Kännykänkäyttö lisää aivosyöpien riskiä

Langattoman teknologian säteilyn aiheuttamat terveyshaitat on aihe, joka ei syystä tai toisesta läpäise Suomessa tiedotusvälineiden uutiskynnystä. Hiljattain esimerkiksi kansainvälinen uutistoimisto Reuters välitti uutisen, jonka mukaan kännykän 25 vuotta jatkunut käyttö yhdistyy kolminkertaiseen aivosyöpäriskiin. Suomalaisissa tiedotusvälineissä tutkimusuutisesta ei ole kuultu hiiskaustakaan.

Ottaen huomioon sen, että tiedotusvälineet julkaisevat vähäpätöisempiäkin terveysuutisia, vaikeneminen vaikuttaa oudolta. Varsinkin Helsingin Sanomat ja YLE Uutiset ovat systemaattisesti jättäneet kertomatta langattoman teknologian säteilyn haitoista.

Lapsi kännykkä
Lasten aivot absorboivat noin kaksi kertaa enemmän säteilyä kuin aikuisten aivot.
Glioomariski

Kännykän pitkäaikainen ja runsas käyttö on yhdistetty viime vuosina suurempaan gliooman riskiin kolmen toisistaan riippumattoman tutkimusryhmän tutkimuksissa. Gliooma on pahanlaatuinen ja yleisin aivosyöpätyyppi, ja se johtaa usein kuolemaan.

Interphone-tutkimus on laaja matkapuhelinteollisuuden rahoittama ja monikansallinen tapaus-kontrollitutkimus, jonka tuloksia julkistettiin vuosina 2010 ja 2011.

Interphone-tutkimuksessa havaittiin, että eniten kännykkää käyttäneillä oli suurempi gliooman riski. Vähintään 1640 tuntia eli keskimäärin 27 minuuttia päivässä kännykkään puhuneilla oli 1,9 kertaa suurempi ohimolohkon gliooman riski. Ohimolohko on se osa aivoja, joka altistuu eniten kännykän radiotaajuiselle säteilylle.

Lisäksi Interphone-tutkimuksessa havaittiin 2 kertaa suurempi riski saada gliooma samalle puolelle päätä, jolla kännykkää oli käytetty. Gliooman riski kasvoi myös vastakkaisella puolella päätä mutta vähemmän (Interphone 2010).

Interphone-tutkimuksen heikkoutena on se, että siinä ei selvitetty langattomien puhelimien käyttöä. Jos halutaan selvittää päähän kohdistuvan radiotaajuisen säteilyn riskejä, langattomat puhelimet tulisi myös ottaa huomioon sillä ne ovat merkittävä säteilyaltistuksen lähde. Langattomilla puhelimilla myös puhutaan yleensä pidempiä puheluita kuin kännyköillä. Se, että näitä puhelimia ei otettu tutkimuksessa huomioon, on ollut omiaan johtamaan riskin aliarviointiin.

Interphone-tutkimus oli ilman hyvää syytä rajoitettu vain 30–59-vuotiaisiin. Se on todennäköisesti hämärtänyt riskin havaitsemista koko laajuudessaan. Muissa tutkimuksissa on nimittäin havaittu, että kännykän käyttö lisää aivokasvainriskiä eniten nuorina käytön aloittaneilla.

Interphone-tutkimusta on myös arvosteltu ankarasti tutkimusaineiston jakamisesta kahtia. Kahtia jaolle ei ole löydy tieteellisiä perusteita, ja sitä on pidetty epäeettisenä (Leszczynski 2013).

CERENAT-tutkimus on ranskalainen, riippumattomasti rahoitettu tutkimus, jonka tulokset julkaistiin keväällä 2014.

CERENAT-tutkimuksessa yli 896 tuntia elämänsä aikana kännykällä puhuneiden glioomariski oli 2,9 kertaa suurempi. Samoin myös suuri puheluiden määrä elinaikana, eli yli 18 360 kännykkäpuhelua, yhdistyi 2,1 kertaa suurempaan gliooman riskiin (Coureau 2014).

CERENAT-tutkimuksessa on huomionarvoista myös se, että kännykän käyttö työssä yhdistyi 3,3 kertaa suurempaan glioomariskiin. – Siltä pohjalta onkin hyvä pohtia, miten järkevää on se, että monissa työpaikoissa on siirrytty käyttämään yksinomaan kännyköitä lankapuhelinten sijaan. Olisikin aiheellista, että työturvallisuusviranomaiset ja Työterveyslaitos puuttuisivat tähän yleiseen mutta terveydelle haitalliseen käytäntöön.

Myös CERENAT-tutkimuksen heikkoutena on, että siinä ei otettu huomioon langattomien puhelimien käyttöä, mikä on omiaan johtamaan riskien aliarviointiin. Jos ne olisi sisällytetty tutkimukseen, riskisuhteet todennäköisesti olisivat vielä suurempia.

Syöpälääkäri Lennart Hardellin arvion mukaan CERENAT-tutkimus vahvistaa päätelmää, että radiotaajuinen sähkömagneettinen säteily aiheuttaa glioomaa.

Hardellin tutkimusryhmä on ruotsalainen ja rahoitukseltaan riippumaton. Se on tehnyt syöpälääkäri ja tutkija Lennart Hardellin johdolla laadukkaina pidettyjä tapaus-kontrollitutkimuksia, joissa on selvitetty langattomien puhelimien ja kännyköiden käytön yhteyttä aivosyöpien riskiin.

Hardellin ryhmän viime kuussa julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin kahden ruotsalaisen tapaus-kontrollitutkimuksen pohjalta langattomien puhelimien ja kännyköiden käytön yhteyttä pahanlaatuisten aivosyöpien riskiin.

Tutkimuksessa havaittiin, että yli 25 vuotta kännykkää käyttäneillä oli 3 kertaa suurempi gliooman riski ja 4,6 kertaa suurempi riski saada gliooma sille puolelle päätä, jolla kännykkää oli pääasiassa käytetty (Hardell 2014).

3G-puhelinten käyttö kasvatti glioomariskiä enemmän kuin vanhemman sukupolven 2G-puhelinten käyttö. 3G-puhelimia 5-10 vuotta käyttäneillä oli 4,1 kertaa suurempi gliooman riski. Useimmat 3G-puhelimia käyttäneet olivat kuitenkin käyttäneet aiemmin varhaisempien sukupolvien kännyköitä. 3G-puhelinten suurempi riski selittyy mahdollisesti sillä, että ne käyttävät laajempaa taajuusaluetta, ja säteily on siten biologisesti aktiivisempaa.

Hardellin tutkimuksessa havaittiin myös, että alle 20-vuotiailla kännykän käytön aloittaneiden aivosyöpäriski on suurempi kuin aikuisina aloittaneiden. Tutkijat pitävätkin radiotaajuisen säteilyn riskejä lapsille ja nuorille suurempina. Lapsilla on ohuempi kallo, aivokudos on sähköä johtavampaa ja pää on pienempi. Lisäksi kehittyvät aivot ovat haavoittuvaisempia kuin aikuisten, ja aivot kehittyvät vielä 20–26 vuoden ikään saakka.

Näin joulun lähestyessä kannattaakin harkita tarkkaan, onko omalle lapselle tai lapsenlapselle viisaasta ostaa lahjaksi älypuhelin tai tabletti.

Joissain tutkimuksissa ei ole havaittu riskin lisääntymistä

Kaikissa tutkimuksissa ei ole havaittu, että kännykän käyttö lisäisi aivosyöpien riskiä. Esimerkiksi osittain matkapuhelinoperaattoreiden rahoittamassa tanskalaisessa kohorttitutkimuksessa ei havaittu, että kännykän käyttö lisäisi aivosyöpäriskiä. Tutkimusta on kuitenkin arvosteltu liian lyhyestä seuranta-ajasta ja metodologisista puutteista (Söderqvist 2012).

Paha puute tutkimuksessa oli esimerkiksi se, että työssään kännykkää käyttäneet oli luettu altistumattomiin. Metodologisten virheiden vuoksi on jopa vaadittu, että tutkimus pitäisi vetää takaisin (Leszczynski 2013).

Tanskalaistutkimuksen tulokset eivät vaikuta uskottavilta senkään vuoksi, että tanskalaisen syöpärekisterin mukaan aivosyöpien ilmaantuvuus on kasvanut miehillä 41 prosenttia ja naisilla 46 prosenttia vuodesta 2003 vuoteen 2012.

Kuulohermokasvaimen riski

Kännyköiden käyttö kasvattaa myös kuulohermokasvaimen riskiä. Kuulohermon kasvain on harvinainen ja hyvänlaatuinen kasvain aivojen ulkopuolella. Se johtaa usein kuulon menettämiseen siinä korvassa, jonka puolella se on.

Interphone-tutkimuksessa vähintään 1640 tuntia kännykällä puhuneilla havaittiin olevan 2,3 kertaa suurempi kuulohermokasvaimen riski. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä mutta tuloksen luotettavuutta vähentää jonkin verran se, että lineaarista trendiä käyttömäärien ja kuulohermokasvaimen ilmaantumisen välillä ei ollut (Interphone 2011).

Suuressa brittiläisessä Million Women -tutkimuksessa selvitettiin kännykänkäytön yhteyttä aivosyöpien riskiin. Tutkimuksessa pitkäaikainen yli 10 vuotta jatkunut kännykän käyttö yhdistyi 2,5 kertaa suurempaan kuulohermokasvaimen riskiin. Riski myös kasvoi lineaarisesti käyttöajan pidentyessä. Se lisää sen uskottavuutta, että riskin lisäys on todellinen (Benson 2013).

Kuulohermokasvaimen riskiä on tutkittu myös Hardellin ryhmän tutkimuksessa. Se käsitti niin langattomat puhelimet kuin kännykätkin, ja molempien käyttö yhdistyi suurempaan riskiin. Pitkään, yli 20 vuotta näiden säteilylle altistuneilla käyttäjillä havaittiin olevan 4,4 kertaa suurempi kuulohermokasvaimen riski. Tutkijat totesivat tutkimuksensa vahvistavan aiempia tutkimustuloksia, joissa myös on havaittu yhteys kännyköiden sekä langattomien puhelimien ja kuulohermokasvaimen riskin välillä (Hardell 2013).

Kilpirauhasen syöpä

Kännykkää käytetään melko lähellä kilpirauhasta. Israelissa on havaittu kilpirauhassyövän esiintyvyyden kasvua, joka sopii hyvin yhteen samanaikaisen kännykän käytön kasvun kanssa. Lisäksi israelilaiset tutkijat ovat havainneet, että kännykän radiotaajuinen säteily aiheuttaa muutoksia kilpirauhasen soluissa (Hilly 2013).

WHO on luokitellut radiotaajuisen säteilyn mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi

Maailman terveysjärjestön WHO on vuonna 2011 luokitellut radiotaajuisen säteilyn mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi (IARC 2011). Luokittelu perustui Interphone-tutkimuksessa ja Hardellin tutkimuksissa havaittuun suurempaan gliooman ja kuulohermokasvaimen riskiin.

Säteilyturvakeskuksen entinen tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski on katsonut, että jo pelkästään WHO:n syöpävaarallisuusluokittelun pitäisi johtaa varovaisuusperiaatteen käyttöönottoon. Toisin sanoen kansallisella ja esimerkiksi EU-tasolla pitäisi konkreettisesti vähentää ihmisten altistumista radiotaajuiselle säteilylle, jotta myöhemmin ei tarvitsisi katua.

Varovaisuusperiaatetta ei ole kuitenkaan pantu toimeen. Säteilyturvakeskus on päinvastoin WHO:n luokittelun jälkeenkin sallinut esimerkiksi lasten säteilyaltistuksen kasvun. Myös muualla yhteiskunnassa niin langattoman teknologian käyttäjien kuin passiivinen altistuskin on jatkuvasti STUKin siunauksella kasvanut.

Jos ja kun saadaan kiistatonta näyttöä langattoman teknologian terveyshaitoista, viranomaiset ja laitevalmistajat voivat nähdäkseni joutua oikeudelliseen vastuuseen varovaisuusperiaatteen ja kansalaisten suojaamisen laiminlyömisestä. Jo tällä hetkellä Yhdysvalloissa on vireillä oikeuskanteita laitevalmistajia vastaan. On mahdollista, että myös Suomessa tullaan nostamaan vastaavia kanteita.

On syytä huomauttaa, että WHO:n syöpävaarallisuusluokittelu ei koske vain kännyköitä vaan kaikkea radiotaajuista säteilyä. Siten myös esimerkiksi tukiasemien ja WLAN-reitittimien radiotaajuinen säteily on potentiaalisesti syöpää aiheuttavaa. Niiden säteily joka tapauksessa lisää merkittävästi koko kehon vuorokautista säteilyaltistusta – altistummehan matkapuhelintukiasemien säteilylle viikon jokaisena päivänä ja tuntina, 24/7.

On kausaalista näyttöä siitä, että kännykät aiheuttavat aivosyöpää

Lennart Hardell julkaisi viime vuonna tutkijakollegansa Michael Carlbergin kanssa tieteellisen artikkelin. Sen mukaan on olemassa kausaalista näyttöä (eli näyttöä syy-seuraussuhteesta), että langattomien puhelimien ja kännyköiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa aivosyöpää. He käyttivät arviossaan tiedemaailmassa arvostettua Bradford Hillin kriteeristöä. Sen perusteella he kykenivät osoittamaan, että langattomien puhelimien ja kännyköiden radiotaajuinen säteily tulisi luokitella luokan 1 karsinogeeniksi eli varmasti syöpää aiheuttavaksi (Hardell 2013).

Hardellin ja Carlbergin artikkelin jälkeen näyttöä on edelleen vahvistanut varsinkin edelle selostettu ranskalainen CERENAT-tutkimus sekä Hardellin tutkimusryhmän havainto, että vaikeimmista aivosyövistä selviävät heikommin kännykkäsäteilylle pisimpään altistuneet (Carlberg 2014).

Miten syöpää aiheuttava vaikutus selittyy?

Kännykän aivosyöpää ja mahdollisesti myös muita syöpiä aiheuttava vaikutus johtuu mahdollisesti siitä, että kännyköiden ja muiden langattomien laitteiden radiotaajuinen säteily aiheuttaa soluissa oksidatiivista stressiä. Se edelleen aiheuttaa DNA:n pilkkoutumista sekä niiden korjausten viivästymistä. Erityisesti DNA:n pilkkoutumisten korjausmekanismien viivästymistä kantasoluissa pidetään varsin uskottavana selityksenä kännyköiden syöpää aiheuttavalle vaikutukselle (Markovà 2010).

Lankapuhelin työssä
Työssä tulisi voida käyttää lankapuhelinta mm. stressin ja aivokasvainriskin vähentämiseksi.
Aivosyövät vain jäävuoren huippu

Tulisi ymmärtää, että kännykkäsäteilyn aiheuttaessa aivosyöpää se samalla implikoi haitallisuutta soluille ja kudoksille. Ei ole uskottavaa, että pitkäaikainen kännykän käyttö aiheuttaisi vain aivosyöpää mutta ei muita haittoja. Monet tutkijat näkevätkin aivosyövät vain dramaattisimpana mutta ei suinkaan ainoana ilmentymä langattoman teknologian biologisesta haitallisuudesta:

”Huomautamme, että aivosyöpä on tunnettu ’jäävuoren huippu’; muussakin kehossa nähdään vaikutuksia ja muutakin kuin syöpää.” (Davis 2013).

Tutkijat ovat huolestuneita siitä, että pitkäaikainen altistus kännyköiden ja esimerkiksi WLAN-verkkojen säteilylle voi lisätä neurologisten sairauksien riskiä. Esimerkiksi autismin kasvun yhdeksi syyksi epäillään radiotaajuisen säteilyn lisääntymistä. Dementioihin ja Parkinsonin tautiin saatetaan sairastua aiempaa aikaisemmin, koska langattoman teknologian radiotaajuinen säteily on haitallista hermosoluille (Xu 2010).

Samanaikaisesti väestön radiotaajuisen säteilyaltistuksen kasvaessa myös sähköherkkyyden on havaittu lisääntyneen, ja se tulee vaivaamaan yhä suurempaa osaa väestöstä, ellei suuntaa muuteta (Genuis 2012).

Ns. terveysteknologia

Nykyään puhutaan paljon terveysteknologiasta eli älypuhelinten ja muiden langattomien laitteiden käytöstä terveydenhuollon apuna. Mediakriittisesti on paikallaan huomauttaa, että näiden tuotteiden kehittäminen on täysin bisnesvetoista. Se aiheuttaa vääristymistä innovaatiotyössä sekä kuvailtaessa uusia tuotteita niin rahoittajille, päättäjille kuin tiedotusvälineillekin.

Terveysteknologian kehittämistä motivoi ennen kaikkea niitä kehittävien yritysten pyrkimys voittoon. Hyötyjä etsitään ottamatta huomioon langattoman teknologian sähkömagneettisen säteilyn haittoja. Monet kehitystyöhön osallistuvat insinöörit eivät edes tiedä näistä haitoista, koska niistä ei puhuta koulutuksessa. Se puolestaan johtaa siihen, että kansalaiset ja päättäjät saavat terveysteknologiasta täysin vääristyneen, yksipuolisesti hypettävän kuvan. Siinä kuvassa ei haitoista tai riskeistä puhuta.

Langattoman teknologian radiotaajuisen säteilyn käytön haitat tulisi ottaa täysimääräisesti huomioon myös terveydenhuollossa. Jos niin tehtäisiin, terveydenhuollossa painotettaisiin enemmän todellista henkilökohtaista kohtaamista ja kuuntelemista kylmien ja persoonattomien laitteiden sijaan.

Jos kuvittelemme itsemme yksin asuvan sairaan vanhuksen asemaan, harva meistä kaipaa persoonatonta teknologian välityksellä annettua hoitoa. Useimmat meistä haluaisivat potilaana tavata oikean ihmisen. Haluamme lämmintä, läsnäolevaa ja aidosti kuuntelevaa hoitoa.

Vaikka laskennallisesti näyttäisi lyhyellä aikavälillä siltä, että ’älykkään’ terveysteknologian käyttöön perustuva etähoito toisi säästöjä, pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna voi olla inhimillisen kosketuksen puutteen vuoksi päinvastoin. Henkilökohtainen kotihoito todennäköisesti auttaa monia vanhuksia selviytymään kotona pidempään.

Terveysnäkökulma unohtunut viestintäteknologiassa

Suomessa on tehty se virhe, että tärkeää terveysnäkökulmaa ei ole otettu huomioon viestintäteknologian ratkaisuissa. Niissä on edetty liikaa markkinavetoisesti, yritysten ehdoilla. Terveydelle parhaiden langallisten yhteyksien säilyttämisestä ei ole huolehdittu.

Lankapuhelimia ei ole saatavissa enää kaikkialle ja kouluissa käytetään usein langattomia Internet-yhteyksiä. Se, että tällainen on päästetty tapahtumaan, kertoo asiaa valmistelleiden virkamiesten ja poliittisten päättäjien helposta ohjailtavuudesta.

Poliitikot ovat naiivisti luottaneet Säteilyturvakeskukseen, joka pitää kiinni tieteellisesti vanhentuneista säteilyn raja-arvoista ja laiminlyö väestön suojaamisen. STUK on varovaisuusperiaatteesta piittaamatta sallinut väestön säteilyaltistuksen kasvattamisen. Se on näyttänyt vihreää valoa kaikille uusille säteilyaltistusta lisääville teknologiaratkaisuille.

Joissain maissa poliitikot ovat havahtuneet väestön suojelemisen ja varovaisuusperiaatteen toteuttamisen tarpeeseen. Esimerkiksi Ranskassa on lainsäädännöllä päätetty esimerkiksi suosia kouluissa langallisia yhteyksiä langattomien sijaan. Belgiassa on kielletty kännyköiden myynti ja markkinointi alle 7-vuotiaille. Kalifornian Berkeleyn kaupungissa on hyväksytty aloite, joka velvoittaa kännyköiden myyjiä kertomaan kännyköiden säteilyn terveysriskeistä.

Poliittisten päättäjien tulisi Suomessa seurata näitä muiden maiden valistuneita esimerkkejä.

Päättäjien tulee myös huolehtia siitä, että lankapuhelinyhteydet ja nopeat langalliset Internet-yhteydet ovat edullisesti saatavilla koko maassa. Valokuitu tulee vetää langallisena loppukäyttäjälle saakka. Vain siten saavutetaan terveyshyöty.

Mitä jokainen voi tehdä altistuksen vähentämiseksi
  • Altistuksen vähentämiseksi paras ratkaisu on aina langallisten ratkaisujen, kuten lankapuhelimen ja langallisen Internet-yhteyden käyttö.
  • Jos joudutaan käyttämään WLAN-reititintä, yhteys kannattaa sulkea aina, kun sitä ei tarvita. Reitittimet säteilevät myös silloin, kun niitä ei käytetä. Erityisen tärkeää on sulkea reititin yöksi.
  • Kännykkää ei pitäisi antaa ainakaan pienille lapsille, koska lapsen kehittymässä olevat aivot ovat haavoittuvaisempia kuin aikuisten. Lasten päähän myös absorboituu enemmän säteilyä (Gandhi 2012).
  • Jos elämänolosuhteet ovat kuitenkin sellaiset, että kännykkä tuntuu aivan välttämättömältä lapselle, riskien vähentämiseksi kannattaa hankkia 2G-puhelin ja sen lisäksi lasta on hyvä neuvoa tekstaamisen suosimiseen. Kännykkäpuheluiden määrä tulisi pitää mahdollisimman vähäisenä ja ne tulisi puhua aina handsfreetä tai kaiutintoimintoa käyttäen.
  • Myös aikuisten on suositeltavaa käyttää kännykällä puhuessaan aina handsfreetä tai kaiutintoimintoa.
  • Monissa ns. älypuhelimissa ja tableteissa langattomat verkot ovat oletusarvoisesti päällä. Edes lentotilaan asettaminen ei välttämättä sulje kaikkia verkkoja vaan ne pitää sulkea erikseen puhelimen valikosta.
  • Kännykkää ei pitäisi öisin pitää lähellä päätä eikä varsinkaan tyynyn alla. Herättämiseen kannattaa käyttää mieluummin herätyskelloa kuin kännykkää.
  • Kännykän hyvä säilytyspaikka ei ole housun tasku tai rintaliivit, koska kännykän radiotaajuinen säteily on haitallista spermalle ja saattaa myös aiheuttaa rintasyöpää (Adams 2014, West 2013).
Kirjallisuutta kiinnostuneille

Kännykän käytön ja yleensäkin langattoman teknologian käytön haitoista kiinnostuneille suosittelen Erja Tammisen toimittamaa kirjaa Langaton teknologia ja terveys (Erja Tamminen Ay 2011), joka on painavaa asiaa. Helppolukuisessa tohtori Devra Davisin teoksessa Pätkii (Green Spot 2011) kirjoitetaan puolestaan laajalti siitä, miten matkapuhelinteollisuus on häirinnyt tutkijoiden työtä.

Lopuksi

Euroopan ympäristökeskuksen EEA:n raportissa Late Lessons from Early Warnings on tarkasteltu, miten moderneissa yhteiskunnissa on reagoitu ympäristöuhkiin. Yhteistä suhtautumiselle on ollut, että varovaisuusperiaatteesta ei ole yleensä välitetty.

Tyypillistä on, että ympäristöuhkiin reagoidaan yhteiskunnissa viiveellä vasta sen jälkeen, kun jotain vakavaa haittaa on aiheutunut jo pidemmän aikaa. Näin on tapahtunut esimerkiksi tupakan ja asbestin kohdalla. Kesti pitkään ennen kuin saatiin vahvistus niiden haitallisuudesta vaikka viitteitä oli saatu jo vuosikymmeniä aiemmin.

EEA:n kanta on se, että aiemmista suhtautumistavoista ja virheistä pitäisi ottaa oppia. Varman tieteellisen näytön odottamisella on ollut kohtuuton inhimillinen hinta: joukoittain ihmisiä on sairastunut ja kuollut turhaan. Kiistatonta näyttöä syy-seuraussuhteesta ei pitäisi sen vuoksi jäädä odottamaan vaan tulisi reagoida varhaisiin varoitussignaaleihin.

EEA on jo vuosien ajan suositellut varovaisuusperiaatetta myös suhteessa langattomien laitteiden radiotaajuiseen säteilyyn. Altistumista pitäisi siis vähentää. Valitettavasti hallitukset ja päättäjät eivät kuuntele EEA:ta, vaikka se on riippumaton ja asiallista tietoa tuottava Euroopan Unionin erillisvirasto – ei mikään äärimmäinen aktivistijärjestö.

Langattoman teknologian haittoja voi olla vaikeaa osoittaa lyhyellä aikavälillä mutta pitkään jatkuvan säteilyaltistuksen terveyshaitat voivat olla merkittäviä.

Kirjoitusta päivitetty viitteiden osalta 21.2.2017.

Viitteet:

Adams JA, et al. Effect of mobile telephones on sperm quality: a systematic review and meta-analysis. Environ Int. 2014 Sep;70:106-12.

Baan R, et al. Carcinogenicity of radiofrequency electromagnetic fields. Lancet Oncol. 2011 Jul;12(7):624-6.

Benson VS, et al. Mobile phone use and risk of brain neoplasms and other cancers: prospective study. Int J Epidemiol. 2013 Jun;42(3):792-802.

Coureau G, et al. Mobile phone use and brain tu mours in the CERENAT case-control study. Occup Environ Med. 2014 Jul;71(7):514-22.

Carlberg M, Hardell L. Decreased survival of glioma patients with astrocytoma grade IV (glioblastoma multiforme) associated with long-term use of mobile and cordless phones. Int J Environ Res Public Health. 2014 Oct 16;11(10):10790-805.

Davis DL, et al. Swedish review strengthens grounds for concluding that radiation from cellular and cordless phones is a probable human carcinogen. Pathophysiology. 2013 Apr;20(2):123-9.

Hardell L, Carlberg M. Mobile phone and cordless phone use and the risk for glioma – Analysis of pooled case-control studies in Sweden, 1997–2003 and 2007–2009. Pathophysiology. 2014 Oct 28.

Hardell L, et al. Pooled analysis of case-control studies on acoustic neuroma diagnosed 1997-2003 and 2007-2009 and use of mobile and cordless phones. Int J Oncol. 2013 Oct;43(4):1036-44.

Hardell L, et al. Re-analysis of risk for glioma in relation to mobile telephone use: comparison with the results of the Interphone international case-control study. Int J Epidemiol. 2011 Aug;40(4):1126-8.

Hardell L, Carlberg M. Using the Hill viewpoints from 1965 for evaluating strengths of evidence of the risk for brain tumors associated with use of mobile and cordless phones. Rev Environ Health. 2013;28(2-3):97-106.

Hilly O, et al. Effect of non-ionizing electromagnetic radiation at mobile phone frequency on human thyroid cells. Abstract from the World Thyroid Cancer Congress in Toronto 2013.

IARC classifies radiofrequency electromagnetic fields as possibly carcinogenic to humans. IARC. Press Release N° 208. 31 May 2011.

Interphone Study Group. Brain tumour risk in relation to mobile telephone use: results of the INTERPHONE international case-control study. Int J Epidemiol 2010;39:675–94.

Markovà E, et al. Microwaves from Mobile Phones Inhibit 53BP1 Focus Formation in Human Stem Cells Stronger than in Differentiated Cells: Possible Mechanistic Link to Cancer Risk. Environ Health Perspect. 2010 Mar;118(3):394-9.

Late lessons from early warnings: science, precaution, innovation. EEA (European Environment Agency). EEA Report No 1/2013.

Leszczynski D. Implications of IARC classification that are not spoken aloud. The Washington Times Communities. August 2, 2012.

Levis AG, et al. Mobile phones and head tumours. The discrepancies in cause-effect relationships in the epidemiological studies – how do they arise? Environ Health. 2011 Jun 17;10:59.

Lönn S, et al. Mobile phone use and the risk of acoustic neuroma. Epidemiology. 2004 Nov;15(6):653-9.

Pall ML. Electromagnetic fields act via activation of voltage-gated calcium channels to produce beneficial or adverse effects. J Cell Mol Med. 2013 Aug;17(8):958-65.

Prasad M, et al. Mobile phone use and risk of brain tumours: a systematic review of association between study quality, source of funding, and research outcomes. Neurol Sci. 2017 Feb 17. doi: 10.1007/s10072-017-2850-8.

Sharp increase in patients treated for brain tumors with unclear diagnosis in Sweden. Strålskyddsstiftelsen, 15 November 2014.

Söderqvist F, et al. Review of four publications on the Danish cohort study on mobile phone subscribers and risk of brain tumors. Rev Environ Health. 2012;27(1):51-8.

Laaja tutkimus: luontokävelyt kohottavat mielialaa

Englannissa on tehty tietääkseni toistaiseksi laajin tutkimus siitä, voivatko ryhmissä harrastetut luontokävelyt parantaa niihin osallistuneiden mielialaa. Kontrolloituun tutkimukseen osallistui 1516 ihmistä, joista 1081 kuului tutkimusryhmään ja 435 vertailuryhmään. Luontokävelyä ryhmissä harrastavat ja sitä harrastamattomat oli valittu niin, että ryhmät vastasivat sosioekonomisesti hyvin toisiaan.

13 viikkoa kestäneen tutkimuksen tuloksena havaittiin, että luontokävelyä ryhmissä harjoittaneiden masennus ja stressi vähenivät. Niin ikään luontokävelyitä ryhmissä olleilla oli vähemmän kielteisiä tunteita, enemmän myönteisiä tunteita ja myös heidän yleinen hyvinvoinnin tunteensa oli parempi (Marselle 2014).

???????????????????????????????
Vartiosaartiosaaren oli järjestetty omatoiminen terveysluontopolku, jonka varrella oli kauniita näkymiä. Kuva JH.

 

Tutkimuksen tulokset tuskin selittyvät sillä, että luontokävelyitä tehtiin ryhmässä, koska tutkimuksessa myös muilla, ei-ryhmässä tehdyillä luontokävelyillä havaittiin olevan vastaavaa myönteistä vaikutusta mielialaan.

Ryhmissä tehtyjen luontokävelyiden arvo voi olla ennen kaikkea siinä, että ryhmä voi innostaa luonnossa liikkumiseen sellaisia ihmisiä, jotka eivät yksin saa itseään ylös sohvasta. Ryhmä voisi siis olla lisähoukutin liikuntaan. Jotkut ihmiset myös pelkäävät liikkua yksin luonnossa. Esimerkiksi jotkut maahanmuuttajat ovat kertoneet pelkäävänsä yksin metsässä liikkumista.

Japanilaista ja suomalaista tutkimusta

Nyt julkaistu englantilainen tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia luonnon terveydelle edullisista vaikutuksista.

Japanissa alettiin tehdä vuonna 1982 systemaattista terveysmetsätutkimusta. Hoitavassa tarkoituksessa metsiin menemistä alettiin kutsua nimellä shinrin-yoku, kirjaimellisesti ”metsässä kylpeminen”.

Tähän mennessä on tehty jo kymmeniä japanilaisia shinrin-yoku-tutkimuksia. Niissä on havaittu, että luonnolla ja luontoliikunnalla on hyviä vaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen.

Mielenkiintoista japanilaisissa tutkimuksissa on se, niissä ei ainoastaan kysytä mielialojen muutoksia vaan japanilaiset ovat halunneet saada myös kovempaa faktaa. On selvitetty, millaisia biologisten merkkiarvojen muutoksia tapahtuu luontoliikunnan seurauksena. Mittausten seurauksena on havaittu, että luonnossa liikuttaessa elimistössä tapahtuu monia myönteisiä muutoksia. Esimerkiksi verenpaine ja kortisoliarvot laskevat ja sydämen sykevälivaihtelu paranee (Park 2010).

Suomessa metsän terveysvaikutuksia on tutkittu Metsäntutkimuslaitoksen ja Tampereen yliopiston yhteisessä tutkimuksessa, jossa japanilaistutkijat ovat olleet mukana avustamassa.

Suomalaistutkimuksen mukaan mieliala, keskittymiskyky ja terveys paranevat, kun liikutaan luonnossa kaupunkien ulkopuolella noin 2–3 kertaa kuukaudessa. Samanlaisista terveysvaikutuksista päästään osallisiksi, jos oleskellaan kaupunkien lähiviheralueilla vähintään viisi tuntia kuussa (Tyrväinen 2007).

Luonnon terveysvaikutukset tulisi huomioida kaavoituksessa

Kävely ja luonnossa liikkuminen ovat edullisia tapoja pitää huolta terveydestä. Luontoliikunta olisi hyvä lääkkeetön ja kustannustehokas keino ehkäistä suuria kansansairauksia. Masennuksen lisäksi sillä voidaan torjua lihavuutta, sydäntauteja ja dementiaa, jotka kaikki ovat suuria kansansairauksia.

Terveyshyötyjen kannalta on tärkeintä, että metsät ovat helposti saavutettavissa – mieluiten alle 5 minuutin kävelymatkan päässä. Useissa kaupungeissa harjoitetusta kaavoituksesta voi huomata, että kaupunkisuunnittelijat ja poliitikot eivät ole perillä helposti saavutettavan lähiluonnon tärkeydestä.

Esimerkiksi Helsingissä luontoalueita kaavoitetaan pala palalta uusiksi asuntoalueiksi. Sen seurauksena menetetään varsinkin tärkeitä, helposti saavutettavia lähimetsiä. Tällaisista valitettavista kehityskuluista on esimerkkinä vaikkapa aie rakentaa Meri-Rastilan rantametsään.

Luontoa uhkaa kaupungeissa myös liian aggressiivinen metsänhoito: metsiä muutetaan väkisin puistoiksi ymmärtämättä sitä, että hoidetuilla metsillä on suotuisampi vaikutus terveyteen kuin puistoilla (Hinds 2011).

Luontoalueiden säästämiseksi Helsingissä on esitetty rakentamista pääväylien varteen mutta sekään ei ole viisasta. On runsaasti tutkimusnäyttöä siitä, että vilkkaiden liikenneväylien varrella asuminen lisää sydän- ja keuhkosairauksia – sairauksia, joita pitäisi pyrkiä vähentämään, ei lisäämään (Hoek 2002, Hoffmann 2007).

Pääliikenneväylien varrelle rakentamisen heikkoutena on myös se, että metsään tai veden äärelle on usein vaikeaa päästä asuttaessa niiden varrella – rajoittaahan vilkkaasti liikennöity väylä liikkumista liikenneväylän toisella puolella oleville alueille.

Nähdäkseni ainoa ekologisesti kestävä keino kaupunkiluonnon säilyttämiseksi on se, että hillitään kaupunkien kasvua. Sitä ei pidä tehdä niinkään rajoituksilla kuin huolehtimalla elämisen edellytyksistä maaseudulla ja pikkupaikkakunnilla – tarvitaan siis käytännössä aktiivista aluepolitiikkaa.

Kortetta Meri-Rastilan metsässä
Rakentaminen uhkaa Meri-Rastilan rantametsää, jossa nämä syksyisessä vastavalossa hehkuvat kortteet kasvavat. Kuva JH.
Suomalaisten luontosuhde ohentunut

Metsä on perinteisesti ollut suomalaisille tärkeä paikka rauhoittumisen ja hiljentymisen paikka. Vieläkin yleensä periaatteessa tiedämme, että luonnossa liikkuminen tekee meille hyvää. Päivittäisten kiireiden paineessa se tuppaa kuitenkin unohtumaan.

Kaupungistuminen ja jo riippuvuudeksi muodostunut teknologian käyttö on vieraannuttanut meitä siitä, minkä aiemmin olimme havainneet kokemuksellisesti. Monien, ellei useimpien, luontosuhde on valitettavasti ohentunut ja heikentynyt. Luontoa ei useinkaan koeta enää syvän elämyksellisesti. Vain ani harvoin luonto herättää nykyihmisessä samanlaista ihailua ja arvostusta kuin se herätti menneiden vuosikymmenten runoilijoissa ja taiteilijoissa. Kuitenkin se, että luonto koskettaa meitä henkilökohtaisesti ja syvän kokemuksellisesti, on vahvin lähtökohta halulle suojella luontoa.

Luontosuhteen heikennyttyä tutkimuksin osoitetut luonnon hyödyt ovat tarpeen muistuttamaan meitä siitä, että metsät, niityt, laidunmaat, järvet, merinäkymät ja monet muut luontotyypit ovat tärkeitä hyvinvoinnillemme.

Näyttöä luontoliikunnan tervehdyttävästä vaikutuksesta on niin paljon, että luontoliikunta tulisi ottaa käyttöön ennaltaehkäisevänä ja sairauksia hoitavana keinona myös terveydenhuollossa.

Kansanterveystyössä on jo pitkään suositeltu liikuntaa keinona ehkäistä kroonisia rappeutumissairauksia. Suosituksista vastaavat ovat kuitenkin olleet hitaita omaksumaan sitä tietoa, että luontoliikunnan terveysvaikutukset ovat sisätiloissa tai rakennetussa ympäristössä harrastettua liikuntaa vahvempia (Pasanen 2014).

Tietoinen läsnäolo vahvistaa luonnon hyviä vaikutuksia

Toivon, että tämä kirjoitukseni innostaa ainakin joitakin ihmisiä lisäämään luonnossa liikkumistaan.

Suosittelen sitä, että luonnossa liikkuminen otetaan samalla mindfulness-harjoituksena. Toisin sanoen luonnossa kannattaa liikkua tietoisesti läsnä ollen, luonnon kauneutta ja herkkiä vivahteita arvostaen. Jos katsellaan älypuhelimen näyttöä tai puhutaan puhelimessa, menetetään iso osa luonnon elvyttävästä ja harmonisoivasta vaikutuksesta.

Jos olet kiinnostunut luonnon ja luontoliikunnan hyvistä vaikutuksista, suosittelen lämpimästi lääkäri Eva Selhubin ja naturopaatti Alan Loganin kirjaa Your Brain on Nature. Siinä on selostettu mielenkiintoisesti ja vakuuttavasti asiaa koskevaa tutkimusnäyttöä.

Viitteet:

Hinds J, et al. The affective quality of human-natural environment relationships.
Evol Psychol. 2011 Oct 3;9(3):451-69.

Hoek G, et al. Association between mortality and indicators of traffic-related air pollution in the Netherlands: a cohort study. Lancet. 2002 Oct 19;360(9341):1203-9.

Hoffmann B, et al. Residential exposure to traffic is associated with coronary atherosclerosis. Circulation. 2007 Jul 31;116(5):489-96.

Marselle MR, et al. Examining group walks in nature and multiple aspects of well-being: A large scale study. Ecopsychol. 2014 Sept 19;6(3):134-147.

Park BJ, et al. The physiological effects of Shinrin-yoku (taking in the forest atmosphere or forest bathing): evidence from field experiments in 24 forests across Japan. Environ Health Prev Med. 2010 Jan;15(1):18-26.

Pasanen TP, et al. The Relationship between Perceived Health and Physical Activity Indoors, Outdoors in Built Environments, and Outdoors in Nature. Appl Psychol Health Well Being. 2014 Jul 9.

Talent Vectia. Luonnon hyvinvointivaikutusten taloudellinen merkitys. Sitra. Toukokuu 2013.

Tyrväinen L, et al. Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Metlan työraportteja 52: 57–77.

Tutkimuskatsaus: kalaöljyt EIVÄT lisää verenvuotoriskiä

Kalaöljyjä, lääkäri
Kalaöljyjen käyttö sopii myös verenohennuslääkkeiden rinnalle.

Jopa terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskuudessa elää vahva käsitys, että kalaöljyt saattavat lisätä verenvuotoriskiä. Esimerkiksi Tehy-lehdessä nro 11/2013 geriatrian professori Timo Strandberg kehottaa lopettamaan kalaöljyjen käytön muutamasta päivästä kahteen viikkoa ennen leikkausta.

Sydänliiton sivulla puolestaan puhutaan kalaöljyjen ja verenohennuslääkkeiden yhteiskäytöstä tavalla, joka on omiaan herättämään potilaiden mielissä ainakin lieviä epäilyksiä: ”Huomaa, että sekä kalaöljyn omega-3-rasvahapot että voimakas hyytymisenestolääkitys vahvistavat toisiaan eli estävät verihiutaleiden (trombosyyttien) toimintaa. Jos kalaöljyä käyttää vaihtoehtona kalalle korkeintaan 1 g vuorokaudessa, siitä ei yleensä ole haittaa, mutta koska myös muut verihiutaleisiin vaikuttavat lääkkeet ja sairaudet vaikuttavat, kalaöljyn käytöstä on varminta neuvotella lääkärin kanssa.”

Näiden varoitusten tarpeellisuus on ollut jo aiemman näytön perusteella kyseenalaista. Ensinnäkin joitakin tiivistettyjä ja vahvoja kalaöljyvalmisteita on hyväksytty korkeiden triglyseridiarvojen alentamiseen tarkoitetuiksi lääkkeiksi. Näiden kalaöljyjen yhdysvaltalaisten lääkevalvontaviranomaisten hyväksymissä pakkausselosteissa lukee, että ne ”eivät lisää verenvuotoriskiä kliinisesti merkittävästi.”

Vuonna 2007 tohtori William S. Harris kävi läpi 19 aiempaa kontrolloitua tutkimusta, joissa oli käytetty kalaöljylisää 1-6 grammaa päivässä eli kohtalaisen suurta tai suurta annosta. Yhdessäkään näistä 19 tutkimuksesta ei havaittu näyttöä kliinisesti merkittävästä verenvuodosta, vaikka osassa oli tarkasteltu verenvuotoriskiä myös leikkauspotilailla, jotka olivat käyttäneet kalaöljylisää. Näytön perusteella Harris päätyi toteamaan, että kalaöljyt ”eivät lisää haitallisia verenvuotojaksoja.” (Harris 2007)

Tuon asiantuntija-arvion jälkeen on julkaistu uusia tutkimuksia, jotka edelleen vahvistavat käsitystä, että kalaöljyt eivät lisää verenvuotoriskiä.

Uuden tieteellisen katsausartikkelin mukaan verenvuotoriski ei lisäänny

Tänä vuonna on myös julkaistu lääkäri John K. Wachiran johdolla katsausartikkeli, jossa arvioitiin, lisäävätkö kalaöljyt verenvuotoriskiä. Katsausartikkelissa kirjoittajat kävivät huolellisesti tutkimus tutkimukselta läpi tieteellisiä tutkimuksia aiheesta, ja tulokset julkaistiin British Journal of Nutrition -tiedelehdessä.

Katsauksen laatijat päätyivät samaan kuin lääkevalvontaviranomaiset ja Harriskin olivat aiemmin päätyneet eli siihen, että kalaöljyt eivät lisää verenvuotoriskiä. Sen lisäksi tutkijat huomauttivat, että joissain tilanteissa kalaöljyt näyttävät jopa vähentävän verenvuotoriskiä (Wachira 2014).

Kalaöljyjen käyttö verenohennuslääkkeiden ohella sopii hyvin

Potilas
Kalaöljyjen käyttö on joissain tapauksissa parantanut hoitotuloksia ja lyhentänyt esimerkiksi sairaalassaoloaikaa.

Katsausartikkelin mukaan kalaöljyt sopivat myös hyvin käytettäviksi verenohennuslääkkeiden ja antitromboottisten lääkkeiden rinnalle. Verenvuotoriskin ei ole havaittu lisääntyvän käytettäessä kalaöljyjä näiden rinnalla.

Mikä mielenkiintoisinta, kalaöljyt näyttävät lisäksi tehostavan näiden lääkkeiden vaikutusta. Kalaöljyt vähentävät verihiutaleiden yhteenkasautumista ja vaikuttavat myös monin muin tavoin lievästi verisuonitukoksia vähentävästi.

Tutkimusnäyttö ei myöskään tue epäilystä, että kalaöljyjen käyttö lisäisi verenvuotoa leikkauksissa. Kalaöljyjä käyttäneiden potilaiden ei ole havaittu menettävän leikkauksissa enempää verta kuin niitä käyttämättömien – joissain tutkimuksissa on havaittu jopa päinvastaista (Mozaffarian 2012).

Lisäksi kalaöljyjä käyttäneiden leikkauspotilaiden hoitotulokset ovat olleet joissain tapauksissa parempia verrattuna niitä käyttämättömiin. Yhdessä tutkimuksessa esimerkiksi alettiin antaa sepelvaltimon ohitusleikkauspotilaille kalaöljyjä vähintään viisi päivää ennen leikkausta ja niiden käyttöä jatkettiin koko sairaalassaoloajan. Kalaöljyjen saanti vähensi näillä potilailla tavallista leikkauksen jälkeisen eteisvärinän eli flimmerin riskiä. Lisäksi kalaöljyä saaneiden sairaalassaoloaika oli lyhyempi lumevalmistetta saaneisiin verrattuna (Calò 2005).

Wachiran ym. katsausartikkelissa todetaankin kokoavasti: ”Tässä yleiskatsauksessa ei havaittu syytä lopettaa n-3-rasvahappohoitoa ennen invasiivisia hoitotoimenpiteitä tai käytettäessä niitä yhdessä muiden hyytymiseen vaikuttavien valmisteiden kanssa. Päinvastoin useissa asetelmissa näiden rasvahappojen käyttö on parantanut kliinisiä tuloksia.”

Kalaöljyjä voi siis käyttää huoletta ilman pelkoa verenvuotoriskin lisääntymisestä.

Uusi tieteellinen arvio vahvistaa asian

Myös keväällä 2017 julkaistu uusi, kahdeksaan aiempaan tutkimukseen perustuva tieteellinen arvio päätyy tulokseen, että kalaöljyt eivät lisää verenvuotoriskiä, eivät edes verenohennuslääkkeiden kanssa käytettyinä (Jeansen 2017).

Nämä tiedot eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisen ohjeita

Jos olet saanut lääkäriltä tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta kehotuksen välttää kalaöljyjä verenvuotoriskin vuoksi, tässä kerrottuja tietoja ei pidä ymmärtää niitä kumoaviksi. Vaikkakin on paljon mahdollista, että lääkärin suositus on perustunut vanhentuneeseen tietoon, on myös mahdollista, että hänellä on ollut jotain sellaista potilaan terveyttä koskevaa yksilöllistä tietoa, joka on antanut aiheen hänen ohjeeseensa. Jos asia aiheuttaa hämmennystä, suosittelen asian ottamista puheeksi lääkärin kanssa.

Kirjoitusta päivitetty 28.4.2017.

Viitteet:

EFSA. Scientific opinion on the tolerable upper intake level of eicosapentaenoic acid (EPA), docosahexaenoic acid (DHA) and docosapentaenoic acid (DPA). EFSA Journal 2012;10(7):2815.

Harris WS. Expert opinion: omega-3 fatty acids and bleeding-cause for concern? Am J Cardiol. 2007 Mar 19;99(6A):44C-46C.

Jeansen S, et al. Fish oil LC-PUFAs do not affect blood coagulation parameters and bleeding manifestations: Analysis of 8 clinical studies with selected patient groups on omega-3-enriched medical nutrition. Clin Nutr. 2017 Mar 29. pii: S0261-5614(17)30118-8.

Wachira JK, et al. n-3 Fatty acids affect haemostasis but do not increase the risk of bleeding: clinical observations and mechanistic insights. Br J Nutr. 2014 May;111(9):1652-62.

Testaa, syötkö välimerellisesti!

Sofrito
Sofrito on espanjalaiseen Välimeren ruokavalioon olennaisesti kuuluva tomaattikastike. Se valmistetaan hauduttamalla oliiviöljyssä sipulia, valkosipulia ja tomaattia. Sofrito voidaan maustaa esimerkiksi yrttimausteilla.

 

Välimeren ruokavalion hyödyt kroonisten rappeutumissairauksien ehkäisyssä on osoitettu vakuuttavasti lukuisissa tutkimuksissa.

Maailman arvostetuimpiin kuuluva ravitsemustutkija, Harvardin professori Walter C. Willett arvioi, että 80 prosenttia ennenaikaisista sydäntautitapauksista ja 90 prosenttia tyypin 2 diabeteksesta voitaisiin ehkäistä Välimeren ruokavaliolla yhdessä liikunnan ja tupakoimattomuuden kanssa (Willett 2006).

Useimmilla suomalaisilla lienee jonkinlainen käsitys siitä, minkälainen Välimeren ruokavalio on, mutta harvat tuntevat sitä hyvin. Suomessa tätä ruokavaliota sovelletaan usein vesittäen — ajatellaan esimerkiksi, että rypsiöljyn tai margariinin käyttö olisi Välimeren ruokavalion mukaista. Tällaisiin tulkintoihin ovat johtaneet pääasiassa maatalouspoliittiset syyt, elintarviketeollisuuden myötäily sekä se, että on annettu periksi ihmisten tottumuksille ja mukavuudenhalulle.

Jos haluamme aidolla, autenttisella tavalla selvittää, mitä on välimerellinen syöminen, asiassa on parasta tukeutua alkuperäisiin lähteisiin. Alla oleva kysely perustuu lähes viisi vuotta kestäneeseen, laajaan ja kontrolloituun espanjalaisen PREDIMED-tutkimukseen. Tähän tapaan siis espanjalaiset itse selvittävät, missä määrin ruokavalio on välimerellinen (Schröder 2014).

Loin tämän kyselyn paljolti sen vuoksi, että sen avulla oppii tuntemaan Välimeren ruokavaliota paremmin. Vastaa siis alla oleviin kysymyksiin niin näet, miten sinä selviäisit espanjalaisten kyselyssä!

Testaa, syötkö välimerellisesti!

1. Käytätkö ekstraneitsytoliiviöljyä pääasiallisena ruokaöljynä?

2. Syötkö vähintään kahdesti viikossa keitettyjä vihanneksia, pastaa, riisiä tai muita aterioita sellaisen kastikkeen kanssa, joka on haudutettu oliiviöljyssä tomaatista sekä valkosipulista, sipulista tai purjosta?

3. Syötkö mieluummin kanaa, kalkkunaa tai jänistä kuin nautaa, sianlihaa, hampurilaisia tai makkaroita?

4. Syötkö pähkinöitä yhden annoksen vähintään kolmesti viikossa? Yksi annos on 30 grammaa.

5. Syötkö kaupallisesti valmistettuja leivonnaisia, kuten keksejä tai kakkua, vähintään kahdesti viikossa? Kotona valmistettuja ei lasketa mukaan.

6. Syötkö vähintään kolme annosta kalaa viikossa? Annos on 100–150 grammaa kalaa.

7. Syötkö vähintään kolme annosta palkokasveja viikossa? Yhden annoksen koko on 150 grammaa.

8. Juotko viiniä vähintään kuusi 12 cl lasillista viikossa?

9. Juotko vähintään yhden hiilihapotetun ja/tai sokerilla makeutetun juoman päivässä?

10. Syötkö vähintään 12 grammaa voita, margariinia tai kermaa päivässä?

11. Syötkö yhden annoksen lihaa, hampurilaisia tai makkaroita päivässä? Yksi annos on 100–150 grammaa.

12. Syötkö vähintään kolme hedelmää päivässä mukaan luettuna vastapuristettu tuoremehu?

13. Syötkö vähintään kaksi annosta vihanneksia päivittäin? Laske höysteet ja lisukkeet puolikkaiksi annoksiksi; yhden kokonaisen annoksen koko on 200 grammaa.

14. Käytätkö ekstraneitsytoliiviöljyä vähintään 4 ruokalusikallista päivässä mukaan lukien paistaminen, salaatit ja ulkona syödyt ateriat?

Terveellisempiä herkkuja

On tärkeää tunnustaa, että ruoka on useimmille meistä myös nautintojen lähde. Tiukka puritaanisuus syömisessä ei useinkaan toimi varsinkaan pidempään jatkettuna eikä siihen oikeastaan ole edes syytä.

Jatkuvan tiukan kontrollin sijaan tarvitsemme myös joustoja syömisessä. Herkuttelua on hyvä sallia itselleen aina silloin tällöin.

Tavallisten leivonnaisten heikkoutena on kuitenkin se, että niiden perusraaka-aineet eivät ole terveellisiä. Niiden raaka-aineitahan ovat mm. valkoiset jauhot, valkoinen sokeri sekä voi tai leivontamargariini. Näille raaka-aineille on yhteistä se, että ne paitsi lihottavat, ne myös lisäävät tulehdusta elimistössä. Sen vuoksi perinteisiä kakkuja pidetään – aivan oikein – epäterveellisinä.

???????????????????????????????
Aurinkoinen raakaruokaekspertti Maria Lönnqvist Hymy-kahvilan terassilla.

 

Jo pitkään olen kuitenkin kannattanut sellaista ajattelutapaa, että kannattaisi pyrkiä herkuttelemaan terveellisesti. Hienoa olisi, jos herkullisuudesta ei tarvitsisi tinkiä lainkaan vaikka nautitut ruoat olisivatkin terveellisempiä.

Mielestäni raakakakuissa yhdistyy oivallisesti se, että ne ovat tavanomaisia pullia, wienereitä, leivoksia ja kakkuja terveellisempiä mutta maussa ne usein päihittävät jälkimmäiset.

Raakakakuissa korvataan tavallisten kakkujen vehnäjauhot, valkoinen sokeri, voi ja leivontamargariini esimerkiksi cashewpähkinöillä, taatelilla, palmusokerilla ja kookosöljyllä. Raakaleivonnassa tuntuu myös olevan enemmän mielikuvitusta raaka-aineiden käytössä kuin perinteisessä leivonnassa, jossa lähes aina käytetään samoja perusraaka-aineita.

???????????????????????????????
Uusi kirja perehdyttää raakaleivonnan saloihin.

 

Jos haluat oppia laittamaan raakakakkuja, Raakaleipurin parhaat kakut -kirja (Nemo 2014) voi auttaa siinä. Teoksen on kirjoittanut raakaleivonnan spesialisti Maria Lönnqvist, 20, jonka intohimona ovat terveelliset, herkulliset ja laadukkaat luonnon raaka-aineet.

Nuoresta iästään huolimatta Marialla on hämmästyttävän paljon kokemusta raakakakkujen tekemisestä. Hän on esimerkiksi pitänyt jo kolmen vuoden ajan raakakakkukursseja, joilla hän on opastanut ihmisiä laittamaan raakaherkkuja.

Raakakakkuohjeiden lisäksi Raakaleipurin parhaat kakut -kirjassa on muutamia piirakkareseptejä sekä ohjeita pienten makeiden, paistamatta valmistettavien herkkujen tekemiseen.

Useimmiten raakaherkut ovat siis tavallisia paistettuja leivonnaisia terveellisempiä, mutta ei ole silti tarkoitus, että herkkujen suhteellinen osuus ruokavaliossa kasvaisi ainakaan olennaisesti suuremmaksi. Ei siis pidä huijata itseään sillä, että niillä voisi korvata kunnon ruokaa. Raakaherkkujakin runsaasti syödessä sokerin osuus energiansaannista kasvaa kohtuuttoman suureksi.

Sen lisäksi, että Maria on kirjoittanut kirjan, hän on perustanut Inka Wallgrenin kanssa Hymy-nimisen raakaruokakahvilan Helsingin empirekeskustan torikortteleihin. Katariinankadun kahvilassa on tarjolla raakaherkkujen lisäksi mm. kahvia ja teetä.

???????????????????????????????
Nautin Hymy-raakaruokakahvilassa mustikkapiirakkaa teen kera. Kirjan sivulla näkyy Marja-juustokakku, jonka ohje on alla.

 

Sain Marialta luvan lainata kirjasta yhden reseptin näytteeksi siitä, millaisia raakakakkureseptit ovat. Tässä on hänen kauniin Marja-juustokakkunsa ohje:

KEKSIPOHJA:
2 dl pekaanipähkinöitä
2 dl manteleita
1 dl taateleita
ripaus vuorisuolaa

MARJATÄYTE:
5 dl cashewpähkinöitä
600 g marjoja
1 dl sulaa kaakaovoita
¼ dl hunajaa
¼ dl sitruunan mehua
½ tl aitoa vaniljajauhetta
ripaus vuorisuolaa

Pingota halkaisijaltaan noin 20 cm kokoisen irtopohjavuoan reunan ja pohjan väliin leivinpaperi, jotta kakku on helppo siirtää vuoasta tarjoilulautaselle.

Jauha mantelit ja pekaanipähkinät monitoimikoneessa tai vahvalla tehosekoittimella jauhoksi. Lisää joukkoon taatelit ja sekoita ainekset tasaisesti yhteen. Seos on sopivaa, kun voit pyörittää taikinasta pienen pallon, joka pysyy kasassa. Painele seos tiiviisti vuoan pohjalle.

Sulata raastettu kaakaovoi vesihauteessa nestemäiseksi: laita kaakaovoi pieneen kulhoon, kaada isompaan kulhoon kuumaa vettä ja aseta kaakaovoikulho vesihauteeseen.

Sekoita marjatäytteen ainekset vahvalla tehosekoittimella sileäksi seokseksi. Malta sekoittaa seosta tarpeeksi kauan, jotta cashewpähkinät liukenevat täysin. Cashewpähkinöiden liottaminen vedessä etukäteen pehmentää niitä ja helpottaa sekoittamista. Kaada täyte pohjan päälle ja levitä se tasaisesti.

Jäähdytä kakkua pakastimessa noin 40 minuuttia tai kunnes täyte on jähmettynyt ja kakun voi irrottaa vuoasta siististi. Kakku säilyy jääkaapissa noin viisi päivää, ja sen voi myös pakastaa.

Linkit:

Hymy Raw Food Cafe.

Lönnqvist M. Raakaleipurin parhaat kakut. Nemo 2014.

Maria Lönnqvistin blogi.

Oletko epärationaalinen kuluttaja?

???????????????????????????????
Reilun kaupan Fyffes-luomubanaanit pärjäsivät hyvin Ethical Consumer -sivuston eettisyyden ja ekologisuuden vertailussa.

 

Kuluttajan käyttäytyminen markkinoilla ei ole aina rationaalista. Eilen huomasin ruokakaupassa, että siellä on vierekkäin tarjolla Chiquita-merkkisiä tavanomaisesti viljeltyjä banaaneja sekä Fyffes-merkkisiä banaaneja, jotka olivat luomulaatuisia ja Reilun kaupan tuotteita. Molemmat banaanit edustivat samaa kypsyysastetta ja niiden hinta oli sama: 1,89 euroa.

Tällaisessa tilanteessa luulisi, että rationaalinen kuluttaja valitsisi ostoskoriinsa ilman muuta Reilun kaupan luomubanaaneja. Niitä valitessaanhan saa itselleen turvallisemman tuotteen, joissa ei torjunta-aineita edes kuoressa, ja ostoksellaan voi samalla tukea ympäristöystävällistä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa tuotantotapaa. Ostin itse näitä luomubanaaneja, ja olin vielä tyytyväinen saatuani luomua edulliseen hintaan.

Brändimainonta luo illuusion

Hämmästyksekseni jälkeeni tullut asiakas noukki ostoskoriinsa Chiquita-banaaneja. Ihmettelin hänen valintaansa, mutta en viitsinyt vaivata häntä sillä, että olisin tiedustellut hänen perusteitaan. Rohkenen kuitenkin arvata syyn olevan se, että hän oli tottunut ostamaan tätä merkkiä. Lisäksi vahvalla mainonnalla Chiquitalle on luotu imago, joka saa kuluttajat uskomaan brändin merkitsevän kilpailijoita parempaa laatua.

Vaikkakin usein brändi saattaa olla tae hyvästä laadusta, en usko, että juuri tässä tapauksessa näin on. Kotiin palattuani nimittäin söin yhden Fyffes-luomubanaanin ja maku oli niin hyvä, että en voisi toivoa parempaa.

Banaaniplantaasi
Banaaniplantaasi La Palman saarella Kanarialla.

 

Banaanin tuotantotavalla on väliä

Banaanin tuotantotavalla on väliä. Banaanin tavanomaisia tuotantotapoja käyttävä plantaasiviljely on yksi haitallisimpia viljelymuotoja tropiikissa. Banaanit tuotetaan tavallisesti suurilla plantaaseilla, joissa viljelmille ruiskutetaan valtavat määrät torjunta-aineita ja muita kemiallisia myrkkyjä.

Kemiallisia myrkkyjä käytetään erityisesti, jotta banaaninlehtiin ei iskisi niitä vaurioittava Mycosphaerella fijiensis Morelet -sieni. Tätä vastaan käytetty imatsaliili-kasvinsuojeluaine ei kuitenkaan jää ainoastaan banaanin kuoreen vaan sitä pääsee myös banaanin hedelmämaltoon.

Eläinkokeet viittaavat siihen, että imatsiliili on karsinogeeninen aine. Banaaneissa sitä tuskin on kovin paljon mutta kun banaaneita saa ilmankin sitä, myrkyttömiä olisi järkevää ostaa.

Tärkeä syy luomutuotannon tukemiseen on myös se, että torjunta-aineet leviävät viljelyalueen vesistöön ja laajemmallekin. Lisäksi banaaninviljelyn myrkyt aiheuttavat plantaasien työntekijöille terveyshaittoja.

Ethical Consumer -sivustolla Reilun kaupan luomulaatuiset Fyffes-banaanit pärjäävät hyvin ekologisuutta ja eettisyyttä arvioivassa luokittelussa.

Viitteet:

Ethical shopping guide to Bananas. Ethical Consumer.

En ekologisk banan är en giftfri banan. Testfakta, 9.8.2013.

R.E.D. Facts: Imazalil. United States Environmental Protection Agency. Prevention, Pesticides, and Toxic Substances (7508C). EPA-738-F-04-011 February 2005.

Taustatietoa banaaneista. Fairtrade Finland.

Uusimmat artikkelit

Blogin arkistot

Tilaajana saat ilmoituksen sähköpostiisi aina kun uusi blogikirjoitus julkaistaan.

Loading

Tietosuojaseloste

Haluan säilyttää blogissa myönteisen ilmapiirin. Kommenteissa saa esittää kriittisiäkin ajatuksia, mutta töykeät, loukkaavat ja jankkaavat kommentit poistetaan tai niitä ei julkaista. Pyydän ystävällisesti esiintymään omalla koko nimellä, jos kommentoit. Tervetuloa siis keskustelemaan hyvässä hengessä.

Seuraa Facebookissa