Pitkäikäisyyttä tukevia muita tekijöitä

Niin sanottuja Blue Zones -alueita, joilla ihmiset elävät harvinaisen usein yli 100-vuotiaiksi, on maailmalla viisi:

  • Sardinian itäiset keskiosat Italiassa.
  • Okinawa Japanissa.
  • Loma Linda Kaliforniassa, Yhdysvalloissa.
  • Nicoyan niemimaa Costa Ricassa.
  • Ikarian saari Kreikassa.

Tämän kirjoituksen edellisessä osassa kerroin siitä, millainen ruokavalio tukee pitkäikäisyyden saavuttamista. Tässä osassa tarkastelen sitä, millaiset ympäristö- ja muut elämäntapatekijät auttavat pitkäikäisyyden saavuttamista.

Ihmisen kukoistusta tukeva habitaatti

Meille on selvää, että eläimet tarvitsevat yleensä niille ominaisen habitaatin, elinympäristön, voidakseen hyvin. Esimerkiksi liito-orava tarvitsee mieluiten kuusivoittoisen sekametsän, jossa sen pesäpuu on usein haapa.

Ikaria, jossa eletaan huomattavan usein yli 90-vuotiaaksi, on aurinkoinen saari, jossa on korkeuseroja.
Ikaria on aurinkoinen saari, jossa on korkeuseroja.

 

Emme ole tottuneet ajattelemaan, että ihmiselläkin voisi olla habitaatti, elinympäristö, jonka hän tarvitsee. Ajattelemme ehkä, että ihminen on ajattelukykynsä ja työkalujen valmistustaidon ansiosta noussut biologiansa ja luonnon yläpuolelle eikä ihmisen elinympäristöllä ole juurikaan väliä. Voimme elää missä tahansa.

Kertomukset Blue Zones -alueista voi kuitenkin nähdä kuvauksina siitä, että on paljon merkitystä sillä, millaisessa ympäristössä ihminen elää. Sopivassa luonnonympäristössä ja suotuisten sosiaalisten suhteiden ympäröimänä ihminen kukoistaa ja elää paljon pitkäikäisemmäksi kuin olosuhteissa, jotka eivät ole ihmislajille yhtä suotuisia.

Aurinkoisia saaria, joilla melko suuria korkeuseroja

Blue Zones -alueiden maantieteellä on joitakin yhteneväisyyksiä. Monet niistä ovat saaria ja kaikki alueet joko rajautuvat mereen tai ainakin ovat lähellä merta.

Alueista Sardinia, Ikaria ja Etelä-Kalifornian Loma Linda sijaitsevat välimerellisellä ilmastovyöhykkeellä. Okinawan ilmasto on kuumempi subtrooppinen, ja Nicoyan ilmaston sanotaan olevan kuivan metsävyöhykkeen ja trooppisen sademetsäilmaston välillä. Yleisesti ilmasto on kaikilla Blue Zones -alueilla lämmin ja auringonpaistetta riittää.

Sardiniassa, Ikarialla ja Nicoyalla on maastossa kohtalaisen suuria korkeuseroja, mikä on lisännyt arjen hyötyliikunnan vaativuutta. Sardinialaisten keskuudessa onkin mielenkiintoisesti huomattu, asuinpaikan korkeuserot ovat siellä yksi pitkäikäisyyttä selittävä tekijä. Vaihtelevassa maastossa elävillä on suurempi mahdollisuus elää satavuotiaiksi kuin tasaisessa maastossa elävillä.

Myös asuinpaikan korkeudella merenpinnasta saattaa olla jonkin verran merkitystä. On viitteitä siitä, että muutaman sadan metrin korkeudella eläminen voi auttaa pitkäikäisyyden saavuttamista verrattuna merenpinnan tuntumassa tai hyvin korkealla elämiseen verrattuna. Okinawalla kuitenkin eletään pitkäikäisiksi huolimatta siitä, että siellä asutaan melko lähellä merenpinnan korkeutta.

Elä yhteydessä luontoon

Blue Zones -alueet eivät yleisesti ottaen ole kovin kaupungistuneita vaan pitkäikäiset ihmiset elävät useimmiten hyvin lähellä luontoa. Tyypillisesti näiden alueiden pitkäikäiset asuvat kyläyhteisössä, joka on luonnon ympäröimää.

Tämän alueen läheisyydessä elävät monet Sardinian alueen pitkäikäiset.
Tämän alueen läheisyydessä elävät monet Sardinian alueen pitkäikäiset.

 

Eniten yhteydessä luontoon ovat eläneet kenties miespuoliset Sardinian alueen satavuotiaat. Elämänsä aikana monet heistä ovat toimineet vuohi- tai lammaspaimenina. Näin he ovat olleet kauniin ja turmeltumattoman luonnon ympäröiminä suurimman osan valveillaoloajastaan. Tätä voi verrata siihen, miten paljon nykyajan kaupunkilaiset näkevät luontoa. Moni kaupunkilainen ei käy kertaakaan viikon aikana metsässä vaan sisällä vietetään 90 prosenttia ajasta. Loppuajastakin suuri osa vietetään kulkuvälineissä ja rakennetussa ympäristössä.

Luontoyhteydellä on hyviä vaikutuksia niin ihmisen psyykkiseen kuin fyysiseenkin terveyteen. Perimmäinen syy siihen on todennäköisesti evoluutiohistoriallinen: ihminen on kehittynyt ja elänyt suurimman osan lajihistoriastaan luonnon keskellä ja sen ympäröimänä.

Asiaan ei pidä suhtautua pelkästään romanttisesti, koska varsinkin aiemmin luonnon keskellä eläessämme olemme joutuneet kokemaan myös uhkia. Olemme kuitenkin oppineet hallitsemaan vaaroja siten, että villieläimet ja infektiot eivät muodosta meille samanlaista uhkaa kuin satoja vuosia sitten.

Nykyisin korostuu se, että ihmisinä voimme hyvin nähdessämme luontoa ja ollessamme yhteydessä siihen. Yhdysvaltalainen biologi Edward O. Wilson on selittänyt luonnon hyväätekevyyttä biofilia-hypoteesilla. Sen mukaan ihmisellä on vaistomainen halu olla yhteydessä muihin elämän muotoihin.

Sopiva jälkeenjääneisyys

Yhteistä useimmille Blue Zones -alueille on se, että ne ovat aiemmin olleet melko eristyksissä muusta maailmasta ja maittensa metropoleista. Niille pääsy ei ole ollut kaikkein helpointa. Alueita on aiemmin luonnehdittu jopa takapajuisiksi. Niiden syrjäinen sijainti on jarruttanut uusimpien modernin elämän ilmiöiden leviämistä sinne.

Sittemmin Blue Zones -alueetkin ovat päässeet osallisiksi kehityksestä. Vaurastumisen ansiosta esimerkiksi pitkäikäisten ruokavalio on monipuolistunut siitä, mitä se oli aiemmin. Tutkijat kuitenkin arvioivat, että sopiva tasapaino perinteiden ja kehityksen välillä on mahdollistanut pitkäikäiseksi elämisen. Modernisaatiossa ei ole näillä alueilla menty niin pitkälle, että se olisi alkanut haitata mahdollisuuksia elää terveellistä elämää. Blue Zones -kirjoissa on esimerkiksi kuvauksia siitä, että ruokaa laitetaan joissain paikoissa yhä puilla lämmittäen.

Liian pitkälle menevä modernisaatio ja teknologisoitumisen voi olla haitallista terveydelle. Monet modernin elämän tekijät, kuten ympäristön kemikaalit sekä langattoman teknologian säteily, voivat aiheuttaa syöpää ja neurologisia sairauksia (Irigaray 2007, Pritchard 2015). Esimerkiksi siitä, että matalataajuiset sähkömagneettiset kentät aiheuttavat dementiaa, on uuden systemaattisen tutkimuskatsauksen mukaan ainakin kohtalaista tieteellistä näyttöä (Killin 2016).

Suomessa modernisaation voi arvioida edenneen Blue Zones -alueisiin verrattuna liian pitkälle. Teknologinen kehitys ja kaupungistuminen on korvannut lihasvoimaa autoilla, liukuportailla ja koneilla. Sen seurauksena saamme arjessa liian vähän liikuntaa emmekä oleskele tarpeeksi luonnossa.

Harrasta luonnollista liikuntaa

Blue Zones -alueiden vanhukset eivät ole juosseet maratoneja eivätkä ole osallistuneet triathlon-kisoihin. He ovat saaneet liikuntaa tavallisimmin osana työtään, esimerkiksi työssään paimenina, kuten Sardinian pitkäikäiset miehet. Paimenet joutuvat kulkemaan vaihtelevassa maastossa ja kävelemään mäkiä ylös alas.

Blue Zones -alueilla on myös tavallista viljellä puutarhaa. Sitä hoitaessa saa paljon luonnollista liikuntaa ja auringonvaloa. Puutarhassa puuhasteltaessa ollaan lisäksi tekemissä luonnon kanssa, jolla silläkin on hyvää vaikutusta. Kuntoa ylläpitää se, että puutarha- ja pihatöitä ei tehdä ruohonleikkureilla ja muilla koneilla vaan käsivoimin.

Okinawalla on lisäksi tavallista harrastaa tanssia. Seuratanssit ovat ikäihmisille erinomaista liikuntaa, joka ylläpitää hyvin varsinkin tasapainoa ja liikkeiden koordinaatiota. Tanssiessa voi lisäksi kokea inhimillistä läheisyyttä, joka tuo tyydytystä.

Kalifornian pitkäikäisille adventisteille puolestaan on tavallista tehdä kävelyretkiä luonnossa. Se onkin tosi suositeltava liikunnan muoto, sillä monet tutkimukset osoittavat, että luonnossa liikkuminen vahvistaa liikunnan suotuisia vaikutuksia.

Vähennä stressiä ja opettele hallitsemaan sitä

Blue Zones -alueiden 100-vuotiaille on tyypillistä, että he ovat oppineet karistamaan stressin elämästään. Osittain se on persoonallisuustekijöiden ansiota.

Näistä pitkäikäisistä ihmisistä sanotaan, että vaikkakin he ovat ihmisinä rakastettavia ja heidän lähellä halutaan olla, he ovat silti usein hämmästyttävän suorapuheisia. Suorapuheisuus voi auttaa karistamaan mieltä painavat asiat niin, että asiat eivät jää kaivelemaan.

Stressiä hillitsee Blue Zones -alueilla se, että rentoutumisella ja työstä irrottautumisella on selvä paikka myös arjessa. Iltapäivällä vietetään usein siestaa, jolloin otetaan päiväunet tai tavataan ystäviä. Ikarialla ystäviä tavataan useimmiten iltaisin.

Kalifornian adventisteilla stressin kertymistä estää se, että he viettävät sapattia. Lauantai on heillä varattu lepopäiväksi, jolloin ei ajatella töitä eikä suorittamista. Sen sijaan päivä on pyhitetty jumalanpalvelukselle, ajanvietolle perheen kanssa sekä luonnossa liikkumiselle.

Suomessa arjen ja pyhän välisen eron hälventymistä voi pitää sikälikin huonona, että kaikki ihmiset eivät enää pidä viikoittain sellaista lepopäivää, jolloin he vain rentoutuisivat. Töitä tehdään yhä enemmän myös viikonloppuisin. Rentoutumisen sijaan lepopäivä voi kulua hälisevissä kauppakeskuksissa tai elektronisten laitteiden ääressä.

Vähäisen stressin yhdistymistä pitkäikäisyyteen selittää ainakin se, että stressi lisää elimistön piilevää, lievää tulehdusta. Tulehduksen pitäminen aisoissa on tärkeää, koska satavuotiaiden keskuudessa tehty tutkimus osoittaa, että se ennustaa menestyksellistä ikääntymistä (Arai 2015). Menestyksellisellä ikääntymisellä tarkoitetaan sitä, että toimintakyky ja aivotoiminnat säilyvät.

Selvitä elämäsi tarkoitus

Tärkeä pitkäikäisyyttä tukeva asia on se, että elämällä on tarkoitus. Okinawalaisilla sitä varten on sana ikigai, joka tarkoittaa syytä nousta aamuisin sängystä ylös. Costa Rican nicoyalaisilla se on plan de vida.

Nicoyalla pitkäikäisiksi eletään syrjäisella alueella, jonne ei aiemmin ollut edes tietä.
Nicoyalla pitkäikäisiksi eletään syrjäisellä alueella, jonne ei aiemmin ollut edes tietä.

 

Monilla näistä ikäihmisistä elämän tarkoitus liittyy perheeseen, mutta se voi olla myös työ tai harrastus, jolle omistaudutaan. Elämäntarkoitukseksi saattaa riittää sekin, että saadaan seurata lastenlasten onnellista kasvua.

Pitkäikäisten haastatteluista paljastuu, että monilla on yhä palveleva asenne elämään. Eräskin 100-vuotias kalifornialainen nainen teki vapaaehtoistyötä auttaen parikymmentä vuotta nuorempia vanhuksia, joista monet olisivat voineet ikänsä puolesta olla hänen lapsiaan. ”Kun auttaa muita, omat murheet unohtuvat”, totesi eräs toinen.

Osallistu uskonnollisen yhteisön toimintaan

Ehkä yllättävästi uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen tukee pitkäikäisyyttä. Joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki tutkijaryhmän haastattelemat 100-vuotiaat kuuluivat johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Uskontokunnalla ei tuntunut olevan mitään merkitystä, vaan niin kristilliset kuin esimerkiksi buddhalaisetkin uskonnolliset yhteisöt tukivat pitkäikäisyyttä.

Myös aiempi tutkimusnäyttö tukee Blue Zones -alueilla tehtyä havaintoa. Tutkimukset osoittavat, että uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten jumalanpalveluksiin, osallistuminen neljä kertaa kuukaudessa tuo 4-14 elinvuotta lisää. Uskonnollisten yhteisöjen pitkäikäisyyttä tukeva vaikutus voi selittyä esimerkiksi sillä, että uskoessaan ihminen luovuttaa huolensa omasta elämästään korkeamman huomaan. Osittain syyt voivat olla myös sosiaalisia: jumalanpalveluksissa tavataan tuttuja ja tilaisuuksien jälkeen jäädään usein keskustelemaan. Uskonnolliset yhteisöt siis vahvistavat sosiaalisia siteitä.

Suomalaiset ovat niin maallistuneita, että keskimäärin on ehkä vähän vaikeaa hyväksyä uskonnollista yhteisöä pitkäikäisyyteen liittyvänä asiana – puhumattakaan siitä, että pyrkisi itse noudattamaa sitä. Blue Zones -alueista kirjoittanut Dan Buettner ehdottaa tällaisille ihmisille, että uskonnollista yhteisöä etsittäisiin epätavallisempien tunnustusten piiristä.

Aseta perhe etusijalle

Blue Zones -alueille on tyypillistä, että siellä asetetaan rakkaimmat ja perhe elämässä etusijalle. Ikääntyvät vanhemmat ja isovanhemmat pidetään lähellä asumassa tai he ovat usein myös muuttaneet lasten kotiin. Mielenkiintoista on, että tällainen järjestely ei ole ollut hyväksi ainoastaan hoidetuille vanhuksille, vaan se on vähentänyt myös lasten kuolleisuutta.

Näillä pitkäikäisillä alueilla vanhuksia ei laitata vanhainkoteihin tai muihin laitoksiin. Hämmästyttävän usein nämä 100 vuotta täyttäneet myös pärjäävät itsenäisesti kotona ja ovat toimintakykyisiä. Japanilaistohtori Makoto Suzuki kertoo, että osana hänen tutkimustaan hän tapasi 32 satavuotiasta okinawalaista – kaikki paitsi neljä heistä olivat toiminnallisesti itsenäisiä.

Vanhusten sijoittamiseen laitoksiin suhtaudutaan kielteisesti. ”Mieluummin kuolisin kuin joutuisin laitokseen”, totesi eräs sardinialainen 100-vuotias. Ja kun hänen tyttäreltään kysyttiin siitä, mitä hän ajattelisi isänsä laittamisesta laitokseen, hän totesi sormea heristäen, että se olisi hänen perheellensä häpeä. Näissä maissa vanhuksiin ja heidän hoitamiseensa suhtaudutaan aivan toisin kuin Suomessa.

Myös hyvä avioliitto tai parisuhde tukee pitkäikäisyyttä. Parisuhde, johon ollaan sitoutuneita, pidentää elinikää kolmella vuodella, sanoo Dan Buettner. Perheen asettaminen etusijalle koskee myös lapsia. Kun heille annetaan aikaa ja rakkautta, he vastaavasti todennäköisesti huolehtivat paremmin vanhemmistaan, kun heistä on tullut vanhoja.

Pidä huolta ystäväpiiristäsi

Blue Zones -alueiden pitkäikäisille on ollut elämänsä aikana tyypillistä tavata säännöllisesti ystäviä. Vielä nytkin, kun he ovat eläneet jo 100-vuotiaksi, heidän elämänsä on hämmästyttävän sosiaalista.

Sosiaalisuus on tärkeä pitkäikäisyyttä tukeva tekijä.
Sosiaalisuus on tärkeä pitkäikäisyyttä tukeva tekijä.

 

Näiden alueiden ikäihmiset tapaavat naapureitaan, ystäviään tai sukulaisiin usein iltapäivisin. Okinawalaisilla on tätä varten sosiaalinen instituutio, jota kutsutaan nimellä moai. Se on muutaman ystävän ryhmä, jonka jäsenet ovat sitoutuneet tukemaan toisiaan läpi elämän. Japanilaisella 102-vuotiaalla Kamada Nakazatolla on tapana joka päivä tavata ystäviä saken juomisen ja jutustelun merkeissä.

Tiivis yhteydenpito ystäviin merkitsee sitä, että satavuotiailla on hyvä sosiaalinen turvaverkko, johon he voivat tukeutua elämän huolissa. ”Jos sairastut, puolisosi kuolee tai jos rahat loppuvat, tiedämme, että on joku joka auttaa.” Turvaverkon lisäksi ystävien ja sukulaisten tapaaminen on monille satavuotiaille päivän kohokohta ja antaa heidän elämälleen merkitystä.

Näiden pitkäikäisten alueiden esimerkki kertoo, että onnellinen ja mielekäs elämä vanhuudessa rakentuu pitkälti inhimillisten kontaktien varaan. Mielenkiintoista on, että näillä alueilla on varaa inhimilliseen hoivaan, vaikka monilla näistä alueista elintaso on taloudellisilla mittareilla mitattuna Suomea matalampi.

Blue Zones -alueista lukiessa tulee pakostakin verranneensa heidän elämäntapaansa Suomeen. Kenties suurin ero on siinä, että näillä alueilla on paljon sellaista sosiaalista pääomaa, jota Suomessa on vain hyvin vähän. Sosiaalista pääomaa on se, että nämä ikäihmiset tapaavat ystäviään ja sukulaisiaan luonnollisissa merkeissä, osana päivittäistä elämää. Se on pääomaa, jonka kartuttamiseen meidän pitäisi pyrkiä, jos haluamme luoda laadullisesti hyvää elämää. Kyse ei ole ainoastaan vanhuudesta vaan kaikista elämänvaiheista.

Elämme Suomessa keskellä teknologista hypeä. Kansalaiset yritetään vakuuttaa median välityksellä siitä, että tulevaisuudessa teknologialla voidaan esimerkiksi hoitaa suuri osa terveydenhuollon palveluista. Mikään Blue Zones -kirjoissa ei kuitenkaan viittaa siihen, että se olisi hyvin toimiva tapa. Näiden alueiden esimerkki on päinvastainen: tunteaksemme tyydytystä tarvitsemme inhimillisiä suhteita ja elävän elämän kohtaamisia.

Lopuksi

Ottamalla Blue Zones -ohjeet käyttöösi voit saada elämääsi kymmenen hyvää lisävuotta, joista muuten jäisit paitsi, sanoo Dan Buettner. Mielestäni hänen väitteensä on uskottava.

Viitteitä:

Arai Y, et al. Inflammation, But Not Telomere Length, Predicts Successful Ageing at Extreme Old Age: A Longitudinal Study of Semi-supercentenarians. EBioMedicine. 2015 Jul 29;2(10):1549-58.

Buettner D. Blue Zones: Lessons for living longer from the people who’ve lived the longest. National Geographic, 2008.

Buettner D. The Blue Zones, Second Edition: 9 Lessons for Living Longer From the People Who’ve Lived the Longest. National Geographic, 2012.

Buettner D. The Blue Zones Solution: Eating and Living Like the World’s Healthiest People. National Geographic, 2015.

Burtscher M. Effects of Living at Higher Altitudes on Mortality: A Narrative Review. Aging Dis. 2014 Aug;5(4):274-

Irigaray P, et al. Lifestyle-related factors and environmental agents causing cancer: an overview. Biomed Pharmacother. 2007 Dec;61(10):640-58.

Killin LO, et al. Environmental risk factors for dementia: a systematic review. BMC GeriatricsBMC. 2016 Oct 12; 16:175.

Lindqvist PG, et al. Avoidance of sun exposure is a risk factor for all-cause mortality: results from the Melanoma in Southern Sweden cohort. J Intern Med. 2014 Jul;276(1):77-86.

Pritchard C, Rosenorn-Lanng E. Neurological deaths of American adults (55-74) and the over 75’s by sex compared with 20 Western countries 1989-2010: Cause for concern. Surg Neurol Int. 2015 Jul 23;6:123.

Näin voit syödä ravitsemussuosituksia terveellisemmin

Joissain lehtijutuissa on viime aikoina kerrottu, että suomalaiset voivat huonosti, koska eivät syö suositusten mukaan. Tämä väite on puoliksi totta. Suomalaiset eivät useinkaan yllä edes ravitsemussuositusten mukaiseen syömiseen.

Osin väite on kuitenkin harhaanjohtava. Se esitetään ikään kuin ravitsemussuositukset edustaisivat terveellisyyden ihannetta, jota terveellisemmin ei voi syödä. Se ei pidä paikkaansa vaan ravitsemussuosituksista voi poiketa myös terveellisempään suuntaan. Seuraavassa kerron 19 keinoa, miten voit syödä ravitsemussuosituksia terveellisemmin ja laadukkaammin. Näiden näkemysteni tueksi löytyy myös tutkimusnäyttöä.

1. Vältä valmisruokia

Ravitsemussuosituksia on aiheellisesti kritisoitu siitä, että niissä ei tehdä selvää pesäeroa elintarviketeollisuuden prosessoimaan ruokaan. Nurinkurista on, että voit syödä ravitsemussuositusten mukaisesti, vaikka ruokavaliosi koostuisi lähes pelkästään valmisruuista. Jo terve järki kertoo, että se ei voi olla terveellistä.

Harvardin huippuravitsemustutkija Dariush Mozaffarian tiivistää asian hyvin:

”Koska monet vähäisesti prosessoidut ruuat ovat terveellisiä ja vielä useammat prosessoidut ruuat eivät ole, tämä voi toimia hyödyllisenä yleisohjeena. Se ei kuitenkaan ole absoluuttinen.”

Ravitsemussuosituksissa ei sanota selvästi, että ruoka on terveellistä valmistaa perusraaka-aineista. Einesten ja puolivalmisteiden käyttö ei ole suositeltavaa kotona eikä laitoksissa, koska niiden raaka-aineet ovat usein heikkolaatuisempia kuin käsittelemättömien perusraaka-aineiden.

Ruoka on suositeltavinta valmistaa käsittelemättömistä perusraaka-aineista.
Ruoka on suositeltavinta valmistaa käsittelemättömistä perusraaka-aineista.

 

Lisäksi pilkottuihin ja hienonnettuihin elintarvikkeisiin, kuten sipuliin ja jauhelihaan, muodostuu tulehdusta lisääviä yhdisteitä silloinkin, kun elintarvikkeet säilytettään täysin oikein jääkaappilämpötilassa (Herieka 2016).

Ruuat on siksi terveellisintä nauttia tuoreeltaan pilkkomisen ja hienontamisen jälkeen.

On siis aiheellista arvostella ravitsemussuosituksia siitä, että niissä ei kritisoida lainkaan ruuan prosessointia tai elintarviketeollisuutta. Kritiikin puute voi johtua ainakin osittain siitä, että elintarviketeollisuus tarjoaa paljon työpaikkoja ravitsemusterapeuteille ja elintarviketieteilijöille. Voi olla vaikeaa arvostella nykyistä tai mahdollista tulevaa työnantajaa.

2. Vältä runsaasti lisäaineita sisältävää ruokaa

Olet ehkä nähnyt pikkunäppäriä kirjoituksia, joissa kerrotaan, miten paljon E-koodeja puolukoissa muka on. On hyvä tunnistaa tällaisten kirjoitusten perimmäinen motiivi. Se on se, että kuluttajien asenteita halutaan muokata suopeammiksi lisäaineiden käyttöä kohtaan.

Kaikki lisäaineet eivät tietenkään ole haitallisia, vaan niissä on joitakin hyödyllisiäkin. Runsas lisäaineiden määrä on kuitenkin sen indikaattori, että ruokia on prosessoitu liikaa. Lisäaineilla jatketaan ruokia sekä peitetään huonoista raaka-aineista johtuvia maku- ja värivirheitä.

Äärimmäinen esimerkki harhaanjohtavasta ja lisäaineita sisältävästä elintarvikkeesta on purkissa myytävä guacamole, avokadodippikastike, jossa on vain 0,7 prosenttia avokadoa. – Tällaisista syistä on parasta välttää sellaisia elintarvikkeita, joissa lisäaineita on pitkä luettelo.

3. Rajoita sokerin käyttöä ravitsemussuosituksia enemmän

Virallisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa neuvotaan, että lisätyn sokerin määrä tulisi rajoittaa alle 10 prosenttiin energiansaannista. Tätä rajaa voi pitää liian löysänä. Esimerkiksi Maailman Terveysjärjestö WHO suosittelee vapaiden sokerin määrän rajoittamista mieluiten alle 5 prosenttiin energiansaannista (WHO 2015).

Käytännössä WHO:n suositus merkitsee sitä, että suomalaisten tulisi keskimäärin noin puolittaa sokerin käyttönsä saavuttaakseen alle 5 prosentin rajan.

Kannattaa muuten huomata, että WHO sisällyttää vapaiden sokerien käsitteeseensä myös hedelmämehut ja hunajan, joten myös niiden käyttöä tulisi rajoittaa. Sen sijaan kokonaisten hedelmien ja marjojen mukana tuleva sokeri ei sisälly WHO:n vapaiden sokerin määrään.

Sokerin ravitsemussuosituksia tiukemmasta rajoittamisesta on hyötyä varsinkin hampaiden terveydelle.

4. Liikkumavaraa täysjyvän käyttöön

Ravitsemussuosituksiin sisältyviä suosituksia täysjyväviljan ja leivän syönnin määrästä on arvosteltu. Osittain arvostelu on aiheellista.

Ravitsemussuosituksissa suositellaan, että naiset käyttäisivät päivittäin 6 annosta ja miehet 9 annosta viljaa. Näin runsaalle suositukselle löytyy myös tukea tuoreesta koostetutkimuksesta (Aune 2016).

Kriitikot ovat kuitenkin siltä osin oikeassa, että täysjyväviljaa hyvin runsaasti syötäessä aletaan helposti kärsiä niihin liitetyistä ongelmista, kuten kaasunmuodostuksesta, turvotuksesta ja muista vatsaongelmista.

Näistä viljoihin liittyvistä kokemuksellisista ongelmista johtuen olisi hyvä, jos ravitsemussuosituksissa sallittaisiin enemmän liikkumavaraa täysjyväviljan käytölle. Suurin osa täysjyväviljan terveyshyödyistä kun saadaan jo parista annoksesta eli noin 60 grammasta täysjyväviljaa päivässä (Chen 2016).

Käytännössä 2 annosta täysjyväviljaa vastaa yhtä lautasellista puuroa tai kahta palaa täysjyväleipää.

5. Syö vähemmän perunaa

Perunalla on oma erityisasemansa ravitsemussuosituksissa. Sille ei ole kuitenkaan ravitsemustieteellistä perustetta, koska perunoiden syömistä ei ole yhdistetty vastaaviin terveyshyötyihin kuin muiden kasvisten syömistä. Perunoiden syöminen on päinvastoin yhdistetty suurempaan painonnousuun (Bertoia 2015).

Perunoita on suositeltavaa korvata ainakin osittain muilla kasviksilla — esimerkiksi porkkanalla, parsakaalilla ja salaatilla. Näin tehtäessä saadaan enemmän terveydelle hyödyllisiä karotenoideja, syöpää ehkäiseviä yhdisteitä, K1-vitamiinia sekä folaattia, jonka saanti on suomalaisilla niukkaa.

6. Syö kasviksia, marjoja ja hedelmiä vielä enemmän

Ravitsemussuosituksissa suositellaan melko runsasta kasvisten, marjojen ja hedelmien syömistä. Niissä suositeltu määrä on 500 grammaa eli noin 6 annosta päivässä.

Voit kuitenkin panna vielä paremmaksi nauttimalla niitä 800 grammaa eli noin 10 annosta päivässä. Näin runsaan kasvisten ja hedelmien syömisen hyödystä on myös hyvää tutkimusnäyttöä.

Suuren ja uuden koostetutkimuksen mukaan 10 annosta eli noin 800 grammaa vihanneksia ja hedelmiä vähentäisi kuolleisuutta enemmän kuin puoli kiloa kasviksia. Niillä ihmisillä, jotka söivät 10 annosta vihanneksia ja hedelmiä päivässä, oli tutkimuksen mukaan 24 prosenttia pienempi sydäntaudin riski. Heillä oli myös 31 prosenttia pienempi riski kuolla ennenaikaisesti (Aune 2017).

7. Syö päivittäin vihreitä kasviksia
Voimakkaan vihreät vihannekset sisältävät runsaasti K1-vitamiinia. Ravitsemussuositukset ovat unohtaneet sen.
Voimakkaan vihreät vihannekset sisältävät runsaasti K1-vitamiinia, jonka viralliset ravitsemussuositukset ovat täysin unohtaneet.

 

Vihreät vihannekset, kuten parsakaali, pinaatti ja lehtikaali, ovat tärkeitä K1-vitamiinin lähteitä ruokavaliossa. Outoa kyllä, K-vitamiinia ei edes mainita ravitsemussuosituksissa eikä sille ole suositeltavaa saantimäärää. Sitä voi pitää isona puutteena, sillä lukuisat tutkimukset osoittavat K1-vitamiinin runsaan saannin hyötyjä, ja vastaavasti sen vähäinen saanti on riskitekijä (esim. Juanola-Falgarona 2014).

Tunnetaan myös mekanismeja, miten K1-vitamiini vaikuttaa elimistössä, joten asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää.

8. Suosi voimakkaan- ja tummanvihreitä salaattilaatuja

Eri salaattilaatujen välillä on suuria eroja siinä, miten paljon ravintoaineita ne sisältävät.

Esimerkiksi amerikansalaatti sisältää K1-vitamiinia vain 24 mikrogrammaa 100 grammaa kohti, kun taas tummemman vihreä roomansalaatti eli sidesalaatti sisältää K1-vitamiinia 103 µg 100 grammaa kohti.

Luteiini ja zeaksantiini ovat tärkeitä aivoja suojaavia karotenoideja. Niitä on amerikansalaatissa vain 277 µg 100 grammassa. Roomansalaatissa niitä on 2312 µg 100 grammassa eli yli kahdeksankertainen määrä amerikansalaattiin verrattuna. (Pinaatti on muuten ylivoimainen luteiinin ja zeaksantiinin lähde. Siinä on niitä 12197 µg 100 grammassa.)

Myös B-vitamiineihin kuuluvaa folaattia, josta suomalaisilla on myös yleisesti puutetta, on amerikansalaatissa vähemmän kuin tummemman vihreissä salaateissa.

Ravitsemussuositukset eivät tietenkään kiellä syömästä ravinteikkaampia salaatteja. Olisi kuitenkin ollut palvelus suomalaisille ohjata ravinteikkaampien salaattien käyttöön.

9. Tee ravitsemussuosituksia terveellisempiä rasvavalintoja

Ravitsemussuositukset eivät ohjaa kovin terveelliseen rasvojen käyttöön. Niissä sanotaan:

”Leipärasvana tulisi käyttää vähintään 60 % rasvaa sisältävää kasviöljypohjaista levitettä. Salaatinkastikkeen tulisi olla kasviöljypohjainen. Kasviöljy sopii myös sellaisenaan salaatinkastikkeeksi. Ruoanvalmistusrasvana käytetään tarvittaessa kasviöljyä, juoksevaa kasviöljyvalmistetta (ns. pullomargariinia) tai vähintään 60 % rasvaa sisältävää kasviöljypohjaista rasvalevitettä.”

Suosituksissa on epäonnistunutta se, että niissä painotetaan voimakkaasti margariinien ja pullomargariinien käyttöä. Ne eivät ole mitään myrkkyä, mutta kun terveellisempiäkin ja kulinaristisesti nautinnollisempia vaihtoehtoja on olemassa, on vaikeaa ymmärtää niiden nostamista kärkeen.

Kasviöljyistä ravitsemussuosituksissa suositellaan rypsi- ja rapsiöljyjä eikä niiden kohdalla edes suositella niiden valitsemista luomuna tai kylmäpuristettuna.

Oliiviöljystä sanotaan ravitsemussuosituksissa, että sitä ja eräitä muita kasviöljyjä voidaan ”käyttää vaihdellen” rypsi- ja rapsiöljyjen rinnalla. Tällainen suhtautuminen oliiviöljyyn, jossa se asetetaan toiselle sijalle rypsiöljyyn ja margariineihin nähden, ei ole tutkimusnäytön mukaista.

Ekstraneitsytoliiivöljy on ravitsemussuosituksissa suositeltuja rasvoja terveellisempi rasvavalinta.
Ekstraneitsytoliiivöljy on ravitsemussuosituksissa suositeltuja rasvoja terveellisempi rasvavalinta.

 

Tutkimusnäyttö puoltaa erittäin vahvasti oliiviöljyn käyttöä. Seurantatutkimuksista tehtyjen koostetutkimusten mukaan oliiviöljyn käyttö vähentää kaikista syystä johtuvaa kuolleisuutta, sydäntautikuolleisuutta, sydäntautitapahtumia ja aivohalvauksia ja syöpää – myös rintasyöpää ja ruuansulatuselimistön syöpiä (Schwingshackl 2014, Psaltopoulou 2011).

Muissa tutkimuksissa on havaittu, että kannattaa suosia erityisesti ekstraneitsytoliiviöljyä. Esimeriksi espanjalaiset PREDIMED-tutkimukset osoittavat sen suosimisen hyötyjä (Guasch-Ferré 2014).

Suomalaiset ravitsemustieteilijät tunnustavat periaatteessa oliiviöljyn hyödyt. Kulttuuriset ja maatalouspoliittiset syyt ovat kuitenkin johtaneet siihen, että se on täällä korvattu rypsiöljyllä ja margariinilla. Lisäksi rypsiöljyllä korvaamisen katsotaan olevan sopivaa, koska molemmat sisältävät pääasiassa yksittäistyydyttymätöntä rasvaa.

Tätä viimemainittua perustetta voi pitää yksinkertaistavana reduktionismina (yrityksenä palauttaa jokin johonkin osatekijään). Ekstraneitsytoliiviöljyssä ei ole terveydelle tärkeintä se, että se sisältää yksittäistyydyttymätöntä rasvaa. Tärkeintä on se, että se sisältää runsaasti polyfenoleita, esimerkiksi hydroksityrosolia ja oleuropeiinia. Nämä oliivin polyfenolit vaikuttavat kehossamme antioksidantteina ja vähentävät elimistömme lievää kroonista tulehdusta.

Terveydelle paras ruokaöljyvalinta on siis ekstraneitsytoliiviöljy. Sen rinnalle sopii hyvin se, että syödään usein saksanpähkinöitä tai käytetään päivittäin 1 tl pellavansiemenöljyä. Niistä saadaan alfalinoleenihappoa, jota ekstraneitsytoliiviöljyssä ei ole.

10. Maitotuotteiden määrää on varaa vähentää

Olen aiemminkin kritisoinut sitä, että maitotuotteita painotetaan ravitsemussuosituksissa liikaa. Voimakkaalle maitotuotteiden painottamiselle ei ole perusteita, koska kalsiumin saanti on suomalaisilla keskimäärin runsasta eikä tutkimusnäyttö tue maitotuotteiden hyvin runsasta käyttöä.

Maitotuotteita on suositeltavaa nauttia 2-3 annosta päivässä. 2 annosta eli riittävä määrä tulee täyteen siitä, että syödään 1 jogurtti sekä 2-3 viipaletta kovaa juustoa, kuten edamia tai goudaa. Tällä määrällä, yhdessä muun ruokavalion kanssa, turvataan riittävä kalsiumin saanti. Maitoa ei tarvitse juoda.

Myös ympäristökuormitus vähenee hieman, kun maitotuotteiden osuutta ruokavaliossa kohtuullistetaan, koska maitotuotteiden ympäristöjalanjälki on melko suuri.

11. Rasvattomuus ei ole hyvä maitotuotteiden valintaperuste

Ravitsemussuosituksissa suositellaan rasvattomien ja vähärasvaisten maitotuotteiden käyttöä normaalin määrän rasvaa sisältävien sijaan.

Vähärasvaisuutta ei voi kuitenkaan pitää maitotuotteiden olennaisimpana valintaperusteena, koska tutkimusnäyttö sitä koskien on täysin ristiriitaista. Toisissa tutkimuksissa vähärasvaiset maitotuotteet näyttäytyvät terveellisimpänä, toisissa taas rasvaiset. Tämän ristiriitaisuuden on todennut esimerkiksi jo edellä mainitsemani Harvardin ravitsemustutkija Dariush Mozaffarian tieteellisessä katsausartikkelissaan (Mozaffarian 2016).

Olennaisempaa on suosia niitä maitotuotteita, joista on tutkimuksissa havaittu olevan eniten hyötyä eli jogurttia, viiliä sekä kypsyttyjä juustoja. Jogurteissa on probiootteja ja viileissä sekä kypsytetyissä juustoissa verisuonten kalkkiutumista ehkäisevää K2-vitamiinia. Myös Mozaffarian kallistuu sille kannalle, että kannattaa suosia jogurtteja ja juustoja.

Jogurtteja ja juustoja ostettaessa ei tarvitse valita vähärasvaisia versioita vaan valinnan voi tehdä kulinaristisin perustein.

12. Suosi luomua

Luomusta on ravitsemussuosituksissa oma kappaleensa mutta luomua ei mitenkään erityisesti niissä suositella. Se on väärä linja, koska luomua syömällä voi vähentää merkittävästi torjunta-aineiden saantia. Lisäksi luomuruuassa on noin puolta vähemmän kadmiumia – raskasmetallia, joka on yhdistetty niin syöpään, sydäntauteihin, osteoporoosiin kuin korkeampaan kuolleisuuteenkin (McCarty 2014).

Luomuruuan syöminen odotusaikana ja sen antaminen lapsille on erityisen tärkeää.

Kaiken ostettavan ruuan ei tarvitse olla luomua mutta on apua siitä, että varsinkin eniten torjunta-aineita sisältäviä ruoka-aineita sekä kuorineen syötäviä hedelmiä ostettaisiin luomuna. Esimerkiksi omenoita, pinaattia, paprikoita, mansikoita ja kauraa on suositeltavaa ostaa luomuna.

Esimerkiksi omenat kannattaa pyrkiä ostamaan luomuna.
Esimerkiksi omenat kannattaa pyrkiä ostamaan luomuna.

 

Kasviksia, marjoja ja hedelmiä ei kuitenkaan kannata jättää ostamatta vain siksi, että niitä ei onnistu löytämään luomuna. Myös esimerkiksi tavanomaisesti viljeltyjen omenoiden ja mansikoiden syöminen on yhdistynyt tutkimuksissa terveyshyötyihin. Tavanomainen viljely ei tee niistä epäterveellisiä.

Ostaessasi luomua tuet samalla maanviljelyssä kestävää tuotantotapaa, joka ylläpitää hyvin maaperän viljavuutta ja tukee luonnon monimuotoisuutta.

13. Rajoita fosforin saantia

Ravitsemussuosituksissa mainittu fosforin turvallisen saannin yläraja on uusimman tutkimusnäytön valossa liian korkea. Runsaan fosforin saanti lisää verisuonten kalkkiutumista ja kiihdyttää osteoporoosia. Lisäksi se on yhdistetty suurempaan kokonaiskuolleisuuteen, kuten olen tässä kirjoituksessa aiemmin kirjoittanut.

Haitallisinta lisättyä fosforia on eniten sulatejuustoissa mutta myös lihajalosteissa ja limsoissa. Ainakin sulatejuuston epäterveellisyys olisi tullut mainita ravitsemussuosituksissa.

14. Käytä yrttejä ja muita mausteita

Mausteita ei mainita ravitsemussuosituksissa. Se on selvä puute, sillä mausteiden käytön eräs tunnettu hyöty on se, että niitä käyttämällä onnistutaan helpommin vähentämään suolan käyttöä. Kun makua saadaan mausteista, suolaa ei tarvita niin paljon. Suolan saantihan on suomalaisilla keskimäärin vähän liian runsasta.

Yrttien käyttö on olennainen osa terveellisenä tunnettua Välimeren ruokavaliota. Mitä olisi kreikkalainen keittiö ilman timjamia, italialainen keittiö ilman oreganoa tai ranskalainen keittiö ilman Provencen yrttisekoitusta, herbes de Provence?

Sen lisäksi, että yrteillä voidaan loihtia ruokaan herkullista makua, niistä saadaan esimerkiksi antimikrobisia, ruuansulatusta parantavia, tulehdusta vähentäviä, syöpää torjuvia ja antioksidantteina vaikuttavia aineita. Monen ruuan antioksidantteina vaikuttavien polyfenolien määrä voi jopa kaksinkertaistua, kun ne maustetaan yrteillä.

Myös muiden mausteiden käyttö on suositeltavaa. Esimerkiksi kurkuma vähentää tulehdusta sekä ehkäisee syöpää ja Alzheimerin tautia.

Tulisten mausteiden käyttö voi auttaa painonhallinnassa. On havaittu, että chilin käyttö lisää kylläisyyttä ja kiihdyttää energia-aineenvaihduntaa.

15. Käytä villivihanneksia

Villivihannekset, kreikaksi horta, ovat tärkeä osa Etelä-Euroopan perinteisiä ruokavaliota (Leonti 2006). Villivihannekset ovat yleensä ravintoainetiheämpää ravintoa kuin viljellyt vihannekset. Varsinkin nokkosessa on paljon enemmän mineraaleja kuin viljellyissä lehtivihanneksissa.

16. Tilkka viiniä aterian yhteydessä

Alkoholia kehotetaan ravitsemussuosituksissa yksiselitteisesti vähentämään. Vaikka monet suomalaiset juovat liikaa, ei voi kuitenkaan sanoa, että alkoholinkäyttömme olisi keskimäärin liiallista. Pikemminkin on niin, että käytämme alkoholia epäterveellisellä tavalla.

On terveellistä nauttia annos viiniä, 12 cl, aterian yhteydessä 1-2 kertaa päivässä. Naisille 1 annos viiniä päivässä on suositeltavampi määrä. Miehet voivat nauttia 1-2 annosta päivässä. Jos sinulla on alkoholiongelma, tätä suositusta ei kuitenkaan pidä yrittää noudattaa vaan tällöin alkoholia on hyvä välttää täysin.

17. Juo kahvia ja/tai vihreää teetä

Tutkimusnäyttö viittaa aika vahvasti kahvin ja vihreän teen terveellisyyteen. Kahvi ja tee mainitaan ravitsemussuosituksissa mutta hyvin neutraalissa sävyssä. Tutkimusnäytön puoltaessa niiden juomista niitä olisi tullut suositella.

Tämänhetkisen näytön valossa suosittelen niin kahvin kuin vihreän teenkin juomista. Ne eivät ole välttämättä vaihtoehtoja toisilleen vaan voidaan tehdä esimerkiksi niin, että kahvia juodaan aamulla ja vihreää teetä iltapäivällä.

18. Herkuttele terveellisesti

Todellisuudelle vieraasti ravitsemussuosituksissa ei mainita lainkaan herkuttelua. Silmien ummistaminen esimerkiksi siltä, että suomalaiset syövät usein pullaa iltapäiväkahvin kera, tuntuu todellisuuden kieltämiseltä.

Herkutteluun tulisi ravitsemussuosituksissa ottaa mielestäni jonkinlaista kantaa. Yksi parhaimpia lähtökohtia siihen on se, että suositeltaisiin herkuttelua terveellisemmin. Esimerkiksi suklaan syöminen on väestötutkimuksissa yhdistetty pienempään sydän- ja verisuonitautien riskiin (Ding 2006).

Niinpä ravitsemussuosituksissa olisi voitu suositella herkuttelua silloin tällöin tummalla suklaalla sen sijaan, että syödään pullaa. Myös raakakakut, joiden raaka-aineet usein ovat paistettavia leivonnaisia selvästi terveellisempiä, olisi voitu mainita hyvinä vaihtoehtoina.

19. Salli joustoa hyvästä ihanteesta

Näkemykseni on, että ravitsemussuositusten pitäisi antaa kuva optimaalisesta ja ihanteellisesta ravitsemuksesta. Siinä ne jäävät puolitiehen.

Hyvän ravitsemusihanteen ei tarvitse merkitä sitä, että olisimme elävässä elämässä täydellisyyteen pyrkiviä ja joustamattomia ortorektikkoja. Päinvastoin, on paikallaan joustaa käytännön tilanteitten mukaan olematta turhan nirso. Olisi kuitenkin hyvä, että tuntisimme sen hyvän ihanteen, josta joustamme.

Kirjoitusta päivitetty 24.2. ja 14.11.2017.

Viitteet:

Aune D, et al. Fruit and vegetable intake and the risk of cardiovascular disease, total cancer and all-cause mortality–a systematic review and dose-response meta-analysis of prospective studies. Int J Epidem. 2017 Feb 22.

Aune D, et al. Whole grain consumption and risk of cardiovascular disease, cancer, and all cause and cause specific mortality: systematic review and dose-response meta-analysis of prospective studies. BMJ 2016;353:i2716

Bertoia ML, et al. Changes in intake of fruits and vegetables and weight change in United States men and women followed for up to 24 years: Analysis from three prospective cohort studies. PLoS Med. 2015 Sep 22;12(9):e1001878.

Bower A, et al. The Health Benefits of Selected Culinary Herbs and Spices Found in the Traditional Mediterranean Diet. Crit Rev Food Sci Nutr. 2015 Mar 6:0.

Buil-Cosiales P, et al. Association between dietary fibre intake and fruit, vegetable or whole-grain consumption and the risk of CVD: results from the PREvención con DIeta MEDiterránea (PREDIMED) trial. Br J Nutr. 2016 Jun 6:1-13.

Chen GC, et al. Whole-grain intake and total, cardiovascular, and cancer mortality: a systematic review and meta-analysis of prospective studies. Am J Clin Nutr. 2016 May 25. pii: ajcn122432.

Ding EL, et al. Chocolate and prevention of cardiovascular disease: a systematic review. Nutr Metab (Lond). 2006 Jan 3;3:2.

Garland CF, et al. Meta-analysis of all-cause mortality according to serum 25-hydroxyvitamin D. Am J Public Health. 2014 Aug;104(8):e43-50.

Guasch-Ferré M, et al. Olive oil intake and risk of cardiovascular disease and mortality in the PREDIMED Study. BMC Med. 2014 May 13;12:78. doi: 10.1186/1741-7015-12-78.

Guideline: Sugars intake for adults and children. World Health Organization, 2015.

Herieka M, et al. Reduced dietary intake of pro-inflammatory Toll-like receptor stimulants favourably modifies markers of cardiometabolic risk in healthy men. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2016 Mar;26(3):194-200.

Juanola-Falgarona M, et al. Dietary intake of vitamin K is inversely associated with mortality risk. J Nutr. 2014 May;144(5):743-50.

Leonti M, et al. Wild gathered food plants in the European Mediterranean: A comparative analysis. Econ Bot. 2006 Jun;60(2):130-142.

McCarty MF, et al. Are organically grown foods safer and more healthful than conventionally grown foods? Br J Nutr. 2014 Nov 28;112(10):1589-91.

Mozaffarian D. Dietary and Policy Priorities for Cardiovascular Disease, Diabetes, and Obesity: A Comprehensive Review. Circulation. 2016 Jan 12;133(2):187-225.

Psaltopoulou T, et al. Olive oil intake is inversely related to cancer prevalence: a systematic review and a meta-analysis of 13,800 patients and 23,340 controls in 19 observational studies. Lipids Health Dis. 2011 Jul 30;10:127.

Schwingshackl L, Hoffmann G. Monounsaturated fatty acids, olive oil and health status: a systematic review and meta-analysis of cohort studies. Lipids Health Dis. 2014 Oct 1;13:154.

Suurtutkimus osoittaa: kännyköiden säteily aiheuttaa syöpää

Maailmalla on aiheuttanut suurta kohua se, että Yhdysvalloissa julkaistiin viime viikolla laajan ja kalliin National Toxicology Programin (NTP) tutkimuksen tuloksia. Pitkään kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että kännyköiden radiotaajuinen säteily aiheuttaa syöpää koirasrotilla (Wyde 2016).

Tutkimuksessa laboratoriorottia altistettiin radiotaajuiselle säteilylle siten, että rotat saivat säteilyä kerrallaan 10 minuutin ajan, jonka jälkeen seurasi 10 minuutin tauko. Kokonaisaltistusaika vuorokaudessa oli 9 tuntia. Tätä jatkettiin kahden vuoden ajan.

Tutkimuksessa havaittiin, että syöpää tai syövän esiasteita kehittyi joka kahdennelletoista eli 8,5 prosentille niistä koe-eläimistä, jotka olivat altistuneet radiotaajuiselle säteilylle. Sen sijaan altistumattomat rotat eivät sairastuneet syöpään.

Rottia käytetään yleisesti karsinogeenisuustutkimuksissa.
Rottia käytetään yleisesti karsinogeenisuustutkimuksissa.

 

Kenties merkittävintä tuloksissa oli se, että kännyköiden säteily aiheutti syöpää myös sellaisille rotille, jotka olivat altistuneet alle SAR-arvojen jäävälle radiotaajuiselle säteilylle.

Raportissa todetaan, että kun otetaan huomioon mobiiliteknologian laaja käyttö kaiken ikäisten keskuudessa, jopa hyvin pienelläkin radiotaajuisen altistuksen aiheuttamalla sairastuvuuden lisäyksellä voi olla paljon kansanterveydellistä merkitystä.

Asiantuntijat arvioivat tutkimuksen käänteentekeväksi

Asiantuntijat ovat arvioineet tutkimustulosten julkistamisen jälkeen, että tutkimus on käänteentekevä (game-changer), koska se todistaa ei-ionisoivan radiotaajuisen säteilyn voivan aiheuttaa syöpää lämmittämättä kudosta. Näin arvioi esimerkiksi UC Berkeleyn yliopiston keskuksen johtaja, tohtori Joel Moskowitz tässä kirjoituksessaan.

NTP:n tutkijana työskennellyt Ron Melnick puolestaan lausui tuloksista: ”Aiemmin ihmisten todetessa, että riskiä ei ole, tämän pitäisi lopettaa sellaiset väitteet.”

US NTP -tutkimusta ei voi myöskään pitää huonona tieteenä, sillä NTP:n maine on loistava ja sen biotestejä pidetään parhaina maailmassa. Yhdysvaltain Syöpäyhdistyksen edustaja Otis W. Bradley on todennut:

”Vuosien ajan kännyköiden säteilyn potentiaalisten riskien ymmärtämistä on rajoittanut hyvän tieteen puute. Tämä National Toxicology Programin (NTP) raportti on hyvää tiedettä.”

NTP:n aiempi apulaisjohtaja Chris Portier oli panemassa alulle tutkimusta, jonka tuloksia on nyt julkistettu. Hänen mukaansa se on parhaiten suunniteltu asiasta koskaan tehty eläintutkimus. ”Tulosten pitäisi herättää tiedemaailma”, hän sanoi. ”Meidän on tarkasteltava asiaa vakavasti ja hyvin yksityiskohtaisesti.”

Tulokset ovat uskottavia

Tutkimustulosten uskottavuutta lisää se, että syöpäriski kasvoi lineaarisesti radiotaajuisen säteilyn lisääntyessä. Mitä voimakkaammalle radiotaajuiselle säteilylle rotat altistuivat, sitä enemmän ne sairastuivat syöpään.

Tulosten uskottavuutta lisää myös se, että syöpäriskin nähtiin kasvavan gliasoluissa ja Schwannin soluissa. Nämä ovat samoja solutyyppejä, joissa on epidemiologisissakin tutkimuksissa muodostunut syöpää: gliasoluihin muodostuu glioomia ja Schwannin soluihin kuulohermokasvaimia.

Nyt julkaistu tutkimus ei ole ensimmäinen eläinkoe, jossa radiotaajuisen säteilyn on osoitettu aiheuttavan syöpää. Jo aiemmin on osoitettu kahdessa hyvin suunnitellussa eläinkokeessa, että radiotaajuinen säteily yhdessä kemikaalialtistuksen kanssa aiheuttaa syöpää (Lerchl 2015, Tillmann 2010).

Tunnetaan myös potentiaalisia mekanismeja, miten kännykkäsäteily voi aiheuttaa syöpää. Kaksi vanhempaa tutkijaa, Frank Barnes ja Ben Greenenbaum, kertoi muutama kuukausi sitten, että he osaavat selittää, miten radiotaajuinen säteily vauhdittaa syöpäsolujen kasvua (Barnes 2016).

Joissain kommenteissa on vähätelty tuloksia ”vain eläinkokeina”. Rotilla tehdyt kokeet ovat kuitenkin tieteessä ensisijainen ja toivottavin tapa tutkia karsinogeenisuutta, kuten tohtori Joel Moskowitz tämän kirjoituksen yhteydessä sanoo. Ihmisiähän ei voi eettisistä syistä satunnaistaa kontrolloituun tutkimukseen sen katsomiseksi, aiheutuuko syöpää.

Nyt julkaistua NTP-tutkimusta voi pitää tyypillisenä toksikologisena tutkimuksena, jonka tarkoituksena on arvioida radiotaajuista säteilyä lähettävien laitteiden turvallisuutta. Voi pitää varmana, että jos nyt julkaistu tutkimus olisi tehty ennen matkapuhelinten tuloa kuluttajamarkkinoille, niitä ei olisi koskaan hyväksytty.

Tulokset täydentävät epidemiologista näyttöä

WHO:n alainen kansainvälinen syöväntutkimusinstituutti IARC luokitteli vuonna 2011 radiotaajuisen säteilyn mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle luokkaan 2B. IARC:n luokittelun jälkeen Hardellin tutkimusryhmän tutkimus sekä ranskalainen CERENAT-tutkimus ovat vahvistaneet epidemiologista näyttöä siitä, että kännyköiden runsas ja/tai pitkäaikainen käyttö lisää glioomien riskiä (Coureau 2014, Hardell 2015).

Nyt julkaistu NTP-raportti täydentää olennaisesti aiempaa ihmisillä tehdyistä epidemiologisista tutkimuksista saatua näyttöä, että radiotaajuinen säteily on syöpää aiheuttavaa.

Varovaisuusperiaate on pantava täytäntöön

Varovaisuusperiaate eli ennaltavarautumisen periaate on kansainvälisesti tunnustettu riskienhallinnan periaate. Se on tärkeä prinsiippi EU:n ympäristöpolitiikassa ja se mainitaan EU:n peruskirjassa.

Varovaisuusperiaatetta on tarkoitus soveltaa riskin vähentämiseksi tilanteessa, jossa tieteellinen näyttö on vielä epävarmaa, mutta tiedeyhteisön keskuudessa on perusteltuja epäilyksiä haitoista. On paikallaan korostaa, että varovaisuusperiaatteen käyttöönotto ei edellytä kiistatonta näyttöä haitoista – silloinhan kyseessä ei olisi enää varovaisuusperiaate.

Käytännössä varovaisuusperiaatetta kuvaa hyvin englannin sanonta ”Better safe than sorry.”

Jo aiemman tutkimustiedon perusteella olisi ollut tarpeen noudattaa varovaisuusperiaatetta ja vähentää väestön altistumista langattoman teknologian radiotaajuiselle säteilylle. Esimerkiksi Euroopan ympäristökeskus EEA ja Euroopan neuvosto ovat pitkään suositelleet varovaisuusperiaatetta suhteessa langattoman teknologian radiotaajuiseen säteilyyn. EEA:n raportissa Late lessons from early warnings on ihmetelty hallitusten toimettomuutta.

Tulokset vaikuttavat siihen, miten kännyköiden säteilyyn suhtaudutaan

Kansainvälisessä lehdistössä on arvioitu, että NTP-tutkimus tulee vaikuttamaan kännykänkäyttöä koskeviin suosituksiin ja rajoituksiin ympäri maailman. On esimerkiksi arvioitu, että kansainvälinen syöväntutkimusinstituutti IARC tulee tiukentamaan aiempaa radiotaajuisen säteilyn karsinogeenisuusluokittelua.

Raskaana ollessa tulisi välttää sikiön altistamista kännykän ja WiFin säteilylle.
Raskaana ollessa tulisi välttää sikiön altistamista kännykän ja WiFin säteilylle.

 

Ennakoidaan myös, että mobiiliteknologiaa rajoittavia kansallisia lakeja säädetään lisää. Jo tällä hetkellä esimerkiksi Belgiassa kännyköiden myynti ja markkinointi alle 7-vuotialle lapsille on kiellettyä. Ranskassa puolestaan on vähennetty lainsäädäntöteitse lasten altistumista langattomille WiFi-verkoille.

Suomessa järkevän, varovaisuusperiaatteeseen nojaavan lainsäädännön aikaansaaminen ei tule olemaan helppoa. Syy on se, että mobiiliteollisuuden asema on täällä ehkä voimakkaampi kuin missään muualla.

Mobiiliteollisuudella on vahva edustus esimerkiksi ministeriöiden uusia hankkeita valmistelevissa työryhmissä. Lainsäädäntötyössä, esimerkiksi Tietoyhteiskuntakaarta valmisteltaessa, kansalaisten terveyttä ja ympäristöä koskevat näkökohdat ovat jääneet teknologiateollisuuden intressien jalkoihin.

Mobiiliteollisuuden musertavan tiedotusylivoiman Suomessa näkee myös siinä, miten Yle Uutiset, Helsingin Sanomat ja muut suurimmat tiedotusvälineet puhuvat langattomasta teknologiasta. Mobiiliteknologia ja digitalisaatio tuodaan artikkeleissa säännönmukaisesti esille lähes pelkästään myönteisinä asioina ilman kriittisyyden häivää.

Säteilyturvakeskuksen tulisi päivittää linjansa

Nyt julkaistun tutkimuksen pitäisi yhdessä aiemman tieteellisen näytön kanssa johtaa siihen, että Säteilyturvakeskus päivittää viimein vanhentuneen linjansa.

Lain mukaan STUKin tehtävinä on estää ja rajoittaa säteilyn vahingollisia vaikutuksia, valvoa säteilyn käytön turvallisuutta ja tiedottaa näistä asioista (Laki säteilyturvakeskuksesta, 1§). Yhteiskuntatieteen keinoin STUKin on kuitenkin osoitettu pikemminkin vähättelevän riskejä tiedotuksessaan (Rönkä 2013).

STUK ei ole myöskään huolehtinut sille annetusta tehtävästä harjoittaa sääntelyä. Se on päinvastoin sallinut ja suorastaan siunannut radiotaajuisen säteilyn kasvattamisen päivittäisessä elinympäristössämme, vaikka tutkimusnäyttöä haitallisuudesta on ollut jo aiemmin.

STUKin tulisi nyt antaa varovaisuusperiaatteeseen nojaavat suositukset langattoman teknologian käytöstä. Niiden pitäisi suojella varsinkin raskaana olevia ja lapsia, mutta myös koko väestöä. Herkät erityisryhmät tulisi ottaa huomioon siten kuin Euroopan neuvosto on päätöslauselmassaan suositellut (1815/2011).

Näin voit itse vähentää riskejä merkittävimmin:

  • Vältä raskaana ollessasi kännykän ja WiFin käyttöä.
  • Varsinkaan lasten ei olisi hyvä käyttää kännykkää lainkaan. Sosiaalisten paineiden vuoksi on ymmärrettävää, että vanhempien on vaikeaa kieltäytyä kännykän ostamisesta. Tavallinen kännykkä, jossa on 3G- ja GSM-yhteydet, on älypuhelinta turvallisempi.
  • Lapsia kannattaa opastaa riskittömämpään kännyköiden käyttöön. Puheluita on suositeltavaa puhua mahdollisimman vähän ja pitää ne lyhyinä. Älypuhelimen langattomat verkot on suositeltavaa pitää suljettuina silloin kun niitä ei käytä, koska suurin osa säteilyaltistuksesta saadaan nykyään dataliikenteestä, ei puheluista.
  • Kännykällä puhuttaessa aikuistenkin on suositeltavaa käyttää kuuloketoimintoa tai handsfreetä.
  • Kotona, työpaikalla ja kouluissa on suositeltavaa käyttää kaapeloitua nettiyhteyttä (Ethernet-kaapeli ja valokuitu).
  • Jos kuitenkin käytät langatonta reititintä, sammuta se silloin kun et sitä käytä — ainakin yöksi.
  • Turvallisimpia puhumiseen ovat lankapuhelin ja nettipuhelin, joka on eri asia kuin Skype.
  • On hyvä välttää asumista matkapuhelintukiaseman läheisyydessä. Esimerkiksi tukiasema omaa asuntoa vastapäätä sijaitsevan talon katolla on huono sijainti.

Olen aiemmin kirjoittanut tässä kirjoituksessa siitä, että väestötutkimuksissa on havaittu aivosyöpäriskin kasvavan kännykänkäytön seurauksena.

Lähteitä päivitetty 23.3.2018.

Viitteet:

Barnes F, Greenenbaum B. Some Effects of Weak Magnetic Fields on Biological Systems: RF fields can change radical concentrations and cancer cell growth rates. IEEE Power Electronics Magazine. 2016;3(1):60-68.

The European Environmental Agency. Late lessons from early warnings: science, precaution, innovation. EEA Report No 1/2013.

Cell Phone Radiation Boosts Cancer Rates in Animals; $25 Million NTP Study Finds Brain Tumors. Microwave News. May 25, 2016.

Chou CK, et  al. Long-term, low-level microwave irradiation of rats. Bioelectromagnetics. 1992;13(6):469-96.

Council of Europe. The potential dangers of electromagnetic fields and their effect on the environment. Resolution 1815 (2011). Final version.

Coureau G, et al. Mobile phone use and brain tu mours in the CERENAT case-control study. Occup Environ Med. 2014 Jul;71(7):514-22.

Falcioni L, et al. Report of final results regarding brain and heart tumors in Sprague-Dawley rats exposed from prenatal life until natural death to mobile phone radiofrequency field representative of a 1.8 GHz GSM base station environmental emission. Environ Res. 2018 Mar 7.

Fenton S. Mobile phones linked to cancer in groundbreaking study. Independent. 25 May 2016.

Hardell L, Carlberg M. Mobile phone and cordless phone use and the risk for glioma – Analysis of pooled case-control studies in Sweden, 1997–2003 and 2007–2009. Pathophysiology. 2015 Mar;22(1):1-13.

Harju J. Kännykänkäyttö lisää aivosyöpien riskiä. Suomen Terveysravinto -blogi. 26.11.2014.

Harkinson J. “Game-Changing” Study Links Cellphone Radiation to Cancer. Mother Jones. May 27, 2016.

Lerchl A, et al. Tumor promotion by exposure to radiofrequency electromagnetic fields below exposure limits for humans. Biochem Biophys Res Commun. 2015 Apr 17;459(4):585-90.

Moskowitz J. National Toxicology Program Finds Cell Phone Radiation Causes Cancer. SPIN vs FACT: National Toxicology Program report on cancer risk from cellphone radiation. Electromagnetic Radiation Safety. May 30, 2016.

Patel P. Cellphone Radiation Linked to Cancer in Major Rat Study. IEEE Spectrum. 27 May, 2016.

Rönkä A-L. Tiedon varmuuttaminen viranomaisviestinnässä: Tapaustutkimus matkapuhelinsäteilystä. Yhteiskuntapolitiikka. 2013;78(1):50-64.

Sampson D. ACS Responds to New Study Linking Cell Phone Radiation to Cancer. ACS Pressroom Blog. May 27, 2016.

Stirling A. Risk, precaution and science: towards a more constructive policy debate. Talking point on the precautionary principle. EMBO Rep. 2007 April; 8(4): 309–315.

Wyde M, et al. Report of Partial findings from the National Toxicology Program Carcinogenesis Studies of Cell Phone Radiofrequency Radiation in Hsd: Sprague Dawley® SD rats (Whole Body Exposure).

Terveys on myös hyvää oloa!

Usein terveys käsitetään pelkästään sairauden poissaoloksi.

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm sanoi jokin aika sitten Image-lehden haastattelussa, että hyvä olo on eri asia kuin terveys. Hän antoi ymmärtää, että jos syömisellä tavoitellaan hyvää oloa, joudutaan välttämättä hakoteille.

Fogelholm ei pidä hyvä olon tavoittelemista pätevänä päämääränä. Vain kroonisten sairauksien ehkäisy kelpaa hänelle. ”Ravitsemussuositusten ainoa tavoite on kuitenkin niinkin arkinen asia kuin pitkäaikaissairauksien ehkäisy”, hän sanoo.

WHO:n terveyden määritelmä on upea

Fogelholmin näkemys vaikuttaa aika lattealta verrattuna siihen, miten Maailman terveysjärjestö WHO terveyden määrittelee.

”Terveys on täydellisen ruumiillisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä ainoastaan taudin tai raihnaisuuden puuttuminen.”
– WHO

Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee terveyden hyvin laajasti. Sen mukaan terveys ei ole ainoastaan sairauden puuttumista vaan se on täydellistä kehollista, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia. On lähes uskomatonta, että näin hieno ja avara terveyden määritelmä hyväksyttiin jo vuonna 1946 – aikana, jolloin kärsittiin sodanjälkeisestä köyhyydestä ja painittiin jälleenrakentamisen kanssa.

Onnellisuus

Kun WHO:lla on näin ylevä terveyden määritelmä, on vaikeaa ymmärtää, että terveydelle asetettuja tavoitteita latistetaan. Meillä on paljon paremmat edellytykset tavoitella hyvinvointia kuin toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa.

Ravitsemuksella on vaikutusta myös mieleen ja hyvinvoinnin tunteeseen

Syömisellä on vaikutusta mieleen. Esimerkiksi länsimaisen ruuan ja roskaruuan syöminen on yhdistetty suurempaan masennuksen riskiin, kun taas Välimeren ruokavalion mukaisesti syöminen vähentää masennuksen riskiä. Tieteellistä näyttöä yhteen vetävän koostetutkimuksen mukaan Välimeren ruokavalion hyvä noudattaminen on yhteydessä 32 prosenttia pienempään masennuksen riskiin (Psaltopoulou 2013).

Vaikkakin tutkimukset osoittavat, että masennus lisää taipumusta syödä epäterveellisiä lohturuokia, vaikutus on kaksisuuntainen. Huono ruokavalio myös alentaa mielialaa.

Lisäksi on niin, että Välimeren ruokavalio vähentää masennuksen riskiä vähentäessään tulehdusta, jonka tiedetään vaikuttavan masennuksen taustalla. Terveellinen ruokavalio myös vähentää masennuksen riskiä tarjotessaan riittävästi aivoille tarpeellisia ravintoaineita, esimerkiksi B-vitamiineja ja kalan pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja.

Aiemmin tässä blogissa pohdiskelin tutkimusnäytön valossa myös sitä, voiko ruokavaliolla olla suoranaista onnellistuttavaa vaikutusta. Tutkimukset viittaavat siihen, että lievää sellaista vaikutusta todella on.

Terveys on jatkumo, joka ulottuu pidemmälle kuin vain sairauden poissaoloon.
Terveys on jatkumo, joka ulottuu pidemmälle kuin vain sairauden poissaoloon.

Omien asenteittemme vaikutus onnellisuuteemme on varmasti suurin. Silti ei pidä väheksyä sitä, että myös terveellisellä ravinnolla voimme tukea omaa hyvinvoinnin tunnettamme. Kaikki keinot on järkevää ottaa käyttöön.

Lyhyen aikavälin vaikutukset auttavat motivoinnissa

Luultavasti Fogelholm väheksyi hyvän olon tavoittelemista päämääränä siksi, että hän pelkäsi sen olevan ristiriidassa kroonisten tautien ehkäisyn kanssa. Näkemykseni mukaan näin ei kuitenkaan ole. Tutkimukset viittaavat siihen, että varsinkin runsas tuoreiden vihannesten ja hedelmien syöminen yhdistyy parempaan mielialaan. Kun niiden syömisen tiedetään ehkäisevän myös kroonisia rappeutumissairauksia, esimerkiksi sydäntauteja, ei ole mitään hyvää syytä vastustaa hyvän olon tavoittelemista terveellisesti syömällä.

Ruokavalion hyvistä mielialavaikutuksista kannattaa puhua siksikin, että se motivoi ihmisiä syömään terveellisesti. Vaikka ihmisten yleisesti olisi järkevää ottaa kroonisten rappeutumissairauksien – varsinkin sydäntautien – ehkäisy huomioon omaa ruokavaliota suunnitellessaan, vain harva ajattelee niin pitkäjänteisesti ja vain harva koostaa ruokavalion pitkän tähtäimen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Paljon helpompaa on motivoida ihmisiä, jos voidaan osoittaa, että jo lyhyellä aikavälillä terveellisellä ruokavaliolla on suotuista vaikutusta mielialaan tai ulkonäköön, mistä aiheesta olen myös kirjoittanut.

Viitteet:

Gardner A, et al. Beyond the serotonin hypothesis: mitochondria, inflammation and neurodegeneration in major depression and affective spectrum disorders. Prog Neuropsychopharmacol Biol Psychiatry. 2011 Apr 29;35(3):730-43.

Harju J. Hyvä ravinto, onnellisempi mieli? Suomen Terveysravinto -blogi, 13.4.2015.

Harju J. Kauneusruokaa. Suomen Terveysravinto -blogi. 18.5.2015.

Maailman terveysjärjestön perussääntö. Finlex.

Onninen O. ”Hyvä olo on eri asia kuin terveys.” Image. 26.4.2016.

Psaltopoulou T, et al. Mediterranean diet, stroke, cognitive impairment, and depression: A meta-analysis. Ann Neurol. 2013 Oct;74(4):580-91.

White BA, et al. Many apples a day keep the blues away–daily experiences of negative and positive affect and food consumption in young adults. Br J Health Psychol. 2013 Nov;18(4):782-98.

Onko neitsytkookosöljy haitallista sydämelle ja kannattaako sitä syödä?

Kookosöljyn suhteen kannat ovat vahvasti polarisoituneet. Varsinkin raakaruuasta ja superfoodeista innostuneet hypettävät sen terveellisyyttä. Toisaalta ravitsemusterapeutit näyttävät kallistuvan sille kannalle, että kookosöljy on lievästi haitallista ja ainakin haitallisempaa kuin margariinit.

Kookosöljystä on julkaistu hiljattain systemaattinen tieteellinen katsausartikkeli (Eyres 2016). Voisi kuvitella, että se olisi tuonut selkoa kysymykseen neitsytkookosöljyn terveellisyydestä. Katsaus jättää asian kuitenkin aivan yhtä epäselväksi kuin se oli aiemminkin, ja katsauksessa on paljon heikkouksia. Perustelen seuraavassa miksi.

Eräs katsauksen ongelma on, että tieteellisen näytön yhteen vetäminen jää siinä puolitiehen. Katsauksessa kerrotaan aivan oikein luonnonkansojen kookoksen käyttöä koskevista tutkimuksista. Niissä on havaittu, että luonnonkansat saavat kookoksen tyydyttynyttä rasvaa hyvin paljon mutta siitä huolimatta sydäntaudit ovat heillä likimain tuntemattomia.

Thaimaalainen kookosmaitokeitto, jossa simpukoita ja vihanneksia.
Thaimaalainen kookosmaitokeitto, jossa katkarapuja ja vihanneksia.

 

Luonnonkansojen elämäntavat tietysti poikkeavat paljon teollistuneesta länsimaailmasta. Silti kookoksen harmittomuutta puoltaa se, että perinteisesti elävillä luonnonkansoilla erittäin runsaskaan kookoksen käyttö ei lisää sydänriskiä. Tämän kookoksen käyttöä puoltavan väestötason näytön tutkijat jättävät lähes täysin huomiotta; he suhtautuvat siihen kuin sillä ei olisi yhtään mitään painoarvoa. Yksipuolisesti he tukeutuvat suosituksissaan vain lyhytaikaisiin kontrolloituihin tutkimuksiin, joissa on tutkittu kookosrasvan vaikutusta veren kolesteroliarvoihin.

Myös siinä tieteellisessä näytössä on ongelmia, johon tutkijat ovat tukeutuneet.

Kookosöljyn lauriinihappo käyttäytyy elimistössä toisin kuin muut tyydyttyneet rasvat

Kookosöljy sisältää noin 50-prosenttisesti lauriinihappoa, joka on keskipitkäketjuinen tyydyttynyt rasvahappo. Edellä mainitussa katsausartikkelissa väitetään, että lauriinihappo käyttäytyisi elimistössä lähes samoin kuin muutkin tyydyttyneet rasvat. Tässä väitteessään kirjoittajat tukeutuvat yli 20 vuotta sitten tehtyyn kokeeseen, jossa lauriinihapon lähteenä käytettiin synteettisesti valmistettua öljyä, jossa oli enemmän öljyhappoa kuin lauriinihappoa (Denke 1992).

On mielestäni kömpelöä, että kookosöljyä vastaan argumentoidaan tutkimuksella, jossa käytettiin synteettistä rasvaa, joka ei edes enimmäkseen ollut lauriinihappoa. Edes tutkimuksissa ei pitäisi käyttää synteettisiä rasvoja, koska ne eivät välttämättä käyttäydy samoin kuin luonnolliset:

”On mahdollista, että synteettisten rasvojen käyttö on vaikuttanut näihin yhtäpitämättömiin tuloksiin. Synteettisessä rasvassa rasvahapot sijoittuvat satunnaisesti glyserolirunkoon, kun taas luonnollisissa rasvoissa jakautuma riippuu rasvan lähteestä…” (Temme 1996).

Lauriinihapon metabolia
Lauriinihappo imeytyy pääasiassa porttilaskimon kautta suoraan maksaan eli se käyttäytyy toisin kuin muut tyydyttyneet rasvat. Korostus JH. Lähde: Flock MR, Kris-Etherton PM. Diverse physiological effects of long-chain saturated fatty acids: implications for cardiovascular disease. Curr Opin Clin Nutr Metab Care. 2013 Mar;16(2):133-40.

Päinvastoin kuin Eyres ym. väittävät katsauksessaan, kookosöljyn eniten sisältämä rasvahappo lauriinihappo käyttäytyy elimistössä eri tavalla kuin muut tyydyttyneet rasvahapot:

”Kookosöljy metaboloidaan nopeasti, koska se imeytyy helposti ja lauriinihapon kuljetus on vaivatonta. Yksityiskohtaiset tutkimukset osoittavat, että suurin osa syödystä lauriinihaposta kulkeutuu suoraan maksaan, jossa se muunnetaan suoraan energiaksi ja muiksi metaboliiteiksi ennemmin kuin varastoidaan rasvaksi (Dayrit 2015).”

Lauriinihappo ei heikennä kolesterolisuhteita

Mensinkin laajan, 60 aiempaan kontrolloituun tutkimukseen perustuvan koostetutkimuksen mukaan lauriinihappo kohottaa eniten LDL-kolesterolia verrattuna muihin tyydyttyneisiin rasvoihin. Kuitenkin lauriinihappo pienensi kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhdetta sen ansiosta, että se kohotti eniten HDL-kolesterolia (Mensink 2003).

Tämä kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde ennustaa sydäntautiriskiä paremmin kuin pelkkä LDL-kolesteroli.

Raffinoitua kookosöljyä koskevilla tutkimuksilla ei voi osoittaa neitsytkookosöljyn haitallisuutta

Katsauksen laatijat eivät myöskään tee eroa neitsytkookosöljyn ja raffinoidun kookosöljyn välillä. Pyrkiessään osoittamaan, että kookosöljy on lievästi haitallista, he tukeutuvat tutkimuksiin, joissa ei ole mainittu käytetyn neitsytkookosöljyä. Niissä on siis todennäköisesti käytetty joko raffinoitua tai raffinoinnin lisäksi myös kovetettua kookosöljyä.

Se on iso puute, koska raffinoitua kookosöljyä koskevan näytön pohjalta ei voi vetää luotettavia johtopäätöksiä siitä, miten neitsytkookosöljy käyttäytyy elimistössä. Katsauksen alkupuolen sanankäänteistä voi kuitenkin päätellä, että juuri neitsytkookosöljyn nykyinen muodikkuus on saanut tutkijat laatimaan katsauksensa. Kun he ottavat kookosöljyyn lievän kielteisen asenteen tukeutumalla raffinoitua kookosöljyä koskeviin tutkimuksiin, tutkijat ampuvat vähän ohi maalin. He eivät ole osoittaneet, että neitsytkookosöljy on haitallista.

Neitsytkookosöljyllä ja raffinoidulla kookosöljyllä on merkittäviä eroja

Ennen nykyistä kookosöljybuumia perinteisesti myynnissä ollut kookosöljy on ollut raffinoitua kookosrasvaa, kopraöljyä. Tämä raffinoitu kookosöljy valmistetaan siten, että kuivatusta kookoksesta erotetaan öljy noin 200 asteen lämpöä käyttäen. Sen jälkeen öljy raffinoidaan eli puhdistetaan kemiallisesti, valkaistaan ja deodoroidaan eli muutetaan hajuttomaksi.

Neitsytkookosöljy sen sijaan valmistetaan tuoreesta, kypsästä kookoksesta ja se prosessoidaan mekaanisin ja luonnollisin keinoin.

Samoin kuin ekstraneitsytoliiviöljy voidaan analyyttisin menetelmin erottaa raffinoidusta oliiviöljystä, myös neitsytkookosöljy voidaan erottaa kopraöljystä ja raffinoidusta kookosöljystä.

Valmistustapansa ansiosta neitsytkookosöljyssä on enemmän pieniä terveydelle hyödyllisiä osatekijöitä, kuten skvaleenia, E-vitamiineja, kasvisteroleita ja polyfenoleita. Viime mainittuja voi neitsytkookosöljyssä olla jopa seitsemän kertaa enemmän kuin raffinoidussa kookosöljyssä, vaikkakin polyfenolien määrä vaihtelee riippuen kookospähkinän lajikkeesta.

Verrattuna raffinoituun kopraöljyyn neitsytkookosöljyllä on eläinkokeissa havaittu olevan edullisia vaikutuksia kolesteroliarvoihin ja triglyserideihin. Lisäksi neitsytkookosöljy lisää antioksidanttientsyymien aktiivisuutta ja vähentää LDL-kolesterolin hapettumista verrattuna kopraöljyyn (Nevin 2004).

Myöskään verrattuna tyydyttymättömiin rasvoihin neitsytkookosöljy ei näytä vaikuttavan epäedullisesti kolesterolisuhteisiin. Pienessä satunnaistetussa ristikkäistutkimuksessa 12 naista käytti päivittäin joko 30 grammaa neitsytkookosöljyä tai saman verran safloriöljyä. Tuloksena havaittiin, että neitsytkookosöljyn käytöllä oli neutraali vaikutus kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhteeseen (Harris 2015).

Lisäksi samassa tutkimuksessa neitsytkookosöljyn käyttö alensi interleukiini-1-betaa. Se on tulehdustekijä, joka on yhdistetty muistin heikkenemiseen ja nivelruston hajoamiseen.

Neitsytkookosöljyn kopraöljyä edullisempaa vaikutusta kolesterolitasoihin pidetään tutkimuskirjallisuudessa neitsytkookosöljyn sisältämien polyfenolien ansiona.

Kookosmaito on harmitonta

Polynesialaisten keskuudessa tehdyt väestötutkimukset viittaavat mielestäni siihen, että kookos on runsaastikin nautittuna sydämelle harmitonta. Kannattaa kuitenkin huomata, että luonnonkansat ovat käyttäneet kookosta yleensä tuoreeltaan raastettuna kookoksena tai kookoskermana, ei kookosöljynä. Luonnonkansat ovat siis suosineet kokonaista ruoka-ainetta, eivät kookoksesta eristettyä öljyä.

Kookosmaitoa suosivat polynesialaiset ovat lisäksi syöneet runsaasti kalaa, josta he ovat saaneet pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja.

Luonnonkansat ovat käyttäneet kookosta raastettuna ja kookoskermana, ei eristettynä öljynä.
Luonnonkansat ovat käyttäneet kookosta raastettuna ja kookoskermana, ei eristettynä öljynä.

 

Tutkimustietojen perusteella sanoisin, että kookosmaitoa voi käyttää ruuanlaitossa niin paljon kuin se kulinaristisesti on tarpeen. Näin voi tehdä ilman, että on syytä huolestua sen haitallisuudesta sydämelle. Jos esimerkiksi pidät thaimaalaisista kookosruuista, niitä voi hyvin laittaa ilman, että tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa. Kookosmaitoa haitallisempaa thaimaalaisissa ruuissa ovat lisätty sokeri ja valkoinen lisukeriisi. Ehdottaisinkin lisätystä sokerista luopumista ja valkoisen riisin korvaamista esimerkiksi täysjyväriisillä tai kvinoalla.

Vaikka luonnonkansoilla kookoksen käyttö ei ole johtanut sydänsairauksiin, en pidä perusteltuna eristetyn kookosöljyn runsasta käyttöä esimerkiksi siten, että sitä syötäisiin lusikalla tai lisättäisiin ruokiin vain siksi, että saadaan enemmän kookosöljyä.

Kookosöljyn käyttöä tulee arvioida suhteessa muihin vaihtoehtoihin

Rasvojen terveellisyyttä on hyvä arvioida suhteessa toisiinsa, koska ne käytännössä ovat vaihtoehtoja toisilleen. Ekstraneitsytoliiviöljyn terveellisyyttä puoltava tieteellinen näyttö on nykyisin niin vahvaa, että sitä kannattaa suosia ennemmin kuin neitsytkookosöljyä.

Oliiviöljyn vaikutusta käsittelevien koostetutkimusten mukaan oliiviöljyn käyttö on yhteydessä pienempään syöpäriskiin sekä pienempään sydän- ja kokonaiskuolleisuuteen, kun vertaillaan sitä eniten ja vähiten käyttäneitä (Psaltopoulou 2011, Schwingshackl 2014). Neitsytkookosöljyn terveellisyydestä ei ole mitään tähän verrattavissa olevaa näyttöä.

Mihin kookosöljy sopii

Jos neitsytkookosöljyä haluaa käyttää, sitä kannattaa käyttää sellaisiin tarkoituksiin, joihin se sopii parhaiten. Kookosöljy kestää hyvin paistamista. Se ei hapetu paistettaessa herkästi eikä siihen muodostu haitallisia aldehydeja. Näin ollen kookosöljyä voi käyttää satunnaisesti sellaisten ruokien paistamiseen, joihin sen maku sopii. Käyttöä pääasiallisena ruokaöljynä en kuitenkaan suosittele. Syy on juuri edellä mainitsemani eli se, että neitsytkookosöljy ei terveellisyydessä vedä vertoja ekstraneitsytoliiviöljylle.

Herkullinen neitsytkookosöljy sopii hyvin myös raakakakkujen valmistukseen. Raakakakut ovat paistamatta valmistettuja leivonnaisia. Raaka-aineittensa ja valmistustapansa ansiosta raakakakut ovat terveellisempiä kuin tavalliset paistetut leivonnaiset, joiden pääasialliset raaka-aineet ovat epäterveellisiä: valkoisia jauhoja, sokeria, voita ja margariinia.

Lisäksi neitsytkookosöljy sopii hyvin oil pullingiin ja ihonhoitoon. Oil pullingissa kookosöljyä (1 rkl) purskutellaan suussa noin 15 minuutin ajan, yleensä aamuisin. Sen jälkeen öljy syljetään pois ja hampaat harjataan. Oil pulling vähentää suun haitallisia bakteereja ja ienten tulehdusta (Thaweboon 2011). Säännöllisesti tehtynä se myös valkaisee hampaita lievästi.

Kirjoitusta päivitetty lähteiden osalta 9.12.2020.

Viitteet:

Dayrit FM. Lauric acid is a medium-chain fatty acid, coconut oil is a medium-chain triglyceride. Philipp J Sci. 2014 Dec;143(2):157-166.

Dayrit FM. The properties of lauric acid and their significance in coconut oil. J Am Oil Chem Soc. 2015 Jan;92(1);1-15.

Eyres L, et al. Coconut oil consumption and cardiovascular risk factors in humans. Nutr Rev. 2016 Apr;74(4):267-80.

Flock MR, Kris-Etherton PM. Diverse physiological effects of long-chain saturated fatty acids: implications for cardiovascular disease. Curr Opin Clin Nutr Metab Care. 2013 Mar;16(2):133-40.

Harris M, et al. The impact of virgin coconut and safflower oils on lipids and cytokines in postmenopausal women.  The FASEB Journal.  April 2015, vol. 29 no. 1 Supplement 923.2.

Lindeberg S, et al. Age relations of cardiovascular risk factors in a traditional Melanesian society: the Kitava Study. Am J Clin Nutr. 1997 Oct;66(4):845-52.

Lindeberg S, Lundh B. Apparent absence of stroke and ischaemic heart disease in a traditional Melanesian island: a clinical study in Kitava. J Intern Med. 1993 Mar;233(3):269-75.

Khaw KT, et al. Randomised trial of coconut oil, olive oil or butter on blood lipids and other cardiovascular risk factors in healthy men and women. BMJ Open. 2018 Mar 6;8(3):e020167.

Lockyer S, Stanner S. Coconut oil – a nutty idea? Nutr Bull. 2016 Mar;41(1):42-54.

Mensink RP, et al. Effects of dietary fatty acids and carbohydrates on the ratio of serum total to HDL cholesterol and on serum lipids and apolipoproteins: a meta-analysis of 60 controlled trials. Am J Clin Nutr. 2003 May;77(5):1146-55.

Nevin KG, Rajamohan T. Beneficial effects of virgin coconut oil on lipid parameters and in vitro LDL oxidation. Clin Biochem. 2004 Sep;37(9):830-5.

Prior IA, et al. Cholesterol, coconuts, and diet on Polynesian atolls: a natural experiment: the Pukapuka and Tokelau island studies. Am J Clin Nutr. 1981 Aug;34(8):1552-61.

Psaltopoulou T, et al. Olive oil intake is inversely related to cancer prevalence: a systematic review and a meta-analysis of 13,800 patients and 23,340 controls in 19 observational studies. Lipids Health Dis. 2011 Jul 30;10:127.

Schwingshackl L, Hoffmann G. Monounsaturated fatty acids, olive oil and health status: a systematic review and meta-analysis of cohort studies. Lipids Health Dis. 2014 Oct 1;13:154.

Seneviratne KN, Dissanayake DMS. Variation of phenolic content in coconut oil extracted by two conventional methods. Inter J Food Sci Technol. 2008; 43: 597-602.

Srivastava Y, et al. Hypocholesterimic Effects of Cold and Hot Extracted Virgin Coconut Oil (VCO) in Comparison to Commercial Coconut Oil: Evidence from a Male Wistar Albino Rat Model. Food Sci Biotechnol. 2013 Dec;22:1501-8.

Stanhope JM, et al. The Tokelau Island Migrant Study: serum lipid concentration in two environments. J Chronic Dis. 1981;34:45.

Temme EH, et al. Comparison of the effects of diets enriched in lauric, palmitic, or oleic acids on serum lipids and lipoproteins in healthy women and men. Am J Clin Nutr. 1996 Jun;63(6):897-903.

Thaweboon S, et al. Effect of oil-pulling on oral microorganisms in biofilm models. Asia J Public Health. 2011; 2(2): 62-66.

Glutationi – tärkeä antioksidantti

Antioksidantteja on niin ravinnosta saatavia, kuten C-vitamiini, kuin kehomme itsensä valmistamiakin. Glutationi on tärkein kehomme valmistama antioksidantti. Lisäksi saamme sitä jonkin verran ravinnosta.

Välimeren ruokavalio hyvänä glutationin lähteenä

Professori Artemis Simopoulos on tunnettu Välimeren ruokavalion tutkija. Hän kirjoittaa tieteellisessä artikkelissaan, että kreetalaisesta Välimeren ruokavaliosta saadaan runsaasti tunnettujen antioksidanttien lisäksi myös glutationia. Hän kuvaa sitä elimistöä puolustavaksi aineeksi, joka on antioksidantti ja poistaa myrkkyjä elimistöstä (Simopoulos 2001).

Simopoulos kertoo tutkimusten osoittavan, että ruokavalion glutationi imeytyy ruuansulatuskanavasta, ja siten glutationi parantaa ihmisten antioksidanttitilannetta.

Glutationi voi suojata soluja karsinogeenisilta eli syöpää aiheuttavilta prosesseilta useilla tavoilla:

  1. Glutationi vaikuttaa antioksidanttina.
  2. Glutationi sitoutuu mutageenisiin kemiallisiin yhdisteisiin.
  3. Glutationi auttaa ylläpitämään muiden antioksidanttien, kuten C- ja E-vitamiinien sekä beetakaroteenin, tasoja hyvinä.
  4. Glutationi osallistuu DNA:n synteesiin ja korjaukseen.
  5. Glutationi parantaa immuniteettia.

Kreetalaisesta Välimeren ruokavaliosta saadaan glutationia esimerkiksi portulakasta (Portulaca oleracea) ja pinaatista. Pinaattia syödään Kreetalla esimerkiksi piiraissa ja portulakkaa käytetään salaattivihanneksena.

Portulakkaa salaatissa. Se kasvaa myös Suomessa, ja sitä viljeltiin Pohjolassa jo keskiajalla mutta sittemmin se unohdettiin.
Portulakkaa salaatissa. Se kasvaa myös Suomessa, ja sitä viljeltiin Pohjolassa jo keskiajalla mutta sittemmin se unohdettiin.

 

Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että portulakka sisältää runsaasti myös alfalinoleenihappoa, kasvikunnan omega-3-rasvahappoa. Portulakka kasvaa myös Suomessa. Ravitsemuksellisista syistä toivon, että sitä alettaisiin viljellä myyntiin.

Välimeren ruokavalio parantaa kehon antioksidanttitilannetta

Kaksosilla tehdyt tutkimukset ovat siitä ansiokkaita, että niissä voidaan erottaa melko luotettavasti ympäristötekijöiden vaikutus perinnöllisistä tekijöistä.

Amerikkalaisessa kaksostutkimuksessa selvitettiin Välimeren ruokavalion noudattamisen yhteyttä oksidatiiviseen stressiin (Dai 2008).

Liiallisen oksidatiivisen stressin torjuminen on tärkeää, koska se on yhdistetty esimerkiksi valtimotaudin kehittymiseen ja sydäntautiriskiin (Madamanchi 2005).

Oksidatiivisen stressin markkerina eli osoittajana käytettiin tutkimuksessa pelkistetyn glutationin ja hapettuneen glutationin suhdetta (GSH/GSSG-suhde). Mitä korkeampi tuo suhde tutkittavilla on, sitä vähemmän heillä on oksidatiivista stressiä.

Tuloksena havaittiin, että mitä paremmin tutkittavat noudattivat Välimeren ruokavaliota, sitä vähemmän heillä oli oksidatiivista stressiä. Kutakin yhden yksikön lisäystä kohden Välimeren ruokavalion noudattamisessa pelkistetyn glutationin ja hapettuneen glutationin suhde parani seitsemällä prosentilla. Tutkijat totesivatkin:

”Havaitsimme vahvan käänteisen yhteyden Välimeren ruokavalion noudattamisen ja oksidatiivisen stressin välillä mitattuna GSH/GSSG-suhteella…”

Tutkijat totesivat oksidatiivisen stressin olleen tutkimuksessa riippumaton laajasta joukosta tunnettuja sydäntaudin riskitekijöitä. Lisäksi tutkijat liittivät vähäisemmän oksidatiivisen stressin vähäisempään tulehdukseen todeten, että nämä ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa.

Tutkijat tulkitsivat tuloksiaan muun muassa siten, että Välimeren ruokavaliosta saaduilla muilla antioksidanteilla (esim. polyfenoleilla) oli säästävä vaikutus siihen, miten elimistö käytti glutationia ja miten paljon hapettunutta glutationia muodostui.

Loppupäätelmissään tutkijat totesivat löydöstensä tukevan olettamusta, että Välimeren ruokavaliolla on sydäntä suojaavaa vaikutusta oksidatiivista stressiä alentavan vaikutuksensa ansiosta.

Miksi glutationiin on kiinnitetty niin vähän huomiota?

Glutationi on harvinaisen vähän tunnettu antioksidantti siihen nähden, miten tärkeä se on. Se on jäänyt pahasti tunnetumpien antioksidanttien, kuten C-vitamiinin ja E-vitamiinin sekä nykyisin myös polyfenolien, jalkoihin. On myös ajateltu, että se ei juuri imeydy.

Glutationia voi kohottaa heraproteiinilla ja ravintolisillä

Aiemmin on luultu, että glutationi ei juurikaan imeydy ravintolisistä. Siksi glutationi on aika lailla unohdettu. Lähinnä glutationi on muistettu silloin, kun on haluttu perustella tiettyjen muiden ravintolisien hyötyjä. Joidenkin ravintolisien käyttö kohottaakin välillisesti elimistön glutationitasoja.

Vesimeloni on yksi parhaista glutationin lähteistä.
Vesimeloni on yksi parhaista glutationin lähteistä.

 

Elimistön glutationitasoja kohottavat hyvin erityisesti:

  • heraproteiini
  • N-asetyylikysteiini (NAC)
  • alfalipoiinihappo (ei pidä sekoittaa alfalinoleenihappoon, joka on eri asia) ja
  • C-vitamiini
Glutationi imeytyy sittenkin ravintolisästä

Aiemmin on siis luultu, että glutationi ei imeydy ravintolisistä. Viime vuonna julkaistu kontrolloitu, kuusi kuukautta kestänyt tutkimus kuitenkin osoittaa luotettavasti, että glutationi imeytyy ravintolisistä. Tutkimus lisäksi osoitti, että glutationin käyttö kohottaa elimistön glutationitasoja.

Tutkimusryhmä koostui 54 terveestä, 30–79-vuotiaasta tupakoimattomasta tutkittavasta. Heidät satunnaistettiin kolmeen ryhmään siten, että he saivat päivittäin glutationia kapselissa joko 250 mg tai 1000 mg tai lumevalmistetta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää glutationilisän vaikutusta vereen, punasoluihin, plasmaan, imusoluihin sekä posken limakalvon soluihin.

Tuloksina havaittiin, että molemmat annokset glutationia kohottivat elimistön glutationitasoa sen jälkeen, kun ravintolisää oli käytetty 1, 3 tai 6 kuukautta. Veren glutationitaso kohosi alkutilanteeseen verrattuna 17 prosenttia ja punasolujen glutationitaso 29 prosenttia niillä, jotka olivat käyttäneet pienempää annosta kuuden kuukauden ajan. Niillä, jotka olivat käyttäneet suurempaa annosta kuuden kuukauden ajan, punasolujen, plasman ja imusolujen glutationitaso kohosi 30–35 prosenttia verrattuna alkutilanteeseen. Limakalvojen glutationitaso kohosi peräti 260 prosenttia suurempaa annosta käyttäneillä (Richie 2015).

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että glutationin käytöllä oli myönteistä vaikutusta: oksidatiivinen stressi väheni molemmissa sitä saaneissa ryhmissä. Se näkyi siten, että pelkistetyn glutationin suhde hapettuneeseen glutationiin parani.

Glutationin runsaasta saannista on hyötyä

Matalat glutationitasot on yhdistetty suurempaan riskiin sairastua moniin sairauksiin, esimerkiksi syöpään, sydäntauteihin, nivelreumaan ja diabetekseen. Nämä havaitut yhteydet puoltavat sitä, glutationitasot kannattaa pitää hyvinä ruokavaliolla.

Avokado on hyvä glutationin lähde.
Avokado on hyvä glutationin lähde.

 

Se onnistuu syömällä Välimeren ruokavalion mukaisesti sekä erityisesti siten, että suositaan glutationia sisältäviä ruokia. Myös se, että ruokavaliosta saadaan runsaasti polyfenoleita, karotenoideja ja antioksidanttivitamiineja, säästää glutationia ja auttaa pitämään sen tason korkeana.

Glutationin käytöstä ravintolisänä voi olla hyötyä

Ikääntyminen lisää oksidatiivista stressiä. Samaan aikaan glutationitasot alenevat ja hapettuneen glutationin määrä kasvaa. Glutationi voi siksi hidastaa ikääntymistä ja vähentää ikääntymiseen liittyvien sairauksien riskiä.

Glutationista voi olla hyötyä myös tietyissä sairauksissa. Esimerkiksi maksakirroosista ja hepatiitista kärsivien potilaiden glutationitasot ovat usein epänormaalin matalia. Glutationin puutetta on havaittu myös monilla keuhkosairauksista kärsivillä, ja keuhkot ovat erityisen herkkiä oksidatiivisen stressin aiheuttamille vaurioille.

Akuutisti sydänkohtauksesta kärsivillä ja valtimotaudista kärsivillä on havaittu glutationitasojen olevan matalia. Kun potilaille on annettu suonensisäisesti glutationia ennen ohitusleikkausta, se on parantanut leikkauksen jälkeistä munuaisten toimintaa ja sepelvaltimoiden virtausta.

Hermoston rappeutumissairauksissa oksidatiivinen stressi näyttelee tärkeää roolia. Esimerkiksi Parkinsonin taudissa glutationitasojen on havaittu olevan hyvin matalia.

Glutationia voidaan siis käyttää sairauksien hoidossa tukihoitona, mutta en suosittele omin päin käyttöä vakavissa sairauksissa. Mahdollisesta glutationin kokeilemisesta kannattaa sopia lääkärin kanssa.

Väsymysoireyhtymä, fibromyalgia ja ympäristöyliherkkyydet

Edellä mainittujen sairauksien lisäksi voi vielä mainita, että tohtori Martin L. Pall on laatinut hoitoprotokollan, jonka hän uskoo auttavan kroonisessa väsymysoireyhtymässä, fibromyalgiassa ja monikemikaaliherkkyydessä. Hoitoprotokollassa on monia elementtejä, ja yksi niistä on glutationilisän käyttö.

Monikemikaaliherkkyydestä tai sähköherkistä kärsivien glutationitasot (GHS) ovat alempia kuin verrokkien.
Monikemikaaliherkkyydestä tai sähköherkkyydestä kärsivien glutationitasot (GSH) ovat alempia kuin verrokkien.

 

Glutationin käyttöä monikemikaaliherkkyydessä puoltaa se, että siitä tai sähköherkkyydestä kärsivien glutationitasojen on havaittu olevan alempia terveisiin verrokkeihin nähden (De Luca 2014).

Glutationin turvallisuus

Glutationia pidetään hyvin turvallisena eikä haittavaikutuksia juuri ole.

Syöpähoito mainitaan joissain lähteissä glutationin käytön kontraindikaationa. Glutationi itsessään ehkäisee syöpää mutta on epäilty, että syöpähoidon aikana jotkin syöpäsolut voivat käyttää glutationia puolustaakseen itseään kemoterapiaa vastaan.

Annostelu ravintolisänä

Glutationia käytetään tyypillisesti annoksella 500 mg päivässä — suomalaisissa kaupoissa tosin myydään yleensä huomattavasti heikompia valmisteita. Glutationi voidaan ottaa aterian yhteydessä.

Glutationin parhaita lähteitä ruokavaliossa

Analyysitulokset glutationin määristä ruuissa ovat jossain määrin ristiriitaisia. Analyysitulosten ristiriitaisuus saattaa riippua glutationin analytiikan vaikeudesta. Analyysitulosten ristiriitaisuuden vuoksi glutationin määriä ei ole mielekästä yrittää ilmoittaa hyvin tarkasti.

Granaattiomenamehua kaupoista ostettaessa kannattaa ostaa vain sokeroimatonta, 100-prosenttista mehua.
Granaattiomenamehua kaupoista ostettaessa kannattaa ostaa vain sokeroimatonta, 100-prosenttista mehua.

 

Yleensä parhaina glutationin lähteinä ruokavaliossa mainitaan tuore parsa, avokado, pinaatti, portulakka, vesimeloni ja saksanpähkinät. Kohtalaisia lähteitä ovat papaija, kurkku, tomaatti, kurpitsa, porkkana, greippi, mansikat, appelsiini ja omena. Glutationia on näissä ruoka-aineissa 10–35 mg sataa grammaa kohti. (Jones 1992).

Granaattiomenamehun juominen kohottaa glutationitasoa sekä vähentää rasvojen ja proteiinien hapettumista. Myös oliivien ja oliiviöljyn fenoliset yhdisteet kohottavat elimistön glutationitasoa (Visioli 2009).

Lueteltuja ruoka-aineita miettiessä voi huomata, että ne ovat ennestäänkin terveellisinä pidettyjä. Tieto siitä, että niissä on myös glutationia, antaa lähinnä yhden lisäaiheen niiden suosimiseen.

Glutationia on pääasiassa kypsentämättömissä ruoka-aineissa; kuumentaminen tuhoaa glutationin melkein kokonaan. Tätä voikin jälleen pitää yhtenä raakaravintoa puoltavana tekijänä. Vaikka glutationi ei kestä kuumentamista, se kestää hyvin pakastamista.

Glutationia on melko paljon myös raa’assa lihassa, raakamaidossa ja raaoissa kananmunissa. Raakaa lihaa ja raakamaitoa en kuitenkaan hygieniasyistä suosittele. Suomalaisten raakojen kananmunien syönti on sen sijaan Eviran mukaan turvallista (niiden syömisessä kannattaa silti olla kohtuullinen, mm. siksi, että kananmunien sisältämä avidiini sitoo voimakkaasti biotiinia ja voi aiheuttaa tämän puutetta). Raa’assa kalassa glutationia on vain niukasti.

Ruoka-aineet kannattaa nauttia mahdollisimman tuoreina, sillä varastointi vähentää glutationin määrää.

Viitteet:

Aquilano K, et al. Glutathione: new roles in redox signaling for an old antioxidant. Front Pharmacol. 2014 Aug 26;5:196.

Dai J, et al. Association between adherence to the Mediterranean diet and oxidative stress. Am J Clin Nutr. 2008 Nov;88(5):1364-70.

De Luca C, et al. Metabolic and genetic screening of electromagnetic hypersensitive subjects as a feasible tool for diagnostics and intervention. Mediators Inflamm. 2014;2014:924184.

Flagg EW, et al. Dietary glutathione intake and the risk of oral and pharyngeal cancer. Am J Epidemiol. 1994 Mar 1;139(5):453-65.

Jones DP, et al. Glutathione in foods listed in the National Cancer Institute’s Health Habits and History Food Frequency Questionnaire. Nutr Cancer. 1992;17(1):57-75.

Madamanchi NR, et al. Oxidative stress and vascular disease. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2005 Jan;25(1):29-38.

Pall ML. How can we cure NO/ONOO-cycle diseases? Approaches to curing chronic fatigue syndrome/myalgic encephalomyelitis, fibromyalgia, multiple chemical sensitivity, Gulf War syndrome and possibly many others. Townsend Lett. 2010 Feb/Mar:75-84.

Rebrin I, Sohal RS. Pro-oxidant shift in glutathione redox state during aging. Adv Drug Deliv Rev. 2008 Oct/Nov;60(13-14):1545-52.

Richie JP Jr, et al. Randomized controlled trial of oral glutathione supplementation on body stores of glutathione. Eur J Nutr. 2015 Mar;54(2):251-63.

Samiec PS. et al. Glutathione in human plasma: decline in association with aging, age-related macular degeneration, and diabetes. Free Radic Biol Med. 1998 Mar 15;24(5):699-704.

Shimizu H, et al. Relationship between plasma glutathione levels and cardiovascular disease in a defined population: the Hisayama study. Stroke. 2004 Sep;35(9):2072-7.

Simopoulos AP. The Mediterranean diets: What is so special about the diet of Greece? The scientific evidence. J Nutr. 2001 Nov;131(11 Suppl):3065S-73S.

Ueno Y, et al. Dietary glutathione protects rats from diabetic nephropathy and neuropathy. J Nutr. 2002 May;132(5):897-900.

Visca A, et al. Oral reduced L-glutathione improves growth in pediatric cystic fibrosis patients. J Pediatr Gastroenterol Nutr. 2015 Jun;60(6):802-10.

Visioli F, et al. Olive phenolics increase glutathione levels in healthy volunteers. J Agric Food Chem. 2009 Mar 11;57(5):1793-6.

Wilber A (edit.). Glutathione: Dietary Sources, Role in Cellular Functions and Therapeutic Effects. Nova Science Pub Inc, 2015.

Uusimmat artikkelit

Blogin arkistot

Tilaajana saat ilmoituksen sähköpostiisi aina kun uusi blogikirjoitus julkaistaan.

Loading

Tietosuojaseloste

Haluan säilyttää blogissa myönteisen ilmapiirin. Kommenteissa saa esittää kriittisiäkin ajatuksia, mutta töykeät, loukkaavat ja jankkaavat kommentit poistetaan tai niitä ei julkaista. Pyydän ystävällisesti esiintymään omalla koko nimellä, jos kommentoit. Tervetuloa siis keskustelemaan hyvässä hengessä.

Seuraa Facebookissa