Helsingin smoothiebaarit testissä

Smoothieista eli noista tehosekoittimella nopeasti surautettavista pehmeistä juomista on tullut hyvin suosittuja varsinkin kaupungeissa.

Tavallaan tutustuin smoothieihin jo 1980-luvulla elävän ravinnon rantauduttua Suomeen. Silloin niitä nautittiin tuorekeittoina lautaselta. Nyt uudemman raakaruokaboomin aikana niitä juodaan pilleillä isoista laseista. Tehtyäni raakakeittoja ja smoothieita jo pitkään kotona tehosekoittimella päätin testata, minkä tasoista Helsingin smoothiebaarien tarjonta on.

Testini on aika subjektiivinen, koska kaikkien juomien ravintosisällöistä ei saa tarkkoja tietoja. Siksi arvioni perustuvat pitkälti makumieltymykseen ja arvioon paikkojen viihtyisyydestä.

Vertailun helpottamiseksi yritin valita smoothieita, jotka muistuttaisivat mahdollisimman paljon toisiaan. Halusin valita vertailuun vihannespitoisia smoothieita. Siihen minulla on ravitsemuksellinen syy.

Ajattelen, että ei ole kovin terveellistä tehdä hyvin hedelmäpainotteisia smoothieita, koska hedelmät on terveellisempää nauttia kokonaisina. Jos smoothie tehdään pääasiassa hedelmistä, glykeeminen kuorma kasvaa suureksi. Toisin sanoen verensokeria ja insuliinia kohottava vaikutus on turhan raju. Siksi haluan kannustaa pääasiassa vihanneksia sisältävien smoothieiden nauttimiseen.

Kokonaisuutena testin smoothiebaareista voi sanoa, että niiden taso on parempi kuin odotin. Yllätyin myönteisesti siitä, miten paljon raaka-aineissa suosittiin luomua. Lisäksi lähes kaikissa paikoissa palvelu oli hyvin ystävällistä.

 

???????????????????????????????
Smoothiebaarien juomat tarjotaan useimmiten muovimukeista.

 

Ekologisuusajattelua voisi smoothiebaareissa viedä pidemmälle siten, että smoothiet tarjoiltaisiin pestävistä astioista. Laseista juomien nauttiminen luo sitä paitsi laadukkaamman vaikutelman kuin jos juoma nautitaan muovimukeista. On vähän kummallista, että smoothiet tarjoillaan paikan päällä nautittaessa muoviastioista, sillä sellaisissakin tavallisissa kahviloissa ja lounasravintoloissa, joista saa take away -kahvin mukaan, paikan päällä nautittavat kahvit ja lounasannokset nautitaan yleensä pestävistä astioista. Miksi smoothieiden pitäisi olla tässä asiassa poikkeus huonoon suuntaan?

Vertailuni smoothiebaarien suurin ongelma on siinä, että smoothieiden makeusastetta ei ollut läheskään aina osattu säätää sopivaksi – makeutta joko puuttui tai sitä oli liikaa.

Toinen kriittinen asia on täyteläisyyden aste. Smoothie ei saisi jäädä vetisen oloiseksi ja laihaksi. Vetinen smoothie ei maistu hyvältä, ja laihuus herättää epäilyksen kitsastelusta raaka-aineissa.

Smoothiebaarit voisivat käyttää ravitsemusasiantuntijoiden apua smoothiensa reseptejä laatiessaan. Sillä voitaisiin varmistaa, että smoothieista tulisi ravitsemuksellisesti täysipainoisia.

Pidän smoothiebaareja tervetulleena ilmiönä, koska niissä voi nauttia pikaruokaa, joka ei ole epäterveellistä. Smoothieissa yhdistyvät usein terveellisyys ja herkullisuus. Onkin paljon parempi ajatus mennä juomaan kunnon smoothie kuin mennä syömään hampurilaisia tai donitseja. Parhaimmillaan ravitsemuksellisesti hyvin koostettu smoothie voi silloin tällöin korvata vaikkapa lounaan.

Seuraavien arvostelujen tähdet on annettu kokonaiskokemuksen, ei pelkän smoothien maun perusteella.

 

Jungle Juice Bar

???????????????????????????????
Jungle Juice Barin valttina on keskeinen sijanti Galleria Esplanad -kauppakeskuksessa.

 

Jungle Juice Bar sijaitsee hyvin keskeisessä paikassa Galleria Esplanad -kauppakeskuksessa Kluuvikadun ja Pohjoisesplanadin kulman tuntumassa. Siellä on kätevää pistäytyä esimerkiksi ostosmatkan lomassa.

Tilasin Jungle Juice Barissa vihreän Green Hornet -smoothien, jonka hinta oli korkeahko, 7,90 euroa. Sen ainesosat olivat ananas, päärynä, tammenlehtisalaatti, pinaatti, minttu, lime, omenamehu, hamppuproteiini, spirulina ja maca. Smoothieen olisi kuulunut myös jäitä mutta pyysin omani ilman niitä, koska en halunnut nauttia jäistä ruokaa. Ainesosista olivat luomua tammenlehtisalaatti, hamppuproteiini ja spirulina.

Yritykseni välttää juoman jäisyyttä ei oikein onnistunut, sillä ilman jäitäkin surautettu smoothie oli jääkylmää. Jäiset juomat voisivat sopia hellesäälle, mutta sellaisia on Suomessa kovin, kovin harvoin.

Maultaan smoothie oli OK. Ainesosien runsaudesta voisi saada mielikuvan, että smoothie olisi erityisen täyteläistä mutta sellaista vaikutelmaa ei nyt syntynyt. Ananas ja muut hedelmät maistuivat juomassa voimakkaimmin, ja rakenteessa oli pientä jauhoisuuden tuntua, mikä johtui ehkä hamppuproteiinista.

Jungle Juice Bar on hyvin siisti smoothiebaari mutta sijaitsee vähän kolkossa ikkunattomassa ympäristössä, jossa ei mielellään istu pidempään kuin juoman nauttimiseen menee aikaa. Viihtyisyyttä voisi parantaa käyttämällä sisustuksessa luonnonmateriaaleja ja viherkasveja.

Jungle Juice Bar, Galleria Esplanad, Aleksanterinkatu 40–42, Helsinki.

★★★☆☆

 

Silvopleen smoothie-baari

???????????????????????????????
Silvopleessa on monipuolinen valikoima smoothieita.

 

Silvoplee on tunnetuin siitä, että se on raakaravintoa tarjoava kasvisravintola. Sen lisäksi sieltä saa myös lämmintä kasvisruokaa ja siellä on myös pieni smoothiebaari.

Tilasin Vihreä-nimisen smoothien, joka sisälsi päärynää, avokadoa, pinaattia, minttua, viherjauhetta ja ripauksen sitruunasteviaa. Pyysin lisäksi smoothieen lisäksi hieman riisiproteiinia, koska muuten siinä ei olisi ollut juurikaan proteiinia. Tällaisen kokoonpanon hinnaksi muodostui tasan 7 euroa.

Maistoin smoothieta jo ennen riisiproteiinin lisäämistä. Juoma oli raikas, kuten ainesosien perusteella saattoi päätellä mutta maku jäi silti vaisuksi. Ennen kaikkea juoma olisi kaivannut hieman makeutta. Smoothieen ainesosaluettelon mukaan kuului sitruunasteviaa mutta sitä oli niin vähän, että se ei maistunut edes vähäisenä makeutena. Juoma olisi voinut olla myös jonkin verran täyteläisempi ja sakeampi.

Paria viikkoa aiemmin olin nauttinut Silvopleessa Proteiini-nimisen smoothien. Myös silloin tulin siihen tulokseen, että juoma olisi voinut olla makeampi, vaikka en yleensä mistään ylimakeasta pidäkään. Silloin smoothie oli koostumukseltaan täyteläinen, niin kuin pitääkin.

Silvopleen smoothieiden raaka-aineet ovat pääasiassa luomua. Esimerkiksi tässä testissä nauttimani Vihreän smoothien kaikki ainesosat pinaattia lukuun ottamatta olivat luomua – tosin juuri pinaatin olisi hyvä olla luomua, koska tavanomaisesti viljellyssä on usein torjunta-ainejäämiä.

Jotkin Silvopleen smoothiet sisältävät ”tocoa” eli riisinlesettä tokotrienolien lähteenä. Vaikkakin tokotrienolit ovat itsessään terveydelle hyödyllisiä E-vitamiinin muotoja, riisinleseestä on mitattu korkeita arseenipitoisuuksia. Näkemykseni mukaan riisinlesettä ei pitäisi sen vuoksi käyttää lainkaan – ei smoothiebaareissa eikä kotona!

Smoothieta pillillä imiessäni taustalla kuului hiljaa Neil Youngin Heart of Gold. Se loi mukavaa tunnelmaa muuten hieman läpikulkupaikkamaiseen baariin.

Silvoplee, Toinen linja 7, Helsinki

★★★★☆

 

SIS. Deli + Café

???????????????????????????????
SIS. Delin ikkunapöydistä on kivaa katsella kävelykadun elämää.

 

SIS. Deli on löytänyt kahvilalleen hyvän sijainnin: Se sijaitsee ydinkeskustassa Kalevankadun lyhyen kävelykatuosuuden varrella, aika lähellä Stockmannia ja Kolmen sepän patsasta. Sijaitessaan kävelykadun varrella kahvilassa ei ole juuri liikenteen melua, vaikka sijainti onkin keskeinen. Ikkunasta tai ulkopöydässä istuen on mukava katsella kävelykadun elämää.

Tilasin kahvilassa Elinvoima-smoothien, jonka aineosat ovat salaatti, kurkku, mango, omenamehu, sitruunamehu ja spirulina. Näistä omenamehu ja spirulina olivat luomua, muut ainesosat eivät. Smoothien hinta oli 5,80 euroa.

Juoman maku oli kohdallaan, ehkä paras vertailun juomista. Smoothien rakenne oli lievästi ohut mutta ei kuitenkaan vetinen. Juoma oli hyvin kylmä ja raikas. Tuli mieleen, että tämäkin smoothie sopisi parhaiten hellepäivän juomaksi – näin kylmää ei tekisi mieli juoda kylmällä ilmalla.

Ravitsemuksellisesti juoman koostamisessa oli puutteita – smoothiesta puuttui proteiinia. Juoma toki sisälsi himpun spirulinaa, proteiinipitoista makean veden levää, mutta sitä oli sen verran vähän, että smoothien proteiinimääräksi jäi SIS. Delin omienkin laskemien mukaan vain 2,3 grammaa smoothieta kohti. Sopiva ja helposti saavutettava proteiinimäärä smoothiessa voisi olla esimerkiksi 10 grammaa.

Smoothiesta puuttui myös rasvaa. Ainakin pieni määrä rasvaa olisi smoothieissa tarpeen mm. siksi, että se tehostaa rasvaliukoisten ravintoaineiden, kuten karotenoidien, imeytymistä (Unlu 2005).

Smoothieihin sopivat rasvan lähteiksi esimerkiksi avokado, kookosöljy tai ekstraneitsytoliiviöljy. Olen itse käyttänyt näitä kaikkia tehdessäni smoothieta. Pidän erityisesti avokadosta smoothieissa sen lisätessä mukavasti täyteläistä suuntuntumaa.

Heikkoutena SIS. Delin joissakin smoothieissa on liika makeus. Aiemmin olen syönyt siellä Protein Boost -smoothien, jossa oli niin paljon taatelia, että se oli yhtä makeaa kuin jäätelö! Äklömakeus ei maistu hyvältä, mutta se ei ole myöskään terveellistä, vaikka sokeri olisikin peräisin luonnollisista raaka-aineista.

Sisustus on SIS. Delissä selkeä ja kiva, ja taustamusiikkina soi miellyttävästi J. Karjalainen. Pieni miinus likaisista ja rasvaisista pöydistä.

Palvelu oli SIS. Delissä erittäin ystävällistä ja hymyileväistä!

SIS. Deli + Café, Kalevankatu 4, Helsinki

★★★★☆

 

La Torrefazione

???????????????????????????????
La Torrefazionen smoothiet ovat edullisia mutta kovin hedelmäpainotteisia.

 

La Torrefazione – tai lyhyesti vain Torre – ei ole varsinainen smoothiebaari mutta kelpuutin kahvilan vertailuun, koska täältäkin löytyy neljää erilaista smoothieta.

Valitsin smoothieista numero nelosen, koska se oli muiden smoothiebaarien vihanneksia sisältäviä versioita eniten muistuttava. Se sisälsi avokadoa, omenaa, banaania, minttua ja jogurttia. Mikään ainesosista ei ollut luomua. Hinta 5,40 euroa.

Smoothien maku oli OK, koostumus sopiva ja suuntuntuma lähes pehmeän pirtelömäinen. Myös makeusaste oli sopiva. Juoma oli kuitenkin kylmä ja sopisi sen vuoksi parhaiten lämpimän päivän välipalaksi.

Heikkoutena paikan smoothieissa on se, että kaikki ovat hedelmäpohjaisia; vihanneksia ei ainesosista löytynyt. Toivoisinkin, että Torre uusisi smoothielistansa niin, että tarjolla olisi myös vihanneksia sisältäviä pehmojuomia.

Arvelen kanta-asiakkaiden pitävän La Torrefazionesta hyvän kahvin lisäksi myös miljöön ansiosta. Sisustus luo paikkaan omanlaistaan hillittyä mannermaista tyyliä. Toisaalta kahvila on myös useimmiten täynnä ja aika rauhaton. Lisäksi asiakkaat käyttävät paljon langattomia laitteitaan, mikä voi häiritä muita asiakkaita.

La Torrefazione, Aleksanterinkatu 50, Helsinki

★★☆☆☆

 

Kippo

??????????????????????
Kippo panostaa laatuun ja siellä on smoothiebaarien ystävällisin palvelu.

 

Kippo sijaitsee Forumin yläkerrassa Kukontorilla. Jo ensisilmäyksellä Kippo erottui sympaattisesti muusta ympäristöstään – sen myyntitiski oli nikkaroitu rustiikin näköisestä puutavarasta.

Kipossa oli miellyttävää myös erittäin ystävällinen, hymyileväinen ja suorastaan valloittava palvelu.

Nautin Kipossa Green Thumb -nimisen smoothien, joka sisälsi banaania, avokadoa, vehnänorasta, pinaattia, kookosta, mantelimaitoa ja jäätä. Lisäksi pyysin smoothieen hamppuproteiinia, josta maksoin 90 senttiä lisää. Kaikkiaan smoothien hinnaksi tuli 7,20 euroa.

Jo tarttuessani pilliin huomasin, että smoothie oli täyttä tavaraa. Sillä oli hyvin täyteläinen rakenne eikä raaka-aineiden määrässä ollut säästelty. Myös maku oli hyvä mutta pienellä säätämisellä siitä olisi saanut vieläkin paremman. Esimerkiksi sitruunamehun lisääminen olisi tuonut smoothieen raikasta terää.

Nostan Kipolle hattua siitä, että kaikki smoothieiden (Kotus, apua, eikö tämän sanan taivutusta voisi helpottaa!) raaka-aineet – kotimaisia marjoja lukuun ottamatta – olivat myyjän mukaan luomua.

Kippo olisi saanut täydet viisi tähteä mutta paikan runsas matkapuhelintukiasemien ja Wi-Fi-verkon säteily, noin 3000 µW/m2 niin ulkona kuin sisälläkin, vähentää yhden tähden. Kukontorin tukiasemat posottavat aivan turhan kovalla teholla, paljon vähempikin riittäisi. Kiinteistön ylläpitäjälle ja teleoperaattoreille voisi antaa asiasta palautetta.

Kippo, Forum Kukontori, Mannerheimintie 14–20, Helsinki

★★★★☆

 

Viitteet:

Arsenic in your food. Our findings show a real need for federal standards for this toxin. Consumer Reports magazine. November 2012.

Hart A. Rice-based foods pose health concerns for infants and children say experts. Examiner.com. July 15, 2014

Sun GX, et al. Inorganic arsenic in rice bran and its products are an order of magnitude higher than in bulk grain. Environ Sci Technol. 2008 Oct 1;42(19):7542-6.

Unlu NZ, et al. Carotenoid absorption from salad and salsa by humans is enhanced by the addition of avocado or avocado oil. J Nutr. 2005 Mar;135(3):431-6.

 

Mansikoita sydämen suojaksi

Mansikoiden pääsatokauden alkaessa on sopiva aika puhua niiden terveyshyödyistä. Mansikoissa on terveellistä varsinkin se, että niissä on runsaasti fenolisia happoja, kuten ellagihappoa, ja flavonoideja, kuten kversetiiniä, kemferolia, antosyaaneja ja fisetiiniä.

Flavonoidien saanti on yhdistetty vähäisempään sydän- ja verisuonitautien riskiin suurissa väestötutkimuksissa. Myös marjojen syönti on yhdistetty pienempään sydäntautitapahtumien riskiin.

Lisäksi väestötutkimuksissa marjojen syönti on yhdistetty parempiin sydäntaudin riskitekijöiden arvoihin, ja mansikoita säännöllisesti syövillä on havaittu olevan hieman pienempi riski siihen, että tulehdusarvo CRP olisi korkea.

Mansikoita
Herkullisuuden lisäksi mansikat ovat myös terveellisiä.

 

Marjoissa on sinisiä, violetteja tai joskus myös punaisia antioksidantteina toimivia flavonoideja, antosyaaneja. Niiden runsas saanti on yhdistetty pienempään korkean verenpaineen riskiin. Antosyaanien runsas saanti on myös yhdistetty pienempään riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen. Antosyaanien lähteenä esimerkiksi mustikat, mustaherukat ja marja-aroniat ovat erityisen hyviä, mutta myös mansikat ovat melko hyvä lähde.

Mansikoiden vaikutusta sydäntaudin riskitekijöihin on nyt tutkittu myös uudessa kontrolloidussa tutkimuksessa. 60 tutkittavaa, jotka olivat pääasiassa naisia, satunnaistettiin syömään pakastekuivattuja mansikoita päivittäin 12 viikon ajan joko pieni tai suuri annos. Osa tutkittavista jätettiin molempien ryhmien kontrolliryhmiksi. Pakastekuivattuja mansikoita käytettiin tutkimuksessa sen vuoksi, että tämä säilöntämenetelmä säilyttää hyvin tuoreiden mansikoiden ravintoarvot (Basu 2014).

Tuloksena havaittiin, että suurempi annos, 50 grammaa, pakastekuivattuja mansikoita alensi kokonaiskolesterolia ja LDL-kolesterolia sekä vaikutti myönteisesti LDL:n partikkelikokoon. Lisäksi molemmat annokset mansikoita vähensivät rasvojen hapettumista ilmentävän malondialdehydin määrää. Se kertoo siitä, että mansikat toimivat hyvin antioksidantteina.

Sydänhyötyjen lisäksi muut tutkimukset viittaavat siihen, että mansikoilla on myös syöpää ehkäiseviä vaikutuksia. Eläinkokeissa mansikka on mustan vadelman, karhunvatukan, marja-aronian ja mustikan ohella vähentänyt ruokatorven ja paksusuolen kasvaimia.

Suomalaisessa tutkimuksessa on havaittu, että mansikkalajeista eniten terveydelle hyödyllisiä fenolisia yhdisteitä on Honeoye -lajikkeessa (lausutaan hanioi), joka on harmaahometta hyvin kestävä lajike, ja vähiten Senga senganassa. Sen sijaan tavanomaisesti viljellyn ja luomun välillä ei ole eroa flavonoidien määrässä, vaikka niin voisi odottaa.

Luomun valintaa puoltaa kuitenkin puhtaus eli se, että kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä. Silti mansikkaa ei pidä mielestäni jättää ostamatta, vaikka sitä ei löytäisi luomuna. Mansikan hyvät terveysvaikutukset painavat vaa’assa yleensä enemmän kuin torjunta-aineiden haitat.

Viitteet:

Basu A, et al. Freeze-dried strawberries lower serum cholesterol and lipid peroxidation in adults with abdominal adiposity and elevated serum lipids. J Nutr. 2014 Jun;144(6):830-7.

Cassidy A, et al. Habitual intake of flavonoid subclasses and incident hypertension in adults. Am J Clin Nutr. 2011 Feb;93(2):338-47.

Sesso HD, et al. Strawberry intake, lipids, C-reactive protein, and the risk of cardiovascular disease in women. J Am Coll Nutr. 2007 Aug;26(4):303-10.

Saksanpähkinöistä paljon hyötyä terveydelle

Pähkinöistä on selvää hyötyä terveydelle. Varsinkin pähkinöiden syönnin hyödyt sydämelle on osoitettu vakuuttavasti. Juuri viime viikolla julkaistiin uusi seurantatutkimusten pohjalta tehty koostetutkimus. Sen mukaan pähkinöiden syönti pienentää sepelvaltimotaudin riskiä noin 30 prosentilla ja kokonaiskuolleisuutta noin 15 prosentilla (Luo 2014).

Sydänterveyden lisäksi varsinkin saksanpähkinöiden syömisestä on paljon hyötyä myös muilla terveyden osa-alueilla. Ne näyttävätkin olevan aivan erityisen terveellisiä.

Saksanpähkinät ovat luultavasti sydämelle terveellisimpiä pähkinöitä.
Saksanpähkinät ovat luultavasti sydämelle terveellisimpiä pähkinöitä.

 

Saksanpähkinät parantavat sydänterveyttä

Viime kuussa julkaistun tieteellisen artikkelin mukaan saksanpähkinöiden syönti alentaa LDL-kolesterolia ja diastolista verenpainetta. Lisäksi niiden syöminen parantaa sydän- ja verisuoniterveydelle tärkeää endoteelin eli verisuonen sisäpinnan toimintaa. Kaiken lisäksi saksanpähkinät vähentävät elimistön hapettumisstressiä, parantavat joitakin tulehduksen merkkiarvoja sekä lisäävät kolesterolin takaisinkuljetusta.

Saksanpähkinöiden kolesterolia alentava vaikutus riippuu siitä, paljonko niitä syödään päivittäin. 84 grammaa saksanpähkinöitä päivässä on alentanut tutkimuksessa LDL-kolesterolia 16 prosenttia. Pienempi määrä, 42 grammaa päivässä, jonka nauttiminen tuntuisi myös pitkäaikaisesti helpommin toteutettavalta, on alentanut LDL-kolesterolia 9 prosenttia. Sekin on ihan hyvä parannus.

Pähkinöiden kolesterolia alentavan vaikutuksen katsotaan johtuvan pääasiassa niiden sisältämistä tyydyttämättömistä rasvoista, mutta ei pelkästään. Tarkemmin sanottuna saksanpähkinöiden LDL-kolesterolia alentavan vaikutuksen on osoitettu olevan sen ansiota, että niiden syömisen seurauksena LDL-kolesterolin sitoutuminen maksan HepG2-soluihin lisääntyy.

Kolesterolin alentumisen lisäksi saksanpähkinöitä sisältävät kontrolliruokavaliot ovat vähentäneet LDL-kolesterolin hapettumista, mikä sekin viittaa sydäntautiriskin vähenemiseen.

Kaiken kaikkiaan tutkijat totesivat, että ”saksanpähkinöiden pitkäaikaista syömistä voi suositella tärkeänä ravitsemuksellisena keinona parantaa sydänterveyttä.” (Kris-Etherton 2014)

Saksanpähkinät ehkäisevät syöpää

Saksanpähkinöillä on myös syöpää ehkäisevää vaikutusta, arvioidaan viime kuussa julkaistussa katsausartikkelissa (Hardman 2014). Siinä selostettiin asiaa koskevia eläintutkimuksia (sivumennen sanoen en pidä eläinkokeista, mutta kun niitä kuitenkin tehdään, niiden tuloksiin on järkevää tukeutua).

Hiirillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että saksanpähkinöiden lisääminen ruokavalioon vähentää syövän kasvua. Tutkijat tekivät kokeen, jossa he istuttivat ihmisen rintasyöpäsoluja hiireen. Rintasyövän kasvu hiirillä, jotka söivät saksanpähkinöitä ihmisannoksiksi muutettuna 56,6 grammaa päivässä, oli 80 prosenttia hitaampaa kuin kontrolliryhmällä.

Toisessa eläinkoemallissa saksanpähkinöiden syöminen on vähentänyt hiirten rintasyövän kasvua 60 prosentilla. Syövän kasvua ehkäisevä vaikutus vastaa tutkijoiden mukaan sitä, että ihmisillä rintasyövän kehitys viivästyisi noin yhdeksällä vuodella.

Saksanpähkinöiden on myös havaittu ehkäisevän eturauhassyöpää kahdessa hiirillä tehdyssä tutkimuksessa. Ensimmäisessä syöpää torjuva vaikutus selittyi sillä, että saksanpähkinät tukahduttivat IGF-1:tä. Tämä on kasvutekijä, joka on liitetty suurempaan eturauhassyövän riskiin.

Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että saksanpähkinöitä syöneiden hiirien, joille ei kehittynyt kasvaimia, F2-isoprostaaniarvot olivat puolta alempia. F2-isoprostaania pidetään oksidatiivisen stressin herkkänä osoittimena. Se viittaa siihen, että saksanpähkinät ovat vähentäneet hyvin oksidatiivista stressiä ja ovat torjuneet syöpää sitä kautta.

Saksanpähkinöistä on tunnistettu monia syöpää torjuvia ainesosia. Niissä on alfalinoleenihappoa (kasvikunnan omega-3-rasvahappo), E-vitamiineihin kuuluvaa gammatokoferolia, beetasitosterolia ja pedunkulagiinia, joka on ellagitanniineihin kuuluva fenolinen yhdiste.

Eläintutkimusten tuloksia tukee se, että saksanpähkinöiden on kontrolloidussa tutkimuksessa havaittu vaikuttavan myönteisesti miesten eturauhasen biologisiin merkkiarvoihin (Spaccarotella 2008).

Saksanpähkinät myös sisältävät runsaasti gammatokoferolia, jonka saanti on väestötutkimuksissa yhdistetty huomattavasti pienempään eturauhassyöpäriskiin (Helzlsouer 2000).

Jotta saksanpähkinöiden syöpää ehkäisevästä tehosta saataisiin vahvaa näyttöä, asiaa olisi tietysti hyvä tutkia vielä ihmisillä. Käytännön vaikeutena asiassa on kuitenkin se, että syövän kehittyminen on usein pitkä, jopa useita vuosikymmeniä kestävä prosessi.

On kuitenkin käynnistetty pilottitutkimus, jossa selvitetään sitä, voiko saksanpähkinöiden syöminen vaikuttaa geenien ilmentymiseen naisilla, joilla on diagnosoitu rintasyöpä. Tutkimuksen tuloksia vielä odotellaan.

Sattumaa tai ei, muodoltaan aivoja muistuttavat saksanpähkinät suojaavat myös aivoja.
Sattumaa tai ei, muodoltaan aivoja muistuttavat saksanpähkinät suojaavat myös aivoja.

 

Saksanpähkinät suojaavat aivoja

Saksanpähkinöistä on hyötyä myös aivojen terveydelle. Osaltaan hyödyt johtuvat siitä, että saksanpähkinät ylläpitävät sydän- ja verisuoniterveyttä, jonka tiedetään olevan yhteydessä aivojen terveyteen ja hyvään kognitioon.

Sen lisäksi on sekä eläimillä että ihmisillä tehtyjä tutkimuksia, jotka osoittavat suoraan, että saksanpähkinöiden syöminen parantaa aivotoimintaa (Poulose 2014).

Ikääntymiseen liittyy aivotoimintojen heikkenemistä. Sen taustalla on lisääntynyttä hapettumista solutasolla, myös aivoissa. Lisääntynyt oksidatiivinen stressi ja rasvojen hapettuminen saavat aikaan tulehduksellisen ketjun, joka johtaa vähittäiseen aivojen surkastumiseen ja aivosolujen kuolemaan. Se heikentää edelleen oppimista, päätöksentekokykyä, arvostelukykyä, ongelmanratkaisua ja muistia. Tällaista ikääntymiseen liittyvää aivotoimintojen heikkenemistä tapahtuu vaikka ihmisellä ei olisi mitään tunnistettavaa ja diagnosoitua hermoston rappeutumissairautta.

Useimpien tutkimusten mukaan saksanpähkinöiden hyödyt aivoille johtuvat pääasiassa siitä, että ne sisältävät runsaasti aivoille tarpeellisia monityydyttymättömiä rasvahappoja: linolihappoa ja alfalinoleenihappoa. Nämä auttavat ylläpitämään hermosolujen solukalvojen eheyttä ja vähentävät Alzheimerin tautiin liittyvää proteiinien yhteenkasautumista.

Sen lisäksi saksanpähkinät sisältävät runsaasti polyfenoleita – kasviyhdisteitä, jotka vähentävät tulehdusta ja oksidatiivista stressiä ikääntyvissä aivoissa.

Eläintutkimukset osoittavat, että ruokavalion täydentäminen saksanpähkinöillä parantaa koe-eläinten muistia, älykkyyttä ja motorisia toimintoja.

Eräässä noin kuukauden kestäneessä tutkimuksessa saksanpähkinöiden syöminen paransi rottien oppimista ja muistia sekä vähensi ahdistusta. Toisessa tutkimuksessa ruokavalio, joka sisälsi 2 tai 6 prosenttia saksanpähkinöitä, paransi rottien tasapainoa, koordinaatiota ja voimaa sekä työmuistia. Parhaat tulokset saatiin ruokavaliolla, joka sisälsi ihmisannoksiksi muutettuna noin 28 grammaa saksanpähkinöitä päivässä.

Pähkinöistä ja saksanpähkinöistä on havaittu olevan hyötyä aivoille myös ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa.

Hollantilaisessa Doetinchemin seurantatutkimuksessa pähkinöiden syönti oli yhteydessä parempaan kognitiiviseen tasoon ja vähäisempään muistin heikkenemiseen. Tutkimuksessa arvioitiin, että hyödyt aivotoiminnoille selittyvät pääasiassa pähkinöiden sydän- ja verenkiertoelimistöä suojaavalla vaikutuksella. Yleisesti on niin, että se, mikä on hyväksi sydämelle, on myös hyväksi aivoille.

Laajassa, kontrolloidussa PREDIMED-tutkimuksessa pähkinöillä täydennetty Välimeren ruokavalio paransi tutkittavien aivoperäisen hermokasvutekijän (BDNF) tasoja. Se on sikäli merkittävää, että tämä kasvutekijä ravitsee hermosoluja ja suojaa siten aivoja. BDNF myös ehkäisee ja jarruttaa tylsistymistä, Alzheimerin ja Parkinsonin tauteja. Pähkinöillä täydennettyä Välimeren ruokavaliota noudattaneet söivät päivittäin 30 grammaa pähkinöitä, joista 15 grammaa oli saksanpähkinöitä ja loput manteleita ja hasselpähkinöitä (Sánchez-Villegas 2011).

Saksanpähkinöistä on hyötyä myös nuorten ja terveiden aivotoiminnalle. Se nähtiin kahdeksan viikkoa kestäneessä kontrolloidussa tutkimuksessa, jossa 60 grammaa saksanpähkinöitä päivässä paransi nuorten yliopisto-opiskelijoiden verbaalista päättelykykyä.

Waldorfin salaaatti on perinteinen saksanpähkinää sisältävä ruoka. Salaatissa voisi olla saksanpähkinöitä enemmänkin kuin kuvassa näkyy.
Waldorfin salaaatti on perinteinen saksanpähkinää sisältävä ruoka. Salaatissa voisi olla saksanpähkinöitä enemmänkin kuin kuvassa näkyy.

 

Yhteenveto

On siis useita terveydellisiä syitä syödä saksanpähkinöitä. Itse suosittelen niiden syömistä ainakin useimpina päivinä viikossa. On vaikea sanoa, mikä olisi terveydelle sopiva optimimäärä mutta saksanpähkinöitä voisi nauttia esimerkiksi 30 grammaa päivässä, ja sen lisäksi haluttaessa jonkin verran myös muita pähkinöitä.

Kiinnitä huomiota tuoreuteen

Kannattaa pyrkiä ostamaan mahdollisimman tuoreita saksanpähkinöitä. Ne eivät saisi olla kovin keltaisia, sillä se on merkki eltaantumisesta, eikä haju saisi olla härskiintynyt. Saksanpähkinät murenevat herkästi ja murennuttuaan ne hapettuvat helposti, ja sen vuoksi on suositeltavaa ostaa pähkinöitä, jotka ovat mahdollisimman ehyitä. Pähkinät ovat melko kalliita mutta suhteellisen edullisesti saksanpähkinöitä saa esimerkiksi Lidlistä, jossa ne maksavat 4,79 e/200g.

Saksanpähkinöitä kannattaa nauttia käsittelemättöminä ja raakoina. Niiden herkät monityydyttymättömät rasvat eivät kestä paistamista.

Ruokia saksanpähkinöistä

Saksanpähkinät sopivat sellaisenaan erinomaisesti välipalana syötäviksi. Sen lisäksi ne sopivat hyvin salaattien lisukkeiksi. Olen itse aika usein laittanut pääruoaksi salaatteja, joissa on mustien papujen lisänä hieman saksanpähkinöitä. Jos saksanpähkinöiden maku ei miellytä sellaisenaan, voi kokeilla niiden lisäämistä smootheihin, jolloin maku peittyy.

Alla oleva Waldorfin salaatti on klassinen saksanpähkinää sisältävä lisäkesalaatti.

Waldorfin salaatti

1 ruukkujääsalaatti
100 g tummia viinirypäleitä
100 g sinihomejuustoa
1 dl raastettua juuriselleriä tai pilkottua varsiselleriä
pari kourallista saksanpähkinöitä
2 omenaa

Kastike:

2 dl luonnonjogurttia
2 tl juoksevaa hunajaa
1 rkl Dijon-sinappia
1 rkl sitruunamehua
loraus ekstra-neitsytoliiviöljyä
mustapippuria
jodioitua mineraalisuolaa

Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Revi salaatti, paloittele omenat ja sinihomejuusto, raasta selleri ja nostele ainekset salaattikulhoon. Ripottele päälle viinirypäleet ja pähkinät.

Aseta tarjolle ennen kastikkeen lisäämistä ja sekoita kastike sekaan vasta ruokailijoiden nähtyä kauniin salaatin.

Salaattiohje on kirjastani ’Luusto lujaksi elämäntavoilla’ (Atena 2011). Resepti on kirjassa sen vuoksi, että saksanpähkinöistä on hyötyä myös luustolle.

Viitteet:

Guasch-Ferré M, et al. Frequency of nut consumption and mortality risk in the PREDIMED nutrition intervention trial. BMC Med. 2013; 11: 164.

Hardman WE. Walnuts have potential for cancer prevention and treatment in mice. J Nutr. 2014 Apr;144(4):555S-60S.

Helzlsouer KJ, et al. Association between alpha-tocopherol, gamma-tocopherol, selenium, and subsequent prostate cancer. J Natl Cancer Inst. 2000 Dec 20;92(24):2018-23.

Kris-Etherton PM. Walnuts decrease risk of cardiovascular disease: a summary of efficacy and biologic mechanisms. J Nutr. 2014 Apr;144(4):547S-54S.

Luo C, et al. Nut consumption and risk of type 2 diabetes, cardiovascular disease, and all-cause mortality: a systematic review and meta-analysis. Am J Clin Nutr. 2014 May 21.

Poulose SM, et al. Role of walnuts in maintaining brain health with age. J Nutr. 2014 Apr;144(4):561S-6S.

Sánchez-Villegas A, et al. The effect of the Mediterranean diet on plasma brain-derived neurotrophic factor (BDNF) levels: the PREDIMED-NAVARRA randomized trial. Nutr Neurosci. 2011;14:195–201.

Spaccarotella KJ, et al. The effect of walnut intake on factors related to prostate and vascular health in older men. Nutr J. 2008 May 2;7:13.

Liika fosfori lisää suomalaisten kuolleisuutta

Sain kimmokkeen tähän aiheeseen eräästä Duodecim-lehdessä julkaistusta kehnosta artikkelista. Siinä annettiin kuva, että ruoan lisäaineet eivät olisi haitallisia. Sitä lukiessani minulle tuli ensimmäisenä mieleen moniin jalostettuihin ruokiin lisätty fosfori, jonka tiesin olevan haitallista.

Huono idea! Sulatejuustot sisältävät lisäaineena sulatesuoloja, joissa on fosforia. Se lisää haitallista ruokavalion fosforikuormaa.
Huono idea! Sulatejuustot sisältävät lisäaineena sulatesuoloja, joissa on fosforia. Se lisää haitallista ruokavalion fosforikuormaa.

 

Fosfori on elimistölle välttämätön mineraali. Sen keskimääräinen saanti länsimaissa on kuitenkin liiallista. Keskimäärin fosforin saanti on 2-3-kertaista 600–700 milligramman päivittäisiin saantisuosituksiin nähden, myös Suomessa.

Fosforin liikasaanti lisää kuolleisuutta

Uudet tutkimukset osoittavat, että fosforin liikasaanti on haitallista ja lisää kuolleisuutta. Uudessa 15 vuotta kestäneessä amerikkalaisessa seurantatutkimuksessa yli 1400 milligramman ylittävä päivittäinen fosforin saanti oli yhteydessä yli kaksi kertaa suurempaan kokonaiskuolleisuuteen yhden yksikön nousua kohden (Chang 2014).

Lisäksi ruoan fosforitiheys oli samassa tutkimuksessa yhteydessä myös suurempaan sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen.

Tutkimuksen keskusteluosuudessa esitettiin myös mekanismeja, joilla fosfori voi olla haitallista. Lisäksi tutkijat selvittivät tutkimuksessa, voisiko fosfori olla huonon ruokavalion markkeri, mutta niin ei ollut.

Riski siis alkoi kasvaa fosforin saannin ylittäessä 1400 milligrammaa päivässä. Tätä on hyvä verrata suomalaisten keskimääräiseen saantiin, joka on vielä runsaampaa kuin amerikkalaisten.

Naiset saavat fosforia Suomessa keskimäärin 1369 mg ja miehet keskimäärin 1694 mg (Finravinto 2012). Naisten keskimääräinen fosforin saanti on riskirajalla ja miehet saavat keskimäärinkin fosforia riskirajan ylittävän määrän. Kun vielä otetaan huomioon fosforinsaannin hajonta, käy selväksi, että yli puolet suomalaisista saa fosforia määrän, joka tuoreessa amerikkalaistutkimuksessa yhdistyi suurempaan kuolleisuuteen.

Ylenmääräinen fosforin saanti johtuu paljolti runsaasta maitotuotteiden käytöstä ja lihansyönnistä. Saanti on liiallista myös siksi, että elintarviketeollisuus käyttää fosfaattia runsaasti lisäaineena. Niistä fosfori imeytyy yli 90-prosenttisesti. Arvioidaan, että puolet ravinnon fosforista saadaan lisäaineista.

Liiallinen fosforin saanti on haitallista luustolle

Sen lisäksi, että liiallinen fosforin saanti kohottaa kokonaiskuolleisuutta, se on haitallista myös luustolle. Suomalainen Virpi Kemin väitöskirjatutkimus osoittaa, että liiallinen fosfori kohottaa lisäkilpirauhashormonin pitoisuutta, mikä puolestaan lisää luun resorptiota eli hajoamista.

Lisäksi fosforin liiallinen saanti suhteessa kalsiumiin aiheuttaa samaa. Tutkimuksessa katsottiinkin, että fosforin saannin vähentäminen olisi paikallaan suomalaisessa väestössä: ”Runsaan fosforin saannin vähentäminen näyttäisi olevan perustelua myös terveillä ihmisillä.” (Kemi 2010)

Turvallisen saannin yläraja liian korkea

Uudet tutkimustiedot runsaan fosforinsaannin yhteydestä korkeampaan kuolleisuuteen kyseenalaistavat vahvasti fosforin virallisen turvallisen saannin ylärajan, joka on Suomessa 5000 mg päivässä. Kun riskit alkavat kasvaa jo saannin ylittäessä 1400 mg, turvallisen saannin yläraja tulisi mielestäni asettaa tähän.

Älä käytä elintarvikkeita, joissa on lisättyä fosforia

Tärkein keino fosforin liiallisen saannin välttämiseksi on lopettaa kokonaan sellaisten elintarvikkeiden käyttö, joihin on lisätty fosforia lisäaineina. Pahimpia ovat sulatejuustot, mutta fosforia lisätään myös lihajalosteisiin ja kolajuomiin. Nämä eivät ole tarpeellisia elintarvikkeita ruokavaliossa, vaan sulatejuustojen sijaan on terveellisempää suosia perinteisiä kypsytettyjä juustoja.

Lihaleikkeleiden ja makkaroiden sijaan on terveellisempää syödä kokolihaa, tai leivän päälle voi levittää leikkeleiden sijaan esimerkiksi paputahnaa, avokadoa tai tahinia. Kolajuomat voi korvata esimerkiksi vedellä, kahvilla tai vihreällä teellä.

Fosforilisäaineita ovat esimerkiksi E450 fosfaatit, E 451 trifosfaatit, E 452 polyfosfaatit, E 338 fosforihappo, E 339 natriumfosfaatti ja E 343 magnesiumfosfaatti. En kuitenkaan kannata fosforin syynäämistä tuoteselosteista. Järkevämpää on korvata fosfaattia lisäaineena sisältävät elintarvikkeet kunnon ruoalla, koska sulatejuustot, lihajalosteet ja virvoitusjuomat eivät ole muutenkaan terveellisiä valintoja.

Maitotuotteiden fosforimäärässä on suuria eroja

Harva tietää, että maitotuotteiden kalsium-fosforisuhteissa on merkittäviä eroja. Raejuustossa ja rahkassa on paljon enemmän fosforia kuin kalsiumia. Raejuuston kalsium/fosfori-suhde on huono, 0,35. Rahkan kalsium/fosfori-suhde on lähes yhtä kehno, 0,61.

Näitä lukuja on hyvä verrata edamjuuston, maidon, jogurtin ja vastaaviin suhteisiin, joissa kalsiumia on enemmän kuin fosforia. Edamjuuston kalsium/fosfori-suhde on 1,75, jogurtin 1,52, maidon 1,33 ja viilin 1,32 (suhteet laskettu Finelin tietojen pohjalta).

Tiedot merkitsevät käytännössä sitä, että raejuustoa ja rahkaa syömällä muutat elimistösi kalsium/fosfori-suhdetta huonommaksi. Suosittelenkin, että suosit mieluummin esimerkiksi kypsytettyjä juustoja, jogurttia ja viiliä.

Lisää kasvikunnan tuotteiden osuutta ruokavaliossa

Yksi hyvä keino vähentää fosforin saantia on se, että korvataan osa eläinkunnan tuotteista kasvikunnan tuotteilla. Kasvikunnan tuotteissa fosfori on enimmäkseen fytaattina, josta se imeytyy huonommin kuin eläinkunnan tuotteista. Arvioidaan, että kasvikunnan tuotteiden fosforista vain alle puolet imeytyy (Kalantar-Zadeh 2010).

Fytaatilla on huono maine mineraalien imeytymistä vähentävänä ’antiravintoaineena’. Useimmille ihmisille on kuitenkin liiallisen fosforinsaannin rajoittamiseksi hyödyllistä, että fosforia imeytyy kasvikunnan tuotteista vähemmän. Lisäksi yhä lisääntyvä tieteellinen näyttö viittaa yhä vahvemmin siihen, että fytaatti ehkäisee syöpää.

Jotkut saavat liian vähän fosforia

Myös fosforin liian vähäinen saanti on mahdollista, vaikkakin se on paljon harvinaisempaa kuin liikasaanti. Yllä referoimassani yhdysvaltalaistutkimuksessa noin 17 prosenttia tutkittavista sai fosforia alle 700 mg päivässä, joka on sikäläinen saantisuositus, ja sen alittavaa määrää voi mielestäni pitää liian vähäisenä. Suomessa maitotuotteiden käyttö on yleisempää, minkä vuoksi fosforia liian vähän saavia on todennäköisesti vähemmän.

Liian vähäisen fosforinsaannin riskiryhmään kuuluvat erityisesti maitotuotteita kokonaan välttävät ja varsinkin vegaanit. Vegaanien kannattaisi tarkistaa, että kalsiumin lisäksi heidän ruokavalioonsa kuuluisi myös fosforin lähteitä, esimerkiksi siemeniä.

Ehkä yllättäen erityisessä riskiryhmässä ovat sellaiset osteoporoosia sairastavat ihmiset, jotka samanaikaisesti välttävät maitotuotteita, käyttävät kalsiumlisää ja syövät osteoporoosilääkkeitä. Heidän tulisi joko lisätä ruokavalioonsa vähintäänkin yksi annos maitotuotteita fosforin lähteeksi tai käyttää sellaista kalsiumlisää, jossa on mukana myös fosforia (Heaney 2002 ja 2004).

Ota huomioon myös muut tekijät

Fosforin määrä ei ole ainoa asia, jonka perusteella pitäisi arvioida ruokavaliota mutta se on yksi tärkeä aspekti, joka on hyvä ottaa huomioon. Jotta ei tulisi väärinkäsitystä, sanottakoon vielä selvästi, että fosforin saantia ei ole tarkoitus vähentää niin vähäiseksi kuin mahdollista. Pikemminkin on hyvä tarkistaa, että sen saanti ei ole liiallista. Useimmilla suomalaisilla se on.

Yhteenveto:

  • Vältä lisättyä fosforia: sulatejuustoa, lihajalosteita, kolajuomia ja leivinjauhetta
  • Pidä maitotuotteiden osuus ruokavaliossa 2-3 annoksessa päivässä
  • Käyttäessäsi maitotuotteita suosi viiliä, jogurttia ja kypsytettyjä juustoja
  • Vältä raejuustoa ja rahkaa, sillä niiden kalsium/fosfori-suhde on huono
  • Lisää kasvikunnan tuotteiden osuutta ruokavaliossa

Viitteet:

Chang AR, et al. High dietary phosphorus intake is associated with all-cause mortality: results from NHANES III. Am J Clin Nutr. 2014 Feb;99(2):320-7.

EFSA. Assessment of one published review on health risks associated with phosphate additives in food. EFSA Journal. 2013;11(11):3444.

Heaney RP1, Nordin BE. Calcium effects on phosphorus absorption: implications for the prevention and co-therapy of osteoporosis. J Am Coll Nutr. 2002 Jun;21(3):239-44.

Heaney RP. Nutrients, interactions and foods: the importance of source. Kirjassa Nutritional Aspects of Osteoporosis. Elsevier Academic Press 2004.

Itkonen ST, et al. Associations among total and food additive phosphorus intake and carotid intima-media thickness–a cross-sectional study in a middle-aged population in Southern Finland. Nutr J. 2013 Jul 10;12:94.

Kalantar-Zadeh K, et al. Understanding sources of dietary phosphorus in the treatment of patients with chronic kidney disease. Clin J Am Soc Nephrol. 2010 Mar;5(3):519-30.

Kemi V. Effects of dietary phosphorus and calcium-to-phosphorus ratio on calcium and bone metabolism in healthy 20- to 43-year-old Finnish women. Väitöskirjatutkimus. Helsingin yliopisto. 2010.

Kemi V, et al. Habitual high phosphorus intakes and foods with phosphate additives negatively affect serum parathyroid hormone concentration: a cross-sectional study on healthy premenopausal women. Public Health Nutr. 2009 Oct;12(10):1885-92.

Lamberg-Allardt C. Fosfori on sekä ravintoaine että lisäaine – onko liikasaanti haitallista? HY, Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos. 29.10.2012.

Weinsier RL, et al. Dairy foods and bone health: examination of the evidence. Am J Clin Nutr. 2000 Sep;72(3):681-9.

Paistaminen aiheuttaa Alzheimerin tautia

Minulla on ollut pitkään intuitiivinen tunne, että paistaminen ei ole terveellistä. Kolmisen vuotta sitten aloin seurata tutkimuksia paistamisessa syntyvistä glykosylaation lopputuotteista eli AGE-tuotteista. Tutkimukset ovat vahvistaneet epäilyksiäni, että paistaminen on haitallista.

Paistetussa pekonissa on erittäin paljon haitallisia AGE-tuotteita.
Paistetussa pekonissa on erittäin paljon haitallisia AGE-tuotteita.

 

Paistettaessa syntyvien AGE-tuotteiden haittoja

Runsaasti AGE-tuotteita sisältävä ruoka on haitallista, koska se lisää elimistön hapettumisstressiä, kohottaa tulehdusarvoja ja heikentää sydän- ja verisuoniterveydelle tärkeää endoteelin eli verisuonen sisäpinnan toimintaa. AGE-tuotteiden kerääntyminen aiheuttaa ajan myötä haitallisia muutoksia sydän- ja verenkiertoelimistöön. Se näkyy valtimoiden kovettumisena, häiriöinä sydänlihaksen rentoutumisessa ja plakkien muodostumisena valtimoihin.

AGE-tuotteiden saanti on yhdistetty esimerkiksi sydän- ja munuaissairauksiin, insuliiniresistenssiin, diabetekseen, dementiaan ja sarkopeniaan (lihaskato). Niiden ajatellaan myös aiheuttavan ennenaikaista ikääntymistä. AGE-tuotteet eivät tietenkään ole näiden ainoa aiheuttaja, mutta ne ovat merkittävä tekijä muiden ohella.

AGE-tuotteet aiheuttavat myös Alzheimerin tautia

Nyt uusi kaksiosainen tutkimus vahvistaa aiempaa epäilystä, että AGE-tuotteet aiheuttavat myös Alzheimerin tautia. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa runsaasti AGE-tuotteita ravinnossaan saaneiden hiirien aivoihin kerääntyi amyloidiproteiineja ja niiden kognitiivinen taso laski – hiirillä toisin sanoen leikkasi hitaammin. Niillä hiirillä, jotka olivat saaneet ravinnostaan vain vähän AGE-tuotteita, amyloidia ei muodostunut aivoihin.

Hiirillä tehty tutkimus ei olisi yksin ehkä kovin vakuuttava mutta tuloksen luotettavuutta lisää se, että tutkimuksen toisessa osassa selvitettiin asiaa ihmisillä. Yli 60-vuotiaita tutkittavia seurattiin 9 kuukauden ajan. Havaittiin, että niille tutkimukseen osallistuneille, joiden AGE-tuotteiden määrä veressä oli korkea, kehittyi enemmän insuliiniresistenssiä ja heidän kognitiivinen tasonsa laski (Cai 2014).

Mekanismi osataan selittää

Nyt ilmestyneessä tutkimuksessa on uutta se, että nyt tutkijat osaavat selittää myös sen, miksi paistamisessa syntyvät AGE-tuotteet ovat haitallisia. Heidän mukaansa AGE-tuotteet alentavat sirtuiini 1:tä (SIRT1). Tämä on ikääntymistä ehkäisevä proteiini, joka pitää huolta aineenvaihdunnallisesta tasapainosta useissa kudoksissa.

Jotta suojaava SIRT1 ei laskisi elimistössä AGE-tuotteiden seurauksena, on siis järkevää välttää paistamista.

Keitoissa on paljon vähemmän AGE-tuotteita kuin paistetuissa ja grillatuissa ruoissa.
Keitoissa on paljon vähemmän AGE-tuotteita kuin paistetuissa ja grillatuissa ruoissa.

 

Resveratrolista ja karnosiinista apua

On myös mielenkiintoista, että SIRT1:tä voi kohottaa muutamilla ravintolisillä, joista tärkein on resveratroli (osa tutkimuksista on tehty myös resveratrolia vastaavalla kokeellisella lääkkeellä nimeltään SRT1720). Resveratrolihan on punaviinin sisältämä ainesosa, jota käytetään nykyisin usein ravintolisänä paljon suurempina annoksina kuin sitä on luontaisesti punaviinissä.

Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että SIRT1:n kohottaminen resveratrolilla tai sitä vastaavalla SRT1720:lla parantaa insuliiniherkkyyttä ja suojaa ruokavalion aiheuttamilta haitallisilta muutoksilta solujen mitokondrioissa. Aivan tuoreessa tutkimuksessa SIRT1:n kohottaminen on pidentänyt elinikää hiirillä.

Muita AGE-tuotteiden haittoja torjuvia ravintolisiä ovat karnosiini, benfotiamiini (rasvaliukoinen B1-vitamiinin muoto) ja pyridoksaali 5’-fosfaatti (B6-vitamiinin aktiivinen muoto).

Näin voit vähentää AGE-tuotteita ruoanlaitossa

AGE-tuotteita syntyy erityisesti proteiinipitoisia ja rasvaa sisältäviä tuotteita paistettaessa ja grillatessa. Haitallisia yhdisteitä syntyy merkittävästi jo lyhyen paistamisen aikana.

Esimerkiksi kahdeksan minuutin ajan paistettuun kananrintaan muodostuu yli kuusi kertaa enemmän haitallisia AGE-tuotteita kuin tunnin ajan keitettyyn kananrintaan – lämpötila on siis merkittävämpi tekijä kuin kypsennysaika. Asia ei koske ainoastaan eläinkunnan tuotteita, vaan näitä haitallisia yhdisteitä muodostuu myös esimerkiksi paistettuun tofuun ja paahdettuihin pähkinöihin.

Voit vähentää AGE-tuotteiden muodostumista parhaiten siten, että suosit ruokaa laittaessasi keittämistä ja höyryttämistä. Täysin kypsentämättä valmistetuissa ruoissa, kuten salaateissa, tuoreissa hedelmissä, raakakeitoissa ja smootheissa, AGE-tuotteita on kaikista vähiten. Käytännössä keitettyjen ruokien AGE-tuotteiden määrä on kuitenkin niin vähäinen, että sillä ei ole merkitystä. AGE-tuotteiden vuoksi ei siis tarvitse ruveta syömään raakaruokaa.

Paistamisen lisäksi AGE-tuotteita syntyy myös elimistön sisällä, endogeenisesti, korkeiden verensokeritasojen seurauksena. Verensokeritasojen hyvä hallinta onkin tärkeää erityisesti vyötärölihaville ja diabeetikoille. Silti myös heille on hyötyä paistamisessa syntyvien AGE-tuotteiden vähentämisestä – ravinnon mukana saatavat ja elimistössä muodostuvat AGE-tuotteet eivät ole vaihtoehtoja toisilleen.

Viitteet:

Birlouez-Aragon I, et al. A diet based on high-heat-treated foods promotes risk factors for diabetes mellitus and cardiovascular diseases. Am J Clin Nutr. 2010 May;91(5):1220-6.

Cai W, et al. Oral glycotoxins are a modifiable cause of dementia and the metabolic syndrome in mice and humans. Proc Natl Acad Sci U S A. 2014 Feb 24.

Cai W, et al. Reduced oxidant stress and extended lifespan in mice exposed to a low glycotoxin diet: association with increased AGER1 expression. Am J Pathol. 2007 Jun;170(6):1893-902.

Chen J, et al. SIRT1 protects against microglia-dependent amyloid-beta toxicity through inhibiting NF-kappaB signaling. J Biol Chem. 2005 Dec 2;280(48):40364-74.

Goldberg T, et al. Advanced glycoxidation end products in commonly consumed foods. J Am Diet Assoc. 2004 Aug;104 (8):1287-91.

Desai KM, et al. Oxidative stress and aging: is methylglyoxal the hidden enemy? Can J Physiol Pharmacol. 2010 Mar;88(3):273-84.

Luevano-Contreras C, Chapman-Novakofski K. Dietary advanced glycation end products and aging. Nutrients 2010, 2(12), 1247-1265.

Mitchell SJ, et al. The SIRT1 Activator SRT1720 Extends Lifespan and Improves Health of Mice Fed a Standard Diet. Cell Rep. 2014 Feb 25.

Negrean M, et al. Effects of low- and high-advanced glycation endproduct meals on macro- and microvascular endothelial function and oxidative stress in patients with type 2 diabetes mellitus. Am J Clin Nutr. 2007 May;85(5):1236-43.

Peppa M, et al. Aging and glycoxidant stress. Hormones (Athens). 2008 Apr-Jun;7(2):123-32.

Uribarri J, et al. Advanced glycation end products in foods and a practical guide to their reduction in the diet. J Am Diet Assoc. 2010 Jun;110(6):911-16.e12.

Vlassara H, et al. Protection against loss of innate defenses in adulthood by low advanced glycation end products (AGE) intake: role of the antiinflammatory AGE receptor-1. J Clin Endocrinol Metab. 2009 Nov;94(11):4483-91.

Käytännön vinkkejä päivittäisen ruokavalion koostamiseen

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa siitä, miten voi koostaa ruokavalion arjessa niin, että siitä tulee tasapainoinen ja terveellinen kokonaisuus. Sovellan seuraavassa esittelemiäni suuntaviivoja itsekin päivittäisessä syömisessäni. Ohjeiden taustalla on ravitsemustieteellistä tutkimustietoa, joten ne eivät ole aivan hatusta vedettyjä.

Neuvoihin ei pidä suhtautua kuin pakkopaitaan vaan ennemmin rentoina ohjenuorina. Kaikkea ei tarvitse toteuttaa orjallisesti. Ohjeet eivät ole myöskään täysin kattavat.

Päivittäisen pääruokasalaatin syöminen on terveellinen tapa. Talvisin osan salaatin aineksista voi halutesssa kypsentää.
Päivittäisen pääruokasalaatin syöminen on terveellinen tapa. Talvisin osan salaatin aineksista voi halutessaan kypsentää.

 

Sisällytä näitä vihanneksia ruokavalioosi

Vihannekset ovat hyviä karotenoidien, kaliumin ja syöpää ehkäisevien aineiden lähteitä. Ne ovat siis terveellisiä.

Yritän sisällyttää joka päivä ruokavaliooni ainakin:

  • salaattia
  • jotain tummanvihreää kasvista (esim. parsakaalia tai pinaattia)
  • tomaattia sekä
  • yhden porkkanan tai bataattia

Näin teen sen vuoksi, että näiden kaikkien osatekijöiden hyödyistä on ainakin jonkinlaista näyttöä tutkimuksista.

Vaikka kauden vihanneksia ja hedelmiä kannattaa jossain määrin suosia, Suomessa ruokavalio jää varsinkin talvisin ja keväisin liian kapeaksi jos jättäydytään kausiruoan varaan. Esi-isämme muuttivat valitettavasti liian pohjoiseen asumaan (joskus olen miettinyt, joutuivatko he karkotetuiksi, sillä kuka muuttaisi vapaaehtoisesti näin kylmään ja syrjäiseen maahan).

Syö päivittäin yksi pääruokasalaatti

Mielestäni on terveellistä syödä merkittävä osa vihanneksista kuumentamattomina. Riittävästä kuumentamattomien vihannesten syömisestä voi hyvin pitää huolta sillä, että syödään päivittäin yksi pääruokasalaatti. Myös tuoreita vihanneksia ja esimerkiksi avokadoa ja pähkinöitä sisältävä, tehosekoittimella tehty raakakeitto tai smoothie ajaa saman asian.

Muista myös hedelmät

Hedelmiä ja marjoja tarvitsemme kaliumin sekä antioksidantteina toimivien polyfenolien lähteenä. Hyvä nyrkkisääntö on syödä päivittäin yksi omena, yksi sitrushedelmä (tai puolikas greippi) sekä annos marjoja, esimerkiksi mustikoita. Näiden kaikkien terveyshyödyistä on näyttöä. Näistä voidaan haluttaessa poiketa kauden hedelmien suuntaan tai mitä milloinkin tekee mieli. Esimerkiksi syksyisin on hyvä syödä luumuja, ja granaattiomenien terveellisyydestä on vahvaa näyttöä.

Hedelmät on parempi syödä kokonaisina hedelminä – tuoremehuja sekä hedelmiä sisältäviä smootheja pidän liiallisesti verensokeria kohottavina.

Ajattele mitä söit lounaalla

Päivällistä suunnitellessa voi palauttaa mieleen, mitä söi lounaalla. Loppupäivän syömisellä voi tietoisesti täydentää sitä, mitä lounaalta puuttui. Jos olet esimerkiksi syönyt lounaan lounasravintolassa, on tavallista, että lounaaseen ei ole kuulunut tarpeeksi kasviksia. Tällöin voit tietoisesti päättää syödä päivällisellä myös salaattia, parsakaalia ja paprikaa, jotta saisit enemmän vihanneksia.

Lounasravintoloiden lounaisiin ei aina kuulu riittävästi kasviksia. Niiden puutetta voi silloin paikata sisällyttämällä päivälliseen runsaasti vihanneksia.
Lounasravintoloiden lounaisiin ei aina kuulu riittävästi kasviksia. Niiden puutetta voi silloin paikata sisällyttämällä päivälliseen runsaasti vihanneksia.

 

Kasvissyöjä voi joutua päinvastaisen tilanteen eteen. Jos söit lounaaksi kasvisruokaa, monissa kasvisravintoloissa on yleistä, että ateriaan ei ole kuulunut paljonkaan proteiinia. Voit loppupäivän syömisellä paikata puuttunutta proteiinia.

Tällainen lounaan täydentämisen ajatus myöhemmin päivällä sopii hyvin vain yhden tai kahden hengen talouksiin. Monen hengen perheissä eri perheenjäsenet ovat syöneet todennäköisesti niin eri tavalla, että lähestymistapa ei toimi. Suuri osa talouksista on kuitenkin nykyisin pieniä yhden tai kahden hengen talouksia, joten moni voi noudattaa tätä ohjetta.

Tasapainota proteiinin lähteet

Pyrin myös siihen, että jokaisella aterialla olisi jotain proteiinipitoista ruokaa. Määrän ei tarvitse olla suuri, mutta sitä on hyvä olla jonkin verran. Tarvitsemme tietyn määrän proteiinia, ja se pitää nälkää sekä auttaa tasaamaan verensokeria hiilihydraattiin verrattuna.

Päivän aikana on myös hyvä katsoa, että ruokavalion proteiinia saadaan terveellisesti ja tasapainoisesti eri lähteistä. Tyypillinen länsimaisen ruokavalion heikkous on se, että eläinproteiinia – lihaa, makkaraa ja maitotuotteita – syödään liikaa mutta kasvikunnan proteiinia liian vähän.

Jos esimerkiksi lounaalla on syönyt lihaa tai kalaa, illalla on hyvä syödä jotain kasvikunnan proteiinia sisältävää ruokaa, esimerkiksi jotain tofuruokaa. Vastaavasti jos päivällä on syönyt kasvisruokaa, päivällisellä voi olla vaikkapa jotain rasvaista kalaa, kuten lohta, muikkuja tai sardiineja.

Hyvien proteiinilähteiden syömiseen kuuluu myös se, että muistaa syödä pähkinöitä useimpina viikonpäivinä. On hyvä ottaa tavaksi syödä pähkinöitä joka päivä – niitä voi lisätä esimerkiksi aamupuuron keitinveteen.

Kiinnitä huomiota omega-3-rasvojen saantiin

Rasvojen saannissa on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että saadaan niin alfalinoleenihappoa, joka on kasvikunnan omega-3-rasvahappo, kuin myös kalan pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja. Usein nämä asetetaan vastakkain mutta näkemykseni on se, että molemmat ovat hyväksi esimerkiksi sydänterveydelle.

Alfalinoleenihappoa saadaan kätevästi pellavansiemenöljystä, jota voi lisätä päivittäin teelusikallisen esimerkiksi salaatinkastikkeeseen.

Kalan pitkäketjuisia rasvahappoja saadaan rasvaisesta kalasta ja/tai kalaöljyistä. Kalan paistamista pannulla on käsitykseni mukaan hyvä välttää, koska useissa tutkimuksissa paistetun kalan syöminen on lisännyt aivohalvausriskiä. Se johtuu mahdollisesti siitä, että osa kalan herkistä omega-3-rasvahapoista hapettuu paistettaessa.

Pannulla paistamista terveellisempää on syödä kala keitettynä, uunissa paistettuna tai sashimina eli japanilaiseen tapaan raakana.

Uusimmat artikkelit

Blogin arkistot

Tilaajana saat ilmoituksen sähköpostiisi aina kun uusi blogikirjoitus julkaistaan.

Loading

Tietosuojaseloste

Haluan säilyttää blogissa myönteisen ilmapiirin. Kommenteissa saa esittää kriittisiäkin ajatuksia, mutta töykeät, loukkaavat ja jankkaavat kommentit poistetaan tai niitä ei julkaista. Pyydän ystävällisesti esiintymään omalla koko nimellä, jos kommentoit. Tervetuloa siis keskustelemaan hyvässä hengessä.

Seuraa Facebookissa