Helsingin Sanomat julkaisi jokin aika sitten artikkelin geenimanipuloidusta ruuantuotannosta otsikolla ’Seitsemän väitettä gemoista’.

Lehden artikkelin yksipuolisuuden vuoksi haluan tuoda tässä esille tärkeitä näkökohtia, joita lehti ei esitellyt.

 

Geenimanipuloituja lajikkeita on kehitetty kestämään syöpävaarallista torjunta-ainetta

Tärkeä vaikutin geenimanipuloinnille on se, että sen avulla on voitu kehittää lajikkeita, jotka kestävät paremmin kovia torjunta-aineita, erityisesti glyfosaattia, jota myydään markkinanimellä Roundup.

Maailman Terveysjärjestö WHO on tänä keväänä luokitellut glyfosaatin käytön todennäköisesti karsinogeeniseksi ihmiselle. WHO:n luokittelu merkitsee sitä, että karsinogeenisuudesta on vahvaa näyttöä mutta se ei ole aivan varmaa. Glyfosaatti siis todennäköisesti aiheuttaa syöpää ihmiselle (WHO 2015).

Tähän samaan karsinogeenisuusryhmään on aiemmin luokiteltu mm. dieselmoottoreiden pakokaasut, formaldehydi ja PCB. Käytännössä järkevää asennoitumista WHO:n kantaan olisi se, että glyfosaatin käytöstä luovuttaisiin jo terveyssyistä.

Glyfosaatti on haitallista myös luonnolle. Glyfosaattia kestävän maissin ja soijan viljely on johtanut Yhdysvalloissa ja Meksikossa monarkkiperhosten huomattavaan vähenemiseen. Syynä on se, että glyfosaatti tuhoaa silkkiyrttejä, joita monarkkiperhosen toukka käyttää ravinnokseen (Pleasants 2013).

Osa glyfosaattia sietävistä geenimanipuloiduista lajeista tuottaa lisäksi itse Bt-hyönteismyrkkyä. Jo parikymmentä vuotta sitten varoitettiin, että tällaisen ominaisuuden siirtäminen viljelylajikkeisiin tulisi synnyttämään resistenttejä tuhohyönteiskantoja. Uusissa kenttäkokeissa on nyt havaittu, että juuri niin on tapahtunut. Helicoverpa zea -yökkösen toukka on sopeutunut käyttämään ravinnokseen geenimanipuloitua maissia (EurekAlert 2015).

Geenimanipulointi on lisännyt mehiläisille haitallisten neonikotinoidien käyttöä

Geenimanipuloituja Bt-lajikkeita on perusteltu sillä, että ne mahdollistaisivat torjunta-aineiden käytön vähentämisen. Näiden lajikkeiden käyttö on kuitenkin päinvastoin johtanut siihen, että viljelykasvien esikäsittely neonikotinoidi-torjunta-aineilla on lisääntynyt dramaattisesti. Sen paljastaa tuore tutkimus, josta on alla oleva kaavio (Douglas 2015).

Neonikotinoidien käytön lisääntyminen on ikävää erityisesti siksi, että ne ovat haitallisia mehiläisille ja muille pölyttäjille. Mehiläisyhdyskuntien kuolemista on raportoitu jo usean vuoden ajan mutta viimeisimmän vuoden aikana lasku on ollut Yhdysvalloissa rajua. Viimeisen vuoden aikana mehiläishoitajat ovat menettäneet 42,1 prosenttia mehiläisyhdyskunnistaan, kertoo The New York Times (Wines 2015).

Perusvalinta tehdään luomun ja GMO:n välillä

Olisi tärkeää, että yhteiskunnassamme valitaan tietoisesti se suunta, johon maanviljelyä ja ruuantuotantoa halutaan kehittää. Muuten saatamme ajautua ajopuumaisesti tilanteeseen, jota emme ole halunneet.

Geenimanipuloitu tehotuotanto kuvastaa modernin ihmisen faustista hybristä. Siinä luonnosta pyritään ulosmittaamaan mahdollisimman paljon hyötyä lyhyessä ajassa haitallisista vaikutuksista ja riskeistä piittaamatta. Haittoja ympäristölle ja terveydelle ei lasketa mukaan tuotantokustannuksiin, vaan ne jätetään muun yhteiskunnan ja tulevien sukupolvien maksettaviksi.

Luomuviljely perustuu täysin erilaiseen ajattelutapaan. Siinä nähdään, että ihmisen hyvinvointi on olennaisesti sidoksissa siihen, miten hyvin luonto ympärillämme voi. Luonto – jonka osa olemme – nähdään siinä kumppanina, jonka kanssa tehdään yhteistyötä siitä huolta pitäen.

Suomalaisfilosofi, akateemikko Georg Henrik von Wright on kirjoittanut:

”Ihminen itse on tämän kokonaisuuden osa. Hänen elämänsä on riippuvainen hänen fyysisen ympäristönsä tasapainotilasta. Jos hän puuttumalla luonnon yksityiskohtiin horjuttaa tämän tasapainon, saattaa tästä koitua hänen elinehdoilleen vahingollisia seurauksia. Luonto ikään kuin potkaisee takaisin — kostaa ihmiselle sen, että hän on häirinnyt kosmoksen säännönmukaista järjestystä. Ilmiötä voisi kutsua nimellä nemesis naturalis tai nemesis naturae. Nemesis-aate on meille tuttu jo kreikkalaisilta. Se esiintyy rinnan hybris-aatteen kanssa. Ihmisen hybris on siinä, että hän ylpeilee ja ylittää todellisten mahdollisuuksiensa rajat, esim. vallan käytössä tai rikkauksien kartuttamisessa. Voisi sanoa, että hybris merkitsee kosmoksen luontaisen tasapainotilan rikkomista. Nemesis on tämän häiriön kostavaa korjaamista, tasapainon palauttamista.” (von Wright 1976)

YK:n raportti painottaa ekologisuutta ja mosaiikkimaista ruuantuotantoa

Yhdistyneiden Kansakuntien raportti ’Wake Up Before it is Too Late’ kehottaa kehittämään maanviljelyä täysin päinvastaiseen kuin geenimanipuloinnin suuntaan. Laajat, yhden kasvilajin viljelyyn perustuvat monokulttuurit ja teollinen viljely eivät sen mukaan pysty tarjoamaan edullista ruokaa tarvitseville. Raportin mukaan näyttö tällaisen viljelytavan ympäristöhaitoista kasvaa jatkuvasti eikä tehotuotanto ole ekologisesti kestävää.

YK:n raportti painottaa maanviljelyn ekologisuutta ja holistista ajattelutapaa. Se suosittelee siirtymistä kohti kestävää, uudistuskykyistä ja mosaiikkimaista viljelyä. Lisäksi siinä halutaan tukea erityisesti pienviljelijöitä ja katsotaan, että viljelyn tulisi perustua pääasiassa eloperäisten lannoitteiden käyttöön (UNCTAD 2013).

Periaatteena tulee olla sen, että pystymme ruokkimaan maataloudella koko maapallon vahingoittamatta sitä. GM-viljelyyn sisältyy se riski, että se voi olla haitallista maapallon ekosysteemille. GM-viljelykasvien geeniaines sekoittuu luonnonkasvien perimään ja ennen pitkää saatamme menettää kokonaan alkuperäiset lajikkeet. GM-aineksen leviämistä luontoon on havaittu tapahtuvan runsaasti suojavyöhykkeistä huolimatta.

Geenimanipulointi ei ole ratkaisu maailman ruokaongelmaan

Geenimanipulointia on perusteltu sillä, että se olisi ratkaisu maailman ruokaongelmaan. YK-raportin mukaan nälkä tai aliravitsemus maailmassa ei kuitenkaan johdu siitä, että ruokaa tuotettaisiin liian vähän vaan syynä on ennen kaikkea köyhyys.

Geenimanipuloitu ruuantuotanto ei myöskään ole ratkaisu kehitysmaiden köyhyyteen vaan sen käyttöönotto päinvastoin heikentäisi köyhien viljelijöiden asemaa. GMO-lajikkeita käyttäessään viljelijät tulevat riippuvaisiksi isojen ulkomaisten yritysten patenteilla suojaamista siemenistä, kalliista torjunta-aineista ja keinolannoitteista.

 

Vuonna 2013 julkaistun tieteellisen katsausartikkelin mukaan geenimuunnellut viljelykasvit eivät ole välttämättömiä maailman ruuantuotannon turvaamiseksi seuraavien vuosikymmenten aikana, vaikka niin on väitetty. Tällä väitteellä ei ole tieteellistä pohjaa vaan se pikemminkin heijastelee suuryritysten intressejä, katsauksessa todetaan. Varat, joita tällä hetkellä käytetään geenimuunneltujen lajien kehittämiseen, tulisivat usein paljon paremmin käytetyiksi, jos ne suunnattaisiin muille kasvitutkimuksen alueille (Jacobsen 2013).

Tuotammeko ruuan tavanomaisella viljelyllä, geenimanipuloiduilla lajikkeilla tai luomuviljelmillä ei vaikuta olennaisesti siihen, miten paljon maa-alaa tarvitaan yhden hengen ruokkimiseen. Olennainen valinta on se, miten kasvisvoittoisesti syömme. Lihan ja maitotuotteiden tuottamiseen tarvitaan viljelyalaa moninkertaisesti kasvikunnan tuotteisiin verrattuna (Ruini 2015).

Luomun ja GMO:n rinnakkaiselo on ongelmallista

Jos geenimuunneltu viljely sallittaisiin, se uhkaisi tavanomaista maanviljelyä ja luomuviljelyä harjoittavien elinkeinovapautta. Monien kasvien kohdalla GMO-aines nimittäin sekoittuu hyvin helposti tavallisiin viljelykasveihin. Riski ei ole vain teoreettinen vaan sitä on havaittu tapahtuvan herkästi. Euroopassakin koeviljelmiltä on jo päässyt GMO-ainesta kuluttajien ruokaan.

Tuulen mukana geenimanipuloidun lajikkeen siitepölyn on havaittu leviävän jopa 21 kilometrin päähän. Siltä pohjalta voi miettiä, miten realistista on olettaa, että geeniviljellyt lajikkeet pysyisivät vain omalla alueellaan leviämättä muulla tavoin viljellyille pelloille ja luontoon (Watrud 2004).

Kanadassa geenimanipuloitu rapsi on saastuttanut tavanomaisen rapsin viljelyksiä niin, että tavanomaista rapsia ei enää voi myydä geenimuuntelusta vapaana.

Vaikka GM-viljely aiheuttaa sekoittumisongelman, säännökset ovat tällä hetkellä sellaisia, että vastuu luomutuotannon pitämiseksi puhtaana geeniviljellystä aineksesta on sälytetty luomuviljelijälle. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että EU:ssa on periaatteessa voimassa saastuttaja maksaa -periaate. Tätä oikeusperiaatetta ei valitettavasti vain sovelleta juuri missään.

Muutenkaan ei olisi EU:n ympäristöpolitiikan mukaista sallia geenimuuntelua:

“EU:n ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumiseen, ennalta ehkäisyyn, ympäristövahinkojen torjumiseen ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttaja maksaa -periaatteeseen. Ennalta varautumisen periaate on riskinhallintaväline, jota voidaan käyttää, kun ei ole tieteellistä varmuutta tietyn toiminnan tai toimen ihmisten terveydelle tai ympäristölle mahdollisesti aiheuttamasta riskistä.” (Ohliger 2015)

Näistä periaatteista on kuitenkin lipsuttu, kun jotkin geenimuunnellut lajikkeet on hyväksytty EU:ssa.

Luomuviljely tukee lajien monimuotoisuuden säilymistä

Ajateltaessa viljelyn ekologisuutta lajien biodiversiteetin eli moninaisuuden säilyminen on tärkeää. On tärkeää, että pyrimme välttämään niin viljelylajien kuin luonnonkasvienkin lajien määrän supistumista. Kasvilajien kirjon väheneminen supistaa esimerkiksi hyönteisten, kuten perhosten, määrää.

Vuonna 2005 julkaistun meta-analyysin eli tieteellistä näyttöä yhteen vetävän koostetutkimuksen mukaan luomuviljelyllä on usein myönteinen vaikutus lajien määrään ja runsauteen verrattuna tavanomaiseen viljelyyn. Lintuja, petohyönteisiä, maaperäorganismeja ja kasveja on enemmän ympäristössä, jossa harjoitetaan luomuviljelyä (Bengttson 2005).

Hieman uudemmassa meta-analyysissa vertailtiin myös luomuviljelyä ja tavanomaista viljelyä. Siinä havaittiin, että luomuviljely yhdistyy suurempaan eloperäisen aineen määrään maaperässä. Havainto tukee luomuviljelyä puoltavien usein esittämää väitettä, että luomuviljely auttaa pitämään huolta viljelysmaan kunnosta. Lisäksi koostetutkimuksessa havaittiin, että luomuviljely lisää maanviljelyssä käytettävien lajien määrää sekä luonnossa esiintyvien lajien määrää eli yksinkertaisesti sanottuna luomu lisää biodiversiteettiä (Mondelaers 2009).

Euroopassa tehtyihin tutkimuksiin perustuvan koostetutkimuksen mukaan luomuviljelyllä on yleensä myönteinen vaikutus ympäristöön maa-alaa kohti. Lisäksi luomutilojen maaperässä on enemmän orgaanista ainesta ja vähemmän ravintoaineiden valumia peltoalaa kohti. Lisäksi koostetutkimuksessa mukaan useimmissa tutkimuksissa on havaittu, että luomuviljelyllä on tavanomaista viljelyä vähemmän haitallista vaikutusta alueen biodiversiteettiin. Tämä koostetutkimus tosin väittää, että jos ympäristövaikutuksia verrattaisiin tuotettua yksikköä kohti, luomuviljely näyttäytyisi monilla osa-alueilla heikompana (Tuomisto 2012).

Riittävän pitkäaikaiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että luomun tuotantomäärät ovat täysin vertailukelpoisia tavanomaisesti viljeltyyn. Ensimmäisinä vuosina luomuun siirtymisen jälkeen tuotantomäärät tosin ovat alempia, koska maaperä ei ole hyvässä kunnossa tehoviljelyn jälkeen, mutta myöhempinä vuosina luomun tuottavuus paranee (Rodale 30 Year Report).

 

Myös aivan tuoreimman tutkimusnäytön mukaan luomuviljely lisää luonnon monimuotoisuutta. Luomuviljely tukee kasvilajien monimuotoisuutta ei vain luomuviljellyillä, vaan myös maiseman tavanomaisesti viljellyillä alueilla (Henckel 2015).

Viljelysmaan monimuotoisuuden säilyminen on tärkeää siksikin, että noin 40 prosenttia maapallon maa-alasta on maanviljelyksen käytössä. Maanviljelysalueet tarjoavat maailmanlaajuisesti elinympäristön monille eläin- ja kasvilajeille.

Luomu on terveellisempää

Näyttö luomun terveellisyydestä tavanomaisesti viljeltyyn verrattuna on vahvistunut selvästi. Viime vuoden syksyllä julkaistun meta-analyysin mukaan luomun antioksidantteina toimivien fenolisten yhdisteiden määrät ovat keskimäärin korkeammat (katso kuva hyödyistä).

Kenties vielä tärkeämpää on se, että luomussa torjunta-aineiden jäämät ovat huomattavasti vähäisempiä kuin tavanomaisesti viljellyssä. Ruotsalainen tänä vuonna julkaistu tutkimus osoitti, että perheen vaihdettua luomuruokaan virtsaan erittyneiden torjunta-aineiden määrät vähenivät dramaattisesti.

Lisäksi kadmiumia on luomussa meta-analyysin mukaan keskimäärin 48 prosenttia vähemmän. Se on merkittävää, sillä kadmium on yhdistetty tavallisesta ruokavaliosta saatuina määrinä suurempaan sydänkuolleisuuteen ja kokonaiskuolleisuuteen (Barański 2014, McCarty 2014).

Ei ole enää uskottavaa väittää, että luomu ei olisi terveellisempi valinta.

Suomen maabrändiraportissa ehdotettiin vuonna 2010, että Suomen maataloustuotannosta 50 prosenttia tulisi muuttaa luomuksi vuoteen 2030 mennessä. Pidän ehdotusta edelleen hyvänä.

Kannattaako luomun ostaminen?

Monet eivät osta luomua, koska luomu maksaa enemmän. Voi kuitenkin kysyä, onko järkevää asettaa hinta tärkeimmäksi kriteeriksi ruokaa ostettaessa.

Ruuan osuus suomalaisten keskimääräisistä käytettävistä tuloista on pudonnut vuosikymmenten aikana. Siltä pohjalta voi päätellä, että periaatteessa monilla suomalaisilla olisi periaatteessa varaa käyttää suurempi osa tuloistaan ruokaan. Muutos edellyttäisi sitä, että ruuan laatu, terveellisyys ja ympäristökriteerit miellettäisiin tärkeiksi perusteiksi ruokaa ostettaessa.

Tämän sanoessani ymmärrän silti, että on pienituloisia, jotka sinnittelevät jo nykyisillä ruuan hinnoilla ja joilla ei ole kovinkaan usein varaa ostaa luomua.

Käytännössä voi olla vaikeaa ostaa luomuna aivan kaikkea. Jos kuitenkin ruokavaliosta puolet on luomua, se on mielestäni jo selvästi hyväksi terveydelle.

Luomuna kannattaa ostaa erityisesti niitä elintarvikkeita, joissa on havaittu olevan paljon torjunta-aineita. Näitä ovat esimerkiksi:

• gojimarjat
• omena
• päärynä
• mansikka
• viinirypäleet
• pinaatti
• paprika
• ruis
• kaura
• timjami

Olen päivittänyt kirjoitusta 5.1.2017 ja 30.10.2017 lähteiden osalta. Yleisesti voi sanoa, että kirjoitukseni julkaisemisen jälkeen näyttö GMO:n haitoista on vahvistunut. Mainittakoon erityisesti, että Robin Mesnagen johtaman tutkimusryhmän tutkimuksessa havaittiin merkittäviä molekyylitason eroja geenimanipuloimattoman ja geenimanipuoloidun maissin välillä (Mesnage 2016).

Viitteet:

Barański M, et al. Higher antioxidant and lower cadmium concentrations and lower incidence of pesticide residues in organically grown crops: a systematic literature review and meta-analyses. Br J Nutr. 2014 Sep 14;112(5):794-811.

Bengttson J, et al. The effects of organic agriculture on biodiversity and abundance: a meta-analysis. J Appl Ecol. 2005;42:261-9.

Brantsæter AL, et al. Organic Food Consumption during Pregnancy and Hypospadias and Cryptorchidism at Birth: The Norwegian Mother and Child Cohort Study (MoBa). Environ Health Perspect; DOI: 10.1289/ehp.1409518

Douglas M, et al. Large-scale deployment of seed treatments has driven rapid increase in use of neonicotinoid insecticides and preemptive pest management in U.S. field crops. Environ Sci Technol. 2015;49 (8):5088–5097

Elintarvikkeissa vain vähän kasvinsuojeluaineiden jäämiä. Evira 17.6.2013.

EU-komissio hyväksyi 19 geneettisesti muunnellun tuotteen käytön. YLE Uutiset. 24.4.2015.

Field study shows how a GM crop can have diminishing success at fighting off insect pest. EurekAlert, 21.5.2015.

Henckel L, et al. Organic fields sustain weed metacommunity dynamics in farmland landscapes. Proc R Soc B. 2015;282:20150002.

Hicks DJ. Epistemological depth in a GM crops controversy. Studies in History and Philosophy of Science Part C: Studies in History and Philosophy of Biological and Biomedical Sciences. 2015 Apr;50:1-12.

Hilbeck A, et al. No scientific consensus on GMO safety. Environ Sci Eur. 2015;27:4.

IARC Monographs Volume 112: evaluation of five organophosphate insecticides and herbicides. WHO. March 20, 2015.

Jacobsen S-E, et al. Feeding the world: genetically modified crops versus agricultural biodiversity. Feeding the world: genetically modified crops versus agricultural biodiversity. Agron Sustain Dev. 2013;33:651-662.

Kivipelto A. Seitsemän väitettä gemoista. Helsingin Sanomat, 4.5.2015.

Lilliston B. New UN report calls for transformation in agriculture. IATP. Sept. 20, 2013.

Magnér J, et al. Human exposure to pesticides from food. IVL Swedish Environmental Research Institute. 2015.

McCarty MF, et al. Are organically grown foods safer and more healthful than conventionally grown foods? Br J Nutr. 2014 Nov 28;112(10):1589-91.

Mesnage E, et al. An integrated multi-omics analysis of the NK603 Roundup-tolerant GM maize reveals metabolism disturbances caused by the transformation process. Sci Rep. 2016;6:37855.

Mie A, et al. Human health implications of organic food and organic agriculture: a comprehensive review. Environ Health. 2017 Oct 27;16(1):111.

Mie A, et al. Organic food– food quality and potential health effects. A review of current knowledge, and a discussion of uncertainties. Swedish University of Agricultural Sciences, EPOK – Centre for Organic Food & Farming. 2015.

Mondelaers K, et al. A meta‐analysis of the differences in environmental impacts between organic and conventional farming. Br Food J. 2009;111(10):1098-1119.

Ohliger T. Ympäristöpolitiikan yleiset periaatteet ja peruslinjaukset. Euroopan parlamentti palveluksessasi. 4/2015.

Pleasants, JM, et al. Milkweed loss in agricultural fields because of herbicide use: effect on the monarch butterfly population. Insect Cons Div. 2013 Mar;6(2);135-144.

Rodale 30 Year Report. Rodale Institute. 2012.

Ruini LF, et al. Working toward healthy and sustainable diets: The “Double Pyramid Model” developed by the Barilla Center for food and nutrition to raise awareness about the environmental and nutritional impact of foods. Front Nutr. 2015;2:9.

Trade and Environment Review 2013: Wake Up Before it is Too Late. United Nations, 2013.

Take ‘mosaic’ approach to agriculture, boost support for small farmers, UNCTAD Report urges. UNCTAD, Sept. 17, 2013.

Watrud LS, et al. Evidence for landscape-level, pollen-mediated gene flow from genetically modified creeping bentgrass with CP4 EPSPS as a marker. Proc Natl Acad Sci U S A. 2004 Oct 5; 101(40): 14533–14538.

Wines M. A Sharp Spike in Honeybee Deaths Deepens a Worrisome Trend. The New York Times, May 13, 2015.

von Wright G. Humanismi – taisteleva elämänasenne. Kanava 4, 1976 (453-461).