Italiassa aterioilla nautitaan muiden seurasta

Parin viikon lomalla Sisiliassa oli mielenkiintoista tarkkailla sikäläistä elämänmenoa. Päällimmäiseksi jäi vaikutelma, että siellä ihmisillä on elämäntaitoa. Kun iltaisin katselin ravintolan ulkoterassilla syöviä italialaisia ja kuuntelin heidän iloista puheensorinaansa, oli helppo havaita, että elämästä nautitaan.

Sisiliassa illallista syödään usein pikkukatujen varrella olevissa ravintoloissa. Kuvassa Ortigian kaupungiosassa Syracusassa sijaitsevan ravintolan pöytiä.
Sisiliassa illallista syödään usein pikkukatujen ravintoloissa. Kuvassa Ortigian kaupungiosassa Syracusassa sijaitsevan ravintolan pöytiä.

 

Suomalaiset voisivat oppia italialaisilta siitä, että Sisiliassa – tai edes Roomassa, jossa kävin myös – ihmiset eivät käyttäneet langattomia laitteitaan ravintoloissa ja kahviloissa. En tiedä, onko heillä sellainen käyttäytymisetiketti, että puhelinten näpyttelyä seurassa ei pidetä hyväksyttävänä. Arvelen kuitenkin syyksi enemmänkin sitä, että he yksinkertaisesti nauttivat muiden ihmisten seurasta. Kun edessä on elävä elämä kaikkine rikkaine vivahteineen, miksi paeta sitä paljon köyhempään virtuaaliseen todellisuuteen?

Italialainen ateriointi poikkeaa suomalaisesta sikäli, että kaikkea ruokaa ei yleensä tuoda pöytään kerralla, vaan ensin syödään antipasti, alkupalat. Se on usein erilaisia pikkuannoksia sisältävä alkupalalautanen. Siinä voi olla esimerkiksi kypsennettyä munakoisoa, anjovista, juustoa, sieniä ja oliiveja.

Antipastin jälkeen ihmiset syövät tavallisesti joko primo piatton tai secondon, eivät useinkaan molempia, vaikka molemmat kuuluvatkin täyteen ateriaan. Primo piatto on yleensä jotain hiilihydraattipitoista ruokaa sisältävät annos, kuten pasta- tai riisiruoka. Secondo on yleensä hyvin yksinkertainen kalaa tai harvemmin lihaa sisältävä, proteiinia runsaasti sisältävä annos.

Sinisimpukkakeitto oli herkullisinta matkalla syömääni ruokaa.
Sinisimpukkakeitto oli herkullisinta matkalla syömääni ruokaa.

 

Sisilialainen herrasmies Gianni kertoi minulle, että monet ihmiset syövät nykyään ravintoloissa pitkälti kustannussyistä yleensä antipastin ja primon, eivät secondoa.

Jos alkupalojen jälkeen tilataan secondo, joka Sisiliassa on lähes aina kalaa tai muita mereneläviä, sen rinnalla syödään usein jotain erikseen tilattavaa lisuketta, esimerkiksi sekasalaattia (insalata mista).

Aterioilla juodaan yleensä vettä ja valkoviiniä. Valkoviinin suosiminen saattaa johtua aterioiden painottumisesta kalaan ja äyriäisiin. Lisäksi raikas valkoviini sopii kuumaan ilmanalaan paremmin kuin punaviini tai olut. Huolimatta siitä, että viiniä nautitaan pieniä määriä usein eikä alkoholin saatavuutta ei ole rajoitettu, humalaisia ei Italiassa juuri näkynyt.

Merenelävien lisäksi sisilialaiset syövät paljon vihanneksia ja hedelmiä sekä pastaa. Sardiinipastalla on Sisiliassa kansallisruuan asema. Söin sitä kerran mutta en ollut erityisen vaikuttunut.

Ne ruuat, joista itse pidin eniten, olivat sinisimpukkakeitto sekä risotto, jossa oli sinisimpukoita, kalaa ja katkarapuja. Sinisimpukat kuulostavat suomalaisen korvaan ehkä elitistiseltä mutta niitä sisältävät ruuat eivät olleet Sisiliassa sen kalliimpia kuin muutkaan annokset.

Risotto ai frutti di mare – risotto , jossa oli simpukoita, katkarapuja ja kalaa oli myös hyvin herkullista.
Risotto ai frutti di mare – risotto, jossa on simpukoita, katkarapuja ja kalaa, oli myös hyvin herkullista. Pitkät poikittaiset tikut lautasella ovat paistettua spagettia. Ne ovat lähinnä koristeita.

 

Ravintoloissa on usein tarjolla päivän kalaa, joka on tietysti tuoretta. Joissain ravintoloissa kaloja esitellään tilausta tekeville asiakkaille, mutta se on ilmeisimmin myös keino, jolla yritetään saada turistit tilaamaan kalliita annoksia.

Söin ravintoloissa muutaman kerran uunissa kokonaisena paistettua päivän kalaa, joka oli todella hyvää. Kerran sain sitä tomaattia ja kaprista sisältävän kastikkeen kera. Annos oli vertaansa vailla.

Kala ja muut merenelävät olivat Sisiliassa todella hyvin valmistettuja mutta olisin silti kaivannut niille vaihtelua. Ravintoloiden ruokalistoilta ei yleensä löytynyt kanaa, lammasta tai papuja – tofusta puhumattakaan. Papuja ei siis löytynyt ravintoloista mutta kuulin, että kotona laitettavilla aterioilla niitä syödään. Varsinkin härkäpavut, italiaksi favi, ovat suosittuja. Myös tutkimustiedot kertovat, että palkokasveja syödään Sisiliassa kohtalaisen paljon (Grosso 2014).

Maultaan sisilialainen ruoka on melko mietoa. Chiliä ei paljonkaan käytetä. Sen sijaan ruuanlaitossa käytetään runsaasti fenkolia, valkosipulia ja sitruunaa sekä tuoreita yrttejä, kuten persiljaa, basilikaa ja minttua.

Maukkautensa lisäksi sisilialainen ruoka on myös laadukasta. Tuoreita, hyviä raaka-aineita on saatavilla runsaasti enkä nähnyt merkkejä siitä, että esimerkiksi ravintoloissa olisi käytetty puolivalmisteita. Koti-Suomeen verrattuna tomaatit ja nektariinit ovat siellä selvästi mehevämpiä ja herkullisempia.

Sisiliassa syödään runsaasti hedelmiä. Poimin nämä kypsät viikunat luvallisesti loma-asunnon pihan hedelmäpuista.
Sisiliassa syödään runsaasti hedelmiä. Nämä kypsät viikunat poimin luvallisesti loma-asunnon pihan hedelmäpuista.

 

Analyyttisesti arvioiden sikäläinen ruoka on myös terveellistä. Perinne on välittänyt sukupolvelta toiselle onnistuneen ja terveellisen ruokavaliomallin, joka on paikallinen variaatio Välimeren ruokavaliosta. Vihanneksia, hedelmiä, kalaa ja ekstraneitsytoliiviöljyä syödään paljon. Huonona kehityskulkuna on tosin havaittu, että nuoremmat sisilialaiset syövät hieman vähemmän Välimeren ruokavalion mukaisesti (Grosso 2013).

Sikäläisen Välimeren ruokavalion terveellisyydestä kertonee sekin, että läntisen Sisilian Sicani-vuoriston kylissä elää 4,3 kertaa enemmän 100 vuotta täyttäneitä kuin Italiassa keskimäärin. Huomionarvoista on, että heistä monien terveys on hyvä.

Näiden sisilialaisten satavuotiaiden ruokavalioon kuuluu runsaasti hedelmiä, vihanneksia ja täysjyväviljaa sekä oliiveja ja ekstraneitsytoliiviöljyä. Lisäksi on havaittu, että he syövät vain vähän punaista lihaa, raffinoituja hiilihydraatteja ja makeisia. Heidän ruokavalionsa glykeeminen indeksi on matala eli se kohottaa verensokeria hitaasti (Vasto 2012).

Osaltaan heidän pitkäikäisyytensä voi tosin olettaa olevan myös sen ansiota, että Sicani-vuoristossa eletään lähellä luontoa, saasteettomassa ja kiireettömässä ympäristössä. Lisäksi hieman korkeammassa ilmanalassa asuminen on yhdistetty pidempään eliniän odotteeseen (Burtscher 2013).

Herkullisia mantelipikkuleipiä. Kuva kirjasta Sweet Sicily.
Herkullisia mantelipikkuleipiä. Kuva kirjasta Sweet Sicily.

 

Italialaista keittiötä käsittelevissä kirjoituksissa kerrotaan usein jälkiruuista, italiaksi dolci. Niitä ei kuitenkaan syödä kovinkaan usein. Kaikkien ravintoloiden menuissa ei edes mainita jälkiruokia eivätkä tarjoilijat yleensä kysy, otetaanko jälkiruokaa. Joskus ravintola saattaa tosin tuoda aterian päätteeksi pikkulautasen, jolla on hunajalla makeutettuja seesaminsiemenkeksejä, italiaksi giuggiulena, ja hillottuja inkiväärilastuja. Tämä pienenpieni annos makeaa kruunaa aterian.

Jälkiruuaksi saatetaan nauttia myös kupillinen espressoa. Joidenkin nettitietojen mukaan Sisiliassa suosittaisiin hyvin tummapaahtoista kahvia mutta oma kokemukseni ei oikein tue väitettä. Juomani americanot tai macchiatot (espresso, johon on lisätty hieman maitoa) olivat yleensä lähellä keskipaahtoisuutta. Kahvi oli yleensä hyvää.

Italialaiset leivonnaiset ovat oma lukunsa. Ricottajuustoa sisältävät putkimaiset cannolit ovat perinteisiä sisilialaisia herkkuja. Niitä enemmän pidin pienistä pehmeähköistä mantelipikkuleivistä, biscotti di mandorla, joiden pääraaka-aineet ovat mantelijauho ja sokeri. Vehnäjauhoja tai voita ne eivät sisällä lainkaan. Ja kun ne sisältävät paljon mantelia, ne eivät ole edes erityisen epäterveellisiä.

Ravintolassa pöytään voidaan tuoda lautasella oliiviöljyä leivän kastamista varten.
Ravintolassa pöytään voidaan tuoda lautasella oliiviöljyä leivän kastamista varten.

 

Italialaisen ruokavalion suurin puute on ehkä se, että lähes kaikki vilja on valkoista vehnää ja valkoista riisiä. Täysjyväviljaa ei juuri syödä. Kun menin Scopellon kylässä paikalliseen leipomoon tiedustelemaan täysjyväleipää, pane integrale, minulle naurettiin rehvakkaasti päin naamaa:
– Tämä on Sisilia! Me syömme hyvää ruokaa emmekä mitään täysjyväleipää!

Täysjyväleipää kuitenkin saa kaupunkien kaupoista. Niissä myydään pieniä täysjyvävehnäisiä patonkeja ja pitkulaisia sämpylöitä, ja ne olivat hyviä.

Myös italialaiset terveysalan ammattilaiset tunnustavat täysjyväviljan terveellisyyden. Esimerkiksi italialainen lääkäri ja epidemiologi Franco Berrino kehottaa suosimaan täysjyväviljoja erityisesti syövän ehkäisemiseksi.

Toinen sisilialaisen ruuan kyseenalainen piirre on se, että se oli monesti melko suolaista. Se ei ole ongelma kesällä, jolloin hikoillaan runsaasti, mutta jos ruoka on yhtä suolaista myös talvisin, se ei ole hyvä asia.

Kokonaisuudessaan sisilialainen ruoka oli todella herkullista. Ilman varsinaista etukäteisaikomusta matkasta tuli varsinainen kulinaristinen ruokamatka. Yhdelläkään aiemmalla matkalla en ole syönyt yhtä hyvin.

En yritä esiintyä Italian tai italialaisen ruokakulttuurin asiantuntijana. Moni lukijoista on varmasti ollut maassa pidempään kuin minä. Tietojani saa korjata ja täydentää, jos tuntuu siltä, että olen puhunut pehmeitä.

Viitteet:

Burtscher M, et al. Effects of living at higher altitudes on mortality: a narrative review. Aging Dis. 2013 Dec 5;5(4):274-80.

Buscemi S, et al. Association of dietary patterns with insulin resistance and clinically silent carotid atherosclerosis in apparently healthy people. Eur J Clin Nutr. 2013 Dec;67(12):1284-90.

Grosso G, et al. Factors associated with adherence to the Mediterranean diet among adolescents living in Sicily, Southern Italy. Nutrients. 2013 Dec 4;5(12):4908-23.

Grosso G, et al. Factors associated with metabolic syndrome in a mediterranean population: role of caffeinated beverages. J Epidemiol. 2014;24(4):327-33. Epub 2014 May 3.

Grosso G, et al. Mediterranean diet adherence rates in Sicily, southern Italy. Public Health Nutr. 2014 Sep;17(9):2001-9.

Grosso G, et al. Protective role of the Mediterranean diet on several cardiovascular risk factors: evidence from Sicily, southern Italy. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2014 Apr;24(4):370-7.

Vasto S, et al. Centenarians and diet: what they eat in the Western part of Sicily. Immun Ageing. 2012 Apr 23;9(1):10.

Vasto S, et al. Mediterranean diet and healthy ageing: a Sicilian perspective. Gerontology. 2014;60(6):508-18.

Kategoriassa:

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Uusimmat artikkelit

Blogin arkistot

Tilaajana saat ilmoituksen sähköpostiisi aina kun uusi blogikirjoitus julkaistaan.
Loading
Tietosuojaseloste

Haluan säilyttää blogissa myönteisen ilmapiirin. Kommenteissa saa esittää kriittisiäkin ajatuksia, mutta töykeät, loukkaavat ja jankkaavat kommentit poistetaan tai niitä ei julkaista. Pyydän ystävällisesti esiintymään omalla koko nimellä, jos kommentoit. Tervetuloa siis keskustelemaan hyvässä hengessä.

Seuraa Facebookissa