Ruokavaliota kannattaa täydentää sienillä

kesäkuu 21, 2021 By Juhana Harju 2 kommenttia

Sienet on usein unohdettu kuvailtaessa terveellistä ruokavaliota. Silloinkin, kun ne on muistettu, ne on yleensä luettelonomaisesti mainittu vihanneksista puhuttaessa, vaikka sienet eivät edes kuulu vihanneksiin.

Mustatorvisieni on erinomainen kolmen tähden ruokasieni, joka on yleinen Etelä-Suomessa.

Sienet kuitenkin ansaitsisivat itsenäisen paikkansa ruokavaliossa. Niiden syöminen kytkeytyy jopa yhteen ihmisen evoluutiokehityksen kanssa. Sienet olivat metsästäjäkeräilijöille helposti hyödynnettävää ruokaa (Swingler 2015).

Sienten syöminen laihduttaa

Sienet ovat vähärasvaisia ja runsaskuituisia, ja niissä on vain vähän energiaa. Niiden syöminen aikaansaa kylläisyydentunteen, mikä on sen ansiota, että sienissä on täyteläistä umami-makua. Umami lisää ruokahalua mutta myös kylläisyyttä.

Kontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin, mitä vaikutusta on sillä, kun yksi päivittäinen annos lihaa korvataan 128 gramman suuruisella annoksella herkkusieniä. Vuoden kestäneeseen tutkimukseen osallistui kaikkiaan 73 liikalihavaa aikuista, pääasiassa naisia. Tutkimuksen lopussa havaittiin, että sieniä syöneet olivat laihtuneet keskimäärin 3 kiloa. Lisäksi sieniä säännöllisesti syöneiden kehon koostumus oli muuttunut myönteiseen suuntaan (Poddar 2013).

Sieniä kannattaa siis ilman muuta sisällyttää ruokavalioon, jos olet kiinnostunut laihduttamisesta tai painonhallinnasta.

Jo pieni päivittäinen määrä vähentää syöpäriskiä

Tänä vuonna julkaistussa koostetutkimuksessa selvitettiin sienten syömisen yhteyttä syöpäriskiin. Kaikkiaan 17 aiempaa tutkimusta käsittäneessä yhteenvedossa havaittiin, että sieniä runsaasti ruokavalioon sisällyttäneillä oli 45 prosenttia pienempi riski sairastua syöpään (Ba 2021).

Sieniä tutkimuksessa ”runsaasti” syöneet olivat käyttäneet niitä keskimäärin 18 grammaa päivässä, joten määrä on helppo saavuttaa.

Sienten syöminen näyttää vähentävän erityisen hyvin rintasyöpäriskiä. Kiinalaistutkimuksessa havaittiin, että naisilla, jotka söivät päivittäin vähintään 10 grammaa tuoreita herkkusieniä tai vähintään 4 grammaa kuivattuja sieniä, oli 64 prosenttia pienempi rintasyöpään sairastumisen riski (Zhang 2009).

Kiinalaistutkimuksessa tutkittavat söivät yleisimmin tavallisia tuoreita herkkusieniä tai kuivattuja siitakesieniä. Siten näiden sienten voi hyvällä syyllä olettaa vähentävän rintasyöpään sairastumisen riskiä.

Viime vuonna julkaistussa japanilaistutkimuksessa puolestaan havaittiin, että sieniä vähintään kolme kertaa viikossa syövillä miehillä oli 17 prosenttia pienempi eturauhassyöpään sairastumisen riski. Sienet siis näyttävät kuuluvan myös eturauhassyöpää torjuviin ruokiin (Zhang 2020).

Sienten syöminen vahvistaa immuunijärjestelmää

Osaltaan sienten hyöty syövän ehkäisyssä johtuu siitä, että sienten syöminen parantaa immuniteettia. Erityisesti sienten sisältämällä beetaglukaanin katsotaan parantavan solujen immuniteettia niin, että se torjuu kasvainten muodostumista (Roncero-Ramos 2017).

Sienten syöminen tukee tervettä mikrobiotaa

Sienet sisältävät runsaasti kuitua, kuten edellä mainittua beetaglukaania. Kuitu tarjoaa ravintoa suoliston mikrobiotalle ja muuttaa sitä siten terveydelle suotuisammaksi.

Sienet ovat hyväksi sydämelle

Useat sienilajit ovat hyviä vaihtoehtoja korkean verenpaineen hoitamiseksi, arvioidaan tieteellisessä katsausartikkelissa. Esimerkiksi tavallisissa herkkusienissä on aminohappojen yhdistelmiä, jotka vaikuttavat verenpainetta alentavina ACE-estäjinä. Myös osterivinokkaita pidetään samassa artikkelissa hyödyllisinä (Roncero-Ramos 2017).

Sienten syöminen tulee kognitiivista toimintaa

Ikääntyessä kognitiivinen taso heikkenee. Sienten syöminen näyttää olevan uusi keino, jolla aivotoiminnan säilymistä hyvänä on mahdollista tukea.

Suppilovahverot ovat kantarellien ohella suosituimpia ruokasieniä.

Singaporelaisessa tutkimuksessa havaittiin, että sieniä enemmän kuin kaksi annosta viikossa syöneillä oli 57 prosenttia pienempi riski kognitiivisen tason heikkenemiseen (Feng 2019).

Aiemmassa japanilaisessa tutkimuksessa puolestaan havaittiin, että sieniä vähintään kolme kertaa viikossa syöneillä oli 19 prosenttia pienempi dementiaan sairastumisen riski (Zhang 2017).

Tutkijat arvelevat, että sienten syömisen hyöty kognitiolle voi selittyä niiden sisältämällä ergotioneiinilla, voimakkaalla antioksidantilla, joka suojelee soluja.

Sienten syöminen parantaa mahdollisuuksia elää pitkäikäiseksi

Sienten syömisen yleiseen terveellisyyteen viittaa se, että niiden syöminen on yhdistetty pienempään kuolleisuuteen.

Tänä vuonna julkaistussa yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että sieniä syöneillä oli noin 15 prosenttia pienempi riski kuolla tutkimuksen noin 7 vuotta kestäneen seurannan aikana.

Tutkijat lisäksi laskivat, että jos yhdellä annoksella sieniä korvattiin päivittäin yksi annos punaista lihaa, se oli yhteydessä peräti 35 prosenttia pienempään kuolleisuuteen (Ba 2021).

Käytännössä nämä tulokset viittaavat siihen, että sienten säännöllinen syöminen parantaa mahdollisuutta elää pitkäikäisemmäksi.

Terveyshyödyt voivat selittyä sienten sisältämillä antioksidanteilla

Uusimmissa tieteellisissä artikkeleissa sienten syömisen terveyshyötyjen arvellaan selittyvän sillä, että sienet sisältävät ergotioneiinia. Se on voimakas mitokondrioissa vaikuttava antioksidantti, jonka katsotaan myös suojaavan soluja.

Ergotioneiinin tärkeydestä elimistöllemme kertoo se, että kehossamme on ergotioneiinia varten oma reseptorinsa. Kun sienet ovat tärkein ergotioneiinin lähde ravinnossamme, reseptorin olemassaolo viittaa siihen, että lajikehityksemme nivoutuu yhteen sienten syömisen kanssa.

Ergotioneiinia on myös viljellyissä sienissä, kuten osterivinokkaissa ja herkkusienissä.

Sienissä on myös toista tärkeää antioksidanttia, glutationia. Se on niin sanottu endogeeninen antioksidantti, mikä merkitsee sitä, että elimistömme valmistaa sitä itse. On kuitenkin hyödyllistä, että saamme glutationia lisäksi vielä ravinnosta.

Lisäksi sienet ovat ruokavalion parhaiden spermidiinin lähteiden joukossa. Spermidiini auttaa soluja autofagiassa eli siinä, miten solut puhdistavat ja siivoavat itsenään kuonasta ja muusta turhasta aineksesta.

Eniten spermidiiniä on tummissa shimeji-sienissä, joita myydään eräissä hyvin varustetuissa suomalaisissakin ruokakaupoissa viljeltyinä. Myös tavalliset herkkusienet ovat spermidiinin hyvä lähde.

Olen aiemmin kirjoittanut spermidiinistä laajemmin tässä kirjoituksessani.

Sienten syöminen parantaa ravintoaineiden saantia

Aiemmin sienten ajateltiin olevan vähäkalorista ruokaa, joilla ei kuitenkaan olisi kovin suurta ravitsemuksellista merkitystä. Viime vuosina sieniä on alettu pitää ravitsemuksellisesti tärkeämpinä.

Ergotioneiinin, glutationin ja spermidiinin lisäksi sienissä on myös monia muita ravintoaineita ja bioaktiivisia yhdisteitä, kuten B-vitamiineja, mineraaleja, kuitua ja polyfenoleita. Uudessa tutkimuksessa onkin havaittu, että monien ravintoaineiden saanti paranee, jos päivittäisen ruokavalioon lisätään yksi 84 gramman suuruinen annos sieniä (Agarwal 2021).

Sienet ovat ympäristöystävällistä ruokaa

Sienet kasvavat metsissä itsestään, joten ne ovat mitä ekologisinta ruokaa. Sieniä kerätessä saa myös samalla luontoliikuntaa, joten huvi ja hyöty yhdistyvät.

Viljeltyjenkin sienten kasvatuksessa tarvitaan vain vähän tuotantopanostuksia, joten nekin ovat ilmastolle ja ympäristölle ystävällistä ruokaa verrattuna monien muiden ruokien tuotantoon.

Sieniä on syöty myös osana Välimeren ruokavaliota

Sieniä ei useinkaan mielletä Välimeren ruokavalioon kuuluviksi, mutta todellisuudessa niitä on syöty alueella vuosituhansien ajan – jopa Espanjan alueella tehdyt arkeologiset havainnot osoittavat sen. Nykyisinkin sieniä syödään laajalti.

Italiassa arvostetaan herkkutatteja

Herkkutatit ovat hyvin suosittuja Italiassa, jossa porcinien keräämisestä on tullut kansallinen vapaa-ajan harrastus. Siellä herkkutatteja syödään usein grillattuina oliiviöljyn ja lehtipersiljan kera, mutta niiden sanotaan olevan herkullisia myös paistettuina ja haudutettuina yhdessä tomaatin kanssa. Myös herkkutattirisotto on yleinen italialainen ruoka.

Eteläitalialaisen Castelmezzanon kylän asukkaiden keskuudessa tehtiin kyselytutkimus, jossa osoittautui, että kyläläiset keräsivät syötäväksi yli kymmentä eri sienilajia, muun muassa kuningasosterivinokkaita. Sienimetsällä kävivät pääasiassa kylän iäkkäät miehet loka-marraskuussa.

Kevätkaunolakki on parhaita ruokasieniä, ja sen pääsatoaika on Suomessa touko-kesäkuussa.

Etelä-Italiassa sienet kypsennetään usein uunissa oliiviöljyn, tuoreen lampaanjuuston ja villin oreganon kanssa. Poikkeuksena ovat kevätkaunolakit (Tricholoma georgii), joita kerätään touko-kesäkuussa. Niitä syödään kypsentämättä suolan, oliiviöljyn ja sitruunan kera (Pieroni 2005).

Kreikan saarella tunnetaan syötäviä ruokasieniä

Ikarian saari Kreikassa on tunnettu pitkäikäisistä asukkaistaan. Saari on yksi niin sanotuista Blue Zones -alueista maailmalla, joiden tunnusmerkkinä on se, että niiden asukkaat elävät poikkeuksellisen usein pitkäikäisiksi.

Ikarian saaren ruokavaliota esittelevässä Diane Kochilasin keittokirjassa kerrotaan, että alueella tunnetaan noin 25 syötävää ruokasientä. Sanotaan, että paras aika kerätä sieniä on siellä lokakuusta joulukuuhun.

Saarelta löytyy esimerkiksi mäntyjen siimeksessä kasvavia kantarelleja, känsätuhkeloita, useita tatteja, nurmiherkkusieniä ja kultahaarakkaita sekä silkkivalmuskoita, jotka Suomessakin tunnetaan hyvinä ruokasieninä.

Kreikassa suuret sienet tyypillisesti grillataan ja tarjoillaan oliiviöljyn ja sitruunamehun kera. Suurikokoisia sieniä myös paistetaan uunissa maustettuna oliiviöljyllä ja merisuolalla.

Kantarelleja, mustesieniä ja herkkutatteja myös leivitetään ja paistetaan pannulla oliiviöljyssä ja maustetaan suolalla. Keittokirjan mukaan näin paistetut sienet ovat kreikkalaisten pikkuannosten, mezedes, parhaimmistoa.

Sienten syöminen Suomessa

Suomessa kasvaa yli 500 syötävää sientä, joista ruokasieninä huomionarvoisia on parisataa. Terveiden elintapojen puolestapuhuja, professori Toivo Rautavaara teki aikoinaan suomalaisista syötävistä sienistä arvion, jonka mukaan herkullisia niistä olisi 14 lajia, erinomaisia 77 ja hyviä 178 lajia.

Kerää vain sieniä, jotka tunnet varmasti

Sieniä kerätessä ne on tunnettava varmasti, sillä metsässä kasvavien sienten joukossa on yli 50 myrkyllistä lajia. Valkokärpässieni ja suippumyrkkyseitikki ovat niistä vaarallisimpia.
Koskaan ei pidä maistaa mitään sientä, jota et tunnista.

On paikallaan tietää, mitkä sienet on ryöpättävä ennen käyttöä. Monet hyvistä ruokasienistäkin ovat myrkyllisiä ennen käsittelyä, esimerkiksi ryöppäämistä.

Korvasienet vaativat erikoiskäsittelyn ennen syömistä. Ohjeisiin voi perehtyä esimerkiksi Ruokaviraston tästä kirjoituksesta.

Tšernobylin säteily voi askarruttaa

Monia voi askarruttaa, uskaltaako metsäsieniä syödä usein – sattuihan Tšernobylissä keväällä 1986 ydinvoimaonnettomuus, jolloin radioaktiivisuutta laskeutui myös Suomeen. Säteilyturvakeskuksen mukaan metsäsieniä voi syödä, sillä niiden osuus suomalaisten vuosittaisesta säteilyannoksesta on vain prosentin luokkaa – ylivoimaisesti eniten säteilyä saamme maaperän radonista.

Tšernobylin onnettomuudesta levisi eniten säteilyä vyöhykkeelle, joka ulottuu noin Kotkasta Tampereen seudulle. Lisäksi pistemäisesti radioaktiivista laskeumaa on runsaasti myös Pieksämäen alueella. Jos sienten säteily arveluttaa tai pelottaa, näillä voimakkaamman säteilylaskeuman alueilla asuvat voivat suosia muulta poimittuja tai viljeltyjä sieniä.

Lampaankääpä on erinomainen kolmen tähden ruokasieni.

Sienimetsällä ollessa voi myös suosia sellaisia sienilajeja, jotka eivät kerää kovin paljon säteilyä. Taannoisen suomalaistutkimuksen mukaan korvasieni, lampaankääpä, mesisienet, huhtasienet, punikkitatit, voitatti, herkkutatit, kantarelli ja tuoksuvalmuska ovat sienilajeja, joissa ei yleensä ylittynyt EU:n suositusraja 600 becquereliä kilossa edes eniten laskeumaa saaneilla alueilla (Kostiainen 2010).

Näen kuitenkin niin, että sienten syömisen hyödyt ylittävät moninkertaisesti säteilyn haitat, eikä sieniä pitäisi Suomessa enää välttää säteilyjäämien vuoksi.

Sienet pitäisi sisällyttää ravitsemussuosituksiin

Sienet mainitaan nykyisissä suomalaisissa ravitsemussuosituksissa vain kerran ja ohimennen käsiteltäessä vihannesten ja hedelmien syömistä. Uusien tutkimustietojen osoittaessa sienten syömisen hyötyjä niille pitäisi antaa vahvempi sija ravitsemussuosituksissa. Sienten aiempaa vahvempaa huomioimista puoltaa sekin, että ne ovat ympäristölle ystävällistä ruokaa.

Jos sienten syöminen aiheuttaa vatsaoireita

Osalle ihmisistä sienten syöminen aiheuttaa ruoansulatusvaivoja. Oireiden tavallisin syy on trehaloosi-intoleranssi. Trehaloosi on sienten sisältämä sokeri, jonka hajottamiseen tarvitaan trehalaasi-entsyymiä. Kaikilla ihmisillä trehalaasia ei erity ruoansulatukseen riittävästi, jolloin he kärsivät laktoosi-intoleranssia muistuttavista vatsaoireista sieniä syötyään (Mustajoki 2019).

Joidenkin sienisokerin imeytymishäiriöistä kärsivien täytyy välttää sieniä kokonaan, mutta osa voi syödä sieniä pienen määrän.

Sienisokeria on sienissä vaihteleva määrä. Niinpä oireiden saamista voi vähentää siten, että suositaan sellaisia sieniä, joissa sienisokeria on vain vähän. Vain vähän sienisokeria on useimmissa rouskuissa, mustatorvisienissä ja suppilovahveroissa sekä viljellyissä herkkusienissä. Siten näiden syöminen ei aiheuta yhtä helposti vatsaongelmia kuin enemmän sienisokeria sisältävien sienten.

Trehaloosin lisäksi sienissä on myös mannitolia. Se on ksylitolin ja sorbitolin kaltainen sokerialkoholi, joka kuuluu FODMAP-hiilihydraatteihin. Mannitoli voi pahentaa varsinkin ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivien oireita.

Lisää sieniä ruokavalioon vähitellen

Kaikki eivät ole tottuneet sienten syömiseen. Jos et ole aiemmin syönyt sieniä säännöllisesti, suosittelen lisäämään niitä ruokavalioon vähitellen, jotta ruoansulatuksen entsyymitoiminta ehtii tottua.

Jos sienet eivät sovi

Jos sienet eivät sovi sinulle tai et kerta kaikkiaan pidä niistä, siinä tapauksessa suosittelen tempen syömistä, sillä se on sienten jälkeen seuraavaksi paras ergotioneiinin lähde. Tempe on soijapavuista käyttämällä valmistettu, alun perin Indonesiasta peräisin oleva tuote, josta voi laittaa ruokaa samaan tapaan kuin tofusta. Tempeä myydään monissa K-kaupoissa.

Sienet ovat edullista ruokaa

Sienet ovat myös hyvin edullista ruokaa. Metsässä sieniä voi poimia ilmaiseksi. Kaupoissa varsinkin herkkusienet ovat halpoja. Niitä on irtomyynnissä yleensä alle viiden euron kilohintaan, ja joskus niitä voi saada alle kolmenkin euron.

Ehdotuksia sienten käytön lisäämiseksi

Monet sieniruoat ovat kaikkien tuntemia. Tuttuja ovat esimerkiksi sienikeitto, kantarellikastike, sienimunakas, metsästäjänleike ja sienisalaatti. Sienten käytön lisäämiseksi ehdotan kuitenkin, että sisällyttäisit sieniä mukaan myös sellaisiin ruokiin, joita ei perinteisesti tunneta sieniruokina. Sienet sopivat moniin keittoihin, risottoihin ja kasvishöystöihin. Usein sienet, vaikka niitä olisi ruoassa vain vähänkin, lisäävät täyteläistä makua.

Lue myös edellinen kirjoitukseni, jossa kerron laajemmin ergotioneiinista, sienten sisältämästä antioksidantista.

Lähteitä:

Agarwal S, Fulgoni III VL. Nutritional impact of adding a serving of mushrooms to USDA Food Patterns – a dietary modeling analysis. Food Nutr Res. 2021 Feb 5;65.

Ba DM, Gao X, Muscat J, et al. Association of mushroom consumption with all-cause and cause-specific mortality among American adults: prospective cohort study findings from NHANES III. Nutr J. 2021 Apr 22;20(1):38.

Ba DM, Ssentongo P, Beelman RB, et al. Higher Mushroom Consumption Is Associated with Lower Risk of Cancer: A Systematic Review and Meta-Analysis of Observational Studies. Adv Nutr. 2021 Mar 16:nmab015.

Feng L, Cheah IK, Ng MM, et al. The Association between Mushroom Consumption and Mild Cognitive Impairment: A Community-Based Cross-Sectional Study in Singapore. J Alzheimers Dis. 2019;68(1):197-203.

Kalaras MD, Richie JP, Calcagnotto A, Beelman RB. Mushrooms: A rich source of the antioxidants ergothioneine and glutathione. Food Chem. 2017 Oct 15;233:429-433.

Kochilas D. Ikaria: Lessons on Food, Life, and Longevity from the Greek Island Where People Forget to Die: A Cookbook. Rodale Books. 2014.

Kostiainen E, Ylipieti J. Radioaktiivinen cesium Suomen ruokasienissä. Säteilyturvakeskus. STUK-A240. 2010.

Mustajoki P. Sienisokerin aiheuttamat vatsavaivat (trehaloosi-intoleranssi). Lääkärikirja Duodecim
21.3.2019.

O’Regan HJ, Lamb AL, Wilkinson DM. The missing mushrooms: Searching for fungi in ancient human dietary analysis. J Archeol Sci. 2016 Nov;75:139-143.

Pieroni A, Nebel S, Santoro RF, Heinrich M. Food for two seasons: culinary uses of non-cultivated local vegetables and mushrooms in a south Italian village. Int J Food Sci Nutr. 2005 Jun;56(4):245-72.

Poddar KH, Ames M, Hsin-Jen C, et al. Positive effect of mushrooms substituted for meat on body weight, body composition, and health parameters. A 1-year randomized clinical trial. Appetite. 2013 Dec;71:379-87.

Power RC, Salazar-García DC, Straus LG, et al. Microremains from El Mirón Cave human dental calculus suggest a mixed plant–animal subsistence economy during the Magdalenian in Northern Iberia. J Archeol Sci. 2015 Aug;60:39-46.

Roncero-Ramos I, Delgado-Andrade C. The beneficial role of edible mushrooms in human health. Curr Opin Food Sci. 2017;14:122-8.

Schroeder S, Hofer SJ, Zimmermann A, et al. Dietary spermidine improves cognitive function. Cell Rep. 2021 Apr 13;35(2):108985.

Swingler H. Evidence that northern hunter gatherers ate mushrooms. University of Cape Town News. 28 July, 2015.

Zhang M, Huang J, Xie X, Holman CD. Dietary intakes of mushrooms and green tea combine to reduce the risk of breast cancer in Chinese women. Int J Cancer. 2009 Mar 15;124(6):1404-8.

Zhang S, Sugawara Y, Chen S, et al. Mushroom consumption and incident risk of prostate cancer in Japan: A pooled analysis of the Miyagi Cohort Study and the Ohsaki Cohort Study. Int J Cancer. 2020 May 15;146(10):2712-2720.

Zhang S, Tomata Y, Sugiyama K, et al. Mushroom Consumption and Incident Dementia in Elderly Japanese: The Ohsaki Cohort 2006 Study. J Am Geriatr Soc. 2017 Jul;65(7):1462-1469.

Ergotioneiini – pitkäikäisyysvitamiini?

toukokuu 17, 2021 By Juhana Harju 7 kommenttia

Monet sienet sisältävät huomattavan runsaasti ergotioneiinia. Se on antioksidanttina vaikuttava aminohappo, jota eräät tutkijat pitävät pitkäikäisyysvitamiinina (Ames 2018).

Ergotioneiini löydettiin jo runsaat 100 vuotta sitten, mutta se unohdettiin pitkään. Kiinnostus siihen virisi uudestaan, kun havaittiin, että ergotioneiinilla on elimistössämme oma kuljetusproteiininsa. Sen olemassaolo viittaa siihen, että ergotioneiinilla on tärkeä fysiologinen tehtävä.

Osterivinokkaat ovat erittäin hyvä ergotioneiinin lähde.

Elimistön ergotioneiinitasot ovat korkeimmillaan nuorilla aikuisilla ja ne laskevat iän myötä. Vielä 60 vuoden iässä ergotioneiinitasot voivat olla kohtalaisen hyvät. Sen sijaan 80 vuotta täyttäneistä juuri kenelläkään ei ole hyviä tasoja.

Ergotioneiinin yhteyksiä terveyteen

On havaittu, että 70-vuotiailla ihmisillä, joiden ergotioneiinitasot ovat matalat, on useammin lievää kognitiivisen tason laskua. Myös Parkinsonin tautia sairastavilla on havaittu olevan matalammat ergotioneiinitasot (Cheah 2016, Hatano 2016).

Sieniä enemmän kuin kaksi annosta viikossa syövillä on havaittu olevan 57 prosenttia pienempi riski kognitiivisen tason heikkenemiseen. Sienten ollessa ruokavalion paras ergotioneiinin lähde tutkijat arvelevat, että niiden syömisen hyöty voi selittyä ergotioneiinilla (Feng 2019).

Havainnot matalien ergotioneiinitasojen yhteydestä hermoston rappeutumissairauksiin ovat yhtäpitäviä sen kanssa, että useissa tutkimuksissa ergotioneiinilla on havaittu olevan hermostoa suojaavaa vaikusta (Halliwell 2018).

Matalat ergotioneiinitasot on myös yhdistetty ikäihmisten haurauteen eli käytännössä vanhuuden heikkouteen (Kameda 2020).

Ruotsalaisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että matalat ergotioneiinitasot yhdistyivät suurempaan sepelvaltimotaudin ja sydänkuolleisuuden riskiin sekä korkeampaan kaikista syistä johtuvaan kuolleisuuteen (Smith 2020).

Sienten kohottaessa parhaiten ergotioneiinitasoa ruotsalaistutkimuksen voi nähdä epäsuorasti puoltavan sienten syömistä.

Vaikuttaa antioksidanttina ja suojelee soluja

Ergotioneiinia pidetään jopa glutationia voimakkaampana antioksidanttina. Siitä katsotaan olevan hyötyä erityisesti silloin, kun glutationi on käytetty soluissa loppuun. Glutationihan on elimistön itsensä valmistama antioksidantti, jota saamme hieman myös ravinnosta.

Antioksidanttina ergotioneiini suojelee soluja oksidatiiviselta stressiltä, jota syntyy normaalin aineenvaihdunnan seurauksena. Liiallinen oksidatiivinen stressi on yhdistetty moniin ikääntymiseen liittyviin rappeutumissairauksiin, kuten syöpään, sepelvaltimotautiin ja Alzheimerin tautiin.

Ergotioneiinia pidetään myös soluja suojaavana ja tulehdusta alentavana. Ergotioneiinia on myös mitokondrioissa, jotka ovat solujen pieniä energiantuotantoyksiköitä.

Monet sienet erinomaisia ergotioneiinin lähteitä

Kuten alussa jo totesin, monet sienet ovat hyviä ergotioneiinin lähteitä. Seuraavassa eräitä kuivatuista sienistä analysoituja ergotioneiinimääriä grammaa kohti:

Sitruunavinokas (Pleurotus citrinopileatus) 3,94 mg
Uurtovinokas (Pleurotus cornucopiae) 2,08 mg
Osterivinokas (Pleurotus ostreatus) 1,98 mg
Portobello (Agaricus bisporus) 0,78 mg
Herkkusieni (Agaricus bisporus) 0,63 mg
Herkkutatti (Boletus edulis) 0,53 mg
Buna shimeji (Hypsizygus tessellatus) 0,25 mg
Siitake (Lentinula edodes) 0,20 mg

Analyysitulokset ovat pääasiassa peräisin viime vuonna julkaistusta kirjallisuuskatsauksesta (Permatasari 2020).

Sitruunavinokas olisi luultavasti ergotioneiinin paras lähde, mutta sitä ei tietääkseni tällä hetkellä voi ostaa suomalaisista kaupoista.

Osterivinokas on todennäköisesti paras sellainen ergotioneiinin lähde, jota on helposti saatavilla. Kuningasosterivinokas (Pleurotus eryngii), jota myydään kaupoissa, on ergotioneiinin lähteenä samaa luokkaa kuin osterivinokas.

Myös herkkutatit ovat erinomainen ergotioneiinin lähde.

Analyysituloksissa on kuitenkin paljon vaihtelua. Parissakin tutkimuksessa esimerkiksi herkkutatista on analysoitu korkeampia pitoisuuksia ergotioneiinia kuin osterivinokkaista. Siten myös herkkutattia voi pitää erinomaisena ergotioneiinin lähteenä (Halliwell 2018, Kalaras 2017).

Joissain suomalaisissa ruokakaupoissa myydään Enoki-nimistä sientä (Flammulina velutipes), jonka suomenkielinen nimi on talvijuurekas. Sen ergotioneiinipitoisuus on heikko verrattuna vaikkapa kuningasosterivinokkaaseen.

Suomalaisten metsäsienten ergotioneiinipitoisuuksista on niukasti tietoja, mutta esimerkiksi kantarellit, sinivalmuskat ja suomustesienet ovat ergotioneiinin erinomaisia lähteitä muissa maissa tehtyjen analyysien mukaan (Lee 2009, Cohen 2014).

Yleisesti voi lähteä siitä, että metsäsienissä on ergotioneiinia mutta määrät vaihtelevat. Olisikin jos hyödyllistä, jos suomalaiset tutkijat analysoisivat täällä kasvavien ruokasienten ergotioneiinipitoisuuden.

Tuoreet herkkusienet ovat käytännöllinen ergotioneiinin lähde. Niissä on ergotioneiinia aika paljon, niitä myydään kaikissa ruokakaupoissa ja ne ovat myös kilohinnaltaan edullisia – irtomyynnissä niitä voi ostaa yleensä alle 5 euron kilohintaan.

Tutkimuksessa on osoitettu, että sienten syöminen kohottaa elimistön ergotioneiinipitoisuutta. Siten sienet sopivat hyvin ergotioneiinin lähteeksi (Weigand-Heller 2012).

Ergotioneiini myös imeytyy elimistöön nopeasti. Punasolujen ergotioneiinin määrä alkaa kohota jo tunnin kuluessa sienten syömisestä.

Ergotioneiinin muita lähteitä

Muista ruoka-aineista mainittakoon, että tempessä on ergotioneiinia 0,2 mg grammassa kuiva-ainetta eli saman verran kuin siitakesienissä. Tempe on alun perin Indonesiasta peräisin oleva, fermentoiduista soijapavuista valmistettu proteiinipitoinen tuote. Tempestä voi laittaa ruokaa samaan tapaan kuin tofusta. Kaupoissa myydään tempeä myös härkäpavuista valmistettuna, mutta sen ergotioneiinipitoisuudesta ei ole tietoa.

Sienten ja tempen lisäksi ergotioneiinia on jonkin verran myös muissa ruoka-aineissa. Seuraavaksi parhaita lähteitä ovat valkosipuli ja vihreä parsa.

Ergotioneiini on hyvin stabiili aine, joka kestää hyvin kypsentämisen ja kuivaamisen. Siten ergotioneiinia on myös kuivatuissa sienissä.

Näyttö ei vielä vahvaa

Olettamukset ergotioneiinin hyödyistä ovat toistaiseksi laboratoriotutkimusten, eläintutkimusten ja havainnoivien tutkimusten varassa. Vakuuttavasti hyödyt voi osoittaa vasta ihmisillä tehdyillä kontrolloiduilla tutkimuksilla, joita on kyllä tulossa.

Yhdessä tutkimuksessa, jonka tuloksia ei ole vielä ehditty julkaista, selvitettiin jo ergotioneiinin käytön vaikutusta kognitioon, mielialaan ja uneen 55-75-vuotiailla naisilla ja miehillä. Alkamassa on myös tutkimus, jossa selvitetään, voiko päivää kohti noin 10 mg ergotioneiinia vaikuttaa kognitiiviseen toimintaan.

Sienissä on myös glutationia

Ergotioneiinin lisäksi sienissä on myös erästä toista tärkeää antioksidanttia, glutationia. Glutationi on elimistömme itsensäkin valmistama antioksidantti, mutta on hyödyllistä, että saamme sitä myös ravinnosta.

Glutationia on runsaasti samoissa sienissä, joissa on myös ergotioneiinia. Siten osterivinokkaat ja herkkutatit ovat myös erinomaisia glutationin lähteitä (Kalaras 2017)

Vihreä parsa on erinomainen glutationin ja kohtalainen ergotioneiinin lähde.

Sienten lisäksi vihreässä parsassa on erittäin paljon glutationia.

Glutationi vähenee kypsennettäessä, joten esimerkiksi parsaa kypsennettäessä kannattaa suosia mahdollisimman lyhyttä kypsennysaikaa. Olen aiemmin kirjoittanut glutationista laajemmin tässä kirjoituksessani.

Kuningasosterivinokkaita myydään yleisesti ruokakaupoissa

Kuningasosterivinokkaita, jotka ovat ergotioneiinin parhaimpien lähteiden joukossa, myydään yleisesti ruokakaupoissa. Niitä voi löytää pakattuina ainakin S-marketeista ja Prismoista. Esimerkiksi Prismassa luomulaatuiset kuningasosterivinokkaat maksavat 3,69/150 grammaa.

Tuoreet herkkutatit ovat sesonkiruokaa, mutta hyvin varustetuissa kaupoissa myydään läpi vuoden herkkutatteja kuivattuina. Esimerkiksi K-supermarketeissa myydään Pirkka-merkkisiä kuivattuja herkkutatteja hintaan 4,99/25 grammaa.

Jos lähikaupoissasi ei ole osterivinokkaita tai herkkutatteja, mutta haluat kuitenkin pitää huolta ergotioneiinin saannista, suurikokoiset portobellot ja aivan tavalliset herkkusienet ovat silloin hyvä vaihtoehto.

Jos sienet eivät syystä tai toisesta sovi, silloin ergotioneiinin lähteenä voi syödä tempeä. Kuten edellä kerroin, se on soijapavuista käyttämällä valmistettu tuote.

Eräät suolistobakteerit saattavat muodostaa ergotioneiinia

On viitteitä siitä, että eräät suolistobakteerit voivat muodostaa ergotioneiinia. Tänä vuonna julkaistussa tieteellisessä artikkelissa asiaa pidetään kuitenkin epävarmana (Cheah 2021).

Varminta on siis pitää huolta siitä, että ruokavaliosta saadaan suoraan ergotioneiinia.

Turvallinen aine

Ergotioneiini on hyvin turvallinen aine. Sen ei ole havaittu olevan myrkyllistä eikä haittavaikutuksia ole havaittu. Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA on hyväksynyt ergotioneiinin turvalliseksi aineeksi ruokavaliosta ja ravintolisistä saatuna raskaana olevat ja imettävät mukaan lukien (Harrison-Dunn 2016).

Yhteenveto

Hyvät ergotioneiinitasot todennäköisesti auttavat ehkäisemään monia ikääntymiseen liittyviä rappeutumissairauksia. Lisäksi ne tukevat pitkäikäisyyttä.

Ergotioneiinin lisäksi sienissä on toista tärkeää antioksidanttia, glutationia.

Näiden antioksidanttien saannista voi pitää huolta syömällä sellaisia sieniä, joissa niitä on runsaasti. Varsinkin osterivinokkaat ja herkkutatit ovat erinomaisia lähteitä.

Seuraavassa kirjoituksessani kerron sienten hyödyistä laajemmin.

Lähteet:

Ames BN. Prolonging healthy aging: Longevity vitamins and proteins. Proc Natl Acad Sci U S A. 2018 Oct 23;115(43):10836-10844.

Ando C, Morimitsu Y. A proposed antioxidation mechanism of ergothioneine based on the chemically derived oxidation product hercynine and further decomposition products. Biosci Biotechnol Biochem. 2021 Jan 21:zbab006.

Beelman RB, Kalaras MD, Phillips AT, Richie JP Jr. Is ergothioneine a ‘longevity vitamin’ limited in the American diet? J Nutr Sci. 2020 Nov 11;9:e52.

Borodina I, Kenny LC, McCarthy CM, et al. The biology of ergothioneine, an antioxidant nutraceutical. Nutr Res Rev. 2020 Dec;33(2):190-217.

Cateni F, Gargano ML, Procida G, et al. Mycochemicals in wild and cultivated mushrooms: nutrition and health. Phytochem Rev. 2021 March 21.

Cheah IK, Feng L, Tang RMY, et al. Ergothioneine levels in an elderly population decrease with age and incidence of cognitive decline; a risk factor for neurodegeneration? Biochem Biophys Res Commun. 2016 Sep 9;478(1):162-167.

Cheah IK, Halliwell B. Ergothioneine, recent developments. Redox Biol. 2021 Jun;42:101868.

Cheah IK, Tang RM, Yew TS, et al. Administration of Pure Ergothioneine to Healthy Human Subjects: Uptake, Metabolism, and Effects on Biomarkers of Oxidative Damage and Inflammation. Antioxid Redox Signal. 2017 Feb 10;26(5):193-206.

Cohen N, Cohen J, Asatiani MD, et al. Chemical composition and nutritional and medicinal value of fruit bodies and submerged cultured mycelia of culinary-medicinal higher Basidiomycetes mushrooms. Int J Med Mushrooms. 2014;16(3):273-91.

Feng L, Cheah IK, Ng MM, et al. The Association between Mushroom Consumption and Mild Cognitive Impairment: A Community-Based Cross-Sectional Study in Singapore. J Alzheimers Dis. 2019;68(1):197-203.

Halliwell B, Cheah IK, Tang RMY. Ergothioneine – a diet-derived antioxidant with therapeutic potential. FEBS Lett. 2018 Oct;592(20):3357-3366.

Harrison-Dunn, A. Novel fungi antioxidant l-ergothioneine is safe: EFSA. Nutraingredients. November 21, 2016.

Hatano T, Saiki S, Okuzumi A, et al. Identification of novel biomarkers for Parkinson’s disease by metabolomic technologies. J Neurol Neurosurg Psychiatry. 2016 Mar;87(3):295-301.

Kalaras MD, Richie JP, Calcagnotto A, Beelman RB. Mushrooms: A rich source of the antioxidants ergothioneine and glutathione. Food Chem. 2017 Oct 15;233:429-433.

Kameda M, Teruya T, Yanagida M, Kondoh H. Frailty markers comprise blood metabolites involved in antioxidation, cognition, and mobility. Proc Natl Acad Sci U S A. 2020 Apr 28;117(17):9483-9489.

Lee WY, Park EJ, Ahn JK, Ka KH. Ergothioneine contents in fruiting bodies and their enhancement in mycelial cultures by the addition of methionine. Mycobiology. 2009 Mar;37(1):43-7.

Matsuda Y, Ozawa N, Shinozaki T, et al. Ergothioneine, a metabolite of the gut bacterium Lactobacillus reuteri, protects against stress-induced sleep disturbances. Transl Psychiatry. 2020 May 28;10(1):170.

Permatasari W, Dayanti D, Khaerunnisa I, Winarni S. Literatur Review: The New Super Antioxidant, Ergothioneine in Pleurotus Ostreatus. Int J Health Promot Educ Soc. 2020 Oct;3(10).

Samuel P, Tsapekos M, de Pedro N, et al. Ergothioneine Mitigates Telomere Shortening under Oxidative Stress Conditions. J Diet Suppl. 2020 Dec 7:1-14.

Smith E, Ottosson F, Hellstrand S, et al. Ergothioneine is associated with reduced mortality and decreased risk of cardiovascular disease. Heart. 2020 May;106(9):691-697.

Weigand-Heller AJ, Kris-Etherton PM, Beelman RB. The bioavailability of ergothioneine from mushrooms (Agaricus bisporus) and the acute effects on antioxidant capacity and biomarkers of inflammation. Prev Med. 2012 May;54 Suppl:S75-8.

van de Wouw M, Walsh AM, Crispie F, et al. Distinct actions of the fermented beverage kefir on host behaviour, immunity and microbiome gut-brain modules in the mouse. Microbiome. 2020 May 18;8(1):67.

Zhang S, Tomata Y, Sugiyama K, et al. Mushroom Consumption and Incident Dementia in Elderly Japanese: The Ohsaki Cohort 2006 Study. J Am Geriatr Soc. 2017 Jul;65(7):1462-1469.

Glutationi – tärkeä antioksidantti

maaliskuu 18, 2016 By Juhana Harju Yksi kommentti

Antioksidantteja on niin ravinnosta saatavia, kuten C-vitamiini, kuin kehomme itsensä valmistamiakin. Glutationi on tärkein kehomme valmistama antioksidantti. Lisäksi saamme sitä jonkin verran ravinnosta.

Välimeren ruokavalio hyvänä glutationin lähteenä

Professori Artemis Simopoulos on tunnettu Välimeren ruokavalion tutkija. Hän kirjoittaa tieteellisessä artikkelissaan, että kreetalaisesta Välimeren ruokavaliosta saadaan runsaasti tunnettujen antioksidanttien lisäksi myös glutationia. Hän kuvaa sitä elimistöä puolustavaksi aineeksi, joka on antioksidantti ja poistaa myrkkyjä elimistöstä (Simopoulos 2001).

Simopoulos kertoo tutkimusten osoittavan, että ruokavalion glutationi imeytyy ruuansulatuskanavasta, ja siten glutationi parantaa ihmisten antioksidanttitilannetta.

Glutationi voi suojata soluja karsinogeenisilta eli syöpää aiheuttavilta prosesseilta useilla tavoilla:

Glutationi vaikuttaa antioksidanttina.
Glutationi sitoutuu mutageenisiin kemiallisiin yhdisteisiin.
Glutationi auttaa ylläpitämään muiden antioksidanttien, kuten C- ja E-vitamiinien sekä beetakaroteenin, tasoja hyvinä.
Glutationi osallistuu DNA:n synteesiin ja korjaukseen.
Glutationi parantaa immuniteettia.

Kreetalaisesta Välimeren ruokavaliosta saadaan glutationia esimerkiksi portulakasta (Portulaca oleracea) ja pinaatista. Pinaattia syödään Kreetalla esimerkiksi piiraissa ja portulakkaa käytetään salaattivihanneksena.

Portulakkaa salaatissa. Se kasvaa myös Suomessa, ja sitä viljeltiin Pohjolassa jo keskiajalla mutta sittemmin se unohdettiin.

Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että portulakka sisältää runsaasti myös alfalinoleenihappoa, kasvikunnan omega-3-rasvahappoa. Portulakka kasvaa myös Suomessa. Ravitsemuksellisista syistä toivon, että sitä alettaisiin viljellä myyntiin.

Välimeren ruokavalio parantaa kehon antioksidanttitilannetta

Kaksosilla tehdyt tutkimukset ovat siitä ansiokkaita, että niissä voidaan erottaa melko luotettavasti ympäristötekijöiden vaikutus perinnöllisistä tekijöistä.

Amerikkalaisessa kaksostutkimuksessa selvitettiin Välimeren ruokavalion noudattamisen yhteyttä oksidatiiviseen stressiin (Dai 2008).

Liiallisen oksidatiivisen stressin torjuminen on tärkeää, koska se on yhdistetty esimerkiksi valtimotaudin kehittymiseen ja sydäntautiriskiin (Madamanchi 2005).

Oksidatiivisen stressin markkerina eli osoittajana käytettiin tutkimuksessa pelkistetyn glutationin ja hapettuneen glutationin suhdetta (GSH/GSSG-suhde). Mitä korkeampi tuo suhde tutkittavilla on, sitä vähemmän heillä on oksidatiivista stressiä.

Tuloksena havaittiin, että mitä paremmin tutkittavat noudattivat Välimeren ruokavaliota, sitä vähemmän heillä oli oksidatiivista stressiä. Kutakin yhden yksikön lisäystä kohden Välimeren ruokavalion noudattamisessa pelkistetyn glutationin ja hapettuneen glutationin suhde parani seitsemällä prosentilla. Tutkijat totesivatkin:

”Havaitsimme vahvan käänteisen yhteyden Välimeren ruokavalion noudattamisen ja oksidatiivisen stressin välillä mitattuna GSH/GSSG-suhteella…”

Tutkijat totesivat oksidatiivisen stressin olleen tutkimuksessa riippumaton laajasta joukosta tunnettuja sydäntaudin riskitekijöitä. Lisäksi tutkijat liittivät vähäisemmän oksidatiivisen stressin vähäisempään tulehdukseen todeten, että nämä ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa.

Tutkijat tulkitsivat tuloksiaan muun muassa siten, että Välimeren ruokavaliosta saaduilla muilla antioksidanteilla (esim. polyfenoleilla) oli säästävä vaikutus siihen, miten elimistö käytti glutationia ja miten paljon hapettunutta glutationia muodostui.

Loppupäätelmissään tutkijat totesivat löydöstensä tukevan olettamusta, että Välimeren ruokavaliolla on sydäntä suojaavaa vaikutusta oksidatiivista stressiä alentavan vaikutuksensa ansiosta.

Miksi glutationiin on kiinnitetty niin vähän huomiota?

Glutationi on harvinaisen vähän tunnettu antioksidantti siihen nähden, miten tärkeä se on. Se on jäänyt pahasti tunnetumpien antioksidanttien, kuten C-vitamiinin ja E-vitamiinin sekä nykyisin myös polyfenolien, jalkoihin. On myös ajateltu, että se ei juuri imeydy.

Glutationia voi kohottaa heraproteiinilla ja ravintolisillä

Aiemmin on luultu, että glutationi ei juurikaan imeydy ravintolisistä. Siksi glutationi on aika lailla unohdettu. Lähinnä glutationi on muistettu silloin, kun on haluttu perustella tiettyjen muiden ravintolisien hyötyjä. Joidenkin ravintolisien käyttö kohottaakin välillisesti elimistön glutationitasoja.

Vesimeloni on yksi parhaista glutationin lähteistä.

Elimistön glutationitasoja kohottavat hyvin erityisesti:

heraproteiini
N-asetyylikysteiini (NAC)
alfalipoiinihappo (ei pidä sekoittaa alfalinoleenihappoon, joka on eri asia) ja
C-vitamiini

Glutationi imeytyy sittenkin ravintolisästä

Aiemmin on siis luultu, että glutationi ei imeydy ravintolisistä. Viime vuonna julkaistu kontrolloitu, kuusi kuukautta kestänyt tutkimus kuitenkin osoittaa luotettavasti, että glutationi imeytyy ravintolisistä. Tutkimus lisäksi osoitti, että glutationin käyttö kohottaa elimistön glutationitasoja.

Tutkimusryhmä koostui 54 terveestä, 30–79-vuotiaasta tupakoimattomasta tutkittavasta. Heidät satunnaistettiin kolmeen ryhmään siten, että he saivat päivittäin glutationia kapselissa joko 250 mg tai 1000 mg tai lumevalmistetta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää glutationilisän vaikutusta vereen, punasoluihin, plasmaan, imusoluihin sekä posken limakalvon soluihin.

Tuloksina havaittiin, että molemmat annokset glutationia kohottivat elimistön glutationitasoa sen jälkeen, kun ravintolisää oli käytetty 1, 3 tai 6 kuukautta. Veren glutationitaso kohosi alkutilanteeseen verrattuna 17 prosenttia ja punasolujen glutationitaso 29 prosenttia niillä, jotka olivat käyttäneet pienempää annosta kuuden kuukauden ajan. Niillä, jotka olivat käyttäneet suurempaa annosta kuuden kuukauden ajan, punasolujen, plasman ja imusolujen glutationitaso kohosi 30–35 prosenttia verrattuna alkutilanteeseen. Limakalvojen glutationitaso kohosi peräti 260 prosenttia suurempaa annosta käyttäneillä (Richie 2015).

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että glutationin käytöllä oli myönteistä vaikutusta: oksidatiivinen stressi väheni molemmissa sitä saaneissa ryhmissä. Se näkyi siten, että pelkistetyn glutationin suhde hapettuneeseen glutationiin parani.

Glutationin runsaasta saannista on hyötyä

Matalat glutationitasot on yhdistetty suurempaan riskiin sairastua moniin sairauksiin, esimerkiksi syöpään, sydäntauteihin, nivelreumaan ja diabetekseen. Nämä havaitut yhteydet puoltavat sitä, glutationitasot kannattaa pitää hyvinä ruokavaliolla.

Avokado on hyvä glutationin lähde.

Se onnistuu syömällä Välimeren ruokavalion mukaisesti sekä erityisesti siten, että suositaan glutationia sisältäviä ruokia. Myös se, että ruokavaliosta saadaan runsaasti polyfenoleita, karotenoideja ja antioksidanttivitamiineja, säästää glutationia ja auttaa pitämään sen tason korkeana.

Glutationin käytöstä ravintolisänä voi olla hyötyä

Ikääntyminen lisää oksidatiivista stressiä. Samaan aikaan glutationitasot alenevat ja hapettuneen glutationin määrä kasvaa. Glutationi voi siksi hidastaa ikääntymistä ja vähentää ikääntymiseen liittyvien sairauksien riskiä.

Glutationista voi olla hyötyä myös tietyissä sairauksissa. Esimerkiksi maksakirroosista ja hepatiitista kärsivien potilaiden glutationitasot ovat usein epänormaalin matalia. Glutationin puutetta on havaittu myös monilla keuhkosairauksista kärsivillä, ja keuhkot ovat erityisen herkkiä oksidatiivisen stressin aiheuttamille vaurioille.

Akuutisti sydänkohtauksesta kärsivillä ja valtimotaudista kärsivillä on havaittu glutationitasojen olevan matalia. Kun potilaille on annettu suonensisäisesti glutationia ennen ohitusleikkausta, se on parantanut leikkauksen jälkeistä munuaisten toimintaa ja sepelvaltimoiden virtausta.

Hermoston rappeutumissairauksissa oksidatiivinen stressi näyttelee tärkeää roolia. Esimerkiksi Parkinsonin taudissa glutationitasojen on havaittu olevan hyvin matalia.

Glutationia voidaan siis käyttää sairauksien hoidossa tukihoitona, mutta en suosittele omin päin käyttöä vakavissa sairauksissa. Mahdollisesta glutationin kokeilemisesta kannattaa sopia lääkärin kanssa.

Väsymysoireyhtymä, fibromyalgia ja ympäristöyliherkkyydet

Edellä mainittujen sairauksien lisäksi voi vielä mainita, että tohtori Martin L. Pall on laatinut hoitoprotokollan, jonka hän uskoo auttavan kroonisessa väsymysoireyhtymässä, fibromyalgiassa ja monikemikaaliherkkyydessä. Hoitoprotokollassa on monia elementtejä, ja yksi niistä on glutationilisän käyttö.

Monikemikaaliherkkyydestä tai sähköherkistä kärsivien glutationitasot (GHS) ovat alempia kuin verrokkien.

Monikemikaaliherkkyydestä tai sähköherkkyydestä kärsivien glutationitasot (GSH) ovat alempia kuin verrokkien.

Glutationin käyttöä monikemikaaliherkkyydessä puoltaa se, että siitä tai sähköherkkyydestä kärsivien glutationitasojen on havaittu olevan alempia terveisiin verrokkeihin nähden (De Luca 2014).

Glutationin turvallisuus

Glutationia pidetään hyvin turvallisena eikä haittavaikutuksia juuri ole.

Syöpähoito mainitaan joissain lähteissä glutationin käytön kontraindikaationa. Glutationi itsessään ehkäisee syöpää mutta on epäilty, että syöpähoidon aikana jotkin syöpäsolut voivat käyttää glutationia puolustaakseen itseään kemoterapiaa vastaan.

Annostelu ravintolisänä

Glutationia käytetään tyypillisesti annoksella 500 mg päivässä — suomalaisissa kaupoissa tosin myydään yleensä huomattavasti heikompia valmisteita. Glutationi voidaan ottaa aterian yhteydessä.

Glutationin parhaita lähteitä ruokavaliossa

Analyysitulokset glutationin määristä ruuissa ovat jossain määrin ristiriitaisia. Analyysitulosten ristiriitaisuus saattaa riippua glutationin analytiikan vaikeudesta. Analyysitulosten ristiriitaisuuden vuoksi glutationin määriä ei ole mielekästä yrittää ilmoittaa hyvin tarkasti.

Granaattiomenamehua kaupoista ostettaessa kannattaa ostaa vain sokeroimatonta, 100-prosenttista mehua.

Yleensä parhaina glutationin lähteinä ruokavaliossa mainitaan tuore parsa, avokado, pinaatti, portulakka, vesimeloni ja saksanpähkinät. Kohtalaisia lähteitä ovat papaija, kurkku, tomaatti, kurpitsa, porkkana, greippi, mansikat, appelsiini ja omena. Glutationia on näissä ruoka-aineissa 10–35 mg sataa grammaa kohti. (Jones 1992).

Granaattiomenamehun juominen kohottaa glutationitasoa sekä vähentää rasvojen ja proteiinien hapettumista. Myös oliivien ja oliiviöljyn fenoliset yhdisteet kohottavat elimistön glutationitasoa (Visioli 2009).

Lueteltuja ruoka-aineita miettiessä voi huomata, että ne ovat ennestäänkin terveellisinä pidettyjä. Tieto siitä, että niissä on myös glutationia, antaa lähinnä yhden lisäaiheen niiden suosimiseen.

Glutationia on pääasiassa kypsentämättömissä ruoka-aineissa; kuumentaminen tuhoaa glutationin melkein kokonaan. Tätä voikin jälleen pitää yhtenä raakaravintoa puoltavana tekijänä. Vaikka glutationi ei kestä kuumentamista, se kestää hyvin pakastamista.

Glutationia on melko paljon myös raa’assa lihassa, raakamaidossa ja raaoissa kananmunissa. Raakaa lihaa ja raakamaitoa en kuitenkaan hygieniasyistä suosittele. Suomalaisten raakojen kananmunien syönti on sen sijaan Eviran mukaan turvallista (niiden syömisessä kannattaa silti olla kohtuullinen, mm. siksi, että kananmunien sisältämä avidiini sitoo voimakkaasti biotiinia ja voi aiheuttaa tämän puutetta). Raa’assa kalassa glutationia on vain niukasti.

Ruoka-aineet kannattaa nauttia mahdollisimman tuoreina, sillä varastointi vähentää glutationin määrää.

Viitteet:

Aquilano K, et al. Glutathione: new roles in redox signaling for an old antioxidant. Front Pharmacol. 2014 Aug 26;5:196.

Dai J, et al. Association between adherence to the Mediterranean diet and oxidative stress. Am J Clin Nutr. 2008 Nov;88(5):1364-70.

De Luca C, et al. Metabolic and genetic screening of electromagnetic hypersensitive subjects as a feasible tool for diagnostics and intervention. Mediators Inflamm. 2014;2014:924184.

Flagg EW, et al. Dietary glutathione intake and the risk of oral and pharyngeal cancer. Am J Epidemiol. 1994 Mar 1;139(5):453-65.

Jones DP, et al. Glutathione in foods listed in the National Cancer Institute’s Health Habits and History Food Frequency Questionnaire. Nutr Cancer. 1992;17(1):57-75.

Madamanchi NR, et al. Oxidative stress and vascular disease. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2005 Jan;25(1):29-38.

Pall ML. How can we cure NO/ONOO-cycle diseases? Approaches to curing chronic fatigue syndrome/myalgic encephalomyelitis, fibromyalgia, multiple chemical sensitivity, Gulf War syndrome and possibly many others. Townsend Lett. 2010 Feb/Mar:75-84.

Rebrin I, Sohal RS. Pro-oxidant shift in glutathione redox state during aging. Adv Drug Deliv Rev. 2008 Oct/Nov;60(13-14):1545-52.

Richie JP Jr, et al. Randomized controlled trial of oral glutathione supplementation on body stores of glutathione. Eur J Nutr. 2015 Mar;54(2):251-63.

Samiec PS. et al. Glutathione in human plasma: decline in association with aging, age-related macular degeneration, and diabetes. Free Radic Biol Med. 1998 Mar 15;24(5):699-704.

Shimizu H, et al. Relationship between plasma glutathione levels and cardiovascular disease in a defined population: the Hisayama study. Stroke. 2004 Sep;35(9):2072-7.

Simopoulos AP. The Mediterranean diets: What is so special about the diet of Greece? The scientific evidence. J Nutr. 2001 Nov;131(11 Suppl):3065S-73S.

Ueno Y, et al. Dietary glutathione protects rats from diabetic nephropathy and neuropathy. J Nutr. 2002 May;132(5):897-900.

Visca A, et al. Oral reduced L-glutathione improves growth in pediatric cystic fibrosis patients. J Pediatr Gastroenterol Nutr. 2015 Jun;60(6):802-10.

Visioli F, et al. Olive phenolics increase glutathione levels in healthy volunteers. J Agric Food Chem. 2009 Mar 11;57(5):1793-6.

Wilber A (edit.). Glutathione: Dietary Sources, Role in Cellular Functions and Therapeutic Effects. Nova Science Pub Inc, 2015.