Ekstraneitsytoliiviöljyn monta terveyshyötyä

heinäkuu 4, 2022 By Juhana Harju 9 kommenttia

Välimeren ruokavalion kenties tunnusomaisin piirre on oliiviöljyn käyttö lähes yksinomaisena ravinnon rasvana.

Ekstraneitsytoliiviöljyä saadaan Välimeren ilmastossa kasvavien oliivipuiden hedelmistä mekaanisesti puristamalla. Öljy puristetaan oliiveista tavallisesti 27–30 Celsius-asteen lämpötilassa eikä kemikaaleja käytetä.

Salaattien syöminen ja oliiviöljyn käyttö on eräissä tutkimuksissa yhdistynyt pienempään kuolleisuuteen.

Välimeren alueella ekstraneitsytoliiviöljyn hyödyistä terveydelle on oltu tietoisia jo ainakin pari tuhannen vuoden ajan. Viime vuosikymmeninä lukuisat tutkimukset ovat vahvistaneet hyödyt.

Monia hyötyjä sydänterveydelle

Ekstraneitsytoliiviöljyn hyödyt sydämelle ovat merkittäviä.

Espanjalaisessa PREDIMED-tutkimuksessa selvitettiin oliiviöljyn ja ekstraneitsytoliiviöljyn käytön yhteyttä sydäntaudin riskiin ja sydänkuolleisuuteen. Tutkimuksessa havaittiin, että runsaasti ekstraneitsytoliiviöljyä käyttäneiden sydäntautikuolleisuus oli 48 prosenttia pienempää verrattuna sitä vähän käyttäneisiin (Guasch-Ferré 2014).

Oliiviöljy koostuu pääasiassa yksittäistyydyttämättömästä rasvasta. Muita yksittäistyydyttymättömän rasvan muita lähteitä ruokavaliossa ovat muun muassa rypsiöljy ja liha.

Koostetutkimuksessa selvitettiin yksittäistyydyttymättömän rasvan saannin yhteyttä muun muassa sydänkuolleisuuteen. Siinä havaittiin, että vain oliiviöljystä saatu yksittäistyydyttymätön rasva on yhteydessä pienempään sydäntautikuolleisuuteen. (Schwingshackl 2014).

Vähentää aivohalvausriskiä

Oliiviöljyn käyttö on yhdistetty pienempään aivohalvausriskiin. Noin 40 000 tutkittavaa käsittäneessä espanjalaisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että oliiviöljyä päivittäin 20-30 grammaa käyttäneillä tutkittavilla oli 20 prosenttia pienempi aivohalvauksen riski.

Lisäksi havaittiin, että ekstraneitsytoliiviöljyn vaikutukset olivat tavallista oliiviöljyä vahvempia (Donat-Vargas 2022).

Ekstraneitsytoliiviöljyn koostumuksesta

Aiemmin ajateltiin, että oliiviöljyn hyödylliset vaikutukset sydämelle ovat sen ansiota, että se sisältää 70–80-prosenttisesti yksittäistyydyttymätöntä rasvaa, tarkemmin sanottuna öljyhappoa.

Nykyisin tutkijat katsovat, että suurin osa ekstraneitsytoliiviöljyn hyödyllisistä terveysvaikutuksista ei johdu yksittäistyydyttymättömästä rasvasta, vaan pienemmistä osatekijöistä, joita ekstraneitsytoliiviöljyssä on 1-2 prosenttia. Näistä tärkeimpiä ovat polyfenolit, kuten hydroksityrosoli, tyrosoli, oleuropeiini ja oleokantaali.

Auttaa ylläpitämään hyviä kolesteroliarvoja

Oliiviöljyn käyttö auttaa ylläpitämään kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin tasot hyvinä. Kontrolloidussa tutkimuksessa on havaittu, että kolesteroliarvot ovat korkeammat neljän viikon voin käytön jälkeen verrattuna ekstraneitsytoliiviöljyyn (Khaw 2018).

Vielä merkittävämpää on, että ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö suojaa LDL-kolesterolia hapettumiselta. Se on erityisen tärkeä vaikutus, sillä juuri hapettunutta kolesterolia pidetään aterogeenisena oli valtimotautia aiheuttavana (Linna 2014).

Ekstraneitsytoliiviöljy myös kohottaa hyvänä pidettyä HDL-kolesterolia. Nykyisin tiedetään, että erityisen tärkeää on HDL-kolesterolin toiminnallisuus eli se, miten hyvin se vähentää tulehdusta ja kuljettaa kolesterolia takaisin maksaan. Juuri näissä ekstraneitsytoliiviöljyllä on hyvä vaikutus (Gaforio 2019).

Ehkäisee verihyytymiä

Ekstraneitsytoliiviöljy estää verihiutaleiden yhteenliimautumista ja vähentää siten verihyytymien muodostumista. Lisäksi ekstraneitsytoliiviöljy vaikuttaa lievästi muihin veren hyytymistekijöihin, esim. faktori VII ja kudosfaktori (Yubero-Serrano 2019).

Näiden vaikutusten ansiosta ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö pienentää veritulppariskiä.

Vähentää tulehdusta

Lievä systeeminen tulehdus lisääntyy elimistössämme ikääntymisen myötä ja se vaikuttaa kroonisten rappeutumissairauksien taustalla. Ekstraneitsytoliiviöljy on yksi merkittävimmistä ruokavalion tekijöistä, joilla kroonista tulehdusta voi vähentää.

Pari vuotta sitten julkaistun katsausartikkelin mukaan säännöllinen oliiviöljyn käyttö alentaa tulehdusmarkkereita, erityisesti interleukiini-6:tta, joka on yhdistetty ikääntymiseen liittyviin kroonisiin rappeutumissairauksiin (Fernandes 2020).

Alentaa verenpainetta

Kontrolloidussa tutkimuksessa on havaittu, että ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö alentaa verenpainetta verrokkiöljyyn verrattuna. Tutkimuksessa havaittiin, että verenpainelääkityksen annos voitiin keskimäärin puolittaa ekstraneitsytoliiviöljyä käyttäneillä. Monilla verenpaine laski jopa niin paljon, että verenpainelääkitys voitiin lopettaa kokonaan (Ferrara 2000).

Ekstraneitsytoliiviöljy sopiii myös paistamiseen.

Kannattaa huomata, että tässä tutkimuksessa käytettiin ekstraneitsytoliiviöljyä päivittäin paljon. Miehiä ohjeistettiin käyttämään ekstraneitsytoliiviöljyä 4 ruokalusikallista päivässä ja naisia 3 ruokalusikallista päivässä. Jos ekstraneitsytoliiviöljyä käytetään tätä vähemmän tai ruuanlaittorasvana käytetään sen ohella esimerkiksi voita, verenpainetta alentava vaikutus jää todennäköisesti vähäisemmäksi tai verenpaine ei alene lainkaan.

Tutkijat arvelivat tutkimuksessa, että ekstraneitsytoliiviöljyn verenpainetta alentava vaikutus voi olla sen ansiota, että sen polyfenolit lisäävät typpioksidin muodostumista verisuonissa.

Parin vuoden takaisessa tieteellisessä katsausartikkelissa on arvioitu, että oliiviöljy on ihanteellinen ravinnon rasva verenpaineen alentamiseksi niin terveille kuin sydänsairaillekin (Massaro 2020).

Ehkäisee hyvin diabetesta

Välimeren ruokavalion noudattamisen ohella käytettynä ekstraneitsytoliiviöljy ehkäisee tyypin 2 diabetekseen sairastumista.

Kontrolloiduissa PREDIMED-tutkimuksessa havaittiin, että oliiviöljyä Välimeren ruokavalion noudattamiseen ohella käyttäneillä oli peräti 53 prosenttia pienempi riski sairastua diabetekseen verrattuna vähärasvaisempaa verrokkiruokavaliota noudattaneisiin (Salas-Salvadó 2011 ja 2018).

Merkille pantavaa tässä tutkimuksessa oli se, että siinä diabetesriski väheni huomattavasti, vaikka ruokavaliomuutoksilla ei pyritty painonlaskuun eikä liikunnan lisäämiseen. Tutkijat totesivat tutkimuksensa keskusteluosuudessa, että niillä henkilöillä, jotka noudattivat Välimeren ruokavaliota parhaiten, oli 2–3 kertaa pienempi diabeteksen riski verrattuna sitä huonosti noudattaneisiin.

Jos Välimeren ruokavalion ja ekstraneitsytoliiviöljyn käytön ohella vielä lisätään liikuntaa ja pudotetaan painoa, diabeteksen riskin voi odottaa vähenevän vielä enemmän.

Välimeren ruokavalion ja oliiviöljyn diabetesta ehkäisevä vaikutus on pitkälti sen ansiota, että niistä saadaan runsaasti tyydyttymätöntä rasvaa.

Oliiviöljy hillitsee aterianjälkeisen verensokerin nousua, ja öljyhappo, jota oliiviöljyssä on runsaasti, alentaa paastoverensokeria ja vähentää insuliiniresistenssiä.

Kaksi vuotta kestäneessä laihdutustutkimuksessa havaittiinkin, että Välimeren ruokavaliota noudattaneilla diabeetikoilla paastoinsuliini ja insuliiniresistenssi paranivat vähärasvaiseen ruokavalioon verrattuna (Shai 2008).

Pitkään jatkuvana systeeminen tulehdus on haitallinen tekijä, joka aiheuttaa insuliiniresistenssiä ja altistaa osaltaan diabetekselle. Välimeren ruokavaliolla ja ekstraneitsytoliiviöljyllä on yhdessä tulehdusta vähentävää vaikutuksia, joiden ansiosta ne voivat myös vähentää diabeteksen riskiä.

Raskausdiabetes on yleinen sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Kontrolloidussa tutkimuksessa on havaittu, että ekstraneitsytoliiviöljyllä ja pistaasipähkinöillä täydennetty Välimeren ruokavalio vähensi raskausdiabeteksen riskiä 25 prosentilla verrattuna vähärasvaisempaan verrokkiruokavalioon (Assaf-Balut 2017).

Auttaa lievästi painonhallinnassa

Pieneltä osin ekstraneitsytoliiviöljyn diabetesta ehkäisevät vaikutukset voivat olla sen ansiota, että se saattaa auttaa hieman painonhallinnassa.

PREDIMED-tutkimuksen yhdessä osajulkaisussa havaittiin, että ekstraneitsytoliiviöljyä Välimeren ruokavalion ohella nauttineiden paino laski viidessä vuodessa puolisen kiloa verrattuna verrokkiruokavaliota noudattaneisiin, joskin tulos jäi karvan verran tilastollisesta merkitsevyydestä. Tutkimuksesta voi vetää ainakin sen johtopäätöksen, että terveellisen rasvan saantia ei ole syytä rajoittaa painonhallinnan vuoksi (Estruch 2019).

Pienentää huomattavasti syöpäriskiä

Oliiviöljyn käyttö pienentää myös syöpään sairastumisen riskiä. Uudessa 45 aiempaan tutkimukseen perustuvassa koostetutkimuksessa havaittiin, että runsas oliiviöljyn käyttö yhdistyi 31 prosenttia pienempään syöpäriskiin (Markellos 2022).

Myös leivän voi syödä oliiviöljyn kera. Kuvassa näkyvä valkoinen leipä ei tosin ole suositeltavaa.

Aiemmassa espanjalaisessa PREDIMED-tutkimuksessa havaittiin, että ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö Välimeren ruokavalion ohella vähensi rintasyöpään sairastumisen riskiä peräti 69 prosentilla verrattuna vähemmän rasvaa sisältäneeseen verrokkiruokavalioon (Toledo 2015).

Oliiviöljyn syöpää ehkäisevien hyötyjen katsotaan selittyvän pääasiassa sillä, että ekstraneitsytoliiviöljyn sisältämät polyfenolit vaikuttavat voimakkaina antioksidantteina torjuen oksidatiivista stressiä ja DNA-vaurioita. Lisäksi polyfenolit vaikuttavat syövän syntyy liitettyihin signaalipolkuihin.

Rypsiöljyn käytön ei ole havaittu vähentävän syöpäriskiä, joten kannattaa käyttää oliiviöljyä – mieluiten hyvälaatuista ekstraneitsytoliiviöljyä.

Auttaa suojelemaan aivotoimintaa

Välimeren ruokavalion noudattaminen ja ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö on yhdistetty parempaan näkömuistiin, sanalliseen kyvykkyyteen sekä pienempään riskiin sairastua dementiaan ja Alzheimerin tautiin (Lauretti 2021).

Kontrolloidussa PREDIMED-NAVARRA-tutkimuksessa ekstraneitsytoliiviöljyä käyttäneillä havaittiin kognition paranemista vähärasvaiseen kontrolliruokavalioon verrattuna, minkä katsottiin viittaavan hermostoa suojaavaan vaikutukseen (Martínez-Lapiscina 2013).

Suurissa amerikkalaisissa seurantatutkimuksissa on puolestaan havaittu, että oliiviöljyn käyttö on yhteydessä pienempään hermostollisista rappeutumissairauksista johtuvaan kuolleisuuteen. Oliiviöljyä yli 7 grammaa päivässä käyttäneiden riski kuolla hermoston rappeutumissairauksiin oli 29 prosenttia pienempi verrattuna oliiviöljyä vain hyvin vähän tai ei ollenkaan käyttäneisiin (Guasch-Ferré 2022).

Alzheimerin taudin ollessa yleisin hermoston rappeutumissairaus tulos viittaa siihen, että oliiviöljy vähentää erityisesti kuolleisuutta siihen.

Useissa eläintutkimuksissa on lisäksi havaittu, pitkään jatkuvalla ekstraneitsytoliiviöljyn käytöllä on myönteinen vaikutus muistiin ja synaptiseen toimintaan. Eläinkokeissa on myös havaittu, että ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö myös lievittää hermoston tulehdusta ja Alzheimerin taudin patologiaa.

Hyväksi luustolle

Ekstraneitsytoliiviöljyssä on polyfenoleita, mm. oleuropeiinia ja hydroksityrosolia, joilla on tulehdusta vähentävää vaikutusta. Näiden vaikutustensa ansiosta ekstraneitsytoliiviöljy vähentää luustoa hajottavien osteoklastien aktiivisuutta ja lisää uutta luuta muodostavien osteoblastien määrää (Sacco 2013).

Pitkäikäisissä väestöissä käytetään ekstraneitsytoliiviöljyä

Eräissä maailman pitkäikäisimmistä väestöistä käytetään oliiviöljyä. Esimerkiksi kreikkalaisella Ikarian saarella eletään usein huomattavan pitkäikäiseksi, ja asukkaiden ruokavalioon kuuluu myös oliiviöljyä (Chrysohoou 2016).

Sardiniassa on toinen pitkäikäisyyden alue, ja siellä on havaittu, että pitkäikäisten keskuudessa oliiviöljyn runsas käyttö yhdistyy parempaan itse arvioituun terveyteen (Pes 2021).

Etelä-Italian Cilenton alueella elää tällä hetkellä todennäköisesti maailman pitkäikäisin väestö, sillä alueella on satavuotiaita monta kertaa enemmän kuin muilla maailman pitkäikäisten alueilla. Myös cilentolaiset käyttävät tietysti ekstraneitsytoliiviöljyä (Bifulco 2017).

Oliiviöljyn ympäristövaikutukset pieniä

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT vertaili taannoin raportissaan rypsiöljyn ja oliiviöljyn ekologisuutta. Se tuli ehkä hieman yllättäen johtopäätökseen, että oliiviöljyn käyttö on ympäristölle parempi vaihtoehto (Saarinen 2014).

MTT:n tutkija Merja Saarinen selitti havaittua tulosta näin:
− Rypsin viljely on aika kuormittavaa ja siellä on aika paljon haasteita. Sen satotaso jää aika alhaiseksi keskimäärin ja sen takia sieltä tulee kuormituksiakin aika paljon, kun taas oliivit kasvavat puissa lähestulkoon itsestään.

Käytetään kaikessa ruuanlaitossa

Oliiviöljyn käyttö sopii kaikkeen ruuanlaittoon. Sillä voi kostuttaa salaatit yhdessä sitruunan mehun tai etikan kanssa. Myös leivän voi syödä oliiviöljyn kera, kuten Välimeren maissa yleensä tehdään.

Etelä-Euroopan maissa ekstraneitsytoliiviöljyä käytetään usein jopa leivonnassa. Esimerkiksi kakkuja ja keksejä leivotaan usein oliiviöljyä käyttäen.

Etelä-Euroopassa oliiviöljyä käytetään myös leivonnassa.

Leivontaresepteissä voin voi tavallisimmin korvata siten, että oliiviöljyä käytetään 20 prosenttia vähemmän kuin voita. Jos siis reseptissä suositellaan käytettäväksi 100 grammaa voita, sen sijaan voi käyttää 80 grammaa oliiviöljyä.

Sopii myös paistamiseen

On sitkeä uskomus, että ekstraneitsytoliiviöljy ei soveltuisi paistamiseen, koska se kestäisi huonosti paistolämpötiloja. Tämän uskomuksen lievempi muoto on, että ajatellaan olevan tuhlausta käyttää ekstraneitsytoliiviöljyä myös paistamiseen, mutta nämä uskomukset ovat perusteettomia.

Kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin suosituimpien ruokaöljyjen paistonkestävyyttä. Tutkimuksessa verrattiin kaikkiaan kymmentä suosittua ruokaöljyä toisiinsa. Tutkimuksen tulos oli se, että ekstraneitsytoliiviöljy kesti paistamista vertailun öljyistä parhaiten – jopa paremmin kuin tavallinen oliiviöljy ja kookosöljy (Guillaume 2018).

Oliiviöljy kestää paistamista hyvin osittain sen ansiosta, että se sisältää pääasiassa yksittäistyydyttymätöntä rasvaa, joka ei hapetu herkästi kuumennettaessa.

Lisäksi ekstraneitsytoliiviöljy sisältää runsaasti polyfenoleita, jotka suojaavat öljyä hapettumiselta paistamisen aikana. Paistettaessa polyfenoleita myös siirtyy ruokaan, joten ruoan antioksidanttipitoisuus kasvaa (Ramírez-Anaya 2015).

Ekstraneitsytoliiviöljy siis kestää hyvin paistamista verrattuna muihin öljyihin, mutta suosittelen silti hellävaraisempien ruuanvalmistusmenetelmien suosimista, sillä paistettaessa ruokaan muodostuu aina haitallisia yhdisteitä – esimerkiksi proteiinipitoisia ruokia paistettaessa niihin muodostuu ikääntymistä vauhdittavia AGE-tuotteita.

Sopiva käyttömäärä

Eräässä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että oliiviöljyn käytöstä oli hyötyä, vaikka sitä olisi käytetty vain puoli ruokalusikallista päivässä.

Toisaalta tutkimuksissa, joissa on havaittu runsaahkon oliiviöljyn käytön yhdistyvän pienempään syöpäriskiin, on vertailtu esimerkiksi yli 2 ruokalusikallista oliiviöljyä käyttäneitä sitä käyttämättömiin.

Välimeren maissa ei ole perinteisesti laskettu oliiviöljyn käyttömäärää, vaan se on muotoutunut sen mukaan, että sitä on käytetty kaikessa ruonlaitossa. Usein myös leipä on syöty oliiviöljyn kera. Näin oliiviöljyn käyttömäärä on kasvanut suurehkoksi.

Suosittelen, että ekstraneitsytoliiviöljyä käytettäisiin vähintään 2 ruokalusikallista päivässä.

Syö myös saksanpähkinöitä

Katson, että oliiviöljyn käytön rinnalla on suositeltavaa syödä saksanpähkinöitä. Näin siksi, että niiden rasvahappokoostumus auttaa täydentämään hyvin oliiviöljyn rasvahappokoostumusta. Saksanpähkinät sisältävät monityydyttymättömiä rasvahappoja, joita oliiviöljyssä on niukasti. Saksanpähkinät sisältävät niin linolihappoa kuin alfalinoleenihappoakin, joita monet suomalaiset saavat liian niukasti.

Osta laadukasta öljyä

Oliiviöljyä kaupasta ostettaessa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että se on ekstraneitsytoliiviöljyä, sillä siinä on terveydelle tärkeitä polyfenoleita huomattavasti enemmän kuin puhdistetussa oliiviöljyssä.

Toinen seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota on hyvä päiväys. Oliiviöljy ei ole kuin viiniä, joka vanhetessaan voi jopa parantua, vaan ajan kuluessa oliiviöljyn polyfenolipitoisuus vähentyy. Niinpä kannattaa ostaa öljyä, jonka päiväys on mahdollisimman kaukana tulevaisuudessa, mieluiten yli vuoden päässä.

Hyvä oliiviöljy ei maistu koskaan valjulta eikä eltaantuneelta, vaan siinä on raikas ja jopa vähän pippurinen maku. Ekstraneitsytoliiviöljyn tunnusmerkki myös on, että paljaaltaan nautittuna se aiheuttaa lievää polttelun tunnetta kurkussa – kurkkupoltetta – ja se siis kuuluu asiaan. Sen aikaansaa ekstraneitsytoliiviöljyn sisältämä oleokantaali.

Kotona oliiviöljy on tärkeää suojata varsinkin suoralta auringonvalolta, sillä valo hapettaa oliiviöljyä nopeasti.

Lähteet:

Assaf-Balut C, García de la Torre N, Durán A, et al. A Mediterranean diet with additional extra virgin olive oil and pistachios reduces the incidence of gestational diabetes mellitus (GDM): A randomized controlled trial: The St. Carlos GDM prevention study. PLoS One. 2017 Oct 19;12(10):e0185873.

Bifulco M, Pisanti S. The mystery of longevity in Cilento: a mix of a good dose of genetic predisposition and a balanced diet based on the Mediterranean model. Eur J Clin Nutr. 2017 Aug;71(8):1020-1021.

Chrysohoou C, Pitsavos C, Lazaros G, et al. Determinants of All-Cause Mortality and Incidence of Cardiovascular Disease (2009 to 2013) in Older Adults: The Ikaria Study of the Blue Zones. Angiology. 2016 Jul;67(6):541-8.

Donat-Vargas C, Sandoval-Insausti H, Peñalvo JL, et al. Olive oil consumption is associated with a lower risk of cardiovascular disease and stroke. Clin Nutr. 2022 Jan;41(1):122-130.

Estruch R, Martínez-González MA, Corella D, et al. Effect of a high-fat Mediterranean diet on bodyweight and waist circumference: a prespecified secondary outcomes analysis of the PREDIMED randomised controlled trial. Lancet Diabetes Endocrinol. 2019 May;7(5):e6-e17.

Fernandes J, Fialho M, Santos R, et al. Is olive oil good for you? A systematic review and meta-analysis on anti-inflammatory benefits from regular dietary intake. Nutrition. 2020 Jan;69:110559.

Ferrara LA, Raimondi AS, d’Episcopo L, et al. Olive oil and reduced need for antihypertensive medications. Arch Intern Med. 2000 Mar 27;160(6):837-42.

Gaforio JJ, Visioli F, Alarcón-de-la-Lastra C, et al. Virgin Olive Oil and Health: Summary of the III International Conference on Virgin Olive Oil and Health Consensus Report, JAEN (Spain) 2018. Nutrients. 2019 Sep 1;11(9):2039.

George ES, Marshall S, Mayr HL, et al. The effect of high-polyphenol extra virgin olive oil on cardiovascular risk factors: A systematic review and meta-analysis. Crit Rev Food Sci Nutr. 2019;59(17):2772-2795.

Guasch-Ferré M, Li Y, Willett WC, Sun Q, et al. Consumption of Olive Oil and Risk of Total and Cause-Specific Mortality Among U.S. Adults. J Am Coll Cardiol. 2022 Jan 18;79(2):101-112.

Guasch-Ferré M, Hu FB, Martínez-González MA, et al. Olive oil intake and risk of cardiovascular disease and mortality in the PREDIMED Study. BMC Med. 2014 May 13;12:78.

Guillaume C, et al. Evaluation of Chemical and Physical Changes in Different Commercial Oils during Heating. Acta Scientific Nutritional Health. 2018;2(6):2-11.

Jiménez-Sánchez A, Martínez-Ortega AJ, Remón-Ruiz PJ, et al. Therapeutic Properties and Use of Extra Virgin Olive Oil in Clinical Nutrition: A Narrative Review and Literature Update. Nutrients. 2022 Mar 31;14(7):1440.

Khaw KT, Sharp SJ, Finikarides L, Afzal I, Lentjes M, Luben R, Forouhi NG. Randomised trial of coconut oil, olive oil or butter on blood lipids and other cardiovascular risk factors in healthy men and women. BMJ Open. 2018 Mar 6;8(3):e020167.

Kolb H, Martin S. Environmental/lifestyle factors in the pathogenesis and prevention of type 2 diabetes. BMC Med. 2017 Jul 19;15(1):131.

Lauretti E, Iuliano L, Praticò D. Extra-virgin olive oil, cognition and brain health. Kirjassa Preedy VR (toim.), Olives and Olive Oil in Health and Disease Prevention (Second Edition). Academic Press. 2021; 43: 415-23.

Linna M. Oxidazied LDL lipids as a risk factor for atheroschlerosis. Turun yliopisto. 2014.

Markellos C, Ourailidou ME, Gavriatopoulou M, et al. Olive oil intake and cancer risk: A systematic review and meta-analysis. PLoS One. 2022 Jan 11;17(1):e0261649.

Martínez-Lapiscina EH, Clavero P, Toledo E, et al. Mediterranean diet improves cognition: the PREDIMED-NAVARRA randomised trial. J Neurol Neurosurg Psychiatry. 2013 Dec;84(12):1318-25.

Massaro M, Scoditti E, Carluccio MA, et al. Effects of Olive Oil on Blood Pressure: Epidemiological, Clinical, and Mechanistic Evidence. Nutrients. 2020 May 26;12(6):1548.

Pes GM, Poulain M, Errigo A, Dore MP. Evolution of the Dietary Patterns Across Nutrition Transition in the Sardinian Longevity Blue Zone and Association with Health Indicators in the Oldest Old. Nutrients. 2021 Apr 28;13(5):1495.

Ramírez-Anaya Jdel P, Samaniego-Sánchez C, Castañeda-Saucedo MC, et al. Phenols and the antioxidant capacity of Mediterranean vegetables prepared with extra virgin olive oil using different domestic cooking techniques. Food Chem. 2015 Dec 1;188:430-8.

Román GC, Jackson RE, Reis J, et al. Extra-virgin olive oil for potential prevention of Alzheimer disease. Rev Neurol (Paris). 2019 Dec;175(10):705-723.

Saarinen M, Sinkko T. Joensuu K, et al. Ravitsemus ja maaperävaikutukset ruoan elinkaariarvioinnissa. SustFoodChoice-hankkeen loppuraportti. MTT raportti 146. MTT 2014.

Sacco SM, Horcajada MN, Offord E. Phytonutrients for bone health during ageing. Br J Clin Pharmacol. 2013 Mar;75(3):697-707.

Salas-Salvadó J, Bulló M, Babio N, et al; PREDIMED Study Investigators. Reduction in the incidence of type 2 diabetes with the Mediterranean diet: results of the PREDIMED-Reus nutrition intervention randomized trial. Diabetes Care. 2011 Jan;34(1):14-9.

Salas-Salvadó J, Bulló M, Babio N, et al. Erratum. Reduction in the Incidence of Type 2 Diabetes with the Mediterranean Diet: Results of the PREDIMED-Reus nutrition intervention randomized trial. Diabetes Care 2011;34:14-19. Diabetes Care. 2018 Oct;41(10):2259-2260.

Schwingshackl L, Hoffmann G. Monounsaturated fatty acids, olive oil and health status: a systematic review and meta-analysis of cohort studies. Lipids Health Dis. 2014 Oct 1;13:154.

Schwingshackl L, Krause M, Schmucker C, et al. Impact of different types of olive oil on cardiovascular risk factors: A systematic review and network meta-analysis. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2019 Oct;29(10):1030-1039.

Shai I, Schwarzfuchs D, Henkin Y, et al. Weight loss with a low-carbohydrate, Mediterranean, or low-fat diet. N Engl J Med. 2008;359:229–241

Toledo E, Salas-Salvadó J, Donat-Vargas C, et al. Mediterranean Diet and Invasive Breast Cancer Risk Among Women at High Cardiovascular Risk in the PREDIMED Trial: A Randomized Clinical Trial. JAMA Intern Med. 2015 Nov;175(11):1752-1760.

Yubero-Serrano EM, Lopez-Moreno J, Gomez-Delgado F, Lopez-Miranda J. Extra virgin olive oil: More than a healthy fat. Eur J Clin Nutr. 2019 Jul;72(Suppl 1):8-17.

Pelkäätkö turhaan terveellisiä ruokia?

toukokuu 20, 2019 By Juhana Harju 13 kommenttia

Olen työssäni huomannut, että ihmisillä on monesti tarpeettoman rajoittavia uskomuksia ruoasta. Harmillisesti terveellisiä ruokia jätetään välillä syömättä niihin liittyvien epäilysten vuoksi.

Tässä kirjoituksessa kerron, mihin paikkansapitämättömiin uskomuksiin ja pelkoihin olen törmännyt. Yritän hälventää ihmisten turhia ruokaennakkoluuloja.

Uskomus 1: Ekstraneitsytoliiviöljy ei sovellu paistamiseen

Ekstraneitsytoliiviöljy sopii myös paistamiseen.

Ekstraneitsytoliiviöljy sisältää runsaasti polyfenoleita, jotka vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina ja tulehdusta vähentäen. Ekstraneitsytoliiviöljyllä paistettaessa näitä polyfenoleita siirtyy ruokaan, joten ruoan antioksidanttipitoisuus kasvaa (Ramírez-Anaya 2015).

Ekstraneitsytoliiviöljy siis kestää hyvin paistamista mutta suosittelen silti käyttämään maltillisia paistolämpötiloja. Esimerkiksi 12-portaisella hellan asteikolla korkeintaan 10 on hyvä lämpötila. Sitä korkeampaa lämpötilaa voi käyttää hyvin hetkellisesti.

Uskomus 2: Pavut ovat epäterveellisiä, koska niissä on lektiinejä

Paleoliittista ruokavaliota kannattavat kehottavat välttämään papuja, koska niissä on fytiinihappoa ja lektiinejä.

Fytiinihapon huono puoli on, että sitoo mineraaleja heikentäen niiden imeytymistä. Tätä huonoa vaikutusta vähentää kuitenkin huomattavasti se, että pavut liotetaan, jolloin fytiinihapon määrä vähene vain noin kuudesosaan liottamattomien papujen määrästä. Lisäksi on niin, että fytiinihappo ei ole ainoastaan haitallista vaan sillä katsotaan olevan esimerkiksi syövän vastaista vaikutusta (Irshad 2017).

Toinen syy, miksi paleoruokavaliota kannattavat pitävät papuja epäterveellisinä, on lektiinit. Onkin totta, että liiallisesti saatuina lektiinit ovat myrkyllisiä. Yön yli liotus ja riittävän pitkä keittoaika kuitenkin inaktivoivat ne – ja niinhän pavut tuleekin käsitellä (Pönkä 1999).

Tieteellisen katsausartikkelin mukaan olemassa olevat tiedot eivät tue oletusta, että näin valmistetuilla pavuilla olisi kielteisiä terveysvaikutuksia (van Buul 2014).

Pavut ovat olennainen osa Välimeren ruokavaliota.

Väestötutkimukset päinvastoin osoittavat, että palkokasvit ovat terveellistä ravintoa. Niiden syöminen on esimerkiksi yhdistetty pitkäikäisyyteen maailman eri puolilla (Darmadi-Blackberry 2004).

Papuja kannattaa syödä myös siksi, että niiden viljely kuormittaa ympäristöä hyvin vähän verrattuna lihantuotantoon (Westhoek 2014).

Uskomus 3: Soijaa ei kannata syödä, koska siinä on goitrogeeneja ja kasviestrogeeneja

Soijaa koskevia uskomuksia ja vinoutuneita tietoja on liikkeellä paljon, joista tässä käsittelen joitakin.

Yleisen, luultavasti lähinnä Yhdysvalloista lähtöisin olevan uskomuksen mukaan soijaa ei pitäisi syödä, koska siinä on goitrogeeneja, jotka aiheuttavat kilpirauhasongelmia. Tässä uskomuksessa on totta toinen puoli.

Soijan ja muiden goitrogeeneja sisältävien kasvien runsas syöminen voi aiheuttaa kilpirauhasongelmia, jos samanaikaisesti saadaan liian vähän jodia. Avaimena on siis riittävästä jodin saannista huolehtinen. Yksi parhaista keinoista siihen on se, että käytetään säännöllisesti jodioitua ruokasuolaa, mieluiten jodioitua mineraalisuolaa.

Toinen ryhmä soijaa koskevia epäluuloja koskee sen sisältämiä kasviestrogeeneja. Näiden epäluulojen mukaan soijalla olisi kasviestrogeeniensa vuoksi feminisoivia vaikutuksia miehiin ja ne olisivat myös riski naisille, jotka sairastavat rintasyöpää.

Kumpikaan näistä epäluuloista ei näytä olevan aiheellinen. Viiteentoista lumekontrolloituun tutkimukseen perustuvan koostetutkimuksen mukaan soijaproteiinilla tai isoflavoneilla ei ole vaikutusta miesten hormonitasoihin, bioaktiivinen testosteroni mukaan lukien (Hamilton-Reeves 2010).

Mitä taas tulee soijaan ja rintasyöpään, niin soijan syönnistä on aiemmista epäilyksistä huolimatta hyötyä rintasyöpää sairastaville naisille. Korealaisessa koostetutkimuksessa havaittiin, että soijan runsas syönti rintasyöpädiagnoosin jälkeen yhdistyi 15 prosenttia pienempään kuolleisuuteen ja 21 prosenttia pienempään rintasyövän uusiutumisen riskiin (Chi 2013).

Monissa soijakriittisissä amerikkalaisissa kirjoituksissa toistuu väite, että vain fermentoitu soija olisi sellaista, jota kannattaa syödä. Samoissa kirjoituksissa fermentoidun soijan muotona luetellaan tofu, mikä on virheellistä. Aasiassakaan syöty tofu ei nimittäin lähtökohtaisesti ole fermentoitua. Tofua silti voi syödä turvallisin mielin, vaikka se ei olekaan fermentoitua.

Luomutofua myydään useimmissa marketeissa.

Soijaan liittyy myös se yleinen ennakkoluulo, että kaupoista saisi vain geenimanipuloitua soijaa. Suomalaissa marketeissa on kuitenkin myynnissä paljon luomusoijatuotteita. Esimerkiksi Jalotofu-brändin runsaasti proteiinia sisältävää tofua on myynnissä useimmissa, ellei kaikissa, marketeissa. Niiden luomulaatuisuus on selvästi merkitty tuotteisiin.

Tofu on noin 2 000 vuotta sitten Kiinassa kehitetty soijavalmiste, ja Japanissakin sitä on syöty 700-luvulta alkaen.

Nykyisin tofua syödään runsaasti varsinkin Okinawalla. Japaniin kuuluva saari on tunnettu siitä, että siellä on poikkeuksellisen paljon 100-vuotiaita. Heidän ruokavaliotaan tutkittaessa on havaittu, että siihen sisältyy muun muassa paljon soijaa – enemmän kuin Japanin pääsaarilla syödään (Willcox 2009).

Fermentoituja soijan muotoja ovat esimerkiksi natto, tempe ja miso – nekin kaikki terveellisiä.

Uskomus 4: Vain luomuhedelmien syöminen on terveellistä

Kirjoituksiani seuranneet tietävät, että suosittelen luomun syömistä, jos siihen vain on varaa. Jo arkijärki sanoo, että on mielekästä välttää torjunta-aineiden saantia. Myös tutkimusnäyttö viittaa siihen, että luomu on terveellisempää (Mie 2017).

Silti on niin, että tavanomaisesti viljeltyjen ruokien torjunta-aineita pelätään välillä liikaakin. Olen kuullut joidenkin naisten arvelevan, että hedelmät ovat terveellisiä vain, jos ne ovat luomua. Varsinkin sitrushedelmiin suhtaudutaan usein hyvin epäillen. Näitä epäilyksiä ei tue se, että lukuisissa tutkimuksissa on havaittu hedelmien syönnin yhdistyvän terveyshyötyihin, ja näissä tutkimuksissa on yleensä syöty pääasiassa tavanomaisesti viljeltyjä hedelmiä (Hu 2014).

On myös niin, että ulkomaista luomua epäillään mielestäni liikaa. Eurooppalainen luomuvalvonta on hyvällä tasolla. Siten esimerkiksi siihen voi yleensä luottaa, että vaikkapa italialainen luomu todella on luomua.

Sen sijaan kiinalaisen luomun laatuun ei voi välttämättä luottaa, sillä maaperä ja ilma voivat olla siellä saastuneita, vaikka ruoka olisikin viljelty luomumenetelmin. Esimerkiksi vihreää teetä analysoitaessa on havaittu, että kiinalainen luomulaatuinen vihreä tee ei ole puhtaampaa raskasmetalleista kuin tavanomaisesti viljelty.

Uskomus 5: Välimeren ruokavalio kuvaa alueen maiden nykyistä syömistä

On yleinen luulo, että Välimeren ruokavalion tarkoituksena on kuvata alueen maiden nykyistä syömistä. Näin ei missään nimessä ole. Välimeren ruokavalio on ravitsemustieteellinen uudelleenkonstruktio, joka perustuu siihen, miten Välimeren maissa ja varsinkin Kreetalla ja Etelä-Italiassa syötiin noin vuonna 1960:

“Puhuttaessa tieteellisessä kirjallisuudessa ‘perinteisestä’ Välimeren ruokavaliosta useimmilla tutkijoilla on taipumus viitata sillä kasvisvoittoiseen ruokavalioon, joka oli yleinen oliivia kasvavilla Välimeren alueilla 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa Kreetan saarella Kreikassa ja Etelä-Italian maaseutukylissä, kuten Nicoterassa, jotka olivat osa kuuluisaa Seitsemän maan tutkimusta.” (Radd-Vagenas 2017)

Välimeren ruokavaliosta puhuttaessa tutkijoiden ja ravintoasiantuntijoiden toiveena on, että ihmiset yhä nykyisinkin söisivät pääpiirteissään niin kuin Kreetalla ja Etelä-Italiassa syötiin noin vuonna 1960. Peruste tälle on se, että lukemattomat tutkimukset osoittavat tämän ruokavalion noudattamisen olevan hyödyksi pyrittäessä ehkäisemään kroonisia rappeutumissairauksia ja ennenaikaista kuolleisuutta (Dinu 2018).

Välimeren ruokavalion noudattamisen hyödyt on havaittu myös monissa alueen ulkopuolisissa maissa, joten nimestään huolimatta ruokavalion hyödyt eivät ole paikkaan sidottuja, vaikka moni niin saattaa kuvitella.

Uskomus 6: Jos noudattaisin Välimeren ruokavaliota, en voisi syödä suomalaista ruokaa

Suomalainen ruoka on tunnetusti puhdasta eli torjunta-ainejäämiä on vähän. Välimeren ruokavaliota voi pitkälti noudattaa Suomessa niin, että syödään kotimaista ruokaa. Se on kannatettavaakin, sillä puhtauden lisäksi suomalaisen ruoan syöminen vähentää ruoan rahtia ja tukee maanviljelyn ja elintarviketeollisuuden säilymistä Suomessa. Se tukee myös suomalaista työllisyyttä ja huoltovarmuutta.

On kuitenkin joitain Välimeren ruokavalioon olennaisesti kuuluvia ruokia, kuten ekstraneitsytoliiviöljy ja pähkinät, joita ei voi tuottaa Suomessa. Niitä kannattaa syödä hyvien terveysvaikutusten takia, vaikka ne eivät olekaan täällä tuotettuja. Esimerkiksi rypsiöljy ei terveellisyydessä vedä vertoja ekstraneitsytoliiviöljylle (Hoffman 2014).

Uskomus 7: Kotimaisuus on tärkeintä, jos halutaan syödä ympäristöä säästäen

Monet kuluttajat yliarvioivat ruoan kotimaisuuden tärkeyttä ilmastopäästöjen hillinnässä. He ajattelevat, että on ympäristöä hyvin kuormittavaa tuoda ruokaa muualta Euroopasta. Todellisuudessa ruoantuotannon ympäristövaikutuksista noin 83 prosenttia syntyy jo alkutuotannossa, rahdin osuus on noin 7 prosenttia ja loppukuljetuksen osuus on noin 4 prosenttia. Loppu 5 prosenttia muodostuu tukun ja vähittäiskaupan päästöistä (Weber 2008).

Kuljetuksen osuus ruoantuotannon ilmastovaikutuksista on pieni.

Haluttaessa vähentää syömisen ilmastovaikutuksia on olennaisinta vähentää lihan, lihajalosteiden ja maitotuotteiden syömisen määrää. Niiden kulutuksen vähentyessä myös terveys kiittää (Springman 2018).

Viitteet:

van Buul VJ, et al. Health effects of wheat lectins: A review. J Cereal Sci. 2017;59(2):112-7.

Chi F, et al.Post-diagnosis soy food intake and breast cancer survival: a meta-analysis of cohort studies. Asian Pac J Cancer Prev. 2013;14(4):2407-12.

Darmadi-Blackberry I, et al. Legumes: the most important dietary predictor of survival in older people of different ethnicities. Asia Pac J Clin Nutr. 2004;13(2):217-20.

De Alzaa F, et al. Evaluation of Chemical and Physical Changes in Different Commercial Oils during Heating. Acta Scientific Nutritional Health. 2018;2(6):2-11.

Dinu M, et al. Mediterranean diet and multiple health outcomes: an umbrella review of meta-analyses of observational studies and randomised trials. Eur J Clin Nutr. 2018 Jan;72(1):30-43.

Foyer CH, et al. Neglecting legumes has compromised human health and sustainable food production. Nat Plants. 2016 Aug 2;2:16112.

Hamilton-Reeves JM, et al. Clinical studies show no effects of soy protein or isoflavones on reproductive hormones in men: results of a meta-analysis. Fertil Steril. 2010 Aug;94(3):997-1007.

Hoffman R, Gerber M. Can rapeseed oil replace olive oil as part of a Mediterranean-style diet? Br J Nutr. 2014 Dec 14;112(11):1882-95.

Hu D, et al. Fruits and vegetables consumption and risk of stroke: a meta-analysis of prospective cohort studies. Stroke. 2014 Jun;45(6):1613-9.

Messina M, Redmond G. Effects of soy protein and soybean isoflavones on thyroid function in healthy adults and hypothyroid patients: a review of the relevant literature. Thyroid. 2006 Mar;16(3):249-58.

Mie A, et al. Human health implications of organic food and organic agriculture: a comprehensive review. Environ Health. 2017 Oct 27;16(1):111.

Pönkä A, et al. Papujen aiheuttamat lektiinimyrkytykset. Lääkärilehti. 1999;16:2101-03.

Radd-Vagenas S, et al. Evolution of Mediterranean diets and cuisine: concepts and definitions. Asia Pac J Clin Nutr. 2017;26(5):749-763.

Ramírez-Anaya Jdel P, et al. Phenols and the antioxidant capacity of Mediterranean vegetables prepared with extra virgin olive oil using different domestic cooking techniques. Food Chem. 2015 Dec 1;188:430-8.

Springmann M, et al. Health and nutritional aspects of sustainable diet strategies and their association with environmental impacts: a global modelling analysis with country-level detail. Lancet Planet Health. 2018 Oct;2(10):e451-e461.

Srikanth S, Chen Z, et al. Plant Protease Inhibitors in Therapeutics-Focus on Cancer Therapy. Front Pharmacol. 2016 Dec 8;7:470.

Weber CL, Matthews HS. Food-miles and the relative climate impacts of food choices in the United States. Environ Sci Technol. 2008 May 15;42(10):3508-13.

Westhoek H, et al. Food choices, health and environment: Effects of cutting Europe’s meat and dairy intake. Global Environmental Change. 2014;26(1):196–205.

Willcox DC, et al. The Okinawan diet: health implications of a low-calorie, nutrient-dense, antioxidant-rich dietary pattern low in glycemic load. J Am Coll Nutr. 2009 Aug;28 Suppl:500S-516S.

Nivelrikkoa helpottava ruokavalio

marraskuu 27, 2018 By Juhana Harju 16 kommenttia

Nivelrikko on yleinen nivelsairaus. Arvioidaan, että normaaliväestöstä noin joka neljäs kärsii siitä. Eläkeiässä nivelrikkoa on jo lähes jokaisella mutta kaikille se ei aiheuta merkittävää haittaa.

Nivelrikko ei ole pelkkää nivelruston kulumista vaan siihen liittyy nykytiedon mukaan aina myös tulehdus, vaikka se ei päällepäin näkyisikään.

Mansikat vähentävät tulehdusta ja kipua nivelrikkopotilailla.

Nivelrikkoa esiintyy eniten isovarpaiden tyvinivelissä, sormien kärkinivelissä ja selkärangan nivelissä mutta eniten terveydellistä haittaa on kuitenkin yleensä lonkan ja polven nivelrikosta.

Nivelrikon lääkehoitojen rajallisuudesta

Nivelrikon lääketieteelliset hoitomahdollisuudet ovat hyvin rajallisia. Lääkäreitä ohjeistavassa Käypä hoito -suosituksessa todetaan:

”Nivelrikon lääkehoito on oireita lievittävää. Parantavaa tai taudin etenemistä estävää lääkehoitoa ei ole.”

Nivelrikon oireiden lievittämiseen käytetään tulehduskipulääkkeitä ja muita kipulääkkeitä. Niistä parasetamolin käyttöä pidetään ensisijaisena lääkkeenä nivelrikkoon.

Kuitenkin systemaattisessa katsausartikkelissa, jossa arvioidaan parasetamolin tehoa ja turvallisuutta, sen käyttöön suhtaudutaan hyvin skeptisesti vähäisen hyödyn ja mahdollisten haittavaikutusten vuoksi (Machado 2015).

Tulehduskipulääkkeet, joita myös voidaan käyttää nivelrikon hoidossa, eivät ole haittavaikutuksiltaan sen harmittomimpia. Niiden käyttö lisää sydäninfarktin riskiä.

Lääkehoitojen heikko teho, haittavaikutukset sekä hoitovaikutuksen kapeus antavat aiheen etsiä niille vaihtoehtoja. Kansainvälisessä nivelrikkotutkijoiden suosituksessa perätäänkin sitä, että potilaat hoitaisivat enemmän itseään (McAlindon 2014).

Ravitsemushoitoja pidetään katsausartikkeleissa varteenotettavina keinoina hoitaa nivelrikkoa, ja ne ovat yleensä hyvin turvallisia verrattuna lääkehoitoihin.

Myös nivelrikon Käypä hoito -suosituksessa ohjataan potilaita itsehoitoon. Suosituksen puutteena kuitenkin on, että ravitsemushoidon keinoista ei kerrota siinä juuri mitään.

Välimeren ruokavalio on hyödyllisin ruokavaliomalli nivelrikossa

Välimeren ruokavalion hyötyä nivelrikossa on selvitetty ainakin neljässä ihmisillä tehdyssä tutkimuksessa ja yhdessä systemaattisessa katsauksessa.

Yhdysvaltalaisessa väestössä tehdyssä poikkileikkaustutkimuksessa selvitettiin, millainen yhteys Välimeren ruokavalion noudattamisella on nivelrikon oireisiin ja elämänlaatuun. Tutkittavat olivat keskimäärin 61-vuotiaita naisia ja miehiä.

Tutkimuksessa havaittiin, että hyvin Välimeren ruokavaliota noudattaneilla oli vähemmän nivelrikkoon liittyvää kipua, jäykkyyttä, toimintarajoitteita ja masennusta verrattuna sitä huonosti noudattaneisiin. Lisäksi Välimeren ruokavalion noudattaminen yhdistyi parempaan elämänlaatuun (Veronese 2016).

Toisessa saman tutkimusryhmän poikkileikkaustutkimuksessa tutkittavat olivat myös yhdysvaltalaisia. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että Välimeren ruokavalion noudattaminen oli yhteydessä pienempään nivelrikon esiintyvyyteen.

Parhaiten tätä ruokavaliota noudattaneilla oli 25 prosenttia pienempi polven nivelrikon riski. Kun tutkimustulokset vakioitiin täysin, nivelrikon riski oli 17 prosenttia pienempi niillä, jotka olivat parhaiten syöneet Välimeren ruokavalion mukaisesti (Veronese 2017).

Tässä tutkimuksessa tehtiin myös mielenkiintoinen sivuhavainto, että Välimeren ruokavaliota parhaiten noudattaneilla oli lähes puolta pienempi osteoporoottisten murtumien riski. Siten nivelrikossa hyödyllinen ruokavalio on myös luustolle terveellinen. Tätä havaintoa terveellisyydestä luustolle tukevat myös muut tutkimukset.

Myös kontrolloitu tutkimus osoittaa Välimeren hyötyä nivelrikossa

Välimeren ruokavaliota on tutkittu myös kontrolloidussa tutkimusasetelmassa. Englantilaisessa tutkimuksessa satunnaistettiin noin 100 kohtalaisen iäkästä tutkittavaa noudattamaan joko Välimeren ruokavaliota tai jatkamaan totunnaista ruokavaliotaan. Näitä ruokavalioita noudatettiin 16 viikon ajan (Dyer 2017).

Välimeren ruokavalion hyödyistä nivelrikossa on jo useampi tutkimus.

Tutkimuksessa havaittiin, että tulehdustekijä IL-1α aleni Välimeren ruokavaliota noudattaneilla peräti 47 prosenttia. IL- 1α on tulehdusta lisäävä tekijä, jota pidetään tärkeänä nivelrikossa.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että Välimeren ruokavalio alensi nivelruston hajoamisesta kertovaa markkeria (sCOMP) 8 prosenttia. Tämän markkerin ajatellaan kertovan myös nivelkalvon tulehduksesta, joten on mahdollista, että Välimeren ruokavalio vähensi myös sitä.

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että Välimeren ruokavaliota noudattaneilla polven koukistus ja lonkan rotaatio paranivat. Tämä ruokavalio siis näyttää laajentavan nivelrikosta kärsivien liikeratoja.

Katsausartikkeli summaa Välimeren ruokavalion hyödyt

Edellä selostamani tutkimukset sisältyvät tämänvuotiseen systemaattiseen katsaukseen, jossa tarkasteltiin Välimeren ruokavalion hyötyä nivelrikossa. Katsausartikkelissa referoitiin tutkimuksissa havaittuja Välimeren ruokavalion hyötyjä. Silti siinä myös todettiin, että epidemiologinen näyttö on rajallista ja tarvittaisiin pidempiä interventioita, jotka vahvistaisivat Välimeren ruokavalion pitkäaikaiset hyödyt (Morales-Ivorra 2018).

Magneettikuvauksella on havaittu Välimeren ruokavalion hyödyllisyys

Viime kesänä julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa on selvitetty magneettikuvauksella ruokavalion yhteyttä polven nivelrikkoon.

Tutkimuksessa, johon osallistui kaiken kaikkiaan 738 naista ja miestä, havaittiin magneettikuvauksella, että Välimeren ruokavalion hyvä noudattaminen on yhteydessä parempaan polven rustokudoksen kuntoon (Veronese 2018).

Tämäkin tutkimus viittaa siihen, että Välimeren ruokavalio voi ehkäistä nivelrikkoa. Mahdollisesti se voi myös olla hyödyksi nivelrikon oireiden lievittämisessä ja sen etenemisen ehkäisyssä.

Tulehdusta lisäävä ruokavalio lisää nivelrikon riskiä

Yhdysvaltalaisessa väestössä tehdyssä laajassa tutkimuksessa selvitettiin, onko tulehdusta aiheuttava ruokavalio yhteydessä polven nivelrikon riskiin.

Yli 4 300 tutkittavaa käsittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että tulehdusta lisäävän ruokavalion mukaisesti syövillä oli enemmän oireita aiheuttavaa nivelrikkoa, joka tutkimuksessa vahvistettiin röntgentutkimuksella (Veronese 2017).

Tässä tutkimuksessa ei tutkittu Välimeren ruokavaliota, mutta muista tutkimuksista tiedetään, että se vähentää hyvin tulehdusta. Olen käsitellyt tulehduksen vähentämistä ruokavaliolla tässä edellisessä kirjoituksessani.

Hedelmät ehkäisevät nivelrikkoa ja lievittävät oireita

Hedelmien syönti on yhdistetty pienempään nivelrikon riskiin. Vuosi sitten julkaistussa katsausartikkelissa on tarkasteltu sitä, mitkä hedelmät ja marjat voisivat auttaa niin niveltulehduksissa. Siinä selostettujen tutkimusten mukaan nivelrikossa hyödyllisiä ovat ainakin mustikat, vadelmat, mansikat ja granaattiomenamehu (Basu 2017).

Hedelmien ja marjojen hyötyjen nivelrikossa ajatellaan selittyvän pitkälti niiden sisältämillä polyfenoleilla, jotka vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina ja tulehdusta vähentäen.

Sen lisäksi monet hedelmät ja marjat ovat hyviä C-vitamiinin lähteitä. EU:n hyväksymän kapulakielisen terveysväitteen mukaan ”C-vitamiini edistää normaalia kollageenin muodostumista rustojen normaalia toimintaa varten.” Nivelrustot toisin sanoen tarvitsevat C-vitamiinia.

Tummanvihreitä vihanneksia ja sipulia

Nivelrikkoa käsittelevissä katsausartikkeleissa suositellaan tummanvihreiden vihannesten runsasta syömistä. Perusteena on se, että niissä on K1-vitamiinia, jota tarvitaan kollageenin muodostamisessa.

Kaalikasveissa on tulehdusta vähentäviä yhdisteitä.

Monet tummanvihreistä vihanneksista ovat myös kaalikasveja, joissa on tulehdusta vähentäviä yhdisteitä. Nivelrikossa suositeltavia tummanvihreitä vihanneksia ovat esimerkiksi pinaatti, parsakaali, lehtikaali ja ruusukaali.

Myös sipuli ja kaprikset kuuluvat suositeltaviin ruoka-aineisiin. Niissä on molemmissa kversetiiniä, joka on tulehdusta vähentävä flavonoidi. Vaikka kapriksia käytetään kerralla vähän, niissä on kversetiiniä silti merkittävästi.

Kuidun runsas saanti ehkäisee nivelrikkoa

Kahden suuren yhdysvaltalaisen seurantatutkimuksen yhteisanalyysissa on havaittu, että kuidun runsas saanti ruokavaliosta on yhteydessä pienempään polven nivelrikon riskiin. Näissä tutkimuksissa, joissa tutkittavia oli yhteensä yli 5 000, havaittiin, että kuidun runsas saanti oli yhteydessä noin puolta pienempään polven nivelrikon riskiin (Dai 2017).

Monille tulee kuidusta mieleen lähinnä täysjyväviljat, mutta kuitua saadaan sen lisäksi myös vihanneksista, hedelmistä, pavuista ja pähkinöistä. Nämä kaikki kuidun lähteet vaikuttivat olevan hyödyksi nivelrikon ehkäisyssä.

Miksi kuitu sitten vähentäisi nivelrikon riskiä? Kuidun saanti muun muassa auttaa painonhallinnassa ja sillä on myönteinen vaikutus suoliston mikrobiomiin, jonka ansiosta se vähentää tulehdusta. Kuidun saanti esimerkiksi alentaa tulehdusmarkkeri CRP:tä, jonka ajatellaan kertovan aggressiivisemmasta nivelrikosta (Pearle 2007).

Ekstraneitsytoliiviöljy auttaa nivelrikossa

Kokeellisissa eläintutkimuksissa on havaittu, että ekstraneitsytoliiviöljyn polyfenolit auttavat nivelrikossa.

Ekstraneitsytoliiviöljy vähentää tulehdusta.

Kahdessa samaan tutkimusryhmän tutkimuksessa liikunta ja ekstraneitsytoliiviöljy yhdessä ovat alentaneet tulehdustekijöitä IL-1 ja IL-6. Lisäksi ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö on lisännyt nivelpintoja liukastuttavan lubrisiinin muodostumista. Tutkijat katsovat, että liikunta ja ekstraneitsytoliiviöljy yhdessä voivat auttaa varhaisen vaiheen nivelrikossa (Musumeci 2013, Szychlinska 2018).

Kansanlääkinnässä oliiviöljyä on käytetty nivelkivun hoitoon myös paikallisesti. Iranilaisissa tutkimuksissa neitsytoliiviöljyä on verrattu piroksikaamiin, joka on tulehdusta ja kipua lievittävä tulehduskipulääke.

Tutkimuksissa on havaittu, että neitsytoliiviöljy on ulkoisesti käytettynä vaikutuksiltaan jopa parempi kuin piroksikaami. Neitsytoliiviöljy lievittää nivelen kipua ja parantaa fyysistä toimintakykyä (Nakhostin-Roohi 2016).

Oliiviöljyn hyödyt eivät rajoitu vain eteläeurooppalaisiin

Hiljattain törmäsin sosiaalisessa mediassa esitettyyn epäilykseen, että oliiviöljyn vaikutukset eivät ehkä olisikaan suomalaisessa väestössä yhtä hyviä kuin eteläeurooppalaisilla. Perusteeksi epäilylle esitettiin väite, että suomalaiset olisivat geneettisesti niin erilaisia kuin eurooppalaiset.

En aio tässä tarkastella väitettä geneettisestä erilaisuudesta sen lähemmin mutta oliiviöljyn on todettu vaikuttavan samalla lailla hyödyllisesti myös suomalaisessa väestössä. Esimerkiksi eurooppalaisessa kontrolloidussa ristikkäistutkimuksessa oli mukana myös suomalaisia, ja oliiviöljyn vaikutukset olivat yhtä lailla hyödyllisiä myös suomalaisilla (Covas 2006).

Tyydyttynyt rasva haitallista

Tyydyttynyttä rasvaa ja transrasvaa pidetään nivelrikossa haitallisena. Tyydyttyneen rasvan saanti on yhdistetty röntgenillä todennettuun nivelrikon nopeampaan etenemiseen, ja myös tuoreessa katsausartikkelissa pidetään tyydyttynyttä rasvaa nivelrikossa haitallisena (Lu 2017, Loef 2018).

Tyydyttyneen rasvan, kuten voin, syöminen siten pahentaa nivelrikkoa, vaikka pitäisi tietysti pyrkiä päinvastaiseen.

Tyydyttyneiden rasvojen lisäksi nivelrikkopotilaiden on hyvä välttää runsaasti linolihappoa sisältävien ruokaöljyjen käyttöä, sillä seerumin linolihapon määrä on yhdistetty vaikeampaan nivelrikkoon (Wu 2016).

Linolihappoa runsaasti sisältäviä ovat esimerkiksi auringonkukkaöljy ja maissiöljy. Näiden ja voin sijaan suosittelen ekstraneitsytoliiviöljyn käyttöä. Sen rasvahappokoostumus on nivelrikossa hyvä.

Neitsytkookosöljy alentaa nivelrikkoon liitettyä tulehdustekijää

Kookosmaidosta eristetty neitsytkookosöljy sisältää pääasiassa tyydyttynyttä rasvaa mutta sen sisältämät tyydyttyneet rasvahapot ovat pääasiassa keskipitkäketjuisia. Ne käyttäytyvät ihmisen elimistössä toisin kuin muut eläinperäiset tyydyttyneet rasvat, kuten olen tässä aiemmassa kirjoituksessani kertonut.

Siksi neitsytkookosöljy on poikkeus siitä säännöstä, että tyydyttyneet rasvat ovat haitallisia nivelrikossa.

Neitsytkookosöljyllä on todennäköisesti hyödyllistä tulehdusta vähentävää vaikutusta nivelrikossa. Tutkimuksessa, jossa vertailtiin safloriöljyä ja neitsytkookosöljyä, havaittiin, että IL-1β aleni neitsytkookosöljyä käyttäneillä. Se on tärkeä nivelrikkoon ja hermoston rappeutumiseen liitetty tulehdustekijä (Harris 2017).

Suosi rasvaista kalaa ja kasviproteiinia

Nivelrikossa kannattaa suosia proteiinin lähteinä rasvaista kalaa, esimerkiksi lohta ja sardiineja, sekä tofua ja muuta kasviproteiinia. Rasvaista kalaa suositellaan esimerkiksi nivelrikkoa käsittelevissä tieteellisissä katsausartikkeleissa.

On olemassa yksi tutkimus, jossa soijaproteiini lievensi nivelrikon oireita verrattuna maitoproteiiniin. Saattaa siis olla, että soija kuuluu nivelrikossa auttaviin ruoka-aineisiin (Arjmandi 2004).

Punainen liha sen sijaan on yhdistetty suurempaan nivelrikon riskiin. Punaisen lihan haitallisuuteen vaikuttaa ainakin osittain se, että se yleensä paistetaan tai grillataan. Tällöin lihaan muodostuu haitallisia AGE-tuotteita (engl. advanced glycation end products). Elimistössämme ne muodostavat kollageeniin ristikkäissidoksia, jotka estävät sen uusiutumista (Semba 2010).

Puolikovat hollantilaiset juustot voivat olla hyödyksi

Muutama kuukausi sitten julkaistussa hollantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa selvitettiin maitotuotteiden tyypin yhteyttä nivelrikon riskiin.

Hollantilaisten juustojen, kuten goudan, syönti on yhdistetty pienempään nivelrikon riskiin.

Tutkimuksessa havaittiin, että täysrasvaiset maitotuotteet ja hollantilaiset kypsytetyt juustot olivat yhteydessä pienempään nivelrikon riskiin. Hollantilaisia juustoja vähintään 34 grammaa päivässä syöneillä oli 25 prosenttia pienempi nivelrikon riski (Denissen 2018).

Hollannissa ei juoda juurikaan maitoa, joten tutkimuksen luokka ”täysrasvaiset maitotuotteet” pitivät sisällään erityisesti juustoa.

Tuntuu ehkä hullulta, että juuri hollantilaiset juustot olisivat terveellisiä, mutta niiden yhteys terveyshyötyihin on havaittu aiemmissakin tutkimuksissa.

Hollannissa syödään eniten sikäläistä puolikovaa juustoa, pääasiassa goudaa, edamia ja maasdamia. On valmistusmenetelmiin ja ravintoainesisältöön liittyviä syitä, miksi nämä ovat todennäköisesti huomattavasti terveellisempiä kuin vaikkapa mozzarella, cheddar tai Suomen suosituin juusto Oltermanni.

Jos haluat tehdä terveysperusteisen juustovalinnan, suosittelen hollantilaistyyppisiä juustoja. Niiden ei välttämättä tarvitse olla Hollannissa valmistettuja vaan ne voivat olla myös suomalaisia. Esim. luomulaatuinen gouda on mielestäni erinomainen valinta.

Jos harrastat herkuttelua juustoilla tai ruokahifistelyä, juustopuodeista voi kenties löytää pastöroimattomasta maidosta tehtyä goudaa, mikä on kaikkein perinteisintä.

Viinin juonti hyödyksi

Brittiläisessä tapaus-kontrollitutkimuksessa selvitettiin oluen ja viinin juonnin yhteyttä nivelrikon riskiin.

Lähes 3 000 ihmistä käsittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että vähintään 20 annosta olutta viikossa juoneilla oli noin 2 kertaa suurempi polven tai lonkan nivelrikon riski verrattuna niihin tutkittaviin, jotka eivät juoneet olutta.

Viiniä säännöllisesti juovilla oli tutkimuksessa noin puolta pienempi nivelrikon riski.

Viinin juonnin yhteys nivelrikon riskiin oli suojaava. Viiniä 4-6 annosta viikossa juoneilla oli 45 prosenttia pienempi polven nivelrikon riski, ja vähintään 7 annosta viiniä viikoittain juoneilla oli 52 prosenttia pienempi nivelrikon riski (Muthuri 2015).

Tutkijat arvelivat, että viinin juonnin hyödyt voisivat johtua ainakin osittain hyödyllisestä antioksidanttivaikutuksesta sekä viinin polyfenolien myönteisestä vaikutuksesta suoliston mikrobikantaan.

Muista tutkimuksista tiedetään, että viinin juonnin terveysvaikutukset ovat parhaimpia, kun viiniä juodaan välimerelliseen tapaan aterian yhteydessä eikä siitä humalluta.

Käytä mausteita ruoanlaitossa

Monilla intialaisen keittiön mausteilla on tulehdusta vähentävää vaikutusta, joten suosittelen niiden säännöllistä käyttöä.

Myös yrttimausteiden, esimerkiksi timjamin ja oreganon, käyttö alentaa tulehdusarvoja, kuten CRP:tä ja IL-1β:aa (Fischer 2016).

Rosmariinissa ja salviassa on karnosiinihappoa, joka uusien tietojen mukaan suojaa nivelrustoa rappeutumiselta (Ravalli 2018).

Laihduttaminen on suositeltavaa

Ylipaino ja varsinkin liikalihavuus lisäävät huomattavasti nivelrikon riskiä. Se ei johdu pelkästään siitä, että runsaampi paino kuormittaa niveliä vaan nykykäsityksen mukaan lihavuus on myös tulehduksellinen tila. Ylipainoisilla rasvakudos muodostaa tulehdussytokiineja eli tulehdusta välittäviä aineita, jotka pahentavat nivelrikkoa.

Laihduttaminen on siis ilman muuta suositeltavaa ylipainoisille nivelrikosta kärsiville. Laihtuminen voi lievittää kipua sekä parantaa esimerkiksi polven nivelrikosta kärsivän toimintakykyä.

Suosittelen laihduttamiseen energiansaannin vähentämistä Välimeren ruokavalion puitteissa. Vaikka Välimeren ruokavalio ei ole kovin tunnettu laihdutusruokavaliona, se toimii tutkimusten mukaan hyvin sellaisena – edellyttäen, että päivittäistä energiansaantia samalla tietoisesti vähennetään (Shai 2008).

Nivelrikkopotilaille hyvä peruste Välimeren ruokavalion käyttämiseen laihdutusruokavaliona on se, että sen noudattaminen lievittää nivelrikon oireita sekä vaikuttaa myönteisesti sairauden kulkuun, kuten edellä olen kuvannut.

Nivelrikossa auttavat ravintolisät

Liiankin tiukan terveysväitelainsäädännön viranomaisvalvonnan takia en voi tällä sivustolla kertoa, mitä tutkimusnäyttö sanoo ravintolisinä käytettävien luonnonaineiden hyödystä nivelrikossa. Olen kuitenkin aiemmin kirjoittanut laajaan tutkimusnäyttöön perustuvan artikkelin aiheesta. Se löytyy helposti Google-haulla ’Luonnollisempia keinoja nivelrikon hoitoon’. Suosittelen kaikille nivelrikosta kärsiville tutustumista siihen.

Lopuksi

Tutkimusnäyttö ravitsemuksen vaikutuksesta nivelrikon riskiin perustuu toistaiseksi pitkälti poikkileikkaustutkimuksiin. Tutkimustyyppinä nämä eivät periaatteessa ole luotettavimmasta päästä. Uskon silti, että kirjoituksesta hahmottuva linja on oikeansuuntainen.

Viitteet:

Basu A, et al. Dietary fruits and arthritis. Food Funct. 2018 Jan 24;9(1):70-77.

Clinton CM, et al. Whole-foods, plant-based diet alleviates the symptoms of osteoarthritis. Arthritis. 2015;2015:708152.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25815212

Covas MI, et al. The effect of polyphenols in olive oil on heart disease risk factors: a randomized trial. Ann Intern Med. 2006 Sep 5;145(5):333-41.

Daheshia M, Yao JQ. The interleukin 1beta pathway in the pathogenesis of osteoarthritis. J Rheumatol. 2008 Dec;35(12):2306-12.

Dai Z, et al. Dietary intake of fibre and risk of knee osteoarthritis in two US prospective cohorts. Ann Rheum Dis. 2017 Aug;76(8):1411-1419.

Denissen KFM, et al. Consumption of dairy products in relation to the presence of clinical knee osteoarthritis: The Maastricht Study. Eur J Nutr. 2018 Sep 21.

Dyer J, et al. Effect of a Mediterranean Type Diet on Inflammatory and Cartilage Degradation Biomarkers in Patients with Osteoarthritis. J Nutr Health Aging. 2017;21(5):562-566.

Facchini A, et al. Hydroxytyrosol prevents increase of osteoarthritis markers in human chondrocytes treated with hydrogen peroxide or growth-related oncogene α. PLoS One. 2014 Oct 3;9(10):e109724.

Hailu A, et al. Associations between meat consumption and the prevalence of degenerative arthritis and soft tissue disorders in the adventist health study, California U.S.A. J Nutr Health Aging. 2006 Jan-Feb;10(1):7-14.

Harris M, et al. The Impact of Virgin Coconut Oil and High-Oleic Safflower Oil on Body Composition, Lipids, and Inflammatory Markers in Postmenopausal Women. J Med Food. 2017 Apr;20(4):345-351.

Lopez HL. Nutritional interventions to prevent and treat osteoarthritis. Part I: focus on fatty acids and macronutrients. PM R. 2012 May;4(5 Suppl):S145-54.

Loef M, et al. Fatty acids and osteoarthritis: different types, different effects. Joint Bone Spine. 2018 Aug 3.

Lu B, et al. Dietary Fat Intake and Radiographic Progression of Knee Osteoarthritis: Data From the Osteoarthritis Initiative. Arthritis Care Res (Hoboken). 2017 Mar;69(3):368-375.

Machado GC, et al. Efficacy and safety of paracetamol for spinal pain and osteoarthritis: systematic review and meta-analysis of randomised placebo controlled trials. BMJ. 2015 Mar 31;350:h1225.

McAlindon TE, et al. OARSI guidelines for the non-surgical management of knee osteoarthritis. Osteoarthritis Cartilage. 2014 Mar;22(3):363-88.

Morales-Ivorra I, et al. Osteoarthritis and the Mediterranean Diet: A Systematic Review. Nutrients. 2018 Aug 7;10(8).

Musumeci G, et al. Extra-virgin olive oil diet and mild physical activity prevent cartilage degeneration in an osteoarthritis model: an in vivo and in vitro study on lubricin expression. J Nutr Biochem. 2013 Dec;24(12):2064-75.

Musumeci G, et al. Osteoarthritis in the XXIst century: risk factors and behaviours that influence disease onset and progression. Int J Mol Sci. 2015 Mar 16;16(3):6093-112.

Muthuri SG, et al. Beer and wine consumption and risk of knee or hip osteoarthritis: a case control study. Arthritis Res Ther. 2015 Feb 5;17:23.

Nakhostin-Roohi B, et al. Effect of virgin olive oil versus piroxicam phonophoresis on exercise-induced anterior knee pain. Avicenna J Phytomed. 2016 Sep-Oct;6(5):535-541.

Oliviero F, et al. Anti-inflammatory effects of polyphenols in arthritis. J Sci Food Agric. 2018 Mar;98(5):1653-1659.

Pearle AD, et al. Elevated high-sensitivity C-reactive protein levels are associated with local inflammatory findings in patients with osteoarthritis. Osteoarthritis Cartilage. 2007 May;15(5):516-23.

Polvi- ja lonkkanivelrikko. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä. Duodecim. 2018, viitattu 9.11.2018.

Ravalli S, et al. Recently highlighted nutraceuticals for preventive management of osteoarthritis. World J Orthop. 2018 Nov;9(11):255-61.

Sekar S, et al. Dietary Fats and Osteoarthritis: Insights, Evidences, and New Horizons. J Cell Biochem. 2017 Mar;118(3):453-463.

Shai I, et al. Weight loss with a low-carbohydrate, Mediterranean, or low-fat diet. N Engl J Med. 2008 Jul 17;359(3):229-41.

Shen CL, et al. Dietary polyphenols and mechanisms of osteoarthritis. J Nutr Biochem. 2012 Nov;23(11):1367-77.

Szychlinska MA, et al. Physical activity and Mediterranean diet based on olive tree phenolic compounds from two different geographical areas have protective effects on early osteoarthritis, muscle atrophy and hepatic steatosis. Eur J Nutr. 2018 Feb 15.

Thomas S, et al. What is the evidence for a role for diet and nutrition in osteoarthritis? Rheumatology (Oxford). 2018 May 1;57(suppl_4):iv61-iv74.

Veronese N, et al. Adherence to a Mediterranean diet is associated with lower prevalence of osteoarthritis: Data from the osteoarthritis initiative. Clin Nutr. 2017 Dec;36(6):1609-1614.

Veronese N, et al. Adherence to the Mediterranean diet is associated with better quality of life: data from the Osteoarthritis Initiative. Am J Clin Nutr. 2016 Nov;104(5):1403-1409.

Veronese N, et al. The association between the Mediterranean diet and magnetic resonance parameters for knee osteoarthritis: data from the Osteoarthritis Initiative. Clin Rheumatol. 2018 Aug;37(8):2187-2193.

Veronese N, et al. The relationship between the dietary inflammatory index and prevalence of radiographic symptomatic osteoarthritis: data from the Osteoarthritis Initiative. Eur J Nutr. 2017 Dec 5.

Wu C-L, et al. Serum free fatty acid levels as predictors of the severity of obesity-associated osteoarthritis. Osteoarthr Cartilage. 2016 Apr;24(1):S58-9.