Suurtutkimus osoittaa: kännyköiden säteily aiheuttaa syöpää

Maailmalla on aiheuttanut suurta kohua se, että Yhdysvalloissa julkaistiin viime viikolla laajan ja kalliin National Toxicology Programin (NTP) tutkimuksen tuloksia. Pitkään kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että kännyköiden radiotaajuinen säteily aiheuttaa syöpää koirasrotilla (Wyde 2016).

Tutkimuksessa laboratoriorottia altistettiin radiotaajuiselle säteilylle siten, että rotat saivat säteilyä kerrallaan 10 minuutin ajan, jonka jälkeen seurasi 10 minuutin tauko. Kokonaisaltistusaika vuorokaudessa oli 9 tuntia. Tätä jatkettiin kahden vuoden ajan.

Tutkimuksessa havaittiin, että syöpää tai syövän esiasteita kehittyi joka kahdennelletoista eli 8,5 prosentille niistä koe-eläimistä, jotka olivat altistuneet radiotaajuiselle säteilylle. Sen sijaan altistumattomat rotat eivät sairastuneet syöpään.

Rottia käytetään yleisesti karsinogeenisuustutkimuksissa.

Rottia käytetään yleisesti karsinogeenisuustutkimuksissa.

 

Kenties merkittävintä tuloksissa oli se, että kännyköiden säteily aiheutti syöpää myös sellaisille rotille, jotka olivat altistuneet alle SAR-arvojen jäävälle radiotaajuiselle säteilylle.

Raportissa todetaan, että kun otetaan huomioon mobiiliteknologian laaja käyttö kaiken ikäisten keskuudessa, jopa hyvin pienelläkin radiotaajuisen altistuksen aiheuttamalla sairastuvuuden lisäyksellä voi olla paljon kansanterveydellistä merkitystä.

Asiantuntijat arvioivat tutkimuksen käänteentekeväksi

Asiantuntijat ovat arvioineet tutkimustulosten julkistamisen jälkeen, että tutkimus on käänteentekevä (game-changer), koska se todistaa ei-ionisoivan radiotaajuisen säteilyn voivan aiheuttaa syöpää lämmittämättä kudosta. Näin arvioi esimerkiksi UC Berkeleyn yliopiston keskuksen johtaja, tohtori Joel Moskowitz tässä kirjoituksessaan.

NTP:n tutkijana työskennellyt Ron Melnick puolestaan lausui tuloksista: ”Aiemmin ihmisten todetessa, että riskiä ei ole, tämän pitäisi lopettaa sellaiset väitteet.”

US NTP -tutkimusta ei voi myöskään pitää huonona tieteenä, sillä NTP:n maine on loistava ja sen biotestejä pidetään parhaina maailmassa. Yhdysvaltain Syöpäyhdistyksen edustaja Otis W. Bradley on todennut:

”Vuosien ajan kännyköiden säteilyn potentiaalisten riskien ymmärtämistä on rajoittanut hyvän tieteen puute. Tämä National Toxicology Programin (NTP) raportti on hyvää tiedettä.”

NTP:n aiempi apulaisjohtaja Chris Portier oli panemassa alulle tutkimusta, jonka tuloksia on nyt julkistettu. Hänen mukaansa se on parhaiten suunniteltu asiasta koskaan tehty eläintutkimus. ”Tulosten pitäisi herättää tiedemaailma”, hän sanoi. ”Meidän on tarkasteltava asiaa vakavasti ja hyvin yksityiskohtaisesti.”

Tulokset ovat uskottavia

Tutkimustulosten uskottavuutta lisää se, että syöpäriski kasvoi lineaarisesti radiotaajuisen säteilyn lisääntyessä. Mitä voimakkaammalle radiotaajuiselle säteilylle rotat altistuivat, sitä enemmän ne sairastuivat syöpään.

Tulosten uskottavuutta lisää myös se, että syöpäriskin nähtiin kasvavan gliasoluissa ja Schwannin soluissa. Nämä ovat samoja solutyyppejä, joissa on epidemiologisissakin tutkimuksissa muodostunut syöpää: gliasoluihin muodostuu glioomia ja Schwannin soluihin kuulohermokasvaimia.

Nyt julkaistu tutkimus ei ole ensimmäinen eläinkoe, jossa radiotaajuisen säteilyn on osoitettu aiheuttavan syöpää. Jo aiemmin on osoitettu kahdessa hyvin suunnitellussa eläinkokeessa, että radiotaajuinen säteily yhdessä kemikaalialtistuksen kanssa aiheuttaa syöpää (Lerchl 2015, Tillmann 2010).

Tunnetaan myös potentiaalisia mekanismeja, miten kännykkäsäteily voi aiheuttaa syöpää. Kaksi vanhempaa tutkijaa, Frank Barnes ja Ben Greenenbaum, kertoi muutama kuukausi sitten, että he osaavat selittää, miten radiotaajuinen säteily vauhdittaa syöpäsolujen kasvua (Barnes 2016).

Joissain kommenteissa on vähätelty tuloksia ”vain eläinkokeina”. Rotilla tehdyt kokeet ovat kuitenkin tieteessä ensisijainen ja toivottavin tapa tutkia karsinogeenisuutta, kuten tohtori Joel Moskowitz tämän kirjoituksen yhteydessä sanoo. Ihmisiähän ei voi eettisistä syistä satunnaistaa kontrolloituun tutkimukseen sen katsomiseksi, aiheutuuko syöpää.

Nyt julkaistua NTP-tutkimusta voi pitää tyypillisenä toksikologisena tutkimuksena, jonka tarkoituksena on arvioida radiotaajuista säteilyä lähettävien laitteiden turvallisuutta. Voi pitää varmana, että jos nyt julkaistu tutkimus olisi tehty ennen matkapuhelinten tuloa kuluttajamarkkinoille, niitä ei olisi koskaan hyväksytty.

Tulokset täydentävät epidemiologista näyttöä

WHO:n alainen kansainvälinen syöväntutkimusinstituutti IARC luokitteli vuonna 2011 radiotaajuisen säteilyn mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle luokkaan 2B. IARC:n luokittelun jälkeen Hardellin tutkimusryhmän tutkimus sekä ranskalainen CERENAT-tutkimus ovat vahvistaneet epidemiologista näyttöä siitä, että kännyköiden runsas ja/tai pitkäaikainen käyttö lisää glioomien riskiä (Coureau 2014, Hardell 2015).

Nyt julkaistu NTP-raportti täydentää olennaisesti aiempaa ihmisillä tehdyistä epidemiologisista tutkimuksista saatua näyttöä, että radiotaajuinen säteily on syöpää aiheuttavaa.

Varovaisuusperiaate on pantava täytäntöön

Varovaisuusperiaate eli ennaltavarautumisen periaate on kansainvälisesti tunnustettu riskienhallinnan periaate. Se on tärkeä prinsiippi EU:n ympäristöpolitiikassa ja se mainitaan EU:n peruskirjassa.

Varovaisuusperiaatetta on tarkoitus soveltaa riskin vähentämiseksi tilanteessa, jossa tieteellinen näyttö on vielä epävarmaa, mutta tiedeyhteisön keskuudessa on perusteltuja epäilyksiä haitoista. On paikallaan korostaa, että varovaisuusperiaatteen käyttöönotto ei edellytä kiistatonta näyttöä haitoista – silloinhan kyseessä ei olisi enää varovaisuusperiaate.

Käytännössä varovaisuusperiaatetta kuvaa hyvin englannin sanonta ”Better safe than sorry.”

Jo aiemman tutkimustiedon perusteella olisi ollut tarpeen noudattaa varovaisuusperiaatetta ja vähentää väestön altistumista langattoman teknologian radiotaajuiselle säteilylle. Esimerkiksi Euroopan ympäristökeskus EEA ja Euroopan neuvosto ovat pitkään suositelleet varovaisuusperiaatetta suhteessa langattoman teknologian radiotaajuiseen säteilyyn. EEA:n raportissa Late lessons from early warnings on ihmetelty hallitusten toimettomuutta.

Tulokset vaikuttavat siihen, miten kännyköiden säteilyyn suhtaudutaan

Kansainvälisessä lehdistössä on arvioitu, että NTP-tutkimus tulee vaikuttamaan kännykänkäyttöä koskeviin suosituksiin ja rajoituksiin ympäri maailman. On esimerkiksi arvioitu, että kansainvälinen syöväntutkimusinstituutti IARC tulee tiukentamaan aiempaa radiotaajuisen säteilyn karsinogeenisuusluokittelua.

Raskaana ollessa tulisi välttää sikiön altistamista kännykän ja WiFin säteilylle.

Raskaana ollessa tulisi välttää sikiön altistamista kännykän ja WiFin säteilylle.

 

Ennakoidaan myös, että mobiiliteknologiaa rajoittavia kansallisia lakeja säädetään lisää. Jo tällä hetkellä esimerkiksi Belgiassa kännyköiden myynti ja markkinointi alle 7-vuotialle lapsille on kiellettyä. Ranskassa puolestaan on vähennetty lainsäädäntöteitse lasten altistumista langattomille WiFi-verkoille.

Suomessa järkevän, varovaisuusperiaatteeseen nojaavan lainsäädännön aikaansaaminen ei tule olemaan helppoa. Syy on se, että mobiiliteollisuuden asema on täällä ehkä voimakkaampi kuin missään muualla.

Mobiiliteollisuudella on vahva edustus esimerkiksi ministeriöiden uusia hankkeita valmistelevissa työryhmissä. Lainsäädäntötyössä, esimerkiksi Tietoyhteiskuntakaarta valmisteltaessa, kansalaisten terveyttä ja ympäristöä koskevat näkökohdat ovat jääneet teknologiateollisuuden intressien jalkoihin.

Mobiiliteollisuuden musertavan tiedotusylivoiman Suomessa näkee myös siinä, miten Yle Uutiset, Helsingin Sanomat ja muut suurimmat tiedotusvälineet puhuvat langattomasta teknologiasta. Mobiiliteknologia ja digitalisaatio tuodaan artikkeleissa säännönmukaisesti esille lähes pelkästään myönteisinä asioina ilman kriittisyyden häivää.

Säteilyturvakeskuksen tulisi päivittää linjansa

Nyt julkaistun tutkimuksen pitäisi yhdessä aiemman tieteellisen näytön kanssa johtaa siihen, että Säteilyturvakeskus päivittää viimein vanhentuneen linjansa.

Lain mukaan STUKin tehtävinä on estää ja rajoittaa säteilyn vahingollisia vaikutuksia, valvoa säteilyn käytön turvallisuutta ja tiedottaa näistä asioista (Laki säteilyturvakeskuksesta, 1§). Yhteiskuntatieteen keinoin STUKin on kuitenkin osoitettu pikemminkin vähättelevän riskejä tiedotuksessaan (Rönkä 2013).

STUK ei ole myöskään huolehtinut sille annetusta tehtävästä harjoittaa sääntelyä. Se on päinvastoin sallinut ja suorastaan siunannut radiotaajuisen säteilyn kasvattamisen päivittäisessä elinympäristössämme, vaikka tutkimusnäyttöä haitallisuudesta on ollut jo aiemmin.

STUKin tulisi nyt antaa varovaisuusperiaatteeseen nojaavat suositukset langattoman teknologian käytöstä. Niiden pitäisi suojella varsinkin raskaana olevia ja lapsia, mutta myös koko väestöä. Herkät erityisryhmät tulisi ottaa huomioon siten kuin Euroopan neuvosto on päätöslauselmassaan suositellut (1815/2011).

Näin voit itse vähentää riskejä merkittävimmin:

  • Vältä raskaana ollessasi kännykän ja WiFin käyttöä.
  • Varsinkaan lasten ei olisi hyvä käyttää kännykkää lainkaan. Sosiaalisten paineiden vuoksi on ymmärrettävää, että vanhempien on vaikeaa kieltäytyä kännykän ostamisesta. Tavallinen kännykkä, jossa on 3G- ja GSM-yhteydet, on älypuhelinta turvallisempi.
  • Lapsia kannattaa opastaa riskittömämpään kännyköiden käyttöön. Puheluita on suositeltavaa puhua mahdollisimman vähän ja pitää ne lyhyinä. Älypuhelimen langattomat verkot on suositeltavaa pitää suljettuina silloin kun niitä ei käytä, koska suurin osa säteilyaltistuksesta saadaan nykyään dataliikenteestä, ei puheluista.
  • Kännykällä puhuttaessa aikuistenkin on suositeltavaa käyttää kuuloketoimintoa tai handsfreetä.
  • Kotona, työpaikalla ja kouluissa on suositeltavaa käyttää kaapeloitua nettiyhteyttä (Ethernet-kaapeli ja valokuitu).
  • Jos kuitenkin käytät langatonta reititintä, sammuta se silloin kun et sitä käytä — ainakin yöksi.
  • Turvallisimpia puhumiseen ovat lankapuhelin ja nettipuhelin, joka on eri asia kuin Skype.
  • On hyvä välttää asumista matkapuhelintukiaseman läheisyydessä. Esimerkiksi tukiasema omaa asuntoa vastapäätä sijaitsevan talon katolla on huono sijainti.

Olen aiemmin kirjoittanut tässä kirjoituksessa siitä, että väestötutkimuksissa on havaittu aivosyöpäriskin kasvavan kännykänkäytön seurauksena.

Viitteet:

Barnes F, Greenenbaum B. Some Effects of Weak Magnetic Fields on Biological Systems: RF fields can change radical concentrations and cancer cell growth rates. IEEE Power Electronics Magazine. 2016;3(1):60-68.

The European Environmental Agency. Late lessons from early warnings: science, precaution, innovation. EEA Report No 1/2013.

Cell Phone Radiation Boosts Cancer Rates in Animals; $25 Million NTP Study Finds Brain Tumors. Microwave News. May 25, 2016.

Chou CK, et  al. Long-term, low-level microwave irradiation of rats. Bioelectromagnetics. 1992;13(6):469-96.

Council of Europe. The potential dangers of electromagnetic fields and their effect on the environment. Resolution 1815 (2011). Final version.

Coureau G, et al. Mobile phone use and brain tu mours in the CERENAT case-control study. Occup Environ Med. 2014 Jul;71(7):514-22.

Fenton S. Mobile phones linked to cancer in groundbreaking study. Independent. 25 May 2016.

Hardell L, Carlberg M. Mobile phone and cordless phone use and the risk for glioma – Analysis of pooled case-control studies in Sweden, 1997–2003 and 2007–2009. Pathophysiology. 2015 Mar;22(1):1-13.

Harju J. Kännykänkäyttö lisää aivosyöpien riskiä. Suomen Terveysravinto -blogi. 26.11.2014.

Harkinson J. “Game-Changing” Study Links Cellphone Radiation to Cancer. Mother Jones. May 27, 2016.

Lerchl A, et al. Tumor promotion by exposure to radiofrequency electromagnetic fields below exposure limits for humans. Biochem Biophys Res Commun. 2015 Apr 17;459(4):585-90.

Moskowitz J. National Toxicology Program Finds Cell Phone Radiation Causes Cancer. SPIN vs FACT: National Toxicology Program report on cancer risk from cellphone radiation. Electromagnetic Radiation Safety. May 30, 2016.

Patel P. Cellphone Radiation Linked to Cancer in Major Rat Study. IEEE Spectrum. 27 May, 2016.

Rönkä A-L. Tiedon varmuuttaminen viranomaisviestinnässä: Tapaustutkimus matkapuhelinsäteilystä. Yhteiskuntapolitiikka. 2013;78(1):50-64.

Sampson D. ACS Responds to New Study Linking Cell Phone Radiation to Cancer. ACS Pressroom Blog. May 27, 2016.

Stirling A. Risk, precaution and science: towards a more constructive policy debate. Talking point on the precautionary principle. EMBO Rep. 2007 April; 8(4): 309–315.

Wyde M, et al. Report of Partial findings from the National Toxicology Program Carcinogenesis Studies of Cell Phone Radiofrequency Radiation in Hsd: Sprague Dawley® SD rats (Whole Body Exposure).

Share Button

Terveys on myös hyvää oloa!

Usein terveys käsitetään pelkästään sairauden poissaoloksi.

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm sanoi jokin aika sitten Image-lehden haastattelussa, että hyvä olo on eri asia kuin terveys. Hän antoi ymmärtää, että jos syömisellä tavoitellaan hyvää oloa, joudutaan välttämättä hakoteille.

Fogelholm ei pidä hyvä olon tavoittelemista pätevänä päämääränä. Vain kroonisten sairauksien ehkäisy kelpaa hänelle. ”Ravitsemussuositusten ainoa tavoite on kuitenkin niinkin arkinen asia kuin pitkäaikaissairauksien ehkäisy”, hän sanoo.

WHO:n terveyden määritelmä on upea

Fogelholmin näkemys vaikuttaa aika lattealta verrattuna siihen, miten Maailman terveysjärjestö WHO terveyden määrittelee.

”Terveys on täydellisen ruumiillisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä ainoastaan taudin tai raihnaisuuden puuttuminen.”
– WHO

Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee terveyden hyvin laajasti. Sen mukaan terveys ei ole ainoastaan sairauden puuttumista vaan se on täydellistä kehollista, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia. On lähes uskomatonta, että näin hieno ja avara terveyden määritelmä hyväksyttiin jo vuonna 1946 – aikana, jolloin kärsittiin sodanjälkeisestä köyhyydestä ja painittiin jälleenrakentamisen kanssa.

Onnellisuus

Kun WHO:lla on näin ylevä terveyden määritelmä, on vaikeaa ymmärtää, että terveydelle asetettuja tavoitteita latistetaan. Meillä on paljon paremmat edellytykset tavoitella hyvinvointia kuin toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa.

Ravitsemuksella on vaikutusta myös mieleen ja hyvinvoinnin tunteeseen

Syömisellä on vaikutusta mieleen. Esimerkiksi länsimaisen ruuan ja roskaruuan syöminen on yhdistetty suurempaan masennuksen riskiin, kun taas Välimeren ruokavalion mukaisesti syöminen vähentää masennuksen riskiä. Tieteellistä näyttöä yhteen vetävän koostetutkimuksen mukaan Välimeren ruokavalion hyvä noudattaminen on yhteydessä 32 prosenttia pienempään masennuksen riskiin (Psaltopoulou 2013).

Vaikkakin tutkimukset osoittavat, että masennus lisää taipumusta syödä epäterveellisiä lohturuokia, vaikutus on kaksisuuntainen. Huono ruokavalio myös alentaa mielialaa.

Lisäksi on niin, että Välimeren ruokavalio vähentää masennuksen riskiä vähentäessään tulehdusta, jonka tiedetään vaikuttavan masennuksen taustalla. Terveellinen ruokavalio myös vähentää masennuksen riskiä tarjotessaan riittävästi aivoille tarpeellisia ravintoaineita, esimerkiksi B-vitamiineja ja kalan pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja.

Aiemmin tässä blogissa pohdiskelin tutkimusnäytön valossa myös sitä, voiko ruokavaliolla olla suoranaista onnellistuttavaa vaikutusta. Tutkimukset viittaavat siihen, että lievää sellaista vaikutusta todella on.

Terveys on jatkumo, joka ulottuu pidemmälle kuin vain sairauden poissaoloon.

Terveys on jatkumo, joka ulottuu pidemmälle kuin vain sairauden poissaoloon.

Omien asenteittemme vaikutus onnellisuuteemme on varmasti suurin. Silti ei pidä väheksyä sitä, että myös terveellisellä ravinnolla voimme tukea omaa hyvinvoinnin tunnettamme. Kaikki keinot on järkevää ottaa käyttöön.

Lyhyen aikavälin vaikutukset auttavat motivoinnissa

Luultavasti Fogelholm väheksyi hyvän olon tavoittelemista päämääränä siksi, että hän pelkäsi sen olevan ristiriidassa kroonisten tautien ehkäisyn kanssa. Näkemykseni mukaan näin ei kuitenkaan ole. Tutkimukset viittaavat siihen, että varsinkin runsas tuoreiden vihannesten ja hedelmien syöminen yhdistyy parempaan mielialaan. Kun niiden syömisen tiedetään ehkäisevän myös kroonisia rappeutumissairauksia, esimerkiksi sydäntauteja, ei ole mitään hyvää syytä vastustaa hyvän olon tavoittelemista terveellisesti syömällä.

Ruokavalion hyvistä mielialavaikutuksista kannattaa puhua siksikin, että se motivoi ihmisiä syömään terveellisesti. Vaikka ihmisten yleisesti olisi järkevää ottaa kroonisten rappeutumissairauksien – varsinkin sydäntautien – ehkäisy huomioon omaa ruokavaliota suunnitellessaan, vain harva ajattelee niin pitkäjänteisesti ja vain harva koostaa ruokavalion pitkän tähtäimen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Paljon helpompaa on motivoida ihmisiä, jos voidaan osoittaa, että jo lyhyellä aikavälillä terveellisellä ruokavaliolla on suotuista vaikutusta mielialaan tai ulkonäköön, mistä aiheesta olen myös kirjoittanut.

Viitteet:

Gardner A, et al. Beyond the serotonin hypothesis: mitochondria, inflammation and neurodegeneration in major depression and affective spectrum disorders. Prog Neuropsychopharmacol Biol Psychiatry. 2011 Apr 29;35(3):730-43.

Harju J. Hyvä ravinto, onnellisempi mieli? Suomen Terveysravinto -blogi, 13.4.2015.

Harju J. Kauneusruokaa. Suomen Terveysravinto -blogi. 18.5.2015.

Maailman terveysjärjestön perussääntö. Finlex.

Onninen O. ”Hyvä olo on eri asia kuin terveys.” Image. 26.4.2016.

Psaltopoulou T, et al. Mediterranean diet, stroke, cognitive impairment, and depression: A meta-analysis. Ann Neurol. 2013 Oct;74(4):580-91.

White BA, et al. Many apples a day keep the blues away–daily experiences of negative and positive affect and food consumption in young adults. Br J Health Psychol. 2013 Nov;18(4):782-98.

Share Button

Onko neitsytkookosöljy haitallista sydämelle ja kannattaako sitä syödä?

Kookosöljyn suhteen kannat ovat vahvasti polarisoituneet. Varsinkin raakaruuasta ja superfoodeista innostuneet hypettävät sen terveellisyyttä. Toisaalta ravitsemusterapeutit näyttävät kallistuvan sille kannalle, että kookosöljy on lievästi haitallista ja ainakin haitallisempaa kuin margariinit.

Kookosöljystä on julkaistu hiljattain systemaattinen tieteellinen katsausartikkeli (Eyres 2016). Voisi kuvitella, että se olisi tuonut selkoa kysymykseen neitsytkookosöljyn terveellisyydestä. Katsaus jättää asian kuitenkin aivan yhtä epäselväksi kuin se oli aiemminkin, ja katsauksessa on paljon heikkouksia. Perustelen seuraavassa miksi.

Eräs katsauksen ongelma on, että tieteellisen näytön yhteen vetäminen jää siinä puolitiehen. Katsauksessa kerrotaan aivan oikein luonnonkansojen kookoksen käyttöä koskevista tutkimuksista. Niissä on havaittu, että luonnonkansat saavat kookoksen tyydyttynyttä rasvaa hyvin paljon mutta siitä huolimatta sydäntaudit ovat heillä likimain tuntemattomia.

Thaimaalainen kookosmaitokeitto, jossa simpukoita ja vihanneksia.

Thaimaalainen kookosmaitokeitto, jossa katkarapuja ja vihanneksia.

 

Luonnonkansojen elämäntavat tietysti poikkeavat paljon teollistuneesta länsimaailmasta. Silti kookoksen harmittomuutta puoltaa se, että perinteisesti elävillä luonnonkansoilla erittäin runsaskaan kookoksen käyttö ei lisää sydänriskiä. Tämän kookoksen käyttöä puoltavan väestötason näytön tutkijat jättävät lähes täysin huomiotta; he suhtautuvat siihen kuin sillä ei olisi yhtään mitään painoarvoa. Yksipuolisesti he tukeutuvat suosituksissaan vain lyhytaikaisiin kontrolloituihin tutkimuksiin, joissa on tutkittu kookosrasvan vaikutusta veren kolesteroliarvoihin.

Myös siinä tieteellisessä näytössä on ongelmia, johon tutkijat ovat tukeutuneet.

Kookosöljyn lauriinihappo käyttäytyy elimistössä toisin kuin muut tyydyttyneet rasvat

Kookosöljy sisältää noin 50-prosenttisesti lauriinihappoa, joka on keskipitkäketjuinen tyydyttynyt rasvahappo. Edellä mainitussa katsausartikkelissa väitetään, että lauriinihappo käyttäytyisi elimistössä lähes samoin kuin muutkin tyydyttyneet rasvat. Tässä väitteessään kirjoittajat tukeutuvat yli 20 vuotta sitten tehtyyn kokeeseen, jossa lauriinihapon lähteenä käytettiin synteettisesti valmistettua öljyä, jossa oli enemmän öljyhappoa kuin lauriinihappoa (Denke 1992).

On mielestäni kömpelöä, että kookosöljyä vastaan argumentoidaan tutkimuksella, jossa käytettiin synteettistä rasvaa, joka ei edes enimmäkseen ollut lauriinihappoa. Edes tutkimuksissa ei pitäisi käyttää synteettisiä rasvoja, koska ne eivät välttämättä käyttäydy samoin kuin luonnolliset:

”On mahdollista, että synteettisten rasvojen käyttö on vaikuttanut näihin yhtäpitämättömiin tuloksiin. Synteettisessä rasvassa rasvahapot sijoittuvat satunnaisesti glyserolirunkoon, kun taas luonnollisissa rasvoissa jakautuma riippuu rasvan lähteestä…” (Temme 1996).

Lauriinihapon metabolia

Lauriinihappo imeytyy pääasiassa porttilaskimon kautta suoraan maksaan eli se käyttäytyy toisin kuin muut tyydyttyneet rasvat. Korostus JH. Lähde: Flock MR, Kris-Etherton PM. Diverse physiological effects of long-chain saturated fatty acids: implications for cardiovascular disease. Curr Opin Clin Nutr Metab Care. 2013 Mar;16(2):133-40.

Päinvastoin kuin Eyres ym. väittävät katsauksessaan, kookosöljyn eniten sisältämä rasvahappo lauriinihappo käyttäytyy elimistössä eri tavalla kuin muut tyydyttyneet rasvahapot:

”Kookosöljy metaboloidaan nopeasti, koska se imeytyy helposti ja lauriinihapon kuljetus on vaivatonta. Yksityiskohtaiset tutkimukset osoittavat, että suurin osa syödystä lauriinihaposta kulkeutuu suoraan maksaan, jossa se muunnetaan suoraan energiaksi ja muiksi metaboliiteiksi ennemmin kuin varastoidaan rasvaksi (Dayrit 2015).”

Lauriinihappo ei heikennä kolesterolisuhteita

Mensinkin laajan, 60 aiempaan kontrolloituun tutkimukseen perustuvan koostetutkimuksen mukaan lauriinihappo kohottaa eniten LDL-kolesterolia verrattuna muihin tyydyttyneisiin rasvoihin. Kuitenkin lauriinihappo pienensi kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhdetta sen ansiosta, että se kohotti eniten HDL-kolesterolia (Mensink 2003).

Tämä kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde ennustaa sydäntautiriskiä paremmin kuin pelkkä LDL-kolesteroli.

Raffinoitua kookosöljyä koskevilla tutkimuksilla ei voi osoittaa neitsytkookosöljyn haitallisuutta

Katsauksen laatijat eivät myöskään tee eroa neitsytkookosöljyn ja raffinoidun kookosöljyn välillä. Pyrkiessään osoittamaan, että kookosöljy on lievästi haitallista, he tukeutuvat tutkimuksiin, joissa ei ole mainittu käytetyn neitsytkookosöljyä. Niissä on siis todennäköisesti käytetty joko raffinoitua tai raffinoinnin lisäksi myös kovetettua kookosöljyä.

Se on iso puute, koska raffinoitua kookosöljyä koskevan näytön pohjalta ei voi vetää luotettavia johtopäätöksiä siitä, miten neitsytkookosöljy käyttäytyy elimistössä. Katsauksen alkupuolen sanankäänteistä voi kuitenkin päätellä, että juuri neitsytkookosöljyn nykyinen muodikkuus on saanut tutkijat laatimaan katsauksensa. Kun he ottavat kookosöljyyn lievän kielteisen asenteen tukeutumalla raffinoitua kookosöljyä koskeviin tutkimuksiin, tutkijat ampuvat vähän ohi maalin. He eivät ole osoittaneet, että neitsytkookosöljy on haitallista.

Neitsytkookosöljyllä ja raffinoidulla kookosöljyllä on merkittäviä eroja

Ennen nykyistä kookosöljybuumia perinteisesti myynnissä ollut kookosöljy on ollut raffinoitua kookosrasvaa, kopraöljyä. Tämä raffinoitu kookosöljy valmistetaan siten, että kuivatusta kookoksesta erotetaan öljy noin 200 asteen lämpöä käyttäen. Sen jälkeen öljy raffinoidaan eli puhdistetaan kemiallisesti, valkaistaan ja deodoroidaan eli muutetaan hajuttomaksi.

Neitsytkookosöljy sen sijaan valmistetaan tuoreesta, kypsästä kookoksesta ja se prosessoidaan mekaanisin ja luonnollisin keinoin.

Samoin kuin ekstraneitsytoliiviöljy voidaan analyyttisin menetelmin erottaa raffinoidusta oliiviöljystä, myös neitsytkookosöljy voidaan erottaa kopraöljystä ja raffinoidusta kookosöljystä.

Valmistustapansa ansiosta neitsytkookosöljyssä on enemmän pieniä terveydelle hyödyllisiä osatekijöitä, kuten skvaleenia, E-vitamiineja, kasvisteroleita ja polyfenoleita. Viime mainittuja voi neitsytkookosöljyssä olla jopa seitsemän kertaa enemmän kuin raffinoidussa kookosöljyssä, vaikkakin polyfenolien määrä vaihtelee riippuen kookospähkinän lajikkeesta.

Verrattuna raffinoituun kopraöljyyn neitsytkookosöljyllä on eläinkokeissa havaittu olevan edullisia vaikutuksia kolesteroliarvoihin ja triglyserideihin. Lisäksi neitsytkookosöljy lisää antioksidanttientsyymien aktiivisuutta ja vähentää LDL-kolesterolin hapettumista verrattuna kopraöljyyn (Nevin 2004).

Myöskään verrattuna tyydyttymättömiin rasvoihin neitsytkookosöljy ei näytä vaikuttavan epäedullisesti kolesterolisuhteisiin. Pienessä satunnaistetussa ristikkäistutkimuksessa 12 naista käytti päivittäin joko 30 grammaa neitsytkookosöljyä tai saman verran safloriöljyä. Tuloksena havaittiin, että neitsytkookosöljyn käytöllä oli neutraali vaikutus kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhteeseen (Harris 2015).

Lisäksi samassa tutkimuksessa neitsytkookosöljyn käyttö alensi interleukiini-1-betaa. Se on tulehdustekijä, joka on yhdistetty muistin heikkenemiseen ja nivelruston hajoamiseen.

Neitsytkookosöljyn kopraöljyä edullisempaa vaikutusta kolesterolitasoihin pidetään tutkimuskirjallisuudessa neitsytkookosöljyn sisältämien polyfenolien ansiona.

Kookosmaito on harmitonta

Polynesialaisten keskuudessa tehdyt väestötutkimukset viittaavat mielestäni siihen, että kookos on runsaastikin nautittuna sydämelle harmitonta. Kannattaa kuitenkin huomata, että luonnonkansat ovat käyttäneet kookosta yleensä tuoreeltaan raastettuna kookoksena tai kookoskermana, ei kookosöljynä. Luonnonkansat ovat siis suosineet kokonaista ruoka-ainetta, eivät kookoksesta eristettyä öljyä.

Kookosmaitoa suosivat polynesialaiset ovat lisäksi syöneet runsaasti kalaa, josta he ovat saaneet pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja.

Luonnonkansat ovat käyttäneet kookosta raastettuna ja kookoskermana, ei eristettynä öljynä.

Luonnonkansat ovat käyttäneet kookosta raastettuna ja kookoskermana, ei eristettynä öljynä.

 

Tutkimustietojen perusteella sanoisin, että kookosmaitoa voi käyttää ruuanlaitossa niin paljon kuin se kulinaristisesti on tarpeen. Näin voi tehdä ilman, että on syytä huolestua sen haitallisuudesta sydämelle. Jos esimerkiksi pidät thaimaalaisista kookosruuista, niitä voi hyvin laittaa ilman, että tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa. Kookosmaitoa haitallisempaa thaimaalaisissa ruuissa ovat lisätty sokeri ja valkoinen lisukeriisi. Ehdottaisinkin lisätystä sokerista luopumista ja valkoisen riisin korvaamista esimerkiksi täysjyväriisillä tai kvinoalla.

Vaikka luonnonkansoilla kookoksen käyttö ei ole johtanut sydänsairauksiin, en pidä perusteltuna eristetyn kookosöljyn runsasta käyttöä esimerkiksi siten, että sitä syötäisiin lusikalla tai lisättäisiin ruokiin vain siksi, että saadaan enemmän kookosöljyä.

Kookosöljyn käyttöä tulee arvioida suhteessa muihin vaihtoehtoihin

Rasvojen terveellisyyttä on hyvä arvioida suhteessa toisiinsa, koska ne käytännössä ovat vaihtoehtoja toisilleen. Ekstraneitsytoliiviöljyn terveellisyyttä puoltava tieteellinen näyttö on nykyisin niin vahvaa, että sitä kannattaa suosia ennemmin kuin neitsytkookosöljyä.

Oliiviöljyn vaikutusta käsittelevien koostetutkimusten mukaan oliiviöljyn käyttö on yhteydessä pienempään syöpäriskiin sekä pienempään sydän- ja kokonaiskuolleisuuteen, kun vertaillaan sitä eniten ja vähiten käyttäneitä (Psaltopoulou 2011, Schwingshackl 2014). Neitsytkookosöljyn terveellisyydestä ei ole mitään tähän verrattavissa olevaa näyttöä.

Mihin kookosöljy sopii

Jos neitsytkookosöljyä haluaa käyttää, sitä kannattaa käyttää sellaisiin tarkoituksiin, joihin se sopii parhaiten. Kookosöljy kestää hyvin paistamista. Se ei hapetu paistettaessa herkästi eikä siihen muodostu haitallisia aldehydeja. Näin ollen kookosöljyä voi käyttää satunnaisesti sellaisten ruokien paistamiseen, joihin sen maku sopii. Käyttöä pääasiallisena ruokaöljynä en kuitenkaan suosittele. Syy on juuri edellä mainitsemani eli se, että neitsytkookosöljy ei terveellisyydessä vedä vertoja ekstraneitsytoliiviöljylle.

Herkullinen neitsytkookosöljy sopii hyvin myös raakakakkujen valmistukseen. Raakakakut ovat paistamatta valmistettuja leivonnaisia. Raaka-aineittensa ja valmistustapansa ansiosta raakakakut ovat terveellisempiä kuin tavalliset paistetut leivonnaiset, joiden pääasialliset raaka-aineet ovat epäterveellisiä: valkoisia jauhoja, sokeria, voita ja margariinia.

Lisäksi neitsytkookosöljy sopii hyvin oil pullingiin ja ihonhoitoon. Oil pullingissa kookosöljyä (1 rkl) purskutellaan suussa noin 15 minuutin ajan, yleensä aamuisin. Sen jälkeen öljy syljetään pois ja hampaat harjataan. Oil pulling vähentää suun haitallisia bakteereja ja ienten tulehdusta (Thaweboon 2011). Säännöllisesti tehtynä se myös valkaisee hampaita lievästi.

Viitteet:

Dayrit FM. Lauric acid is a medium-chain fatty acid, coconut oil is a medium-chain triglyceride. Philipp J Sci. 2014 Dec;143(2):157-166.

Dayrit FM. The properties of lauric acid and their significance in coconut oil. J Am Oil Chem Soc. 2015 Jan;92(1);1-15.

Eyres L, et al. Coconut oil consumption and cardiovascular risk factors in humans. Nutr Rev. 2016 Apr;74(4):267-80.

Flock MR, Kris-Etherton PM. Diverse physiological effects of long-chain saturated fatty acids: implications for cardiovascular disease. Curr Opin Clin Nutr Metab Care. 2013 Mar;16(2):133-40.

Harris M, et al. The impact of virgin coconut and safflower oils on lipids and cytokines in postmenopausal women. April 2015
The FASEB Journal, vol. 29 no. 1 Supplement 923.2.

Lindeberg S, et al. Age relations of cardiovascular risk factors in a traditional Melanesian society: the Kitava Study. Am J Clin Nutr. 1997 Oct;66(4):845-52.

Lindeberg S, Lundh B. Apparent absence of stroke and ischaemic heart disease in a traditional Melanesian island: a clinical study in Kitava. J Intern Med. 1993 Mar;233(3):269-75.

Lockyer S, Stanner S. Coconut oil – a nutty idea? Nutr Bull. 2016 Mar;41(1):42-54.

Mensink RP, et al. Effects of dietary fatty acids and carbohydrates on the ratio of serum total to HDL cholesterol and on serum lipids and apolipoproteins: a meta-analysis of 60 controlled trials. Am J Clin Nutr. 2003 May;77(5):1146-55.

Nevin KG, Rajamohan T. Beneficial effects of virgin coconut oil on lipid parameters and in vitro LDL oxidation. Clin Biochem. 2004 Sep;37(9):830-5.

Prior IA, et al. Cholesterol, coconuts, and diet on Polynesian atolls: a natural experiment: the Pukapuka and Tokelau island studies. Am J Clin Nutr. 1981 Aug;34(8):1552-61.

Psaltopoulou T, et al. Olive oil intake is inversely related to cancer prevalence: a systematic review and a meta-analysis of 13,800 patients and 23,340 controls in 19 observational studies. Lipids Health Dis. 2011 Jul 30;10:127.

Schwingshackl L, Hoffmann G. Monounsaturated fatty acids, olive oil and health status: a systematic review and meta-analysis of cohort studies. Lipids Health Dis. 2014 Oct 1;13:154.

Seneviratne KN, Dissanayake DMS. Variation of phenolic content in coconut oil extracted by two conventional methods. Inter J Food Sci Technol. 2008; 43: 597-602.

Srivastava Y, et al. Hypocholesterimic Effects of Cold and Hot Extracted Virgin Coconut Oil (VCO) in Comparison to Commercial Coconut Oil: Evidence from a Male Wistar Albino Rat Model. Food Sci Biotechnol. 2013 Dec;22:1501-8.

Stanhope JM, et al. The Tokelau Island Migrant Study: serum lipid concentration in two environments. J Chronic Dis. 1981;34:45.

Temme EH, et al. Comparison of the effects of diets enriched in lauric, palmitic, or oleic acids on serum lipids and lipoproteins in healthy women and men. Am J Clin Nutr. 1996 Jun;63(6):897-903.

Thaweboon S, et al. Effect of oil-pulling on oral microorganisms in biofilm models. Asia J Public Health. 2011; 2(2): 62-66.

Share Button