Suomen Terveysravinto

Blogia toimittaa ravintoasiantuntija Juhana Harju

Fibromyalgiaan apua elämäntapakeinoista

By 2 kommenttia

Fibromyalgia on oireyhtymä, jossa keskeistä on laaja-alainen krooninen kipu. Muina oireina on usein myös uupumusta, unihäiriöitä ja aivosumua sekä muita mielialaan liittyviä oireita.

Fibromyalgiaa sairastaa Suomessa noin 4 prosenttia väestöstä. Siitä kärsivät ovat toiseksi yleisin potilasryhmä reumatologien vastaanotoilla nivelrikosta kärsivien potilaiden jälkeen.

Sauvakävely ja luontoliikunta ovat fibromyalgiassa hyödyllisiä.

 

Fibromyalgian perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta yleisesti ajatellaan, että siinä on yleistä keskushermoston herkistyminen. Fibromyalgian voi laukaista fyysinen tai psyykkinen trauma, mutta monissa tapauksissa selvää sairastumisen laukaisevaa tekijää ei löydy. Perinnöllisyyden vaikutusta pidetään suurena.

Joitain biologisia löydöksiä

Asiantuntijat uskovat nykyisin, että yliaktiivisten gliasolujen eli hermotukisolujen laukaisema tulehdus on pääsyy väsymykseen ja kipuun fibromyalgiassa. Syytä gliasolujen liialliseen aktivoitumiseen ei kuitenkaan tiedetä (Albrecht 2019).

Fibromyalgiapotilaiden elimistössä muodostuu tavallista enemmän vapaita radikaaleja, mikä lisää oksidatiivista stressiä. Lisäksi fibrosairaiden endogeenisten antioksidanttien tasot ovat keskimäärin matalammalla tasolla kuin terveillä ihmisillä (Siracusa 2021).

Liiallisen oksidatiivisen stressin katsotaan varsinkin pitkään jatkuvan lisäävän elimistön lievää systeemistä tulehdusta.

Potilailla on myös havaittu kasvuhormonin vähentynyttä eritystä. Se voi osaltaan pahentaa ahdistusta ja masennusta sekä aiheuttaa uupumusta.

On myös esitetty, että kipu fibromyalgiassa voi johtua verenkierron häiriöstä ja lihasten verisuonten supistumisesta, mikä johtaisi heikkoon verenkiertoon ja aineenvaihduntahaittoihin (Katz 2007).

Elämäntapahoitoja suositellaan ensisijaisena hoitona

Suomalaisessa vertaisarvioidussa katsausartikkelissa suositellaan lääkkeettömiä hoitoja ensisijaisena hoitona fibromyalgiaan. Samassa yhteydessä todetaan, että myös potilaat asettavat lääkkeettömät hoidot usein ensisijaisiksi (Leino-Arjas 2020).

Lääkkeet tulisi ottaa käyttöön vasta, jos lääkkeettömillä keinoilla ei ole vaikutusta. Katsausartikkelien ja koostetutkimusten mukaan seuraavista liikuntamuodoista ja hoidoista on hyötyä fibromyalgiassa:

  • Liikunnan hyödyistä ylipäänsä on katsausartikkelin mukaan vahvinta näyttöä. Aerobisella liikunnalla, voimaharjoittelulla ja venyttelyllä näyttää kullakin olevan omanlaisiaan hyötyjä. Aerobinen liikunta ja voimaharjoittelu vähentävät kipua ja parantavat toimintakykyä, venyttelyharjoitukset puolestaan parantavat elämänlaatua.
  • Meditatiivinen liikunta puolestaan voi parantaa unen laatua ja lievittää uupumusta, mutta vaikutusta kipuun ei havaittu. Meditatiivisen liikunnan muotoja ovat esimerkiksi jooga, taiji ja qigong.
  • Kognitiivinen käyttäytymisterapia on psykoterapian muoto. Cochrane-katsauksen mukaan kognitiivinen käyttäytymisterapia vähentää kipua ja parantaa toimintakykyä fibromyalgiassa.
  • Tietoiseen läsnäoloon perustuvat rentoutumisharjoitukset lievittävät tutkimusten mukaan kipua ja parantavat elämänlaatua fibromyalgiassa. Näillä harjoituksilla pyritään rentoutumisen lisäksi hyväksyvään, tietoiseen läsnäoloon nykyhetkessä. Harjoituksiin voi kuulua esimerkiksi mindfulness-meditaatiota, kävelymeditaatiota ja joogaa.
  • Akupunktio ja sähköakupunktio vähentävät kipua 30 prosentilla fibromyalgian tavanomaiseen hoitoon lisättynä.
  • Vesi- ja kylpylähoidoista on myös saatu hyvää kokemusta fibromyalgiassa. Vesihoitoihin kuuluu myös talviuinti, jonka on suomalaistutkimuksessa havaittu lievittävän kipua myös fibromyalgiassa.
  • Yhdistelmähoidot, joissa on yhdistetty monia hoitomuotoja, ovat myös katsausartikkelin mukaan auttaneet fibromyalgiassa. Yhdistettäessä liikuntaan esimerkiksi potilasohjausta tai psykologisia menetelmiä hoitotulokset ovat tavanomaista hoitoa parempia.
  • Hierontahoidoilla, joita jatketaan pidempään kuin viisi viikkoa, on koostetutkimuksen mukaan hyödyllistä lyhytaikaista vaikutuksia. Hieronta lievittää fibromyalgiapotilaiden tuntemaa kipua, ahdistusta ja masennusta (Li 2014).

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että on olemassa paljon erilaisia hoitoja ja liikuntamuotoja, jotka voivat lievittää fibromyalgiasta kärsivän oireita, ja kukin voi valita niistä mieleisensä. Liikuntaa on joka tapauksessa suositeltavaa harrastaa muodossa tai toisessa.

Ruokavaliot voivat vaikuttaa taudinkuvaan ja oireisiin

Ruokavaliot voivat vaikuttaa fibromyalgiassa niin taudinkuvaa pahentavasti kuin parantavastikin.

Epäterveellinen ruokavalio pahentaa fibromyalgian oireita.

 

Epäterveellinen ruokavalio johtaa tulehduksen lisääntymiseen elimistössä, jolla puolestaan on suora kipua pahentava vaikutus. Lisäksi korkeat sokeriarvot lisäävät keskushermoston herkistymistä. Huono ruokavalio vaikuttaa keskushermoston herkistymiseen tuottamalla nekroottisia (kuolleita) soluja, oksidatiivista stressiä ja kudosvaurioita.

Terveelliset ruokavaliot sen sijaan lievittävät tulehdusta ja kroonista kipua. Tieteellisessä artikkelissa todetaan, että syömistottumukset ovat fibromyalgiapotilaille tärkeitä, sillä ”tutkimukset ovat osoittaneet oireiden lievittymistä tasapainoisella ja terveellisellä ruokavaliolla” (Batista 2016).

Potilaat pitävät ruokavalion vaikutusta suurena

Italialaisessa kyselytutkimuksessa havaittiin – ehkä yllättävästi – että potilaat pitävät ruokavalion vaikutusta fibromyalgiassa suurempana kuin minkään muun hoidon.

Ruokavalion vaikutusta fibromyalgiaan ei ole tutkittu yhtä paljon kuin monien muiden sairauksien kohdalla. Tieteellisissä katsausartikkeleissa ruokavalioiden tehosta fibromyalgiassa todetaan yleisluontoisesti, että tulokset ovat lupaavia. Varauksia silti on, koska tutkimusten laatu ei useinkaan ole hyvä.

Silti ruokavaliota ja ravintotekijöitä koskevia tutkimuksia on niin paljon, että niiden pohjalta voi jo vetää joitakin johtopäätöksiä.

Monissa tutkimuksissa on selvitetty kasvisruokavalion vaikutusta. Osassa on tutkittu myös yksittäisten ravintolisien tai niiden yhdistelmien vaikutusta fibromyalgian oireisiin ja tulehdukseen.

Havaintoja ruokavalion yhteydestä oireisiin

Tutkimuksissa on tehty havaintoja ravintotekijöiden yhteydestä fibromyalgiapotilaiden oireisiin.

Brasilialaisessa poikkileikkaustutkimuksessa havaittiin, että fibromyalgiapotilaiden ruokavalion laatu oli heikompi kuin terveiden verrokkien. Lisäksi havaittiin, että monien vitamiinien ja mineraalien saanti oli potilailla riittämätöntä (Batista 2016).

Samassa brasilialaistutkimuksessa todettiin myös, että liikunnan ohella antioksidanttilisä voisi olla fibromyalgiassa hyödyllinen. Antioksidanttilisän yhdistäminen liikuntaan hillitsee oksidatiivista stressiä, jota fibromyalgiapotilaiden elimistössä on terveitä enemmän.

Myös pari vuotta sitten julkaistussa espanjalaistutkimuksessa havaittiin, että eräiden mineraalien ja vitamiinien vähäisempi saanti on yhteydessä kipuun ja oireiden voimakkuuteen. Tulos viittaa siihen, että fibromyalgiassa kannattaa pyrkiä syömään ravintoainetiheää ruokaa, jolloin mikroravintoaineita saadaan enemmän.

Ravintoainetiheä ruoka merkitsee käytännössä esimerkiksi sitä, että raffinoitujen hiilihydraattien ja sokerin tulisi vähentää. Kun vaaleaa leipää ja pullaa korvataan esimerkiksi monenvärisillä vihanneksilla ja hedelmillä sekä pähkinöillä, ravintoaineiden ja polyfenolien saanti paranee. Samalla ruokavaliosta saadaan enemmän kuitua, antioksidantteja ja tulehdusta vähentäviä yhdisteitä.

Ekstraneitsytoliiviöljyllä on tulehdusta vähentävää ja antioksidanttivaikutusta. Kontrolloidussa mutta pienessä tutkimuksessa on havaittu, että runsas ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö vähentää oksidatiivista stressiä ja parantaa toimintakykyä fibromyalgiapotilailla (Rus 2017).

Kohtuullinen alkoholinkäyttö saattaa olla hyödyllistä. Yhdysvaltalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa havaittiin, että fibromyalgiapotilailla, jotka olivat käyttäneet alkoholia 3–7 annosta viikossa, oli vähemmän kipua ja parempi elämänlaatu (Kim 2013).

Fibromyalgiassa hyödyllisiä ruokavaliomalleja

Kasvisruokavaliot lievittävät kipua

Vegaani- ja kasvisruokavalioilla on fibromyalgiassa myönteistä ja lupaavaa vaikutusta kipuun, uneen ja elämänlaatuun. Erityisesti raakaravintoon perustuvista vegaaniruokavalioista – elävästä ravinnosta – on ollut fibromyalgiassa hyötyä. Merkille pantavaa on, että elävän ravinnon vaikutusta fibromyalgiaan on tutkittu juuri Suomessa.

Kasvisruokavalioiden hyödyn fibromyalgiassa arvioidaan selittyvän sillä, että niistä saadaan runsaasti kuitua, antioksidanttivitamiineja, mineraaleja ja polyfenoleita, jotka vaikuttavat myös antioksidantteina.

Raakaravintopainotteinen kasvisruoka lievittää oireita fibromyalgiassa.

 

Oikeaoppisen elävän ravinnon noudattamista vaikeuttaa käytännössä se, että sen mukainen ruuanlaitto vaatii suunnittelua ja ajallista panostusta. Jos elävään ravintoon haluaa paneutua, parhaiten siitä pääsee jyvälle osallistumalla jollekin kurssille, jolla sen ruuanlaittomenetelmiä opetetaan.

Elävän ravinnon ruokien laittamista voi oppia myös keittokirjoista, joita voi tilata esimerkiksi Elävän ravinnon yhdistyksestä.

Elävässä ravinnossa ei juurikaan käytetä lisättyjä öljyjä, mutta ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö mielestäni kannattaa – onhan sen käytöstä ollut hyötyä fibromyalgiapotilailla (Rus 2017).

Välimeren ruokavalio parantaa mielialaa

Välimeren ruokavaliolla, jota oli täydennetty mm. tryptofaanilla, on havaittu olevan myönteistä vaikutusta fibromyalgiapotilaiden ahdistukseen, mielialaan ja syömishäiriöön.

Välimeren ruokavalio ei kuitenkaan lievittänyt kipua eikä parantanut unta, joten tällä hetkellä tuntuu siltä, että raakaravintopainotteiset kasvisruokavaliot auttavat fibromyalgiassa enemmän.

FODMAP-ruokavalio auttaa

Fibromyalgiapotilailla on huomattavasti normaaliväestöä useammin ärtyvän suolen oireyhtymää. Näin ollen sitä lievittävät keinot ovat hyödyksi.

Ärtyvän suolen oireyhtymää voi hoitaa FODMAP-ruokavaliolla, jossa rajoitetaan tiettyjen imeytymättömien hiilihydraattien saantia. FODMAP-ruokavalio on selvästi lievittänyt oireita fibromyalgiasta kärsivillä. Lähinnä sitä voi suositella silloin, kun kärsitään ruuansulatusvaivoista.

Yleisluontoiset ohjeet FODMAP-ruokavalion noudattamiseksi löydät esimerkiksi tältä sivulta.

Vaikkakin FODMAP-ruokavalio toimii ärtyvän suolen hoidossa, siinä on ongelmallista, että siinä vältetään myös monia sellaisia ruoka-aineita, jotka tiedetään yleisesti terveellisiksi – esim. omena, sipuli, parsakaali ja pavut.

FODMAP-ruokavalion lisäksi myös joogasta tai kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta on havaittu olevan hyötyä niin fibromyalgiassa kuin ärtyvän suolen oireyhtymässäkin (Islam 2022).

Sen sijaan gluteenin välttämisestä ei näytä olevan apua fibromyalgiassa. Tutkimuksen mukaan keliakiasta riippumaton gluteeniyliherkkyys ei ole fibromyalgiasta kärsivillä sen yleisempää kuin normaaliväestössäkään. Lisäksi lyhyessä kontrolloidussa tutkimuksessa gluteenin välttäminen ei ollut vertailuruokavaliota parempi. Tämä ei tietenkään kumoa sitä, että yksittäiset fibrosairaat voivat saada apua gluteenin välttämisestä.

Luonnonaineet ja ravintolisät

Monet luonnonaineet ja ravintolisät voivat lievittää fibromyalgian oireita. Myös erään tieteellisen katsausartikkelin johtopäätöksissä arvioidaan yleisellä tasolla, että ravintolisistä voi olla apua fibromyalgiassa.

Klorella lievittää kipua

Klorella on makean veden mikrolevä, jota käytetään jauhemaisena tai puristemuotoisena ravintolisänä. Sen säännöllisen käytön on lievittävän kipua fibromyalgiassa – potilaiden oireet lievittyivät tutkimuksessa 22 prosentilla.

Myöhemmässä tutkimuksessa havaittiin, että klorellan käyttö lisää elimistön itsensä valmistamien antioksidanttien tasoja. Kun niiden on havaittu olevan fibromyalgiassa alemmalla tasolla kuin terveillä, klorellan käyttö voi parantaa fibromyalgiasta kärsivien antioksidanttisuojausta (Merchant 2000).

Klorellaa voi käyttää esimerkiksi annoksella 1–2 teelusikallista päivässä. Sitä myydään hyvin varustetuissa marketeissa, ekokaupoissa ja luontaistuotekaupoissa.

Asetyyli-L-karnitiini lievittää kipua ja masennusta

Karnitiini on ravintolisä, jota on kahta pääasiallista muotoa, L-karnitiinia ja asetyyli-L-karnitiinia. Näiden pääasiallinen ero on, että asetyyli-L-karnitiini kykenee läpäisemään veri-aivoesteen, jolloin se voi vaikuttaa lihasten lisäksi myös mielialaan.

Karnitiinin käyttöä fibromyalgiassa puoltaa se, että osalla potilaista on havaittu olevan sen puutetta lihaksissa. Karnitiini on lihaksille tärkeää, koska se kontrolloi rasvahappojen virtaa solujen mitokondrioihin. Jos karnitiinia on liian vähän, se voi heikentää lihasten toimintaa.

Asetyyli-L-karnitiinin vaikutusta fibromyalgiaan on selvitetty parissa kontrolloidussa tutkimuksessa. Toisessa niistä asetyyli-L-karnitiinia annettiin ensin suurempi aloitusannos kahden viikon ajan, ja sen jälkeen sitä käytettiin annoksella 3 x 500 mg päivässä kahdeksan viikon ajan.

Tutkimuksessa havaittiin, että asetyyli-L-karnitiini lievitti fibromyalgiapotilaiden kipua huomattavasti plaseboa enemmän. Sen lisäksi itse arvioitu masennus lievittyi, ja asetyyli-L-karnitiinia käyttäneet tunsivat terveytensä muutenkin paremmaksi (Rossini 2007).

Asetyyli-L-karnitiinia pidetään yleisesti turvallisena. Erittäin harvoin se saattaa kuitenkin aiheuttaa kokemuksellisia haittavaikutuksia, kuten pelokkuutta. Siksi suosittelen käytön kokeilemista pienellä aloitusannoksella.

Kreatiini parantaa lihasvoimaa

Kreatiini on suosittu urheiluravinne, jonka vaikutusta on tutkittu myös fibromyalgiapotilailla.

Plasebokontrolloidussa, noin neljä kuukautta kestäneessä tutkimuksessa kreatiinia käytettiin 5 päivän ajan annoksella 20 grammaa päivässä, ja sen jälkeen 5 grammaa päivässä.

Tutkimuksessa havaittiin, että kreatiini paransi fibromyalgiapotilailla niin ylä- kuin alavartalonkin lihasvoimaa. Kreatiinista ei kuitenkaan ollut juuri muuta hyötyä (Alves 2013).

Myös muista ravintolisistä olisi hyötyä

Myös eräiden tunnetumpien ravintolisien käyttö on osoittautunut fibromyalgiassa hyödylliseksi, mutta kohtuuttoman tiukaksi kiristyneen terveysväitelainsäädännön viranomaisvalvonnan vuoksi en voi kertoa niistä tässä.

Tiukka terveysväitelainsäädännön tulkinta ei ole lukijoittenikaan etu – estäähän se saamasta tietoa, josta olisi hyötyä terveyden ylläpitämisessä. Kun ihmiset eivät saa parasta tietoa itsehoitoaan varten, he päätyvät käyttämään enemmän särky- ja muita lääkkeitä. Näin järjestelmä palvelee lähinnä lääketeollisuuden eikä potilaiden etuja.

Yhteenveto ja johtopäätöksiä

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että runsaasti antioksidantteja ja kuitua sisältävistä ruokavalioista on hyötyä fibromyalgiassa. Ruokavalion on hyvä sisältää runsaasti vihanneksia ja hedelmiä, mahdollisimman vähän prosessoituja ruokia, laadukkaita proteiinin lähteitä ja terveellisiä rasvoja.

Erityisestyi kypsentämätöntä kasvisruokaa kannattaa syödä runsaasti, ja samalla on hyvä välttää sokeria ja muuta epäterveellistä. Myös ravintolisistä katsotaan olevan fibromyalgiassa hyötyä (Kadayifci 2022).

Eniten hyötyä fibromyalgiassa on elämäntapahoidoista, joista monet kuuluvat vaihtoehtoisten ja täydentävien hoitojen piiriin. Noin 90 prosenttia fibromyalgiapotilaista käyttääkin täydentäviä hoitoja oireittensa hillitsemiseksi (Siracusa 2021).

Kun vaihtoehtoiset ja täydentävät hoidot ovat fibromyalgiapotilaille näinkin tärkeitä, niihin pääsyä tulisi helpottaa.

Viitteet:

Albrecht DS, Forsberg A, Sandström A, et al. Brain glial activation in fibromyalgia – A multi-site positron emission tomography investigation. Brain Behav Immun. 2019 Jan;75:72-83.

Alves CR, Santiago BM, Lima FR, et al. Creatine supplementation in fibromyalgia: a randomized, double-blind, placebo-controlled trial. Arthritis Care Res (Hoboken). 2013 Sep;65(9):1449-59.

Batista ED, Andretta A, de Miranda RC, et al. Food intake assessment and quality of life in women with fibromyalgia. Rev Bras Reumatol Engl Ed. 2016 Mar-Apr;56(2):105-10. English, Portuguese.

Correa-Rodríguez M, Rueda-Medina B, Casas-Barragán A, et al. Dietary Intake Assessment, Severity of Symptoms, and Pain in Women with Fibromyalgia. Clin Nurs Res. 2021 Nov;30(8):1164-1173.

El Zohiery A, El Miedany Y, Elserry T, et al. Impact of electromagnetic field exposure on pain, severity, functional status and depression in patients with primary fibromyalgia syndrome. Egypt Rheumatol. 2021;43(4):331-5.

Heikkinen L. Fibromyalgiasta voi kuntoutua. Books on Demand. 2019.

Huttunen H. Kiputus – fibromyalgiasta vapauteen. Atar. 2016.

Huttunen P, Kokko L, Ylijukuri V. Winter swimming improves general well-being. Int J Circumpolar Health. 2004 May;63(2):140-4.

Islam Z, D’Silva A, Raman M, Nasser Y. The role of mind body interventions in the treatment of irritable bowel syndrome and fibromyalgia. Front Psychiatry. 2022 Dec 22;13:1076763.

Kadayifci FZ, Bradley MJ, Onat AM, et al. Review of nutritional approaches to fibromyalgia. Nutr Rev. 2022 Nov 7;80(12):2260-2274.

Katz DL, Greene L, Ali A, Faridi Z. The pain of fibromyalgia syndrome is due to muscle hypoperfusion induced by regional vasomotor dysregulation. Med Hypotheses. 2007;69(3):517-25.

Kim CH, Vincent A, Clauw DJ, et al. Association between alcohol consumption and symptom severity and quality of life in patients with fibromyalgia. Arthritis Res Ther. 2013 Mar 15;15(2):R42.

Kocyigit BF, Sagtaganov Z, Yessirkepov M, Akyol A. Assessment of complementary and alternative medicine methods in the management of ankylosing spondylitis, rheumatoid arthritis, and fibromyalgia syndrome. Rheumatol Int. 2023 Apr;43(4):617-625.

Leino-Arjas P, Markkula R. Aikuisten fibromyalgian monisäikeinen hoito. Duodecim. 2020;136(8):871-7.

Li YH, Wang FY, Feng CQ, et al. Massage therapy for fibromyalgia: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. PLoS One. 2014 Feb 20;9(2):e89304.

Lowry E, Marley J, McVeigh JG, et al. Dietary Interventions in the Management of Fibromyalgia: A Systematic Review and Best-Evidence Synthesis. Nutrients. 2020 Aug 31;12(9):2664.

Martínez-Rodríguez A, Rubio-Arias JÁ, Ramos-Campo DJ, et al. Psychological and Sleep Effects of Tryptophan and Magnesium-Enriched Mediterranean Diet in Women with Fibromyalgia. Int J Environ Res Public Health. 2020 Mar 26;17(7):2227.

Merchant RE, Andre CA. A review of recent clinical trials of the nutritional supplement Chlorella pyrenoidosa in the treatment of fibromyalgia, hypertension, and ulcerative colitis. Altern Ther Health Med. 2001 May-Jun;7(3):79-91.

Merchant RE, Carmack CA, Wise CM. Nutritional supplementation with Chlorella pyrenoidosa for patients with fibromyalgia syndrome: a pilot study. Phytother Res. 2000 May;14(3):167-73.

Nadal-Nicolás Y, Miralles-Amorós L, Martínez-Olcina M, et al. Vegetarian and Vegan Diet in Fibromyalgia: A Systematic Review. Int J Environ Res Public Health. 2021 May 6;18(9):4955.

Pagliai G, Giangrandi I, Dinu M, et al. Nutritional Interventions in the Management of Fibromyalgia Syndrome. Nutrients. 2020 Aug 20;12(9):2525.

Rossini M, Di Munno O, Valentini G, et al. Double-blind, multicenter trial comparing acetyl l-carnitine with placebo in the treatment of fibromyalgia patients. Clin Exp Rheumatol. 2007 Mar-Apr;25(2):182-8.

Rus A, Molina F, Ramos MM, et al. Extra Virgin Olive Oil Improves Oxidative Stress, Functional Capacity, and Health-Related Psychological Status in Patients With Fibromyalgia: A Preliminary Study. Biol Res Nurs. 2017 Jan;19(1):106-115.

Serrat M, Almirall M, Musté M, et al. Effectiveness of a Multicomponent Treatment for Fibromyalgia Based on Pain Neuroscience Education, Exercise Therapy, Psychological Support, and Nature Exposure (NAT-FM): A Pragmatic Randomized Controlled Trial. J Clin Med. 2020 Oct 18;9(10):3348.

Silva AR, Bernardo A, Costa J, et al. Dietary interventions in fibromyalgia: a systematic review. Ann Med. 2019;51(sup1):2-14.

Siracusa R, Paola RD, Cuzzocrea S, Impellizzeri D. Fibromyalgia: Pathogenesis, Mechanisms, Diagnosis and Treatment Options Update. Int J Mol Sci. 2021 Apr 9;22(8):3891.

Nivelreuman hoitoa tukeva ruokavalio

By 2 kommenttia

Nivelreuma on systeeminen autoimmuunisairaus, joka aiheuttaa tulehdusta nivelissä.

Nivelreumaan sairastumiseen vaikuttaa perinnöllinen riski, mutta myös muilla tekijöillä on paljon merkitystä. Esimerkiksi infektiot, tupakointi ja epäterveellinen ruokavalio kohottavat sairastumisriskiä huomattavasti.

Kypsennettyjen vihannesten ja oliiviöljyn syöminen on yhdistetty pienempäån nivelreuman riskiin.

 

Toisaalta terveellinen ruokavalio vähentää nivelreumaan sairastumisen riskiä ja lievittää myös oireita jo sairastuneilla. Näin ollen ruokavalion parantamiseen kannattaa panostaa.

Vaikkakin ruokavaliolla on paljon vaikutusta sairauteen, tieteellisissä katsausartikkeleissa on ihmetelty sitä, että vain harvojen nivelreumaa sairastavien potilaiden ruokavalio on terveellinen (Rondanelli 2020).

Nivelreuman hoidossa pidetään parhaana kokonaisvaltaista mallia, jossa lääkehoito yhdistetään elämäntapahoitoihin, kuten ruokavalioon, painonhallintaan ja liikuntaan.

Runsaasti vihanneksia ja oliiviöljyä

Laajassa yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa selvitettiin terveellisen ruokavalion yhteyttä nivelreumariskiin. Tuloksena havaittiin, että alle 55-vuotiailla naisilla oli 33 prosenttia pienempi nivelreumaan sairastumisen riski, jos heidän ruokavalionsa oli terveellinen (Hu 2017).

Samassa tutkimuksessa yksittäisistä ruokavalion tekijöistä vahvimmin suojaavia olivat kohtuullinen alkoholin käyttö sekä vähäinen punaisen lihan syöminen. Kohtuulliseksi alkoholinkäytöksi katsottiin noin 1 annos alkoholia päivässä. Myös monissa muissa tutkimuksissa on havaittu, että alkoholin kohtuullinen käyttö on yhteydessä pienempään nivelreumaan riskiin.

Voisi luulla, että raa’at vihannekset torjuvat parhaiten nivelreumaa, mutta kreikkalaisessa tapaus-kontrollitutkimuksessa havaittiin, että kypsennettyjä vihanneksia ja oliiviöljyä käyttäneillä oli huomattavasti pienempi nivelreumaan sairastumisen riski. Noin 3 annosta kypsennettyjä vihanneksia päivässä syöneillä oli 75 prosenttia pienempi nivelreumaan sairastumisen riski verrattuna niitä vain vähän syöneisiin. Kypsennetyt vihannekset ja oliiviöljy olivat toisistaan riippumatta yhteydessä pienempään riskiin, joten molemmista oli hyötyä.

Muissa tutkimuksissa on havaittu, että runsas rasvaisen kalan, oliiviöljyn ja kypsennettyjen vihannesten nauttiminen suojaa nivelreuman kehitykseltä, kun taas punaisen lihan ja sokerilla makeutettujen virvoitusjuomien nauttiminen voivat lisätä sen riskiä.

Sienten syöminen saattaa vähentää nivelreumariskiä, sillä kiinalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että sieniä syöneillä oli 33 prosenttia pienempi riski sairastua nivelreumaan. Kun kiinalaisessa väestössä yleisimmin syödään herkkusieniä ja siitakesieniä, tutkimus käytännössä puoltaa näiden syömistä – joskin muistakin sienistä voi olla hyötyä.

Tutkijat arvelevat sienten hyödyn selittyvän sillä, että niiden syömisellä on immuniteettia moduloivaa vaikutusta. Sienten syöminen on todennäköisesti hyödyllistä myös nivelreumaa sairastaville, vaikkakaan asiaa ei ole vielä tutkittu (He 2016).

Yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa puolestaan havaittiin muun ohella, että ristikukkaisia kasveja, kuten parsakaalia, kuukausittain vähintään 3 kertaa syöneillä oli 35 prosenttia pienempi nivelreumaan sairastumisen riski (Cerhan 2003).

Samassa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että beetakryptoksantiinia runsaasti saaneilla oli 41 prosenttia pienempi nivelreumaan sairastumisen riski. Beetakryptoksantiini on karotenoidi, joka vaikuttaa elimistössämme antioksidanttina. Sitä on monissa väriltään oransseissa kasviksissa ja hedelmissä.

Beetakryptoksantiinin erinomaisia lähteitä ovat myskikurpitsa sekä oranssi ja punainen paprika, mutta sitä on kohtalaisen paljon myös mandariineissa ja appelsiineissa.

Nivelreumassa hyödyllisiä ruokavaliomalleja

Kasvisruokavaliot auttavat

On jo toista tusinaa kontrolloituja tutkimuksia, joissa on selvitetty kasvis- tai vegaaniruokavalion vaikutusta nivelreumaan. Monissa näistä vegaaninen ruokavalio on ollut lisäksi gluteeniton.

Pitkäkestoisin kasvisruokavalioita koskevista tutkimuksista on norjalaisen lääkärin Jens Kjeldsen-Kraghin johtama tutkimus, jossa selvitettiin paaston ja vuoden ajan noudatetun kasvisruokavalion vaikutusta. Tutkimuksessa 27 nivelreumaa sairastavaa potilasta satunnaistettiin hoitoryhmään, samalla kun 26 potilasta jatkoi tavanomaisen ruokavalionsa noudattamista koko tutkimuksen ajan.

Tutkimus alkoi 7–10 päivää kestäneellä paastolla, jonka jälkeen tutkittavat ohjattiin noudattamaan gluteenitonta vegaaniruokavaliota 3,5 kuukauden ajaksi. Sen jälkeen koehenkilöt siirtyivät vähitellen noudattamaan laktovegetaarista ruokavaliota.

Punaisessa paprikassa on beetakryptoksantiinia,, jota runsaasti saaneilla on ollut pienempi riski sairastua nivelreumaan.

 

Neljän viikon jälkeen hoitoruokavaliota noudattaneilla havaittiin merkittävää parannusta muun muassa arkojen nivelten määrässä, turvonneiden nivelten lukumäärässä, kipupisteissä, aamujäykkyyden kestossa, C-reaktiivisessa proteiinissa sekä terveyskyselyn tuloksissa (Kjeldsen-Kragh 1991).

Merkille pantavaa on, että siirtyminen myöhemmin laktovegetaariselle ruokavaliolle ei pahentanut tutkimuksessa nivelreuman oireita. Se viittaa siihen, että maitotuotteet eivät ole kohtuullisesti syötyinä haitallisia nivelreumassa.

Elävä ravinto lievittää kipua

Elävä ravinto on vegaanisen raakaravinnon suuntaus, joka sisältää myös jonkin verran hapatettuja ruokia sekä ituja ja vehnänoraasta tuoreeltaan puristettua mehua.

Huomionarvoista on, että elävän ravinnon vaikutusta reumaan on tutkittu juuri Suomessa. Ensimmäinen tutkimuksista oli vuonna 1995 julkaistu lääkäri Mikko Nenosen väitöskirjatutkimus. Kontrolloidussa, kahdesta kolmeen kuukautta kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että 70 prosenttia koehenkilöistä koki elävän ravinnon helpottaneen heidän oireitaan (Nenonen 1998).

Toisessa kontrolloiduissa tutkimuksissa selvitettiin elävän ravinnon vaikutusta kipuun fibromyalgiasta ja nivelreumasta kärsivillä potilailla. Tuloksena havaittiin, että useimmilla elävä ravinto lievitti kipua (Hänninen 2000).

Nenosen tutkimuksessa elävän ravinnon hyödylliset vaikutukset säilyivät vain niin pitkään kuin sitä noudatettiin. Kun elävällä ravinnolla olleet palasivat takaisin tavalliseen sekaruokavalioon, myös oireet palasivat.

Oma näkemykseni on, että jos elävää ravintoa halutaan noudattaa nivelreuman hoitona, ruokavaliota kannattaa täydentää rasvaisella kalalla, vaikka muuten noudatettaisiinkin puhtaasti elävää ravintoa. Myös anekdotaalinen tieto tukee tätä kantaani: Tapasin kerran elävän ravinnon kouluttajan, joka oli reumaatikko, ja hänen sairautensa tuntui olevan hyvin hallinnassa. Hän kertoi minulle noudattavansa muuten elävää ravintoa mutta sanoi syövänsä lohta sen lisäksi, ja hän piti tätä hyvänä ratkaisuna.

Välimeren ruokavaliota suositellaan

Siitä huolimatta, että tutkimuksia kasvisruokavalioiden vaikutuksesta nivelreumaan on määrällisesti enemmän, tutkijat suosittelevat nivelreumaan yleisimmin Välimeren ruokavaliota.

Välimeren ruokavalion tehoa nivelreuman oireiden lievittämisessä arvioitiin muutaman vuoden takaisessa systemaattisessa katsauksessa. Sen mukaan Välimeren ruokavalio on lievittänyt nivelreumaa sairastavien kipua VAS-asteikolla arvioituna, ja lisäksi se on parantanut toimintakykyä (Forsyth 2018).

Uudemmassa koostetutkimuksessa on lisäksi havaittu, että Välimeren ruokavalio on lievittänyt nivelreumapotilaiden kipua enemmän kuin vegaaniruokavalio tai kasvisruokavalio (Schönenberger 2021).

Aivan tuore kontrolloitu tutkimus vahvistaa näyttöä, että Välimeren ruokavalio auttaa nivelreumassa. Pääasiassa keski-ikäisistä naisista koostuneessa tutkimuksessa havaittiin, että 12 viikon tutkimusjakson loputtua Välimeren ruokavaliota noudattaneiden fyysinen toimintakyky ja elämänlaatu olivat parantuneet vertailuruokavaliota noudattaneita enemmän sekä myös alkutilanteeseen verrattuna. Tutkimusta ei ole vielä ehditty vertaisarvioida (Raad 2023).

Välimeren ruokavalion hyötyjen ajatellaan olevan pitkälti sen ansiota, että sen mukaisesti syömällä saadaan runsaasti polyfenoleita, jotka vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina ja tulehdusta vähentäen. Siitä saadaan lisäksi runsaasti prebiootteja, jotka ruokkivat suolistossamme suotuisia bakteereja. Lisäksi Välimeren ruokavalio sisältää kalaa, jonka rasvoilla on tulehdusta lievittävää vaikutusta.

Ranskalainen asiantuntijaryhmä julkaisi noin vuosi sitten maailman ensimmäisen virallisen ravitsemussuosituksen tulehduksellisiin reumasairauksiin, erityisesti nivelreumaan. Suosituksessa päädytään suosittelemaan reumaatikoille Välimeren ruokavaliota. Huomionarvoista on lisäksi nimenomainen toteamus, että he eivät suosittele vegaaniruokavaliota tai kasvisruokavaliota (Daien 2022).

Italialaistutkijoiden suositusruokavalio nivelreumaan

Italialaistutkijat ovat kehittäneet tutkimusnäytön pohjalta nivelreumapotilaille suositusruokavalion, joka muistuttaa hyvin paljon Välimeren ruokavaliota. Heidän suosituksensa perustuu erittäin laajan tutkimusnäytön läpikäyntiin, joten heidän ehdotukseensa kannattaa paneutua (Rondanelli 2021).

Rasvaisen kalan syöminen usein lievittää nivelreuman oireita.

 

ITALIALAISTUTKIJOIDEN SUOSITUS RUOKAVALIOKSI REUMAATIKOILLE:

  • 5 annosta hedelmiä ja vihanneksia päivässä. Niistä 3 annosta hedelmiä ja 2 annosta vihanneksia. Hedelmistä suositeltavimpia ovat marjat ja sitrushedelmät, vihanneksista vihreät lehtivihannekset ja ristikukkaiset vihannekset, esimerkiksi parsakaali. Lisäksi reumaatikkojen tulisi tarkkailla, pahentavatko tomaatit heidän oireitaan, sillä sitä pidetään mahdollisena.
  • 3 annosta täysjyväviljaa päivässä. Viljan tulisi olla mieluiten gluteenitonta.
  • 2–3 annosta ekstraneitsytoliiviöljyä päivässä. Mieluiten kuumentamattomana.
  • 10 grammaa siemeniä päivittäin. Pellavansiementen tai chian siementen nauttimista suositellaan keinona saada riittävästi monityydyttymättömiä rasvahappoja.
  • 1 annos pähkinöitä päivittäin. 1 annos on 30 grammaa eli pieni kourallinen.
  • 1 annos alkoholia päivässä. Annos on esimerkiksi 12,5 cl punaviiniä. Alkoholin maltillinen käyttö alentaa tulehdusarvoja.
  • 2 annosta maitotuotteita päivässä. 1,5 dl vähärasvaista maitoa ja 1,25 dl vähärasvaista jogurttia.
  • 3 annosta kalaa viikossa. Rasvainen kala on suositeltavinta.
  • 3 annosta siipikarjan lihaa viikossa.
  • 3 annosta palkokasveja viikossa.
  • 2 kananmunaa viikossa. Kananmunat on suositeltavinta syödä pehmeiksi keitettyinä tai uunissa paistettuna omelettina.
  • 1 annos punaista lihaa viikossa.
  • Käytä mausteita päivittäin. Mausteiden käyttö lievittää oksidatiivista stressiä ja tulehdusta ja tuo helpotusta nivelreumassa.
  • Vältä sokeria ja rajoita suolan käyttöä.
Huomautuksia

Italiassa annoskoot poikkeavat kansainvälisistä. Kun italialaistutkijat suosittelevat vain 2 annosta vihanneksia, tulee ottaa huomioon, että vihannesten annoskoko on italialaisissa ravitsemussuosituksissa niinkin suuri kuin 200 grammaa ja lehtivihannesten kohdalla 80 grammaa. Kun nämä annoskoot muutetaan suomalaisiksi, päädyttäneen noin 5 annokseen vihanneksia päivässä (CREA 2018).

Päivittäin reumaatikonkin kannattaa mielestäni syödä 2–3 annosta hedelmiä, marjat mukaan lukien, sekä 5–8 annosta vihanneksia, juurekset mukaan lukien. Yksi annos hedelmiä tai vihanneksia on 75–80 grammaa. Kypsentämättömien lehtivihannesten kohdalla yksi annos on noin 2,4 dl.

Palkokasvien suositusmäärän yläraja olisi voinut olla italialaissuosituksissa korkeampi. Mikään ei estä syömästä papuja, linssejä tai tofua päivittäin. Palkokasvien syöminen on myös olennainen osa Välimeren ruokavaliota.

Lisäksi ruokavaliosuositus voisi myös sisältää kehotuksen syödä sieniä viikoittain, onhan niiden syöminen yhdistetty pienempään nivelreuman riskiin.

Paasto vauhdittaa ruokavaliomuutosta

Moniin vegaaniruokavaliota koskeviin reumatutkimuksiin oli yhdistetty 7-10 päivän mittainen mehupaasto. Yleensä näissä huomattiin, että paastoaminen lievittää nivelreuman oireita, mutta hyöty on ohimenevä.

Paasto sopii silti hyvin aloittamaan terapeuttisen ruokavaliomuutoksen siten, että paaston jälkeen jatketaan nivelreumaan hyvin sopivalla ruokavaliolla, olipa se sitten Välimeren ruokavalio tai jokin kasvisruokavalion muoto.

Nivelreumassa paastoksi sopii hyvin perinteinen mehupaasto. Jotta ensikertalaisen paasto sujuisi huolettomasti, on suositeltavaa osallistua paastokurssille tai ainakin kannattaa lukea jokin mehupaastosta kertova kirja. Esimerkiksi Marika Brunilan ’Iloa ja terveyttä paastosta’ on erinomainen, vaikka se on julkaistu jo vuosikymmeniä sitten.

Myös paastoa jäljittelevän ruokavalion hyödyistä nivelreumassa on alustavia hyviä tuloksia. Jos paastoa jäljittelevä ruokavalio kiinnostaa, olen kirjoittanut siitä laajemmin tässä kirjoituksessani.

Suolistoyhteys – tiettyjen ruokien välttäminen auttaa

Alati vahvistuva tutkimusnäyttö viittaa siihen, että suoliston terveydellä on yhteys nivelreumaan, ja nivelreuma ”voi jopa saada alkunsa suolistosta, ainakin joillakin ihmisillä” (Alwarith 2019).

Viime vuonna julkaistun tieteellisen katsausartikkelin mukaan nivelreumaan vaikuttaa suoliston bakteerikannan vinoutunut ja suppea koostumus sekä suoliston seinämän yliläpäisevyys (Wąż 2022).

Vehnän ja muiden gluteenipitoisten viljojen syöminen voi lisätä suolen yliläpäisevyyttä ja pahentaa siten oireita.

 

Suoliston huono bakteerikanta voi lisätä tulehdusta elimistössä, ja yliläpäisevä suoli voi päästää verenkiertoon ruokahiukkasia ja bakteeriperäisiä endotoksiineja. Viimemainitut ovat bakteerien ulkoseinämän sisältämiä myrkkyaineita, jotka vapautuvat bakteerin hajotessa.

Yliläpäisevää suolta aiheuttavat monet ruoan lisäaineet, esimerkiksi emulgointiaineet ja pintajännitystä vähentävät aineet, sekä alkoholi ja viljojen gluteeni (Khoshbin 2020).

Yliläpäisevä suoli ja endotoksiinit selittävät osaltaan sitä, että reumapotilaista monilla oireet pahenevat heidän syötyään tiettyjä ruokia.

Israelilaisessa tutkimuksessa selvittiin taannoin, mitkä ruoka-aineet yleisimmin johtavat nivelreuman oirekuvan pahenemiseen. Nivelreumaa sairastavat potilaat saivat tehtäväkseen tunnistaa 6 viikkoa kestävän jakson aikana, mitkä ruoka-aineet aiheuttavat oireita.

Tuloksena havaittiin, että viljat olivat erityisen ongelmallisia. Niistä maissi ja vehnä aiheuttivat oireita yli 50 prosentille tutkittavista. Seitsemästä useimmin oireita aiheuttavista neljä oli viljoja.

Tutkimuksessa yleisimmin nivelreumaoireita aiheuttavia ruoka-aineita ovat (suluissa prosenttiosuus, kuinka monelle tutkituista nämä olivat triggeriruokia eli oireita pahentavia ruokia):

Maissi 57
Vehnä 54
Pekoni ja sianliha 39
Appelsiini 39
Maito 37
Kaura 37
Ruis 34
Kananmuna 32
Naudanliha 32
Kahvi 32

Muita oireiden aiheuttajia olivat mallas, juusto, greippi, tomaatti, maapähkinä, sokeriruoko, voi, lammas, sitruuna, soija.

Näihin tuloksiin kannattaa suhtautua pienellä varauksella siksi, että tutkimushenkilöt olivat israelilaisia eli he poikkesivat perimältään tyypillisistä suomalaisista. Suomalaisessa väestössä oireita aiheuttavat ruoka-aineet saattavat olla toisenlaisia.

Triggeriruoat ovat lisäksi hyvin yksilöllisiä. Nivelreumaa sairastavan olisikin hyvä päästä perille siitä, onko olemassa joitain ruoka-aineita, jotka juuri hänellä lisäävät tulehdusta tai kipuja.

Eliminaatioruokavaliosta voi olla hyötyä

Terveellisen ruokavalion noudattamisen lisäksi tutkimuksessa on havaittu, että nivelreumassa voi olla apua eliminaatioruokavaliosta, jossa ruokavaliosta jätetään pois liha, maitotuotteet sekä gluteenia sisältävät viljat.

Tällaisen eliminaatioruokavalion vaikutusta selvitettiin kolme kuukautta kestäneessä kontrolloidussa italialaistutkimuksessa, johon osallistui 40 nivelreumasta kärsivää naista, Heillä kaikilla oli nivelreumalääkitys, jolla oli saavutettu vakaa hoitotasapaino, ja tutkittavat jatkoivat lääkityksen käyttöä myös tutkimusaikana.

Tuloksena havaittiin, että lihan, maitotuotteiden ja gluteenin välttäminen alensi tutkittavien tulehdusarvoja verrattuna vertailuruokavalioon, joka myös oli kohtalaisen terveellinen. Bonuksena havaittiin, että eliminaatioruokavalio alensi myös systolista ja diastolista verenpainetta (Guagnano 2021).

Italialaistutkimuksen menetelmällisenä heikkoutena tosin oli, että eliminaatioruokavaliota noudattaneet söivät paljon kalaa. Kun kalan tiedetään lievittävän nivelreuman oireita, ei tiedetä, oliko hoitoruokavalio parempi ruokien eliminoinnin vuoksi vai kalan ansiosta.

Suoliston mikrobiotan parantaminen auttaa

Suoliston mikrobiotalla on vaikutus niin sairastumisen riskiin kuin myös nivelreuman aktiivisuuteen. Mikrobiotan laatua parantamalla voi pienentää nivelreumaan sairastumisen riskiä.

Tuoreen tieteellisen artikkelin mukaan reumapotilaiden oireet lievenevät, kun suoliston mikrobiotaa parannetaan liukoisella kuidulla ja probiooteilla. Myös tulehdusmarkkerit alenevat suolistoflooran parantuessa (Wu 2023).

Käytännössä mikrobiotan laatua voi parantaa lisäämällä vihannesten, marjojen, papujen, pähkinöiden, ekstraneitsytoliiviöljyn ja fermentoitujen ruokien osuutta ruokavaliossa. Fermentoituja ruokia ovat esimerkiksi jogurtti, piimä, viili, tempe, natto ja hapankaali.

On myös tärkeää välttää ruokia, joilla on siihen haitallinen vaikutus mikrobiotaan. Niitä ovat esimerkiksi sokeri, höttöhiilarit, punainen liha ja makkara, keinomakeutusaineet sekä pikaruoka ja pitkälle jalostetut teolliset ruoat.

Jos suoliston mikrobiotan kohentaminen kiinnostaa, olen aiemmin kirjoittanut aiheesta tässä kirjoituksessani.

Yksittäisiä hyödyllisiä ruoka-aineita

Vihreät lehtivihannekset ja mustikat voivat olla erityisen hyödyllisiä kipupotilaille. Eräässä kyselytutkimuksessa nivelreumapotilaat kokivat pinaatin ja mustikoiden syömisestä olleen eniten hyötyä omien oireittensa lievittämisessä. Myös mansikat koettiin lähes yhtä hyviksi.

Reumaatikot ovat kokeneet, että mustikoiden ja mansikoiden syöminen lievittää oireita.

 

Samassa kyselytutkimuksessa kala mainittiin ruoka-aineena, jonka nivelreumapotilaat ovat kokeneet helpottavan omia oireitaan (Tedeschi 2017).

Runsas kahvinjuonti kasvattaa riskiä

Kahvi on yleisesti ottaen terveellinen juoma, mutta viime vuonna julkaisussa koostetutkimuksessa havaittiin, että runsas kahvin juonti näyttää lisäävän nivelreumaan sairastumisen riskiä. Yhteenvedon mukaan runsaasti kahvia juovilla on noin 30 prosenttia suurempi riski sairastua nivelreumaan verrattuna kahvia vähän juoviin (Asoudeh 2022).

Samassa koostetutkimuksessa havaittiin, että kofeiiniton kahvi yhdistyy vahvemmin suurempaan riskiin. Sitä runsaasti juovilla havaittiin olevan peräti 89 prosenttia suurempi nivelreuman riski. Kofeiinittoman kahvin haitallisuuden arvioidaan johtuvan sen valmistuksessa käytetyistä liuotinaineista.

Suomalaisessa dosentti Markku Heliövaaran johtamassa tutkimuksessa havaittiin taannoin, että kahvin kafestoli, joka on diterpeeni, kohottaa reumatekijää ja lisää siten nivelreumaan sairastumisen riskiä (Heliövaara 2000).

Kahvin kafestolin ja kahveolin vuoksi suodatinkahvia on jo pitkään pidetty sydämelle terveellisempänä kuin pannukahvia tai espressotyyppisiä kahveja, mutta sama näyttää pätevän myös nivelreumaan.

Yhteenvetona voi sanoa, että kahvia voi juoda 2–3 kupillista nivelreumankin kannalta, mutta runsaampaa juomista on hyvä rajoittaa.

Vihreä tee hyödyllistä

Aasiassa on vuosituhansien ajan juotu vihreä teetä. Se sisältää polyfenoleja, jotka vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina ja tulehdusta vähentäen. Vihreän teen nauttiminen suojaa niveliä ja aikaansaa immuunivasteiden muutoksia, jotka lievittävät niveltulehdusta.

Eläintutkimuksessa verrattiin vihreän teen ja mustan teen vaikutuksia niveltulehdukseen ja havaittiin, että vihreän teen uutteella oli ylivoimainen tulehdusta vähentävä vaikutus (Ramadan 2017).

Vihreän teen vaikutusta selvitettiin myös kontrolloidussa tutkimuksessa, johon osallistujat olivat noin 60-vuotiaita miehiä ja naisia. Puoli vuotta kestäneessä tutkimuksessa vihreä osoittautui hyödylliseksi vähentämään nivelreuman aktiivisuutta joko yksin tai liikuntaan yhdistettynä (Alghadir 2016).

Päivittäin kannattaa nauttia vaikkapa 3 kupillista tavallista vihreää teetä tai 1 kupillinen matchaa, joka on valmistettu jauhetuista vihreän teen lehdistä.

Luonnonaineet auttavat

Monista luonnonaineista, kuten rohdoksista ja mausteista, on havaittu olevan hyötyä nivelreumassa. Myös nivelreumaan suositusruokavalion kehittäneet italialaistutkijat suosittelevat monien mausteiden käyttöä nivelreumaa sairastaville niiden tulehdusta vähentävien vaikutusten vuoksi. Erityisesti monista intialaisen keittiön mausteista voi olla hyötyä.

Valkosipuli lievittää oireita

Terveelliseen ruokavalioon kannattaa sisällyttää valkosipulia. Iranilaisessa kontrolloidussa tutkimuksessa on nimittäin havaittu, että valkosipuli auttaa nivelreumassa.

Kahdeksan viikkoa kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että valkosipulin käyttö annoksella 1 gramma valkosipulijauhetta päivässä alensi tulehdusarvoja ja lievitti nivelreuman oireita, kuten kivun voimakkuutta ja kipeiden nivelten määrää. Lisäksi valkosipulia käyttäneet potilaat kokivat elämänlaatunsa parantuneen ja väsymyksensä vähentyneen (Moosavian 2020).

Tutkimuksessa käytetty annos 1 gramma valkosipulijauhetta vastaa noin 2,5 grammaa tuoretta valkosipulia eli noin yhtä keskikokoista kynttä.

Ravintolisistä hyötyä

Ruusunmarjajauhe vähentää kipua

Ruusunmarjajauheen vaikutusta nivelreumaan selvitettiin lumekontrolloidussa tutkimuksessa, johon osallistui 89 nivelreumaa sairastavaa potilasta, pääasiassa naisia. Puoli vuotta kestäneessä tutkimuksessa kapseloitua ruusunmarjajauhetta käytettiin annoksella 2,5 grammaa kahdesti päivässä.

Kolmessa tutkimuksessa on havaittu, että ruusunmarjajauhe lievittää kipua nivelreumassa.

 

Tuloksena havaittiin, että ruusunmarjajauheen käyttö paransi vointia muun muassa terveyskyselyllä sekä niveltulehdusten aktiivisuuden arviointiin käytetyllä DAS-28-lomakkeella mitattuna. Tutkijat totesivat tulosten viittaavan siihen, että ruusunmarjajauheesta voi olla hyötyä käytettäessä sitä normaalin hoidon lisänä (Willich 2010).

Myös myöhemmän kolmen kontrolloidun tutkimuksen koosteen mukaan ruusunmarjasta on apua nivelreumassa. Koosteen mukaan ruusunmarjajauheen käyttö vähentää kipua ja on kaksi kertaa lumevalmisteen käyttöä tehokkaampaa. Hyötynä pidetään lisäksi sitä, että toisin kuin eräät yleiset kipulääkkeet, ruusunmarjajauhe ei aiheuta ruoansulatuskanava haavaumia eikä vaikuta veren hyytymistekijöihin (Cohen 2012).

Kversetiini lievittää jäykkyyttä ja kipua

Kversetiini on voimakas tulehdusta vähentävä flavonoidi, jota on muun muassa sipulissa, omenissa ja kapriksissa. Sitä käytetään myös ravintolisänä, ja kontrolloidussa tutkimuksessa on selvitetty sen vaikutusta nivelreumaa sairastavilla naisilla.

Tutkittavat satunnaistettiin käyttämään joko kversetiiniä annoksella 500 mg päivässä tai plasebovalmistetta. Kahdeksan viikkoa kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että kversetiinin käyttö lievitti nivelreuman oireita, kuten aamujäykkyyttä ja -kipua sekä liikunnan jälkeistä kipua. Myös sairauden aktiivisuuden arviointiin käytetyn DAS-28-asteikon lukemat paranivat, ja tulehdusmarkkeri hs-TNF-alfa aleni (Javadi 2017).

Kversetiinin käyttö tutkimuksessa käytetyllä annostuksella tulisi maksamaan noin 16 euroa kuukaudessa.

Resveratroli auttaa

Resveratroli on polyfenoli, joka tunnetuin siitä, että sitä on jonkin verran punaviinissä. Ravintolisänä sitä käytetään yleensä huomattavasti suurempina annoksina kuin punaviiniä juomalla voi käytännössä saada.

Kliinisessä tutkimuksessa selvitettiin resveratrolin käytön hyötyä nivelreumaa sairastavilla potilailla, naisilla ja miehillä. Resveratrolia käytettiin annoksella 1 gramma päivässä normaalin lääkehoidon lisänä 3 kuukauden ajan. Kontrolliryhmä sai vain normaalia lääkehoitoa.

Tuloksena havaittiin, että resveratrolia käyttäneen ryhmän sairauden kuva parani DAS28-asteikolla mitattuna. Lisäksi useat markkerit, esimerkiksi CRP, alenivat resveratrolia käyttäneillä potilailla (Khojah 2018).

Resveratrolin ongelmana pidän sen korkeaa hintaa. Käyttö 1 gramman päiväannoksella tulisi maksamaan lähes 100 euroa kuukaudessa.

Myös muista ravintolisistä olisi hyötyä

Myös eräiden muiden ravintolisien käyttö on kontrolloiduissa tutkimuksissa vähentänyt todella huomattavasti nivelreumaan sairastumisen riskiä, mutta kohtuuttoman tiukaksi kiristyneen terveysväitelainsäädännön viranomaisvalvonnan vuoksi en voi kertoa niistä tässä.

Tiukka terveysväitelainsäädännön tulkinta ei ole lukijoittenikaan etu – estäähän se saamasta tietoa, josta olisi hyötyä terveyden ylläpitämisessä. Kun ihmiset eivät saa parasta tietoa itsehoitoaan varten, he päätyvät käyttämään enemmän särky- ja muita lääkkeitä. Siten tiukka viranomaislinja palvelee lähinnä lääketeollisuuden etuja.

Yhteenveto

Nivelreuman sairastumiseen riskiin vaikuttaa perinnöllinen alttius, mutta riskiä voi silti pienentää terveellisillä elintavoilla, kuten tupakoimattomuudella ja kasvisvoittoisella ruokavaliolla.

Välimeren ruokavalio nivelreumassa yleisimmin suositeltu ruokavalio. Jos sitä noudatetaan, ruokavaliossa kannattaa painottaa kasviksia ja rasvaista kalaa. Ruokavaliota kannattaa myös täydentää tofulla, marjoilla ja vihreällä teellä.

Elävä ravinto on vegaaniruokavalion suuntaus, jossa ruokaa ei kuumenneta. Myös se on vaihtoehto nivelreumaa sairastaville. Elävän ravinnon haasteena on, että sitä on puhtaassa muodossaan vaikea noudattaa, ja lisäksi ravintoaineiden puutokset ovat sitä noudattavilla yleisiä.

On tavallista, että nivelreumaa sairastavat voivat tunnistaa itselleen oireita aiheuttavia ruokia. Niitä kannattaa luonnollisesti välttää. Samalla on hyvä huolehtia siitä, että ruoka-aineiden eliminointi ei johda ravintoaineiden puutoksiin.

Ruokavaliosta voi olla huomattavaa hyötyä nivelreumassa. Osaltaan hyödyt välittyvät siten, että suoliston mikrobiota paranee ja tulehdus alenee. Näiden parantuessa taudin aktiivisuus voi vähentyä ja oireet lievittyvät.

Jos olet kiinnostunut tietämään, millainen on Välimeren ruokavalio, jota nivelreumaakin sairastaville suositellaan, olen tässä aiemmassa kirjoituksessani kuvannut sitä melko tarkasti.

Viitteet:

Alghadir AH, Gabr SA, Al-Eisa ES. Green tea and exercise interventions as nondrug remedies in geriatric patients with rheumatoid arthritis. J Phys Ther Sci. 2016 Oct;28(10):2820-2829.

Alwarith J, Kahleova H, Rembert E, et al. Nutrition Interventions in Rheumatoid Arthritis: The Potential Use of Plant-Based Diets. A Review. Front Nutr. 2019 Sep 10; 6:141.

Asoudeh F, Dashti F, Jayedi A, et al. Caffeine, Coffee, Tea and Risk of Rheumatoid Arthritis: Systematic Review and Dose-Response Meta-analysis of Prospective Cohort Studies. Front Nutr. 2022 Feb 10;9:822557.

Audo R, Sanchez P, Rivière B, et al. Rheumatoid arthritis is associated with increased gut permeability and bacterial translocation which are reversed by inflammation control. Rheumatology (Oxford). 2022 Aug 10:keac454.

Aune D, Giovannucci E, Boffetta P, et al. Fruit and vegetable intake and the risk of cardiovascular disease, total cancer and all-cause mortality-a systematic review and dose-response meta-analysis of prospective studies. Int J Epidemiol. 2017 Jun 1;46(3):1029-1056.

Bennett JL, Pratt AG, Dodds, R. et al. Rheumatoid sarcopenia: loss of skeletal muscle strength and mass in rheumatoid arthritis. Nat Rev Rheumatol. 2023 Feb 17.

Bruzzese V, Scolieri P, Pepe J. Efficacy of gluten-free diet in patients with rheumatoid arthritis. Reumatismo. 2021 Jan 18;72(4):213-217.

Cerhan JR, Saag KG, Merlino LA, et al. Antioxidant micronutrients and risk of rheumatoid arthritis in a cohort of older women. Am J Epidemiol. 2003 Feb 15;157(4):345-54.

Cohen M. Rosehip – an evidence based herbal medicine for inflammation and arthritis. Aust Fam Physician. 2012 Jul;41(7):495-8.

Daien C, Czernichow S, Letarouilly JG, et al. Dietary recommendations of the French Society for Rheumatology for patients with chronic inflammatory rheumatic diseases. Joint Bone Spine. 2022 Mar;89(2):105319.

Darlington LG, Ramsey NW. Review of dietary therapy for rheumatoid arthritis. Br J Rheumatol. 1993 Jun;32(6):507-14.

Forsyth C, Kouvari M, D’Cunha NM, et al. The effects of the Mediterranean diet on rheumatoid arthritis prevention and treatment: a systematic review of human prospective studies. Rheumatol Int. 2018 May;38(5):737-747.

Gioia C, Lucchino B, Tarsitano MG, et al. Dietary Habits and Nutrition in Rheumatoid Arthritis: Can Diet Influence Disease Development and Clinical Manifestations? Nutrients. 2020 May 18;12(5):1456.

Guagnano MT, D’Angelo C, Caniglia D, et al. Improvement of Inflammation and Pain after Three Months’ Exclusion Diet in Rheumatoid Arthritis Patients. Nutrients. 2021 Oct 9;13(10):3535.

He J, Wang Y, Feng M, et al. Dietary intake and risk of rheumatoid arthritis-a cross section multicenter study. Clin Rheumatol. 2016 Dec;35(12):2901-2908.

Heliövaara M, Aho K, Knekt P, et al. Coffee consumption, rheumatoid factor, and the risk of rheumatoid arthritis. Ann Rheum Dis. 2000 Aug;59(8):631-5.

Hu Y, Sparks JA, Malspeis S, et al. Long-term dietary quality and risk of developing rheumatoid arthritis in women. Ann Rheum Dis. 2017 Aug;76(8):1357-1364.

Hänninen, Kaartinen K, Rauma AL, et al. Antioxidants in vegan diet and rheumatic disorders. Toxicology. 2000 Nov 30;155(1-3):45-53.

Javadi F, Ahmadzadeh A, Eghtesadi S, et al. The Effect of Quercetin on Inflammatory Factors and Clinical Symptoms in Women with Rheumatoid Arthritis: A Double-Blind, Randomized Controlled Trial. J Am Coll Nutr. 2017 Jan;36(1):9-15.

Khanna S, Jaiswal KS, Gupta B. Managing Rheumatoid Arthritis with Dietary Interventions. Front Nutr. 2017 Nov 8;4:52.

Khojah HM, Ahmed S, Abdel-Rahman MS, Elhakeim EH. Resveratrol as an effective adjuvant therapy in the management of rheumatoid arthritis: a clinical study. Clin Rheumatol. 2018 Aug;37(8):2035-2042.

Khoshbin K, Camilleri M. Effects of dietary components on intestinal permeability in health and disease. Am J Physiol Gastrointest Liver Physiol. 2020 Nov 1;319(5):G589-G608.

Kjeldsen-Kragh J, Haugen M, Borchgrevink CF, et al. Controlled trial of fasting and one-year vegetarian diet in rheumatoid arthritis. Lancet. 1991 Oct 12;338(8772):899-902.

Lanspa M, Kothe B, Pereira MR, et al. A Systematic Review of Nutritional Interventions on Key Cytokine Pathways in Rheumatoid Arthritis and Its Implications for Comorbid Depression: Is a More Comprehensive Approach Required? Cureus. 2022 Aug 15;14(8):e28031.

Linee guida per una sana alimentazione 2018. Ministero dell’agricoltura, della sovranità alimentare e delle foreste.

Moosavian SP, Paknahad Z, Habibagahi Z, Maracy M. The effects of garlic (Allium sativum) supplementation on inflammatory biomarkers, fatigue, and clinical symptoms in patients with active rheumatoid arthritis: A randomized, double-blind, placebo-controlled trial. Phytother Res. 2020 Nov;34(11):2953-2962.

Nenonen MT, Helve TA, Rauma AL, Hänninen OO. Uncooked, lactobacilli-rich, vegan food and rheumatoid arthritis. Br J Rheumatol. 1998 Mar;37(3):274-81.

Pattison DJ, et al. The role of diet in susceptibility to rheumatoid arthritis: a systematic review. J Rheumatol. 2004 Jul;31(7):1310-9.

Pedersen M, et al. Diet and risk of rheumatoid arthritis in a prospective cohort. J Rheumatol. 2005 Jul;32(7):1249-52.

Peltonen R, Nenonen M, Helve T, et al. Faecal microbial flora and disease activity in rheumatoid arthritis during a vegan diet. Br J Rheumatol. 1997 Jan;36(1):64-8.

Raad T, George E, Griffin A, et al. Effects of a Telehealth-Delivered Mediterranean Diet Intervention in Adults with Rheumatoid Arthritis (MEDRA): A Randomised Controlled Trial. medRxiv 2023.02.21.23286250.

Ramadan G, El-Beih NM, Talaat RM, Abd El-Ghffar EA. Anti-inflammatory activity of green versus black tea aqueous extract in a rat model of human rheumatoid arthritis. Int J Rheum Dis. 2017 Feb;20(2):203-213.

Rondanelli M, Perdoni F, Peroni G, et al. Ideal food pyramid for patients with rheumatoid arthritis: A narrative review. Clin Nutr. 2021 Mar;40(3):661-689.

Schönenberger KA, Schüpfer AC, Gloy VL, et al. Effect of Anti-Inflammatory Diets on Pain in Rheumatoid Arthritis: A Systematic Review and Meta-Analysis. Nutrients. 2021 Nov 24;13(12):4221.

Skoczyńska M, Świerkot J. The role of diet in rheumatoid arthritis. Reumatologia. 2018;56(4):259-267.

Tedeschi SK, Frits M, Cui J, et al. Diet and Rheumatoid Arthritis Symptoms: Survey Results from a Rheumatoid Arthritis Registry. Arthritis Care Res (Hoboken). 2017 Dec;69(12):1920-1925.

Wąż K, Kucharz EJ, Kopeć-Medrek M, et al. Intestinal dysbiosis and increased intestinal permeability as a potential risk factor for the development and progression of rheumatoid arthritis. Rheumatol Forum. 2022; 8(4).

Willich SN, Rossnagel K, Roll S, et al. Rose hip herbal remedy in patients with rheumatoid arthritis – a randomised controlled trial. Phytomedicine. 2010 Feb;17(2):87-93.

Wu T, Li Y, Wu Y, et al. Effects of Microecological Regulators on Rheumatoid Arthritis: A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized, Controlled Trials. Nutrients. 2023; 15(5):1102.

Zhao T, Wei Y, Zhu Y, et al. Gut microbiota and rheumatoid arthritis: From pathogenesis to novel therapeutic opportunities. Front Immunol. 2022 Sep 8;13:1007165.

Refluksiin apua ruokavaliosta ja elämäntavoista

By 6 kommenttia

Närästys tarkoittaa polttavaa tai epämiellyttävää tuntemusta rintalastan takana. Se on yleinen vaiva – suomalaisista 10–15 prosenttia kokee sitä viikoittain, ja kuukausittain sitä on vielä useammalla.

Toistuvan närästyksen syy on usein refluksitauti, jossa mahan sisältöä nousee ruokatorveen. Refluksitautiin voi liittyä myös muita oireita, esimerkiksi nielemiskipua, palan tunnetta kurkussa ja yskää.

Avokadon puolikas sopii hyvin refluksista kärsivän ruokavalioon.

 

Refluksitaudista puhutaan silloin, kun refluksioireita esiintyy vähintään kaksi kertaa viikossa ja elämänlaatu on heikentynyt oireiden takia.

Refluksissa merkittävä tekijä on ruokatorven alemman sulkijalihaksen (LES) spontaani avautuminen. Sulkijalihaksen tulisi toimia kuin takaiskuventtiilin: sen tulisi päästää ruokaa alas mahalaukkuun, mutta estää happaman mahansisällön pääsy takaisin ruokatorveen.

Refluksitaudissa alemman sulkijalihaksen paine ei syystä tai toisesta riitä pitämään sitä jatkuvasti suljettuna.

Refluksin yleisellä lääkehoidolla on heikkouksia

Periaatteessa lääkkeettömiä hoitoja suositellaan hoitona kaikille refluksitautia sairastaville. Kuitenkaan vastaanotoilla lääkkeettömistä vaihtoehdoista ei useinkaan kerrota potilaalle, vaan hoidoksi kirjoitetaan usein yksioikoisesti protonipumpunestäjälääkitys (PPI) -resepti.

Vaikka PPI-lääkkeiden pitäisikin olla tehokkaita lyhytaikaisten tutkimusten perusteella, yli puolella niiden käyttäjistä närästysoireet kuitenkin jatkuvat lääkityksestä huolimatta (Delshad 2020).

Näiden lääkkeiden käytön turvallisuus on myös herättänyt huolta. Käyttö yhdistetty esimerkiksi suurempaan sydäntaudin ja osteoporoottisten murtumien riskiin (Shiraev 2018, Zhou 2016).

Pitkään käytettyinä PPI-lääkkeiden on todettu lisäävän infektioriskiä, vähentävän vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä sekä heikentävän paksunsuolen mikrobiotan koostumusta.

Gastroenterologian ylilääkäri Markku Voutilaisen mukaan PPI-lääkkeiden normaalin käytön raja kulkee noin 2–3 kuukaudessa (Seppälä 2020).

Pitkään näitä lääkkeitä syöneiden kannattaa ottaa hoitavan lääkärin kanssa puheeksi, olisiko närästyksen tai refluksitaudin hoitoon muita, turvallisempia vaihtoehtoja.

Käytetäänpä refluksitaudin hoitoon lääkkeitä tai ei, elämäntapakeinot kannattaa ottaa joka tapauksessa käyttöön. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on arvioitu, että elämäntapakeinojen noudattaminen vähentää refluksioireita huomattavasti myös lääkkeitä käyttävillä (Mehta 2021).

SANASTOA

Närästys. Närästys tarkoittaa polttavaa tai epämiellyttävää tuntemusta rintalastan takana. Useimmiten polte tuntuu rintalastan alaosan tienoilla, mutta se voi tuntua myös ylempänä ja voi säteillä kaulalle.

Refluksi. Mahan sisältöä nousee takaisin ruokatorveen.

Refluksitauti. Refluksitaudista puhutaan, kun mahan sisältöä nousee ruokatorveen vähintään kaksi kertaa viikossa ja elämänlaatu on heikentynyt oireiden takia. Refluksitautiin voi liittyä närästyksen lisäksi myös muita oireita, esimerkiksi nielemiskipua, palan tunnetta kurkussa ja yskää.

Hiljainen refluksi. Hiljainen refluksi eli laryngofaryngeaalinen refluksi on mahalaukun sisällön nousemista ajoittain kurkkuun saakka.

Esofagiitti. Refluksitaudin vuoksi ruokatorvi voi tulehtua, jolloin puhutaan esofagiitista.

Pepsiini. Mahalaukun aktiivinen proteiineja hajottava entsyymi. Refluksitaudissa pepsiiniä pääsee kiinnittymään myös ruokatorveen, jossa se aiheuttaa tulehdusta.

Syömistavoilla voi vaikuttaa refluksiin

Tutkimuksissa on havaittu, että monet huonot syömiseen liittyvät tavat lisäävät voimakkaasti refluksin eli mahan sisällön takaisinvirtauksen riskiä. Vastaavasti voit vähentää refluksia hyvillä syömistottumuksilla.

Vältä syömistä myöhään illalla

Myöhään syöminen lisää huomattavasti varsinkin yöllä vaivaavan refluksin riskiä. Tuoreessa koostetutkimuksessa on havaittu, että jos päivällinen on syöty vähemmän kuin kolme tuntia ennen nukkumaan menoa, se yhdistyy yli 7 kertaa suurempaan refluksin riskiin (Zhang 2022).

Viimeiseen kolmeen tuntiin ennen nukkumaanmenoa ei siis kannata syödä mitään. Syömättömyys loppuillasta on myös sikäli hyödyllistä, että riittävän pitkä yöpaasto aktivoi mitokondrioita (Savolainen 2021).

Aamiainen kannattaa syödä

On havaittu, että aamiaisen väliin jättäneillä on lähes 3 kertaa suurempi refluksin riski. Osaltaan se saattaa johtua siitä, että aamiaisen syömättä jättäneet syövät liikaa lounaalla.

Aamiaisen syöminen ei pelkästään vähennä refluksioireita, vaan esimerkiksi aikarajoitettua syömistä koskevissa tutkimuksissa on lisäksi havaittu, että aamiaisen syöminen on monin tavoin metabolisesti hyödyllistä.

Syö rauhallisesti

Nopeasti syövillä on havaittu olevan huomattavasti useammin refluksia. Koostetutkimuksen mukaan nopeasti ateriansa syövillä on 4 kertaa useammin refluksia hitaasti syöviin verrattuna.

Syö maltillisia annoksia

Itsensä täyteen ahtavilla on havaittu olevan lähes 3 kertaa useammin refluksia kuin maltillisia annoksia syövillä. Näin ollen refluksista kärsivän kannattaa syödä maltillisia annoksia. Perinteinen okinawalainen ohje syödä itsensä vain 80-prosenttisen täyteen on hyvä.

Odota ruoan jäähtymistä

Ruoan syöminen hyvin kuumana on yksi refluksin riskitekijöistä. Kuumana ruokansa syövillä on havaittu olevan lähes 2 kertaa suurempi refluksin riski. Osaltaan se voi johtua kuuman ruoan ruokatorvea ärsyttävästä vaikutuksesta.

Vältä runsasta juomista aterialla

Runsasta juomista aterian yhteydessä kannattaa välttää. Nesteet ensinnäkin laimentavat mahahappoja ja hidastavat siten mahalaukun tyhjentymistä. Nesteet myös lisäävät mahalaukun sisällön määrää. Mahan ollessa täynnä ruokatorven alempaan sulkijalihakseen kohdistuu enemmän painetta. Se puolestaan lisää refluksin riskiä.

Muita elämäntapatekijöitä

Ylipaino ja lihavuus riskitekijöitä

Ylipaino ja lihavuus ovat vahvimpiin kuuluvia refluksin riskitekijöitä. Se johtuu muun muassa siitä, että runsas vatsanseudun rasva aiheuttaa painetta pallean tienoilla.

Maltillinenkin painonpudotus auttaa monesti refluksissa. Erässä tutkimuksessa havaittiin, että painoindeksin (BMI) pienentyessä 3,5:llä säännölliset refluksioireet vähenivät 40 prosenttia.

Tupakointi lisää refluksin riskiä

Tupakointi lisää refluksia vähentämällä ruokatorven alemman sulkijalihaksen painetta. Vastaavasti on havaittu, että tupakoinnin lopettaminen vähentää refluksioireita. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että tupakoinnin onnistuneesti vuodeksi lopettaneiden refluksioireet vähenivät 44 prosenttia.

Rankka liikunta lisää riskiä

Rasittava liikunta, kuten juoksu, aiheuttaa helposti refluksia. Toisaalta myös liikkumattomuus lisää sen riskiä, joten refluksin vähentämiseksi parasta on harrastaa liikuntaa kohtuullisesti.

Mieli vaikuttaa

Aivoilla ja suolistolla on vahva hermostollinen yhteys. Niinpä ei ole ihme, että ahdistus on yhdistetty närästykseen.

Ruokavaliomuutokset auttavat refluksissa

Ateriakokojen ja syömisen ajoittamisen lisäksi myös ruokavaliomuutoksin voi vähentää hyvin närästystä ja refluksia. Yleensä kannattaa aloittaa siitä, että vähennetään refluksia tavallisimmin aiheuttavien ruokien ja juomien nauttimista.

Tavallisimpia refluksia pahentavia ruokia

Seuraavassa kerron tavallisimmista refluksia pahentavista ruoista. Jos kärsit refluksioireista jatkuvasti tai usein, näiden ruokien ja juomien rajoittaminen on suositeltavaa.

Hiilihapotetut juomat

Hiilihapotetut juomat, ja varsinkin kolajuomat, ovat pahimpia refluksin aiheuttajia. Ne lisäävät painetta mahalaukussa, minkä vuoksi ne röyhtäyttävät helposti.

Kolajuomat ovat refluksissa haitallisia hiilihapon ja happamuutensa vuoksi.

 

Lisäksi monien hiilihapotettujen juomien pH on matala. Esimerkiksi kolajuomien pH on niinkin matala kuin 2,5–3,4, mikä johtuu pääasiassa niihin lisätystä fosforihaposta (Borjian 2010).

Hiilihapotettuja juomia kannattaa refluksissa korvata veden juomisella. Vesi ei aiheuta painetta ruokatorven alasulkijaan, ja lisäksi veden pH on neutraali tai lievästi emäksinen (esimerkiksi Helsingin juomaveden pH on 8,4–8,5).

Rasvainen tai paistettu ruoka

Runsasrasvainen ruoka lisää sappihappojen eritystä, ja lisäksi sillä on ruokatorven alempaa sulkijalihasta löystyttävää vaikutusta, minkä vuoksi se pahentaa refluksioireita. Paistettaessa lisäksi muodostuu haitallisia yhdisteitä, jotka voivat myös aiheuttaa vatsaärsytystä.

Sitrushedelmät

Sitrushedelmät voivat ärsyttää happamuutensa vuoksi suoraan ruokatorvea ja pahentaa siten närästys- ja refluksioireita. Sitrushedelmien syömistä onkin hyvä korvata muilla hedelmillä.

Tomaatti

Tomaattiruoat ovat sitrushedelmien tavoin happamia ja voivat ärsyttää ruokatorvea ja pahentaa siten refluksioireita.

Raa’at hedelmät ja marjat

Raakojen hedelmien ja marjojen syöminen aiheuttaa voimakkaasti refluksia. Esimerkiksi raa’at omenat ja raa’at marja-aroniat ovat pahoja refluksin aiheuttajia.

Happamat hedelmämehut

Happamat hedelmämehut voivat sitrushedelmien tavoin ärsyttää ruokatorvea.

Voimakkaat mausteet

Voimakkaat mausteet, kuten chili, ovat tunnettuja närästyksen ja refluksioireiden pahentajia. Voimakkaat mausteet aiheuttavat närästystä ärsyttämällä ruokatorven limakalvoa.

Voimakkaiden mausteiden käyttöä voi korvata miedommilla, kuten pienellä määrällä mustapippuria sekä yrttimausteilla.

Sipuli ja valkosipuli

Sipuli ja valkosipuli kuuluvat myös tavallisiin närästystä ja refluksia pahentaviin ruokiin. Näiden kohdalla vähentäminen todennäköisesti useimmiten riittää.

Minttu ja piparminttu

Minttu ja piparminttu lisäävät refluksioireita aikaansaamalla ruokatorven alemman sulkijalihaksen nopean rentoutumisen. Jos kärsit usein refluksista, voi olla paikallaan välttää esimerkiksi minttuteetä ja piparminttupurukumia.

Kahvi ja vahva tee

Tutkimuksissa on havaittu, että kahvia paljon juovilla on enemmän refluksioireita kuin sitä korkeintaan 2 kupillista päivässä nauttivilla. Kahvin juontia kannattaakin vähentää niin kauan kuin refluksioireet vaivaavat.

Kahvi pahentaa refluksia kofeiinin sekä sisältämiensä tanniinien vuoksi. Kofeiini löystyttää ruokatorven alempaa sulkijalihasta. Kahvin tanniinit puolestaan saavat mahan erittämään happoa, mikä pahentaa närästystä ja refluksia. Myös vahva tee sisältää tanniineja ja senkin juominen voi aiheuttaa refluksioireita.

Refluksioireista kärsivälle vihreä tee sopii todennäköisesti paremmin kuin kahvi ja musta tee, mutta senkin juonnissa on hyvä noudattaa kohtuullisuutta.

Suklaa

Suklaa sisältää kofeiinia ja teobromiinia, jotka rentouttavat ruokatorven alasulkijaa ja pahentavat siten refluksioireita. Myös suklaan rasvaisuus on omiaan aiheuttamaan närästystä.

Alkoholijuomien vaikutukset poikkeavat toisistaan

Yleisesti ottaen alkoholijuomat lisäävät hieman refluksin riskiä. Koostetutkimuksen mukaan alkoholinkäyttö lisää refluksin riskiä 28 prosentilla, kun kaikkia tutkimuksia tarkastellaan yhdessä (Zhang 2021).

Alkoholijuomilla on kuitenkin eroja. Väkevät alkoholijuomat ärsyttävät ruokatorvea ja pahentavat siten refluksia. Eräässä kanadalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että väkeviä käyttäneillä oli lähes 3 kertaa useammin refluksia.

Valkoviinin on puolestaan havaittu vähentävän ruokatorven alemman sulkijalihaksen painetta, jolloin takaisinvirtausta tapahtuu helposti. Punaviinillä ei ole juurikaan tällaista ruokatorven alasulkijaa löystyttävää vaikutusta, joten se on valkoviiniä parempi valinta (Pehl 1998).

Olut on pH-arvoltaan melko neutraalia, mutta se röyhtäyttää helposti. Kontrolloidussa tutkimuksessa on havaittu, että olut aiheuttaa refluksia yhtä paljon kuin valkoviinikin refluksista kärsivillä potilailla (Pehl 2006).

Refluksista kärsivän on hyvä tarkkailla alkoholin vaikutusta omiin oireisiinsa. Jos alkoholia nautitaan ollenkaan, lasillinen punaviiniä silloin tällöin voi olla paras juomavalinta.

Refluksissa auttavia ruokavaliomalleja

Kasvisruokavalio ja Välimeren ruokavalio hyödyksi

Ruokavaliomalleista kasvisruokavalion noudattamisen on havaittu yhdistyvän 66 prosenttia pienempään refluksin riskiin.

Myös Välimeren ruokavaliota noudattavilla on huomattavasti pienempi refluksi riski. Albanialaisessa tutkimuksessa havaittiin, että tutkittavilla, jotka eivät olleet noudattaneet Välimeren ruokavaliota, oli 2,3 kertaa suurempi refluksin riski.

Välimeren ruokavalion on havaittu auttavan myös kontrolloidussa tutkimuksessa, jossa sen noudattamista verrattiin tavanomaiseen protonipumpun estäjä -lääkitykseen. Välimeren ruokavaliota noudattaneessa ryhmässä nautittiin lisänä emäksistä vettä, jonka pH oli yli 8. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että Välimeren ruokavalio auttoi refluksissa vähintään yhtä hyvin kuin lääkitys (Zalvan 2017).

Vaikka Välimeren ruokavalion on havaittu auttavan refluksissa, sitä ei voi pitää ihanteellisena sen hoitoon, sillä siihen kuuluu myös refluksia pahentavia ruokia ja juomia, kuten tomaattia, sitrushedelmiä, kahvia ja alkoholia. Lisäksi oliiviöljyä käytetään siinä monesti enemmän kuin refluksissa olisi hyväksi.

Parempana refluksiin pidän Koufmanin ruokavaliota, jonka esittelen seuraavassa.

Koufmanin vähähappoinen ruokavalio

Lääkäri ja refluksitutkija Jamie Koufman on kehittänyt vähähappoisen ruokavalion refluksin ja erityisesti laryngofaryngeaalisen refluksin hoitoon. Ruokavalion erityinen piirre on, että siitä eliminoidaan alkuvaiheessa kaikki ruoat, joiden pH on alle 5. Siten esimerkiksi sitrushedelmiä, tomaattia tai virvoitusjuomia ei kuulu siihen.

Happamien ruokien rajoittamista perustellaan sillä, että happamat ruoat muuttavat ruokatorven pH:n happamaksi, jolloin pepsiini, ruoansulatusentsyymi, aktivoituu ja pääsee aiheuttamaan tulehdusta ruokatorvessa. Kun ruokavaliota säädetään pH:lla mitattuna emäksisemmäksi, ruokatorven limakalvon pH pysyy neutraalina eikä pepsiini aktivoidu.

Koufman pitää banaania hyvänä välipalana refluksista kärsivälle.

 

Koufman selvitti kehittämänsä ruokavalion vaikutusta kaksiviikkoisessa interventiossa, johon osallistuneilla oli sellainen laryngofaryngeaalinen refluksi, johon protonipumpun estäjä -lääkitys ei ollut auttanut. Tutkimuksessa vähähappoisen ruokavalion havaittiin lievittävän refluksin oireita (Koufman 2011).

Koufmanin ruokavaliossa sallittuja ovat:
  • Vihannekset – mutta ei tomaatti, paprika tai sipuli
  • Peruna ja juurekset – mutta ei sipuli
  • Banaani ja melonit (vesimeloni, cantaloupemeloni ja hunajameloni)
  • Avokado
  • Sienet
  • Leipä, kaurapuuro ja muu täysjyvävilja, riisi, pasta, aamiaismurot, muffinssit, popcorn (ilman voita)
  • Pavut ja tofu
  • Kala (grillattuna, uunissa tai höyrytettynä)
  • Kana ja kalkkuna (ilman nahkaa)
  • Rasvaton maito, soijamaito, mantelimaito
  • Oliiviöljy (korkeintaan 2 rkl päivässä)
  • Yrtit – mutta ei valkosipulia tai sinappia
  • Mausteista sallittuja on inkivääri
  • Muita sallittuja ovat mm. agave, aloe vera, kahvi (korkeintaan 1 kupillinen päivässä), munanvalkuainen ja hunaja

Banaania Koufman pitää erinomaisena välipalaruokana mutta lisää, että banaanit olisi parasta nauttia keltaisina ennen kuin niihin on ilmestynyt mustia pilkkuja. Vaikkakin banaani sopii refluksista kärsiville yleensä hyvin, 1–5 prosentille ihmisistä banaani aiheuttaa refluksia, joten poikkeuksia on.

Jos haluat tietää Koufmanin lähestymistavasta enemmän, niin hän on kirjoittanut kollegoidensa kanssa Dropping Acid -nimisen kirjan, ja hänellä on myös nimeään kantava nettisivusto.

Koufmanin ruokavalio on varsin rajoittava eikä sitä ole tarkoitus noudattaa pysyvästi, vaan sitä voidaan vähitellen laventaa, kun oireet ovat helpottaneet.

Koufmanin ruokavaliota ei pidä sekoittaa takavuosien muodikkaaseen pH-ruokavalioon, joka on eri asia. Koufmanin ruokavalion pH-lukemat perustuvat ruokien aktuaaliseen pH-lukuun ennen niiden syömistä. Ruokien palamistulokseen (PRAL tai NEAP) perustuva happamuuden arviointi on eri asia.

Muita keinoja

Psylliumlisä auttaa

Psyllium on ravintokuitua, jota myydään tavallisissakin kaupoissa. 2–3 kertaa päivässä otetun psylliumlisän on havaittu vähentävän refluksioireita. 132 potilasta käsittäneessä tutkimuksessa psylliumlisä (2 x 5 grammaa päivässä) on ollut tehokas jopa omepratsoli-lääkitykseen verrattuna (Hosseini 2018).

Jos olet kiinnostunut kokeilemaan psylliumin käyttöä, sitä voi käyttää esimerkiksi siten, että 5 grammaa psylliumia sekoitetaan lämpimään veteen ja nautitaan tuntia ennen aamiaista ja päivällistä. 5 grammaa vastaa noin kahta kukkurallista teelusikallista psylliumia.

Psylliumin käytön bonushyöty on, että se alentaa kolesterolia. 10,2 grammaa psylliumia päivässä alentaa kontrolloidun tutkimuksen mukaan LDL-kolesterolia 7 prosenttia (Anderson 2000).

Syö misokeittoa

Misokeittoa syövät kärsivät harvemmin refluksitaudista, huomattiin japanilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa. Siten on mahdollista, että misokeiton säännöllinen syöminen voisi auttaa refluksissa (Mano 2018).

Suosi pehmeitä ruokia, kuten smoothieita

Refluksissa ruokatorvi voi olla ärtynyt tai vaurioitunut, jolloin karkeat ruoat voivat ärsyttää sitä. Karkeiden ruokien sijaan voit suosia pehmeitä ruokia, kuten refluksiin sopivista ruoka-aineista tehtyjä smoothieita. Esimerkiksi avokado ja banaani sopivat hyvin smoothieiden rungoksi.

Sängyn päädyn korottaminen auttaa

Kuten edellä jo kerroin, yöaikaisen refluksin riskiä vähentää se, että ei syödä kolmeen tuntiin ennen nukkumaan menoa. Jos se ei auta riittävästi, sängyn päätyä voi lisäksi korottaa 20 sentillä. Korottamiseen voi käyttää myös moottorisänkyä tai erityistä kiilatyynyä.

Palleahengitysharjoitukset auttavat refluksitaudissa

Edellä jo kerroin, että refluksin yksi syy on, että ruokatorven alasulkijalihas ei toimi kunnolla. Sitä voi kuitenkin harjoittaa epäsuorasti.

Satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa on kiinnostavasti havaittu, että fysioterapeuttiset palleahengitysharjoitukset auttavat refluksissa ja mahdollistavat lääkityksen vähentämisen. Potilaat myös kokivat elämänlaatunsa parantuneen (Eherer 2012, Ong 2018).

Jos olet kiinnostunut tästä itsehoitomahdollisuudesta, YouTube-videolla on hyvin selostettu harjoitukset.

Myös joogassa on hengitysharjoituksia, jotka voivat tieteellisen artikkelin mukaan auttaa refluksissa.

Rohdosvalmisteita närästykseen ja refluksiin

Rohtosalkojuuri lievittää ärsytystä

Rohtosalkojuuri (engl. marshmallow) on ikivanha rohdoskasvi, jota ei Suomessa kasva juurikaan luonnonvaraisena joitain harvoja lounaisrannikon esiintymiä lukuun ottamatta.

Perinteisesti rohtosalkojuurta on käytetty esimerkiksi kuivan yskän ja närästyksen hoitoon. Hyöty perustuu kasvin juuren sisältämiin lima-aineisiin sekä tulehdusta vähentäviin yhdisteisiin.

Rohtosalkojuurta on käytetty perinteisesti mm. kuivan yskän ja närästyksen hoitoon.

 

Euroopan lääkevirasto EMA on hyväksynyt rohtosalkojuuren perinteen mukaisen käytön oireenmukaiseen suun ja nielun ärsytykseen sekä niihin liittyvään yskään. Lisäksi virasto on hyväksynyt oireenmukaisen käytön ruoansulatusjärjestelmän lievän epämukavuuden helpottamiseksi (EMA 2016).

Euroopan lääkevirasto ei suosittele rohtosalkojuurta alle 12-vuotiaille, raskaana oleville tai imettäville, koska tietoa turvallisuudesta näille ryhmille ei ole.

Rohtosalkojuurta voi olla vaikeaa löytää Suomesta valmiina rohdoksena mutta sen siemeniä on myynnissä, joten sitä voi viljellä itse.

Punajalava on perinteinen rohdos närästykseen

Punajalava (engl. slippery elm) on pohjoisamerikkalainen puu, jonka kaarnaa intiaanit jo perinteisesti käyttivät luontaislääkkeenä esimerkiksi närästykseen.

Punajalavan sanotaan auttavan refluksin akuutteihin oireisiin ja suojaavan hapon vahingoittamia kudoksia. Käsitys punajalavan hyödystä närästyksessä ja refluksissa perustuu perinteiseen käyttöön. Monissa tieteellisissä artikkeleissa punajalava mainitaan refluksin yhteydessä, mutta varsinainen tieteellinen näyttö tehosta puuttuu (Yarnell 2010).

Punajalavaa myydään ravintolisänä, mutta sitä ei ole Suomen Terveysravinnon valikoimissa.

Kaikkien ravintolisien vaikutusta en voi kertoa

Huomattavasti tiukentuneen terveysväitelainsäädännön tulkinnan vuoksi en voi kertoa tässä sellaisten ravintolisien vaikutuksista, joita Suomen Terveysravinnolla on myynnissä. Näin tiukka viranomaislinja ei ole mielestäni kuluttajienkaan etu, sillä se estää saamasta tietoa, josta voisi olla hyötyä terveyden ylläpitämisessä.

Yhteenveto

Närästyksen ja refluksin ehkäisemiseksi on hyödyllistä noudattaa kasvisvoittoista ja vähärasvaista ruokavaliota. Syömisessä tulisi noudattaa tasaista ateriarytmiä, annoskoot on hyödyllistä pitää kohtuullisina, ja ruoka tulisi nauttia rauhalliseen tahtiin, kiirehtimättä.

Tavallisimpia oireita pahentavia ruokia ja juomia on hyvä välttää tai ainakin rajoittaa. Niitä ovat mm. hiilihapotetut juomat, paistetut ruoat, kahvi, vahva tee, sitrushedelmät, tomaatti, voimakkaat mausteet ja suklaa.

Illalla on suositeltavaa lopettaa syöminen viimeistään kolme tuntia ennen nukkumaan menoa, mikä ehkäisee hyvin yöaikaista refluksia.

Viitteet:

Althaeae radix. European Medicines Agency. 2016.

Anderson JW, Allgood LD, Lawrence A, et al. Cholesterol-lowering effects of psyllium intake adjunctive to diet therapy in men and women with hypercholesterolemia: meta-analysis of 8 controlled trials. Am J Clin Nutr. 2000 Feb;71(2):472-9.

Borjian A, Ferrari CC, Anouf A, Touyz LZ. Pop-cola acids and tooth erosion: an in vitro, in vivo, electron-microscopic, and clinical report. Int J Dent. 2010;2010:957842.

Dagli U, Kalkan IH. The role of lifestyle changes in gastroesophageal reflux diseases treatment. Turk J Gastroenterol. 2017 Dec;28(Suppl 1):S33-S37.

Delshad SD, Almario CV, Chey WD, Spiegel BMR. Prevalence of Gastroesophageal Reflux Disease and Proton Pump Inhibitor-Refractory Symptoms. Gastroenterology. 2020 Apr;158(5):1250-1261.e2.

Deters A, Zippel J, Hellenbrand N, et al. Aqueous extracts and polysaccharides from Marshmallow roots (Althea officinalis L.): cellular internalisation and stimulation of cell physiology of human epithelial cells in vitro. J Ethnopharmacol. 2010 Jan 8;127(1):62-9.

Eherer AJ, Netolitzky F, Högenauer C, et al. Positive effect of abdominal breathing exercise on gastroesophageal reflux disease: a randomized, controlled study. Am J Gastroenterol. 2012 Mar;107(3):372-8.

Guadagnoli L, Simons M, McGarva J, et al. Improving Patient Adherence to Lifestyle Changes for the Management of Gastroesophageal Reflux. Patient Prefer Adherence. 2022 Apr 5;16:897-909.

Hosseini M, Salari R, Akbari Rad M, et al. Comparing the Effect of Psyllium Seed on Gastroesophageal Reflux Disease with Oral Omeprazole in Patients with Functional Constipation. J Evid Based Integr Med. 2018 Jan-Dec;23:2515690X18763294.

Katz PO, Dunbar KB, Schnoll-Sussman FH, et al. ACG Clinical Guideline for the Diagnosis and Management of Gastroesophageal Reflux Disease. Am J Gastroenterol. 2022 Jan 1;117(1):27-56.

Koufman JA. Low-acid diet for recalcitrant laryngopharyngeal reflux: therapeutic benefits and their implications. Ann Otol Rhinol Laryngol. 2011 May;120(5):281-7.

Koufman JA, Johnston N. Potential benefits of pH 8.8 alkaline drinking water as an adjunct in the treatment of reflux disease. Ann Otol Rhinol Laryngol. 2012 Jul;121(7):431-4.

Koufman JA, Stern J, Bauer MM. Dropping Acid. The Reflux Diet Cookbook & Cure. Simoon & Schuster. 2010.

Leiman DA, Riff BP, Morgan S, et al. Alginate therapy is effective treatment for gastroesophageal reflux disease symptoms: a systematic review and meta-analysis. Dis Esophagus. 2017 Feb 1;30(2):1-8.

Malekmohammad K, Rafieian-Kopaei M, Sardari S, Sewell RD. Toxicological effects of Mentha x piperita (peppermint): a review. Toxin Reviews. 2021;40(4):445-59.

Mano F, Ikeda K, Sato T, et al. Reduction in Gastroesophageal Reflux Disease Symptoms Is Associated with Miso Soup Intake in a Population-Based Cross-Sectional Study: The Nagahama Study. J Nutr Sci Vitaminol (Tokyo). 2018;64(5):367-373.

Martin Z, Spry G, Hoult J, et al. What is the efficacy of dietary, nutraceutical, and probiotic interventions for the management of gastroesophageal reflux disease symptoms? A systematic literature review and meta-analysis. Clin Nutr ESPEN. 2022 Dec;52:340-352.

Mehta RS, Song M, Staller K, Chan AT. Association Between Beverage Intake and Incidence of Gastroesophageal Reflux Symptoms. Clin Gastroenterol Hepatol. 2020 Sep;18(10):2226-2233.e4.

Mone I, Kraja B, Bregu A, et al. Adherence to a predominantly Mediterranean diet decreases the risk of gastroesophageal reflux disease: a cross-sectional study in a South Eastern European population. Dis Esophagus. 2016 Oct;29(7):794-800.

Männikkö R. Refluksitaudin ravitsemushoito. Lääkärikirja Duodecim. 22.9.2020

Ness-Jensen E, Hveem K, El-Serag H, Lagergren J. Lifestyle Intervention in Gastroesophageal Reflux Disease. Clin Gastroenterol Hepatol. 2016 Feb;14(2):175-82.e1-3.

Newberry C, Lynch K. The role of diet in the development and management of gastroesophageal reflux disease: why we feel the burn. J Thorac Dis. 2019 Aug;11(Suppl 12):S1594-S1601.

Närästyslääkkeet (happolääkkeet). Lääkärikirja Duodecim. 17.10.2022.

Ong AM, Chua LT, Khor CJ, et al. Diaphragmatic Breathing Reduces Belching and Proton Pump Inhibitor Refractory Gastroesophageal Reflux Symptoms. Clin Gastroenterol Hepatol. 2018 Mar;16(3):407-416.e2.

Pan J, Cen L, Chen W, et al. Alcohol Consumption and the Risk of Gastroesophageal Reflux Disease: A Systematic Review and Meta-analysis. Alcohol Alcohol. 2019 Jan 1;54(1):62-69.

Pehl C, Pfeiffer A, Wendl B, Kaess H. Different effects of white and red wine on lower esophageal sphincter pressure and gastroesophageal reflux. Scand J Gastroenterol. 1998 Feb;33(2):118-22.

Pehl C, Wendl B, Pfeiffer A. White wine and beer induce gastro-oesophageal reflux in patients with reflux disease. Aliment Pharmacol Ther. 2006 Jun 1;23(11):1581-6.

Samuels TL, Johnston N. Pepsin in gastroesophageal and extraesophageal reflux: molecular pathophysiology and diagnostic utility. Curr Opin Otolaryngol Head Neck Surg. 2020 Dec;28(6):401-409.

Savolainen L, Helavuori E. Pidä huolta mitokondrioistasi, kehottaa lääkäri Anu Wartiovaara. Kauneus & Terveys. 25.5.2021.

Seppälä L. Hälyttävän monella suomalaisella on refluksitautiin viittaavia oireita – tunnista myös ”hiljaisen” refluksin merkit. Ilta-Sanomat. 25.11.2020.

Shiraev TP, Bullen A. Proton Pump Inhibitors and Cardiovascular Events: A Systematic Review. Heart Lung Circ. 2018 Apr;27(4):443-450.

Tosetti C, Savarino E, Benedetto E, et al. Elimination of Dietary Triggers Is Successful in Treating Symptoms of Gastroesophageal Reflux Disease. Dig Dis Sci. 2021 May;66(5):1565-1571.

Tunturi S. Närästys. Lääkärikirja Duodecim. 18.2.2022

Voutilainen M. Refluksitauti – hyvänlaatuinen mutta kallis sairaus. Duodecim. 2014;130(8):801-7.

Yarnell E, Abascal K. Herbs for gastroesophageal reflux disease. Altern Complement Ther. 2010;16:344–6.

Ylävatsavaivat ja refluksioireet. Käypä hoito -suositus. Lääkäriseura Duodecim. 18.02.2022.

Zaghlool SS, Abo-Seif AA, Rabeh MA, et al. Gastro-Protective and Anti-Oxidant Potential of Althaea officinalis and Solanum nigrum on Pyloric Ligation/Indomethacin-Induced Ulceration in Rats. Antioxidants (Basel). 2019 Oct 25;8(11):512.

Zalvan CH, Hu S, Greenberg B, Geliebter J. A Comparison of Alkaline Water and Mediterranean Diet vs Proton Pump Inhibition for Treatment of Laryngopharyngeal Reflux. JAMA Otolaryngol Head Neck Surg. 2017 Oct 1;143(10):1023-1029.

Zhang M, Hou ZK, Huang ZB, et al. Dietary and Lifestyle Factors Related to Gastroesophageal Reflux Disease: A Systematic Review. Ther Clin Risk Manag. 2021 Apr 15;17:305-323.

Zhou B, Huang Y, Li H, Sun W, Liu J. Proton-pump inhibitors and risk of fractures: an update meta-analysis. Osteoporos Int. 2016 Jan;27(1):339-47.