Arsenikki on useimmille tuttu vanhoista salapoliisiromaaneista. Niissä usein yläluokkaan kuuluva uhri surmataan lisäämällä arsenikkia hänen ruokaansa tai juomaansa.
Nykyään arsenikkia kutsutaan arseeniksi mutta aine on yhtä myrkyllistä kuin salapoliisiromaanienkin aikaan.
Epäorgaaninen arseeni haitallisempaa
Arseeni jaetaan epäorgaaniseen ja orgaaniseen arseeniin. Näistä epäorgaanista arseenia pidetään yleisesti ottaen paljon haitallisempana kuin orgaanista arseenia. Päinvastoin kuin voisi ehkä kuvitella epäorgaaninen arseeni myös imeytyy elimistöön erittäin tehokkaasti. Orgaaninen arseeni sen sijaan eritetään lähes täysin pois elimistöstä.
Epäorgaanisen arseenin runsas saanti aiheuttaa syöpää ja sepelvaltimotautia
Epäorgaanisen arseenin saanti juomavedestä ja ruuasta on yhdistetty vakuuttavasti suurempaan sairastuvuuteen.
Maailman Terveysjärjestön alainen syöväntutkimusinstituutti IARC on luokitellut epäorgaanisen arseenin luokan 1 karsinogeeniksi. Se merkitsee sitä, että epäorgaanisen arseenin tiedetään varmasti aiheuttavan syöpää.
Epäorgaaninen arseeni aiheuttaa keuhkosyöpää, virtsarakon syöpää ja ihosyöpää mutta todennäköisesti myös muita syöpiä. Lisäksi on vakuuttavaa näyttöä siitä, että epäorgaaninen arseeni aiheuttaa sepelvaltimotautia ja ihovaurioita.
Prioriteetti ruokaturvallisuudessa
Epäorgaanisen arseenin liiallinen saanti ruokavaliosta on asia, johon on kunnolla havahduttu vasta aivan viime vuosina.
Viime vuonna julkaistussa kansainvälisessä riskinarviossa todetaan, että epäorgaanisen arseenin saanti muodostaa maailmanlaajuisesti ”prioriteetin ruokaturvallisuudessa” (Cubadda 2016). Ilmaisu tarkoittaa sitä, että asiantuntijat pitävät epäorgaanisen arseenin liiallisen saannin estämistä ensiarvoisen tärkeänä.
Ruokaturvallisuudesta vastaavien viranomaisten varoitukset epäorgaanisen arseenin haitoista ovat osaltaan myöhässä siksi, että epäorgaanisen arseenin analysoiminen erikseen kokonaisarseenista on ollut vaikeaa. Aiemmin ei ole ollut edes tiedossa se, miten paljon eri ruoka-aineissa on epäorgaanista arseenia.
Epäorgaanisen arseenin saanti
Juomavedestä saadaan epäorgaanista arseenia keskimäärin noin kolmannes ja kaksi kolmannesta saadaan ruuasta.
Ravitsemuksen kannalta on ongelmallista se, että epäorgaanista arseenia voi olla liikaa elintarvikkeissa ja joillain alueilla myös juomavedessä. Pitoisuudet eivät yleensä aiheuta akuuttia myrkytysuhkaa mutta pitkäaikainen epäorgaanisen arseenin saanti kohottaa terveysriskejä.
Riisi kerää arseenia
Epäorgaanista arseenia kerääntyy erityisen paljon riisin. Syynä on ennen kaikkea se, että riisi on luonnostaan viljelylajike, joka kerää itseensä arseenia maaperästä. Jos riisiä viljellään saastuneessa ympäristössä tai kastellaan saastuneella vedellä, riisin arseenin määrä kasvaa entisestään.
Riisin lisäksi arseenia voi olla melko paljon merilevissä. Epäorgaanista arseenia on paljon erityisesti hijiki-merilevässä, jota ei onneksi juurikaan syödä Suomessa.
Myös simpukoissa voi olla melko paljon epäorgaanista arseenia. Kun simpukat keräävät ympäristöstä myös kadmiumia, on kaksi hyvää syytä olla syömättä niitä kovin usein.
Melko paljon epäorgaanista arseenia voi olla myös omenatuoremehussa. Pikkulasten runsasta ja säännöllistä omenamehun juomista kannattaisikin rajoittaa.
Täysjyväriisissä on valkoista enemmän arseenia
Arseeni rikastuu riisin ulompiin kerroksiin. Täysjyväriisissä on siten keskimäärin noin 2 kertaa enemmän epäorgaanista arseenia kuin valkoisessa riisissä.
Lisäksi viljelymaalla ja riisilajikkeella on vaikutusta asiaan. Amerikkalaisessa riisissä arseenia on huomattavan paljon. Sen sijaan esimerkiksi basmati- ja jasmiiniriisit sisältävät arseenia vähemmän. Vähiten arseenia on yleensä valkoisessa basmati- tai jasmiiniriisissä.
Epäorgaanisen arseenin maksimiarvoja riisituotteille
EU on asettanut vuonna 2015 riisin ja riisituotteiden epäorgaaniselle arseenille maksimiarvoja. Kiillotetun riisin epäorgaanisen arseenin määrä ei saisi ylittää 0,2 mg kilossa. Kiehautetulle (parboiled) tai esikuoritulle riisille sallitaan maksimiarvo 0,25 mg kilossa. Riisivohveleissa ja riisikakuissa ei saisi olla epäorgaanista arseenia enempää kuin 0,3 mg kilossa. Riisissä, joka on tarkoitettu pienten lasten käyttöön, ei saisi olla enempää epäorgaanista arseenia kuin 0,1 mg kilossa (EUR-Lex).
FAO:n ja WHO:n yhteisessä Codex Alimentarius -ohjeistuksessa suositellaan, että kiillotetun riisin epäorgaanisen arseenin taso ei olisi korkeampi kuin 0,2 mg kilossa (FAO 2014).
Kiinassa asetettu riisin ja raakariisin epäorgaanisen arseenin raja-arvo 0,2 mg kiloa kohti on linjassa edellisten määräysten ja suositusten kanssa (China 2013).
Riisinleseessä eniten arseenia
Riisinlesettä myydään ns. superfoodina, koska riisinlese sisältää paljon tokotrienoleita. Ne ovat vähemmän tunnettuja mutta terveydelle hyödyllisiä E-vitamiinin muotoja. Riisinlesejauheiden myyjät eivät kuitenkaan kerro ostajille sitä, että riisinleseessä on myös paljon haitallista epäorgaanista arseenia.
Tieteellisessä kirjallisuudessa arvioidaan, että riisinleseen arseenin haitat painavat vaa’assa enemmän kuin riisinleseen ravitsemukselliset hyödyt.
Riisinleseessä on paljon arseenia, koska arseeni kerääntyy erityisesti riisinjyvän lesekerroksiin. Riisinleseessä on siksi 10–20 kertaa enemmän arseenia kuin koko riisinjyvässä (Hojsak 2015).
Veteen liuotettavien riisinlesejauheiden arseenipitoisuuksia on myös analysoitu. Tutkimuksessa on havaittu, että amerikkalaisista ja japanilaisilta toimittajilta peräisin olevien riisinlesejauheiden epäorgaanisen arseenin pitoisuus oli 0,61–1,9 mg kilossa (Sun 2008).
Tätä tutkijat vertasivat siihen, että EU:ssa ja Yhdysvalloissa kokonais- ja epäorgaanisen arseenin raja-arvoksi on asetettu 10 µg litrassa vettä. Kun valmistajat suosittelevat, että riisinlesejauhetta käytettäisiin noin 20 grammaa päivässä, siitä saatu arseenin määrä ylittää määrän, jonka saisimme litrasta sellaista vettä, jonka arseenin määrä on riskirajoilla.
Vertailu juomaveden raja-arvoon voi tuntua oudolta mutta se on sikäli perusteltua, että epäorgaanisen arseenin on osoitettu imeytyvän riisistä erittäin hyvin, juomaveteen verrattavasti.
Myös Suomessa myytävissä riisinlesejauheissa on paljon arseenia
Myös Suomessa myytävänä olevissa riisinlesejauheissa on paljon arseenia.
Tunnetun suomalaisen superfood-brändin riisinlesejauheessa on arseenia 1,5 mg kilossa heidän tavarantoimittajan kertoman mukaan. Tieto on saatu sähköpostitse yrityksen asiakaspalvelusta.
Toinen suomalainen superfood-brändi lähetti analyysitulokset riisinlesejauheensa viimeisestä erästä. Siinä arseenia oli 1,2 mg kilossa.
Kumpikaan superfood-brändi ei ilmoittanut erikseen epäorgaanisen arseenin määrää. Tutkimuksista tiedetään kuitenkin, että epäorgaanista arseenia on riisissä noin 80 prosenttia arseenin kokonaismäärästä. Siten näyttää siltä, että molempien suomalaisten superfood-brändien riisinlesejauheiden epäorgaanisen arseenin määrät ylittävät moninkertaisesti EU:n riisille ja riisituotteille asettamat raja-arvot.
Suomalaisten riisinlesejauheiden arseenimäärää voi verrata myös EU:n juomavedelle asettamaan raja-arvoon. Suomessa myytävissä riisinlesejauheissa on siis arseenia 1,2–1,5 mg kilossa. Myyjät eivät ole sivuillaan tai pakkauksissa rajoittaneet riisinlesejauheiden päivittäisiä käyttömääriä. Jos kuitenkin oletetaan päivittäiseksi käyttömääräksi 20 grammaa, arseenia saadaan pelkästään riisinlesejauheesta 24–30 µg päivässä. Määrä ylittää selvästi juomavedelle asetetun kokonais- ja epäorgaanisen arseenin raja-arvon, joka on 10 µg litrassa vettä.
Riisinlesejauhe on taloudellisesti kannattava ylijäämätuote
Riisinlesejauheen myyntiä motivoi se, että se on taloudellisesti kannattavaa. Maailmalla viljellään vuosittain miljoonia tonneja riisiä, jonka prosessoinnin ylijäämätuotteena syntyy tonneittain riisinlesettä. On kaupallisesti kannattavaa, kun ylijäämäraaka-aine voidaan myydä eteenpäin. Kun ylijäämätuotteelle luodaan vielä markkinoinnilla superfood-imago, sitä voidaan myydä kalliimmalla ja kate on kova.
Halpana raaka-aineena riisinlesejauhetta lisätään myös muihin valmisteisiin. Erään brändin vihersmoothiejauheessa on ensimmäisenä raaka-aineena riisinlesejauhetta. Se merkitsee sitä, että tuotteessa on riisinlesejauhetta enemmän kuin mitään muuta yksittäistä raaka-ainetta.
Myös joissakin smoothiebaareissa lisätään ”tocoa” eli riisinlesejauhetta smoothieihin. Riisinlesejauhetta sisältävät smoothiet kannattaa luonnollisesti jättää tilaamatta ja juomatta.
Evira pitää riisinlesettä mahdollisesti riskinä
Osana tämän kirjoituksen valmistelua soitin Eviraan ja puhuin heidän kahden tutkijansa kanssa riisinleseen arseenin muodostamasta riskistä. Evirassa ei oltu lainkaan tietoisia siitä, että riisinlesettä myydään Suomessa ns. superfoodina. Kun kysyin, voiko riisinleseen arseeni olla terveysriski, he pitivät sitä mahdollisena. Evirassa myös kerrottiin, että he aikovat viedä asiaa talon sisällä eteenpäin.
Vauvat, lapset ja raskaana olevat riskiryhmässä
Arseenin saannin erityisessä riskiryhmässä ovat vauvat, lapset ja raskaana olevat. Pikkulasten arseenin saannin on havaittu olevan painokiloa kohti 2-3-kertaista aikuisten saantiin verrattuna, ja tutkijat ovat huolestuneita tilanteesta.
Arseenia tutkinut professori Andy Meharg sanoo: ”Tiedämme, että matalat tasot arseenia vaikuttavat immuunijärjestelmän kehitykseen, kasvuun ja älykkyyden kehitykseen.” (Mosley 2017)
Lapsuudessa liikaa saadun arseenin haitat voivat tulla näkyviin vasta 40 vuotta sen jälkeen, kun arseenin liiallinen saanti on loppunut. Lapsina paljon epäorgaanista arseenia saaneilla on havaittu olevan aikuisina huomattavasti suurempi keuhkosyövän ja virtsarakon syövän riski.
Yksimielisessä suosituksessaan arseeniasiantuntijat ovat lausuneet, että epäorgaanisen arseenin saannin tulisi lapsuudessa olla niin vähäistä kuin mahdollista. Samassa suosituksessa myös katsotaan, että lasten ei tulisi käyttää lainkaan riisijuomia (Hojsak 2015).
Itse lisäisin, että erityisesti tulee varoa antamasta riisinlesettä sisältäviä smoothieita lapsille, koska riisinlese sisältää riisimaitoa paljon enemmän arseenia.
Myös raskaana ollessa arseenin turhaa saantia kannattaa varoa. Arseeni voi haitata jo melko matalina pitoisuuksina sikiön kasvua sekä lapsen immuunijärjestelmän ja älykkyyden kehitystä (Karagas 2016).
Muita riskiryhmiä
Arseenin saannin muita riskiryhmiä ovat sellaiset erityisruokavalioita noudattavat, jotka syövät paljon riisiä. Keliaakikot, makrobiootikot, aasialaista ruokaa syövät ja muista syistä gluteenia välttävät voivat saada paljon arseenia, jos he syövät riisiä usein. Jos riisin lisäksi juodaan vielä riisimaitoa tai käytetään riisinlesettä tokotrienoleiden lähteenä, epäorgaanisen arseenin saanti voi kasvaa huolestuttaviin lukemiin.
Suositukseni epäorgaanisen arseenin saannin vähentämiseksi
Suosittelen epäorgaanisen arseenin saannin vähentämiseksi seuraavia keinoja:
- Älä käytä riisinlesejauhetta – se ei ole superfoodia
- Jätä ostamatta tuotteet, jotka sisältävät riisinlesejauhetta
- Syö lisukeriisiä ja riisiruokia korkeintaan kahdesti viikossa
- Kun syöt riisiä, suosi basmati- tai jasmiiniriisiä
- Valitse riisimaidon sijaan muita kasvimaitoja
- Korvaa riisikakut muilla ruuilla
- Suosi riisiproteiinin sijaan muita proteiinijauheita
- Vältä riisimuroja
- Osta lapsille omenamehun sijaan luomuomenia
- Jätä hijiki-merilevä ostamatta
- Herkuttele simpukoilla vain harvoin
Turvallisempia tokotrienoleiden lähteitä
Riisinlesettä käytetään superfoodina sen sisältämien tokotrienoleiden vuoksi. Tokotrienolit ovat vähemmän tunnettuja E-vitamiinin muotoja kuin esimerkiksi alfatokoferoli, jota yleensä yksinkertaistetusti pidetään E-vitamiinina.
Riisinlesettä turvallisempia ja terveellisempiä tokotrienoleiden lähteitä olisivat punainen palmuöljy sekä annaton (Bixa orellana) siemenet. Tokotrienoleita on jonkin verran myös kaurassa, ohrassa ja vehnässä sekä neitsytkookosöljyssä. Näistä lähteistä tokotrienolit saa ilman merkittävää määrää myrkyllistä arseenia.
Viitteet:
Codex Alimentarius Commission – Geneva 14-18 July 2014. FAO.
Cubadda F, et al. Human exposure to dietary inorganic arsenic and other arsenic species: State of knowledge, gaps and uncertainties. Sci Total Environ. 2017 Feb 1;579:1228-1239.
Epäorgaanisen arseenin saanti elintarvikkeista vaatii seurantaa. Evira. 9.6.2014.
Hojsak I, et al. Arsenic in rice: a cause for concern. J Pediatr Gastroenterol Nutr. 2015 Jan;60(1):142-5.
Karagas MR, et al. Association of Rice and Rice-Product Consumption With Arsenic Exposure Early in Life. JAMA Pediatr. 2016 Jun 1;170(6):609-16.
Komission asetus (EU) 2015/1006, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2015, asetuksen (EY) N:o 1881/2006 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on elintarvikkeissa olevan epäorgaanisen arseenin enimmäismääristä. Euroopan unionin virallinen lehti. 26.6.2015
Meharg AA, et al. Speciation and localization of arsenic in white and brown rice grains. Environ Sci Technol. 2008 Feb 15;42(4):1051-7.
Moon K, et al. Arsenic exposure and cardiovascular disease: an updated systematic review. Curr Atheroscler Rep. 2012 Dec;14(6):542-55.
Mosley M. Should I worry about arsenic in my rice? BBC. February 10, 2017.
Nachman KE, et al. Mitigating dietary arsenic exposure: Current status in the United States and recommendations for an improved path forward. Sci Total Environ. 2017 Jan 5.
National Food Safety Standard of Maximum Levels of Contaminants in Foods (GB 2762-2012). China, November 13, 2013.
Panfili G, et al. Normal phase high-performance liquid chromatography method for the determination of tocopherols and tocotrienols in cereals. J Agric Food Chem. 2003;51:3940-4.
Riisi on turvallinen ruoka-aine osana monipuolista ja vaihtelevaa ruokavaliota. Evira. Muokattu 26.4.2016.
Rintala EM, et al. The intake of inorganic arsenic from long grain rice and rice-based baby food in Finland – low safety margin warrants follow up. Food Chem. 2014 May 1;150:199-205.
Sun GX, et al. Inorganic arsenic in rice bran and its products are an order of magnitude higher than in bulk grain. Environ Sci Technol. 2008 Oct 1;42(19):7542-6.
Sun GX, et al. Survey of arsenic and its speciation in rice products such as breakfast cereals, rice crackers and Japanese rice condiments. Environ Int. 2009 Apr;35(3):473-5.
Tietoa vierasaineista: Arseeni. Evira. Muokattu 19.8.2016.
