CRP ennustaa sydäntauteja.

Suomalaistutkimuksessa, joka käsitti yli 2 000 miestä, havaittiin usein saunomisen olevan yhteydessä alempaa CRP-arvoon – mitä useammin miehet olivat saunoneet, sitä alempi CRP heillä oli (Laukkanen 2018).

Saunominen harjaannuttaa elimistöä

Osaltaan saunomisen hyötyjä selitetään hormeesilla eli sillä, että lyhytaikainen kuumuuden aiheuttama stressi harjaannuttaa elimistöä.

Usein saunovilla pienempi Alzheimerin taudin riski

Saunomisen terveyshyödyt eivät rajoitu sen vaikutuksiin sydän- ja verenkiertoelimistöön.

Kuopiolaisessa KIHD-tutkimuksessa on myös havaittu, että 4-7 kertaa viikossa saunovilla miehillä on 65-66 prosenttia pienempi riski sairastua dementiaan ja Alzheimerin tautiin verrattuna kerran viikossa saunoviin (Laukkanen 2017).

Saunomisen hermoston rappeutumissairauksilta suojaavat vaikutukset voivat olla sen ansiota, että aivojen normaali kognitiivinen toiminta edellyttää riittävää veren virtausta aivoihin ja ääreishermostoon.

Saunomisen aikaansaama lämpöstressi myös lisää aivoperäisen hermokasvutekijän (BDNF) muodostumista. Sillä tavoin saunominen lisää uusien hermosolujen muodostumista (Kojima 2018).

Lämpöhoito lievittää masennuksen oireita

Suoraa näyttöä siitä, että saunominen vähentäisi masennukseen sairastumisen riskiä tai auttaisi masennuksessa, ei ole, mutta infrapunalämmön vaikutusta on tutkittu.

Japanilaisessa tutkimuksessa havaittiin infrapunasaunan ja levon yhdistelmän helpottavan lievän masennuksen oireita. Vertailuryhmään verrattuna lämpöhoito lievitti fyysisiä oireita, paransi ruokahalua ja rentoutti (Masuda 2005).

Vilvoittelu on usein osa saunomista.

 

Yhdysvaltalaisessa lumekontrolloidussa tutkimuksessa puolestaan selvitettiin infrapunahoidon hyötyä vakavassa masennuksessa. Kuusi viikkoa kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että lämpöhoito auttoi masennuksesta kärsivien oireisiin (Janssen 2016).

Osaltaan saunomisen hyödyt masennuksen vähentämisessä voivat olla sen ansiota, että saunominen vapauttaa elimistöön beetaendorfiinia, joka on mielihyvähormoni. Beetaendorfiinien ansiotahan on myös esimerkiksi se hyvänolon tai jopa euforian tunne, jota tunnemme liikunnan ja auringonoton seurauksena.

Saunominen saattaa myös herkistää myy-opioidireseptoreja beetaendorfiineille, minkä ansiosta mielihyvää on helpompaa tuntea (Narita 2003).

Pienempi psykoosin riski

Hämmästyttävää on, että usein saunovilla on havaittu olevan myös pienempi psykoosin riski. Suomalaisessa KIHD-tutkimuksessa havaittiin, että 4-7 kertaa viikossa saunovilla oli 78 prosenttia pienempi riski sairastua psykoosiin verrattuna kerran viikossa saunoviin (Laukkanen 2019).

Ei tiedetä varmasti, millä mekanismeilla usein saunominen vähentäisi riskiä sairastua psykoosiin – jos nyt vaikutus on todellinen – mutta tutkijat arvelevat sen selittyvän muun muassa sillä, että saunominen lisää hyvinvoinnin tunnetta:

”Usein saunominen lisää rentoutumista, mielihyvää ja hyvinvointia vähentäen näin negatiivisia tunteita ja arjen ahdistusta ja stressiä, jotka myös laukaisevat psykoottisia oireita.”

Poistaa elimistöstä haitallisia aineita

Saunomisen aiheuttaessa hikoilua se auttaa elimistöä detoksifikaatiossa eli haitallisten aineiden poistossa elimistöstä. Se voi katsausartikkelin mukaan lievittää merkittävästi terveysongelmia (Genuis 2016).

Hikoilu auttaa esimerkiksi erittämään raskasmetalleja kehosta. Alumiinia erittyy lähes nelinkertaisesti hikeen verrattuna siihen, paljonko sitä erittyy virtsaan. Kadmiumia erittyy hien kautta 25-kertaisesti, kobolttia 7-kertaisesti ja lyijyä 17-kertaisesti verrattuna virtsaan (Genuis 2011).

Raskasmetallien ohella saunan hikoilu auttaa poistamaan elimistöstä monia synteettisiä torjunta-aineita (Genuis 2016).

Tiedelehdessä käydyssä keskustelussa on ehdotettu, että saunomisen hyödyt kuolleisuuden vähentämisessä olisivat ainakin osaksi sen ansiota, että se auttaa poistamaan elimistöstä torjunta-aineita ja raskasmetalleja (Eiser 2019).

Myrkyllisten aineiden ohella hikoilu lisää suolan poistumista elimistöstä. Suomalaisten saadessa ruokavaliostaan runsaasti suolaa saunottaessa menetetystä liiasta suolasta voi olla hyötyä terveydelle (Brooks 2019).

Muita hyötyjä

Saunominen auttaa säilyttämään lihasmassaa ja vähentää ikääntymiseen liittyvän lihasheikkouden riskiä (Patrick 2021).

Lisäksi on viitteitä, että saunomisesta on hyötyä fibromyalgiassa ja reumaatikoille.

Pidentänee elinikää

Katsausartikkelissa pidetään todennäköisenä, että saunominen pidentää elinikää sekä tervettä elinikää eli aikaa, jonka elämme ilman rajoittavia kroonisia sairauksia (Patrick 2021).

Saunominen on turvallista

Saunomista pidetään yleisesti turvallisena, mutta jos kärsit matalasta verenpaineesta tai sinulla on vakavia sairauksia, saunomisen sopivuus on hyvä varmistaa lääkäriltä.

Lasten lämmönsäätelyjärjestelmä on heikommin kehittynyt kuin aikuisten. Saunoessa aikuisten tulisi ottaa se huomioon.

Suurentaa sähkölaskua

Saunomisen harvoja heikkouksia on, että se lisää kodin energiankulutusta ja kohottaa huomattavasti sähkölaskua. Saunominen kolmesti viikossa suurentaa kuukausittaista sähkölaskua runsaalla 10 eurolla verrattuna siihen, että saunaa ei lämmitettäisi. Kovilla pakkasilla se voi tulla paljon kalliimmaksikin, jos kulutetun sähkön hinta on sidottu pörssisähkön hintaan.

Lähteet:

Brooks WS. Effect of the Significant Loss of Salt in Sweat. Mayo Clin Proc. 2019 Apr;94(4):727.

Eiser A. Sauna Bathing and Healthy Sweating: II. Mayo Clin Proc. 2019 Apr;94(4):727.

Genuis SJ, Birkholz D, Rodushkin I, Beesoon S. Blood, urine, and sweat (BUS) study: monitoring and elimination of bioaccumulated toxic elements. Arch Environ Contam Toxicol. 2011 Aug;61(2):344-57.

Genuis SJ, Lane K, Birkholz D. Human Elimination of Organochlorine Pesticides: Blood, Urine, and Sweat Study. Biomed Res Int. 2016;2016:1624643.

Huikuri HV. Voidaanko äkillinen, odottamaton sydänpysähdys ennustaa ja estää? Duodecim. 2015;131(11):1027-31.

Janssen CW, Lowry CA, Mehl MR, et al. Whole-Body Hyperthermia for the Treatment of Major Depressive Disorder: A Randomized Clinical Trial. JAMA Psychiatry. 2016 Aug 1;73(8):789-95.

Kojima D, Nakamura T, Banno M, et al. Head-out immersion in hot water increases serum BDNF in healthy males. Int J Hyperthermia. 2018 Sep;34(6):834-839.

Laukkanen T, Khan H, Zaccardi F, Laukkanen JA. Association between sauna bathing and fatal cardiovascular and all-cause mortality events. JAMA Intern Med. 2015 Apr;175(4):542-8.

Laukkanen JA, Laukkanen T. Sauna bathing and systemic inflammation. Eur J Epidemiol. 2018 Mar;33(3):351-353.

Laukkanen T, Kunutsor S, Kauhanen J, Laukkanen JA. Sauna bathing is inversely associated with dementia and Alzheimer’s disease in middle-aged Finnish men. Age Ageing. 2017 Mar 1;46(2):245-249.

Laukkanen JA, Laukkanen T, Kunutsor SK. Cardiovascular and Other Health Benefits of Sauna Bathing: A Review of the Evidence. Mayo Clin Proc. 2018 Aug;93(8):1111-1121.

Laukkanen T, Laukkanen JA, Kunutsor SK. Sauna Bathing and Risk of Psychotic Disorders: A Prospective Cohort Study. Med Princ Pract. 2018;27(6):562-569.

Masuda A, Nakazato M, Kihara T, et al. Repeated thermal therapy diminishes appetite loss and subjective complaints in mildly depressed patients. Psychosom Med. 2005 Jul-Aug;67(4):643-7.

Narita M, Khotib J, Suzuki M, et al. Heterologous mu-opioid receptor adaptation by repeated stimulation of kappa opioid receptor: up-regulation of G-protein activation and antinociception. J Neurochem. 2003 Jun;85(5):1171-9.

Patrick RP, Johnson TL. Sauna use as a lifestyle practice to extend healthspan. Exp Gerontol. 2021 Oct 15;154:111509.

Viinikka L. Sauna ja terveys. Duodecim. 10.11.2020.

Zaccardi F, Laukkanen T, Willeit P, et al. Sauna Bathing and Incident Hypertension: A Prospective Cohort Study. Am J Hypertens. 2017 Nov 1;30(11):1120-1125.

Alumiini Alzheimerin taudin riskitekijänä

By 27 kommenttia

Kimmokkeen tähän kirjoitukseen sain tiedelehden pääkirjoitusartikkelista, jonka oli kirjoittanut alumiinia ja Alzheimerin tautia tutkinut Chris Exley. Tuon artikkelin mukaan alumiini olisi Alzheimerin taudin pääasiallinen syy (Exley 2017).

Alumiini ja Alzheimerin tauti

Dementioista noin 60-70 prosenttia on Alzheimerin tautia. Suomi kuuluu sen esiintyvyydessä maailman kärkeen.

Sairauden yleisyys antaa hyvän aiheen paneutua keinoihin, joilla riskiä voi vähentää. Olen jo aiemmin tässä kirjoituksessani kirjoittanut ruokavalion keinoista, joilla voi vähentää dementiaan ja Alzheimerin tautiin sairastumisen riskiä. Tuossa kirjoituksessa en kuitenkaan maininnut alumiinia.

Ei näin. Alumiinifolio ei ole sopivaa ruoanlaittoon tiedelehdessä julkaistun riskiarvion mukaan.

 

Alumiinin neurotoksisuus eli haitallisuus hermostolle on osoitettu tutkijoiden mukaan kiistattomasti. Lisäksi alumiinin saanti on yhdistetty suurempaan Alzheimerin taudin riskiin monissa, vaikkakaan ei kaikissa väestötutkimuksissa.

Biokemian tohtori Lucija Tomljenovic on laatinut ehkä perusteellisimman tieteellisen katsauksen alumiinin ja Alzheimerin taudin yhteydestä. Lähteineen 32-sivuisessa katsausartikkelissa kerrotaan useita perusteita, joiden mukaan on uskottavaa pitää alumiinia osaltaan Alzheimerin tautia aiheuttavana (Tomljenovic 2011).

Niitä ovat esimerkiksi:

  • Alumiinin saanti juomavedestä on yhdistetty monissa tutkimuksissa suurempaan Alzheimerin taudin riskiin.
  • Alumiini pystyy läpäisemään pieninä määrinä aivoja suojaavan veri-aivoesteen.
  • Alumiinia kertyy valikoidusti eniten sellaisiin aivojen osiin, joita Alzheimerin tauti voimakkaimmin koskettaa, kuten entorinaalinen aivokuori, hippokampus ja mantelitumake.
  • Alzheimerin tautia sairastavien aivoissa on havaittu olevan 3-4 kertaa enemmän alumiinia kuin verrokkien aivoissa.
  • Alumiinin on havaittu rotilla tehdyissä tutkimuksissa aiheuttavan neuropatologisia muutoksia, jotka ovat luonteenomaisia Alzheimerin taudille.

Katsausartikkelissaan Tomljenovic mielestäni myös uskottavasti vastaa vastaväitteisiin ja epäilyksiin, joita muut tutkijat ovat esittäneet.

Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita siitä, että alumiini aiheuttaisi Alzheimerin tautia. Esimerkiksi lääkäri Dale Bredesen vastaa muuten erinomaisessa kirjassaan The End of Alzheimer’s kysymykseen alumiinikattiloista näin:

“Alzheimerin taudin alumiiniteoriaa ei ole koskaan vahvistettu; siitä huolimatta saat laboratoriokokeilla selville, onko alumiinitasosi korkea. Ottaen huomioon sen, mitä tiedämme tällä hetkellä, ei ole näyttöä, joka viittaisi siihen, että alumiinikattiloita täytyisi välttää.”

Bredesenin kanta on osittain ymmärrettävä mutta pidän sitä vanhentuneena, koska esimerkiksi Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSAn asettama alumiinin saannin raja-arvo ylittyy eurooppalaisissa väestöissä usein.

Jos yrittää kokonaisuutena luodata tiedeyhteisön kantaa siihen, aiheuttaako alumiini Alzheimerin tautia vai ei, sitä kuvannee hyvin erään katsausartikkelin lausahdus, että alumiinia Alzheimerin taudin aiheuttajana ei ole voitu vahvistaa mutta ei myöskään kumota.

Monissa tieteellisissä artikkeleissa pidetään alumiinin saannin vähentämistä kuitenkin järkevänä:

”Silti, tutkimuksen jatkuessa, olisi viisasta tehdä se, minkä voimme tehdä, vähentääksemme alumiinitaakkaa välttämällä antiperspirantteja, alumiinisia keittoastioita, virvoitusjuomatölkkejä, alumiinia sisältäviä lääkkeitä sekä alumiiniadjuvanttien käyttöä rokotteissa.” (Duwe 2018)

Rokotteiden alumiiniadjuvanttien mainitseminen tuossa listassa voi saada joidenkin lukijoiden kulmakarvat kohoilemaan. Mainintaa ei välttämättä tarvitse pitää rokotusvastaisuutena vaan se voi olla myös kannanotto, että rokotteiden alumiinia sisältävistä apuaineista olisi hyvä luopua. Asiantuntijanäkemyksen mukaan alumiiniadjuvanttien käyttö rokotteiden tehosteaineena ei ole harmitonta (Shaw 2014).

Muita alumiinin haittoja

Sen lisäksi, että alumiini on todistetusti hermostolle haitallista, sen on epäilty olevan yksi rintasyövän riskitekijöistä. Perustelu epäilylle on se, että alumiinia on tavattu rintasyöpäpotilaiden rintakudoksesta, ja alumiinia kerääntyy erityisesti siihen rintakudoksen neljännekseen, joka on lähinnä kainaloa (Darbre 2013).

Alumiini saattaa myös kohottaa runsaasti saatuna verenpainetta. Viimevuotisessa eläintutkimuksessa havaittiin, että alumiini kohottaa verenpainetta hiirillä sellaisilla saantimäärillä, joita ihmiset voivat saada ruokavaliosta (Martinez 2017).

Alumiinin saannin raja-arvo ylittyy monilla

Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA on asettanut alumiinille siedettävän saannin raja-arvon, joka on 1 mg painokiloa kohti viikossa. Siten esimerkiksi 25 kg painava lapsi voisi saada viikossa suhteellisen turvallisesti 25 mg alumiinia; 70 kg painava aikuinen voisi puolestaan saada viikossa 70 mg alumiinia ilman, että haittoja olisi odotettavissa.

Tutkimuksissa on havaittu, että eurooppalaisissa väestöissä tämä raja-arvo ylittyy usein. Se antaa aiheen pyrkiä rajoittamaan alumiinin saantia, sillä raja-arvoa ei ole asetettu turhaan vaan se perustuu huolelliseen riskiarvioon.

Alumiinin saannin merkittävimpiä lähteitä

Alumiinia saadaan seuraavista lähteistä:

  • Luontaisesti ruoasta ja juomavedestä
  • Alumiinia sisältävistä lisäaineista
  • Kontaktimateriaaleista, kuten alumiinifoliosta ja alumiinikattiloista
  • Deodoranteista
  • Liikahappoisuuteen tarkoitetuista lääkkeistä
  • Rokotteiden tehosteaineista
  • Työperäisestä altistuksesta, esimerkiksi alumiinin hitsauksesta
Näin voit vähentää alumiinin saantia

Alumiinia on luontaisesti ruoassa ja juomavedessä eikä tämän luonnollisen saannin vähentämistä pidetä tutkimuskirjallisuudessa mielekkäänä. Syy on se, että alumiinia on vähäisiä määriä lähes kaikessa syömässämme ruoassa. Poikkeuksena tästä säännöstä ovat lähinnä vain kaakao ja suklaa, joista kerron seuraavassa.

Vältä kaakaon ja suklaan ylenmääräistä syömistä. Kaakaossa ja suklaassa on huomattavan paljon alumiinia verrattuna muihin ruokiin. Niiden syömistä ei tarvitse missään nimessä välttää täysin mutta alumiinin runsas saanti niistä antaa aiheen välttää niiden ahmimista – varsinkin kun kaakaossa ja tummassa suklaassa on alumiinin lisäksi myös usein aika paljon kadmiumia. Esim. 100 grammaa tummaa suklaata päivässä jatkuvasti syötynä on liikaa.

Vältä alumiinia sisältäviä lisäaineita. Alumiinilisäaineiden katsotaan voivan lisätä alumiinin saantia ruokavaliosta ja niitä kannattaakin välttää. En itse harrasta juurikaan lisäaineiden läpikäymistä tuoteselosteista, koska pidän kätevämpänä sitä, että ruokaa laitetaan vain vähän jalostetuista perusraaka-aineista. Lisäaine-entusiasteja varten kerron tässä kuitenkin listan alumiinilisäaineista, joita kannattaa välttää:

  • E173 (alumiini) – käytetään hopeanvärisissä leivonnaisten koristeissa, esim. nonparelleissa.
  • E520 (alumiinisulfaatti) – käytetään uima-allasveden kirkastamiseen
  • E521 (alumiininatriumsulfaatti) – käytetään munanvalkuaisen stabilointiin ja sokerilla kyllästettyihin tai kuorrutettuihin hedelmiin ja kasviksiin. E522 (alumiinikaliumsulfaatti) – käytetään munanvalkuaisen stabilointiin ja sokerilla kyllästettyihin tai kuorrutettuihin hedelmiin ja kasviksiin.
  • E523 (alumiiniammoniumsulfaatti) – käytetään munanvalkuaisen stabilointiin ja sokerilla kyllästettyihin tai kuorrutettuihin hedelmiin ja kasviksiin.
  • E541 (natriumalumiinifosfaatti, hapan) – saa käyttää nostatusaineena vain sokerikakkuihin ja teeleipiin. Nettitiedot kuitenkin paljastavat, että hapanta natriumalumiinifosfaattia käytetään ilmeisen luvattomasti stabilisointiaineena mm. broileripihveissä, nyhtöpossuvalmisteessa, muffinssisuklaassa ja pannukakkujauheessa.
  • E555 (kaliumalumiinisilikaatti) – paakkuuntumisenestoaine ja kiillotusaine. Saa käyttää joidenkin värien kantaja-aineena.
  • E559 (alumiinisilikaatti) – paakkuuntumisenestoaine. Saa käyttää mm. kuiviin elintarvikkeisiin, tabletteihin, raastettuun juustoon ja riisin kiillottamiseen sekä makeisten ja makkaroiden pintakäsittelyyn.
  • E1452 (alumiinioktenyylisukkinaattitärkkelys) – käytetään mikrokapseloitujen vitamiinien ja karotenoidien valmistuksessa estämään niiden hajoaminen. Saa käyttää vain ravintolisissä.

Yleisesti ottaen voi sanoa, että alumiinilisäaineita saadaan eniten prosessoidusta ruoasta, kuten teollisesti valmistetuista teeleivistä ja sokerikakuista, joissa on käytetty alumiinia sisältävää nostatusainetta.

Vältä alumiinifolion käyttöä. Alumiinifoliosta voi irrota jo kertakäytöllä siedettävää viikkosaantia suurempi määrä alumiinia, jos foliossa kypsennettävä tai säilytettävä ruoka sisältää jotain hapanta, kuten sitruunaa tai viinietikkaa. Myös suola ja muut mausteet irrottavat alumiinia tehokkaasti alumiinifoliosta. Tiedelehdessä julkaistun riskiarvion mukaan alumiinifolio ei sovi ruoanlaittoon (Bassioni 2012).

Erityisesti tulee välttää sitä, että ruokaa pidetään alumiinifoliossa, joka on yhteydessä johonkin metalliseen pintaan, kuten ruostumattomaan teräkseen. Tällöin muodostuu sähköpari, joka lisää rajusti alumiinin liukenemista ruokaan (Evira).

Suosittelen alumiinifolion käytön korvaamista paperisilla paistopusseilla tai kannellisilla uuniastioilla. Säilytykseen lasiastiat ja polypropeeniset pakastemuovirasiat ovat suositeltavampia kuin alumiinifolio.

Vältä alumiinikattiloiden ja alumiinisten mehumaijojen käyttöä. Harvassa taloudessa on enää käytössä alumiinikattiloita. Myöskään alumiinisia mehumaijoja ei juurikaan käytetä enää mehujen valmistukseen. Jos taloudessasi kuitenkin sattuisi olemaan näitä, niiden käytöstä kannattaa luopua.

Alumiinisista retkeilyastioista voi liueta merkittäviä määriä alumiinia varsinkin, jos ruoanlaitossa käytetään jotain hapanta, kuten sitruunaa tai viinietikkaa.

 

Noudata tiettyjä varotoimenpiteitä retkeillessäsi. Retkeillessä käytetään usein alumiinisia retkikeittimiä ja ruokailuastioita. Yritä välttää sitä, että happamat ruoka-aineet, kuten sitruuna tai viinietikka, olisivat kontaktissa alumiinia sisältäviin retkeilyastioihin. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan ”alumiinisten retkeilyvälineiden käyttö voi johtaa alumiinin lisäaltistukseen, joka ei ole vähäinen” (Stahl 2017).

Käytä alumiinitonta deodoranttia. Alumiinia imeytyy deodoranteista etenkin kainaloiden sheivauksen jälkeen. Ekokaupoista voi ostaa alumiinittomia deodorantteja, joiden käyttöä suosittelen.

Vältä alumiinipitoisten närästyslääkkeiden käyttöä. Jos tunnet tarvitsevasi närästyslääkettä, valitse alumiiniton. Ruokavaliota säätämällä voi myös vähentää närästyslääkkeiden tarvetta.

Vältä mutteripannun pesemistä pesuaineella. Italialaiset pienet espressokeittimet eli ns. mutteripannut valmistetaan usein alumiinista. Niitä voi käyttää kahvinkeittoon ilman, että ne johtaisivat merkittävään alumiinin lisäaltistukseen. Valmistajat kuitenkin suosittelevat, että mutteripannuja ei pestäisi astianpesuaineella. Se onkin perusteltua, sillä tutkimuksessa pesuaineella pesu lisäsi merkittävästi alumiinin liukenemista seuraavalla kahvinkeittokerralla (Stahl 2017).

Piin runsaahko saanti yhdistetty pienempään Alzheimerin taudin riskiin

Alussa mainitsemani Christopher Exley kertoo, että piipitoisen juomaveden nauttiminen on yhdistetty pienempään Alzheimerin taudin riskiin riippumatta juomaveden alumiinipitoisuudesta (Rondeau 2009).

Eräässä pienessä tutkimuksessa myös havaittiin, että piipitoisen mineraaliveden juominen poistaa alumiinia Alzheimerin tautia sairastavien potilaiden elimistöstä. Tutkittavat joivat piipitoista mineraalivettä noin kolmen kuukauden ajan. Tuloksena havaittiin, että noin viidenneksellä potilaista kognitiivinen taso parani sen seurauksena.

Exley pitääkin piipitoisen kivennäisveden nauttimista hyvänä keinona vähentää Alzheimerin taudin riskiä. Mielestäni se sopii hyvin suositukseksi Etelä-Euroopan maihin, joissa monet luontaiset kivennäisvedet sisältävät paljon piitä. Esimerkiksi Evian-kivennäisvedessä on 15 mg piitä litrassa, joka on kohtalaisen hyvä määrä.

Evianin tuonti muovipulloissa Suomeen on kuitenkin epäekologista. Tuntuisi myös hölmöltä ostaa muovipulloon pakattua vettä, kun vesijohtovetemme on yleensä hyvälaatuista – vaikkakaan piitä tai muita mineraaleja siinä ei yleensä ole paljon.

Suomessa helposti imeytyvää piitä saa hyvin sisällyttämällä ruokavalioon vihreitä papuja eli tarhapapuja. Niistä pii imeytyy tosi hyvin (Jugdaohsingh 2002).

Vihreitä papuja voi tätä kirjoittaessani, elo-syyskuun vaihteessa, ostaa kaupoista tuoreena. Muulloin niitä saa pakasteena.

Ravintolisistä pii imeytyy yleensä heikosti. Se johtuu siitä, että ravintolisissä piitä käytetään usein käytännön syistä piioksidi-muodossa, joka imeytyy huonosti.

Viitteet:

Astioilla on väliä – Mitä ovat elintarvikkeiden kontaktimateriaalit? Evira. Haettu 13.8.2018.

Bassioni G, et al. Risk Assessment of Using Aluminum Foil in Food Preparation. Int Electrochem Sci. 2012;7:4498-4509.

Bredesen D. The End of Alzheimer’s. Vermilion, 2017.

Darbre PD, et al. Aluminium and breast cancer: Sources of exposure, tissue measurements and mechanisms of toxicological actions on breast biology. J Inorg Biochem. 2013 Nov; 128:257-61.

Davenward S, et al. Silicon-rich mineral water as a non-invasive test of the ‘aluminum hypothesis’ in Alzheimer’s disease. J Alzheimers Dis. 2013;33(2):423-30.

Duwe A. Aluminum toxicity in Alzheimer’s disease, breast cancer and vaccine adjuvants. J Cell Med Nat Health. 2018 Jul 13.

EFSA arvioi elintarvikkeiden sisältämän alumiinin turvallisuutta. Evira 16.7.2008. Haettu 13.8.2018.

Ertl K, Goessler W. Aluminium in foodstuff and the influence of aluminium foil used for food preparation or short time storage. Food Addit Contam Part B Surveill. 2018 Jun;11(2):153-159.

Exley C. Aluminum Should Now Be Considered a Primary Etiological Factor in Alzheimer ’s Disease. J Alzheimers Dis Rep. 2017;1(1):23-5.

Frisardi V, et al. Aluminum in the diet and Alzheimer’s disease: from current epidemiology to possible disease-modifying treatment. J Alzheimers Dis. 2010;20(1):17-30.

González-Muñoz MJ, et al. Role of beer as a possible protective factor in preventing Alzheimer’s disease. Food Chem Toxicol. 2008 Jan;46(1):49-56.

Gillette-Guyonnet S, et al. Cognitive impairment and composition of drinking water in women: findings of the EPIDOS Study. Am J Clin Nutr. 2005 Apr;81(4):897-902.

Jugdaohsingh R. Dietary silicon intake and absorption. Am J Clin Nutr. 2002 May;75(5):887-93.

Majaneva-Keijälä T, et al. Alumiinin terveysvaikutukset. Työterveyslääkäri. 2003;(1):93-98.

Martinez CS, et al. Aluminum exposure at human dietary levels promotes vascular dysfunction and increases blood pressure in rats: a concerted action of NAD(P)H oxidase and COX-2. Toxicology. 2017 Aug 18.

Miller NZ. Aluminium in Childhood Vaccines is Unsafe. J Am Phys Surg. 2016;21(4):109-117.

Rondeau V, et al. Aluminum and silica in drinking water and the risk of Alzheimer’s disease or cognitive decline: findings from 15-year follow-up of the PAQUID cohort. Am J Epidemiol. 2009 Feb 15;169(4):489-96.

Shaw CA, et al. Are there negative CNS impacts of aluminum adjuvants used in vaccines and immunotherapy? Immunotherapy. 2014;6(10):1055-71.

Stahl T, et al. Migration of aluminum from food contact materials to food-a health risk for consumers? Part I of III: exposure to aluminum, release of aluminum, tolerable weekly intake (TWI), toxicological effects of aluminum, study design, and methods. Environ Sci Eur. 2017;29(1):19.

Stahl T, et al. Migration of aluminum from food contact materials to food-a health risk for consumers? Part II of III: migration of aluminum from drinking bottles and moka pots made of aluminum to beverages. Environ Sci Eur. 2017;29(1):18.

Stahl T, et al. Migration of aluminum from food contact materials to food-a health risk for consumers? Part III of III: migration of aluminum to food from camping dishes and utensils made of aluminum. Environ Sci Eur. 2017;29(1):17.

Tomljenovic L, et al. Aluminum and Alzheimer’s disease: after a century of controversy, is there a plausible link? J Alzheimers Dis. 2011;23(4):567-98.

Wade E. New Study Warns Cooking With Aluminium Foil is Unsafe. Think About Now. May 5, 2017.

Wang Z, et al. Chronic exposure to aluminum and risk of Alzheimer’s disease: A meta-analysis. Neurosci Lett. 2016 Jan 1;610:200-6.