Ruokavalio, jossa terveellisyys ja ekologisuus yhdistyvät

marraskuu 28, 2019 By Juhana Harju 2 kommenttia

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tutkijat ovat vaatineet, että lihansyöntiä pitäisi vähentää. Perusteena on ollut ennen kaikkea se, että nautakarja on ilmastolle haitallisten metaanipäästöjen lähde.

Vaatimukset lihansyönnin vähentämisestä ovat herättäneet vastustusta ja kapinahenkeä. Monet ihmiset ovat kokeneet, että heillä on subjektiivinen oikeus lihansyöntiin eivätkä poliitikot tai muut saa siihen puuttua.

Lehmät röyhtäilevät metaania, joka on kasvihuonekaasu.

Lihansyönnin vähentämistä vastustavat tuskin ymmärtävät omaa etuaan. Lihansyönnin vähentämisestä olisi nimittäin hyötyä myös heidän omalle terveydelleen eikä ainoastaan ympäristölle.

Lihansyönnin vähentämisen terveellisyyttä osoittaa esimerkiksi Harvardin tutkijoiden erittäin laajaan aineistoon perustuva tutkimus. He havaitsivat, että jos lihajalosteita tai punaista lihaa korvataan kasvikunnan proteiinilla, se yhdistyy pienempään kuolleisuuteen (Song 2016).

Pienempi kuolleisuus voi kuulostaa monelle kaukaiselta abstraktiolta. Se kertoo kuitenkin tiivistetysti siitä, että jokin keino on yleisesti terveellinen.

Ruuantuotannon kuormitus ympäristölle

Maatalouden osuus globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä on 30 prosentin luokkaa. Eläinkunnan tuotteiden osuus ihmisen tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä on 18 prosenttia. Suomessa ruuantuotanto ja -kulutus aiheuttavat reilun viidenneksen kulutuksen ilmastovaikutuksista eli hiilijalanjäljestä (Luke).

Yleinen käsitys ilmastotutkijoiden keskuudessa on, että kaikkien yhteiskunnan sektorien tulee osallistua ilmastotalkoisiin. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä täytyy luopua, mutta se ei yksin riitä. Myös ruuantuotannon on mullistuttava ja maapallon väestön on siirryttävä kasvispainotteiseen ruokavalioon (Partanen 2019).

Lihalla on suurin ilmastokuorma

Ruoka-aineryhmistä lihalla, erityisesti naudanlihalla, on suurin ilmastokuorma. Se on seurausta ennen kaikkea nautojen röyhtäilemästä metaanista. Se on lähes 30 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Metaanin vaikutus ilmakehän lämpenemiseen on todellinen mutta toisaalta sen vaikutus on lyhytkestoisempi kuin hiilidioksidin, joten jos lihansyömistä vähennettäisiin, myönteiset vaikutukset voisivat näkyä nopeastikin.

Usein on esitetty, että suomalaisella naudanlihan tuotannolla ei olisi yhtä huonoja vaikutuksia ympäristöön kuin muualla maailmassa. Vaikka monilta osin se pitääkin paikkansa, vesistöjä rehevöittävät vaikutukset ovat Suomessa suurempia kuin muualla (Virkajärvi 2018).

Jos lihansyönti, siipikarja mukaan luettuna, vähennettäisiin vain kahteen kertaan viikossa, se vähentäisi ruuankulutuksen ympäristövaikutusta jopa kolmanneksella (Ruini 2015).

Myös maidontuotanto kuormittaa ympäristöä

Maitotuotteet kuuluvat myös ruokiin, joiden ilmastokuorma on suhteellisen suuri. Lisäksi on niin, että lihantuotanto nivoutuu Suomessa maidontuotantoon.

Noin 80 prosenttia naudanlihasta saadaan Suomessa maitotiloilta, koska lihakarjan tuotantoon erikoistuneita tiloja on vain vähän. Näin ollen lihansyönnin vähentämiseksi myös maitotuotteiden kokonaiskulutuksen tulisi vähentyä.

Kasvimaidoilla on yleensä pienempi ilmastokuorma kuin maidolla, joten jos niillä korvataan ainakin osittain maitotuotteiden kulutusta, se keventäisi ilmastokuormaa.

Ilmastoa kuormittavan ruuan haitat terveydelle

Teollistuneiden maiden ruokavalioilla on kielteinen vaikutus niin ihmisen terveyteen kuin ympäristöönkin, todetaan tiedelehden artikkelissa (Ruini 2015).

Prosessoidun ja punaisen lihan korvaaminen kasvikunnan proteiinilla

Prosessoidun lihan, kuten makkaroiden, leikkeleiden ja pekonin, sekä punaisen lihan runsas syöminen on väestötutkimuksissa yhdistetty suurempaan sydäntautiriskiin ja suurempaan kokonaiskuolleisuuteen.

Prosessoitu liha ja punainen liha myös lisää paksu- ja peräsuolisyövän riskiä. Kansainvälinen syöväntutkimusinstituutti IARC onkin luokitellut prosessoidun lihan kiistatta karsinogeeniseksi ja punaisen lihan todennäköisesti karsinogeeniseksi. Ne siis lisäävät syöpäriskiä runsaasti syötyinä (IARC).

Lihaa on terveellistä korvata kasviproteiinilla, kuten pavuilla.

Suurin Harvardin seurantatutkimuksiin perustuvassa tieteellisessä artikkelissa on arvioitu, että jos prosessoitua lihaa ja punaista lihaa korvataan kasviproteiinilla, kuten vaikkapa pavuilla tai linsseillä, se vähentäisi kokonaiskuolleisuutta (Song 2016).

Tutkijat laskivat, että kun prosessoitua lihaa, jonka määrä oli niinkin pieni määrä kuin 3 prosenttia päivittäisestä energiasaannista, korvataan kasvikunnan proteiinilla, se vähentää kokonaiskuolleisuutta 34 prosentilla.

Jos punaista lihaa vähennettäisiin vastaava määrä ja korvataan se kasvikunnan proteiinilla, se vähentää kokonaiskuolleisuutta 12 prosentilla.

Runsas maidonjuonti haitallista

Maitotuotteiden haitat terveydelle eivät ole yhtä selviä kuin runsaan makkaran- ja lihansyönnin. Terveyden kannalta katsoen maitotuotteiden käyttömäärissä on kuitenkin Suomessa vähentämisen varaa.

Tutkimuksissa on viitteitä siitä, että maidolla on epälineaarinen suhde sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Se tarkoittaa sitä, että maidon juomisen haitat eivät kasva suoraviivaisesti vaan vähäisestä maidonjuomisesta voi olla hyötyä mutta usean lasillisen päivittäinen juominen on epäterveellistä. Ruotsalaisissa seurantatutkimuksissa runsas maidonjuonti yhdistyi suurempaan kuolleisuuteen (Michaëlsson 2014).

Maitotuotteiden kulutuksen vähentäminen edellyttäisi virallisten ravitsemussuositusten muuttamista – onhan niillä tärkeää suomalaisten syömistä ohjaavaa vaikutusta. Ravitsemussuosituksissa suositeltua runsasta nestemäisten maitotuotteiden käyttöä ei puolla ravitsemustieteellinen näyttö.

Maitotuotteiden keskeistä asemaa ravitsemussuosituksissa on perusteltu suomalaisen ruokakulttuurin säilyttämisellä. Se on kuitenkin eettisesti heikko peruste verrattuna terveys- ja ympäristösyihin. Jälkimmäisten pitäisi ilman muuta mennä tärkeydessä edelle.

Maidon terveellisyyttä ei ole mahdollista arvioida luotettavasti ilman, että pohditaan, olisiko maitotuotteita terveellisempää käyttää hapatettuina, kuten jogurttina, piimänä ja kefiirini, sekä kypsytettyinä juustoina. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että näin todella on – maidonjuonnin sijaan on terveellisempää syödä jogurttia ja kypsytettyä juustoa.

Esimerkiksi kalsiumin lähteenä maitoa ei tarvita vaan riittävästi kalsiumia saa kahdesta päivittäisestä annoksesta muita maitotuotteita, kun otetaan huomioon myös muun ruokavalion sisältämä kalsium.

Ruokavalioiden vertailua

Vegaaniruokavalio ei välttämättä ole ekologisin

Tiedotusvälineissä on puhuttu paljon ekologisesti kestävistä ruokavalioista. Yksinkertaistavasti on annettu vaikutelma, että ekologisesti kestävintä olisi ryhtyä vegaaniksi (Parkkari 2018).

Yksinkertaistavaa asia on siksi, että Suomessa olisi ekologisesti vegaaniruokavaliotakin kestävämpää, kun ruokavalioon sisällytetään kasvisruokien lisäksi myös luonnonvesien pikkukalaa, esimerkiksi silakkaa ja särkeä.

Vegaaniruokavaliolla on myös ravitsemukselliset heikkoutensa. Erittäin rajoittavana ruokavaliona se lisää tunnetusti ravintoainepuutosten riskejä. Niinpä esimerkiksi tuoreessa ranskalaisessa suosituksessa ei suositella vegaaniruokavaliota lapsille eikä nuorille (Lemale 2019).

Luonnonkalan syönnin hyödyt vesistöille

Itämeritutkija Seppo Knuuttila on moneen otteeseen suositellut Itämeren luonnonkalan syömistä keinona vähentää rehevöitymistä, sillä kalan syöminen poistaa ravinteita vesistöistä.

Silakan syöminen poistaa ravinteita Itämerestä.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Antti Lappalainen puolestaan on todennut:

− Lihansyöntiä voisi korvata syömällä huomattavasti enemmän kotimaista kalaa. Silakkaa riittäisi suomalaisten lautasille vuodessa jopa yli 20 kiloa henkeä kohden. Silakasta riittäisi siten yllin kyllin aineksia kasvissyöntikuplan puhkaisemiseen!

WWF:llä on kalaopas, jota käyttämällä voi virittää kalaostoksiaan ympäristölle suotuisiksi. Kuluttajalle hyvä muistisääntö on ostaa ensisijaisesti:

Kestävästi pyydettyä lähivesien kalaa
Pienikokoisia lajeja
MSC- ja ASC-merkittyä kalaa

Välimeren ruokavalion vertailu kasvissyöntiin ja veganismiin

Muutamissakin tutkimuksissa on vertailtu vegaaniruokavaliota tai kasvisruokavaliota Välimeren ruokavalioon kahdelta kannalta. On arvioitu, miten kestäviä, ekologisia, ravitsemuksellisesti riittäviä ja terveellisiä ne ovat.

Hollantilaisessa tutkimuksessa verrattiin vegaaniruokavaliota, laktovegetaarista kasvisravintoa, Välimeren ruokavaliota, ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota ja keskimääräistä hollantilaista ruokavaliota.

Vertailussa päädyttiin tulokseen, että vegaaniruokavalio oli kestävyyden kannalta paras. Välimeren ruokavalio oli kuitenkin kaikista vertailuruokavalioista terveellisin ja se päihitti kestävyydessä selvästi ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion. Epäterveellisintä ja vähiten kestävää oli syödä niin kuin hollantilaiset keskimäärin syövät (van Dooren 2014).

Välimeren ruokavaliossa syödään hyvin vähän lihaa

Perinteinen Välimeren ruokavalio on hyvin kasvispainotteinen ruokavalio. Harva tietää, että lihaa ja kanaa syötiin siinä yhteensä niinkin vähän kuin 35 grammaa päivässä (Kromhout 1989).

Määrää voi verrata suomalaiseen lihankulutukseen, joka on suomalaisen ruuankäyttötutkimuksen mukaan noin 145 grammaa päivässä (Valsta 2018).

Jos suomalainen haluaisi muuttaa ruokavalionsa perinteistä Välimeren ruokavaliota vastaavaksi, lihansyönti tulisi pudottaa neljäsosaan nykyisestä.

Vaatimus noin suuresta supistamisesta voi tuntua rajulta mutta myös paljon julkisuutta saanut EAT-Lancet-komissio suosittelee korkeintaan 300 gramman viikoittaista lihansyöntiä (vastaa noin 43 gramman suuruista päivittäistä lihansyöntiä) (Willett 2019).

Myös maitotuotteita syödään Välimeren ruokavaliossa vähemmän

Myös maitotuotteita kuuluu Välimeren ruokavalioon huomattavasti vähemmän kuin suomalaiseen – erityisesti maitoa juodaan vähemmän.

Eläinkunnan tuotteiden huomattavasti vähäisemmän käytön vuoksi Välimeren ruokavalio kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin tavallinen länsimainen ruokavalio – ja myös vähemmän kuin virallisten ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio.

Oliiviöljy on ekologisesti parempi valinta

Vähäisempi lihan ja maidon kulutus eivät ole ainoita Välimeren ruokavalion terveellisiä piirteitä. Niiden lisäksi myös oliiviöljyn käyttö on ympäristölle terveellinen valinta.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on vertaillut selvityksessään rypsiöljyn ja oliiviöljyn ekologisuutta. Se tuli ehkä hieman yllättäen johtopäätökseen, että oliiviöljyn käyttö on ympäristölle parempi vaihtoehto. MTT:n tutkija Merja Saarinen selitti havaittua tulosta näin:

− Rypsin viljely on aika kuormittavaa ja siellä on aika paljon haasteita. Sen satotaso jää aika alhaiseksi keskimäärin ja sen takia sieltä tulee kuormituksiakin aika paljon, kun taas oliivit kasvavat puissa lähestulkoon itsestään.

Yhdistä Välimeren ruokavalio ja luomu

Välimeren ruokavalio siis kuormittaa ympäristöä huomattavasti vähemmän kuin tavallinen länsimainen ruokavalio. Myös luomuviljelyä pidetään ympäristölle terveellisenä tuotantotapana.

Ranskalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa selvitettiin Välimeren ruokavalion ja luomulaatuisuuden yhdistämistä. Tutkijat lähtivät siitä oletuksesta, että näiden yhdistäminen on terveellistä ja ekologista.

Tutkimuksessa vertailtiin kaikkiaan neljää ruokavaliota: (1) länsimaista ruokavaliota tavanomaisesti viljeltynä, (2) länsimaista ruokavaliota luomuna, (3) Välimeren ruokavaliota tavanomaisesti viljeltynä sekä (4) Välimeren ruokavaliota luomuna.

Näistä ruokavalioista luomulaatuinen Välimeren ruokavalio osoittautui ravitsemuksellisesti parhaaksi ja myös parhaiten ranskalaisia ravitsemussuosituksia vastaavaksi.

Luomulaatuisen Välimeren ruokavalion heikkous oli kuitenkin se, että se oli tutkimusruokavalioista kallein. Luomulaatuisen Välimeren ruokavalion kalleus on loogista, koska yleisestikin on havaittu, että terveellinen ruoka maksaa enemmän.

Perusteita luomun terveellisyydelle

Luomun terveellisyyteen on monia syitä. Lähes itsestään selvä syy liittyy siihen, että luomussa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita. Siten luomua käyttämällä niiden saannista voi päästä eroon lähes kokonaan.

Torjunta-aineiden välttämisestä voi olla eniten hyötyä lapsille sekä raskaana oleville ja imettäville naisille. Luomua syömällä voi todennäköisesti myös vähentää Parkinsonin taudin riskiä, sillä torjunta-aineet ovat yksi siihen sairastumisen riskitekijä.

Vahva terveydellinen peruste on sekin. että luomua käyttämällä ruokavaliosta saadun kadmiumin määrä noin puolittuu. Kun kadmiumin saanti on yhdistetty niin sydänsairauksiin kuin syöpäänkin, luomun voi arvioida sen ansiosta vähentävän näiden sairauksien riskiä (Barański 2014, McCarty 2014).

Luomu on parempi valinta niin terveydelle kuin ympäristöllekin.

Suuressa ranskalaisessa seurantatutkimuksessa havaittiinkin, että luomua eniten syövillä oli 25 prosenttia pienempi syöpään sairastumisen riski (Baudry 2018).

Luomun ravintoarvot ovat keskimäärin parempia kuin tavanomaisesti viljellyn. Luomussa on havaittu olevan usein enemmän karotenoideja ja polyfenoleita kuin tavanomaisesti viljellyssä ruuassa.

Luomumaidon ja -lihan rasvahappokoostumus on myös parempi luomukarjan laiduntaessa enemmän.

Jos syöt Suomessa kasvatettua luomua, saat maailman puhtainta ruokaa.

Luomu on parempi myös ympäristölle

Tärkeä syy luomuviljelyn pienempiin ilmastopäästöihin on, että siinä ei käytetä kemiallisia typpilannoitteita. Typpilannoitteiden kemiallinen valmistus vaatii paljon energiaa. Sen arvioidaan edustavan 10 prosenttia globaaleista maatalouden kasvihuonepäästöistä.

Lisäksi typpilannoitteiden hajotessa maaperästä vapautuu dityppioksidia (N2O), joka on haitallinen kasvihuonekaasu. Dityppioksidi lämmittää voimakkaasti ilmakehää, ja sen elinikä on esimerkiksi metaaniin verrattuna pitkä.

Luomuviljelyssä käytetyn lannankin levityksestä aiheutuu typpipäästöjä mutta vähemmän kuin kemiallisista typpilannoitteista.

On arvioitu, että jos kaikki maanviljely muutettaisiin luonnonmukaiseksi, se vähentäisi maanviljelyn kasvihuonekaasupäästöjä noin 20 prosentilla – 10 prosentilla vähentyneiden typpipäästöjen ansiosta ja 10 prosentilla vähentyneen energiantarpeen ansiosta (Scialabba 2010).

Tunnetuin luomuviljelyn ekologinen hyöty on se, että se lisää biodiversiteettiä verrattuna tehoviljelyyn. Koostetutkimuksen mukaan luomuviljelyllä on myönteinen vaikutus lajien määrään ja runsauteen verrattuna tavanomaiseen viljelyyn. Lintuja, petohyönteisiä, maaperäorganismeja ja kasveja on enemmän ympäristössä, jossa harjoitetaan luomuviljelyä (Bengttson 2005).

Toisen koostetutkimuksen mukaan luomuviljely yhdistyy suurempaan eloperäisen aineen määrään maaperässä. Havainto tukee luomuviljelyä puoltavien usein esittämää väitettä, että luomuviljely auttaa pitämään huolta viljelysmaan kunnosta (Mondelaers 2009).

Luomuviljely auttaa myös vähentämään torjunta-aineiden ja ravintoaineiden valumia vesistöihin. Siten luomulla on vähemmän vesistöjä rehevöittävää vaikutusta kuin tavanomaisella tehoviljelyllä. Luomua suosimalla voitaisiin vähentää esimerkiksi Itämeren rehevöitymistä.

Myös liha on luomulaatuisena vähemmän ympäristöä kuormittavaa. Esimerkiksi WWF:n ilmasto-oppaassa suositellaan, että kuluttajan kannattaa ostaa luomua ja luonnonlaidunlihaa, koska ne tukevat paremmin ympäristön monimuotoisuutta. Niitä suosittaessa myös torjunta-aineiden joutuminen ympäristöön vähenee (WWF).

Usein luomun heikkoudeksi mainitaan se, että sen tuottavuus olisi tavanomaista viljelyä heikompaa. Riittävän pitkäaikaiset seurannat kuitenkin osoittavat, että luomun tuotantomäärät ovat vertailukelpoisia tavanomaisesti viljeltyyn. Ensimmäisinä vuosina luomuun siirtymisen jälkeen tuotantomäärät tosin ovat alempia, koska maaperä ei ole hyvässä kunnossa tehoviljelyn jälkeen, mutta myöhempinä vuosina luomun tuottavuus paranee (Rodale 30 Year Report).

Luomun ja ei-luomun väliset tuottavuuserot säilyvät kuitenkin maidontuotannossa. Tavanomaisesti hoidettu lypsykarja tuottaa enemmän maitoa kuin luomulypsykarja. Luomutuotannossa eläinten hyvinvoinnista kuitenkin huolehditaan paremmin kuin tavanomaisessa tuotannossa yleensä. Lehmien lajityypillinen käyttäytyminen on luomussa otettu paremmin huomioon.

Ympäristölle paras viljelytapa saattaa olla permakulttuuri, jossa luomuakin pidemmälle jäljitellään luontoa.

Yhteenveto

Maailmanlaajuisten ilmastotavoitteiden saavuttaminen on niin haastavaa, että siinä tarvitaan kaikkien sektoreiden osallistumista. Maatalouden osuus kasvihuonekaasupäästöstä on noin 30 prosenttia. Eläinkunnan tuotteiden ilmastokuorma on suuri, ja erityisesti lihan syömistä tulisi vähentää.

Lihan syömisen vähentämisestä olisi hyötyä myös terveydelle. Siten lihansyönnin vähentämistä vastaan ei ole järkevää kapinoida vaan vähentäminen on runsaasti lihaa syövien omankin edun mukaista.

Vähentämällä lihansyöntiä perinteisen Välimeren ruokavalion mukaiseen määrään ruokavalion ilmastokuormaa on mahdollista pienentää noin kolmanneksella. Jos vielä lisäksi vähennetään maitotuotteiden kulutusta keskimääräisestä suomalaisesta, ilmastojalanjälki pienenee edelleen.

Välimeren ruokavalio on erinomainen vaihtoehto, jossa terveellisyys yhdistyy hyvin ekologiseen kestävyyteen. Vielä parempi, jos ruokavalio koostuu lisäksi enimmäkseen luomusta.

Lähteet:

Ahonen M. Pasta peittoaa riisin ja tofu pihvin – Uusi vertailu ynnää ruoan ympäristöystävällisyyden ja terveellisyyden. Yle Uutiset 5.5.2014.

Barański M, et al. Higher antioxidant and lower cadmium concentrations and lower incidence of pesticide residues in organically grown crops: a systematic literature review and meta-analyses. Br J Nutr. 2014 Sep 14;112(5):794-811.

Baroni L, et al. Evaluating the environmental impact of various dietary patterns combined with different food production systems. Eur J Clin Nutr. 2007 Feb;61(2):279-86.

Baudry J, et al. Association of Frequency of Organic Food Consumption With Cancer Risk: Findings From the NutriNet-Santé Prospective Cohort Study. JAMA Intern Med. 2018 Dec 1;178(12):1597-1606.

Bénard M, et al. Association between time perspective and organic food consumption in a large sample of adults. Nutr J. 2018 Jan 5;17(1):1. doi: 10.1186/s12937-017-0311-0.

Bengttson J, et al. The effects of organic agriculture on biodiversity and abundance: a meta-analysis. J Appl Ecol. 2005;42:261-9.

Baudry J, et al. Association of Frequency of Organic Food Consumption With Cancer Risk: Findings From the NutriNet-Santé Prospective Cohort Study. JAMA Intern Med. 2018 Dec 1;178(12):1597-1606.

van Dooren, C, et al. Exploring dietary guidelines based on ecological and nutritional values: A comparison of six dietary patterns. Food Policy. 2014 Ferb;44:26-46.

Fresán U, et al. Global sustainability (health, environment and monetary costs) of three dietary patterns: results from a Spanish cohort (the SUN project). BMJ Open. 2019 Feb 21;9(2):e021541.

Hirvonen K, et al. Affordability of the EAT–Lancet reference diet: a global analysis. Lancet Glob Health. 2019 Nov 7.

Kalan syöminen keino poistaa ravinteita vesistöistä ja vähentää lihankulutusta. Aamuset 24.9.2018.

Kromhout D, et al. Food consumption patterns in the 1960s in seven countries. Am J Clin Nutr. 1989 May;49(5):889-94.

Lemale J, et al. Vegan diet in children and adolescents. Recommendations from the French-speaking Pediatric Hepatology, Gastroenterology and Nutrition Group (GFHGNP). Arch Pediatr. 2019 Oct;26(7):442-450.

Marttinen S, et al. Biokaasulaitosten lopputuotteet lannoitevalmisteina. MTT 2013.

McCarty MF, et al. Are organically grown foods safer and more healthful than conventionally grown foods? Br J Nutr. 2014 Nov 28;112(10):1589-91.

Mondelaers K, et al. A meta‐analysis of the differences in environmental impacts between organic and conventional farming. Br Food J. 2009;111(10):1098-1119.

Niggli U, et al. Sustainability of organic food production: challenges and innovations. Proc Nutr Soc. 2015 Feb;74(1):83-8.

Parkkari J. Suurtutkimus: Vegaaniruokavalio on tehokkain tapa pienentää ympäristöjalanjälkeä. Yle Uutiset 4.6.2018.

Partanen M-M. IPCC: Ilmastonmuutos pakottaa maailman mullistamaan ruuantuotannon. WWF. 8.8.2019.

Poore J, Nemecek T. Reducing food’s environmental impacts through producers and consumers. Science. 2018 Jun 1;360(6392):987-992.

Red Meat and Processed Meat. IARC Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans Volume 114. IARC.

Ripple WJ, et al. Ruminants, climate change and climate policy. Nat Clim Change. 2014;4:2-5.

Ripple WJ, et al. World Scientists’ Warning of a Climate Emergency. BioScience, biz088. 2019 Nov 5.

Rodale 30 Year Report. Rodale Institute. 2012.

Ruini LF, et al. Working toward healthy and sustainable diets: The “Double Pyramid Model” developed by the Barilla Center for food and nutrition to raise awareness about the environmental and nutritional impact of foods. Front Nutr. 2015;2:9.

Santaoja M. Ruokapolitiikka etsii linjaansa – kestävän syömisen ohjeistus puuttuu. Versuslehti 12.11.2019.

Seconda L, et al. Assessment of the Sustainability of the Mediterranean Diet Combined with Organic Food Consumption: An Individual Behaviour Approach. Nutrients. 2017 Jan 12;9(1).

Scialabba N, Müller-Lindenlauf M. Organic agriculture and climate change. Renew Agr Food Syst. 2010 June; 25(2):158-69.

Song M, et al. Association of Animal and Plant Protein Intake with All-Cause and Cause-Specific Mortality. JAMA Intern Med. 2016 Oct 1;176(10):1453-1463.

Valsta L, et al. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2018.

Weber CL, Matthews HS. Food-miles and the relative climate impacts of food choices in the United States. Environ Sci Technol. 2008 May 15;42(10):3508-13.

Willett W, et al. Food in the Anthropocene: the EAT-Lancet Commission on healthy diets from sustainable food systems. Lancet. 2019 Feb 2;393(10170):447-492.

Virkajärvi P, Järvenranta K. Nautakarjatuotannon ympäristövaikutusten arviointi ja sen kehittämistarpeet. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote nro 35. 2018.

WWF:n kalaopas. WWF.

Luomua vai geenimanipuloitua?

toukokuu 26, 2015 By Juhana Harju 2 kommenttia

Helsingin Sanomat julkaisi jokin aika sitten artikkelin geenimanipuloidusta ruuantuotannosta otsikolla ’Seitsemän väitettä gemoista’.

Lehden artikkelin yksipuolisuuden vuoksi haluan tuoda tässä esille tärkeitä näkökohtia, joita lehti ei esitellyt.

GM-lajikkeiden viljelyssä käytettävä glyfosaatti on johtanut monarkkiperhosten kantojen vähenemiseen.

Geenimanipuloituja lajikkeita on kehitetty kestämään syöpävaarallista torjunta-ainetta

Tärkeä vaikutin geenimanipuloinnille on se, että sen avulla on voitu kehittää lajikkeita, jotka kestävät paremmin kovia torjunta-aineita, erityisesti glyfosaattia, jota myydään markkinanimellä Roundup.

Maailman Terveysjärjestö WHO on tänä keväänä luokitellut glyfosaatin käytön todennäköisesti karsinogeeniseksi ihmiselle. WHO:n luokittelu merkitsee sitä, että karsinogeenisuudesta on vahvaa näyttöä mutta se ei ole aivan varmaa. Glyfosaatti siis todennäköisesti aiheuttaa syöpää ihmiselle (WHO 2015).

Tähän samaan karsinogeenisuusryhmään on aiemmin luokiteltu mm. dieselmoottoreiden pakokaasut, formaldehydi ja PCB. Käytännössä järkevää asennoitumista WHO:n kantaan olisi se, että glyfosaatin käytöstä luovuttaisiin jo terveyssyistä.

Glyfosaatti on haitallista myös luonnolle. Glyfosaattia kestävän maissin ja soijan viljely on johtanut Yhdysvalloissa ja Meksikossa monarkkiperhosten huomattavaan vähenemiseen. Syynä on se, että glyfosaatti tuhoaa silkkiyrttejä, joita monarkkiperhosen toukka käyttää ravinnokseen (Pleasants 2013).

Osa glyfosaattia sietävistä geenimanipuloiduista lajeista tuottaa lisäksi itse Bt-hyönteismyrkkyä. Jo parikymmentä vuotta sitten varoitettiin, että tällaisen ominaisuuden siirtäminen viljelylajikkeisiin tulisi synnyttämään resistenttejä tuhohyönteiskantoja. Uusissa kenttäkokeissa on nyt havaittu, että juuri niin on tapahtunut. Helicoverpa zea -yökkösen toukka on sopeutunut käyttämään ravinnokseen geenimanipuloitua maissia (EurekAlert 2015).

Geenimanipulointi on lisännyt mehiläisille haitallisten neonikotinoidien käyttöä

Geenimanipuloituja Bt-lajikkeita on perusteltu sillä, että ne mahdollistaisivat torjunta-aineiden käytön vähentämisen. Näiden lajikkeiden käyttö on kuitenkin päinvastoin johtanut siihen, että viljelykasvien esikäsittely neonikotinoidi-torjunta-aineilla on lisääntynyt dramaattisesti. Sen paljastaa tuore tutkimus, josta on alla oleva kaavio (Douglas 2015).

Geenimanipuloitujen lajien viljely on lisännyt dramaattisesti neonikotinoidien käyttöä Yhdysvalloissa.

Neonikotinoidien käytön lisääntyminen on ikävää erityisesti siksi, että ne ovat haitallisia mehiläisille ja muille pölyttäjille. Mehiläisyhdyskuntien kuolemista on raportoitu jo usean vuoden ajan mutta viimeisimmän vuoden aikana lasku on ollut Yhdysvalloissa rajua. Viimeisen vuoden aikana mehiläishoitajat ovat menettäneet 42,1 prosenttia mehiläisyhdyskunnistaan, kertoo The New York Times (Wines 2015).

Perusvalinta tehdään luomun ja GMO:n välillä

Olisi tärkeää, että yhteiskunnassamme valitaan tietoisesti se suunta, johon maanviljelyä ja ruuantuotantoa halutaan kehittää. Muuten saatamme ajautua ajopuumaisesti tilanteeseen, jota emme ole halunneet.

Geenimanipuloitu tehotuotanto kuvastaa modernin ihmisen faustista hybristä. Siinä luonnosta pyritään ulosmittaamaan mahdollisimman paljon hyötyä lyhyessä ajassa haitallisista vaikutuksista ja riskeistä piittaamatta. Haittoja ympäristölle ja terveydelle ei lasketa mukaan tuotantokustannuksiin, vaan ne jätetään muun yhteiskunnan ja tulevien sukupolvien maksettaviksi.

Luomuviljely perustuu täysin erilaiseen ajattelutapaan. Siinä nähdään, että ihmisen hyvinvointi on olennaisesti sidoksissa siihen, miten hyvin luonto ympärillämme voi. Luonto – jonka osa olemme – nähdään siinä kumppanina, jonka kanssa tehdään yhteistyötä siitä huolta pitäen.

Suomalaisfilosofi, akateemikko Georg Henrik von Wright on kirjoittanut:

”Ihminen itse on tämän kokonaisuuden osa. Hänen elämänsä on riippuvainen hänen fyysisen ympäristönsä tasapainotilasta. Jos hän puuttumalla luonnon yksityiskohtiin horjuttaa tämän tasapainon, saattaa tästä koitua hänen elinehdoilleen vahingollisia seurauksia. Luonto ikään kuin potkaisee takaisin — kostaa ihmiselle sen, että hän on häirinnyt kosmoksen säännönmukaista järjestystä. Ilmiötä voisi kutsua nimellä nemesis naturalis tai nemesis naturae. Nemesis-aate on meille tuttu jo kreikkalaisilta. Se esiintyy rinnan hybris-aatteen kanssa. Ihmisen hybris on siinä, että hän ylpeilee ja ylittää todellisten mahdollisuuksiensa rajat, esim. vallan käytössä tai rikkauksien kartuttamisessa. Voisi sanoa, että hybris merkitsee kosmoksen luontaisen tasapainotilan rikkomista. Nemesis on tämän häiriön kostavaa korjaamista, tasapainon palauttamista.” (von Wright 1976)

YK:n raportti painottaa ekologisuutta ja mosaiikkimaista ruuantuotantoa

Yhdistyneiden Kansakuntien raportti ’Wake Up Before it is Too Late’ kehottaa kehittämään maanviljelyä täysin päinvastaiseen kuin geenimanipuloinnin suuntaan. Laajat, yhden kasvilajin viljelyyn perustuvat monokulttuurit ja teollinen viljely eivät sen mukaan pysty tarjoamaan edullista ruokaa tarvitseville. Raportin mukaan näyttö tällaisen viljelytavan ympäristöhaitoista kasvaa jatkuvasti eikä tehotuotanto ole ekologisesti kestävää.

YK:n raportti painottaa maanviljelyn ekologisuutta ja holistista ajattelutapaa. Se suosittelee siirtymistä kohti kestävää, uudistuskykyistä ja mosaiikkimaista viljelyä. Lisäksi siinä halutaan tukea erityisesti pienviljelijöitä ja katsotaan, että viljelyn tulisi perustua pääasiassa eloperäisten lannoitteiden käyttöön (UNCTAD 2013).

Periaatteena tulee olla sen, että pystymme ruokkimaan maataloudella koko maapallon vahingoittamatta sitä. GM-viljelyyn sisältyy se riski, että se voi olla haitallista maapallon ekosysteemille. GM-viljelykasvien geeniaines sekoittuu luonnonkasvien perimään ja ennen pitkää saatamme menettää kokonaan alkuperäiset lajikkeet. GM-aineksen leviämistä luontoon on havaittu tapahtuvan runsaasti suojavyöhykkeistä huolimatta.

Geenimanipulointi ei ole ratkaisu maailman ruokaongelmaan

Geenimanipulointia on perusteltu sillä, että se olisi ratkaisu maailman ruokaongelmaan. YK-raportin mukaan nälkä tai aliravitsemus maailmassa ei kuitenkaan johdu siitä, että ruokaa tuotettaisiin liian vähän vaan syynä on ennen kaikkea köyhyys.

Geenimanipuloitu ruuantuotanto ei myöskään ole ratkaisu kehitysmaiden köyhyyteen vaan sen käyttöönotto päinvastoin heikentäisi köyhien viljelijöiden asemaa. GMO-lajikkeita käyttäessään viljelijät tulevat riippuvaisiksi isojen ulkomaisten yritysten patenteilla suojaamista siemenistä, kalliista torjunta-aineista ja keinolannoitteista.

Geenimanipuloidut lajikkeet ovat vauhdittaneet biodiversiteetiltään köyhien monokulttuuriviljelmien leviämistä.

Vuonna 2013 julkaistun tieteellisen katsausartikkelin mukaan geenimuunnellut viljelykasvit eivät ole välttämättömiä maailman ruuantuotannon turvaamiseksi seuraavien vuosikymmenten aikana, vaikka niin on väitetty. Tällä väitteellä ei ole tieteellistä pohjaa vaan se pikemminkin heijastelee suuryritysten intressejä, katsauksessa todetaan. Varat, joita tällä hetkellä käytetään geenimuunneltujen lajien kehittämiseen, tulisivat usein paljon paremmin käytetyiksi, jos ne suunnattaisiin muille kasvitutkimuksen alueille (Jacobsen 2013).

Tuotammeko ruuan tavanomaisella viljelyllä, geenimanipuloiduilla lajikkeilla tai luomuviljelmillä ei vaikuta olennaisesti siihen, miten paljon maa-alaa tarvitaan yhden hengen ruokkimiseen. Olennainen valinta on se, miten kasvisvoittoisesti syömme. Lihan ja maitotuotteiden tuottamiseen tarvitaan viljelyalaa moninkertaisesti kasvikunnan tuotteisiin verrattuna (Ruini 2015).

Luomun ja GMO:n rinnakkaiselo on ongelmallista

Jos geenimuunneltu viljely sallittaisiin, se uhkaisi tavanomaista maanviljelyä ja luomuviljelyä harjoittavien elinkeinovapautta. Monien kasvien kohdalla GMO-aines nimittäin sekoittuu hyvin helposti tavallisiin viljelykasveihin. Riski ei ole vain teoreettinen vaan sitä on havaittu tapahtuvan herkästi. Euroopassakin koeviljelmiltä on jo päässyt GMO-ainesta kuluttajien ruokaan.

Tuulen mukana geenimanipuloidun lajikkeen siitepölyn on havaittu leviävän jopa 21 kilometrin päähän. Siltä pohjalta voi miettiä, miten realistista on olettaa, että geeniviljellyt lajikkeet pysyisivät vain omalla alueellaan leviämättä muulla tavoin viljellyille pelloille ja luontoon (Watrud 2004).

Kanadassa geenimanipuloitu rapsi on saastuttanut tavanomaisen rapsin viljelyksiä niin, että tavanomaista rapsia ei enää voi myydä geenimuuntelusta vapaana.

Vaikka GM-viljely aiheuttaa sekoittumisongelman, säännökset ovat tällä hetkellä sellaisia, että vastuu luomutuotannon pitämiseksi puhtaana geeniviljellystä aineksesta on sälytetty luomuviljelijälle. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että EU:ssa on periaatteessa voimassa saastuttaja maksaa -periaate. Tätä oikeusperiaatetta ei valitettavasti vain sovelleta juuri missään.

Muutenkaan ei olisi EU:n ympäristöpolitiikan mukaista sallia geenimuuntelua:

“EU:n ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumiseen, ennalta ehkäisyyn, ympäristövahinkojen torjumiseen ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttaja maksaa -periaatteeseen. Ennalta varautumisen periaate on riskinhallintaväline, jota voidaan käyttää, kun ei ole tieteellistä varmuutta tietyn toiminnan tai toimen ihmisten terveydelle tai ympäristölle mahdollisesti aiheuttamasta riskistä.” (Ohliger 2015)

Näistä periaatteista on kuitenkin lipsuttu, kun jotkin geenimuunnellut lajikkeet on hyväksytty EU:ssa.

Luomuviljely tukee lajien monimuotoisuuden säilymistä

Ajateltaessa viljelyn ekologisuutta lajien biodiversiteetin eli moninaisuuden säilyminen on tärkeää. On tärkeää, että pyrimme välttämään niin viljelylajien kuin luonnonkasvienkin lajien määrän supistumista. Kasvilajien kirjon väheneminen supistaa esimerkiksi hyönteisten, kuten perhosten, määrää.

Vuonna 2005 julkaistun meta-analyysin eli tieteellistä näyttöä yhteen vetävän koostetutkimuksen mukaan luomuviljelyllä on usein myönteinen vaikutus lajien määrään ja runsauteen verrattuna tavanomaiseen viljelyyn. Lintuja, petohyönteisiä, maaperäorganismeja ja kasveja on enemmän ympäristössä, jossa harjoitetaan luomuviljelyä (Bengttson 2005).

Hieman uudemmassa meta-analyysissa vertailtiin myös luomuviljelyä ja tavanomaista viljelyä. Siinä havaittiin, että luomuviljely yhdistyy suurempaan eloperäisen aineen määrään maaperässä. Havainto tukee luomuviljelyä puoltavien usein esittämää väitettä, että luomuviljely auttaa pitämään huolta viljelysmaan kunnosta. Lisäksi koostetutkimuksessa havaittiin, että luomuviljely lisää maanviljelyssä käytettävien lajien määrää sekä luonnossa esiintyvien lajien määrää eli yksinkertaisesti sanottuna luomu lisää biodiversiteettiä (Mondelaers 2009).

Euroopassa tehtyihin tutkimuksiin perustuvan koostetutkimuksen mukaan luomuviljelyllä on yleensä myönteinen vaikutus ympäristöön maa-alaa kohti. Lisäksi luomutilojen maaperässä on enemmän orgaanista ainesta ja vähemmän ravintoaineiden valumia peltoalaa kohti. Lisäksi koostetutkimuksessa mukaan useimmissa tutkimuksissa on havaittu, että luomuviljelyllä on tavanomaista viljelyä vähemmän haitallista vaikutusta alueen biodiversiteettiin. Tämä koostetutkimus tosin väittää, että jos ympäristövaikutuksia verrattaisiin tuotettua yksikköä kohti, luomuviljely näyttäytyisi monilla osa-alueilla heikompana (Tuomisto 2012).

Riittävän pitkäaikaiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että luomun tuotantomäärät ovat täysin vertailukelpoisia tavanomaisesti viljeltyyn. Ensimmäisinä vuosina luomuun siirtymisen jälkeen tuotantomäärät tosin ovat alempia, koska maaperä ei ole hyvässä kunnossa tehoviljelyn jälkeen, mutta myöhempinä vuosina luomun tuottavuus paranee (Rodale 30 Year Report).

Luomu on terveellisempää. Siinä on enemmän antioksidantteina toimivia polyfenoleita sekä vähemmän torjunta-aineita ja kadmiumia.

Myös aivan tuoreimman tutkimusnäytön mukaan luomuviljely lisää luonnon monimuotoisuutta. Luomuviljely tukee kasvilajien monimuotoisuutta ei vain luomuviljellyillä, vaan myös maiseman tavanomaisesti viljellyillä alueilla (Henckel 2015).

Viljelysmaan monimuotoisuuden säilyminen on tärkeää siksikin, että noin 40 prosenttia maapallon maa-alasta on maanviljelyksen käytössä. Maanviljelysalueet tarjoavat maailmanlaajuisesti elinympäristön monille eläin- ja kasvilajeille.

Luomu on terveellisempää

Näyttö luomun terveellisyydestä tavanomaisesti viljeltyyn verrattuna on vahvistunut selvästi. Viime vuoden syksyllä julkaistun meta-analyysin mukaan luomun antioksidantteina toimivien fenolisten yhdisteiden määrät ovat keskimäärin korkeammat (katso kuva hyödyistä).

Kenties vielä tärkeämpää on se, että luomussa torjunta-aineiden jäämät ovat huomattavasti vähäisempiä kuin tavanomaisesti viljellyssä. Ruotsalainen tänä vuonna julkaistu tutkimus osoitti, että perheen vaihdettua luomuruokaan virtsaan erittyneiden torjunta-aineiden määrät vähenivät dramaattisesti.

Lisäksi kadmiumia on luomussa meta-analyysin mukaan keskimäärin 48 prosenttia vähemmän. Se on merkittävää, sillä kadmium on yhdistetty tavallisesta ruokavaliosta saatuina määrinä suurempaan sydänkuolleisuuteen ja kokonaiskuolleisuuteen (Barański 2014, McCarty 2014).

Ei ole enää uskottavaa väittää, että luomu ei olisi terveellisempi valinta.

Suomen maabrändiraportissa ehdotettiin vuonna 2010, että Suomen maataloustuotannosta 50 prosenttia tulisi muuttaa luomuksi vuoteen 2030 mennessä. Pidän ehdotusta edelleen hyvänä.

Kannattaako luomun ostaminen?

Monet eivät osta luomua, koska luomu maksaa enemmän. Voi kuitenkin kysyä, onko järkevää asettaa hinta tärkeimmäksi kriteeriksi ruokaa ostettaessa.

Ruuan osuus suomalaisten keskimääräisistä käytettävistä tuloista on pudonnut vuosikymmenten aikana. Siltä pohjalta voi päätellä, että periaatteessa monilla suomalaisilla olisi periaatteessa varaa käyttää suurempi osa tuloistaan ruokaan. Muutos edellyttäisi sitä, että ruuan laatu, terveellisyys ja ympäristökriteerit miellettäisiin tärkeiksi perusteiksi ruokaa ostettaessa.

Tämän sanoessani ymmärrän silti, että on pienituloisia, jotka sinnittelevät jo nykyisillä ruuan hinnoilla ja joilla ei ole kovinkaan usein varaa ostaa luomua.

Käytännössä voi olla vaikeaa ostaa luomuna aivan kaikkea. Jos kuitenkin ruokavaliosta puolet on luomua, se on mielestäni jo selvästi hyväksi terveydelle.

Luomuna kannattaa ostaa erityisesti niitä elintarvikkeita, joissa on havaittu olevan paljon torjunta-aineita. Näitä ovat esimerkiksi:

gojimarjat
omena
päärynä
mansikka
viinirypäleet
pinaatti
paprika
ruis
kaura
timjami

Olen päivittänyt kirjoitusta 5.1.2017 ja 30.10.2017 lähteiden osalta. Yleisesti voi sanoa, että kirjoitukseni julkaisemisen jälkeen näyttö GMO:n haitoista on vahvistunut. Mainittakoon erityisesti, että Robin Mesnagen johtaman tutkimusryhmän tutkimuksessa havaittiin merkittäviä molekyylitason eroja geenimanipuloimattoman ja geenimanipuoloidun maissin välillä (Mesnage 2016).

Viitteet:

Bengttson J, et al. The effects of organic agriculture on biodiversity and abundance: a meta-analysis. J Appl Ecol. 2005;42:261-9.

Brantsæter AL, et al. Organic Food Consumption during Pregnancy and Hypospadias and Cryptorchidism at Birth: The Norwegian Mother and Child Cohort Study (MoBa). Environ Health Perspect; DOI: 10.1289/ehp.1409518

Douglas M, et al. Large-scale deployment of seed treatments has driven rapid increase in use of neonicotinoid insecticides and preemptive pest management in U.S. field crops. Environ Sci Technol. 2015;49 (8):5088–5097

Elintarvikkeissa vain vähän kasvinsuojeluaineiden jäämiä. Evira 17.6.2013.

EU-komissio hyväksyi 19 geneettisesti muunnellun tuotteen käytön. YLE Uutiset. 24.4.2015.

Field study shows how a GM crop can have diminishing success at fighting off insect pest. EurekAlert, 21.5.2015.

Henckel L, et al. Organic fields sustain weed metacommunity dynamics in farmland landscapes. Proc R Soc B. 2015;282:20150002.

Hicks DJ. Epistemological depth in a GM crops controversy. Studies in History and Philosophy of Science Part C: Studies in History and Philosophy of Biological and Biomedical Sciences. 2015 Apr;50:1-12.

Hilbeck A, et al. No scientific consensus on GMO safety. Environ Sci Eur. 2015;27:4.

IARC Monographs Volume 112: evaluation of five organophosphate insecticides and herbicides. WHO. March 20, 2015.

Jacobsen S-E, et al. Feeding the world: genetically modified crops versus agricultural biodiversity. Feeding the world: genetically modified crops versus agricultural biodiversity. Agron Sustain Dev. 2013;33:651-662.

Kivipelto A. Seitsemän väitettä gemoista. Helsingin Sanomat, 4.5.2015.

Lilliston B. New UN report calls for transformation in agriculture. IATP. Sept. 20, 2013.

Magnér J, et al. Human exposure to pesticides from food. IVL Swedish Environmental Research Institute. 2015.

McCarty MF, et al. Are organically grown foods safer and more healthful than conventionally grown foods? Br J Nutr. 2014 Nov 28;112(10):1589-91.

Mesnage E, et al. An integrated multi-omics analysis of the NK603 Roundup-tolerant GM maize reveals metabolism disturbances caused by the transformation process. Sci Rep. 2016;6:37855.

Mie A, et al. Human health implications of organic food and organic agriculture: a comprehensive review. Environ Health. 2017 Oct 27;16(1):111.

Mie A, et al. Organic food– food quality and potential health effects. A review of current knowledge, and a discussion of uncertainties. Swedish University of Agricultural Sciences, EPOK – Centre for Organic Food & Farming. 2015.

Mondelaers K, et al. A meta‐analysis of the differences in environmental impacts between organic and conventional farming. Br Food J. 2009;111(10):1098-1119.

Ohliger T. Ympäristöpolitiikan yleiset periaatteet ja peruslinjaukset. Euroopan parlamentti palveluksessasi. 4/2015.

Pleasants, JM, et al. Milkweed loss in agricultural fields because of herbicide use: effect on the monarch butterfly population. Insect Cons Div. 2013 Mar;6(2);135-144.

Rodale 30 Year Report. Rodale Institute. 2012.

Trade and Environment Review 2013: Wake Up Before it is Too Late. United Nations, 2013.

Take ‘mosaic’ approach to agriculture, boost support for small farmers, UNCTAD Report urges. UNCTAD, Sept. 17, 2013.

Watrud LS, et al. Evidence for landscape-level, pollen-mediated gene flow from genetically modified creeping bentgrass with CP4 EPSPS as a marker. Proc Natl Acad Sci U S A. 2004 Oct 5; 101(40): 14533–14538.

Wines M. A Sharp Spike in Honeybee Deaths Deepens a Worrisome Trend. The New York Times, May 13, 2015.

von Wright G. Humanismi – taisteleva elämänasenne. Kanava 4, 1976 (453-461).

Oletko epärationaalinen kuluttaja?

elokuu 22, 2014 By Juhana Harju 5 kommenttia

Reilun kaupan Fyffes-luomubanaanit pärjäsivät hyvin Ethical Consumer -sivuston eettisyyden ja ekologisuuden vertailussa.

Kuluttajan käyttäytyminen markkinoilla ei ole aina rationaalista. Eilen huomasin ruokakaupassa, että siellä on vierekkäin tarjolla Chiquita-merkkisiä tavanomaisesti viljeltyjä banaaneja sekä Fyffes-merkkisiä banaaneja, jotka olivat luomulaatuisia ja Reilun kaupan tuotteita. Molemmat banaanit edustivat samaa kypsyysastetta ja niiden hinta oli sama: 1,89 euroa.

Tällaisessa tilanteessa luulisi, että rationaalinen kuluttaja valitsisi ostoskoriinsa ilman muuta Reilun kaupan luomubanaaneja. Niitä valitessaanhan saa itselleen turvallisemman tuotteen, joissa ei torjunta-aineita edes kuoressa, ja ostoksellaan voi samalla tukea ympäristöystävällistä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa tuotantotapaa. Ostin itse näitä luomubanaaneja, ja olin vielä tyytyväinen saatuani luomua edulliseen hintaan.

Brändimainonta luo illuusion

Hämmästyksekseni jälkeeni tullut asiakas noukki ostoskoriinsa Chiquita-banaaneja. Ihmettelin hänen valintaansa, mutta en viitsinyt vaivata häntä sillä, että olisin tiedustellut hänen perusteitaan. Rohkenen kuitenkin arvata syyn olevan se, että hän oli tottunut ostamaan tätä merkkiä. Lisäksi vahvalla mainonnalla Chiquitalle on luotu imago, joka saa kuluttajat uskomaan brändin merkitsevän kilpailijoita parempaa laatua.

Vaikkakin usein brändi saattaa olla tae hyvästä laadusta, en usko, että juuri tässä tapauksessa näin on. Kotiin palattuani nimittäin söin yhden Fyffes-luomubanaanin ja maku oli niin hyvä, että en voisi toivoa parempaa.

Banaaniplantaasi La Palman saarella Kanarialla.

Banaanin tuotantotavalla on väliä

Banaanin tuotantotavalla on väliä. Banaanin tavanomaisia tuotantotapoja käyttävä plantaasiviljely on yksi haitallisimpia viljelymuotoja tropiikissa. Banaanit tuotetaan tavallisesti suurilla plantaaseilla, joissa viljelmille ruiskutetaan valtavat määrät torjunta-aineita ja muita kemiallisia myrkkyjä.

Kemiallisia myrkkyjä käytetään erityisesti, jotta banaaninlehtiin ei iskisi niitä vaurioittava Mycosphaerella fijiensis Morelet -sieni. Tätä vastaan käytetty imatsaliili-kasvinsuojeluaine ei kuitenkaan jää ainoastaan banaanin kuoreen vaan sitä pääsee myös banaanin hedelmämaltoon.

Eläinkokeet viittaavat siihen, että imatsiliili on karsinogeeninen aine. Banaaneissa sitä tuskin on kovin paljon mutta kun banaaneita saa ilmankin sitä, myrkyttömiä olisi järkevää ostaa.

Tärkeä syy luomutuotannon tukemiseen on myös se, että torjunta-aineet leviävät viljelyalueen vesistöön ja laajemmallekin. Lisäksi banaaninviljelyn myrkyt aiheuttavat plantaasien työntekijöille terveyshaittoja.

Ethical Consumer -sivustolla Reilun kaupan luomulaatuiset Fyffes-banaanit pärjäävät hyvin ekologisuutta ja eettisyyttä arvioivassa luokittelussa.