Olen työssäni huomannut, että ihmisillä on monesti tarpeettoman rajoittavia uskomuksia ruoasta. Harmillisesti terveellisiä ruokia jätetään välillä syömättä niihin liittyvien epäilysten vuoksi.
Tässä kirjoituksessa kerron, mihin paikkansapitämättömiin uskomuksiin ja pelkoihin olen törmännyt. Yritän hälventää ihmisten turhia ruokaennakkoluuloja.
Uskomus 1: Ekstraneitsytoliiviöljy ei sovellu paistamiseen
On sitkeä uskomus, että ekstraneitsytoliiviöljy ei soveltuisi paistamiseen, koska se kestäisi huonosti paistolämpötiloja. Tämän uskomuksen lievempi muoto on, että ajatellaan olevan tuhlausta käyttää ekstraneitsytoliiviöljyä myös paistamiseen.

Ekstraneitsytoliiviöljy sopii myös paistamiseen.
Kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin suosituimpien ruokaöljyjen paistonkestävyyttä. Tutkimuksessa verrattiin kaikkiaan kymmentä suosittua ruokaöljyä toisiinsa. Tutkimuksen tulos oli se, että ekstraneitsytoliiviöljy kesti paistamista vertailun öljyistä parhaiten – jopa paremmin kuin tavallinen oliiviöljy ja kookosöljy (Guillaume 2018).
Ekstraneitsytoliiviöljy sisältää runsaasti polyfenoleita, jotka vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina ja tulehdusta vähentäen. Ekstraneitsytoliiviöljyllä paistettaessa näitä polyfenoleita siirtyy ruokaan, joten ruoan antioksidanttipitoisuus kasvaa (Ramírez-Anaya 2015).
Ekstraneitsytoliiviöljy siis kestää hyvin paistamista mutta suosittelen silti käyttämään maltillisia paistolämpötiloja. Esimerkiksi 12-portaisella hellan asteikolla korkeintaan 10 on hyvä lämpötila. Sitä korkeampaa lämpötilaa voi käyttää hyvin hetkellisesti.
Uskomus 2: Pavut ovat epäterveellisiä, koska niissä on lektiinejä
Paleoliittista ruokavaliota kannattavat kehottavat välttämään papuja, koska niissä on fytiinihappoa ja lektiinejä.
Fytiinihapon huono puoli on, että sitoo mineraaleja heikentäen niiden imeytymistä. Tätä huonoa vaikutusta vähentää kuitenkin huomattavasti se, että pavut liotetaan, jolloin fytiinihapon määrä vähene vain noin kuudesosaan liottamattomien papujen määrästä. Lisäksi on niin, että fytiinihappo ei ole ainoastaan haitallista vaan sillä katsotaan olevan esimerkiksi syövän vastaista vaikutusta (Irshad 2017).
Toinen syy, miksi paleoruokavaliota kannattavat pitävät papuja epäterveellisinä, on lektiinit. Onkin totta, että liiallisesti saatuina lektiinit ovat myrkyllisiä. Yön yli liotus ja riittävän pitkä keittoaika kuitenkin inaktivoivat ne – ja niinhän pavut tuleekin käsitellä (Pönkä 1999).
Tieteellisen katsausartikkelin mukaan olemassa olevat tiedot eivät tue oletusta, että näin valmistetuilla pavuilla olisi kielteisiä terveysvaikutuksia (van Buul 2014).

Pavut ovat olennainen osa Välimeren ruokavaliota.
Väestötutkimukset päinvastoin osoittavat, että palkokasvit ovat terveellistä ravintoa. Niiden syöminen on esimerkiksi yhdistetty pitkäikäisyyteen maailman eri puolilla (Darmadi-Blackberry 2004).
Papuja kannattaa syödä myös siksi, että niiden viljely kuormittaa ympäristöä hyvin vähän verrattuna lihantuotantoon (Westhoek 2014).
Uskomus 3: Soijaa ei kannata syödä, koska siinä on goitrogeeneja ja kasviestrogeeneja
Soijaa koskevia uskomuksia ja vinoutuneita tietoja on liikkeellä paljon, joista tässä käsittelen joitakin.
Yleisen, luultavasti lähinnä Yhdysvalloista lähtöisin olevan uskomuksen mukaan soijaa ei pitäisi syödä, koska siinä on goitrogeeneja, jotka aiheuttavat kilpirauhasongelmia. Tässä uskomuksessa on totta toinen puoli.
Soijan ja muiden goitrogeeneja sisältävien kasvien runsas syöminen voi aiheuttaa kilpirauhasongelmia, jos samanaikaisesti saadaan liian vähän jodia. Avaimena on siis riittävästä jodin saannista huolehtinen. Yksi parhaista keinoista siihen on se, että käytetään säännöllisesti jodioitua ruokasuolaa, mieluiten jodioitua mineraalisuolaa.
Toinen ryhmä soijaa koskevia epäluuloja koskee sen sisältämiä kasviestrogeeneja. Näiden epäluulojen mukaan soijalla olisi kasviestrogeeniensa vuoksi feminisoivia vaikutuksia miehiin ja ne olisivat myös riski naisille, jotka sairastavat rintasyöpää.
Kumpikaan näistä epäluuloista ei näytä olevan aiheellinen. Viiteentoista lumekontrolloituun tutkimukseen perustuvan koostetutkimuksen mukaan soijaproteiinilla tai isoflavoneilla ei ole vaikutusta miesten hormonitasoihin, bioaktiivinen testosteroni mukaan lukien (Hamilton-Reeves 2010).
Mitä taas tulee soijaan ja rintasyöpään, niin soijan syönnistä on aiemmista epäilyksistä huolimatta hyötyä rintasyöpää sairastaville naisille. Korealaisessa koostetutkimuksessa havaittiin, että soijan runsas syönti rintasyöpädiagnoosin jälkeen yhdistyi 15 prosenttia pienempään kuolleisuuteen ja 21 prosenttia pienempään rintasyövän uusiutumisen riskiin (Chi 2013).
Monissa soijakriittisissä amerikkalaisissa kirjoituksissa toistuu väite, että vain fermentoitu soija olisi sellaista, jota kannattaa syödä. Samoissa kirjoituksissa fermentoidun soijan muotona luetellaan tofu, mikä on virheellistä. Aasiassakaan syöty tofu ei nimittäin lähtökohtaisesti ole fermentoitua. Tofua silti voi syödä turvallisin mielin, vaikka se ei olekaan fermentoitua.

Luomutofua myydään useimmissa marketeissa.
Soijaan liittyy myös se yleinen ennakkoluulo, että kaupoista saisi vain geenimanipuloitua soijaa. Suomalaissa marketeissa on kuitenkin myynnissä paljon luomusoijatuotteita. Esimerkiksi Jalotofu-brändin runsaasti proteiinia sisältävää tofua on myynnissä useimmissa, ellei kaikissa, marketeissa. Niiden luomulaatuisuus on selvästi merkitty tuotteisiin.
Tofu on noin 2 000 vuotta sitten Kiinassa kehitetty soijavalmiste, ja Japanissakin sitä on syöty 700-luvulta alkaen.
Nykyisin tofua syödään runsaasti varsinkin Okinawalla. Japaniin kuuluva saari on tunnettu siitä, että siellä on poikkeuksellisen paljon 100-vuotiaita. Heidän ruokavaliotaan tutkittaessa on havaittu, että siihen sisältyy muun muassa paljon soijaa – enemmän kuin Japanin pääsaarilla syödään (Willcox 2009).
Fermentoituja soijan muotoja ovat esimerkiksi natto, tempe ja miso – nekin kaikki terveellisiä.
Uskomus 4: Vain luomuhedelmien syöminen on terveellistä
Kirjoituksiani seuranneet tietävät, että suosittelen luomun syömistä, jos siihen vain on varaa. Jo arkijärki sanoo, että on mielekästä välttää torjunta-aineiden saantia. Myös tutkimusnäyttö viittaa siihen, että luomu on terveellisempää (Mie 2017).
Silti on niin, että tavanomaisesti viljeltyjen ruokien torjunta-aineita pelätään välillä liikaakin. Olen kuullut joidenkin naisten arvelevan, että hedelmät ovat terveellisiä vain, jos ne ovat luomua. Varsinkin sitrushedelmiin suhtaudutaan usein hyvin epäillen. Näitä epäilyksiä ei tue se, että lukuisissa tutkimuksissa on havaittu hedelmien syönnin yhdistyvän terveyshyötyihin, ja näissä tutkimuksissa on yleensä syöty pääasiassa tavanomaisesti viljeltyjä hedelmiä (Hu 2014).
On myös niin, että ulkomaista luomua epäillään mielestäni liikaa. Eurooppalainen luomuvalvonta on hyvällä tasolla. Siten esimerkiksi siihen voi yleensä luottaa, että vaikkapa italialainen luomu todella on luomua.
Sen sijaan kiinalaisen luomun laatuun ei voi välttämättä luottaa, sillä maaperä ja ilma voivat olla siellä saastuneita, vaikka ruoka olisikin viljelty luomumenetelmin. Esimerkiksi vihreää teetä analysoitaessa on havaittu, että kiinalainen luomulaatuinen vihreä tee ei ole puhtaampaa raskasmetalleista kuin tavanomaisesti viljelty.
Uskomus 5: Välimeren ruokavalio kuvaa alueen maiden nykyistä syömistä
On yleinen luulo, että Välimeren ruokavalion tarkoituksena on kuvata alueen maiden nykyistä syömistä. Näin ei missään nimessä ole. Välimeren ruokavalio on ravitsemustieteellinen uudelleenkonstruktio, joka perustuu siihen, miten Välimeren maissa ja varsinkin Kreetalla ja Etelä-Italiassa syötiin noin vuonna 1960:
“Puhuttaessa tieteellisessä kirjallisuudessa ‘perinteisestä’ Välimeren ruokavaliosta useimmilla tutkijoilla on taipumus viitata sillä kasvisvoittoiseen ruokavalioon, joka oli yleinen oliivia kasvavilla Välimeren alueilla 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa Kreetan saarella Kreikassa ja Etelä-Italian maaseutukylissä, kuten Nicoterassa, jotka olivat osa kuuluisaa Seitsemän maan tutkimusta.” (Radd-Vagenas 2017)
Välimeren ruokavaliosta puhuttaessa tutkijoiden ja ravintoasiantuntijoiden toiveena on, että ihmiset yhä nykyisinkin söisivät pääpiirteissään niin kuin Kreetalla ja Etelä-Italiassa syötiin noin vuonna 1960. Peruste tälle on se, että lukemattomat tutkimukset osoittavat tämän ruokavalion noudattamisen olevan hyödyksi pyrittäessä ehkäisemään kroonisia rappeutumissairauksia ja ennenaikaista kuolleisuutta (Dinu 2018).
Välimeren ruokavalion noudattamisen hyödyt on havaittu myös monissa alueen ulkopuolisissa maissa, joten nimestään huolimatta ruokavalion hyödyt eivät ole paikkaan sidottuja, vaikka moni niin saattaa kuvitella.
Uskomus 6: Jos noudattaisin Välimeren ruokavaliota, en voisi syödä suomalaista ruokaa
Suomalainen ruoka on tunnetusti puhdasta eli torjunta-ainejäämiä on vähän. Välimeren ruokavaliota voi pitkälti noudattaa Suomessa niin, että syödään kotimaista ruokaa. Se on kannatettavaakin, sillä puhtauden lisäksi suomalaisen ruoan syöminen vähentää ruoan rahtia ja tukee maanviljelyn ja elintarviketeollisuuden säilymistä Suomessa. Se tukee myös suomalaista työllisyyttä ja huoltovarmuutta.
On kuitenkin joitain Välimeren ruokavalioon olennaisesti kuuluvia ruokia, kuten ekstraneitsytoliiviöljy ja pähkinät, joita ei voi tuottaa Suomessa. Niitä kannattaa syödä hyvien terveysvaikutusten takia, vaikka ne eivät olekaan täällä tuotettuja. Esimerkiksi rypsiöljy ei terveellisyydessä vedä vertoja ekstraneitsytoliiviöljylle (Hoffman 2014).
Uskomus 7: Kotimaisuus on tärkeintä, jos halutaan syödä ympäristöä säästäen
Monet kuluttajat yliarvioivat ruoan kotimaisuuden tärkeyttä ilmastopäästöjen hillinnässä. He ajattelevat, että on ympäristöä hyvin kuormittavaa tuoda ruokaa muualta Euroopasta. Todellisuudessa ruoantuotannon ympäristövaikutuksista noin 83 prosenttia syntyy jo alkutuotannossa, rahdin osuus on noin 7 prosenttia ja loppukuljetuksen osuus on noin 4 prosenttia. Loppu 5 prosenttia muodostuu tukun ja vähittäiskaupan päästöistä (Weber 2008).

Kuljetuksen osuus ruoantuotannon ilmastovaikutuksista on pieni.
Haluttaessa vähentää syömisen ilmastovaikutuksia on olennaisinta vähentää lihan, lihajalosteiden ja maitotuotteiden syömisen määrää. Niiden kulutuksen vähentyessä myös terveys kiittää (Springman 2018).
Viitteet:
van Buul VJ, et al. Health effects of wheat lectins: A review. J Cereal Sci. 2017;59(2):112-7.
Chi F, et al.Post-diagnosis soy food intake and breast cancer survival: a meta-analysis of cohort studies. Asian Pac J Cancer Prev. 2013;14(4):2407-12.
Darmadi-Blackberry I, et al. Legumes: the most important dietary predictor of survival in older people of different ethnicities. Asia Pac J Clin Nutr. 2004;13(2):217-20.
De Alzaa F, et al. Evaluation of Chemical and Physical Changes in Different Commercial Oils during Heating. Acta Scientific Nutritional Health. 2018;2(6):2-11.
Dinu M, et al. Mediterranean diet and multiple health outcomes: an umbrella review of meta-analyses of observational studies and randomised trials. Eur J Clin Nutr. 2018 Jan;72(1):30-43.
Foyer CH, et al. Neglecting legumes has compromised human health and sustainable food production. Nat Plants. 2016 Aug 2;2:16112.
Hamilton-Reeves JM, et al. Clinical studies show no effects of soy protein or isoflavones on reproductive hormones in men: results of a meta-analysis. Fertil Steril. 2010 Aug;94(3):997-1007.
Hoffman R, Gerber M. Can rapeseed oil replace olive oil as part of a Mediterranean-style diet? Br J Nutr. 2014 Dec 14;112(11):1882-95.
Hu D, et al. Fruits and vegetables consumption and risk of stroke: a meta-analysis of prospective cohort studies. Stroke. 2014 Jun;45(6):1613-9.
Messina M, Redmond G. Effects of soy protein and soybean isoflavones on thyroid function in healthy adults and hypothyroid patients: a review of the relevant literature. Thyroid. 2006 Mar;16(3):249-58.
Mie A, et al. Human health implications of organic food and organic agriculture: a comprehensive review. Environ Health. 2017 Oct 27;16(1):111.
Pönkä A, et al. Papujen aiheuttamat lektiinimyrkytykset. Lääkärilehti. 1999;16:2101-03.
Radd-Vagenas S, et al. Evolution of Mediterranean diets and cuisine: concepts and definitions. Asia Pac J Clin Nutr. 2017;26(5):749-763.
Ramírez-Anaya Jdel P, et al. Phenols and the antioxidant capacity of Mediterranean vegetables prepared with extra virgin olive oil using different domestic cooking techniques. Food Chem. 2015 Dec 1;188:430-8.
Springmann M, et al. Health and nutritional aspects of sustainable diet strategies and their association with environmental impacts: a global modelling analysis with country-level detail. Lancet Planet Health. 2018 Oct;2(10):e451-e461.
Srikanth S, Chen Z, et al. Plant Protease Inhibitors in Therapeutics-Focus on Cancer Therapy. Front Pharmacol. 2016 Dec 8;7:470.
Weber CL, Matthews HS. Food-miles and the relative climate impacts of food choices in the United States. Environ Sci Technol. 2008 May 15;42(10):3508-13.
Westhoek H, et al. Food choices, health and environment: Effects of cutting Europe’s meat and dairy intake. Global Environmental Change. 2014;26(1):196–205.
Willcox DC, et al. The Okinawan diet: health implications of a low-calorie, nutrient-dense, antioxidant-rich dietary pattern low in glycemic load. J Am Coll Nutr. 2009 Aug;28 Suppl:500S-516S.
Valaiseva kirjoitus.
Kiitos!
Kiitos! Erittäin hyvä tieto
Kiitos näistä blogikirjoituksista, ne ovat hyvin valaisevia ja perustuvat tutkimustuloksiin.
Epäilen kuitenkin tuota kuljetusten osuutta elintarvikkeiden ilmastopäästöissä. Meillä on valtavasti tuoretuotteita, jotka edellyttävät lentorahteja ja tulevat eri puolilta maapalloa. Samoin olen ymmärtänyt, että esim. Norjan ja Ruotsin lohi lennätetään Aasiaan perattavaksi ja fileoitavaksi ja sen jälkeen myyntiin meille kalatiskeille. Mikä on lentorahtien (yleisesti) osuus lentoliikenteen päästöistä? Vai eikö sitä näissä päästölaskelmissa huomioida lainkaan. Olin vajaat 20 vuotta sitten kuuntelemassa luentoa suomalaisten hiilijalanjäljen laskemisesta. Silloin lentomatkustamista ei lainkaan huomioitu, koska se ei koskenut kaikkia..
Hei Aila,
Olet aivan oikeassa siinä, että nuo ruoan lentorahdit ovat pääasiassa mielettömiä. En osaa sanoa, miten ne on laskelmissa otettu huomooon.
Miten on suomalaisen riistan, hirvi/peura/poro, lihan syönti? Aina kirjoitetaan punaisesta lihasta, päteekö se myös näihin edellä mainittuihin eläinten lihoihin?
Kysyn, koska ainoa liha, jota syön on edellämainitut, niitäkin noin 1 krt/2 vkoa.
Hei Liisa,
Riista lasketaan mukaan punaiseen lihaan mutta sen syöminen kuormittaa ympäristöä huomattavasti vähemmmän kuin kotieläinkasvatus. Riistan syömiseen liittyy raskasmetallien saannin riskejä. Kadmium varastoituu esimerkiksi peuran ja hirven maksaan ja munuaisiin, joten näitä sisäelimiä ei pitäisi käyttää ravinnoksi. Jos riista on kaadettu lyijyluodilla, ampumahaavan ympäriltä tulisi poistaa noin 10 cm säteeltä lihaa, koska lyijyluodin on havaittu saastuttavan jopa tuon laajuisen alueen. Ja tunnettuahan on, että karhunliha pitäisi kypsentää hyvin huolellisesti trikiinivaaran vuoksi. Jos nämä varotoimet otetaan huomioon, niin riistan syöminen vaikkapa kerran viikossa sopii hyvin ruokavalioon, johon ei muuten kuulu punaista lihaa.
Hyvää asiaa! Etsin bogistasi histamiini-intoleranssiin liittyvää tietoa: 15 vuotta sitten prick-testissä minut todettiin histamiinille yliherkäksi. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota ennen kuin pari vuotta sitten sain oireita: välittömästi ruokailun jälkeen yläruumiis ja kaula lehahti punaiseksi/sain nokkosihottumaa ja outo kihelmöinti tunti käsissä ikään kuin ihon alla. Söin silloin mielestäni erityisen terveellisesti: lohta ja salaattia, punaviiniä aterialla, jälkiruokana mansikoita vihreän teen kera. Olin myös aloittanut rankemman liikunnan. Yhdistin tämän histamiini-intoleranssiin. Antihistamiinit, dao-entsyymi ja ruokavalion zoomaaminen auttoivat, asia unohtui ja olen mielestäni ollut allergiaton. Aloin treenaamaan juoksua taas enemmän ja hankkimaan mm. proteiineja myös enemmän: samat oireet nousivat pintaan, sykkeen nousu, keho panttaa nesteitä. Englanninkielisillä sivuilla on osin toisistaan poikkeavia ohjeita, mutta kaikissa ohjeissa jäljelle jää aika vähän syötävää: vihreitä kasviksia (mutta ei pinaattia), marjoista mustikoita ja mustaherukoita, omenoita, mangoa , sipuleita, siemeniä, mustapapuja, paprikaa, manteleita, oliivi- ja kookosöljyä, kalaa ja lihaa vain, jos saa tuoreita ja kala on heti pyytämisen jälkeen suolistettu. Kihinä ihon alla on sen verran epämukava ja on silmä- ja nuhaoireita liikkuessa, että jätän suosiolla pois pitämäni ja terveelliset mansikat, kirsikat, skyrit,jugurtit, juustot ja kaikki maitotuotteet, gluteeniviljat, punaviinin, teen….Olisipa hienoa, jos voisit koota tästä tietia luotettavimmilta sivuilta.
Hei,
Kiitos ehdotuksesta. Kirjoitusten aiheet pyrin valitsemaan siten, että ne kiinnostaisivat mahdollisimman monia. Kun histamiini-intoleranssia on vain noin 1 prosentilla väestöstä, se ei oikein täytä tätä kriteeriä.
Tutustuin kuitenkin tieteellisiin artikkeleihin asiasta. Viime vuonna julkaistun noin vuoden pituisen tutkimuksen mukaan vähähistamiininen ruokavalio vähensi histamiini-intoleranssiin liitettyjä oireita 79 prosentilla tutkittavista. Tutkijat pitivät ruokavaliota käyttökelpoisena, yksinkertaisena ja edullisena keinona hoitaa oireita (Lackner 2018).
Julkaistun tutkimuksen heikkoutena oli se, että sen menetelmät olivat heikosti raportoituja. Artikkelissa ei esimerkiksi kerrottu, millainen tarkalleen oli tutkittaville suositeltu ruokavalio.
Histamiini-intoleranssia käsittelevässä katsausartikkelissa kiinnitetään huomiota siihen, että ruokavalion biogeenisia amiineja, joihin histamiinikin kuuluu, koskevat analyysitulokset ovat varsin ristiriitaisia. Siten tässä vaiheessa ei voi varmasti sanoa, mitkä kaikki ruoat olisivat vähähistamiinisia (Martin 2016).
Tiedetään kuitenkin, että histamiinia on runsaasti ikäännytetyissä, fermentoiduissa ruoissa ja juomissa. Ravitsemusterapeutti Jill Balla Kohnin artikkelin mukaan histamiinia on runsaasti juustoissa, jogurtissa, lihajalosteissa, alkoholijuomissa, hapankaalissa ja soijassa. Sitä on myös joissakin kaloissa, erityisesti pakastetussa, savustetussa ja säilötyssä; mansikoissa ja kirsikoissa; pinaatissa, tomaatissa ja munakoisossa sekä mausteissa, kuten chilijauheessa, kanelissa, neilikassa ja viinietikassa.
Lisäksi tietyt ruoat, juomat, lisäaineet ja lääkkeet joko lisäävät histamiinin vapautumista tai estävät entsyymejä, joita tarvitaan se hajottamiseksi. Esimerkkeinä näistä ovat sitrushedelmät, pähkinät, alkoholijuomat, tee, munanvalkuainen, ruoan lisäaineet, jotkin säilöntäaineet ja lääkkeet, kuten aspiriini, ei-steroidirakenteiset tulehduskipulääkkeet (NSAID), isoniatsidi ja doksisykliini (Kohn 2014).
Olet aivan oikeassa siinä, että nuo ruoan lentorahdit ovat pääasiassa mielettömiä.
/Virril
Erittäin hyvä kirjoitus!
Kiitos, Kimmo 🙂
Hyvä kuulla! 🙂