Arsenikki on useimmille tuttu vanhoista salapoliisiromaaneista. Niissä usein yläluokkaan kuuluva uhri surmataan lisäämällä arsenikkia hänen ruokaansa tai juomaansa.
Nykyään arsenikkia kutsutaan arseeniksi mutta aine on yhtä myrkyllistä kuin salapoliisiromaanienkin aikaan.
Arsenikki oli viktoriaanisen ajan suosittu surmaväline.
Epäorgaaninen arseeni haitallisempaa
Arseeni jaetaan epäorgaaniseen ja orgaaniseen arseeniin. Näistä epäorgaanista arseenia pidetään yleisesti ottaen paljon haitallisempana kuin orgaanista arseenia. Päinvastoin kuin voisi ehkä kuvitella epäorgaaninen arseeni myös imeytyy elimistöön erittäin tehokkaasti. Orgaaninen arseeni sen sijaan eritetään lähes täysin pois elimistöstä.
Epäorgaanisen arseenin runsas saanti aiheuttaa syöpää ja sepelvaltimotautia
Epäorgaanisen arseenin saanti juomavedestä ja ruuasta on yhdistetty vakuuttavasti suurempaan sairastuvuuteen.
Maailman Terveysjärjestön alainen syöväntutkimusinstituutti IARC on luokitellut epäorgaanisen arseenin luokan 1 karsinogeeniksi. Se merkitsee sitä, että epäorgaanisen arseenin tiedetään varmasti aiheuttavan syöpää.
Epäorgaaninen arseeni aiheuttaa keuhkosyöpää, virtsarakon syöpää ja ihosyöpää mutta todennäköisesti myös muita syöpiä. Lisäksi on vakuuttavaa näyttöä siitä, että epäorgaaninen arseeni aiheuttaa sepelvaltimotautia ja ihovaurioita.
Prioriteetti ruokaturvallisuudessa
Epäorgaanisen arseenin liiallinen saanti ruokavaliosta on asia, johon on kunnolla havahduttu vasta aivan viime vuosina.
Viime vuonna julkaistussa kansainvälisessä riskinarviossa todetaan, että epäorgaanisen arseenin saanti muodostaa maailmanlaajuisesti ”prioriteetin ruokaturvallisuudessa” (Cubadda 2016). Ilmaisu tarkoittaa sitä, että asiantuntijat pitävät epäorgaanisen arseenin liiallisen saannin estämistä ensiarvoisen tärkeänä.
Ruokaturvallisuudesta vastaavien viranomaisten varoitukset epäorgaanisen arseenin haitoista ovat osaltaan myöhässä siksi, että epäorgaanisen arseenin analysoiminen erikseen kokonaisarseenista on ollut vaikeaa. Aiemmin ei ole ollut edes tiedossa se, miten paljon eri ruoka-aineissa on epäorgaanista arseenia.
Epäorgaanisen arseenin saanti
Juomavedestä saadaan epäorgaanista arseenia keskimäärin noin kolmannes ja kaksi kolmannesta saadaan ruuasta.
Ravitsemuksen kannalta on ongelmallista se, että epäorgaanista arseenia voi olla liikaa elintarvikkeissa ja joillain alueilla myös juomavedessä. Pitoisuudet eivät yleensä aiheuta akuuttia myrkytysuhkaa mutta pitkäaikainen epäorgaanisen arseenin saanti kohottaa terveysriskejä.
Riisi kerää arseenia
Epäorgaanista arseenia kerääntyy erityisen paljon riisin. Syynä on ennen kaikkea se, että riisi on luonnostaan viljelylajike, joka kerää itseensä arseenia maaperästä. Jos riisiä viljellään saastuneessa ympäristössä tai kastellaan saastuneella vedellä, riisin arseenin määrä kasvaa entisestään.
Riisin lisäksi arseenia voi olla melko paljon merilevissä. Epäorgaanista arseenia on paljon erityisesti hijiki-merilevässä, jota ei onneksi juurikaan syödä Suomessa.
Myös simpukoissa voi olla melko paljon epäorgaanista arseenia. Kun simpukat keräävät ympäristöstä myös kadmiumia, on kaksi hyvää syytä olla syömättä niitä kovin usein.
Melko paljon epäorgaanista arseenia voi olla myös omenatuoremehussa. Pikkulasten runsasta ja säännöllistä omenamehun juomista kannattaisikin rajoittaa.
Täysjyväriisissä on valkoista enemmän arseenia
Arseeni rikastuu riisin ulompiin kerroksiin. Täysjyväriisissä on siten keskimäärin noin 2 kertaa enemmän epäorgaanista arseenia kuin valkoisessa riisissä.
Lisäksi viljelymaalla ja riisilajikkeella on vaikutusta asiaan. Amerikkalaisessa riisissä arseenia on huomattavan paljon. Sen sijaan esimerkiksi basmati- ja jasmiiniriisit sisältävät arseenia vähemmän. Vähiten arseenia on yleensä valkoisessa basmati- tai jasmiiniriisissä.
Epäorgaanisen arseenin maksimiarvoja riisituotteille
EU on asettanut vuonna 2015 riisin ja riisituotteiden epäorgaaniselle arseenille maksimiarvoja. Kiillotetun riisin epäorgaanisen arseenin määrä ei saisi ylittää 0,2 mg kilossa. Kiehautetulle (parboiled) tai esikuoritulle riisille sallitaan maksimiarvo 0,25 mg kilossa. Riisivohveleissa ja riisikakuissa ei saisi olla epäorgaanista arseenia enempää kuin 0,3 mg kilossa. Riisissä, joka on tarkoitettu pienten lasten käyttöön, ei saisi olla enempää epäorgaanista arseenia kuin 0,1 mg kilossa (EUR-Lex).
FAO:n ja WHO:n yhteisessä Codex Alimentarius -ohjeistuksessa suositellaan, että kiillotetun riisin epäorgaanisen arseenin taso ei olisi korkeampi kuin 0,2 mg kilossa (FAO 2014).
Kiinassa asetettu riisin ja raakariisin epäorgaanisen arseenin raja-arvo 0,2 mg kiloa kohti on linjassa edellisten määräysten ja suositusten kanssa (China 2013).
Riisinleseessä eniten arseenia
Riisinlesettä myydään ns. superfoodina, koska riisinlese sisältää paljon tokotrienoleita. Ne ovat vähemmän tunnettuja mutta terveydelle hyödyllisiä E-vitamiinin muotoja. Riisinlesejauheiden myyjät eivät kuitenkaan kerro ostajille sitä, että riisinleseessä on myös paljon haitallista epäorgaanista arseenia.
Tieteellisessä kirjallisuudessa arvioidaan, että riisinleseen arseenin haitat painavat vaa’assa enemmän kuin riisinleseen ravitsemukselliset hyödyt.
Riisinleseessä on paljon arseenia, koska arseeni kerääntyy erityisesti riisinjyvän lesekerroksiin. Riisinleseessä on siksi 10–20 kertaa enemmän arseenia kuin koko riisinjyvässä (Hojsak 2015).
Veteen liuotettavien riisinlesejauheiden arseenipitoisuuksia on myös analysoitu. Tutkimuksessa on havaittu, että amerikkalaisista ja japanilaisilta toimittajilta peräisin olevien riisinlesejauheiden epäorgaanisen arseenin pitoisuus oli 0,61–1,9 mg kilossa (Sun 2008).
Tätä tutkijat vertasivat siihen, että EU:ssa ja Yhdysvalloissa kokonais- ja epäorgaanisen arseenin raja-arvoksi on asetettu 10 µg litrassa vettä. Kun valmistajat suosittelevat, että riisinlesejauhetta käytettäisiin noin 20 grammaa päivässä, siitä saatu arseenin määrä ylittää määrän, jonka saisimme litrasta sellaista vettä, jonka arseenin määrä on riskirajoilla.
Vertailu juomaveden raja-arvoon voi tuntua oudolta mutta se on sikäli perusteltua, että epäorgaanisen arseenin on osoitettu imeytyvän riisistä erittäin hyvin, juomaveteen verrattavasti.
Myös Suomessa myytävissä riisinlesejauheissa on paljon arseenia
Myös Suomessa myytävänä olevissa riisinlesejauheissa on paljon arseenia.
Arseenia.
Tunnetun suomalaisen superfood-brändin riisinlesejauheessa on arseenia 1,5 mg kilossa heidän tavarantoimittajan kertoman mukaan. Tieto on saatu sähköpostitse yrityksen asiakaspalvelusta.
Toinen suomalainen superfood-brändi lähetti analyysitulokset riisinlesejauheensa viimeisestä erästä. Siinä arseenia oli 1,2 mg kilossa.
Kumpikaan superfood-brändi ei ilmoittanut erikseen epäorgaanisen arseenin määrää. Tutkimuksista tiedetään kuitenkin, että epäorgaanista arseenia on riisissä noin 80 prosenttia arseenin kokonaismäärästä. Siten näyttää siltä, että molempien suomalaisten superfood-brändien riisinlesejauheiden epäorgaanisen arseenin määrät ylittävät moninkertaisesti EU:n riisille ja riisituotteille asettamat raja-arvot.
Suomalaisten riisinlesejauheiden arseenimäärää voi verrata myös EU:n juomavedelle asettamaan raja-arvoon. Suomessa myytävissä riisinlesejauheissa on siis arseenia 1,2–1,5 mg kilossa. Myyjät eivät ole sivuillaan tai pakkauksissa rajoittaneet riisinlesejauheiden päivittäisiä käyttömääriä. Jos kuitenkin oletetaan päivittäiseksi käyttömääräksi 20 grammaa, arseenia saadaan pelkästään riisinlesejauheesta 24–30 µg päivässä. Määrä ylittää selvästi juomavedelle asetetun kokonais- ja epäorgaanisen arseenin raja-arvon, joka on 10 µg litrassa vettä.
Riisinlesejauhe on taloudellisesti kannattava ylijäämätuote
Riisinlesejauheen myyntiä motivoi se, että se on taloudellisesti kannattavaa. Maailmalla viljellään vuosittain miljoonia tonneja riisiä, jonka prosessoinnin ylijäämätuotteena syntyy tonneittain riisinlesettä. On kaupallisesti kannattavaa, kun ylijäämäraaka-aine voidaan myydä eteenpäin. Kun ylijäämätuotteelle luodaan vielä markkinoinnilla superfood-imago, sitä voidaan myydä kalliimmalla ja kate on kova.
Halpana raaka-aineena riisinlesejauhetta lisätään myös muihin valmisteisiin. Erään brändin vihersmoothiejauheessa on ensimmäisenä raaka-aineena riisinlesejauhetta. Se merkitsee sitä, että tuotteessa on riisinlesejauhetta enemmän kuin mitään muuta yksittäistä raaka-ainetta.
Myös joissakin smoothiebaareissa lisätään ”tocoa” eli riisinlesejauhetta smoothieihin. Riisinlesejauhetta sisältävät smoothiet kannattaa luonnollisesti jättää tilaamatta ja juomatta.
Evira pitää riisinlesettä mahdollisesti riskinä
Osana tämän kirjoituksen valmistelua soitin Eviraan ja puhuin heidän kahden tutkijansa kanssa riisinleseen arseenin muodostamasta riskistä. Evirassa ei oltu lainkaan tietoisia siitä, että riisinlesettä myydään Suomessa ns. superfoodina. Kun kysyin, voiko riisinleseen arseeni olla terveysriski, he pitivät sitä mahdollisena. Evirassa myös kerrottiin, että he aikovat viedä asiaa talon sisällä eteenpäin.
Vauvat, lapset ja raskaana olevat riskiryhmässä
Arseenin saannin erityisessä riskiryhmässä ovat vauvat, lapset ja raskaana olevat. Pikkulasten arseenin saannin on havaittu olevan painokiloa kohti 2-3-kertaista aikuisten saantiin verrattuna, ja tutkijat ovat huolestuneita tilanteesta.
Arseenia tutkinut professori Andy Meharg sanoo: “Tiedämme, että matalat tasot arseenia vaikuttavat immuunijärjestelmän kehitykseen, kasvuun ja älykkyyden kehitykseen.” (Mosley 2017)
Lapsuudessa liikaa saadun arseenin haitat voivat tulla näkyviin vasta 40 vuotta sen jälkeen, kun arseenin liiallinen saanti on loppunut. Lapsina paljon epäorgaanista arseenia saaneilla on havaittu olevan aikuisina huomattavasti suurempi keuhkosyövän ja virtsarakon syövän riski.
Yksimielisessä suosituksessaan arseeniasiantuntijat ovat lausuneet, että epäorgaanisen arseenin saannin tulisi lapsuudessa olla niin vähäistä kuin mahdollista. Samassa suosituksessa myös katsotaan, että lasten ei tulisi käyttää lainkaan riisijuomia (Hojsak 2015).
Itse lisäisin, että erityisesti tulee varoa antamasta riisinlesettä sisältäviä smoothieita lapsille, koska riisinlese sisältää riisimaitoa paljon enemmän arseenia.
Myös raskaana ollessa arseenin turhaa saantia kannattaa varoa. Arseeni voi haitata jo melko matalina pitoisuuksina sikiön kasvua sekä lapsen immuunijärjestelmän ja älykkyyden kehitystä (Karagas 2016).
Muita riskiryhmiä
Arseenin saannin muita riskiryhmiä ovat sellaiset erityisruokavalioita noudattavat, jotka syövät paljon riisiä. Keliaakikot, makrobiootikot, aasialaista ruokaa syövät ja muista syistä gluteenia välttävät voivat saada paljon arseenia, jos he syövät riisiä usein. Jos riisin lisäksi juodaan vielä riisimaitoa tai käytetään riisinlesettä tokotrienoleiden lähteenä, epäorgaanisen arseenin saanti voi kasvaa huolestuttaviin lukemiin.
Suositukseni epäorgaanisen arseenin saannin vähentämiseksi
Suosittelen epäorgaanisen arseenin saannin vähentämiseksi seuraavia keinoja:
- Älä käytä riisinlesejauhetta – se ei ole superfoodia
- Jätä ostamatta tuotteet, jotka sisältävät riisinlesejauhetta
- Syö lisukeriisiä ja riisiruokia korkeintaan kahdesti viikossa
- Kun syöt riisiä, suosi basmati- tai jasmiiniriisiä
- Valitse riisimaidon sijaan muita kasvimaitoja
- Korvaa riisikakut muilla ruuilla
- Suosi riisiproteiinin sijaan muita proteiinijauheita
- Vältä riisimuroja
- Osta lapsille omenamehun sijaan luomuomenia
- Jätä hijiki-merilevä ostamatta
- Herkuttele simpukoilla vain harvoin
Turvallisempia tokotrienoleiden lähteitä
Riisinlesettä käytetään superfoodina sen sisältämien tokotrienoleiden vuoksi. Tokotrienolit ovat vähemmän tunnettuja E-vitamiinin muotoja kuin esimerkiksi alfatokoferoli, jota yleensä yksinkertaistetusti pidetään E-vitamiinina.
Riisinlesettä turvallisempia ja terveellisempiä tokotrienoleiden lähteitä olisivat punainen palmuöljy sekä annaton (Bixa orellana) siemenet. Tokotrienoleita on jonkin verran myös kaurassa, ohrassa ja vehnässä sekä neitsytkookosöljyssä. Näistä lähteistä tokotrienolit saa ilman merkittävää määrää myrkyllistä arseenia.
Viitteet:
Codex Alimentarius Commission – Geneva 14-18 July 2014. FAO.
Cubadda F, et al. Human exposure to dietary inorganic arsenic and other arsenic species: State of knowledge, gaps and uncertainties. Sci Total Environ. 2017 Feb 1;579:1228-1239.
Epäorgaanisen arseenin saanti elintarvikkeista vaatii seurantaa. Evira. 9.6.2014.
Hojsak I, et al. Arsenic in rice: a cause for concern. J Pediatr Gastroenterol Nutr. 2015 Jan;60(1):142-5.
Karagas MR, et al. Association of Rice and Rice-Product Consumption With Arsenic Exposure Early in Life. JAMA Pediatr. 2016 Jun 1;170(6):609-16.
Komission asetus (EU) 2015/1006, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2015, asetuksen (EY) N:o 1881/2006 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on elintarvikkeissa olevan epäorgaanisen arseenin enimmäismääristä. Euroopan unionin virallinen lehti. 26.6.2015
Meharg AA, et al. Speciation and localization of arsenic in white and brown rice grains. Environ Sci Technol. 2008 Feb 15;42(4):1051-7.
Moon K, et al. Arsenic exposure and cardiovascular disease: an updated systematic review. Curr Atheroscler Rep. 2012 Dec;14(6):542-55.
Mosley M. Should I worry about arsenic in my rice? BBC. February 10, 2017.
Nachman KE, et al. Mitigating dietary arsenic exposure: Current status in the United States and recommendations for an improved path forward. Sci Total Environ. 2017 Jan 5.
National Food Safety Standard of Maximum Levels of Contaminants in Foods (GB 2762-2012). China, November 13, 2013.
Panfili G, et al. Normal phase high-performance liquid chromatography method for the determination of tocopherols and tocotrienols in cereals. J Agric Food Chem. 2003;51:3940-4.
Riisi on turvallinen ruoka-aine osana monipuolista ja vaihtelevaa ruokavaliota. Evira. Muokattu 26.4.2016.
Rintala EM, et al. The intake of inorganic arsenic from long grain rice and rice-based baby food in Finland – low safety margin warrants follow up. Food Chem. 2014 May 1;150:199-205.
Sun GX, et al. Inorganic arsenic in rice bran and its products are an order of magnitude higher than in bulk grain. Environ Sci Technol. 2008 Oct 1;42(19):7542-6.
Sun GX, et al. Survey of arsenic and its speciation in rice products such as breakfast cereals, rice crackers and Japanese rice condiments. Environ Int. 2009 Apr;35(3):473-5.
Tietoa vierasaineista: Arseeni. Evira. Muokattu 19.8.2016.
Lisätietona vielä juomaveden arseenipitoisuudesta Geologisen tutkimuskeskuksen sivulta:
“Tärkeimmän altistumisen aiheuttaa Pirkanmaalla kallioporakaivojen vesi. Pirkanmaalla tutkituista kallioporakaivoista (1 273 kpl) noin joka viidennessä veden arseenipitoisuus oli WHO:n ohjearvoa korkeampi (10 mikrogrammaa litrassa). Ongelmakaivot sijaitsevat Pirkanmaan keski- ja eteläosissa. Rengaskaivojen veden arseenipitoisuus oli yleensä ohjearvoa alempi. Myös vesilaitosvesissä arseenipitoisuudet olivat pieniä. (WHO=World Health Organization)
Pirkanmaan keski- ja eteläosissa arseenin ohjearvon ylittävän kalliopohjaveden aiheuttama terveysriski on ilmeinen. Sen sijaan Pirkanmaan pohjoisosassa ei ole arseenista aiheutuvaa yleistä terveysriskiä.”
http://www.gtk.fi/_system/print.html?from=/_system/PressReleases/news_0354.html
Riisi on monessa maassa erityisesti Aasiassa perusruokaa, jota syödään joka päivä. Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) antama turvallinen yläraja arseenille on 0,3-8 mikrogrammaa painokiloa kohden vuorokaudessa. Tässä jutussa kyllä varsin räikeästi demonisoidaan riisivalmisteet, vaikka luonnollisesti raskasmetallien kanssa kannattaa noudattaa varovaisuusperiaatetta. Riisin ja riisinleseen arseenipitoisuuteen vaikuttaa myös paljon millaisessa maaperässä sitä kasvatetaan ja erityisesti millaisella vedellä kastellaan. Esim. USA:ssa kasvatettu ja käsitelty riisi sisältää merkittävästi vähemmän haitallista epäorgaanista arseenia kuin Euroopassa ja Aasiassa tuotettu. https://nutritionreview.org/2010/11/rice-grown-in-united-states-contains-less-dangerous-form-of-arsenic/
Hei,
Kiitos kommentista, Timo. Ensinnäkin haluan sanoa, että olen tutustunut lähdeaineistooni tälläkin kertaa harvinaisen huolelllisesti — olen lukenut kirjoituksen viitteissä mainitun lähdekirjallisuuden läpi.
Mielestäni on sopimatonta sanoa, että “räikeästi demonisoisin” kaikki riisivalmisteet. Demonisointi viittaa epäasiallisen mustamaalaavaan tapaan käsitellä aihetta mutta omasta mielestäni en käsitellyt aihetta lainkaan sensaatiohakuisesti vaan erittäin asiallisesti.
Aivan oikein huomautat siitä, että monissa Aasian maissa riisi on perusruokaa. Kirjoitukseni kärki ei kuitenkaan ollut tähdätty Aasiassa pääasiallisesti syödyn valkoisen riisin syömistä vastaan vaan ennen kaikea riisinleseen käyttöä vastaan, minkä kirjoitukseni otsikkokin “Arseenia ns. superfoodissa” kertoo. Pyrin siis ennen kaikkea siihen, että ihmiset tajuaisivat riisinlesejauheen epäorgaanisen arseenin olevan riski. Tämän ohella on hyödyksi tajuta myös, että arseenin saanti voi kasvaa turhan suureksi (1) jos ruokavalioon kuuluu paljon epäorgaanista arseenia sisältäviä ruokia ja (2) lapsilla ja raskaana olevilla.
Myös se pitää paikkansa, että Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) antama turvallinen yläraja arseenille on 0,3-8 mikrogrammaa painokiloa kohden vuorokaudessa. Jos tutustut tieteelliseen kirjallisuuteen tarkemmin, voit havaita, että epäorgaanisen arseenin saanti on monilla ihmisillä tämän varsin lavean raja-arvon vaihteluvälin sisällä. Silläkin perusteella epäorgaanisen arseenin saanti siis muodostaa riskin monilla ihmisillä.
En tuonut itse EFSAn arseenin raja-arvoa esille kirjoituksessani, koska pidän epäinformatiivisena sitä, että käytetään raja-arvoa, jonka vaihteluväli on näin laaja. Sitä voi tulkita savolaiseen tapaan, kuten jokainen itse haluaa. (Pidän savolaisista, olen viettänyt Savossa kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni kesät.)
Huomautan edelleen, että riisinlesejauheen epäorgaanisen arseeenin määrä ylittää EU:n riisituotteille vahvistamat raja-arvot. Vaikka EU:n määräyksissä ei mainita riisinlesejauhetta, sitä voidaan käyttää samanlaisia määriä kuin esimerkiksi riisikakkuja, mistä syystä olisi mielestäni syytä soveltaa riisikakkujen raja-arvoa myös riisinleseeseen.
Suosittelen sinulle, Timo, lähdekirjallisuuden lukemista läpi. Se oli aikaavievää mutta mielenkiintoista. Lähdekirjallisuuden lukemisen voi aloittaa esim. Francesco Cubaddan ym. hyvästä tämänvuotisesta katsausartikkelista (koko teksti PDF-tiedostona).
“Saantia verrattiin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn epäorgaaniselle arseenille asettamaan turvallisena pidettävään raja-arvoon, joka on 0,3 – 8 mikrogrammaa ruumiinpainokiloa kohden vuorokaudessa.” Lähde Evira.
Eli jos ihminen painaa 80 kg, tulisi esim. tocoa syödä parikyt kiloa päivässä että edes tuo 0,3 mikrogrammaa per painokilo täyttyisi.
Hei Tomi,
Lasketaanpa. 0,3 µg x 80 = 24 µg. Suomalaisten riisinlesejauheiden myyjien mukaan heidän riisinlesejauheissaan on arseenia 1,2–1,5 mg kilossa eli mikrogrammoiksi muutettuna 1200–1500 µg kilossa. Jos päivittäiseksi käyttömääräksi oletetaan 20 grammaa, arseenia saadaan pelkästään riisinlesejauheesta 24–30 µg päivässä, kun 1200 tai 1500 jaetaan 50:llä. Kannattaa kuitenkin huomata, että arseenia saadaan vääjäämättä lisäksi myös juomavedestä ja muusta ruokavaliosta, joten mainitun suuruinen riisinlesejauheen nauttiminen merkitsee sitä, että EFSAn arseenin raja-arvon vaihteluvälin alaraja ylittyy varmasti.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta
Punainen palmuöljy on todellakin yksi parhaista tokotrienolien lähteistä. Esimerkiksi elintarvikekaupoista saatavassa punaisessa palmuöljyssä on tokotrienoleja 51 mg / 100 g. Lisäksi se on hyvän makuista, se kestää lämpöä ja siinä on porkkanaan verrattuna 15 kertainen määrä karoteenia, joka on hyvä A-vitamiinin lähde.
Uudessa tutkimuksessa on havaittu, että gluteenitonta ruokavaliota noudattavien kudoksissa on enemmän arseenia ja elohopeaa. Syynä pidetään ennen kaikkea sitä, että gluteenipitoisia viljoja korvataan niin paljon riisillä, jossa on arseenia ja elohopeaa.
Hei.
Erittäin asiallisen, hyvä, sekä puolueettomaan tutkimustulokseen perustuva artikkeli. Itselleni ainakin oli melkoinen yllätys, että riisituotteet sisältävät noinkin suuria määriä arseenia ja luulenpa, että moni muukaan ei tätä ole tiedostanut.
Kaikenlaiset superfood ruokavaliot ovat edelleen muodissa ja näissä tuoteselosteissa ei todellakaan kerrota, että tämä tuote sisältää arseenia. Tämä asia on niin tärkeä, että olisi hyvä jos esimerkiksi MOT , Kuningaskuluttaja tms. ohjelma tekisi ohjelman tästä, että mahdollisimman moni kansalainen kuulisi asiasta ja osaisi välttää syömästä liikaa/liian usein näitä tuotteita.
On hyvä että Evira selvittelee asiaa, mutta Evira on iso “laiva” joka kääntyy hitaasti, ja voi olla, että asiaa “jauhetaan” siellä vuositolkulla, koska tutkimustulokset tehdään siellä varmaankin alusta alkaen taas uudelleen, eli” keksivät pyörän uudelleen”. Siksi olisi hyvä, että asiasta voitaisiin jo “kiihkottomasti” informoida kuluttajia, etteivät esim.niitä riisikakkuja työnnä lastensa suuhun joka päivä, näitä myös laihduttajat napostelevat melkoisesti, nähty on.
Joku ruotsinkielinen ohjelma tästä eri riisilaatujen sisältämästä raja-arvot ylittävistä arseenipitoisuuksista tuli ulos jokin aika sitten, mutta olisi hyvä, jos tästä tärkeästä asiasta tehtäisiin suomalaisille suunnattu ohjelma. Näin tieto asiasta lisääntyisi, eikä ainakaan tietämättään söisi näitä mm. syöpää aiheuttavia tuotteita.
Kiitos Juhana Harjulle erittäin hyvästä artikkelista, oli ilo lukea, vaikka asia sinänsä on hyvin vakava.
Lisäkysymyksenä kysyisin Harjulta miten lienee suomalaisten peruselintarvike Peruna, sisältääkö sekin arseenia, kun nyt on sadekesiä ollut jo kolme peräjälkeen?
Hei Eija,
Peruna ei kuulu arseenia kerääviin kasveihin, joten ei huolta.
Onko omista koti omenista puristetussa mehussa arseenia. Vaiko vain kaupan valmismehuissa?
Hei,
Voi olla, että varoitin tuosta omenamehusta turhaan. Yhdysvaltain ruokaturvallisuudesta vastaava virasto FDA on selvittänyt omenamehun arseenin määriä. Vaikka kokonaisarseenia voi olla joissain omenamehuissa, haitallista epäorgaanista ei löytynyt riskirajan ylittävää määrää, kuten tämä tiedote kertoo.
Osa omenamehun arseenista on peräisin hyönteismyrkyistä, joten luomuomenat ovat ilman muuta turvallisempia. Omenien terveellisyys on tullut esille lukuisissa tutkimuksissa. Periaatteessa omenat on terveellisempää syödä omenina kuin tehdä niistä mehua. Mehun tekeminen on kuitenkin ymmärrettävää, jos omista puista on saanut paljon satoa.
Olen itse käyttänyt 20 vuotta Italialaista täysjyväriisiä, eikä ole vielä missään tutkimuksissa tai muussa ilmennyt arseenipitoisuuden nousua.
Tein takavuosia asiakkailleni sadoittain hiusanalyysitestejä, joissa hiukset analysoidaan laboratoriossa. Tutkimus mittaa korreloidusti hiuksista kehon mineraaleja, raskasmetalleja, kuten arseenin. Arseeni oli joillakin koholla, mutta joka kerta syyksi paljastui maanviljelijä tai kaivovesi, joka oli viljeltyjen peltojen läheisyydessä. Arseenia on levitetty paljon Suomen pelloille: hyönteisten- ja rikkaruohojen torjunta-aineissa ja sieltä valunut sitten kaivoihin.
Arseeni on aine, jota tämän päivän tiedon mukaan ihminen myös tarvitsee. Arseeni myös poistuu helposti kehosta.
Työterveyslaitoksen https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/11/Arseeni.pdf tietojen mukaan: ”Arseeni imeytyy ihmisin haitallisesti lähinnä työperäisesti hengitysteitse. Työn ulkopuolella altistuminen arseenille tapahtuu kaivo tai porakaivovedestä, mutta ei merkittävästi muusta ravinnosta”. Ja siihen viittaa myös käytännön kokemus.
Näitä muualta tulevien suosiota lisäävien ruokien haitta-arviointi tai suurentelu: saattaa perustua maatalouden kilpailuun: kustantamiin/ tekemiin arvioihin tai joidenkin skeptikoiden tapaan heikentää superfoodien tai muiden ruokaympyröiden ulkopuolisten dieettien suosiota. Kyseistä asetelmaa tapaa usein mm. tuodun oliiviöljyn haitoista vs. kotimaisen rypsiöljyn hyödyistä. Todellisuudessa kaikesta voi halutessaan tehdä raflaavia otsakkeita ja niihin löytyy aina perusteluja.
Kokojyvä riisi sisältää paljon aminohappoja, kuten arginiinia, joka vaikuttaa suotuisasti verisuoniin ja kokojyväriisi syömällä, on moni päässyt eroon kohonneesta verenpaineesta (Työterveyslaitoksen tutkija Jyrki Penttinen: Arginiini 2000 luvun ihmelääke, Tammi). Kokojyväriisi ei myöskään nosta veren sokereita niin nopeasti, kuten peruna tai leipä, joten vaihtamalla nämä nopeammat hiilihydraatit kokojyväriisin, on moni myös laihtunut.
Hei,
Puutun vain pariin asiaan. Sanoit, että ihminen tarvitsee arseenia. Tähän mennessä ei ole osoitettu, että arseeni olisi ihmiselle välttämätöntä. Ja jos se joskus myöhemmin osoittautuisikin välttämättömäksi, ihminen saa luonnostaan ravinnosta riittävän määrän arseenia, koska sen puutetta ei ole tavattu ihmisellä. Ei siis ole mitään perusteltua syytä pyrkiä saamaan arseenia — päinvastoin.
Viittasit Työterveyslaitoksen julkaisuun. Siinä käytetyistä lähteistä tuoreimmatkin ovat 10 vuotta vanhoja, mikä viittaa siihen, että artikkeli on kirjoitettu kymmenisen vuotta sitten. Haluttaessa tutustua huolellisesti mihin tahansa ravitsemusasiaan, on syytä tukeutua uusimpiin lähteisiin — erityisesti se on tarpeen arseenin kohdalla. Arseenin analytiikka on nimittäin kehittynyt huomattavasti viimeisten 10 vuoden aikana, ja on havaittu, että riisistä arseeni imeytyy juomaveteen verrattavalla tavalla, kuten kirjoituksessani kerroin: “…epäorgaanisen arseenin on osoitettu imeytyvän riisistä erittäin hyvin, juomaveteen verrattavasti.”
Arseeni on alkuaine ja kuuluu ihmiseenkin, kuten moni muukin “myrkky” – Ihmisen kehon kemiallinen koostumus:
Happi 65 %
Hiili 18 %
Vety 10 %
Typpi 3 %
Kalsium 1,5 %
Fosfori 1 %
Kalium 0,25 %
Rikki 0,25 %
Natrium 0,15 %
Kloori 0,25 %
Magnesium 0,05 %
Rauta 0,006 %
Fluori 0,0037 %
Sinkki 0,0032 %
Pii 0,002 %
Rubidium 0,0032 %
Strontium 0,00046 %
Bromi 0,00029 %
Lyijy 0,00017 %
Kupari 0,0001 %
Alumiini 0,00006 %
Kadmium 0,00005 %
Cerium 0,00004 %
Barium 0,000022 %
Tina, jodi ja titaani 0,00002 %
Boori 0,000018 %
Seleeni ja nikkeli 0,000015 %
Kromi 0,000014 %
Mangaani 0,000012 %
Arseeni 0,000007 %
Litium, elohopea ja cesium 0,000006 %
Molybdeeni ja germanium 0,000005 %
Koboltti 0,000003 %
Antimoni ja hopea 0,000002 %
Niobium ja zirkonium 0,000001 %
Lantaani 0,0000008 %
Tellurium, vismutti ja gallium 0,0000007 %
Indium 0,0000004 %
Kulta, skandium ja tantaali 0,0000002 %
Vanadiini 0,00000011 %
Uraani ja thorium 0,0000001 %
Samarium 0,00000005 %
Volframi ja berylli 0,00000002 %
Radium 0,00000000000003 %
Liika määrä mitä vaan, voi olla tietysti haitaksi.
Luulisi Työterveyslaitoksen kuitenkin korjaavan tiedotteet, jos ne eivät pidä lainkaan paikkaansa. Uusimmat lähteet/ tutkimukset, eivät mielestäni useinkaan edusta uutta absoluuttista, koska niihin vakuuttaa niin monet tekijät: Kuka on tutkinut/ miksi on tutkittu/ kuka tutkimuksen maksanut ja mitä siitä halutaan julkaista. Tämä asetelma vaikuttaa lähes kaikessa nykypäivän tutkimuksessa. Sen johdosta ei pitäisi aina uusilla tutkimuksilla tyrmätä aiempia tai varsinkaan käytäntöä
Itse tarkkailen mielelläni asioita myös käytännön kulmasta, jota pidän hyvänä tutkimusalustana. Jos normaaliväestön riisin syöjillä olisi muita enemmän syöpiä, kuten vaikka työperäisesti arseenia saaneilla, niin se kertoisi jo jotakin konkreettista.